Lupasin jonkunlaisen loppupostauksen ansioluettelosta.

Ensiksikin, läheskään kaikkia paikkoja en ole voinut oikeasti nimetä - sehän lienee selvää. Töitä olen tehnyt jokaisessa paikassa ihan hemmetikseen, voitte uskoa. Olen ylisuorittaja, perfektionisti omalla tavallani. Silti jotkut paikat eivät ole natsanneet, esim. täällä Varastolla niuhotetaan toisarvoisista asioista ,> Se ei taas mielestäni ole tärkeää.

Yhteenvetona vain se, että Welhotar on omasta mielestään kohta jo työnsä tässä maassa tehnyt. Jos minulla olisi se vakinainen työpaikka, jäisin vuorotteluvapaalle tai pitkälle sairaslomalle. Nytkään se ei ole mahdollista. Se ei ole koskaan mahdollista.

Minä haluaisin elää ihan rauhassa, ilman jatkuvaa stressiä siitä, onko minulla jatkossa työpaikka, miten minä pääsen sinne ja sieltä pois, miten käyttäytyä, pukeutua ja tehdä työnsä, että saa jatkoja jne.

Muille työtätekeville ja raskautetuille sekä työtä etsiville terviisiä!

                                    TYÖT ON TEHTY!

PS: Tuolla vielä houkuteltiin tekemään nördetesti, alla tulos, saapi liittää CV:n =D       

Å = tietysti Åland! Aikoinaan meillä oli erittäin mukava yhteistyökumppani paikallisessa, onko se nykyään maakuntahallinto vai mikä lie. No, joka tapauksessa olin yhteydessä sinne vähintään kerran viikossa. Vastapelurina eli yhteyshenkilönä oli vanhempi leidi, joka ehdottomasti halusi parantaa suomenkielen taitoaan ;D Hämmästyttävää siis! Hän halusi, että minä puhun hänelle ruotsia, hän puolestaan puhui suomea. Ja kumpikin sai sitten korjata pahimpia toisen mokia. Meillä oli erinomaisen hauskoja puhelinkeskusteluja ja kirjeenvaihtoa, ilman pomojen väliintuloa tietty. Virallisesti asioimme på svenska. Hän mm. kutsui minut käymään tutustumassa heidän virastoonsa jne. Kohtelu oli erinomaista, vieraanvaraista eikä lainkaan sellaista, kuin voisi luulla. Oikein kiva kesäpiipahdus siellä Oolannin virallisissa ympyröissä, joista en tiennyt yhtään mitään. Asiat ovat varmaan muuttuneet paljonkin vuosien aikana, edelleen toivon, että heillä on mukavia sekretaareja siellä hallinnossa, jotka myös osaavat suomea eivätkä suhtaudu kaikkeen suomalaisperäiseen kovin negatiivisesti...

Mitäpä tästä opiksi - se, että Oolannissa asustaa mukavia ihmisiä, myös siellä hallinnon puolella, vaikka muuta saa usein kuulla. 

Ja työnantajille - Welhotar taas neuvotteli itselleen ja tuolloiselle virastolle oikein hyviä yhteistyömahdollisuuksia jatkossakin!

                                     

                                   JA SE OOLANNIN SOTA OLI KAUHIA...

PS: Laskuri lähenee huolestuttavasti 50 000. kävijää. Hui - tuon luvun korkannut oikeustoimikelpoinen luonnollinen henkilö tulee saamaan jonkun palkkion (EI rahaa vaan materiaa...), jos kehtaa ilmoittautua meiliini =D

N = naistutkimus, josta Welhotar on suorittanut A-oppimäärän. Welhottarella on sellainen omituinen tapa harrastaa työn ohessa erilaisia opintoja, kursseja jne. Tämä on aihe, joka aiheuttaa aina hiukka hämmennystä CV:ssä eikä siitä käytännön hyötyä ole ollutkaan. Minä nyt vaan huvikseni opiskelen, lisätäkseni yleistietoutta lähinnä... Toisaalta, työnantajilla on aika usein tapana katsoa, että henkilö, joka viitsii vielä työn lisäksi opiskella jotakin omalla ajallaan, on aktiivinen ja halukas opiskelemaan lisää myös työssä ollessaan. Eli suosittelen kaikille, joilla aikaa riittää. Työn ohessa olen suoritellut erillisiä kursseja ja arvosanoja aika paljon, valitettavasti eri tiedekunnissa ja eri yliopistoissa eli niistä ei saa minkäänlaista opintokokonaisuutta mitenkään rutistettua. Mutta väliäkö tuolla - olen opiskellut asioita, jotka minua itseäni kiinnostavat, harvemmin mitään suoraan työhön liittyvää (paitsi tietysti työpaikkojen oma koulutus). Mitä minä haluan tällä sanoa? No sitä, että opiskelu kannattaa aina, jos haluaa vaihtaa työpaikkaa tai on työttömänä. Kyllä se antaa ihmisestä jonkunlaisen eteenpäinpyrkivän kuvan kuitenkin, vaikka sitten olisi opiskellut täysin alaan liittymättömiä asioita (perhonsidonta? huovutus?).


