se on niiiiin lähellä, että en taida uskaltaa edes sanoa. Töitä teetetään, vaikka hädintuskin pääsin eilen kävelemään. Oli lähellä, etten lähtenyt litomaan koko Varastolta. Ja tämä rouva-sairas-rouva, niin armollisesti teettämään töitä. Ai että pisti vihaksi.

Kaiken lisäksi Upo on lomalla, olisin käynyt sanomassa muutaman sanan. Aivan helvetillinen olo, nukuin edellisyönä parisen tuntia – heräsin ennen puolta yötä Ole siinä sitten ystävällinen ja aikaansaava. Ei perkele, kohta tapahtuu jotakin. Ja se "jotakin" ei ole mukavaa, sen minä voin sanoa jo nyt...

Minä siedän kaikenlaista aikani, mutta katsokaas. Pohja se on miunkii säkis!

Eikä saatanan omisarviksella aikoja, muut perseennuolijat olisivat tyrkänneet 1.5 päivää sairista. Vittuako minä sillä teen – en sitten yhtään mitään!

Saatana, vedän kapan mömelöitä. Otan mukaani pullon viinaa, juon suullisen ja pirskottelen loput kämppääni. Eiköhän tuo jo riitä irtisanomiseen "alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla". Lisäksi kun vielä alkaa puhua totuuksia niiden oikeilla nimillä. Ei ole kummoinenkaan suunnitelma, mutta tyylillä sitä lähdetään, kun lähdetään!

POLKA, JOKA ON SAANUT TARPEEKSEEN PITSINISKOISTA JA KERMAPERSEISTÄ!

Tänään alkavat taas Varastopäivät ja meikäläisen täydellinen ohjelmointi. Nouto tiettyyn aikaan kotoa, palautus tiettyyn aikaan. Pakko syödä jotain, yllättäen tiettyyn aikaan, sekin lääkityksen takia. Pakko mennä goisimaan – tiettyyn aikaan – jotta heräisi aamulla tiettyyn aikaan (viimeistään) "nauttiaakseen" aamulliset kemikaalit kera kaffen ja nekin, yllättäen, tiettyyn aikaan. Jumalauta, minut on ohjelmoitu niin täydellisesti, että minulla ei ole itselläni valinnanvaraa mihinkään... No, toki voisin vaihdella muutamalla minuutilla tulo- ja lähtöaikoja, mutta taatusti HMPK tössisi ne ja jotakin muutakin hauskaa taatusti tapahtuisi.

Minä en halua olla yhteiskunnan ohjelmoitavissa oleva, kipeä, jatkuvasti kärsiintyvä työläinen! En! Minä haluan olla reilusti antisosiaalinen ja käpertyä kotoon, jos siltä tuntuu. Tehdä edes joskus jotakin, mitä minä todella haluaisin tehdä. Tosin se on tällä viikko-ohjelmallakin täysin mahdotonta. Suunnitelmissa olisi torstaina yksi hupikas juttu – saas nähdä toteutuuko se edes, vai joutuuko senkin perumaan jostakin syystä. En yhtään ihmettelisi. Peruuttamisia minulla on taatusti enemmän kuin osallistumisia mihinkään tilaisuuksiin.

Minä en nimittäin kovinkaan paljon pysty päivässä tekemään. Kyse ei ole siis haluista. Kertakaikkiaan selkä ja koivet pistävät hanttiin esim. ruuanlaiton jälkeen niin, etten pysty heti seuraavaksi tiskaamaan. Tiskit likoon ja lepuutusta ainakin vartin verran, jotta taas saa itsensä tarpeeksi kipeäksi tarvitakseni taas hetken lepuutusta. Jonka jälkeen seuraava pieni kotihomma ja jälleen leputuusta. Ei siis ihme, että iltani ovat niin hemmetin lyhyitä. Tällainen vähäinenkin lepuutus on töissä mahdotonta, joten voitte kuvitella minkälainen olo on kotiin tultua; olen joskus kaatunut suoraan ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa klaffisoffalle aivan raatona ja itku silmässä.

Mutta luuletteko te, että tätä tosiaan joku kuuntelee. Edes tai etenkään ja varsinkaan omisarvis saati kukaan muukaan lääkäri. Ja vetut – kaikkihan on vain muutamassa hassusta hermosta kiinni tuolla selässä sekä olkapäässä ja kädessä. Sekä mitä nyt muutama jänne koivissa ja tuommoinen luulosairaan fibro. Hah, eihän siinä nyt mitään. Kun on tuollaisia todella vakavia juttuja, kuten erään henkilön kännissä tuolinjalkaan lyömä isovarvas! Se piti kuvata, kipsata jne. Piiiitkä sairasloma ja muuta. Lisäksi henkilön sairastaminen meni työtapaturman piikkiin. Jolleivät asiat ala kohtapian muuttua, minä alan paljastella nimiä ja asioita – oikeilla nimillä, tapahtumapaikoilla, lääkäreillä jne. Täytynee tarkastaa sitä ensin kunnianloukkaussyytteet ja muuta vastaavaa. Tosin pashat siitäkin, sillä varmasti pääsisi ainakin pois tuolta......

Ja että oikein ketuttaisi, menen riipimään mömelöitä ja kaffetta. Tiedoksi, että täällä on edelleen saatanallisen kylmä – ei se huoltohemmon käynti mitään auttanut. Tiedä millä mittarilla hän mittasi, mutta silloin oli muuten aurinkoinen ja lämpöisempi keli ulkona. Perkele sillekin.

POLKA, ÄRSYYTYNYT MENNESSÄÄN NUKKUMAAN – SAATI SITTEN HERÄTTYÄÄN!

Tekisi mieli vain käpertyä peiton alle, kylmä on edelleen... Ketuttaa jo huomisen päivän hommat ja koko järjestyneen yhteiskunnan toiminnot ja pakkotyö. Hmph.

Pakko sitä ja tätä. Pakko. Pakko mennä ja tehdä. Inho.

Minä menen ja teen. Tänään ja huomennakin, ehkä.

POLKA, JOTA VÄSYTTÄÄ JA KETUTTAA

tämä päivitys on jälleen ryyditetty tavanomaisella märinällä ja marinalla. Siihen kettuuntuneiden onkin turha lukea tämän pidemmälle, vaikka tarjolla onkin kaksi The Saavutusta.

Viime yö meni sitten kokonaan nukkumatta. Vaikka mömelöitä otin normimäärän, päivän aktiviteetit saivat aikaan niin tuhottaman raikkaat ja repäisevät koipifiilikset, ettei nukkuminen onnistunut. Lisämömelöt keskellä yötä toivat hetken horroksen ja sitten siirryin jo suosiolla kaffittelemaan ja rouhimaan kipulääkitystä ja rauhoikkeita. Ei oikein mukava olo, sano.

Jep, eilen siis tein jotakin, jonka olin päättänyt ja kirjannut tänne blögiinkin. Blögipakotuksesta on siis joskus jotakin hyötyäkin. Minä nimittäin kävin PASSIKUVASSA. Lopultakin, en minä ole sitä teetellytkään kuin vajaan vuoden, aktiivisesti puolisen vuotta. Nyt on kuvat, kun saisi vaan vietyä hakemuksen ;) Kuva on muuten äärimmäisen kammoittava, vilkaisin ja piilotin ne nopeasti lompakon syövereihin – sinne, missä ei muutenkaan ole setelirahaa tms. Olkoot tallessa milizeille asti!

Kylmä tärisytti naista Malmilla, tapasin kuitenkin tutun. Jouduin neuvomaan asiassa, josta en itsekään ollut varma mihin valittaa. No, erääseen lautakuntaan, jonka on pakko vastata ja jollei se kuulu heidän toimivaltaansa, ainakin ohjata oikeaan paikkaan. Muuta en keksinyt. Hörhöjäkin oli liikkeellä, pakkasta paossa. Ei kuitenkaan mitenkään ihmeteltävän paljon.

Sen sijaan takso nouti molemmin päin etuajassa, joka on erittäin kiitettävää pakkasella. Taksossa vielä kökkiessäni puhelin soi, vastasin ja kas. Huoltohemmo kertoi olevansa residenssissäni ja tsekkaavansa pattereita. Lupasin tulla ihankohtapian, josko hän olisi paikalla vielä... ja olihan hän. Oikein miellyttävä mies, joka kertoi tehneensä ihan kaiken, mitä pattereille voi (paitsi hajoittaa ne alkutekijöihinsä). Eli ilmannut, tarkistanut säädöt ja niiden piikit tms. Ei nyt siis pitäisi olla vikaa ja mittauksessa tuossa vaiheessa testin mukaan oli lähempänä 20 astetta. Sanoin kyllä, että aurinko lämmittää ja makkarissa olikin vajaa 19. Lisäksi kuulin, että tämä on energiansäästötaloja, ihan kiva. Eihän se mitään, mutta ei kai se tarkoita asukkaiden pakastamista??? Ihan himppasen lämpimämpää täällä voisi kuvitella olevan. Nimenomaan siis kuvitella. Minulla on silti täysi varustus ja hartiahuivi edelleen käytössä.

Toisaalta, on ollut myös hieman oudohko olo. Joko valvomisesta johtuen tai sitten olen tulossa kipeäksi. En kyllä tahtoisi sitäkään. Voihan rähmä. Asioita olisi taas tehtävänä vaikka kuinka paljon. En minä sitten eilenkään saanut juuri mitään aikaiseksi, kun sopan jälkeen tuli nukuttua snadit päikkärit. Univelkaa on, mutta kun en vaan saa nukuttua! Argh sanon minä. Tämä lienee vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi tajuta. Antaa siis olla, päättäkää vaan, että kaikki on korvien välissä. Jospa edes sillä keinoin pääsisi kokoaikaisesti eläkkeelle ja voisi elellä sellaisella vuorokausirytmillä kuin itselle sopii. Vähät välittäen kellistä, aikatauluista jne. Varmistaen vain sen, että tietyt paikat ovat auki, kun on kylillä hoidettavia asioita.

En minä tänäänkään jaksa enempää. Koivet ja selkä eivät pidä olostaan, lisäksi lievää kuvotusta havaittavissa ja runsasta palelua. Taidan mennä peiton alle taas...

POLKA, JOLLA EI KOSKAAN TUNNU MENEVÄN KUTEN OLISI NORMAALIA!

oikein kunnolla. Nyt siellä on tarjolla – 22 astetta, hyvä keli meikäläisen hissutella pakkokeikalle kylille. Postiin, kirjastoon ja kaupoille, argh. Onneksi ei hirveän pitkään joudu olemaan missään välissä ulkona ja kerroksia pukeutumiseenkin riittää. Toivon vaan, että taksot eivät ole jäätyneet matkalle!

Mitään ihmeellistä tässä ei ole edes kerrottavana. Eilen muka-piti kirjoittaa, höh. Kissin kellit, haahuilin aamulla kaikenlaista ja lueskelin. Sitten laitoin vähän vihanneskeittoa, apehdin ja päälle kaffet. Jo vain sen jälkeen ramaisikin taas kunnon päikkäreiden merkeissä. Sitten ei enää jaksanut / huvittanut / viitsinyt tehdä mitään senkään asian suhteen. Eli osa asioista on jälleen kerran hoitamatta, mutta jonkinlainen pohja yhteen juttuun on kuitenkin olemassa.

