Sain Sepältä tällaisen haasteen / blogipalkinnon ja meemilönkin siis samalla. Lupasin vastata heti, kun masiina toimii. No nyt pitäisi toimia eli asiaan.

Ohjeina on:

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Kerro heille tunnustuksestasi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen

5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

 

1. Pitäisi nimetä 15 bloggaajaa, mutta koska tämä lienee kiertänyt jo lähes kaikki, yritän keksiä epätoivoisesti vielä joitakin – toivottavasti ette ole tähän vielä vastanneet tai vastatkaa toinenkin kerta ja vaikka valehdelkaa jotakin:

1. Mielenkiinnotonta (jos vain ehtii vastailla...)

2. Ollikkala (samoin, jos ehtii vastailla...) 

3. Tiputeekki (jos päivittäisi kerran vuodessa *härn*)

4. Elma-täti

5. Tsompi

6. Sirpa, jolla ei ole blogia (vielä?!), mutta joka saa vastata kommalaatikossa!

7. Jagdev, joogan välillä tehtäväksi ;)

8. Elegia 

9. Helvetianmoista elämää -blogin Anne 

10. Vintti Kehräsaaressa

11. ja jokainen, joka ei ole tähän vielä vastannut ja lukee blögiäni! Minä en seuraa kaikkia blogeja päivittäin, joten en tiedä tähän jo vastanneita jne. *seli-seli-seli*. Mutta jos olet vähänkään jaksanut lukea meikäläisen märinöitä, olet palkinnon arvoinen! :D

Ja sitten 7 satunnaista faktaa? Satunnaista, täh? Faktaa, mitäh? :O Tehän tiedätte jo minusta aivan kaiken, paitsi ette ehkä näitä

1. Omistan tällä hetkellä aika paljon liian isoja vaatteita, joka on hämmentävää... :O

2. Minulla on joitakin lähes pakonomaisia taipumuksia (mm. sänky pitää pedata aamuisin ennen töihin lähtöä, sokeri- ja kahvipurkit täytetään heti niiden tyhjennyttyä jne) Muuten eletään kuni pellossa eikä millään ole mitään väliä ;)

3. Pidän pyykinpesusta; kone tekee työt ja minä vaan ripustelen puhtaat pyykit nätisti roikkumaan.

4. Kasvatan kesäisin ainakin basilikaa sekä muuta vihreää ja chiliä tuon syömäkelvottoman viherviidakon lisäksi.

5. Eläimistä; minulla on aina ollut koira tai kissa, marsuja, epälukuinen määrä miljoonakaloja sekä jokunen mies. Runsaasti kokemusta eläintenhoidosta ja -huollosta siis ;)

6. Jos minulla ei ole lukematonta kirjaa torpassa, on todella omituinen ja jäytävä olo.

7. Voin nysväillä pikkuasian kanssa tuntitolkulla, mutta joku suurempi juttu voi venyä vuosien mittaiseksi "ajatteluvaiheen" jälkeen mahdollisesti toteutettavaksi projektiksi, ehkä...

Ja Seppikselle siis isot kiitokset tunnustuksesta...

POLKA, JOKA KERRANKIN TEKI TYÖTÄ KÄSKETTYNÄ! *taputuksia, hurraa-huutoja*

että ei ole mitään kerrottavaa. Ei ainakaan ennen kuin päivityksen voi tehdä normaalisti. Oli minulla muka jotakin hauskaakin mielessä, sitten söin (pienen) levyn suklaata ja ajatustoiminta romahti samantien. Tehokasta.

Jaksaisikohan tänään jo paneutua johonkin järkevään?

POLKA - AJATUKSET PYÖRIVÄT KEHÄÄ....

kun on puolipakko. Apteekki kutsuu, mömmöt ovat loppu - eräs plaatu niistä. Samoin kirjastossa on iso pino (toivottavasti parempia kuin viimeksi) kirjoja ja postiinkin pitäisi viedä yksi juttu. Lisäksi kissi ja Belga  odottavat jotakin muonaa, itsellä ei oo niin väliä juu.

Eli pakko lähteä kylille, vaikka ei yhtään oikeastaan huvittaisi. Tänään tekisi mieli vielä mennä uusiounille. Yö meni taas torkahdellen ja heräillen pari kertaa tunnissa. Minä tiedän, katsoin kelloa. Että sellaista taas vaihteeksi tarjolla. Ei kovin piristävää ole tämmöinen uni, silmät ovat täynnä hiekkaa, paleltaa ja ketuttaa. Ei siis yhtään mitään uutta missään mielessä.

Eilen en tietenkään saanut aikaiseksi mitään järkevää. Yhden jutun kirjoitin kikkakakkosella eikä se näyttänyt asettuvan nätisti sitten millään. Jäks, epämukavaa. Selitin kyllä, että asia ei johdu minusta vaan näistä typerän koneen omista automaattipäivityksistä. Eli en sitten tehnyt sen enempää. Luin loputkin kirjat, jotka ovat olleet jömmassa. Vielä on pari opusta, jotka ovat jääneet odottamaan. Enempi mallia pitkä ja vakava - ei nyt juuri jaksa. Odottakoot tuossa, kyllä nekin vielä kelpaavat. Jos ei muuten, matkalukemiseksi tai unta odotellessa.

On varsin saamaton olo. Menen keittelemään lisää kaffetta ja tekemään jonkinlaisen kauppalistan, kai sieltä on ensi viikolle eväätkin kuskattava. Hmph, Varastoahi alkaakin jo perjantaina. Voi hyväinen aika....

POLKA - PELKKÄÄ AHIA AHIN JÄLKEEN!

Teidän iloksenne ja onneksenne sekä minun harmikseni kone ei ole itse korjannut itseään öiden aikana, vaikka on saanut levätä rauhassa. Eli päivitys tapahtuu hieman oudolla tavalla. Älkää siis vihatko minua kirotusvihreiden tai ulkoasun tms. takia. Kiittäkää sen sijaan lyhyyttä ja suhteellista asiallisuutta kuitenkin?! Vai?

Ikävä kyllä siis päivitykset pysyvät lyhyinä, mutta en pääse myöskään toiselle saitille kirjoittamaan yhtään mitään :( Harmi, harmi... Tietysti  v o i s i  käyttää erinäisä apukeinoja, mutta viitsisikö sitä. Tämä tuntuu itse asiassa aika vapauttavalta tietyssä mielessä.

Tänään siis jälleen lepopäivä, kuten tavallista. Nukuttu pitkään ja hartaasti, tosin välillä heräillen erinäisiin kissaherätyksiin useista eri syistä. Mutta menty kylmästi uudelleen pakkounille. Viikko oli jälleen äärimmäisen kiiruisa, suorastaan karmea. Melkein pahin tänä vuonna. Töitä niin, että niitä olisi riittänyt 1.5 vkoksi. Yritin tehdä niistä suurimman osan pois, kaikesta huolimatta. Uskotaan, minun pitäisi aloittaa tahdin runsas hidastaminen sekä myös lääkärissä ravaaminen kohtapian, jotta saisin lisätodistuksia. Syitä kyllä olisi, sillä hemmetin kipeähän minä olen. Eilen ei edes pari ylimääräistä mömelöä auttanut kipuihin, ähhh. Niiden voimalla sain kuitenkin käytyä kaupassa hakemassa vähän apetta eli kaffemaitoa ja jotakin pientä (kilon päärynöitä, jumaleissönin ison ananiaksen). Ehdin ilmeisesti juuri vähän ennen pahinta ryysistä. Jos kauppa on päivän kiinni, onhan se jo maailmanlopun alkua? :O

Iltapulu vauhdissa jälleen eli kysyn vaan, kuka / ketkä sille maksavat tästä mainostuksesta. Siis ok, onhan liikunta hyvä ja kiva asia. Mutta tuo jatkuva tuputus ja varsinkin ihmisille, jotka ehkä eivät pysty täysin kaikkea enää edes tekemään. Voipi muuten olla jopa vaarallista, tietyt liikkeet tietynlaisia selkävammoja sairastaville voivat oikeasti olla lähes hengenvaarallisia (tai ei nyt hengenvaarallisia, jos pääset leikkuupöydälle 12 h sisällä!). Perkele! Minua niin vistottaa tuo, kun tänään taas toivun kolmen päivän ravaamisesta Varaston käytävillä. Selkä on stanan kipeä, samoin koivet -> syynä jatkuva ravaaminen ees-taas käytävillä ja portaissa. Portaat etenkin ovat helvetilliset, samoin luiskat, jos ne ovat pitkiä ja tiettyä kaltevuutta. Tämä on siis ihan itse testattu juttu eikä mitään fuulaa...

