Eli kylmää on, ulkona ja sisällä. Eihän nyt viikonloppuna mitään tapahdu ja tänään pitäisi jo lauhtua... sitten ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Näin arvelisi hyvinkin rahaa säästävän isännöitsijämiehen ajattelevan. Paitsi, aika jännä juttu, meidän taloyhtiömme on ollut hyvinkin säästäväinen ja asioista on huolehdittu eli rahaa "olisi käytössä", mutta eihän se niin ole, kun kyse on asumisoikeusasunnoista. Tämän taloyhtiön "säästämiä" varoja voidaan käyttää muuhun (ei tämän taloyhtiön tarpeisiin, remontteihin, asumiskustannusten eli vastikkeiden alentamiseen) ilman sen kummempia selityksiä – tätä on sitten se asukasdemokratia ja hallinto. Jep, siitä voitte lukea lisää vaikka täältä. Ja vilkaista vaikka omat muuttokokemukseni (ei remonttia, kahden vuoden sisällä saatu jääkaappipakastin ja liesituulettimen suodatinosa!) elokuulta 2010. Räyh!
Minullakin on vilakka olo, siis särkee täpöllä eikä tämä viileys tietenkään varsin paranna tilannetta. Taas meni puoli yötä miettien, mistä sen lekurin tempaisi, jolta saisi oikeat tropit tai edes kokeiluun tietyt lääkkeet. Nyt en puhu kipulääkityksestä vaan muusta, josta tiettyjen tutkimusten mukaan saattaisi olla apua tähän tilanteeseen. No, met taas katsomma. Hitto, kun minä en vaan millään jaksaisi aloittaa tätä showta taas ja taas uudestaan, ties kuinka monetta kertaa!
No, mukavampaa se, että Belga kävi eilen lounastamassa ja kertomassa kuulumisia. Oli jo tehnyt vähän muuttoa eli vienyt jokusen kassin härpäkkeitään uudelle asunnolle ja loput kulkevat sitten hissukseen viikon aika, aina kun aikaa riittää. Onneksi bussit kulkevat melkein ovelta ovelle :) Lisäksi hän oli tehnyt järkevänä miehenä perusostoksia (saa nauraa!): vessaharja, verhon nipsut, suihkuverho ja pesuaineita! No, ehkä minulla oli omat vaikutukseni asiaan ja hän kun on sattunut olemaan mukana jokusessakin meikäläisen muutossa sekä nähnyt mitä aina ensin tarvitaan :D Fiksu poika meikäläisellä, vaikka itse kehunkin. Pahus, piti ottaa kuvakin, mutta se unohtui. Kuitenkin edelleen sanoin, että kysyisi aina ensin meikäläisen varastoista, jollei välttämättä halua upouutta tavaraa! Juu, hän sai myös tupaantuliaislahjan, koska en varmaan ole ensi sunnuntaina paikalla. Alla kuva, se on spagettikauha, dinosaurussemmoinen – oli oikein tyytyväinen. Belga vääntää usein spagettia tai nuudeleita soijarouhe- tai tomaatti-linssikastikkeen kanssa, joten käyttöäkin tälle oikeasti on :)
Asioita olisi, mutta säästetään jotakin huomiseksikin *härn*.
Päivän slogan: Päättömästä ilkivallasta systeemin vastaiseen toimintaan!