Ei tässä kyllä kauheasti kirjoituta, kun edelleenkin paleltaa niin maan prleesti. Ei mitään laitaa tällä systeemillä nyt... Ja se joka kehtaa ehdottaa jotain lisälämmitintä, saa turpiinsa. Arvatkaas huviksenne, mitä se tekisi nyt jo jätti-isolle sähkölaskulle :( Eli lisätään sisälläkin vain vaate- ja peittokerroksia. Kohta on kiivettävä yläkaapille hakemaan kolmas kunnollinen peitto!

Eli, kunnon mömelöt ja liikenteeseen. Ei minulla todellakaan ole edes mitään kerrottavaa. Suurimmasta osasta unianikaan en muista mitään ja ne, jotka muistan, olivat liian karmeita jopa kerrottavaksi. Lisää kuumaa, mustaa ja vaffaa kaffetta!

POLKA – HÄN JOKA JÄLLEEN PALELEE!

kuten tietysti tämän plökin lukijat jo osasivat odottaakin. Eli ei mitään uutta, oikeastaan. Harmittaa niin hemmetisti, että tämä torstai eli ensimmäinen vapaapäivä menee todella toipumiseen. Heräsin klo 3 tienoolla taas saakelinmoisiin särkykipujäynimisiin, heitin yhden apumömelön kitaan ja sain vielä nukuttua vähän lisää. Äärimmäisen katkonaisesti ja välillä heräillen särkyyn. Nousin ylös – ja kas – ei tullut taaskaan kävelemisestä oikein mitään. Koivet ovat aivan järkyttävän kipeät. Siinä sitten hiissasin itseni seinistä ja huonekaluista kiinni pidellen kylppäriin – olisi pitänyt NYT varata se rolleri tuohon sängyn päätyyn... Usch, ei ole tässä laitaa. Ne vaffat kaffet, pala leipää ja sitten mömelöitä lievän randomisti näin vapaapäivänä kuitenkin eli on päästävä työkuntoon.

Minulla olisi kovasti paljon kirjoitettavaa eli se vaatii kuitenkin istumista koneen ääressä. Voitte siis kuvitella, että koivet ja selkä eivät tästäkään ihan hirveästi pidä. Se on muuten outoa, ettei edes omisarvis tajua sitä, että kirjoittaessa tarvitaan myös jalkoja! Tai ainakin minä persjalkaisena tarvitsen ;) Täytynee myös yrittää katsastaa sopivaa lääke-ehdotusta, joka menisi läpi. En edelleenkään tarkoita mitään huimepitoisia lääkkeitä vaan sellaisia, jotka tappaisivat pahimman kivun ja ehkä jopa saisivat aikaan jonkinlaista elpymistä tilanteessa. Huomautettakoon tässä, että minä olen niitä lääkeherkkiä, jotka miniannoksella Lyricaa ovat tokkurassa kaksi päivää. Siksi tietyt jo kokeillut lääkkeet jätetään suosiolla pois listalta. Lisäksi omisarvista pitäisi pyytää uusimaan lähete Kanppiin tuon käden takia. Se on nyt ääripahana ja pitäisi kai hakea se piikki, joka annetaan suoraan UÄ-ohjauksella hermoon... kuulostaa karskilta, mutta tämä on aika tyrmäävää tämä kipuilukin. Eilen tuli taas vahingossa huudeltua ääneen, vaikka purinkin huuleni melkein verille. Ihan siksi, että en halua kiljua ääneen. En vaan voi sille mitään, jos yhtäkkiä viilletään tai tökätään heinähangolla jonnekin.

Sen verran vielä palaan Varastoasioihin ja työhön, että juttelin parinkin lähityökaverin kanssa sekä omista hommistani että tulevaisuudesta (Varastohan tekee muuttoa ja samassa yhteydessä tapahtuu se organisaatiouudistus). Molemmat lähtivät siitä, että meistä jokainen tekee vain sen minkä ehtii, jaksaa ja pystyy. Siis myös minä. Olivat taas sitä mieltä, että ahnehdin liikaa. No, eräs Korkeampi Virkanainen kävi teettämässä eräänkin homman ja sanoi, että toi sen minulle, koska muilla oli kiireitä. Silloin hermoistuin ja sanoin, että eikö minulla muka ole kiireitä (pöytä oli lastattu täpötäyteen siinä vaiheessa), olin vielä lähdössäkin aika pian. Ei, hänen mielestään minun piti tehdä "yksi pikku juttu, joka ei kauaa vie". Ja kun näitä pieniä juttuja kerääntyy jokaiselta, äkkiä sitä on lirissä pohjamutia myöten. OK, tein tuon pyynnön, mutta ilmineerasin kyllä siitä, että muillakin olisi ollut mahdollisuudet tämä tarkistaa. Minä nyt vain satuin silloin olemaan huoneessani. Eli osa väestä ei vain tajua, että oikeasti olen poissa kaksi kokonaista päivää ja oikeasti olen sairas. Tässä on tietenkin semmoinen pieni välijuonne, että ao. henkilö on myös sairas; hänellä on 1. tyypin diabetes, johon hän aina vetoaa silloin, kun joku puhuu jotain sairauksista tai fyysisistä ongelmista. Hiukan epäreilua sillä hänellä tuo on kuitenkin äärimmäisen hyvin tasapainossa eikä ongelmia todellakaan ole ikinä ollut!

No se kai omista väninöistä ja marinoista. Haluan vaan, että myös lukijat tietävät miten täällä vapaapäivää vietetään. Puoleen päivään asti en pysty tekemään oikein mitään järkevää. *KRÄKS, KRIIK, raps-raps, MJÄYYYH*. Anteeks, Vinski putosi patterilta >o< Vinski on ottanut nyt pakkasella tavakseen nukkua keittiössä, patterien lämpimimmällä kohdalla. Se on kuitenkin hoikallekin kissalle vaikeaa. Kas kun kissa kunnon unessa venyy piiiitkäksi ja alkaa painaa yhä enemmän, myös kääntyminen vaikeutuu ja silloin tapahtuu. Eilen reppana tipahti ehtoon aikana useamman kerran. Aina sama loukkaantunen-nolo katse ja mäykyminen. Riippuen hieman siitä, tipahtaako kissi ihan plaattialle asti vai vain laatikoston päälle. Tästä voitte muuten samalla päätellä, että edelleenkään lämpöjen säätämiselle ei ole tehty mitään. Kävin eilisiltana ruiskussa ja sitten huinin täällä pää märkänä ja täristen holtittomasti – kylmästä! Päällä on jatkuvasti kaksi paksua, kudottua puuvillapaitaa ja niiden päällä vetskarijakku. Lisäksi collegehousut ja kahdet sukat. Ystävän kutoma hartiahuivi on kuulkaas enemmän kuin paikallaan *pushali, kiittelee taas*.

Huomenna olisi taas pieni posti-kirjasto-kauppakeikka. Kävin eilen noutamassa joitakin perustarpeita Liiterissä sekä Oklasta viinipullon eräälle henkilölle kiitokseksi. Oikeasti, en ostanut muuta kuin yhden viinipullon Malmin Oklasta :o Johan tuota ihmettelivät puolitututkin... ja hävettävintä oli ehkä se, että jouduin turvautumaan henkilökuntaan, koska viini oli itselleni outoa merkkiä enkä heti löytänyt sitä hyllystä. Äärimmäisen noloa parkkiintuneelle malmilaiselle! Sitten vihannestsioskista tuoreita herkkareita ja purjoa, isot läjät 1.40 eli hinnat ovat edelleen kohtuulliset. Liiteristä paperitavaraa, kaffetta, pakastevarastoja ym. täydennystä niin paljon kuin pystyin kohtuullisesti kantamaan. Eli ei mitään oikeaa ruokaa vaan kaappien täyttöä, ettei tarvitse ruokaostosten yhteydessä kanniskella kaikkea mukanaan.

Kevään kirjasatoa on alkanut tipahdella oikein kiitettävästi, erittäin mielenkiintoisia uutuuksia. Palaan asioihin kirjalistauksen merkeissä sekä siellä toisaalla. Muutama opus, jotka suorastaan pakottavat ihmisen käymään samaan kirjaan käsiksi melkein heti uudelleen... Ja dekkarien kavereille on tulossa parikin herkullista uutuutta. Asiaopuksia on myös liikkeellä eikä niitä sovi mitenkään väheksyä, ainakin äsken lukemani veti vähän vakavaksi (jos kyllä hiukan naurattikin). Mutta näistä tosiaan erikseen.

Nyt tuntuu jo siltä, että mömelöt alkavat kohta toimia. Väsyttää vieläkin, joten taidan mennä hetkeksi pitkälleni ennen kuin suunnittelenkaan suurisuuntaisempia toimenpiteitä kirjoittamisen ja muun toiminnan osalta. Uhh, huominen keikka on kyllä taas laskettava ja suunniteltava etukäteen. Hmph.

Toivottavasti joillakin teistä on edes tasalämmin ja mukava asunto *kiristelee hampaitaan* :)

POLKA, JOKA KOHTA JÄÄTYY KIINNI TUOLIINSA!

Ihan ensimmäiseksi tietysti pitää kertoa, että ei ihmeiden aika todellakaan ole ohi! Varastolla jo kaksi osaston työntekijää on käynyt ihmettelemässä, miten minä aion selvitä niistä kaikista hommista vajaina päivinä oltuani poissa kaksi päivää. Kumpikin on vielä ollut sitä mieltä, että minä todellakin teen melkein saman kuin muutenkin... Tulipahan siis todistettua. Tosin meille on esitetty eräs *huokaus* organisaatiouudistus, sellainen (tehän toki tiedätte) joka ratkaisee kaikki ongelmat. Voi kun näkisi vaan. No, pääasia kuitenkin, että tämä älytön juttu on huomattu näin aikaisin – tai siis muutkin ovat sen huomanneet.

Toinen ongelma on sitten se sijaistamiseni, joka ei toimi. Hommat viipyvät älyttömän pitkään ja ne on tehty äärimmäisen kehnosti. Niin kehnosti, että minua oikeasti hävettää. Salaa joskus korjailen sijaistajan tekemiä juttuja mitenkään asiaa edes mainitsematta. Toisinaan on pakko jopa tehdä uusiksi koko rojut, kun ei saa mitään selkoa koko hommasta. Tähän ovat kyllästyneet myös töiden teettäjät eli siksihän niitä minulle jömmataan. Toki, onhan se imartelevaa. Mutta parempi olisi, että joku oikeasti myös joko tekisi jotakin tai sitten jostakin päästä kylmästi heivattaisiin hommia. Sekin lienee vaikeaa, koska rouva-sairas-rouva on jälleen pois. Aikaisemmalla osastolla hänen työparinsa oli laskenut, että vuoden aikana em. henkilö oli ollut täsmälleen kolme viikkoa vuoden aikana kokonaan työssä. Aina on näitä lyhyitä sairiksia, muuten-vaan-menoja, lomaa, kaikenlaista... Ei kivaa muille, ei voi luottaa yhtään siihen, että asiat hoidetaan tiettyyn päivään mennessä. Varastolla kun nuo päivät ovat yllättävän tärkeitä erinäisistä syistä.