Taidankin mennä uudestaan sänkyyn joko lukemaan tai päikkäröimään tai molempia!

POLKA - VETO WEGS!

Ensiksi täytyy toki tunnustaa, että kävin tuhluuttamassa. Vaikka en siis mitään tarvitse. Mutta jos Uffaffaalla on 5 juuron päivät, ei sitä kannata halveksua. Ainakaan, jos kotivaatteetkin ovat täynnänsä reikiä tai muuten sopimattomat. Joten ei kun kauppaan ja katselemaan tarjontaa. Hah. Kotiutin sieltä samettijakun ja punaiset silkkihousut, jakku musta hopeakoristeilla. Käyttämätön, liian iso, mutta menee toisen paidan päälle. Housutkin ovat mallia isot ja leveät, onneksi ovat myös mallia kesä eli odotellaan kelejä ja silloinhan ne ovat sopivan vilpoisat :) Lisäksi ostin hurjan urheilulliseksi (!?!) heittäytyneenä hupparin ja collegehousut, ohuet semmoiset. Kotivaatteiksi ne, juuri siksi, että kaikki aikansa elähtäneet ja rikkinäiset (joita ei voi ehjätä) yritän saada kammettua johonkin pois. Huomaan vaan käyttäväni kaikkia vaatteita siihen asti, että jäljellä on yksi iso reikä ja ympärilllä aavistus jostain riekaleesta. Jospa joskus onnistuisi siinä, ettei aina näyttäisi ihan kulahtaneelta kotona(kin)... No, ehkä se on turhaa, mutta ainakin nuo ovat ehjiä ja mukavia vetää päälle pakkoruiskun jälkeen.

Sähköhärpäkkeistäkin piti sananen sanoa eli kameran viritykset sain nyt todennäköisesti kohdallensa, en jaksanut enää eilen lisäsäätää. Sen näkee sitten käytössä paremmin. Lisäksi häsläilin lievästi ämppärin kanssa, joka oli minulle hieman oudompi vekotti. Toimii ja voinkin tunkea sen tänään korviini, etten rasitu SN:n harjoittamasta puhelinterrorista. Valikoima on vielä hieman rajallinen, kun en silläkään jaksanut kovin kauan leikkiä.

Kirjalistausta on turha edes yrittää – suurin osa lukemastani on ollut hirvittävää scheissea, jota en tässä viitsisi edes tuoda julki. Osan taas paremmasta löydätte sieltä toisaalta. En tajua, miten kirjastosta nyt löytyikin noin kehno kertapläjäys, josta ei juuri kerrottavaa ole. Eli ensi kerralla sitten osa niistäkin sitten saakoon sikansa. En suoraan sanoen jaksa etsiä niitä mainitsemisen arvoisia tähän eli se jääköön todella toiseksi kerraksi. Ehkä tajuatte, miten väsynyt olenkaan.

Puhti on kertakaikkiaan poissa – minä tarvitsisin jotakin piristävää! Olen jo tähän mennessä taas käyttänyt ison osan päivän energiaa ja kohta riipaisen vielä mömmöt. Niiden on riitettävä työpäivän yli ja ehtoolla olen taas repopoikki. Enkä vain poikki vaan täysin saamaton, kykenemätön sekä myös haluton. Piste. Haahuilen ja yrittelen tehdä jotain, mutta en saa kiinni mistään. Väsyttää ja on pakko lepuuttaa puolihorteessa, uneen ei uskalla illallakaan tipahtaa. Ähhh...

Mitä tulee juhlapyhiin sun muihin, inhosin eilistä ja inhoan tuota torstaitakin. Jos olisi mahdollista, olisin kaikki sunnuntait ja pyhät töissä ja vapaana arkisin. Se sopisi minulle mitä parhaiten! Tarkoitus ei ole loukata muita, vaan kertoa, että tämä on minun tapani elää ja ajatella. Pyhä tai arki, sillä ei ole meikäläiselle enää mitään merkitystä. Työtunteja on tietty määrä viikossa ja se saa riittää minun ajatustavallani – loppu on omaa aikaani ja teen sillä mitä haluan ja milloin haluan. Kunhan en häiriköi naapureita niin, että milizei olisi kutsuttava paikalle. Ja minähän en häiriköi *muahhaah*, todellakaan ;) Jos joku löytää hiljaisemman naapurin, voisi ilmoittautua vaikka heti!?

POLKA, ETTE ARVAAKAAN KUINKA HILJAINEN!
 

PS: Arvatkaas, nukuinko viime yönäkään? Hmph....
 

ollut jo tässä lähes koko viikon! Mikään ei ole oikein mennyt niin kuin olisi pitänyt. Tekniset kapineet häröilevät ja pari juttua on hukassa. Argh, harmittaa. Lisäksi olen ollut tavanomaista kipeämpi, oikeastaan kipeämpi kuin pitkään aikaan. Eli olen vain yrittänyt nukkua aina kun mahdollista. Eipä se helpota, mutta silloin ei ainakaan tunne mitään. Yleensä. Herään jatkuvasti vähän väliä johonkin epämääräiseen juilimiseen – ei hyvä.

Tänään pitäisi jaksaa toimeentua normaaleihin söndaagipuuhiin. No, pakkohan nekin on hoitaa pois. Belga kävi eilen pesemässä puolet ikkunoista, loput ensi viikolla. Miehellä on selkeä oma aikataulunsa ;) En puuttunut siihen sen kummemmin, ei silti, kyllähän se minua kiinnostaisi. En vain halua udella, kertokoon sitten kun haluaa...

Tästä myös seurasi se, että yksi härpäke on nyt kunnossa. Toisen härpäkkeen asetukset on vielä itse tarkistettava. Siihen saa kevyesti kulumaan parikin tuntia, testaillen. Lisäksi pitää imureerata, katsastaa jotakin vaatetta Varastolle lähtöä varten, tilata taksot, tekaista kolmen päivän eväkset sekä raahautua pakkoruiskuun. Syödä ehkä itsekin jotakin, hoitaa kissahommat kuntoon ja muuta mukavaa :( Eikö tässä jo olisi ihan riittävästi tekemistä?

Suoraan sanoen, olen edelleen väsynyt ja pahalla tuulella. Tämä ei ole reilua. Mikään ei ole reilua!

Menenkin ottamaan vähän reiluja mömelöitä, jospa se kohentaisi hetkeksi jaksamista.

