Ovat päivitykset näemmä jääneet aika lyhyiksi. Siihen on syynsä eli ei kertakaikkiaan jaksa muuta kuin valittaa ja vänistä. Ottaa oikeasti aika koville vetää kolme päivää täpöllä juuri, kun on ehtinyt melkein-muttei-ihan toipua vähän parempaan kuntoon. Tämä siis johtaa siihen, että on jatkuvasti puolikuntoinen tai todella kipeä. Työpäivien iltoina ei jaksa enää yhtään mitään, torstait menevät täysin toipumiseen. Ja näin perjantaina on taas velvollisuuksia eli posti-kirjasto-kauppahommat, joita ei muina päivinä kertakaikkiaan jaksa eikä pysty.

Tänään siis taas vuorossa normi-isku kylille, pari kirjapakettia postista, jokunen kirja kirjastosta sekä pari kassillista apetta kaupoista. Kävin keskviikkona hakemassa kaffetta, leipää ja jotain pientä, ettei kaikkea tarvitsisi kantaa yhdellä kertaa. Suunnittelin myös ostavani jotakin herkkua; rahjustin hyllyjen välissä, mutta mieli ei vaan tehnyt yhtään mitään tarjolla olevaa. Hah, ostin tomaattisardiineja ja päärynöitä – on siinä meikäläisellä herkut sitten :) Eikä tänäänkään taatusti sen kummempaa, viikon normimuonat. Ne, mitkä kevyemmin jaksaa kantaa ja jotakin huomiseksi lounaaksi.

Belga on nyt asettunut uuteen kotoonsa ja tulee tod.näk. huomenna lounaalle. Mikäpä hänellä, asunto on ihan hieno verrattuna solukämppään ja pikkuhiljaa kalustusta voi täydentää mielensä mukaan. Sanoin vain, että tekee listan asioista, joita tarvitsee. Meikäläisellä ja jokusella muullakin on tavaroita ylimääräisenä, joille hyvinkin voisi olla hänelle käyttöä. Muuten mies järjestäköön elonsa ja olonsa kuten parhaaksi näkee. En siis aio puuttua mihinkään, mutta olen tarjonnut apua tarvittaessa -tyyliin.

Varasin sitten lopulta keskiviikkona täysin ryydyttyäni ajan lekurille, omisarvis ottaa vastaan maanantai-aamuna. Laitoin myös viestiä, koska hän aikaisemmin pyysi, josko voisin vaikka kirjoittaa etukäteen, mitä olen vailla :o Ei ilmeisesti ymmärrä vieläkään, että tahtoo kunnon särkylääkkeet ja mieluusti kapalliset verikokeita (ne, joista ei ole vieläkään suostunut antamaan lähetettä, kuvittelee minun kuvittelevan...). Ensin toki ilmineerasin, että mielelläni lääkäriltä kaipaisi ensisijaisesti hoitoa! Saas taas nähdä, miten ämmän käy. Todennäköisesti ei tapahdu yhtään mitään eli annetaan ohjeeksi kävelyä 10 min ulkona, perkele! Kun se kuulkaas olisikin noin helppoa, en sanoisi yhtään mitään. Olen myös sitä mieltä, että tuosta oik. kädestäkin pitäisi saada uusi lähete, se on taas ollut äärikipeänä. Varmasti naurattaa teitäkin, kun ei oikein tahdo ovea saada kiinni tai avainta kääntää lukossa – niin kipeää tekee.

No, mitäs minä valittamaan eli joillakin on vielä kehnompi tuuri. Tsemppiä ja komppia niille tovereille, jolta ei myöskään kipuja eikä ongelmia puutu!

No, ehkä tässä pitäisi tehdäkin jotakin ennen lähtöä. Kirjoittaminen ei huvita niin maan pätkääkään, ei oikein lukeminenkaan. Väsyttää vieläkin aivan tuhottomasti, nenä valuu ja silmiä kirveltää. Epäkivaa tämäkin.

POLKA, JONKA TAAS PITÄISI MENNÄ!