Eli kai tässä on ensin kerrottava Upolle, että homma ei nyt vaan toimi ja ilmoitettava myös, että näin jatkettaessa joudun ottamaan rollerin töihin. En jaksa muuten näin rankkoja päiviä. Tämä on muuten ihan totta. Eilisen pysyin tolpillani ja työkunnossa lisälääkityksen voimin, joka nyt ei ihan terveellistä ole sekään ja omisarvis taatusti kieltäisi sen ehdottomasti. Pitääkin varmasti laittaa viestiä siitäkin asiasta. Vaikka hän ei voikaan tehdä mitään :O

Tänään siis vajaa päivä ja sitten postiin, jonne onkin ehtinyt kerääntyä ainakin kirjoja ja yksi muukin havuska paketto. Samalla taidan pistäytyä Oklassa ja Liiterissä, siinä onkin jo ihan riittävästi ohjelmaa... Ehtoolla olen kuitenkin ihan katkirättipoikki.

Mutta mukavaa oli tietty saada tämmöinen plökitunnustus Seppikseltä  – ziitosta vaan!

Mukana oli ohje, että pitäisi ihan randomina kertoa viisi asiaa itsestään ja vissiin jakaa sitten eteenpäin myös viidelle (ne minä ainakin mietin). Uhh, että ihan randomina...

1. Minulla on hyvin pienet ja omituisen näköiset varpaat (muiden kummallisuuksien lisäksi siis).

2. Näytän siltä, että en ikinä sairasta mitään ja liikun aivan normaalisti – siihen asti, kunhan näkee minun ottavan ensimmäiset askeleet ja avaavan suuni.

3. Olen kehittänyt itselleni unelman: I Have A Dream!

4. Luen liikaa, aina ja joka paikassa. Jotkut luulevat, että vain silmäilen opuksia – ei, kyllä ne ihan oikeasti luetaan läpi, jokainen.

5. Himoitsen vahvoja mausteita ja olen varma, että chilin ja valkosipulin käytön lopettaminen aiheuttaa rankkoja vieroitusoireita.

Ei nyt muutakaan tullut mieleen, olen katsokaas niin yksinkertainen ihminen :D Jaan tämän hianon tunnustuksen eli palkinnon sekä random-haasteen edelleen Rouva A:lle, jos vaikka iskee tunnustuksien paikka. Susulle  odottaen jotakin jännää sekä arvaamatonta. Kehräsaareen  toivoen jotakin yhtä mielenkiintoista kuin eilen. Termostaattorille, että olisi jotakin pähkäiltävää perjantaidilemmaa varten sekä Partapapalle, että olisi jotakin tekemistä kipujen sietämiseksi!

Nonnih, tulihan se tehtyä. Minä en ole oikein hyvä tämmöisissä jutuissa, mutta menkööt nyt näin :) Ainakin plökitoverit voivat siirtää tuon kuvan vaikka säilöön sivupalkkiinsa tms. Onhan se ainakin nätti, shuorastaan shöpö. Tulee ihan jusalainen olo, ystävänpäivä on vissiin ensi viikolla. Taisin sortua tekemään jotakin eli vähän postittelemaan paperitavaraa, joita joku voipi kuviksi tahi korteiksi sanoa. No, olisin minä muutenkin tässä kevään tietämillä varmaan laitellut jotakin. On ainakin jokin syy(kin) nyt olevinansa. Minusta kyllä on aina kivempaa, jos muistaa toista ihan ilman syytä :D

No, minä lähden taas keittelemään susivaffat kaffet, tarkistamaan mömelökaappia (se ON iso) sekä nauttimaan aamupalasta, josta määrällisesti suurimman osan muodostavat nykyisin jo erilaiset kemikaalit.

POLKA – TÖITÄ KUIN VIIKON VIIMEISENÄ TYÖPÄIVÄNÄ.....

eikä tämä ole se tunnettu slogan. Kun punkesin Varastolle aamuvarhain, oli siellä vain kohtuullisesti duunia. No, siinä sitten pistin ropottaen aika rauhallisesti. Mutta joka hemmetin kerta, kun kehtasin jopa poistua työpisteestä, oli taas tuotu joku omalaatuinen pino tai suorastaan isompia pinkkoja kaikenlaista kivaa sälää. Eihän tästä tule meikäläisen luonnolla taas yhtään mitään! En minä osaa olla tekemättä, jos hommia on tarjolla tai tekemättä siinä vieressä. Ei vaan onnistu, muilta kyllä. Taas nähtiin tänään, miten parikin leidiä saa maanantain kulumaan juoruamalla viikonlopusta, kommentoimalla vaaleja jne. Siihen menee joillakin kuulkaas puoli päivää, ruokatunti päälle ja vielä väliajatkin ;) En ole kade, mutta kuitenkin. Ehkä he ovat onnellisia, heillä on töitä ja sosiaalinen elämä työpaikalla. Minulla on vain töitä eikä lainkaan sosiaalista elämää. Vähänkö vain käy ketuttamaan, kun samat leidit reilusti lintsaavat muutenkin duunista parhaansa mukaan. Ei, minä en tätä sanonut, vaan parikin työkaveria on huomauttanut asiasta ihan vain ohimennen. Että olenko sattunut näkemään, että niin ne jotkut. Kyllä olen, joo. Hittojakos se minulle kuuluu, eivät ne minun töistäni poissa ole. Asenne vaan on omalaatuinen, perin kummallinen. Mutta molemmilla on The Asema... ainakin eräänlainen. Ehkä se tekee asiansa. Stanan lusmut!

Kävin sitten lähtiessä Serkuissa hakemassa kaffemaitoa kotoon, hmph. Ei ollut kuorma päässyt perille vaan seisoi Tallinnan satamassa. Auto oli jäätyä kilahtanut reissulla, tulee vasta tänään. Sain sitten todellakin vain maitoa ja savu-valkosipulijuustoa, kuivahetskujakin tietty... Ai niin, siis sitä maitoa vartenhan minä tietysti vaan *ristii sormiaan*.

Muuten olen taas aivan rättipoikki enkä eilen ehtoollakaan jaksanut kuin vääntää kahden päivän vihannespadan sekä sotkea salaatin itselleni sekä tiskata. Ei, mikään muu ei tule kuuloonkaan. Siis varsinainen tekeminen. Hyvin maltillista nettailua sekä himppasen uteluja sieltä ja täältä eli juoruamista. Muuten makoilua ja lukemista. Ei vaan pysty kykenemään, kyllä vajaakin päivä vie meikäläisestä mehut. Eikä se päivä muuten ole kuin 15 min vajaa näin ma ja ti, ke vähän enemmän. Katsoin sen duunien kannalta paremmaksi ratkaisuksi! Kuitenkin siellä hötkyytetään, joten helpompi näin kuin esim. joka päivä käväisisi tekemässä jotakin. Sittenhän siellä olisi tosi härdelli koko ajan ja tod.näk. työt jakaantuisivat vielä epätasaisemmin. Eli tällä mennään, ainakin toistaiseksi. Upo merkkuutti osastokokoustakin kohtapian, sellaiselle päivälle toki, jolloin minä en ole paikalla. Ei haita yhtä, sano!

On se kumma, nyt aloitin muutama päivä sitten tämän ns. osaeläköitymisen ja jo on hemmetinmoinen huoli jatkosta. Pitäisi alkaa jo suunnitella seuraavia siirtoja! Kamala minä – tai oikeastaan kamala byrokratia ja inhottavat lekurit. Pirulauta nih! Jotakin tässä on keksittävä eli aivoriihtä on rakennettava siten, että saisi jatkoa ja tietenkin kokopäiväisesti... Pitäisikö ottaa rolleri mukaan duuniin? Mutta sitten minä en kyllä ehdi tehdä sitäkään vähää. Hmm, toisaalta, se voisi olla myös ratkaisu. Raahaisi myös kaikki muut aputusvekotit sinne mukanansa joka päivä, asettelisi kaiken paikoilleen ja jo olisi ainakin tunti kulunut. Ei pashempi ajatus, itse asiassa. Ja kun hissukseen hiipisi kopieeraamaan toiselle puolelle torppaa, menisi paperi kerrallansa eikä pitäisi kiirettä, menisi siihenkin puolisen tuntia kerrallansa. Välissä tietysti voisi käydä vaikka kuusella tai kaffella, jolloin hyvinkin tunti menisi tähänkin. Asia laitetaan harkintaan! Osaan kai sitä sitten minäkin vetkutella, jos nämä muutkin leidit kulkevat ympäriinsä aina samat paperit kourassaan juoruamassa ja vaihtelemassa akkainlehtiä (!!!), ihan totta ;D

Ja sitten ihan vaan tiedoksi, että eilen illalla taas särki sekä selkää, lonkkaa että oikeaa kättä niin, että itku oli tulla. Ei ole laitaa tällaisessa, ei. Eikä mikään prleen troppi auta. Kännitajuttomuus ehkä, ei ole tullut kokeiltua. Pitäisköhän riipaista, pirulauta. Saisi ehkä nukuttuakin yhden yön heräämättä.

Ei, kyllä se taas on vaan mentävä ja ahdisteltava mennessään. Kaffetta lisää, mömelöitä koko kourallinen ja vielä iso jömma mukaan – eivätkä nekään auta kuin ehkä pienen hetken ja vain välttävästi. Juuri sen verran, että en huuda liian kovaa!

POLKA – KIPU ON VAIN AIVOJEN LUULOTAUTIA!

mitäpä sitä muuta kuin manaamaan. Toivoen ensinnäkin, että taksot tulevat ajallaan, koska tilausajat muuttuivat ja – kas kummaa – HMPK:ssa töpätään myös. Aivan, ne ovat inhimillisiä virheitä, toki. Mutta kun näin sattuu kumman usein... Toinen ongelma on taas jaksaminen. Olin jo melkein kunnossa, toki särki ja juili, mutta olisin voinut jopa kuvitella tänään tekeväni jotakin. Jos siis olisi ollut vapaata. Ei ole. Lähdetään siis ropottamaan ja sitähän siellä on tiedossa erittäin runsaasti (en viitsi sanoa rumemmin). Jospa malttaisi ottaa rauhallisesti. Voisiko joku ystävällisesti lähetellä 30 minuutin välein viestejä, ettei kukaan kiitä siitä raatamisesta ja hommia voi jättää pöydälle huomiseksikin? Any?

Lääkitys on sitten se toinen ongelma eli palatako kokeiltuun kombinaatioon vai jatkaa vanhalla? En osaa sanoa, jospa taas vaihtaisi takaisin vanhaan... Hitsi kun tämäkin on hankaavaa, kun kunnollista ja sopivaa lääkitystä nyt ei vaan saa, pirulauta. Huudan sitten taas kivusta niin, että naapuri tulee katsomaan, mikä on hätänä. Hmph!