POLKA, TUO MITÄÄNSANOMATTOMIEN PÄIVITYSTEN KEKSIJÄ!

ja näin. Ahittaa jo tänään. Ei mitään järkevää tehtynä eikä tekeillä, vaikka pitäisi olla. Ei vaan jaksa. Väsyttää, mutta ei nukuta. Nukuin eilen päivällä pariin otteeseen, kun oli pakko. Siis simahdin suoraan. Särky on harvinaisen jatkuvaa ja riipivän ketuttavaa.

Tämä on tällaista itsensä rääkkäämistä koko olo ja elo, ei tästä kuulkaas mitään tule! Olen edelleen pahalla päällä, en löytänyt etsimääni juttua... Hmph. Ei sitten, ei. Annetaan olla, mitä sillä on välii – ei yhtään mitään.

Paneudun makoilemaan lisää. Edes kunnollisia kirjoja ei tarjottu, jotain hevonhumppaa vaan. Olen pettynyt ja kyllästynyt.

POLKA, JOKA MENEE SOFFALLE LOTKOTTAMAAN!

Eli tarjolla ei mitään uutta. Tosin blogitoveritar heitti kysymyspläjäyksellä, jota pitäisi jatkaa ja keksiä itse kysymykset. En jaksa. Eikä mulla ole ketään, kenelle tämän lähettää.

Joten te, jotka tämän luette, olette velvollisia ensin vastaamaan näihin kysymyksiin ja sitten tekemään omanne sekä lähettämään ne eteenpäin 11 – 15 blogiin? Joskohan ymmärsin oikein, jotain semmoista. Kunhan nyt jotakin teette asian eteen! Vastata voi vaikka kommalaatikossa, jollei halua vastata blögissään tai muuten julkisesti.

Eli kysymykset ovat Bateau rougelta:

1. Millainen on ollut mukavin unesi? Wanha Torppa oli vielä pystyssä, W, K ja heidän äiteensä hengissä, istuttiin siellä, juotiin drinksuja ja juoruttiin, naureskeltiin jollekin tosi hölmölle jutulle. Kaikki kissat olivat myös hengissä ja toinen bernhardilainenkin :)

2. Mikä on vanhin arpesi, mistä olet saanut sen ja missä se on? (Ja napaa ei sitten lasketa.) Pohkeen sisäsivulla, repäisty pystyssä olevaan naulaan joskus alle kouluikäisenä. Naula koukkasi palan lihaa ja siitä jäi omalaatuinen arpi.

3. Mikä on vanhin esine jonka omistat? Kolme palaa keramiikkaa kivikaudelta, savipadan kappaleita

4. Millainen oli viimeisin saamasi lahja? Amigurumi

5. Kuinka monta ihmistä olet tavannut tänään? En yhtään!

6. Mitä aiot hankkia seuraavaksi? Ruokaa tänään kaupasta. Ainakin päärynöitä!

7. Mikä on pahin esteesi elää juuri sellaista elämää kuin haluaisit? Fyysiset esteet ja sairaudet.

8. Millaisista elokuvista pidät? Kummallisista ja oudoista ;)

9. Suosikkipiirteesi ihmisessä? Epätavalliset ajatukset, mielikuvitus, lievä hulluus

10. Mitä syöt kun herkuttelet? Katkarapuja, kuhaa tai ahventa...

11. Minkä väriset silmät sinulla on? Siniharmaat, tietääkseni....

Ja tästä pääseekin sitten jo ketterästi valittelemaan, että sataa *eeheeheh*. Helkkarin hyvä, on vähempi ihmisiä liikkeellä. Pääsen kirjastoon ja ruokakaupoille. Ei tarvitse tunkuilla joka paikassa, jep. Siellä on kuitenkin lämmin, mitä välii siis sateellakaan.

En saanut taaskaan nukuttua kuin aamuyöstä ja olisin nukkunut vieläkin, mutta kissiherätys kävi. Oli siis pakko nousta, sitä märinää jaksa kuunnella kukaan. Kun se olisi edes normaalia maukumista, mutta se on todellakin ahdistavaa "mä-olen-yksin-eikä-oo-ruokaa-laatikotkin-on-täynnä" -märinää ja jollotusta. Nyt Vinski on hiljaa ja tyytyväinen, kun olen hereillä ja kirjoitan. Silloin ilmeisesti ovat asiat kohdallansa. Hän on saanut appeensa ja maitonsa, laatikot on putsattu ja asiat tarkistettu. Hjuu, parvekkeellekaan ei voi mennä, kun sataa. Turkki ei tykkää, vaikka on lasitettu partsi. Se on eri asia >o<

No, minä tästä menen. Ei minulla kuitenkaan ole mitään kerrottavaa!

POLKA, JOKA TAAS ON MENOSSA JOHONKIN!

Ei kiva eikä varsinkaan mukava! Nämä alkuviikot menevät aina unen puutoksessa, en vain saa nukuttua kunnolla. Toisaalta, en edes muista, milloin olisin oikeasti nukkunut hyvin ja heräämättä pidemmän session. Tässä yksi syy, miksi en torstaisin enää lupaa mitään – en itselleni enkä muillekaan. Tiedän, että en saa mitään aikaiseksi. Tiedän myös, että piristyn illan mittaan ja silloin taas löytyisi tekemistä vaikka kuinka.

No, mitäpä minä tässä valitan. Lähden kohta katselemaan vihannestarjontaa ja laadin pariksi päiväksi sopan. Syömisen jälkeen saatan saada otettua jopa pienet tirsat. Ainakin kovasti toivon sitä. Pää ja ajatukset ovat sumuiset ja lievän synkeät. Ähhh, miksei ihmiselle voida kirjoittaa jotakin kunnollista, oikeaa unilääkettä! Tai laittaa kokonaan eläkkeelle, silloin ei olisi niin väliä, mitä teen ja milloin... Nyt tämä on lähinnä naurettavaa; lähteä puoliunessa Varastolle (jossa tekee mokia ja virheitä, koska on niin väsynyt), palata sieltä ja viettää loppuilta puolikoomassa odottaen väsyneenä iltaa. Ja sitten saa 1 -2 h unta jollain perkeleen avituslääkityksellä. Argh. No, ehkä se tästä taas tänään iltaa myöten hieman paranisi. Toivon ainakin.

POLKA – VÄSYNYT, MUTTA EI ONNELLINEN!

Olen aika ihmetellyt mihin tuo ruuan laittaminen roskiin perustuu. Meillä kotona kun sitä ei vaan mene roskiin. Joskus ääriharvoin joku pala jostain vihanneksesta on mennyt pilalle, sen voi leikata pois ja muun osan pilppoa pataan. Varastollakin entisessä ruokaporukassa oli tapana, että jos joltakin oli jäämässä esim. puolikas sämpylää, osa tomaattia, pätkä kurkkua tms. sitä tarjottiin ensin kaverille. Aina se jollekin kelpasi, säästi vaikka sitten päiväkaffelle välipalaksi tms. Nimittäin jo aikaisemmin Varastolla törmäsin siihen, että aivan tuoreen näköinen sämpylän puolikas oli heitetty roskiin, ei ilmeisesti ollut jaksettu / haluttu syödä... Mutta ei sitten viitsitty tarjota muillekaan! Jos minulle olisi tarjottu, toki olisin sen kahminut itselleni ;) Selvähän se. Ei vaan, oikesti tämä on minusta äärimmäistä tuhlausta... jos ei sitä salaatin kanssa saatavaa sämpylää halua, siitä VOI kieltäytyä! Tai jättää pöydälle lapun "Ota tästä, jos haluat". Vai onko tässäkin kyse jostakin kateudesta, että jos ei itselle maistu tai mahdu, ei sitten mitään ilmaiseksi muillekaan? Minä kyllä tyyneesti kehtaan dyykata, jos tiedän mistä tavara on kotoisin (tai jos se on pakkauksessa). No en minä vieraan puoliksi rouskuttamaa päärynää mene hamuamaan, mutta kokonaisen varmaan pelastaisin. *saarnaa, eikä ole kateellinen vaan harmistunut*