                                 

                           OPISKELLESSA TYHMYYS EI TIIVISTY!

PS: Ei se aina auta, se opiskelukaan. Aamuisesta haastattelupaikasta juuri soitettiin, että en selvinnyt uimapukukierrokselle ;D Kuus siitä, jäljellä pitäisi olla vielä 4 kk Varastolla, P-P:n suullisen lupauksen mukaan...  odotamma vielä kuitenkin 31.3.2008 asti, ennenkuin iloamme tästä!

M = ministeriö, eli eräs ministeriö, joka on muuttanut jo nimeään ja osittain tehtäväkuvaansa eli ei löydy sellaisenaan enää linkistä. Muistattehan, mitä sanoin siitä, että omituisia asoita tapahtuu Welhottaren jättäessä työpaikkansa *virn*. No niin, eli tämä oli siis eräs ministeriö, joka ensin sijaitsi useissa eri toimipisteissä ympäri kaupunkia. Myöhemmin siirryttiin lähes kaikki yhteen rakennukseen keskustaan. Työtä, juu, siis toimistosihteerinä, kanslistina ja, kas, täälläkin kansainvälistä stipendiaattivaihtoa vuoden ajan. Ja jälleen sijaisena. Viransijaisena ylimääräisenä. Kun tämä otti päähän, käväisin vuoden verran välillä tuolla Lääkintöhallituksessa (kuten eilen luitte) ja palasin takaisin. Minun oli pakko palata vielä pariksi-kolmeksi viikoksi. Olin nimittäin jo saanut ns. vakituisen paikan muualta, mutta aloituksesta sopiminen oli hankalaa ja lisäksi ministeriössä olisi haluttu pitää minut. Minulta peruttiin osa kesälomasta ja määrättiin työhön =(  Arvostelut, rakkaat työnantajat, ovat aivan erinomaisen hyvät, jopa kaksi eri todistusta löytyy, lisäksi erilaista koulutusta ym. tältä ajalta. Ai niin, täällä ollessa kävin myös iltakoulua Ressussa ja kirjoitin myös ylioppilaaksi ohimennen. Niinkuin ei olisi muuta tekemistä ollut. Töistä kouluun, koulusta Wanhalle, Wanhalta yöllä keräilyerien jälkeen kotiin ja taas pirteänä aamulla töihin. Ai että, miten sitä jaksoi - nyt ei tulisi mieleenkään! Työpaikka oli yksi mukavammista, kivoja työkavereita riitti jne. Erityisesti erilaiset pippalot olivat legendaarisia, mm. pikkujoulut ,D Mutta, tuo jo tuolloinen (ainakin nimellinen) määräaikaisuus alkoi vähitellen stressata... eli ei kun etsimään uutta!

                                  VALTIOLLA - JO 80-LUVULLA!