No, nämähän ovat vain minun marinoitani ja märinöitäni. Antakaa olla, ei tälle voi mitään.

Mutta asiasta rotannahkaan, ihmiset ovat todella omalaatuinen nisäkäslaji. Tässä tuli ilmi, että eräskin henkilö, joka on joskus häiriköinyt meikäläistäkin, on onnistunut häiriköimään monella eri puolella. Eräs nettituttu otti aivan sattumalta puheeksi hänelle tulleet oudot, suorastaan pelottavatkin viestit. Aikansa siinä kertoiltuaan sisällöstä ja tietyistä ilmaisuista, minun oli ihan pakko kysäistä, että olisiko kyseessä eräs ZX. Pähkäilimme hetken ja kas – kyllä – sama henkilö on häiriköinyt pitkin ja poikin nettimaailmaa, esim. Huutiksessa. Jopa suoraan uhkaillen, meikäläistäkin, tietty. Minä käskin painua hiiteen, mutta tuttu sattuu nyt olemaan mielialalääkityksellä masennuksen takia ja hermostui asiasta niin, että menetti yöunensa ja oli aika lähellä tipahtaa psykoosin puolelle... Epäkivaa. Lisäksi ao. henkilö on aikaisemmin pitänyt blogia, jossa hän antoi itsestään erittäin hienon ja inhimillisen kuvan. Niin se pettää tuo julkisivu. Minä sentään kehtaan myöntää, että olen vittumainen, inhottava ihminen. Ja ei, hän ei kuulu tietääkseni tämän blogin lukijakuntaan, en ole tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta tiedän kyllä nimeltä. Eli tämä ei todellakaan koske taatusti ketään teistä, jotka olette meikäläisen perskohtaisesti tavanneet. Varokoon vain tämä henkilö tapaamistani, minä tulen ottamaan tukijoukot mukaani... ;) Sen verran annettakoon ilmi, että teimme molemmat asiasta ilmoitukset eri puolille – ylläpidoille siis. Toisesta tulikin heti tieto, että hänet ollaan sulkemassa pois ao. foorumilta useamman väärinkäytöksen ja asiattomien viestien vuoksi.

Ehkäpä meikäläisenkin kannattaisi muistaa, että kaikesta jää jälkensä :) No jaa, minäpä en taida välittää tuosta. En ole tehnyt mitään sellaista, mistä jollakin olisi jotakin valitettavaa (enkä myöskään laitonta). Jäimme vaan sitten vielä miettimään, millainen tämä henkilö on kotioloissa. Hän kun kuitenkin kehuskelee estottomasti perhe-elämällään jne. Hmmm...

No, eipähän se minulle kuulu. Ihmettelen vaan, että yksi ihminen jaksaa ja ehtii tuottaa niin paljon pahaa mieltä monelle, mahdollisesti jopa pysyvämpiä traumoja ja saa aikaan ahdistavia ajatuksia. No, kai joku saa näistä meikäläisenkin marinoista ahdistuksia. Ei kannata, se on vaan minun sairauksieni summa, ei se koske ketään muuta! Siis ihan kirjaimellisesti, nytkin riipoo niin, etten jaksa kirjoittaa enempää.

Kaffetta ja mömelöitä, paljon ja vahvoina molempia, ziitosta!

POLKA – HÄN JOKA MENEE JA IHAN PIAN TAAS TULEE.....

Eli kylmää on, ulkona ja sisällä. Eihän nyt viikonloppuna mitään tapahdu ja tänään pitäisi jo lauhtua... sitten ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Näin arvelisi hyvinkin rahaa säästävän isännöitsijämiehen ajattelevan. Paitsi, aika jännä juttu, meidän taloyhtiömme on ollut hyvinkin säästäväinen ja asioista on huolehdittu eli rahaa "olisi käytössä", mutta eihän se niin ole, kun kyse on asumisoikeusasunnoista. Tämän taloyhtiön "säästämiä" varoja voidaan käyttää muuhun (ei tämän taloyhtiön tarpeisiin, remontteihin, asumiskustannusten eli vastikkeiden alentamiseen) ilman sen kummempia selityksiä – tätä on sitten se asukasdemokratia ja hallinto. Jep, siitä voitte lukea lisää vaikka täältä. Ja vilkaista vaikka omat muuttokokemukseni (ei remonttia, kahden vuoden sisällä saatu jääkaappipakastin ja liesituulettimen suodatinosa!) elokuulta 2010. Räyh!

Minullakin on vilakka olo, siis särkee täpöllä eikä tämä viileys tietenkään varsin paranna tilannetta. Taas meni puoli yötä miettien, mistä sen lekurin tempaisi, jolta saisi oikeat tropit tai edes kokeiluun tietyt lääkkeet. Nyt en puhu kipulääkityksestä vaan muusta, josta tiettyjen tutkimusten mukaan saattaisi olla apua tähän tilanteeseen. No, met taas katsomma. Hitto, kun minä en vaan millään jaksaisi aloittaa tätä showta taas ja taas uudestaan, ties kuinka monetta kertaa!

No, mukavampaa se, että Belga kävi eilen lounastamassa ja kertomassa kuulumisia. Oli jo tehnyt vähän muuttoa eli vienyt jokusen kassin härpäkkeitään uudelle asunnolle ja loput kulkevat sitten hissukseen viikon aika, aina kun aikaa riittää. Onneksi bussit kulkevat melkein ovelta ovelle :) Lisäksi hän oli tehnyt järkevänä miehenä perusostoksia (saa nauraa!): vessaharja, verhon nipsut, suihkuverho ja pesuaineita! No, ehkä minulla oli omat vaikutukseni asiaan ja hän kun on sattunut olemaan mukana jokusessakin meikäläisen muutossa sekä nähnyt mitä aina ensin tarvitaan :D Fiksu poika meikäläisellä, vaikka itse kehunkin. Pahus, piti ottaa kuvakin, mutta se unohtui. Kuitenkin edelleen sanoin, että kysyisi aina ensin meikäläisen varastoista, jollei välttämättä halua upouutta tavaraa! Juu, hän sai myös tupaantuliaislahjan, koska en varmaan ole ensi sunnuntaina paikalla. Alla kuva, se on spagettikauha, dinosaurussemmoinen – oli oikein tyytyväinen. Belga vääntää usein spagettia tai nuudeleita soijarouhe- tai tomaatti-linssikastikkeen kanssa, joten käyttöäkin tälle oikeasti on :)

Asioita olisi, mutta säästetään jotakin huomiseksikin *härn*.

Päivän biisi: I Hate People

Päivän slogan: Päättömästä ilkivallasta systeemin vastaiseen toimintaan!

POLKA – HÄN JOKA EI KOSKAAN UNOHDA.....

Uteliaat jo ehtivätkin tiedustaa kylmetintilannetta, joten kerrottakoon se heti julki kaikille. Ajatelkaa, vain viikko (!) ilman jääkaappia ja pakastinta, JO tuli uusi kylmetinyksikkö. Olisi tullut muuten vasta ensi viikolla, mutta Kikikantissa oltiin niin ystävällisiä (keskusvarasto on tuossa kohtuullisen lähellä), että suostuivat tuomaan sen JO eilen.

Perusyksikkö, eli äärimmäisen hyvä ratkaisu. Meikä kun ei oikein tykkää liian monimutkaisista vempattimista, ne yleensä hajoavat ensimmäisinä. Niissä on hankalat käyttöohjeet tai niitä pitää käyttää juuri tietyllä tavalla. Tämä on perusmasiina (ja ilmeisesti halvimmasta päästä) eli sopii peruswelhottarelle oikein hyvin. Eli virma ilmoitti toimitusajaksi 12 – 18, josta tuli varmistustekstiviesti, myöhemmin aamulla vielä varoitus, että toimitus voi viivästyä kelitilanteen vuoksi ja lisäksi vielä soitettiin. Plussat virmalle toimituspuolesta siis. Klo 15.49 ovikelli soi ja sisään tuli kylmettimen seurana kaksi nuorta miestä, joista toinen oli varsinainen herkkupala ;) Jos vain olisin edes 10 vuotta nuorempi, olisin alkanut jututtaa kaveria. Toinen oli ihan tavis, mukava kaveri hänkin toki. Mutta tämä toinen *läääääh, Puuma-Polka tässä, moi*. Kaiken lisäksi he käyttäytyivät äärimmäisen ystävällisesti eli rennosti, mutta eivät alentuvasti eivätkä myöskään nolosti. Tästäkin plussat kuljetusvirmalle eli hyvin ainakin on valittu henkilökunta, jos kaikki ovat näin kivoja! (Hmm, toisaalta aloin miettiä, että tapaan niin harvoin ihmisiä, että koenko jo kaikki ihmiset mukaviksi – siis niitä lukuunottamatta, jotka heti littaavat minut jollakin tavoin?)

Eilisaamuna kävin posti-kirjasto-kauppareissun, joten koneen lämmettyä huoneilman tasolle (1 – 1.5 h) käänsin virrat päälle ja vähän myöhemmin aloin latoa jääkaappitavaroita sisään. Oli kuulkaas mukava saada ostamansa hyvin tuoreet vihannekset suoraan viileään! Niistä nahistuneista jämistä olin tehnyt jo iltapäivällä ison kattilallisen vihanneskeittoa, joka oli muuten tosi heekkua – ammensin sekaan nimittäin jäätyneen klimpin tuorejuustoa :) Pakastin täyteen vähän myöhemmin ja nehän olivat syväjäässä oleskeltuaan viikon parvekkeella eli niille en usko mitään tapahtuneen. Korkeintaan ovat vähän vähemmän jäässä nyt. Hyvä näin, ruokapolitiikka siis kunnossa!

Sisällä sen sijaan on edelleen kylmä ja patterit ovat kädenlämpöisiä. Jos jotain tapahtuu, se tapahtunee ensi viikolla ja siitä varmaankin tulee taas jokin yleistiedote. Asiahan koskee koko taloyhtiötä, joten kai se sitten kestääkin. Ei auta, lisätään vaan vällyjä niskaan. Ei tämä kylmyys sinänsä, jos jotakin puuhastaa. Mutta jos aikoo lukea tai lepuuttaa, on parasta väijyä itsensä sänkyyn tai ainakin hartiahuivin alle jopa koneella istuessa. Muuten ovat lihaksetkin täysjumissa, kuten jo eilen tuli todettua.

