Olipas eilinen rankempi kuin normityöpäivä Varastolla *phuuuuuuuuuh*. Sain koipeni kipeiksi, selkäni särkeväksi ja olkapääni kunnolla jumitukseen. Toisaalta – nyt on kaikki tehty. Welhottaren residenssissä on kesä!

 

Belgarion tuli avittamaan klo 11 tienoilla, oli fillaroinut tänne puolessa tunnissa eli rauhaisaa vauhtia. Tykkää ajella nyt, kun sai pyöränsäkin haettua ja ympäristö Kumpulassa on kohtuullisen pyöräily-ystävällinen kuitenkin. Hän sai viedä mattoja pesuun pari koneellista, siis matonpesukoneeseen. Nyt kaikki ovat kuivumassa ja lattialla on torpan ainoa iso puhdas matto. Lisäksi yhdessä murhasimme Tuijan, se oli paleltunut talven pakkasilla *nyyyyh*. Eli uuden yrttilön osto on edessä, kunhan keksisin jonkin kestävämmän ison parvekekasvin; vinksuja otetaan vastaan. Lisäksi hän pesi parvekkeen. Minä puolestani imureerasin huushollin ja luuttusin plaattiat. Raikas Tolun tuoksu tuntuu vieläkin. Eli puhdasta tuli, ziitosta vaan! Vaihdoimme vielä verhot (jouduin silittämään, inho!) ja vaihdoimme uuden päällisen pikkusoffaan. Nyt on siis virallisesti kesä.

 

Tein Belgarionin toivomaa apetta eli hän halusikin tonnikalapiirasta ja salaattia, jota saikin. Jälkkäriksi parin tunnin päästä kaffetta ja kupsiskookia, jumaleissönin hyvää keksi-mähnä-hillo-kakkua Serkuista! Melkein-muttei-ihan liian makeaa, juuri sopivaa vaffan kaffen kanssa. Njam. Kiitoksia tuli, vaikka ape olikin tavallista. Hän ei itse viitsi piirakoita laatia yksiksensä vaan tyytyy edelleen laittamaan ruokaa pari kertaa viikossa ja leipomaan kerran viikossa. Hyvä näin – olimme tyytyväisiä. Pakkasin toki mukaan suklaata ja kuivahedelmiä, suitsejuustua kunslaugakaa ja ilman, ison purkin sekonektaria ja kohukkeida. Kyllä sillä pari päivää herkuttelee kesäopiskelijakin ,D Voi, mihin minä joutuisin ilman Belgarionin apua... Sai hän pienen stipendinkin, toki, isotöinen hommahan tämä kaikkinensa kuitenkin.

 

Hörhökin käväisi, just. Olisi saanut olla käymättä. En jaksanut kuunnella sitä jaanausta ja osoittelin ovea jo useampaan kertaan. Herrahenkilö vain jorisi eikä ottanut ymmärtääkseen häipyä, ei sitten millään. Lopulta oikein hermostuin ja lekotin hänet väkisin ulos! Ilmoitin kyllä, että on tervetullut enempi selvänä ja muutenkin paremmassa kuosissa. Pakkasin hänelle puolestaan mukaan mustikkakeittoa, pehmeää leipää sekä shampoota, että mies pääsee edes saunaan pesulle ja saa jotakin suuhunsa. On se kumma, että pitää puolesta Malmista huolehtia, vaikka omassakin elossa olisi ihan riittävästi. Mutta kun ei kestä katsoa ja jättää toisia heitteille, ei riitä luonto siihen sitten millään.

 

Raskaan työpäivän palkitsi sitten mehevä ukkonen, joka räiskyi päällä pitkään. Kissikin tuli sisään parvekkeelta, kun alkoi räimiä ihan kohdalla ja sataa rätväkästi. Vinski vain siirtyi loikomaan sänkylleni jalkopäähän – tyytyväisenä, koska hänkin sai donaria piirakanteon melskeessä.