L = Lääkintöhallitus... entinen virasto tämäkin. Oletteko btw huomanneet, miten monta yritystä, virastoa, laitosta on joutunut outoon kriisiin sen jälkeen, kun minä olen ollut siellä töissä. Omituinen, todella omituinen yhteensattuma - eikö? =O No, niin, siis Lääkintöhallituksessa olin hoitamassa kansainvälistä asiantuntijavaihtoa sekä WHO-asiantuntijavaihtoa, myös tuolloisen Euroopan Neuvoston vaihtoa (olisi saanut muuten sinä pysyäkin!). Työkielenä oli englanti, kotomaassa suomi ja ruotsi. Tein ohjelmat saapuville henkilöille (tulivat joko yksin tai pienenä ryhmänä), ihan päiväohjelman usein. Eli monessakin paikassa saattoi olla käyntejä tms. Joku taas tutustui koko ajan samaan paikkaan. Järjestelin tyypeille majoitukset, päivärahat, matkaliput jne. Lisäksi tapasin heidät henk.koht. heidän tullessaan Suomeen sekä lähtiessä, jolloin he antoivat jonkinlaisen lyhyen raportin. Työ oli ihan mukavaa ja monipuolista, eipä siinä mitään. Tapasin kivoja, todella monelta alalta olevia erilaisia ihmisiä ja viihdyin hyvin. Lisäksi käytössä oli tuolloin viimeisimmät tekniset uutuudet esim. reikänauhatelex - kuka tietää mikä tämä on, täh??? Hah - tämäkin oli sitten viransijaisuus, varsinainen oli virkavapaalla hoitamassa toista tointa. Ai niin, tämän stipendiaattivaihdon ohessa hoidin WHO-kirjastoa, joka oli tuolloin oma erillinen erityiskirjastonsa. Sekin oli mukavaa, kirjoista kun pidän. Näistä tein uutuusluettelon kerran kuukaudessa, eli kaikki materiaali, mikä tuli WHO:sta tai esim. FAO:sta meille tai mikä sinne tilattiin. Lisäksi hoidin lainausta ja kaukolainausta... kivaa, tämä tykkäsi. Harmitti vietävästi, kun lähdin. Minulle oli unohdettu (!!!) ilmoittaa, että viransijaisuus olisi jatkunut vielä äitiysloman ja hoitovapaan sijaisuutena pidempään - tieto oli taas jäänyt johonkin. Täältä meikäläinen sitten häipyikin vähän pidemmäksi aikaa ;D Arvostelut olivat suorastaan ylistäviä, myös kielitaidon ja järjestelykyvyn sekä kirjastonhoidon osalta, ziitosta vaan! Työnantajat, lukekaa tarkasti: tässä ei ollut vielä kaikki, lisätietoja voi kysyä meilillä!

                                     ALSO AVAILABLE IN ENGLISH!

K - Kestilä Oy, eli se rättifirma, anteeksi siis tekstiilialan yritys Turussa, tuolloinen sijainti suoraan linja-autoasemaa vastapäätä. Tänne tulin suoraan edellisestä J...-Paidasta. Kävelin sisään ja kysyin töitä, niitä oli ja aloitin samana päivänä, suoraan. Melkein samanlaisissa töissäkin. Eli miesten pukujen takit - ah, niitä kulki käsieni läpi varmaankin satoja päivittäin. Leikkasin irti irralliset langanpätkät, päättelin ne ja katsoin, että kaikki muukin oli kunnossa. Sen jälkeen takki äkkiä henkariin ja rullaamaan tarkastamoon ,D Hemmetin pölyistä oli, koko ajan sai köhiä ja vielä lämmin kesä - tuolloinhan ei esim. allergioistani ollut mitään tietoa, asthih vaan. Urakkatyö täälläkin. Linjastossa kävi Kello-Kalle vähän väliä mittailemassa kunkin vaiheen työaikoja. Tuntilappujen mukaan urakkaan kuitenkin päästiin aika hyvin, tuntipalkka oli täälläkin aivan mitätön. Tosin lafka oli iso, se siis ainoana plussana. Ikuisesti muistan sen, että kerran työnjohtaja sanoi, että osaston naiset käyvät liian usein vessassa =o Ja tupakalla. Juu kai, hitsi, tupakkataukojen aikana piti myös ehtiä juoda kahvit ja evästää, jos evästä oli. Monet sinnittelivät pelkällä kaffella ja palalla leipää, kenelläkään tavallisista työntekijöistä ei ollut varaa syödä ruokalassa. Onneksi se työ oli siis myös vain kesätyö ja loppui aikanansa. Hrrr, kammottavaa kuvitellakin, että jotkut viettivät siellä kymmeniä vuosia. Työtodistus oli kuitenkin ihan hyvä, eli ei mitään sanottavaa. En kyllä enää menisi noihin hommiin, jos vain on varaa valita. En kyllä enää niihin pystyisikään, se on ihan selvä jo lekureidenkin mielestä!

                              ATSHIH - TÖITÄ VAAN!