Belga on tulossa tänään lounaalle, ilmeisesti tarjoan pizzaa, johon tulee normitavaran lisäksi herkkareita (tuoreita, jotka paistetaan ensin rapsakaksi), vähän lohtakin olisi, lisäksi purjoa ja paprikaa. Luulisi tuosta saavat kivat pienehköt pizzat. Lisäksi feikkigrekusaladoa, feikkiä sen takia, että oikeaa fetaa ei ole, ei myöskään kaikkia muita aineita. Mutta on salaattia, fetamaista juustoa ja muita vihanneksia. Josko niillä pärjäisi. Jälkkäriksi kaffetta, mähnäpullat ja suklaakeksejä. Lauvantaina meillä aina syödään ns. Viikon Ateria eli paras anti (joo, se on juuri näin köyhää...). Sekä Belga että minä evästämme viikolla molemmat parin keitoksen voimin ja minä lisäksi iltasalaatilla, ainakin tavallisesti ja Belga taas porganoilla ja hedelmillä. Siksi pyrin siihen, että lauvantaina ei sen kummemmin mietitä, mitä syödään eli tarjolla olisi jotakin vähän erilaisempaa muonaa kuin viikolla (ei tofua, ei soijarouhetta, ei vihanneskeittoa, ei linssejä eikä papuja – ne ovat arkimuonaa).

Belga on hissukseen vienyt tavaroita uudelle asunnolle ja kertomansa mukaan jopa ostanut jotakin :O Olen kamalan udekas, mutta en kehdannut eilen sen kummemmin kysellä. Pitäisiköhän tänään varovasti tenttailla? Ei, en minä mitenkään ole puuttumassa asioihin, mutta vain sen verran, että jos on ostamassa jotakin, jota / joka minulla on ylimääräisenä, ei tulisi turhia menoja hänellekään. No, ainakin yhtä ja toista muuttoa varten täällä on ja tarjollakin tuntuu olevan kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin. Lisäksi blogiystävä on luvannut sitä kuskaamisapua – hui – jo ensi viikonlopuksi! En tajua, mihin tämä aika menee. Jotenkin kaikki vaan luiskahtaa ja enkä minä, tapani mukaan, tunnu saavan mitään aikaiseksi!

Josta tulikin mieleen, että en ole vieläkään saanut sitä saakelin passia tai henkkaria hankittua. Siis ongelmana on passikuvat! En vaan ole saanut mentyä, kun kukaan ei ole ollut potkimassa pärsheelle. Uskaltaisikohan tuon luvata tehdä ensi viikolla, vaikka keksiviikkona. Se olisi Varastolla lyhyempi päivä eli jäisi työmatkalta ikäänkuin ostoksille, kävisi parissa puodissa ohimennen (sellaisissa, joissa ei perjantaisin koskaan viitsi käydä) sekä siellä kuvassa. Sitten seuraavalla viikolla sama juttu, kävisi viemässä hakemuksen milizeille? Minä olen nähkääs semmoinen outo tyyppi, jonka pitää suunnitella kaikki hyvissä ajoin etukäteen ja mieluusti blökiin valmiiksi muistiin! Osa tästä johtuu tietty siitä, että jos totta puhutaan, kunto ei ainakaan ole paranemaan päin.

En tiedä, johtuuko se näistä kurjista ja kylmistä keleistä vaiko mistä, mutta olen ollut aika helkkarin kipeä ja särkyisä pari-kolme viikkoa. Kipeämpi kuin oikeastaan ikinä ennen. Lääkkeet vaihdoin taas vaihteeksi takaisin kodeiinipitoiseen tavaraan, jospa tuo parasetamoli kuitenkin olisi tarpeen? Hemmetti, kun tuo omisarvis ei kuuntele minua yhtään! Itse lasken osan kyllä sen piikkiin, että teen ne kolme päivää töitä aivan täpöllä. Ehkä pitäisi yrittää rauhoittaa itseään siltäkin osin, mutta kun ei vaan osaa... Hmph!

Auts, kirjalista on unohtunut kokonaan. No, joku toinen päivä. Minä lupaan! Lisäksi suunnitteilla on edelleen se kirjojen myyntilista; noin tiedoksi vaan, että meikäläisellä olisi pari pitkää hyllyä kerran luettuja uutuuksia, joita en aio säilöä. Myisin ne kernaasti pois haluaville, kyselläkin voi privana suoraan...Kaikkea löytyy romandiikasta dekkareihin ja jopa osaan sarjakuvia!

Mutta nyt toiset aamukaffet – suurin addiktioni nykyään taitaa olla kunnon kahvi!

POLKA, JOSTA VOISI ERILAISSA OLOSUHTEISSA KEHKEYTYÄ AITO PUUMA! ;)

Nyt se on sitten oikeasti todistettu, että meillä on kotona kylmempää kuin kaikkien talon energiamääräysten mukaan pitäisi olla ;) Hemmo kävikin eilen aamupäivällä elektronisesti mittaamassa sen, kertoi asian ja sanoi, että he "raportoivat asiasta isännöitsijälle". Juu, ihan kiva. Kysynkin vaan, milloin isännöitsijä antaa käskyn, jolloin jotain alkaa tapahtua? Olisi tosi mukavaa, jos se vaikka tapahtuisi ennen kevättä – jopa nyt pakkasten vielä jatkuessa!

Epäilen, että tämä kylmyys myös saa aikaan näitä repiviä ja raastavia kipuja eli selkä ja nivelet ovat melkoisen pahana. Ei auta mikään, kipulääkettä kehiin. Tänäänkin on lähdettävä posti-kirjasto-kauppareissulle parin tunnin sisällä. Ei sitten niin yhtään huvittaisi, mutta on pakko.

Haa, uusi kylmetinyksikkö tuodaan tänään klo 12 – 18. Hikikantista soitettiin (talo on keskittänyt hankinnat sinne) ja ilmoitettin, sitten tuli illalla vielä muistutustekstitiviesti eli josko tuohon voisi jo luottaa ja ostaa ihan kunnon ruokaa(kin). Meikäläisellä on ollut lievästi vatsa kipeä pari päivää, epäilen aiheuttajaksi joko nahistunutta muonaa tai puoliksi sulanutta parvekemuonaa... No, minäpä passailen niitä kylmetinhemmoja sitten kaikessa rauhassa koko ehtoopuolen.

Että oikein tuntisin olonikin vammakkaaksi, fysterppa toi eilen noukkimia ja härpättimiä kokeiltavaksi erilaisia, eri mittaisia. Lisäksi sain suihkutuolin – joka ei edes ole pahan näköinen vaan oikein mukava istuakin. Ja rollaattorin, jep. Kuulun nyt siihen kerhoon, olikos se 1 % vai miten :O Ai niin, sain minä semmoisen apukorokkeenkin, että pääsen jopa toiselle ja ehkäpä kolmannellekin hyllylle laittamaan astioita ja vaatteita. Ei paha, sekin on ihan siisti eikä mitenkään omalaatuisen oloinen härpäke. Että näillä mennään ja kokeillaan, lisää saa pyytää tai toisenlaisia, jos on tarpeen. Palvelu oli ainakin ystävällistä ja mukavaa, ei siis paha sinällänsä. Kun ei vaan oikein välttämättä osaa pyytääkään kaikkea, mitä voisi käyttää...

No, rollerin kokeilut siirretään suosiolla paremmille keleille. Ei tuollaisella ilmalla ole siitä kuin haittaa. Eli lähden matkaan ihan naturellina, pakattuna usealla vaatekerroksella. Silti minua palelee jo nyt ihan hillittömästi. Käks, minä en nimittäin lämpene ollenkaan – vain kaikki vermeet päällä kahden peiton alla on vähän lämpimämpää! Ei ole kamalan kivaa tämä, ei. Vaikka ei nyt pitkään joudukaan varsinaisesti ulkona olemaan, mutta odottelemaan kuitenkin ja istuskelemaan tuulikaappimaisissa olosuhteissa. Kai siitä selviää, vielä tämän kerran. Hmph!

POLKA, JOKA HOITAA HOMMAT KUIN ELLUN KANAT!

vaan kaikille muillekin! Rapottamiseni jää lyhyeen, mutta tärkeimmät kuitenkin.

Täällä oli käyty ennen kuin tulin kotoon. Kylmettimen vieressä oli viesti: "Tilatun uuden kylmiöyksikön!" Aika hieno lappu *wirn*. Pääasia, että se hoituu. No, edelleen syön todella umpijäisiä ruokia, vihannekset ovat kaikki puolestaan nahkeita. Joten noin pääsääntöisesti olen melkein syömättä.

Asiaa auttaa huomattavasti se, että eilen aamulla jo iski omituisen kummallinen olo – ei, ei oksettanut, oli vaan epämääräisen huono olo. Sitä ei voi laskea lääkkeiden sivuvaikutukseksikaan, koska se alkoi jo yöllä ja jatkui pitkin aamua ja päivää. Yritin litkiä sitten vain lämmintä vettä ja ottaa normilääkityksen. Vähän nirhaisin juustoa nakerrettavaksi, ei maistunut mikään.

Ei ole olo tänäänkään paljon parempi. Tosin nukuin melkein 8 h – lienee vuoden sisään niitä ainuita kertoja, kun voin sanoa nukkuneeni. Tosin kävin hereillä useamman kerran, mm. kissaa häätimässä ja muuta. Vetäisin kuitenkin äsken kaffet ja palan leipää sekä jonkinmoisen lääkecocktailin. Särkee niin selkää ja kättäkin, että mieli tekisi kiljua ja kiljua.

Tänään on tulossa fys.terppa tuomaan ne apuvälineet, sekä tsekkaa mahd. uudet toiveet ja asetukset. Katsomma tilannetta...

Ai niin, lämpötila oli myös käyty mittaamassa, mutta tietoa ei ollut jätetty minulle asti. Sen sijaan liesituulettimen suodatinosa oli kaunis ja laitettu paikoilleen – siis se, josta isännöitsijä väitti, ettei niitä enää valmisteta lainkaan ja turha minun on sellaista odottaa! Mielenkiintoista tämä... kannattaisikohan ottaa uudelleen yhteyttä muissakin asioissa tuohon uuteen kaveriin.

Mutta minä menen odottelemaan mömelöiden vaikutusta ja vierasta.

POLKA, JOKA PALELEE NYT OIKEIN TOSISSAAN!

juu, olen selkeästi elähtänyt (ja kulahtanut). Ensimmäinen päivä siis virallisesti tänään eikä hyvät heilu. Tämä on viikon pahimpia päiviä duunijobissa. Olen varma, että kukaan ei muista minun olevan tänään tavallista lyhyemmän päivän eli 6 h. Tarkoitus olisi siis häippäistä n. klo 13 tienoolla. Ja jos Upo alkaa riekkua, lähtöön on perustellut syynsä; kylmentinkorjaajia ei ole vieläkään näkynyt ja huoltohenkilöt ovat tulossa mittaamaan residenssin lämpöä, lisäksi pitäisi saada se liesituulettimen suodatinosa, lopultakin. Ja tätä ennen ehtiä käväistä takson tuloa odotellessa Serkuissa hankkimassa hiukan jotakin pientä kivaa.

