Armaalta kestoketutus-Nolliselta tuli haaste / meemilö kertoa itsestään 5 asiaa, omituisuuksista tai ominaisuuksista... ööö... tuota, minä enempi näihin omituisuuksiin luotan. Ihmettelen vain, miten karsin ne ainakin 50, jotka saan jo kepoisasti kokoon.

No, sovitaan niin, että mennään sellaisilla suurinpiirtein esittelykelpoisilla omituisuuksilla (tätähän saattaa lukea jopa joku, joka järkyttyisi kaikista tunnustuksista... tosin epäilen, mutta mikään ei ole mahdotonta).

Olen joissakin asioissa äärimmäinen nipottaja! Kukaan minut vähänkään tuntevista ei varmaan ihmettele sitä, että olen kaikissa tapaamisissa, lääkärillä, hammaslääkärillä, haastatteluissa ja muualla sovituissa paikoissa AINA vähintään 10 – 15 minuuttia etuajassa. Jos kuvittelenkaan myöhästyväni, saan hirveän hepulin... *ai, miten niin kontrollifriikki*. Mietin juuri, että tästä otsikosta saisi jo kokoon monen monta asiaa, mutta pyrin olemaan innovatiivinen tänään ja kerron vain, että alakohtina tähän liittyy lisäksi kaikenlainen pyrkimys täydellisyyteen tai mieluummin vähän sen yli (EI koske ulkonäköä eikä pukeutumista!) kaikkinaisissa suorituksissa. Siis pyrkimys, ei välttämättä tarkoita niiden toteutumista missään määrin.

Olen pihi – mutta vain joissakin asioissa! Saatan pihdata viikkotolkulla ruokaostoksilla, ostan aina 30 – 50 %:n alelapputavaroita, jos mahdollista. Toisaalta, sitten saatan revitellä (kuten eilen) eli tuhluuttaa kaikkiin herkkuihin kerrallansa (jäätelöä, kastikkeita, eksoottisia hedelmiä, oikeaa lohta). Tämä pätee myös vaateostoksiin eli ostan iiPeistä ja nettikirppareilta vaatteeni. Kunnes rävähtää ja menen tilaamaan Gudrunilta muutamankin ostoksen. Ei ihan halpaa lystiä, mutta taatusti sen arvoista! :D

PS: Tässä asiassa tuntuu sielunsiskoja olevan enemmänkin .)

En ole koskaan käynyt kosmetologilla! En siis vielä tähän mennessä. En ole kokenut tarvetta, vaikka tarvetta oikeasti varmasti olisi ollut ja olisi. Minusta osaan ihan itse pläästiä rasvat nassuuni oikeisiin kohtiin jne. Tähän liittyy myös se, että en ole ikinä ollut meikkifriikki (no, ehkä muutaman kuukauden 13 – 14 -vuotiaana...) eli en meikkaa koskaan. Tähän on myös omat syynsä eli silmäni eivät kestä edes ripsiväriä, eivät mitään merkkiä. Sen sijaan Tallinnassa käydessä olen aina pyrkinyt järjestämään aikaa käydä ilusalongissa kestovärjäyttämässä ripset sekä kitkutamasa kulmat. En nimittäin myöskään itse osaa / pysty nyppimään kulmia. Ne vaan kasvaa rehottavat kuni *köh*... Olen melkolailla allergiainen monelle asialle, joten olen katsonut parhaimmaksi leikkiä luonnonkaunista – mä olen niiiiiiin luomu :D

Väitän olevani kasvissyöjä! Oikeasti taidan olla semivege eli syön kalaa ja toisinaan jopa kanaa. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos joku tarjoaa minulle verisen ison pihvin valkosipuliperunoilla kaikkine lisukkeineen, viineineen ja jälkiruokineen – vegeys häipyy taka-alalle, siis jos joku toinen on maksumiehenä! Muuten pysyttelen kasvislinjalla, tosin siinäkin taas aika suppealla erinäisten ongelmien (allegriat, lääkityksen aiheuttamat vatsaongelmat jne. joista ette taatusti halua kuulla lisää!) takia.