Jännä juttu vielä, tuolta samasta paikasta. Nyt näkee vielä harvemmin tuttuja ihmisiä kuin ennen. Eilen tapasin yhden niistä leideistä, joiden kanssa on tullut juteltua enemmänkin. Ja kuukausi ollaan jo elelty tuolla, muttei olla törmätty! Tosin hänkin on nyt osa-aikasairiksella, joten päivät eivät aina kohtaa optimaalisesti. Sen verran tuli juteltua myös työkaverin kanssa, että hän valitteli samaa. Mistään ei tiedä mitään, kaikki istuvat kämpissään (vrt. eilinen postaukseni) ja ylin johto vain hehkuttelee miten upeaa täällä torpassa onkaan, miten hienoa kaikki on. Vaikka läheskään kaikki ei teknisesti toimi, tavaroita puuttuu (mm. työtuoleja, valaisimia, aika olennaisia työvarustuksia) ja kaikkien asiasta jotakin sanoneiden mielipide on ollut negatiivinen. Tässä vain yksi kuva. Eikä edes kunnolla julkaisukelpoinen, myöhemmin lisää. Tällainen on siis yleisilme – ei ihme, jos meikäläinenkin alkaa vaikuttaa kulahtaneelta! Niin ja mitään ei ehdottomasti saa laittaa seinille ilman sisustusarkkitehdin virallista lupaa ja hyväksyntää. Paitsi tietysti meikäläinen on jo dekoreerannut huoneensa ihan omien stailauskykyjensä mukaan *eheheeeeeeeeeeh*.

Tänään tämän onneksi saa taas jättää hetkeksi taakseen ja jäädä paljon suttuisempaan, mutta huomattavasti mukavampaan kotoon. Ehkä saan jopa nukuttua. Unet ovat olleet kortilla taas kolme yötä. Jokunen tunti tullut horrosteltua ja olo on sen mukainen. Ei näe mitään, ei kuule mitään, suuri osa jutuista menee suoraan ohi korvien, samoin ohjeistuksista tai / ja käskytyksistä... lisäksi näköhäiriöitä alkaa taas ilmestyä. Ihan noin muuten: onko muilla fibroilla kellään omalaatuisia näköhäiriöitä. Siis sellaista sumentumisen tapaista, joka häipyy kyllä nopeasti... meikäläisellä on tällainenkin pieni poikkeama vielä. Se ei sentään koske, mutta on aika inhottava töissä. Pitäisi kirjoittaa ja olla tarkkana ja sitten tulee The Sumu! Mainitaan muuten yhtenä fibron sivuoireena, minulla kun on tätä varsin epätyypillistä puolta enemmänkin siis myös fibrossa ;(

Jahas, tänään postiin ja kauppaan. Heti kotiin keittelemään kaffetta ja sitten viettämään rauhoittava ilta, valvon mahdollisimman pitkään. Jospa ihan oikeasti saisi nukuttua, olisin tosi ilokas! Jos vielä saisi jotakin huomenna tehtyä, se olisi jo melkein pienen lottovoiton vertaista.

Kaffetta ja mömelöitä, jospa nyt saisi edes taksit ajastettuna oikein? Jookosta?

POLKA, JONKA TYÖVIIKKO ON LOPUILLANSA!

PS: Vuodatus ei anna laittaa kuveja oikein - älkää minua syyttäkö :(

Alkaa nimittäin pikkuhiljaa entistä enemmän kyrsiä tuo Varaston systeemi. Eilen kävi fysterppa tsekkaamassa ns. työympäristön. Aikomukseni oli selvitellä, miten voisi parantaa tiettyjä asioita sairauksien takia. No, selvisi, ettei hän tiennyt minusta mitään. Olin vaan ilmoittautunut porukkaan, joka halusi työpisteensä tarkastuksen :O Just joo, luettelin osan diagnooseista, ilmoitin hissaavani sitten omat apuvälineeni duuniin (jos kerran on pakko) ja alan käyttää myös rollaattoria, jotta vammakkostatukseni todella otettaisiin huomioon! Ilmeisesti lääkäreiden diagnoosit eivät ole riittäviä eikä kivunhuutojani oteta vakavasti. Leidi oli vähän omalaatuisen näköinen, kun tiputtelin diagnooseja ja niiden aiheuttamia haittoja sekä apuvälinetarvetta. Lupasin hänelle, että voi katsoa tietoni ja tarvittaessa ottaa yhteyttä. Tuskin ottaa...

SN touhuaa ns. kaiken kivan merkeissä järjestellen sitä-sun-tätä, kuten minäkin vielä joskus 15 v. sitten. Toki hänelle sen ilon suon, sehän on ihan mukavaa ja järjellistä hommaa. Ainoa vaan, että nyt tuolla tuvassa ramppaa sakkia jatkuvasti. Ja minä yritän niin perkeleesti tehdä kiiruusti hommia, kun kerran olen niin paljon pois! Eijjumalauta, edelleenkään ei tunnu menevän perille, että olen vain kolme vajaata päivää töissä ja minulla on siihen oikeus! Nyt tietyt asiat on siirretty tahallisesti maanantaille, kun ne aikaisemmin hoidettiin tiistaisin. Ihan sen takia, että maanantai-iltapäivisin voidaan koko kuorma runtata meikäläisen niskaan hoidettavaksi keskiviikkoon mennessä... Ei tämä minun mielestäni ollut tarkoitus?! Minusta nimenomaan tarkoitus oli helpottaa työtaakkaa, että pysyisi(n) työkykyisenä edes jonkun aikaa. Ei tämä kyllä sitä edistä. Jollei joku paikka brakaa lisää, brakaa mieli aivan varmasti kohtapian. Sen verran työllistävä ja stressaava vaikutus tällä kaikella on. Lisäksi työkaveri kasaa (no, ehkä tahtomattaan) vielä paineita niskaani, koska hän on joutunut hoitamaan osan hommistani. Porukka ei luota SN:n kykyihin hoitaa niitä siten kuin meillä on ollut ne tapana hoitaa. Nuo pitsiniskat kun tekevät joitakin asioita kovin vanhakantaisesti ja omalaatuisen sekavasti ;) Minäkin paras puhumaan, joo. Mutta totta on, esim. SN ei tee kaikkia niitä hommia alusta loppuun kuin minä. Hän tekee vain osan, joku toinen osan ja kolmas vielä lisää jotakin. Että näin heillä, meillä taas ei. Tästä pitäisi sitten hitsata joku yhteistyössä toimiva kokonaisuus – voi poikaparka, kuten jo totesin! *kylmää hekotusta*.

On vasta tiistai ja minä olen täpötäynnä tätä hommaa. Onneksi luin eilen yhden aivan mielettömän kiinnostavan kirjan, josta lisää myöhemmin. Muutenkin tuli taas asiaa postiin eli lisää kirjoja. Mukavaa! Ilman kirjoja ei ole elämää. Eikä ilman kaffetta. Olen addiktoitunut ja myönnän sen, mutta en halua näistä irtikään ;) Mitäs paheita minulle sitten muka jäisi – hah, minähän olen puhto kuin... no, vain puhto.