Kävin eilen Hakiksessa hankkimassa myös pientä kivaa ViiVoanista eli kassillisen mausteita ja vähäsen tofua ja kookosmaitoa. Jo vain ovat hinnat edelleen kohdallansa. Poikkesin hallissa, kun aikaa oli ja siellä hovileipomossani ostamassa ruisjyväleivän puolikkaan, vanhan tietty, eurolla irtoaa ja on tosi heekkua. Ei sitä kyllä edes jaksa syödä kuin yhden viipsaleen, sen verran tuhtia tavaraa. Erityisen namia kuitenkin! Niin, siis, tarkoitus oli mainita, että siinä ennen minua jonossa oli tällainen "Kallion köyhä eläkeläinen", joka osti vasta leivottua: tumman ja vaalean leivän, pari tavispullaa ja pari Ruunaria. Lasku oli himppasen yli 17 juuroa – meikäläinen kauhistui. Siis, minulla menee perjantaisin normiruokakauppoihin yhteensä n. 40 – 50 juuroa, riippuen vähän ruuasta eli löytyykö jömmamuonaa ja mitä Belgalle tarjotaan. Ja tuossa summassa ovat mukana pyykinpesuaineet, tupakat yms. siihen liittyvät tuotteet sekä kissatavarat. Siksipä tuo leipomon summa vähän hirvitti. Samalla jäin miettimään, jos parikin kertaa viikossa tekee nuo ostokset kahdelle hengelle (puhelias leidi, kertoi miehen odottavan kotona), menee siihen jo aika paljon rahaa, siitä eläkkeestä... No, mitäpä se minulle kuuluu, miten ja mihin ihmiset rahansa käyttävät. Ehkä heillä on hyvä eläke tai pihistävät muusta ruuasta sitten.

Pihiydestä tuli mieleen Mr. V:n eilinen kommentti pakkasen panemisesta. Jo vain, on se pannutkin, kyllä. Ja tänään on kai vielä kylmempi, argh. Enkä ole suinkaan pihi, minulla on päällä 3 paitaa, 2 takkia ja kohta vielä ulkotakki, lisäksi 3 sukat jne. Eikä se ole vieläkään tarpeeksi. Tosin minuahan palelee aina ja joka paikassa. Se vain tiedoksi, että kyllä aurinkokin jo vähän lämmittää. Tänään se oikeastaan harmittaa eli toivoisin melkein, ettei iltapäivällä olisi aurinkoista. Jos ne huoltohemmot mittaavat lämpöjä, meillä on oikein mukavaa, kun aurinko räköttää suoraan sisään *hmph taas sillekin*.

Outoa tajunnanvirtaa riittää,sekä ruokaan että aurinkoon liittyen; voisiko joku fiksu ja filmaattinen ihminen kertoa, mitä on taateleissa? Onko niissä jotakin tärkeää vitamiinia, hivenainetta tms. Minä nimittäin olen kohta vuoden hinkunut himona taateleita ja vedellyt niitä puolihuolimattomasti kitaani melkein päivittäin, muutamankin paketin välillä viikossa. Kas kun olen aina ollut sitä mieltä, että jos alkaa himoita jotain tämmöistä, siihen on olemassa jokin tarve tahi puutos. Samasta syystä en tajua, miksi hinkuan vihreää salaattia jo ties kuinka monetta vuotta (juu, ihan jäävuori / amerikansalaattia käy, rucola hyvinkin, ei nuupahtanut lehtisalaatti eikä missään nimessä kaali tai kiinankaali!). Omituista, mutta todella kummallista ja ihmeellistä on tämä vainen – odotan viisaampien selitystä ilmiölle? Any? En malttanutkaan olla kuukkelmoimatta: "taatelista sokeria (70 %), A, B1, B2 ja BB-vitamiineja, kuituja, kalsiumia, tiamiinia, riboflamiinia, fooli- ja askorbiinihappoa, biotiinia, magnesiumia, rautaa, natriumia, kaliumia sekä vain vähän rasvaa ja kolesterolia. Yhdessä taatelissa on 20 kaloria ja se sisältää 14 % vettä. Vain hyvin harva hedelmä sisältää näin rikkaan yhdistelmän terveyttä edistäviä ainesosia." Ajjaa :O

Ja kun ruuasta kerran alettiin, on ihan pakko jatkaa, koska meikä sai taas hepulin ja sitten toisenkin heti perään. En oikeastaan löytänyt ihan niitä linksuja kun hain, mutta lukekaa ja ihmetelkää ihmisiä (ja ehkä eläinraukkoja) sekä tapoja :O

Minäkin lähden tästä ihmettelemään tätä ensimmäistä päivää, josta varmasti tulee täysi kaaos. Blogin nimeksi voisikin sitten vaihtaa Paska- ja kaaosteorian alkeet vasta-alkajille ja jo edistyneemmille... Ei kun kaffetta klönttimaidolla, jääjuustohyppyleipää ja odottamaan taksoa – toivottavasti se tulee ja lämpötila sisällä olisi edes plussan puolella!

POLKA – JOKA AINA PALELEE JA ON KYLMISSÄÄN, VILUKISSI >O<

Mistäkähän tänään aloittaisi valitusmärinäväninänsä, ehkä taas kylmyydestä. En todella olekaan ainoa, joka on siitä kärsinyt. Kun soitin huoltoon, ei tullut sen kummempia kommentteja kuin että kaverit tulevat katsastamaan patterit. Mutta kun tulin kotoon, täällä ei ollut käynyt kukaan. Ei – kylmettimelle ei ollut tehty mitään, sen tekevät toiset miehet. Mutta ei ollut käynyt huoltokaan. Siinä postia tsekatessa luukku kolisi uudestaan ja hain mainokset, niin siis luulin. Kas, olikin huoltoyhtiön tiedote, että keksiviikkona käydään talojen kaikissa kämpissä mittaamassa lämpötilat! Jep, eli jossain siis on todellakin jotakin vikaa enkä minä vaan ole kuvitellut omiani. On muuten mukava tietää tämäkin. Siis ettei se ole luulotautia...

Sen sijaan omisarvis varmaankin on sitä mieltä, että minä olen luulotautinen. Parisen viikkoa sitten laitoin meiliä ja pari kysymystä ja kommenttia hänelle. No, JO nyt oli tullut vastaus. Pääsisältö oli, että mitä ihmettä minä häneltä oikein haluan; selkääni hän ei pysty ehjäämään eikä fibroa parantamaan. Jestas, että kilahdus oli taas lähellä. Minä haluan vain sellaiset lääkkeet, että tulisi edes kipujen kanssa jotenkin toimeen – en minä muuta. Lisäksi minä haluan kokonaan eläkkeelle, mutta sehän on toki pidempiaikainen projekti. Mutta tuo asenne oli jotenkin tyrmäävä. Mitäs lääkäriltä nyt yleensä halutaan? Mielellään vaikka ihan muutama ylimääräinenkin verikoe eikä pelkät normitestit – ei sanaakaan niistä. Ei myöskään lääkityksestä, josta laitoin pitkän selvityksen. Voi emälän kevät, minen jaksa enää. Onko ihan pakko mennä eräälle tietylle lääkärille, jonka nimeen kaikki vannovat? Kun en vaan jaksaisi taas ottaa koko historiikkia esille jne.*huokaus* Kai se on pakko ja maksaa sekin itse, tulee aika kalliiksi...

Muutoin työpäivä oli taas todellakin työpäivä. Matalalentoa ja jo torstaina jätettyjä hommia, vaikka niitä ei pitänyt olla. No mitäpä minä, tein pois nieleskellen ja kiroillen. Selkä on aika pahana, niin pahana, että hiinä-ja-hiinä etten lähde jonnekin vastaanotille. Täytyy vaan miettiä minne! Kävellessä, istuessa, kaikkea tehdessä pitää olla suorastaan äärivarovainen, ettei vaan tee äkkinäisiä liikkeitä. Lisäksi lonkka kuttuilee tavanomaiseen tapaansa – sitä se on tehnyt jo jokusen viikon. Mistään ei ole mitään apua. Onneksi on olemassa The Final Solution, jota ajatellen meneekin taas seuraava yö hyvin... Nukkumisesta ei ole juuri tietoakaan - työpäivinä ja niiden jälkeen olen niin väsynyt, että itkettää.

Muuten, tuli selailtua uutisia ja voiko olla mitään v i e l ä turhempaa uutisointia? Ja maanantaina, hmmm, meidän työarvauskuollon mukaan kyseessä on krapula!

No ehkä kaksi hyvääkin asiaa, kiitos taas syntymäkotikaupunkiini – on siellä aika kivoja ihmisiä :) Täällä tullaan olemaan ilahtuneita eräästäkin lähetyksestä! Lisäksi sain erään jutun eteenpäin, josta kiitos ihan muulle taholle, mutta edelleenkin Puukenkämaahan ihan muuten vaan terviisiä ja kohtuullisen reipasta vilkutusta ja peukutusta! :D

Jotakin hyvääkin siis eiliselle – muuten olin kyllä maassa kuin... ei pysty kuvailemaan. En jaksanut enkä kyennyt tekemään mitään. Ruokakin on joko kivijäässä tai nahistunutta, sillä nyt eletään perjantaihin asti. Onneksi on kaffetta ja mömelöitä, en minä ilman pärjäisi. Lisääääääää!

POLKA, HÄN JOKA ELELI YKSINÄISENÄ KAIKKI ELÄMÄNSÄ PÄIVÄT

eli kissa kitisee ja minä vapisen kylmästä. Ihan kiva lähteä duuniin, kylmää ja inhaa. Särky on luokkaa mittava ja ketutus sitäkin räyhäkkäämpää. Heti aamusta pitää soittaa tuonne talon huoltoon ja yrittää saada ne häiskät tsekkaamaan tuo kylmettimen raato. Muuten mitään, mutta ei tämä nyt ihan laitaa ole tämmöinenkään. Maito ei enää ole hileistä, se on paakkuista. Ei sentään ihan kokonaisena klönttinä. Vielä. Hmph.

Pelottaa työtilanne Varastolla. Edelleen, sanoo eräs kommaaja sitten mitä tahansa, minusta on väärin yrittääkään teettää viiden päivän hommia vajaassa kolmessa päivässä! Toisaalta, käsi on siinä kunnossa, että kohta sen kanssa on mentävä lekurille. Ei kestä mitään kiertoliikettä... pirulauta taas tätäkin. Aina jokin paikka brakaa sopivasti. Sillä tavalla sopivasti, että omisarvikselle ei taatusti saa aikaa, maanantaina ei voi mennä lekurille – ne kun luulevat krapulan vaivaavan, jollei ole pää kainalossa jne. *voi huokaus*. Pakko sinnitellä siis ainakin huomisaamuun, oli tilanne mikä tahansa.

Kissa kitisee siksi, ettei pidä tuosta pehmoruuasta. Sorry vaan Vinski, muuta ei nyt ole. Kaikki muu on umpijäässä pakkasessa, fisu on jo ennestään jäässä ja jäätyy tuolla vain lisää. Kissan on syytä ymmärtää tuokin, kun jää- ja pakkaskaappi ovat apposen auki kissan itse käydä katsomassa. Toivottavasti ei sentään mene kuselle! (Vai auttaisikohan se uuden kaapin saantiin – tuskin?!)