Jätän kotona aina kylppärin eli WC:n oven auki! Tämä on varmaan jäänyt päälle siitä, kun Belga oli pieni ja alkoi huutaa, jos laitoin oven kiinni tai jopa lukkoon; heti alkoi aivan järjetön metakka ja rääyntä. Samoin kissat, eivät yksikään niistä, ole pitäneet suljetuista ovista. Niinpä meillä eletään aina kylppärin ovi auki (samassa tilassa on WC, iso kylppäri ja perällä sauna). Tästä seuraa sellainen ongelma, että hyvin helposti tekee saman myös työpaikalla ja varsinkin toisten kotona. Oven saattaa vielä muistaa vetää kiinni, mutta sen lukkoon laittaminen saattaa hyvinkin unohtua... Siellä sitten Welhotar paljaine pärsheineen nakottaa silmiin Rouva Iso-Rouvaa työpaikalla, eikä sitten yhtään nolota, ei *häpeää*.

Bonusraitana pukeutuminen; sitä voisi kuvailla lähinnä sanalla uusrahvaanomainen puolihippi. Eli mielellään jotakin erilaista, eikä taatusti minkään muodin mukaista – jollei sitten todella vahingossa :D Eräs blogiystävä aikanaan tunnisti minut seisoessani Varaston edessä odottamassa taksoa, pelkästään pukeutumisen perusteella! Eikä ollut ainoa kerta. Minusta on kivaa myös pukeutua eri tavalla kuin muut, koska olen muutenkin omalaatuinen olio.

Ähh, joko tämä loppuu tähän. En minä kehtaa kirjoittaa enää enempää. Tulisi jo liikaa tunnustuksiakin. Sen sijaan heitän tämän haasteen / meemilön eteenpäin Anskulle, joka elää nyt omaa elämäänsä, mm:lle, jolla on vähintäänkin mielenkiintoisia kommentteja ja postauksia, Sipelle (joka poikkeuksellisesti saa vastata suoraan kommalootaan, kun ehtii), Partapapalle kipujen ja ketutuksen kärsijälle sekä säätäjän, selviytyjän, ainaisen Kukko-miehen eli Vitutus kaikissa sen muodoissaan -blogin reservin ylikersantille.

Jahas, menenkin odottamaan erästä kirjan noutajaa. Vaihdot toimivat vekkulisti; nyt vaihdoin yhden satukirjan (pikkuserkun tyttäreltä alunperin, ei tärkeä edes muistoissa – olen säilyttänyt muutamia omia ja Belgan lapsuuskirjoja ihan muistojen vuoksi – tämä ei kuulu sellaisiin) aika vinkeään jazz-paitaan. Kumpikin lienemme tyytyväisiä!

POLKA – HÄN JOKA YRITTI OLLA URPUTTAMATTA...*paino sanalla yritti*

Ikävä kyllä, se on taas huomisaamuna raju startti  Varastolle. Ankeaakin ankeampaa siis. Yskiäröykytän kuni hirvi. Siis vain yskin, en liiku. Muistutan muuten virtahepoista, mutta en ole niin nopea – nassu vain näyttää siltä. Eläimellistä menoa, nääs tänään(kin).

Koska siis tänään on taas tylsääkin tylsempi päivä ja lunssailu jatkuu, osallistun Olgan haasteeseen eli kahteen meemilöön :D

Ensimmäiseksi piti kertoa 8 asiaa itsestäni. Jo vain, voisin kertoa vaikka 100 tai sitten en mitään – mutta olkoon:

1. Olen harvinaisen itsepäinen, kun sille päälle satun – samoin pitkävihainen ja muistan kokemani epäoikeudenmukaisuudet kymmeniä vuosia yksityiskohtia myöten!

2. Edellisestä siis seuraa se, että minulla ei ole ystäviä (enää).

3. Olen muuttunut sairauksien ja kipujen myötä yhä antisosiaalisemmaksi. Onneksi joskus saa vähän nukuttua ja unielämäni on erittäin sosiaalista ja aika usein myös mukavaa.