Ei voi mitään, taas täytyy saada vaffat kaffet, vitamiinot ja mömelöt sekä lähteä roikuskelemaan taksoa odotellen. On se muuten omalaatuista, nouto-osoitteen vaihtuminen ei mene sitten millään perille. Eilenkin odottelin melkein puoli tuntia, onneksi oli edes suht lämmintä. Hieno palvelu!
 

POLKA, JOLLA ON TÄNÄÄN VIIKON KESKIMMÄINEN TYÖPÄIVÄ!
 

kuin eilinen? Tuntuu, että eilinen oli pohjanoteeraus joka suhteessa. Ensinnäkin nuo kammottavat aamupainijaiset veivät mielen matalaksi. Sitten jatkui jo lauantai-ehtoona alkanut taisto teknisten vempainten kanssa. Tiedättehän päivät, jolloin kaikki hajoaa käsiin? No, eilen oli sellainen. Kirjaimellisesti eräskin laturi räjähti melkein käsiin. Toisen kameran säädöt hävisivät huit helkkariin ja arvatkaas onko ao. vanhempaan kameraan olemassa ohjekirjaa edes netissä? No eipä tietenkään. Aikanaan minulle nopeasti näytettiin perussäädöt ja sen jälkeen vain itse kokeilin. No, nyt olivat kaikki pois... vähänkö puuhakasta tuli. Vielä on yksi härpäke kokonaan koskematta, en edes uskaltanut tutustua käyttikseen eilen ;) Olisi taatusti tullut jotain outoa ja ihmeellistä!

Tämä näin perusteluna sille, että kerrankin toivon maanantain olevan parempi päivä! Pahaa pelkään, että ei ole. Mutta onneksi voi edes pikkuisen toivoa. Koska tekniikka ryöstäytyi käsistä, yritin keskittyä lukemiseen, mutta se melkein tyrehtyi, koska käsillä ei ollut mitään todella hehkuttamisen arvoista opusta. Pahus, oli tyydyttävä hyvään kirjallisuuteen ;D

Lisäksi laitoin vihannespataa, johon pilpoin kolme kaunista kesäkurmitsaa, pienen fenkolin, kolme porganaa, pari nahkeaa paprikaa, pari puolikasta purjoa (vihreää osaa), valkosipulia sekä komeaksi lopuksi ison pussillisen herkkareita. Siitähän riittää taas evästä kolmeksi päiväksi. Mausteena myös inkivääriä, currya, chiliä ja kaikkea muuta mukavaa, joka karkoittaa loputkin lunssapöpöistä sekä epätoivottavat pitsiniska-kermaperseet lähistöltä. Kyllä minä varmasti olen taas suosittu tänään. Varmasti myös koko viikon. Tämä lienee asia (minun haisemiseni), joka otetaan taatusti esille uuden lähiesimiehen kanssa kehareissa *muahhahaah* - kuvitelkaa nyt hämillistä, tosi nuorta pojankloppia, ensimmäisessä vähänkin pomon paikkaa muistuttavassa hommassaan ämmien ympäröimänä. Ei tiedä laps, mihin on päänsä pistänyt, kun tuohon hommaan lupautui!

Minä vain voin siis toivoa edes sen verran parempaa viikkoa, että taksot kulkisivat. Viime viikolla oli kaksi työpäivää eli viisi matkaa ja kaksi asiointimatkaa. Näihin ehti tulla jo kolme tilausvirhettä sekä kaksi kuljettajan älyttömän isoa mokaa. Yksi tilaus oli unohdettu kirjata, toinen oli kirjattu väärään suuntaan ja kolmas kimppanormikyydiksi, vaikka se oli työmatka. Kuskien mokat olivat tavanomaiset eli väärä osoite ja toisella kerralla kolmen kilometrin lenkki 400 m:n ajon sijaan... sille kuskille kun ei uskalla turpaansa avata, jollei halua turpaansa. No, ehkä tänään pääsen töihin ja takaisin kotoon. Sitä minä taas odotankin eniten!

Toisaalta, tajusin taas vaihteeksi, että kukaan ei kaipailisi minua ainakaan kahteen viikkoon. Eli tapahtuu mitä tapahtuu, onneksi kissa voi sentään syödä minut. Hyvää ruokahalua! Mietinkin Iltapulun otsikkoa. Olisiko se "Kissa söi naisen, joka ei voinut liikkua!" vai "Nainen, joka ei voinut liikkua, söi kissan!". Hmmm... siinäpä sitä onkin miettimistä, jos jäisi vielä henkiin.

Päivän biisi: People Are Strange

Päivän slogan: Minä voin antaa anteeksi, mutta minä en unohda!

Luettua: Jefrrey Eugenides – Naimapuuhia, vinkeästi 1800-luvun romaaneja kerrontatavallaan (ehkä jopa ironisoiva) lähellä oleva yliopistomaailmaa sivuava opus. Ei pahempi, dharmaa riittää siinäkin, kuka rakastaa ketä ja mitä siitä seuraa. Kunnon romaanien kavereille, jotka eivät vieroksu aihetta. Hilkka Ravilo – Nimeltään Eerika. Miten saksalaissotilaan äpärä kasvaa Lapissa ja muuttaa etelään. Miten koko elämää leimaa osaltaan tämä asia, viimeiseen asti. Kohtuullisen totuudenomainen romaani asiasta, olen kyllä perillä näistä kohtaloista. Tragediaa, julmuutta, mutta myös uuden alkua sekä melko hurjaa lappilaista elämäntapaa. Suositan ao. asioista kiinnostuneille. Iain M. Banks – Pintakuvio, scifiä, jonka edelliset osat olisi syytä lukea. Vain scififaneille, muut älkööt vaivautuko, linksusta siis lisää. Santeri Niittyaro – Aallon etsijän päiväkirja. Omela tapaus tämä. Surffarikundi hankkiutuu lähetystyöhön kauas pois eli surffausaaltojen lähelle. Kuvausta myös pohjoisesta... ja erilaisesta elämäntavasta. Merkittävää sinänsä, että kaveri on uskossa, muttei ihmeemmin tee siitä numeroa. Lopulta sitten POKS, kuten surffatessa käy ja elämä muuttuu... Lukekaas pois, kerrankin hiukan erilainen myös nuorille sopiva kirja reissaamisesta ja surffauksesta elämänmuotona, elämästä toisessa kulttuurissa mukana arkipäivässä sekä todellisesta elämänmuutoksesta ilman mitään jesseilyä. Hanna Tuuri – Tuulen maa, tilannekertomuksia suomalaisnaisen avioliitosta Irlannissa, ei pashempi arkielämän kuvaus... suositan. Ari Petäjävaara – Petterson ja pahan kosto, rikosnovelli. Tunput käteen, ontuukin vielä, ei, ei....S.J. Watson – Kun suljen silmäni. Tästähän on paljonkin kohkattu eri puolilla eli vähän pakko lainata. Eikä nyt ihan hirveän kehno, vaikka alku toiselta vaikutti. Ei tämä nyt ihan odottamaton ollut – kuitenkaan, mutta kelpoista tavaraa jännäreiden kavereille, jotka eivät pidä poliiseista ja raa'asta väkivallasta! :) Laura Jackson – Freddie Mercury, elämäkerta. Jep, tämä oli kiva, täydellinen elämäkerta miehestä ja osin myös bändistä. Minä pidin, tosin pidin kovasti Freddien tyylistäkin, joten suositan! Carol Shields – Ruohonvihreää. Menneisyys palaa, kun aikuinen tytär matkustaa vanhan äitinsä häihin. Minä pidin tästäkin, tosin Shieldsillä on aina ollut puolensa. Suositan, sieluunkäyvää kerrontaa. Reetta Laitinen – Kirjailija ja madame. Historian havinaa sarjakuva-albumina, upeana sellaisena. Viiva hieman rujoa, mutta kuvaavaa, samoin pelkistetty väritys. Ja tarina itsessään eli oikeasti Paavolaisesta sekä Craucherin salongista, mutta tämä kuvaa myös takaumina leidin elämää. Tykkäsin, kevään paras suomalainen sarjakuva! Suositan kaikille. Riitta Konttinen – Oma tie, Helene Schjerfbeckin elämä. Tätä metsästin pitkään itselleni (ja se tonttuzombi sen tipautti luukusta) ja yhtä hieno kuin arvelinkin. Tätä on onni lukea. Upeasti koottu elämäkerta kaikkinensa, kumarran molemmille sekä tekijälle että Helenelle. Paljon uutta tietoa varmalla otteella ja hyvällä näkemyksellä. Suosittelen jokaiselle taiteen ystävälle. Paljon muutakin on tullut luettua, katsokaa sieltä toisaalta – tämä vain vinksuna jälleen kaikille!!! *härn*