No, keskiviikkona aloitan lyhyemmät päivät ja häivyn tuolloin jo klo 13.00. Siis nyt virallisesti osa-aikaeläkeläisenä teen ma-ti-ke 7 + 7 + 6 tunnin päivät + ruokis tietty omalla ajalla. Juu, vittuilkaa vaan. Minä tästä kalliisti ihan itse maksan ja olen maksanut, joten ihan on kuulkaas oma asiani! Ja jos eläkeyhtiö on hyväksynyt tämän, miksi jollakin on ollut kova tarvis siihenkin puuttua? Kysyn vaan, ihan piruuttani? Olen melkoisen pahalla tuulella nimittäin.

Tässä sitä ollaan taas lähdössä Varastolle. Ensin kuitenkin kaffet, se on helppoa... maidon saattaa joutua hakkaamaan jollakin välineellä irti, hmph. Mömmöt onneksi ovat kaapissa nopeasti ja näppärästi saatavissa. Toivon vaan, että takso tulee ajoissa – muuten on tarjolla jäätävää Polkaa myös huomenna!

POLKA – HÄN, JOKA EI OLE TÄNÄÄNKÄÄN TYYTYVÄINEN JA ILOKAS!

Jatkaakseni vielä eilisestä – kylmetin siis on raato ja kaikki viileää vaativat tavarat on roudattu parvekkeelle. Hieman ongelmia tuottaa vain se, että on vähän liiankin kylmää. Pakasteet ovat siis ok, mutta maito oli lievästi sanoen tönkköä ja juustokin melkoisen kovaa. Mutta hätäkös tässä muuten. Ketuttaa vain aika lahjakkaasti! Soitin eilen huoltopäivystykseen tietäen kyllä, ettei sieltä viikonloppuna apua saa. Ajattelin vain, josko kaveri voisi jättää viestin ma-aamuksi. Ei, ei kannata, kannattaa itse soittaa aamulla. Just, eli tieto ei kulje päivystävältä huoltokaverilta itse konttooriin. No, se olisikin ollut ihan liikaa pyydetty! Pakastin ja jääkaappi on nyt huolella sulatettu ja suurin osa jopa puunattu, laatikot pesen vielä tuossa muun tiskin ohessa. Kovasti toivoo tämä, että saisi uuden, mutta pelkään, että ehjäävät vanhaa... ei helkkari se pidä kylmää kuitenkaan, jollei myös tiivisteitä vaihdeta jne. *huokaus*

Belga kävi eilen lounaalla, tarjolla fisuwokkia ja jälkkärinä rahkapiirakkaa. Ei pahaa, ei yhtään. Sain lisäksi sovittua eräälläkin tavalla myös sen, että PC, patja ja muut isommat vermeet siirtyvät autolla uuteen asuntoon. Ettei sentäs tarvitse taksolla ajella... Muut kamat hän lupasi viedä hissukseen pari kassillista kerrallaan. Eli muuttoa kestää jokusen viikon ajan. Reissu tai pari aina silloin tällöin, sopivina päivinä. Hyvältähän sekin siis näyttää, kaikkinensa. Yhtä ja toista perustarvetta uupuu, mutta ehkä niihin paneudutaan sitten asia kerrallaan. Kun nyt ensin saa kaikki tavaransa sinne ja itsensä, eiköhän sitten ala niitä tarpeitakin ilmestyä ;)

Huominen Varastopäivä alkaa taas ahittaa eli paljonko on ehditty jättää sinne odottelemaan. Toivon kovasti, että muut olisivat lukeneet sen Upon ohjeistuksen viedä poissaolopäivinäni teetettävät hommat muualle – tosin epäilen, että näin ei ole käynyt. Minähän en sitten muuta taas voi, kun paiskia hommia ihan sairaaksi asti. Nyt on nimittäin todellakin niin, että lauvantaina ja sunnuntaina on himppasen parempi olo, ei hyvä, mutta kuitenkin. Ei niin hemmetinmoisia särkyjä kuin normityöpäivän jälkeen eli pystyn jopa tekemään jotakin kotihommia ja kirjoittamaan. Kunhan vain otan hissukseen eli hommien välillä relaan häpeämättömästi. Aivan – harva lukija varmaan ymmärtää tilanteen, mutta esim. imurointi sunnuntaisin kestää aika pitkään siksi, että välillä on pakko tauottaa. Selkä ei vaan kestä, eivätkä koivet. Alkaa vihloa niin maan perusteellisesti. Samoin pitkällinen seisominen hellan tai tiskialtaan vieressä on selälle ja koiville pahaksi... niin on muuten liika makaaminenkin :) Joten ei ole hyvä ikinä enää, vaikka millä ja miten troppaisi. Pahimpia ovat kuitenkin työpäivän jälkeiset illat, jolloin olen täysin heinän tökkäisyllä kaadettavassa kunnossa.

Eli tämä päivä vielä kaikkine kotihommineen ja huomenna ropottamaan taas täysillä. Käks. Riipaisin juuri särkymömelöt, joten kohta pääseekin sitten touhuamaan greippaasti – hmph...

Päivän slogan: Vain otettu lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia!

Päivän biisi: Sunnuntaiaamun kadut

Luettua: Ari Väntänen – Michael Monroe, ihan peruselämäkerta. Ja suositan muuten lukemaan, ei ollenkaan paashempi selvitys poikain bänditouhuista, musiikista, keikkaelämästä ja kaverin henk.koht. mielipiteistä. Melkoinen tiiliskivi, muuten. Tero Järvinen – Narupöksykansaa. Hjoo, mitäs tästäkin... ikuinen poikamieslääkäri etsii naista, mutta pettyy jatkuvasti. Palaa juurilleen maaseudulle ja alkaa elellä tädinperintönä saamallaan mökillä. Hmmm – pohjalaisia kansanviisauksia vanhempien miesten suista, hiukka omaa humputtelua ja katumuksia sekä paluuta perusasioitten pariin. No, en vain itse suosi tämän tyyppistä viihdettä, joku voisi pitääkin. Jere Laine – Pako, suomalaisen YK-miehen ja serbitytön uskomaton tarina. Kaveri on rykäissyt opusta aikaisemminkin ja tässä pistelee silmää sama vika: pahat kirotusvihreät, joita meikäläinen inhoaa. Lisäksi tarina (totuuspohjainen, sanotaan) jotenkin mättää, myös kielenkäytön osalta. Tunput käteen, sorry vaan! Tämä ei ole vakuuttava muutoin kuin osittain lähihistorian, saunomisen ja kaljanjuonnin osalta ;> Huuto yössä – rikosnovelleja. Läjä lyhyitä novelleja, jotka kirjoittajat ovat tehneet tiettyjen annettujen perustietojen pohjalta. Hyvin erilaista jälkeä siis löytyy; erilaisia ratkaisuja ja syitä kaikkeen. Epätasainen toki, koska kertojana on näinkin monta tyyppiä, on perinteisempää ratkaisua ja vähän oudompaakin varitaatiota. Hauska omalla tavallaan, mutta onneksi tämä on todella ohut opus. Pidempää tätä ei olisi tod. jaksanutkaan.... Kertakäyttöideana kelpoinen. Liza Marklund – Vastalauseita. Tekijän nimi ei jätä ketään kylmäksi. Kaikilla on hänen kirjoistaan ja kirjoituksistaan mielipide, joko puolesta tai vastaan. Dekkareissaan hän on tarjonnut jännityksen ja äärimmäisten tapahtumien lisäksi aina myös yhteiskunnallisen näkökulman asioihin. Muissa kirjoissa taas on käsitelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tässä kirjassa on koottu tekijän lyhyitä kolumeja 25 vuoden ajalta. Ne ovat ilmestyneet eri lehdissä, eri aikoina, mutta johtavat ajatukset ovat pysyneet samoina. Marklund ei ole tinkinyt tippaakaan omista mielipiteistään ja onkin joutunut sen takia välillä hankaluuksiin eli suositan, vaikka ärsyttäisikin! ;) Maija Haavisto – Hankala sairaus vai hankala potilas, Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Sairauksia, jotka ovat useimmiten huonosti tunnettuja, vaikea tunnistaa, usein väärin diagnosoituja, kysymyksenalaisia tai muuten väärinymmärrettyjä. Osa näistä on melko yleisiä ja periaatteessa lääkärienkin hyvin tuntemia, mutta silti ne saatetaan diagnosoida väärin, osa on myös alidiagnosoituja. Osasta taas kaikki lääkäritkään ovat tuskin edes kuulleet. Kirja on informatiivinen, asiallinen ja välillä lievästi kriittinenkin tietopaketti sairauksista, niiden oireista, mahdollisista syistä, diagnooseista sekä erilaisista hoidoista. Lukekaa, suositan lämpimästi! Pitkänen & Sutinen – Värssyjä sieltä ja täältä, Hiski Salomaan elämä ja laulut. Hiski Salomaa oli paljon muutakin kuin hassulla nenä-äänellä Tiskarin polkkaa lauleskeleva kuplettimaakari. Tämä elämäkerta kertoo nuoren miehen lähdöstä Kangasniemen pitäjästä Ameriikan kultamaille etsimään elantoansa ja mielekkäämpää elämää. Aatteen miehiä, hyvä elämäkerta, ulkoasu mainio – suositan! Ja tässäpä vähän eli osa luetuista, osa jätetään myöhemmäksi ihan kiusallakin. Ja muistutan, että osa näistäkin ja paljon muuta on esillä siellä jossakin paremmin, asiallisemmin sekä laajemmin ulostuotuna! :D

POLKA – HÄN JOKA KUUNTELEE FREUKKAREITA JA NOSTALGISOI...

heti kun luuli edes yhden asian selvinneen. Aloitetaan ihan alusta eli siitä, kun muutin tähän residenssiin. Muistatte varmaan, että jo silloin urputin jääkaappi-pakastimen kehnosta kunnosta eli tiivisteiden olemattomuudesta, jääkaapissa olevista murtumista (siis sisällä) sekä ainakin kertaalleen pakastimen oudosta sulamisesta itsekseen. Nonnih. Pari kertaa sen jälkeenkin on jääkaappi ollut oudon lämmin... ainakin kerran laitoin sen Hörhön syyksi, ettei ollut tunkenut ovea tarpeeksi hyvin kiinni. Tänä aamuna kun otin maitoa aamukaffeen oli jääkaapissa lämpöisempää kuin jääkaapin ulkopuolella ei keittiön pöydän ääressä. Ei prkele, onko se nyt jämähtänyt lopullisesti!? Teen tuossa vielä pari testiä ja sitten soitan ilmoituksen. Eivät ne tietty tänään mitään ehdi tehdä, mutta jos heti maanantaina. Mielestäni tarvitsisin uuden kylmettimen, mutta ans kattoo. Hulluinta on, että olen tuosta valittanut isännöitsijälle -> ei reaktioita. Minut on sielläkin ilmeisesti luokiteltu "se vain valittaa, ei mikään ole oikesti pielessä" -ämmäksi. Jotenkin tulee mieleen nämä lääkärihommat...

Ainut, mistä voi kerrankin sanoa olevan hyötyä, on kylmä keli ja lasitettu parveke! Saan minä muonat ainakin kasseissa tuonne parvekkeelle, kun Belga ilmestyy. Mutta lievästikö tässä alkaa ottaa päähän. Pirulauta, meikäläiselle sitä aina sattuu ja tapahtuu – ai niin, se kiroushan se tässä taas vaikuttaa. Jep, jep-jep.