4. Täytettyäni tietyn määrän vuosia, päätin, että tässä iässä pukeudun juuri siten kuin haluan; vaikka sitten kissakenkiin ja laitan toiseen jalkaan punaisen ja toiseen mustan sukan. Lisäksi käytän aitoa tekotiikeriturkkia niiden kanssa!

5. Pyrin puolustamaan tiettyjä mielipiteitä hamaan katkeraan loppuun asti, vaikka näyttelisinkin myötämielistä!

6. Olen vakaasti sitä mieltä, että minua ei koskaan tule kohtaamaan ns. hyvä tuuri saati sitten onni!

7. Olen pessimisti; lasi ei ole puoliksi tyhjä eikä se ole puoliksi täynnä –se on silkkaa myrkkyä!

8. Osaan olla katkera ja kateellinen, hyvinkin paljon, vähintään kerran päivässä. Toisaalta osaan myös olla kiltti, huolehtiva, ystävällinen ja tehdä palveluksia ihmisille ihan muuten vaan... Tosi skitso siis!

Ja toiseksi piti vastata viiteen kysymykseen – helppoa, mutta liian laajoja :D

1. Lempiruoka:

Mieluusti omatekemä kasvismuona, jossa on paaljon mausteita. Myös joidenkin thai / intialaisten/ kasvisruokapaikkojen ruoka käy, mutta ulkona syöminen on melko hintavaa ja meikäläiselle hankalaa eikä yksin viitsi lähteä ulos. Joten oma apu tässäkin paras apu! Myönnetään, että pari kertaa vuodessa syödään pizzaa, joka aina lasketaan kasvisruuaksi :)

2. Lempimakeinen:

Kalevin appelsiini-tummasuklaa tai espressosuklaa!

3. Lempiluettava:

Kaikki, missä on tekstiä. Lukulistan päivitän pari kertaa viikossa blögiini. Luen arkisin 1 – 3 opusta päivässä, viikonloppuna enemmän. Todettakoon, että ei kuvalaatikkoa, joten oma mielikuvitus tuo paljon vilkkaampaa huvitusta :D Ei elämää ilman kirjoja. Opin lukemaan n. 4-vuotiaana vaatekomerossa Akkarista, kun The Äitee ei enää jaksanut lukea minulle vaan sanoi (ilmeisesti piloillaan) että menisin komeroon ja lukisin itse  - kun tulin komerosta, tajusin osaavani lukea. Luen kaikkea tietokirjoista hömppään; lemppareina hyvät dekkarit ja jännärit, kauhu ja fantasia sekä elämäkerrat. Uudet kotimaiset sarjakuvat ovat myös mahtavia!!!

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:

Ennen tein kaikenlaista vaatetta itselleni, enää ei jaksa eikä kannata (siis taloudellisesti, kankaat ovat tosi hintavia). En osaa kutoa ns. oikeita asioita enkä myöskään virkata oikein! Ommella kyllä eli verhot yms. ompelen itse, samoin kasseja tms. simppeliä tai korjaan jotakin tarpeellista. Mutta mieluista, njäääääääh!

5. Lempielokuva:

Avaruusseikkailu 2001. Pieni suuri mies. Hyvät, pahat ja rumat. Edwin Laineen versio Tuntemattomasta sotilaasta. Paljon suosikkeja; Antonionin, Chapen, Kaurismäkien elokuvat. Vanhat länkkärit, vanhat kotimaiset (rhomanttista ja dharmaattista).... En ihmeemmin jaksa enää katsella liikkuvaa kuvaa...

Jos joku haluaa osallistua, ottakoon näistä onkeensa. Tämän tein illalla, kun oikein taas ketutti! :D Juu, oikeastaan, haistetaankin mukaan kommentoijani Ansku, Mr. V. sekä Zimbo ja Sipe. Sovitaan niin, että vastata voipi omassa lokissa tai kommenttilootassa jos haluaa. Ihan miten vaan. Ja vastatakin saa millä mielellä tahansa *wirn*, kun käypi täällä ensin lukemassa ja ilmoittamassa alla, että osallistuu - sopiihan?