NÄIN SE ON JÄLLEEN LÄHDETTÄVÄ, PAKKO ON PAKKO ON PAKKO!
 

Sitten menin lukemaan Iltapulua, joka tarjoaa taas mainiota hoitokeinoa mm. masennukseen. Joka viikko siellä on tarjolla jotain todella helpottavaa ja yksinkertaista apua. Kannattaa ehdottomasti luottaa näihin vinksuihin, koska nehän on lehteen kirjoitettu!

Eilen oli suunnitteilla (joooooo...) kaikenlaista. Mitään ei tullut toteutettua. Maattiin kumpikin omalla sohvalla, lueskelimme, kälättelimme, söimme kiinalaista (toki itse tehtynä) muonaa ja jädelöä. Lopulta päätettiin yhteistuumin, että ensi viikolla toimeen voisi jo ryhtyä. Kun tässä on jo hyvinkin kuukausi asiaa suunniteltu perusteellisesti, sehän on jo kuin puoliksi tehty, eikö? ;)

Jahas, aamu siis alkoi varsin epämiellyttävästi. Jatkossa seuraa vain kotihommia ja pakollisia toimia. Tänään ei tarjota edes mitään hyvää luettavaa, luulisin. Parhaimmat on jo lukaistu ja jäljellä on semmoista puolipakollista kirjallisuutta. Mutta toki nekin luetaan, en minä sillä... Alkaa nyt jo särkeä kun vain kuvittelenkin raahautuvani taas Varastolle, siellä odottavaa työmäärää ja SN:n paheksuntaa työpinoja kohtaan (minun työpinojani siis...). Voihan villu! Jos olisin paremmassa kunnossa, hakisin jostain muualta sijaisuutta vähäksi aikaa. Mutta tässä tilanteessa ei voi muuta kuin yrittää vain kestää ja jaksaa. En pysty näyttelemään työkuntoista kovinkaan hyvin! Varsinkin kun invatakso kulkee ;) Siitä on reippaus kuulkaas kaukana, kun Polka pungertaa itsensä normitaksoon ollessaan jäykkistilassa. Uskokaa tai älkää, kansanjoukoillekin siinä jo olisi nähtävää! Voisin myydä tilaisuuteen lippuja, halvemmalla kuin gummipalamatseihin. Kiinnostuneita? Any?

Taidan mennä keittämään toiset kaffet ja toimeentua johonkin järkiperäiseen. Tähän aikaan vaikka nyt kukkien kasteluun ihan ensimmäiseksi!

Ai niin, olipa muuten todella upea appelsiinikuu viime yönä! Olin hereillä yön aikana useampaan kertaan ja kävin parvekkeella vilkuilemassa. Komea oli...

POLKA, JOKA OTTAISI MIELUUSTI KUUN, MUTTEI TARVITSE TÄHTIÄ!

Eilinenkin meni vaihteeksi hänekseen. Asiat tulivat hoidettua, surkea saalis. Kirjoja vain jokunen ohut läystäke. Toisaalta minulla on pieni käteisvaranto aina olemassa, joten se ei haittaa. Lisäksi kaupoissa oli jotakin omalaatuista... kummassakin ruokakaupassa vasta täyteltiin varastoja ja osa tavaroista uupui kokonaan. Siis tämä kello 10 tienoolla :O Ei kovin lupaavaa näille kaupoille, ei maineelle ainakaan. Harmitti. Pitääkö siirtää aikatauluaan, mutta silloin joutuu taas liian suuren ihmisjoukon keskelle eli mieluummin ei. Jäks, sain kuitenkin ison kasan hyviä vihanneksoja tsioskista ja yllättäen Liiteristä, njam. Niistä ei siis tule viikolla puutetta. Upotan suurimman osan jo huomiseen eväspataan.

Belga on tulossa lounaalle, tarjolla kevätkääriksiä, riisiä, tsatsikia, kaffetta ja kohuked. Jospa jo saataisiin jotakin aikaiseksi. Tosin tänään on synkähkö päivä ja talon talkoot, hmm. Olisikohan se ikkunanpesu kuitenkin paikallaan sekä samalla verhojen vaihto? Ehkä – täytyy yllytellä Belgaa ensin sopivasti. Minä voin sillä aikaa ottaa esiin ompeluskoneen *käks*, pari hametta vaatisi lähes välittömiä toimenpiteitä. Yksi kassi pitäisi korjata eli hihnat lyhentää, inhottaa semmoiset puolipitkät hihnat muuten kivassa väskyssä. Väsky on kiva, saatu jo aikoja sitten (ziitosta vaan sinne entiseen kotokaupunkiin), mutta ei ole päässyt käyttöön noiden helkkarin hihnojen takia. Nyt sitä voisi kuvitella jopa käyttävänsä, jos jaksaisi korjata. Siis ottaa koneen esille, eihän se mistään muusta ole kiinni. Edelleen kuulutan jotakuta potkimaan meikäläistä pärsuuksille, kyllä minä sitten teen...

Ai niin, pakko kertoa -tarina. Asia, jota olen pelännyt jo vuosia – eilen se tapahtui. Asun siis ylimmässä eli 4. kerroksessa ja hissi oli jumittunut. Se ei ollut missään kerrosten välissä eikä antanut mitään elonmerkkejä itsestään eli ei vain toiminut. Väkisin sain sentään raahattua itseni alaspäin varo-varo-varovasti kierrreportaita ja soitin Koneelle heti. Lupasivat pikahuollon parin tunnin sisään, kun kerroin tilanteen. Ei helkkarissa kolmen ison kassin kanssa portaita ylös, ei sitten millään. Hätinään olisin saanut kiskottua itseni ylös. Onneksi Koneen pojat olivat käyneet ja hissi toimi palatessani. Aiheutti kyllä hieman taas kylmää hiostusta pärshvaossa. Ei niinkään se, että en pääsisi ylös. Tiedän, että pääsen kyllä. Mutta se tekee kuulkaas aika perkeleen kipeää ja jos vielä olisi kassit pitänyt raahata, huh-huh, pelottaa jo ajatellakin! Minulla kun on vaikeuksia jo alakerran neljän portaankin kanssa... tämmöistä se on, kun sekä koivet että selkä ovat pashana! Pikkujutut voivat tehdä elämästä melkoisen arvaamatonta.