Luettua: Ozzy Osbourne – Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet, ehkä omituista, mutta totta. Pimeyden Prinssi jakaa terveysvinkkejä! Ja vielä ihan järkeviä, hän on nimittäin itse ollut luulosairas lähes koko ikänsä, epäterveistä elintavoista hän myös tietänee kaiken ja varsinaiset vinkit ovatkin yllättäen aivan järkeviä. Lue ihmeessä, tämä on sekä hauska (ne kysymykset, uhhh) että informatiivinen opus kaikille vähän kaikesta! Marie Niittylä – Vain menolippu, aluksi ilahduin Finn-Kirjan taas tultua uudestaan esiin eli ruotsinsuomalaista kirjallisuutta, hiukan omakin lehmä siinä ojassa. Tämä ei ehkä vastaa kuitenkaan alkuaikojen parasta antia, vaikka onkin hyvin tyypillinen kuvaus siirtolaisuudesta Ruotsiin. Maalta lähdettiin, ilman mitään varsinaisia suunnitelmia ja ehkä jokin osoite taskussa, ei kielitaitoa, ei rahaa. Eli ei kirjallisesti ehkä maailman parasta antia, mutta arvattavasti elämänkertaromaanina puolustaa kyllä hyvin paikkaansa! Ken McClure – Luovuttaja, uusi lääketiedejännäreiden kirjoittaja eikä nyt niin hirmuisen paha tämäkään, jos tästä genrestä pitää. Lievää yökötystä voi kyllä tuntea sekä fyysisesti että henkisesti. Torey Hayden – Viattomat, ei jaksa tätä kirjoittajaa enää. Vaikka tämä lätinä nyt ei ole ihan perinteistä, silti... Leidi korjaa rahat sieltä, mistä helpoiten saa eli sympatialla ja myötäelämisellä, hieman nyyhkimistä ja siinä se. En ole pitänyt tästä hyypästä eikä tämäkään opus ole poikkeus. Tosin aihe on hiukan erilainen eli hän ei itse ole mukana, romaani kertoo sieppauksesta ja siitä, voiko lapsen menetyksestä selviytyä. Sekalainen soppa! Tunput! Torgny Lindgren – Muistissa. Pidin kovasti ja suositan. Iäkäs kirjoittaja muistelee, mutta ei kirjoita muistelmia! Hän kertoo palan sieltä, toisen täältä. Elämästä ja ihmisistä. Hieno, tasapainoinen kirja. Suosittelen kaikille, joilla ei ole tarvis kiirehtiä ja joilla on aikaa miettiä lukemaansa kuten kirjoittajakin on miettinyt kirjoittamaansa – vain oleellinen on tärkeää! Wexi Korhonen - Escape from Hemingway's way - Kujanjuoksu Keniassa, ei nyt niin paha kuin voisi kuvitella. Tarina suomalaisista miehistä, joista toisella on rahaa palkata kaveri hoitamaan suunniteltua loma- ja safariyritystä Keniassa. Tekijä on ilmeisesti viettänyt aikaa paikanpäällä, sillä kuvaukset ovat jopa uskottavia. Juoni ehkä vähän tökkii, samoin kielenkäyttö, mutta sehän ei ole kirjoittajan vika! Jännäreiden ystäville kohtuullinen uutuus. Eero Pasanen – Kononen käyttää järkeä. Koottuja selvityksiä Konosen taipaleelta eli novelleja – ja yllättävän hyviä! Minä pidin ja olen aina pitänyt Konosen hahmosta ;) Kannattaa tutustua ja lukea ainakin myös lopussa oleva Pasasen epilogi. Jani Matikka – Unelmatehdas, dystopia ja oudon vangitseva ainakin alkuun. Olisin toivonut kirjoittajan hieman miettivän loppuratkaisua. Mutta silti ihan lukemisen arvoinen, jos pitää epätoivoisesta tulevaisuudenkuvauksesta! Rain Mitchell – Tasapainoilua, Joogasalin naiset 1. Hömppää joogaan ja terveyteen liittyen eli nyt on nähty tämänkin, ziis. Aika karmeaa, tunput käteen. Hömppähömpän kavereille, mutta varoen tutustuttavaksi heillekin (ja tätähän siis ilm. on tulossa lisää, jos tuossa on 1.). Jäks. Ann Cleeves – VERA – Kuolonkukkia. Uusi päähenkilö, tutkija ja poliisi Vera ei ole klisee, hän on ylipainoinen, roteva ja hän juo ehkä vähän liikaa sekä ajattelee omin aivoin. Kuitenkin selvittämättömiä kuolemantapauksia hän ratkoo oudon pätevästi avoimin aistein. Cleevesiltä taas aika hemmetin hyvä opus, minä tykkäsin! Timo Sandberg – Dobermanni. Kelpo dekkari Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen arjesta, jonka korkean tason murha katkaisee. Sandberg kuvaa hyvin myös poliisien omaa elämää (joka on nykyään niin muodikastakin), mutta myös murhan selvitystyötä ja erilaisia tyyppejä asiaan liittyen. Kotomaisena dekkarina oikeinkin hyvä, mutta pari asiavirhettä häiritsee meikäläistä, näitä ei ehkä jokainen