Minä menen riipimään lisää mömelöitä, ei niistä kuntoon tule, mutta on vähän mukavampi sairastaa!

POLKA – EDELLEEN SVINDUUNTUNUT, KYLLÄSTYNYT JA KATKERO!

Haaste tuli siis Reineltä, täältä!  Seitsemän tunnustuksen haaste. Minähän täällä olen tunnustellut *hihihiiiiiih* kaikenlaista jo, ainakin omasta mielestäni. Mietinkin, olenko kertonut ihan, ihan kaiken...
 
Ensin ajattelin, että en vastaa - tai ainakin tarvitsen mietintäaikaa. Ettei aina menisi marisemiseksi. Yritän siis olla marisematta, mutta se on ihan hemmetin vaikeaa!
 
1. Minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi tai kaksi ystävää. Tuttuja toki, paljonkin. Kavereita, ehkä joitakin. Mutta ystäviä se yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja näiden ystävien puolesta olenkin sitten valmis tekemään mitä tahansa! Annan vaikka paidan päältäni, viimeisen 20 eurosen - jos ystävällä on suurempi tarvis johonkin.
 
2. Edelliseen liittyen, pahinta mitä tiedän, on se, että ystävä pettää. Enkä tarkoita nyt "pettämistä" mitenkään hmm.. sellaisessa mielessä. Pettää luottamuksen. Pettää lupauksensa. Pettää tekemällä jotakin täysin käsittämätöntä. Näin on loppunut parikin omasta mielestäni harvinaisen hyvää ystävyyssuhdetta. Siksi olenkin entistä varovaisempi siinä, kuka oikein pääsee tuntemaan minut oikeana itsenäni. Ehkä liiankin tarkka.

3. Olen välillä liian kriittinen (ja itsekriittinen). Pitääkö selittää, vai saako vaan pissata.

4. Pelkään lentämistä isoilla koneilla, lennän vain pienessä sievässä. Pienkoneessa ei pelota yhtään. Todennäköisyys pienkoneen tipahtamiseen on kai aikalailla suurempi, mutta kuka sitä nyt todennäköisyyksiä laskee! Eli – jos pitää lentää, mitä tahansa alkomahoolia ja kohtuurunsaasti vielä. Muuten tämä ei lähde mukaan...

5. Olen vähän turhankin kiltti, vaikka täällä tietysti muuta uskottelen kovasti. Oikeasti, siis muita kohtaan, olen kiltti (no tuota, onhan sitä  i h a n  pieniä poikkeuksia!). Tunnollinenkin, säntillinen, siis niuhottaja -> kts. seuraava.

6. Olen joissain asioissa hirmuisen pikkutarkka (ei syömäkelpoista ruokaa roskiin!), joskus taas millään ei ole mitään väliä (viina on aina hintansa väärti!). Tämä yltää myös päivien aikataulutukseen ja muihin  i t s e  suunnittelemiini asioihin. Jos ne eivät menekään niin kuin minä olen suunnitellut, ei kyllä hyvä heilu...

7. Minun on hyvin vaikea muuttaa mielipiteitäni tietyistä asioista. Saahan sitä aina yrittää, mutta...

Kävisivätkö nämä tunnustuksiksi? Mitään raflaavaamapaa en oikein keksi tai sitten se olisi jo niin raflaavaa, että joku voisi jo soittaa ovikelloa ,D

No niin, näin kätevästi hoitui siis päivityskin tässä. Ehheheh, lisää Varasto- ym. juoruja huomenna.

POLKA – TUNNUSTAN MYÖS ELÄHTÄNEENI!

Millan lähestyi lapsuusmuistojen haasteella... ja vastaanhan minä, vaikka tässä ei nyt olekaan paljoa annettavaa!

Sääntöjen mukaan tämä merkki on tarkoitus liittää haasteeseen, vastata kysymyksiin ja ojentaa ystävyyden kapula eteenpäin valitsemilleen blogeille. Haaste on alunperin ranskankielinen, mutta minä tästä vaan mieluummin suoraan suomeksi:

1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin mikä sinusta tulee isona?