H = hallinto! Oletteko huomanneet, että firmoissa, valtiolla, järjestöissä jne. hallinto-osasto/toimisto/tms. on aina se tärkein. Se jää jäljelle vaikka viimeiseksi, kun firmaa ajetaan alas. Se pitää pintansa, hankkii lisää työntekijöitä ja maksaa yleensä heille jopa parempaa palkkaa ,> Eikö olekin outoa... kymmeniä vuosia työelämässä olleena Welhotarkin on ollut hallinnon puolella työssä ja viihtynyt hyvin. Pomo oli erinomaista sorttia ja täällä taisi olla myös ihan paras lähityökaveri vuosien varrelta, ainakin melkein! Yhteishenki osastolla oli erinomaisen hyvä, käytiin yhdessä ulkona syömässä ja juomassa, näyttelyissä jne. Eli aika poikkeuksellista, ainakin siinä ympäristössä, 80-luvun alussa. Tuolla viihdyinkin yli 2 v, tosin talossa olin yli 4 v. eli tein siellä sisällä taas erilaisia sijaisuuksia, kuinkas muuten! Mitenkäs sattuikaan, että jo silloin olin viransijaisena. Viransijaisuudet ja omituiset määräaikaisuudet ovat olleet kohtaloni jo 30 v. Itse työpaikkaan minut ylipuhuttiin, suorastaan vietiin väkisin. Eli ystäväni kertoi, että heillä on avoin työpaikka ja vei minut suoraan haastatteluun. Juu, tämä oli se paikka, minne lähdin kohdasta E eli energialaitokselta ;D Myöhemmin tulee varmaan ilmi, missä paikassa olin työssä. OK, sen verran tietoa, että kyse on valtionhallinnosta. Tämä oli myös työpaikka, josta minua ei olisi laskettu pois. Jouduin jopa vähän pitkittämään siirtymistäni toiseen paikkaan, että saatiin joku tilalleni. Arvostelut, hyvät lokiani lukevat ja rekrytointialttiit työnantajat, olivat suorastaan erinomaisen hyvät! Eikä näin perjantaina sitten sen enempää - jatkoja vaan itsekullekin omassa työssä tai muuten vaan sekä mahdollisimman miellyttävää viikonloppua! Älkää stressatko, hei...

                                    HALLINTOHOMMIA NÄÄS!

G = göagghh, grprööph, grrlllll..... Tuu pyyhkimään! Eli tämä on kuvaavinaan aivan epoensimmäistä "työ"paikkaani eli olin vissiin 12 - 13-vuotiaana naapurin pariskunnan lapsia hoitamassa, lastenlikkana siis, sen ajan kesästä, jolloin he joutuivat olemaan töissä. Aika kamalaa, en minä olisi luottanut tuon ikäiselle lapsiani ;D Poika oli n. 4-v., tyttö vähän yli 1-v. Että näin. Tosin äitinsä teki vain osapäivätyötä, en yhtään muista mitä tai missä, se oli tuolloin nimittäin harvinaista. Joko tehtiin se 8 h ja lauantaina klo 13.00 asti tai sitten oltiin kotiäitinä. Olisikohan hän ollut kampaaja tai jotakin? *muistelee*. No, minä en nimittäin ihan koko päivää näiden lasten kanssa ollut, koska en muista laittaneeni heille ruokaa. Ulkoilutin, leikitin, laitoin välipalaa ja nukutin päikkärit. Ja sain jonkinlaista taskurahaa, sillä muistan ostaneeni syksyllä kouluvaatteet! Oikein ylpeänä vieläpä. Samaa keikkaa jatkui sitten talven mittaan toisinaan iltavahtina eli tuolloin-tällöin kävin vahtimassa illalla samoja lapsia. Ihan mukavasti se meni, mitään ikävää ei tapahtunut ja kaikilla oli kivaa. Taisin olla aika lapsi vielä itsekin eli nautin ääneen lukemisesta ja leikkimisestä heidän kanssaan. Ainoa pikku ongelma oli vaippojen vaihto, mutta senkin opin. Huom: Tuolloin ei ollut käytössä mitään kertakäyttöjuttuja vaan ihan sideharsosysteemi!!! Luottonaisia olen siis kaikinpuolin :D

                                   SE ENSIMMÄINEN "TYÖ"!