huomaa sivuasioina, mutta kuitenkin... Ja sitten, itselleni sokerina pohjalla kirja, josta voisin kirjoittaa huoletta pari liuskaa eli Tuulikki Pekkalainen – Susinartut ja pienet immet, Sisällissodan tuntemattomat naiset. Hämeenlinnan entisöinnissä löytyi sellistä 7 runo, kronikka sellissä v. 1918 olleista 31 naisesta. Tutkija alkoi selvittää heidän taustaansa ja sitä, mikä heidät sai mukaan punakaartiin, vangituiksi ja tuomituiksi. Selvitystyö oli kuitenkin äärimmäisen hankalaa ja aikaavievää – oikeudenkäyntejä ei välttämättä ole kirjattu täydellisesti, nimet ovat muuttuneet ja vääntyneet ajan mittaan. Jo sodan aikana naisia katosi, heitä ammuttiin, raiskattiin ja häväistiin sekä lopulta vangittiin. On aika avata keskustelu naisten tuomioista v. 1918 sisällissodan tapahtumiin liittyen. Syyttömien naisten, muonittajina, sairaanhoitajina tai huoltojoukoissa toimineiden tyttöjen ja naisten mielivaltaisista tuomioista. Tuomioista, jotka jopa pantiin täytäntöön välittömästi eli ammuttiin. Koska tuomioistuinjärjestelmä oli valkoisten hallinnassa, myös todisteita pyydettiin usein kotikunnan suojeluskunnilta tai kirkonmiehiltä. Arvattavasti usein epätoivotut henkilöt saivat kummallisia lausuntoja; työpaikkaa vaihtanut nainen vietti kuljeskelevaa elämää, tuleva kansanedustaja oli kiihoittaja ja punaisten villitsijä, pahansuopaiset ja kostonhaluiset todistukset sekä valmiiksi esitäytetyt, johdattelevia kysymyksiä sisältävät kuulustelulomakkeet vaikuttivat tuomioihin selkeästi. Samoin oikeudenkäynteihin osallistuneiden henkilöiden (jotka eivät siis välttämättä aina edes olleet juridiikkaan perehtyneitä) omat mielipiteet. Tuomiot eivät olleet missään suhteessa tekoihin, jos teoista nyt tässä yhteydessä edes pystyy puhumaan. Raskaana olleille tai pienten lasten äideille ei osoitettu minkäänlaista armoa, kuten ei sairaillekaan. Etsiessään tietoja tekijä törmäsi edelleen – tällä vuosituhannella – häpeään, moni tietoja antanut ei halunnut nimeään julkisuuteen suvun maineen takia tai sukulaisten nimen takia. Moni ei ehkä uskaltanut edes ottaa yhteyttä, joku ei ehkä halua edes muistaa kuulemiaan tarinoita. Selvitys on karua luettavaa tuomioista, oikeudenkäynneistä, ihmiskohtaloista. Myös vankileirien sietämättömistä oloista, sairauksista ja kuolleisuudesta. Kaikesta ei vieläkään ole aivan tarkkaa tietoa, koska asiakirjoja on hävitetty myös tahallisesti. Suosittelen tutustumaan lähihistoriaan. Siihen, miten palveluskuntaan kuuluva, piika, koneenhoitaja, kutoja tai juuri työpaikkaansa vaihtanut tai sillä hetkellä työtön nainen lähti mukaan punakaartiin. Moni on kertonut myös syynsä, yleensä oli puute ruuasta, rahasta, työstä. Elämän perusasioista. Tutkija on esimerkillisesti perehtynyt asiaansa ja esittää sen tavalla, joka on kiihkottoman toteava eli faktojen ja kuulustelupöytäkirjojen sekä langetettujen tuomioiden voimalla. Kirjassa on myös kuolintilastoja, kadonneiden naisten nimiä, vankilan sairaalan tietoja ja muuta faktaa riittämiin. Itse arvostan tätä tutkimuksena ja merkittävänä työnä tuolloinkin unohdettujen naisten kohtalojen selvittämiseksi. Teksti on aineistostaan huolimatta kaiken aikaa asiallista, rauhallista ja objektiivista. Toivoisin tämän herättävän mielenkiintoa jo siksikin, että sadoilla sivuilla esiintyy lukematon määrä paikkakuntia ja henkilöitä, joihin varmasti monella nykyaikaa elävällä on jonkinasteinen omakohtainen side tai yhteys. Toivon, että jokainen voisi olla ylpeä ja kertoa, että sukumme tai tuttaviemme suvun naisia oli mukana myös 1918 punaisten puolella. Vanhan häpeän aika on todella ohi! Vaikka ei se oikeasti ole... Itse olen ylpeä isoisästäni, joka kärsi Fellmanin pellolla, Hennalassa, tuomittiin vankeuteen sekä kuokkimaan Konnunsuolle ja menettämään kansalaisluottamuksensa. Hänen kertomuksensa ovat lähtemättömänä mielessä – kuten taistelu keväällä kohoavista ruohonkorsista nälän taltuttamiseksi! Tämä aika ei unohdu, ei ainakaan vielä minulta...