En muista muuta, mutta halusin lehteen töihin jo n. 4 – 5-vuotiaana.

2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi ?

Akkari tuli vähän aikaa, mutta myös Retu  Lisäksi tykkäsin Asterixista ja Lucky Lukesta, lehdistä luin Pulteria ja Lätsää.

3. Mitkä olivat lempipelejäsi?

Olin alakouluiässä kovassa kuumeessa monta päivää. Äitee oli töissä ja Faija ei tiennyt, miten jaksaa enää viihdyttää, joten hän opetti sekä sököä että kunnon pokeria. Lisäksi pelattiin marjapussia, seiskaa ja kaikkia mahdollisia korttipelejä. Pohjanmaalla körttisukulaisissa pelattiin Pököä omatekoisilla paperikorteilla, kun ei saanut olla tavallisia pelikortteja. Muista peleistä parasta olivat Fortuna ja tikanheitto.

4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?

Köyhässä perheessä ei niitä ihmeemmin vietetty. En todellakaan muista, että olisin saanut mitään kummallista tai olisi ollut jotenkin poikkeavaa... valitan. Lahjoiksi sain joko pyytämäni kirjan tai jotakin kouluvaatetta, joka olisi muutoinkin ollut pakko ostaa (olen syntynyt juuri koulun alkamisen aikaan syksyllä!).

5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä mitä et ole vielä tehnyt?

Matkustaa rahtilaivalla Englantiin ostamaan shetlanninponin 100 punnalla 

6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi?

Suunnistus – ainoa laji, jossa pärjää vähän myös älyllä eikä tarvitse huhkia hulluna koko ajan *argh*! Pesistä olen myös pelannut tosi paljon.

7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi?

Muksut (!) ja Meripioneerit, The Sweet, Marc Bolan 

8. Mikä on paras joululahja (tai vastaava) jonka olet saanut ?

Sama vastaus kuin syntymäpäiväkysymykseen – ei havaintoja mistään erikoisesta... paitsi että, joko jouluksi tai syntymäpäiväksi sain ehkä 3 – 4 –vuotiaana PATTEREILLA toimivan upean musta-keltaisen auton (Mustang), joka kulki ihan ympyrää... Mahtava – taisi olla Faijalla silloin hyvä urakka. Mutta en muista oliko Jule vai synttärit.

Haastan tässä mukaan Valkolaisnainen romaniyhteisössä, Kynä, kirja ja kuningatar –blogin Reinen  sekä jokaisen muun, joka ei ole tätä saanut ja haluaisi ehkä kertoa lapsuudestaan tai muistella muuten vaan. Pakko ei haastettujenkaan ole vastata tai jatkaa tätä, jos ei halua – mutta voisi olla kiva lukea! Ja ystävät, jos teillä ei ole omaa blogia, vastatkaa vaikka kommenttilootaan - sielläkin on tilaa!

POLKA – KÖYHÄ JO SYNTYESSÄÄN...

Nyt SE ON TÄÄLLÄ! Se uusi sänky,  jos ihan vähän saa hehkuttaa. Se on ihana. Tämä nukkui kuulkaas kuusi (-> 6) tuntia heräämättä välillä ja herätäkin oli pakko vain siksi, että lonkkaa juili niin prleesti, ettei enää kestänyt goisia. Tosin unetus saattoi johtua myös silkasta helpotuksesta. Tämä on tyytyväinen nyt, ainakin tuotteeseen siis. Sänky on hiukan normaalia korkeampi, joka alkaa näin vanhukselle olla jo aivan tarpeeseen. Lisäksi petarin kolous (siis siinä on ikäänkuin piikkimattoa loivassa muodossa ,D) tuntuu aika vinkeältä, mukavalta siis. Juu eli tykkää kovasti *pus*, ihana, upouusi sänky. Niin muuten pitää kissakin ja kaksi ei voi yhdessä olla väärässä, eihän? 