Kun aloitin postausta, tarkoitus oli nimittäin kehaista, että nyt on tyhjät hylsyt ulkoistettu kaapeista. Tapasin nimittäin Hörhön eilen kylillä ja kaveri pyöri perässäni kuin kais-tiedätte-mikä. Ajattelinkin, että kyllä hänellä jotakin asiaa on. Ei, apua ostoksiin tms. ei toki tarjottu. Eihän nyt miehinen mies, ei edes Hörhö. Mutta vähän ennen takson tuloa hän kehtasi pyytää pientä avaralainaa. Olin tyly. Ilmoitin, että rahaa ei tule, mutta hän saa – hänellä on jopa lupa – tulla meille ja kantaa joka ikinen löytämänsä pullo palautukseen sekä pitää rahat itse. Kyllä niillä ainakin yhden täyden pullon jotakin Oklasta saa. Ja kas kummaa, mies teki työtä käskettyä. Kantoi jopa kassini sisään ja kehtasi valittaa niiden painavuutta! Nauratti. Nimittäin minulla oli tavallista vähemmän tavaraa eli vain kaksi kassia eivätkä nekään kovin täynnä. Kirjojakin oli tosi vähän. Mutta pakkasin viisi isoa muovikassia huolellisesti täyteen ja niin lähti Hörhö. Tosin jouduin tarjoamaan 1.5 lasia viiniä, kun hän näki pänikän tuossa kauniisti nököttävän. Ikäänkuin vauhdittaakseni tapahtumaa minä toki tarjosin. Ja niin lähti koko rotla pulloja Hörhöineen kauniisti pois Welhottarelasta. Nyt pitäisi vain vähän siistiä kaappia muuten. Kunhan tässä hermostukselta ja ketutukselta saan aikaiseksi.

Helkkarin kodinkoneet! Varsinkin kylmettimet...

Taidan mennä riipomaan uudet kaffet kera rauhoikkeen. Ei tästä muuten mitään tule. Laajempi ja ehkä jopa laadukkaampi (?!) postaus huomenna, mikäli ei muusta muuta johdu!

POLKA – "NYT MARJATKIN SULAVAT" – huutaa hän!

eli on menoja ja menoja. Ihan konkreettisesti on lähdettävä liikkeelle ja siitähän aina koituu taas kuluja eli menoja ;) Hah, mikä aasinsilta, eikö?

Ihan ensimmäiseksi (ja eilisen kommaajan ärsyttämiseksi) ilmoitan, että minä olen taas oikein tyytyväinen ja niin on Belgakin. Kalustushomma ratkesi siis kaikkia tyydyttävällä tavalla ja uudessa residenssissä on ruokapöytä, soffapöytä, nojaustuoli, keittiötuoli sekä kolme klaffituolia. Kaikki hyväkuntoisia, vaaleaa puuta, siistiä ja simppeliä. Lienevät kotoisin muuten Iikkeasta, josta voi hakea lisää ainakin keittiötuoleja sekä muuta pientä tarvittavaa, joka olisi ehkä suotavaakin ostaa uutena (tässä mainittakoon mm. tiski- ja vessaharjat, muahahahaah). Ja että meitä edelleenkin pidettäisiin joko piheinä tai yltiötuhlureina, koko keikka kuljetuksineen ja kantoapuneineen kustansi 55 juuroa. Erittäin kohtuullista siis, koska leidi olisi muutoin joutunut heittämään tavaransa roskakatokseen pois jaloista.

Meikäläinen taas kunnostautui eilen kirjoittamalla pari juttua, tyrkkäämällä ne esille sekä tarjoamalla toista niitä julki muuallekin – tänään varmaan tulee jotakin vastinetta, jos on tullakseen. Muutoin en edes ehtinyt haahuilla, kun tässä koneen ympärillä tuli lähinnä erilaisia asioita vain hoideltua. Ei paha tuokaan, koska tietää ainakin kaikkensa taas tehneensä.

Reissulle sitä on tässä taas vain valmistauduttava, ei voi mitään. Ulkona on kylmä, mutta lisätään toinenkin pari kalsareita ja sukkia. Eiköhän siellä jotenkuten tarkene. Postiin on kassillinen vietävää, pari pakettia haettavana. Kirjastossa muhii jokunen varattu opus ja loppuaika meneekin täsmälleen vain ruokaostoksiin. Lista on taas pitkä, notkea ja tasapainoinen eli aina samanlainen ;) Mitä sitä hyvää muuttamaan, varsinkin jos tarjouksellakin on jotakin kelpoisaa.

Kirjalista saa jäädä huomiseen, ei jaksa tänään listailla – tai listailla siis kyllä, muttei sanoa mitään järkevää niistä. Yöunet menivät varsin ketuillensa taas enkä saanut nukuttua paljonkaan. No, toivottavasti päikkärit iskevät tänään oikeaan kohtaan! Kovasti tekisi mieli mennä takaisin sänkyyn, mutta sitten minä jumiudun lämpöisen peiton alle ja kissakin joutuu olemaan ilman muonaa. Mitäpä minusta (sitä mieltä tekin taatusti olette), mutta kissa ei ole ylipainoinen ja tarvitsee kaiken saatavissa olevan pehmoruuan sekä kissinmaitoa ja ehkä vähän heekkua. Kyllä se on kangettava itsensä sille asenteelle, että ulos on mentävä. Toivottavasti postissa ei tänään ole mieletöntä äänestysjonoa. Jos on, toivotan kaikille hyvää kakkosta ;D

POLKA, JOLLA ON JO NYT KYLMÄ... hrrhrhrrrh

mutta minä en. Minä yritän aina torstaisin toipua koko viikon työmeiningeistä, jotka eilen ihan viimeiseen minuuttiin asti olivat kiihkoisat, vivahteikkaat ja erittäin työpitoisat. Huvittavinta oli, että Upo lähetti paimenkirjeen (paimenmeilin?), jossa kertoi meikäläisen virallisesti siirtyvän lyhyempiin työpäiviin sekä työviikkoon. Samalla hän sanoi, että tietyt asiat voipi viedä mieluusti suoraan toisaalle tehtäväksi, että ne eivät olisi odottamassa. Melkein välittömästi tämän viestin jälkeen alkoi tulla lunta tupaan eli hommia tehtäväksi vielä ennen lähtöä. Eipä siinä taas tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa?! Ohjeistetut, koulutetut ja aikuiset ihmiset vielä yrittävät puristaa viimeisetkin hyödyt Welhottaresta ennen lähtöä. Jep, jep-jep... sinne jäi taas puhdas pöytä odottamaan maanantaita.

Taksot ovat koko viikon olleet jatkuvasti lievästi myöhässä, juuri sen verran, ettei perään viitsi soitella (koska puhelut ovat aivan saakelin kalliita) ja ehtii paleltua oikein veikeästi. Meikäläisen nuhaflunssan tapainenkin alkaa kohta näyttää siltä, että se voi äityä taudiksi asti. Toivottavasti ei. Ei siis pitäisi, enhän minä ole koskaan edes tartunta-alttiina. Paitsi Varastolla, tietysti. Hah, ja siellä onkin varsinainen sairausbuumi meneillänsä. Toivottavasti en siis kuitenkaan saa tautia, ei ole kivaa sairastaa sairaana! Lisäksi aamutaksot ovat jääkylmiä, iltapäivän noutotaksot sentään lämpöisempiä...

Hörhökin eilen todella poikkesi palauttamassa avaimen, pyöri hetken kuin puolukka naisen sukupuolielimissä ja pyysi kipulääkkeitä. Kertoi olleensa pienessä operatsioonissa, mutta ei ollut rahaa hakea lääkitystä. No, annoinhan minä laatan mömelöitä mukaan. Kehui myös olleensa selvänä jopa jokusen päivän :O Ennenkuin ehdin pyytää (siis pakottaa) hänet ottamaan vanhat tuomansa tyhjät hylsyt mukaan ja viemään ne palautukseen, hemmo lähti! Jäin kerrankin äimänä käkenä katsomaan. Lienee ollut tosiaan kiire toisaalle. Ei haita, tosiaankaan. En olisi halunnut edes sen kummemmin keskustella hänen kanssaan. Toisaalta, olisi ollut paljonkin sanottavaa muutamasta asiasta, mutta ehkä parempi näin. Ehkä saan nuo kaapit jotenkin joskus tyhjättyä. Huomenna on taas posti-kirjasto-kauppakeikka, mutta se nimenomaan tarkoittaa sitä, että jo lähtiessä on niin paljon tavaraa mukana, että tyhjiä pulloja ja tölkkejä ei kertakaikkiaan saa enää kannettua. Varsinkin kun vasen käsi on ottanut työduunijobit pahakseen jo parin viikon ajan eikä tahdo toimia kunnolla.

Lisäksi kunnostauduin siinä, että jos Belgalla käy tsägä asunnon kanssa, minä taas olen varsinainen hai etsimään tarvittavia tavaroita! Löysin ohittamattoman tarjoomuksen – peruskalustus koko luukkuun yhdellä setelillä (jossa on kaksi numeroa), kuljetus ja kantoapu myös. Tein alustavat työt eli sovittelin asiaa, tingin tietysti ja sitten jätin Belgan sopimaan hyypän kanssa asiasta. Eli ainakin ruokapöytää, tuoleja, soffapöytää, nojatuolia ja pientä taloustavaraa ensiasuntoon olisi tulossa tuolla hinnalla. Ainoa ongelma on se, että homma pitää hoitaa tänään ja todennäköisesti yötämyöten. Odotankin Belgan raporttia siitä, oliko tavara käyttökelpoisen oloista ja sopivaa uuteen residenssiin! Sanoin kyllä pojalle, että en halua puuttua hänen muuttoonsa enkä kalustukseen mitenkään, mutta tarjous oli niin ohittamaton. Ottakoon nuo aluksi ja sitten kun on päässyt hemmetin kallispalkkaiseen hommaan, hoitakoon juuri sellaisen kalustuksen kuin haluaa! Parempi noin kuitenkin kuin pelkkä PC paffilaatikon päällä, vaatteet muovikasseissa ja pienemmissä paffilaatikoissa ja nukkuminen patjalla lattialla... Siis minun mielestäni, toki Belga pitää tuosta minimalismista eikä kiinnitä asiaan edes huomiota, koska ajan vie opiskelu.

Että tällaista Welhottarelaan tänään. Taidan kohta mennä hetkeksi pitkälleni odottamaan, että tropit alkavat vaikuttaa. Sain sentään nukuttua jkv, vaikka olikin yöllä herättävä pariin kertaan hitonmoisiin särkyihin sekä kissan jolinaan. Särkyyn ja uusiouniin auttoi yksi lisälääke, jolinaan kissalle annettu kissanmaitotippa sekä päästäminen sängyn jalkopäähän kuorsaamaan. Hmph.

POLKA – LISÄÄ KAFFETTA JA ÄKKIÄ, KYLMÄ KANGISTAA NOPEASTI!