Keitinkin heti kotiintultuani susivaffat kaffet pelkästä selviämisen ilosta, pesin pyykkiä ja menin sen jälkeen ottamaan reilut päikkärit, koska olen sen arvoinen! :) Loppuilta meni erilaisia teknisiä vempeleitä tarkastellessa. Minä ehkä tulen rapottamaan kaikesta myöhemmin. Nyt minulla on nimittäin sellaisia härpäkkeitä, joita ei ole aikaisemmin ollut ja pitää tutustua kaikkeen huolella. Minä, tekniikan ihmelapsi – just, minulle on naurettu tästä jo todella pitkään ja varmaan nauretaan taas jatkossakin. Aivan varmasti olen jotakin taas möhlinyt ;D Onneksi on erilaisia tukia, sekä lähellä että kauempana, jotka voivat neuvoa...

Menenkin tässä taas leikkimään vähän lisää!
 

POLKA, JOLLA ON KAIKENLAISTA KIVAA JA OUTOA KESKEN!
 

eli kissa joikhasi ja mourusi taas puoli yötä, minä en saanut nukuttua ja olenkin veikeän väsynyt näin vapaana aamuna. Tulossa on näemmä vielä kivempaa kuun puolelta, kunhan eivät tule siltä pimeältä puolelta. En uskalla edes enää mennä uusiounille, kun pitäisi taas asioille.

Normiperstai eli posti-kirjasto-tsioski-kauppa-asiat on hoidettava pois kuleksimasta. Piti käydä keskiviikkona, mutta ylläri-ylläri; Liiterissä oli ainakin puolet hyllyistä aivan tyhjinä, ei edes haluamaani kaffetta! Argh ja sylkäisy perään. Vähänkö olin katkero, en saanut läheskään kaikkea sellaista tuotua, joka painaa kohtuullisesti. Eli tänään on sitten täysi lasti yhtä ja toista. Enempi tosiaan kirjoja ja muonaa. Vihanneksot painavat suhteessa melkoisesti, lisäksi pitää ottaa ainakin kaffemaitoa sun muuta. Kissinruokaakin. Ei huvittaisi lähteä, mutta on vähän pakko. Ehkä sitä piristyy ulkona. Lisäksi iltapäivällä voi lounaan jälkeen ottaa kunnon päikkärit. Lounas onkin valmiina. Yllättäen tarjolla on eilistä vihanneskeittoa, jossa on varsin tuju inkivääri-chili-valkosipulilisäys. Flunssa lienee hieman kaikkoamaan päin, vaikka vieläkin on vähän onea olo ja päätäkin lievästi jomottaa. Toivottavasti tästä olisi tällä jo selvinnyt. Ei millään jaksaisi eikä haluaisi sairastaa, mutta kun se ei koskaan ole omista haluista kiinni!

Eilinen meni muka lepäillessä, höh. Tajusin iltapäivällä odottaessani erään leidin käyntiä, että olin siihen mennessä ollut koko ajan puuhastamassa jotakin pientä, toisarvoista. Lukemassa, kirjoittamassa, tekemässä kotohommia tms. Eli se siitä oikeasta lepäämisestä, jos sillä tarkoitetaan makoilemista tai muuta lepuutusta. Ei malta, kun on muutakin tärkeämpää. Itse asiassa tässä pitääkin mennä ihan kohta. Ennen kylillelähtöä on vielä hoidettava parikin asiaa pois kuleksimasta. Pakattava pari kassia (palautettavat kirjat & lähtevä posti) ja tarkistettava ostoslista. Minä voisin aivan hyvin olla täysipäiväisesti eläkkeellä. Ei tulisi yhtään aika pitkäksi. Tekemistä olisi taatusti riittävästi, ehkä silloin voisi olla jopa joku lepopäiväkin välissä *wirn*.

Menen nauttimaan Päivän Päärynän sekä hoitamaan nuo hommat! Haa, lupaamani kuvat Varastosta ovat kehnoja. Täytyy yrittää varmaan ensi viikolla uudestaan tai yrittää tuunata noita paremmiksi jollakin ohjelmalla. Niin karmeat tilat, ettei edes kameran linssi niitä kestä -> terveisiä vaan sisustusarkkitehdille. Jos tapaisin hänet, minulla olisi todella paljon kysyttävää – painavaa kysyttävää...

POLKA, JOKA TAAS PUNKEAA KASSEINEEN LIIKKEELLE!

ilmeisestikin siksi, että on kipeä edelleen. Vetelin sojona unia melkein 7 h, kissaherätyksen ja aamumömelöiden jälkeen kävin vielä 1.5 h uusiounet. Ei paha, unien puolesta siis. Olo on edelleen garmiwa, flunssainen, särkee ja näin. Lekurin mielestä ei vielä keuhkistroppeja, uusi käynti maanantaina, jollei tilanne parane. Käski lähtemään kotio (klo oli n. 11), sanoin lähteväni kuitenkin klo 13 tavan mukaan. Se siis siitäkin, saikkua olisi siis saanut pari tuntia käytännössä ;) No kun olin jo taksot tilannut ja aamullakin olin myöhässä (Palmia oli unohtanut tilata työkuljetuksen!!!), olin normikeskiviikon. Tekemättä jäi älyttömästi juttuja. Osaston väki ihmetteli, kun SN ei niitä tee. No ei jostakin syystä tee, jollei vie nenän eteen ja pyydä tosi kiireellisenä, kertovatten muut tahot. Muuten jättää ne odottamaan maanantaita ja meikäläistä. Että tällaista lomitusta, yhteistyötä ja organisaatiouudistusta. Prle. Harmittaa, kun itselläni ei ole juuri tapana jättää mitään lojumaan. Kävin sitten sanomassa, että näin on tilanne – teettäkää SN:llä, kuten ohjeet on annettu. Omatoimisesti hän ei kyllä koske mihinkään.

Nyt en sen enempää jaksa ajatella Varastoa, otin kyllä pari kuvaa. Tsekkaan jossain vaiheessa, onnistuivatko ne ja jos, pääsette ihailemaan norminäkymiä ;) *taitaa olla turha lupaus*. Sen verran tästä flunssasta, että puhuessani asiasta Varastolla, kuulin, että samaa on liikkeellä. Kesto ainakin pari viikkoa, hankala päästä eroon. Siltä tämä tuntuukin, hemmetinmoinen päänsärky eikä minulla ole sitä juuri koskaan. Ei edes flunssassa. Poskiontelotkin tsekattiin, ei niissäkään mitään. On vaan kamala särky, joka ei edes kaikista hirmutropeistakaan piittaa yhtään mitään :O Heräsin keskellä yötä siihen, että paita oli likomärkä. Olin hikeentynyt unissani, huh! Olipas omalaatuinen olo, todella. Paita pois, toinen tilalle ja lisää unta.