Tarinahan alkoi heti eilisaamusta, jolloin Sotka viestitti tekstarilla, että sänky on tulossa. Sen jälkeen seurasin kuljetusliikkeen sivustoa, josta voi tarkistaa ostoksensa toimitustilanteen. Ja kas, sinne se ilmestyi Welhottarenkin nimi heti iltapäivän ensimmäisiin kuljetuksiin. Soittivat asiallisesti puolisen tuntia ennen tuloaan, ehdin laatia isomman huoneen tyhjäksi (huonekalut siis laidoille) ja laittaa vanhan sängyn noutokuntoon eli riisua sen – näyttipä se muuten karmealta. Tästä plussat, että siis ilmoittavat oikeasti, milloin ovat tulossa. Tuli kaksi kaveria, hyvin nuoria ja tehokkaita. Siinä ei kuulkaas kauan mennyt, kun sänky oli riisuttu muoveistaan ja kasattu, vanha sänky viety pois ja uusi laitettu nätisti kohdallensa. Siistejä ja mukavia nuoria miehiä, kova kiire heillä näkyi olevan. Kysyin asiaa, kertoivat, että illassa saattaa mennä parhaimmillaan jopa 10 (!) sänkyä, siinä klo 16 – 22 välisenä aikana siis. Se kyllä näkyi, ammattimiehiä, sano. Tämä oli tyytyväinen kavereihin ja heidän asenteeseensa – ei mitään turhaa, vain ammattimainen tehokas työ ja jälkien putsaus (josta aina jaksaa olla yhtä iloinen). Mutta edelleen ihmettelen, mistä tämä sänky nyt näin yhtäkkiä löytyi? Siis tiistaina ei ollut yhtään keskusvarastossa eikä muuallakaan ja äkkiä se keskiviikoksi tuli jostain... No, asiahan ei minulle kuulu, mutta kun kuittasin lähetyslistaa, siinä oli merkintä jostakin häiriöstä ja jonkun piti tarkistaa jotakin jne. Eli kuljetusliike on ilmeisesti tössinyt varastossa tahi Sotka omassa varastossaan. Jutusta jäi vähän ikävä maku sinänsä. Se, ettei voi luottaa näihin sovittuihin ja jo maksettuihin kuljetuksiin! Onneksi olen nyt lomalla eli pystyin olemaan paikalla heti heidän tullessaan... toisaalta, normiterve olisi saattanut sopia jotakin tärkeääkin menoa seuraavalle päivälle jne. Että tähän tämä ei nyt ole tyytyväinen, varsinkin kun selitykset ontuivat ja syytettä vieriteltiin yrittäjältä toiselle! Tärkeintä kuitenkin, että se sänky tiesi paikkansa =D 

Päätin juuri äsken, että en minä ainakaan tänään mihinkään koipi-rtg:n lähde edes yrittämään. Ei huvita eikä todellakaan huvita. Taidan nauttia tuosta sängystä tänään ihan koko rahan edestä. Eli katsastan ensin ajan uusvanhalle omisarvikselle ja sen perusteella käyn sitten rtg:ssä, kuvat lausutaan vrk:n sisällä, joten se ei ole mikään isompi ongelma. Lisäksi Arvaustalossa on rtg:ssäkin jonotussysteemi, joten sinne vain heti aamulla, niin ei menisi työaikaakaan pahemmin hukkaan. Jep – niin minä teen! 

Eilen tuossa sängyn tuloa odotellessa päätinkin sitten taas repäistä ja tein yhden pienen kotihomman eli  sen perinteisen -> pesin saunan ja kylppärin *huoh*. Se ei kuulosta isolta hommalta, ehkä suurimman osan aikaa vie tavaroiden tyhjäys, että pääsen käyttämään suihkuja ja moppia täpöllä eikä tarvitse varoa suuremmin. Hyvin tuli kuulkaas taas putsittua kissaoksut saunan puolelta ja kaikki se omituinen pöly kylppäristä, joka ei koskaan tartu imureeratessa mukaan. On mukavan puhdasta ja raikasta *kehuu itseään*. Samalla pesaisin yhden ison päällisloihkanan käsin, ettei siihen tulisi enää lisää kissinkarvoja (niistä juuri yritin päästä eroon pesemällä). Kissi pölisee nyt aika pahasti ja näyttääkin vähän koinsyömältä vanhalta muhvilta... reppana! 