 

Tänään olisi tarkoitus vielä vähän tarkkoa jälkiä ei pyihkiä pölyjä sun muuta. Pyykkäsin eilen ja lisääkin pyykkiä olisi. Vielä jos jotakin kunnon apetta saisi tehtyä, olisi tämä päivä siinä. Aion nimittäin muuten lepuuttaa niin paljon kuin mahdollista. Onneksi on luvattu vähän viileämpiä kelejä, oikein hyvä! Huomenna olisi tarkoitus heittää ylläriroudaus Itikseen, tarve olisi taas käydä sielläkin ja matkoja on jäljellä. Kun vaan jaksaisi, mutta pakko sekin on tehdä. Ei auta, ei sitten mikään eikä kukaan. Minä Itte vaan. No, samalla saan hoidettua taas monta asiaa, ihan kivahan se siinä mielessä on.

 

Mutta nyt tahtoo lisäkaffet ja mömelöitä, särky on aika lannistavaa tänäänkin.

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Joohei, mä mitää oo ehtiny skrivaa, ku mä oon ottanu suulist vaa ja aamusi tsiigannu tirppalintui. Iltasi sitt oonki ollu ihan väsypoikki, just niinku möhkökii. Oon sitt siirtyny vaan goisiin sänkyy sen viakkuu, vaiks ei se kyll taaskaa paljo goisi. Hyppii ylhääl ja herättää mut kans keskel yätäkii, ei se tahaltee. Mä vaa herään, ku se pönkii ylös ku sitä sattuu. Sitt se itkee ja puhuu huisin rumei ja menee partsill ja semmost. Kyll se tulee ain melkee takasi tai alkaa pluggaa tai skrivaa jotai. Mmmm, Poika oli tääll eile, tosi nastaa. Ja mä sain donarii, ku mä pistin Pojan toivoo semmost safkaa, ei se sitä itte hiffannu *wirn*. Mä sillee hytponisoin sen, meinate. Mami sano, ett ei heti tuu taas suulist, ai kui nii?! Mä oon tilannu lisää, ett mä saan rusketettuu mut biitsikondiksee. Emmä mikää veltto oo, mutt vähä niinku kalpee >o< Kattokaa vaiks! Ja tässä fotos oon sänkys kerrankii...

 

Kliffaa söndaagii ja kaikkee semmost, ainaskii teill upeill kissigiltseill...

--------------------------------------- 

Vincent, turha haaveilla – leikattu kolli!

 

Päivän slogan: Älä edes yritä korjata mitään, mikä ei ole rikki!

 

Päivän biisi: Snowblind

 

Luettua: Anneli Kivelä – Salaisuuksia Katajamäellä *tsihih*, oikeaa perushömppää. Sopii luettavaksi rankan siivouksen välissä tai muuten ällöissä tilanteissa. Hömppäfanien peruskirja. P.C. Cast & Kristin Cast, Merkitty, Yön talo 1. Jahas, tämä kohkattu vampyyrisarja alkaa... Jep, nuoremmille sopivaa karismaattista vampyyritarinaa. Lukihan tämän muorikin eikä yhtään ihmettele suosiota, hyvin kirjoitettua peruskrääsää. Kuten sanottua, sopii enemmän nuoremmille, mutta suosittelen tutustumaan. Tiedät, mistä puhutaan. J. R. Ward – Ikuinen rakastaja, sitä aikuisten vampyyritarinaa eli seksiä ja väkivaltaa lessereiden ja vampyyrien kanssa. Enempi sitä seksiä. Ei tätä oikein jaksa koko opuksen ajan. Vampyyritarinoista parhaana pidän edelleenkin Anne Ricen  opuksia, tsori nyt vaan. Kesken tiiliskivi, josta lisää myöhemmin täällä ja siellä.

 

TÄNÄÄN LEPUUTETAAN!