Ei kai tässä sen ihmeempiä enää voi tropata, millä nyt jo lääkitsen. Hätää ei liene, koska nälkä välillä ahdistelee ja tänäänkin laittelen vihanneskeittoa ääritujuilla mausteilla. Kissinka sai ja saa vielä lisää parikin kertaa oikeaa lihaa; halvennustarjouksessa oli jotain lehmää hirmuisen halvalla ja kissa pyörii onnessaan >o<

Taidan mennä takaisin sänkyyn. On ihan vähäsen kuumettakin, ei paljon. Ei niin, että se muuta tekisi, mutta väsyttää ja paleltaa eri tavalla kuin tavallisesti. Pashempi juttu! Juuri öbauttia viikko sitten ajattelinkin, että olen hyvin välttynyt taudeilta, kun olen syönyt lisävitamiinoja sekä muutenkin harvinaisen terveellisesti. Eiväthän ne näihin tartuntapöpöihin auta, tietenkään :(
 

POLKA – MENEE NIISKUTTAEN TAKAISIN PEITTOJEN ALLE!

ja olen kevätlunssan kourissa siis. Asiaa on toki auttanut tämä ahtautuminen Varaston uusiin tiloihin sekä täällä oleva miellyttävä rempan haisu sekä pölinä, garmiwa ilmastointi ja muu mukava. Olisin jäänyt kotiin, mutta koska poissaoloja tarkkaillaan pärskohtaisesti tulin töihin. Tarttukoot, joltakin minä sen täällä olen saanutkin! Nih kerta. Olo ei siis ole paras mahdollinen, vaikka eilen päivällä tunsin jo hetken olevani melkein kunnossa. Troppasin aamusta alkaen kuumalla vedellä, jossa oli inkivääriä, valkosipulia, chiliä, välillä heitin tujusti C-vitamiinia sekä normitroppeja. Kyllä tämä tästä, kunhan ei pahemmaksi ylly. Nyt kyllä haisen niin pahalle, että taatusti eräälläkin pitsiniskalla on sanomista. No, ei voi mitään, kai tämä on parempi kuin vanha viina ja minä troppailen tällä tavalla! Varasin lekuriajan omisarvikselle – yskä ei enää kuulosta hyvältä.

Tänään on nimittäin pakko hoitaa pari postiasiaa sekä käydä hakemassa kaffemaitoa, pari päärynää sekä vähän rahkaa tai jotain muuta syötävää. Sillä pärjää taas perjantaihin ja normiostoksiin asti. Vihanneksiakin toki, tsioskista jotakin, että saa ison sopan pariksi päiväksi.

Muuten eilinen meni täysin lueskellessa ja kirjoitellessa, olin jopa läpeeni tyytyväinen. Onneksi joku on sentään saanutkin jotakin oikeasti vappumaista ;) Täällä ei tapahtunut nimittäin yhtään mitään. Kissi vietti puoli päivää ulkona auringossa, loppuajan makoili sisällä. Alla pari kuvaa, otettuna kakkoskameralla ja tuunattuna toisella ohjelmalla. Täten siis totistetaan, että Vinskinder on vielä hengissä......

Ei, minä en aio kertoa mitään repäisevää. Muutama vinkeä kirjauutuus, joista myöhemmin listauksen yhteydessä lisää. Viereisessä puistikossa oli varsin malmilainen picknick eli runsaasti siiteriä ja puolipukeisia aikuisia miehiä örisemässä *eehheeh*, eipä tehnyt mieli liittyä joukkoon, kun juttujen aiheet kuuli jo parvekkeelle asti. Hirveää jaanaamista :D En minä vaan ikinä silleensä, enhän?!

Loppuviikko meneekin toipuessa eikä aikomuksena ole oikeastikaan tehdä yhtään mitään järkevää. Minä siis lupaan, että en tee, jos vain voin välttää – ja minähän osaan sen varsin mainiosti. Ei se vaadi edes mitään yrittämistä!

Uskaltaisikohan jo siirtyä yöksi käyttämään yökkäriä ja sen päällä puuvillapaitaa? Jokohan sillä tarkenisi? Tähän asti on menty vielä oikeasti kahdella paidalla, villatakilla, collegehousuilla ja kahdella sukkaparilla. Sukat nyt ainakin vielä pidetään, muu yöpukeutuminen menee nyt kyllä harkintaan, ainakin hetkeksi... Tällä viikolla pitäisi tuo patteri- ja lämpöremppakin olla valmis jossakin vaiheessa. Mitään ilmoitusta ei ole tullut, mutta näin alustavasti aikanaan ilmoitettiin. Kovasti toivoisin, että oikeasti termostaatit toimisivat oikein eikä tarvitsisi palella alkusyksystä loppukevääseen asti! Ei ole nimittäin mukavaa.

Nyt vetämään kaffet ja pari leipää sekä kaikki tropit, mitkä vaan keksin normimömelöiden lisäksi! Huh, taitaa tulla isohko juoma-annos... onneksi Varastolla sentään on monta vessaa ja ne ovat vieläpä kohtuullisen lähellä loppusijoituspaikkaani ;)

POLKA – HÄN JOKA NIISKUTTAA JA HAISEE!

olin eilen nimittäin aivan hemmetin kipeä. Joka paikkaa sattui, särki, oli todella kammottavaa yrittää edes taksoon. Jäykistys oli mittavaa, väsytti, melkein itku tuli. Kävelin vielä ulkona päivällä ja leikin urheilijaa (urheaa?) ja kävin 2 x 100 m lenkin ;) Kotiin tultua suoraan petiin, ei unta – ei sitten millään. Myöhään yöllä aloin pärskiä, tuntui kuin olisi kuumetta ja näin. Eli perhana soikoon, olen saanut kevätlunssan poikasen. Nokka tukossa, aivastuttaa, kuumelehtii. Hei, tämä ei siis ole normiallegriaa, siihen on tropit eivätkä oireet ole tämmöiset. Eli paskempi juttu taas! Eli ei kun normitroppien lisäksi överinä vitamiinoja, valkosipulia, inkivääriä jne. Olen varmasti taas suosittu töissä huomenna.

Ziis, kermapärsheet ja pitsiniskat vetivät "hauskat" vappuvermeet päällensä eilen iltapäivällä. Se oli "niin hassua", että minua ei naurattanut yhtään. Hiki päässä yritin saada jotain tolkkua duuneihin, että saisin suurimman osan tehtyä pois. Kunto ei ole niin kehno, että voisi olla huomenna poiskaan. Argh, siellä ne virittelivät jotain omia simatippisppippaloitaan, onneksi meitä muita rottia ei lainkaan noteerattu! Ja sitten heidän kanssaan pitäisi liittoutua? Minä vaan kysyn, onko muillakaan mitään yhteistä tämä sakin kanssa. Ihan mutu-kyselyn perusteella ei todellakaan! Pakkorako muuttuu kammottavaksi sekasotkuksi. En yhtään kahdehdi meille asetettua esihenkilöä, toisaalta hän on Siltä Toiselta Osastolta ;)

Olen siis pyörinyt yön petissä, melkein nukkumatta, välillä hikoillen ja taas palellen. Nyt vetelin aamukaffet ja erittäin tömäkän mömmöcocktailin. Jospa jotenkin saisi itsensä tokeentumaan edes päiväksi. Huomenna olisi pakkotekemistä töiden jälkeen eli posti ja kauppa. Olen luvannut hoitaa ne pois kuleksimasta, joten kai se on niin tehtävä.

Eli tässäpä meikäläisen ns. Vappu, joka ei siis eroa millään tavoin arkipäivistä. Eivät kyllä eroa muutkaan pyhät, koska minä en vietä niistä mitään. En ole myöskään juhlinut enää moneen vuoteen mitään muutakaan. Hiukan harmittaa, kun muistelee niitä Wanhanajan Wappuja. Onneksi niitä ehti viettää ihan kunnolla useampaankin kertaan.

Ei tästä raadosta nyt saa irti kuulkaas tämän kummempaa. Pitäisi ajaa yksi ohjelma koneelle ja tehdä parikin hommaa vielä tänään. Että semmoinen vapaapäivä. Pitäkää hauskaa, jos voitte, krapuloikaa ja nauttikaa vappulounaasta ja korjaussarjasta. Meikäläinen syö vihanneskeittoa ja kippaa ehkä jallutotin...

POLKA, JONKA AIVASTUKSET PELOTTAVAT JO KISSAAKIN!