Postista tulikin sitten Favopticin uudet kokeilusangat, jee. Aika mukavia uusia malleja tarjolla, tämä tykkäsi. Nyt on vain ongelma, otanko monitehot vai kahdet klasit. Mietittyäni pääsin siihen, että otan monitehot ja lukulasit. Syystä että meikäläinen lukee paljon sängyssä! Silloin olisi hyvä olla kestävät pelkät lukulasit käytössä. Monitehot taas töihin ja muuhun käyttöön. Eikä tulisi edes kalliiksi, kun nuo yhdet ale-sangat ovat kuni karkkia vain ja sopisivat Welhottarelle oikein hyvin lukuklaseiksi. Muuhun käyttöön tulisi sitten varsinainen retromalli ,D Ans kattoo, tämä vaatii vielä Belgan mielipiteen ja hänen vakaan kätensä merkitsemään oikeat katsantopaikat. Mutta tilaus tulee varmaankin tehtyä! Laskin, että tästä hupista selviää 120 juurolla kaikkinensa eli ei paha minusta.  

Hah, minähän se vasta kuluttajaksi olenkin heittäytynyt pitkästä aikaa. Toisaalta, nämä hankinnat ovat välttämättömiä. Sängystä on minulle makuupaikkaa tod.näk. loppuiäksi. Lasit taas ovat pakkohankinta, jos haluaa nähdä jotakin ilman siristelyä ja manailua. Oikeasti – veronpalautukset riittävät lähes kokonaan näihin hankintoihin... Juu, kyllä ne klasitkin on nyt juuri hyvä hankkia, sitten on sekin tehty. Tämän päätöksen kunniaksi menen kippaamaan pari klasillista vitamiinijuomia.

--------------------------------------

Purrrrrve, kaiffat! Hei, tääl tapahtu eile jotai kauheet. Siis kesken mun unejen toi tuli ja vei mut basee ja pisti oven kii. Lisäks bases oli iha vetist ja mä aloin huutaa, ett mä en oo taatust tehty mitää. Ja sitt alko kuuluu iha hurjii äänei ja ihmisii ravaa ja kaikkee. Ja mä huusinvikisin, ett tahon mukaan tsiigaan mitä tapahtuu. Mutt sitt mä muistin, ett oliha mami sanonu, ett tulee uus sänky meill, ja ett sillon mä en voi olla mukan siin duunaas sitä kondiksee ja pomottamas, niinku yleensä. Ku sen tua iha viaraat äijät ja mä oisin vaa tiälä. *hmph* Mä loukkaantusin kyll, mutt sitt pääsinkii heti koklaa tota sänkyy mamin kaa ja siin olikii iha älden hyvä goisii, viäl parempi ku vanhas sänkyss. Ja sitt mami teki meill donarileivät, siis niinku ett mä sain hirveen kasan mun heekkudonarii ja kaikkee. Nii ni nyt mä oon ihan tyytyväine. Ai ett mä oon koinsyämä taas, tota, no ihan vähän. Must lähtee semmosii tupsukoit, tiätteks. Enkä anna mamin haajattaa, en varpist. Nii ett eile tapahtukii meill ihan kauheest kaikkee! Tota, joku meemi-haaste –judeka, sano mami eikä me yleesä vastata näihi, ett tää on ihan poikkeus. Eikä mekää haasteta ketää megee. No täss on nyt neljänne kansio neljäs foto. Ja tiäteskii siin oon mä ja ihan parhaimmillaa viälä. Mä yritän selittää just mamill, ett mä ehottomast tarviin jotai heekkuu tai ainaski kissinkaakkei, nih kerta.

Kliffaa torjantait hei kaikill, mä meen takas sänkyy!

--------------------------------------- 

Vincent, sydämeni eräs valittu ;D

Päivän slogan: Onni on uusi sänky, josta myös kissa pitää =D 

Päivän biisi: Kurjuuden kuningas. Samalla tässä onnittelut aina yhtä hyvälle Handelle tämän johdosta! 