F = fatta eli sosiaalitoimisto, Helsingin eräs sosiaalitoimisto. Olin siellä 2 kk sairaslomansijaisena sosiaalitätsynä. Hommia oli ja minä tein - ja arvatkaas mitä? Tämä on kyllä lähes ainoa työpaikka, jossa työkaverit ovat sanoneet, ettei saisi tehdä niin paljon töitä!!! Minä tein päätöksiä vauhdilla, kun niitä oli niin hiton paljon jonossa, ihan siitäkin syystä, että toimen vakihaltija oli ollut jo sairiksella pidempään. No, ei siitä kyllä olisi minulle uraksi ollut. Olen liian kilti, niin kilti, että olisin neuvonut muutamia ihmisiä hakemaan tukea toisin tavoin jne. Mutta määräykset ovat määräyksiä... Onneksi tuollakin työkokemuksella olen pystynyt avittamaan muutamia kavereita laatimaan hyviä, lähes täydellisiä hakemuksia liitteineen fattaan, josta yleensä onkin sitten tullut myönteinen päätös, jopa parempi kuin on odotettu. Kun haette fattasta jotakin, muistakaa kaikki mahdolliset liitteet - mieluummin liikaa kuin liian vähän. Ainakin pyydetyt liitteet kannattaa toimittaa ehdottoman asianmukaisena. Tietysti muistatte kirjoittaa selkeästi ja kärsivällisen siististi. Perusteluja kannattaa kirjoittaa erilliselle liitteelle ja todellakin käyttää siihen aikaa ja vaivaa, se palkitsee tekijänsä ,D Todettakoon, että tämä oli ennen ns. Tsadin sosiaalihuollon uudistusta, joten kaikki ei toimi enää aivan samoin kuin silloin. Arvostelujahan ei näin lyhyestä sijaisuudesta Tsadilla anneta, pitää olla 3 kk:n työsuhde, ennenkuin saa arvostellun työtodistuksen. Todettakoon kuitenkin, että tavallaan oli mukavaa ja ainakin hyödyllistä kaikin puolin! Pomo olisi pitänyt kuulema pidempäänkin minut töissä, mutta vakinainen haltija palasi takaisin... myöhemmin kuulin, että hän jäi pitkälle sairaslomalle eikä enää palannut. Silloin olinkin jo muualla, josta myöhemmin lisää!

                                             SIJAISUUKSIA TAAS!

E, energialaitos, eli Helsingin kaupungin energialaitos tuolloin nimeltään. Pääsin puolipäiväiseksi toimistoapulaiseksi keräämään erään, varmasti lähes ensimmäisen, työhyvinvointitutkimuksen tietoja. Eli kävin läpi vastauslomakkeet, tarkistin ne, koodasin tiedot atk:lle vietäväksi. Kiitos, en kuitenkaan joutunut lävistämään niitä *virn*. Minulla oli ihan ikkarioma pieni koppero Sähkötalossa ja töitä niin paljon kuin vain ehdin tehdä. Kumma kyllä - tämäkin oli vain määräaikainen työ. Tämän ymmärrän, kyseessähän oli vain ainutkertainen tutkimus. Taisi olla vuosina 1979 - 1980, jossain välissä. Lähdin sieltä sitten muualle töihin eli minut lähes väkivalloin värvättiin. Hain kyllä talon sisältä töitä ja olisin kuulemma sitten päässytkin - tekemään sähkösopimuksia. Kiitos, säästyin siis siltä. Se ei taatusti olisi sopinut minulle, tuolloinkaan. Työ oli tavanomaista, yksitoikkoista mutta tarkkaa. Ei sitä olisi jaksanut koko päivää puuhastaakaan... Ai niin - minua etsiskelevälle työnantajalle tiedoksi: erinomaiset arvostelut sain työtaidoistani, käytöksestä jne. Eli minusta kyllä pidettiin, ei minullakaan taloa vastaan mitään ollut! Kokemushan se oli tuokin.

                                PUOLIPÄIVÄPÄTKÄTYÖ!

D - Danderyds sjukhus, Tukholma. Tämä oli sitten seuraavana kesänä Beckiksen jälkeen. Sain pestin vähän pidemmäksi aikaa ja vähän paremmalla palkalla. Tosin en koskaan aamulla tiennyt, minne mennä töihin ja mitä tehdä. Eli olin sissinä, kiertävänä sisäisenä sijaisena ,D Tuolloin tutustuin ensimmäistä kertaa myös ruotsalaisten sairaaloiden ihmeelliseen kansliamaailmaan. Jössus! Eräällä osastolla oli ylihoitaja skånelainen vanhempi leidi, jonka puheesta ei ottanut selvää, ei sitten millään... minä ymmärsin kolmanneksen ja kyselin muilta lisää. No, hoituivat ne hommat sielläkin. Ja taas oli mukavaa iltaelämää, koska palkka oli erittäin kilpailukykyinen kotimaahan verrattuna. Tällä kertaa sairaala ei tarjonnut asuntoa, asuin kavereiden luona kimppakämpässä. Oli erinomaisen hauskaa, vieraita riitti, samoin menoa. Ei sitä enää jaksaisi *huoh*, tai ehkä juhlia vielä jaksaisikin vähän aikaa, mutta että pitäisi vielä töihinkin. BTW, 5 min. sitten soitettiin Isosta Talosta, tulisinko iltakeikalle. Sanoin, että ei vanhus jaksa suoraan töistä toiseen, valitettavasti. Kiva kuitenkin, että soittavat ja pitävät mielessä. Asiaan on siis mahdollisuus palata tuota pikaa =E

                         OLI SILLOINKIN TÖITÄ!