Luettua: Frederick Exley – Luuserin muistiinpanot. Ehdottoman suositeltava muka-elämänkerta oman elämänsä luuserista. Luennassa toista kertaa, koska Welhotar piti tästä ja suosittelee muillekin epämääräisen ja härön kirjallisuuden kavereille! Sopisi kyllä omaankin hyllyyn... Jahas ja tiedoksi, että kirjakevät (!) on jo alkanut. Kirjoja tipahtelee harvakseltaan postiluukusta ja sehän meikäläistä kovasti ilahduttaa ;D

WELHOTAR LEPUUTTAA EDELLEEN – NYT UUDESSA SÄNGYSSÄ!

Äijä tuossa haastoi minut uuteen meemilöön, hui. Viisi addiktiota eli viisi asiaa, joista en luovu. Tiedättekö, minä voisin keksiä niitä aika paljon. Ei edes tarvitse keksiä, mutta jos tässä vaikka tärkeimmät – ei ehkä välttämättä tärkeysjärjestyksessä.

1. Kirjat, kirjat ovat kaiken A ja O, välissä ei tarvitse olla tässä vaiheessa muita kirjaimia. Opin lukemaan itsekseni joskus n. 4-vuotiaana ja siitä lähtien tämä on ollut tällaista. Exä väitti aikoinaan, että luen, koska minulla ei ole muuta elämää. No, voi olla. Joka tapauksessa, minulta voi viedä mitä vaan, jopa kotoa kirjatkin! Jössus, joka kajoaa kirjastokorttiini, se saakoon kovan rangaistuksen. Eli kirjallisuus ja kirjat sekä kaikki siihen liittyvä toiminto (loikoilu, makoilu, löhöily, arvostelu – siis kirjojen).

2. Chili ja valkosipuli, yleensä mausteet ja mieluusti sellaiset tujakammasta päästä olevat. Toki lempeät yrtitkin ovat ihania, samoin kookos jne. Mutta chilistä ja valkosipulista en luopuisi, en. Viekää maustepippuri (onkohan minulla edes sitä....) ja muut, jättäkää lasipurkkikokoelma, joissa näyttää olevan samoja mausteita – vain minä tiedän sisällön ,D

3. Kissa, taloudessa pitää mieluusti olla kissa. Hätätilassa kissan korvikkeena käy kääpiö tai pehmolelut tai ne kaikki. Kissahoito rauhoittaa mieltä, voi aiheuttaa myös traagisia raivokohtauksia molemmin puolin, saada aikaan itkua, huutoa ja naurua. Eli mielellään en luovu kissoista, jos ei ole aivan pakko...

4. Kahvi, ei, minä en siirry teehen tai johonkin teenomaisiin juomiin. Minä haluan ainakin kerran, mieluusti pari-kolme kertaa päivässä ison mukin kaffetta. Hyvin vaffaa, aamulla saa olla tippa maitoakin mukana. Juurooppalaista tummaa paahtoa vielä jos saisi, ei mitään Kulta Katriinaa tms. Resitenttiä tai muuta. Ihan Liiterin peruskaffe on melko hyvää, muuten (se vihreä paketti)!

5. Tietokone, sen verran tulee kirjoitettua ja luettua, että ilman ei oikein pärjäisi. Niin ja nettiyhteys tietysti myös. Kun ystäviä on vähänlaisesti enkä liiku paljoakaan, on tämä hyvä tapa pitää yhteyttä, lueskella lehdet, pelailla joku peli ärhäkän työnteon lomassa ja tehdä kaikkea muutakin.

Korostan, että nämä ehkä eivät ole tärkeysjärjestyksessä ja lisää pesee, jos linkoaakin ,D

Haastan pahuttas mukka ainaski Sure ja Sekunta, Jukeploki, Ally, Roseta ja Shushu! Ei ol pakko vastat, mutt suatava. Sev verra ude pitä oll kummiski =D

MINÄKÖ MUKA RIIPPUVAINEN =O