Oikeastaan piti postailla vähän muustakin, mutta poltin päreeni tosi pahasti eilen. Olen sopinut tapaamisesta erään henkilön kanssa tarkoituksena vaihtaa tavara tavaraan. Olen ilmoittanut olevani ”liikuntaesteinen” ja käyttäväni invataksia, jolloin hänelle sopi tulla Malmille, koska on suora bussiyhteys tänne. Kas, kuitenkaan hän ei ymmärrä sitä, että liikuntaesteinen (ja lisäselvityksenä vielä se, että en tod. pysty kävelemään kuin sen 10 – 30 m hyvällä kelillä ulkona!) EI kävele mihinkään treffeille. Hänelle, terveelle, on äärettömän vaikeaa / hankalaa / tod.näk. jopa mahdotonta kävellä n. 4 min matkaa sinne, mistä minut helpoiten tapaa eli kirjastolle! Siis öbauttia kaksi korttelia on liikaa. V*ttu, missä näitä ihmisiä on kasvatettu? Ilmeisesti ei missään....
Kyllä, ymmärrän sen, että HMPK:n toiminta Helsingissä on niin hankalaa, että sitä ei ymmärrä kukaan. Ei siihen oikeutettu aina itsekään. Tuntuu kuitenkin useallekin kansalaiselle olevan mahdoton tajuta sitä, että 9 matkaa / kk (asiointi, vapaa-aika) todellakin tarkoittaa kauppa-, kirjasto-, posti-, kampaaja-, hupitus- jne. matkoja! Siis sillä ei todellakaan ihan huvikseen ajella ympäri kaupunkia. On tietysti näihin matkoihin oikeutettuja, joilla on käytettävissään lisäapuja eli puolison autokyydit, kaverien avitus jne. Mutta kun kaikilla ei tod. ole. Tämä on oikeasti nyt jotenkin isompi ongelma kuin pitäisikään. Minä yksinasuvana siis hoidan ihan kaikki asiani itse, näillä kuppaisilla 9 matkalla.
Vai teenkö minä vain siitä itselleni nyt ongelman? En usko, olen taas viime aikoina törmännyt tähän useampaan kertaan. Luullaan, että sitä vaan ajellaan ympäri kaupunkia ilmaiseksi tavistaksolla. V*tut, minä maksan joka ikisestä matkasta, siis niistä 9:stä sekä lisäksi työmatkoista. Tämä on sitä ”palvelua”. Sitä, jonka joku kuvittelee olevan ilmaista ja valtion / kaupungin järjestämää. Argh!
Liekö tämäkin asia taas vaikuttanut, mutta yöunet ovat jääneet 2.5 h. Kohta kilahtaa joku muukin kuin ovikello. Perkele, etten paremmin sano. Uneton Malmilla on nyt varsin raivoissaan ja aikoo päivemmällä ottaa yhteyttä muutamallekin taholle selventääkseen tätä(kin) asiaa rautalangasta vääntäen. Ystävälliset sielut voivat sitten lähettää lisäpaaleja sitä lankaa, ei se kuitenkaan tule riittämään.
ensiksikin eilen oli oikein mukava postipäivä! Mitä siitä, että satoi ties-mitä vaakasuoraan ja kastuin kassinpohjaa myöten taksoa odotellessa. Kävin siis noutamassa ja viemässä postia. Ja siitä noudetusta ensiksikin isot kiitokset ainakin yhdelle (satunnaiselle?) lukijalle *wirn*! Muillekin, jotka näihin kinkereihin ovat osallistuneet. Oikein mukavaa.
Lisäksi sain neljä upouutta opusta, mielettömän mukavaa! En vaan ole ehtinyt ja jaksanut kunnolla lukea, en kirjoittaa. Lunssa ja etova olo veivät ainakin parisen viikkoa, ylikin, naisen alikuntoon. Nyt yritän tormistua ja saada nuokin asiat kohdallensa. Itse asiassa vängersin jo yhden (1) tekstin editeerattavaan muotoon...
Sitten, minä sain ne ostamani talvikenkulit, Briteistä, iiPeistä siis. Uudet mokomat kehtasin vielä ostaa. Maksoivat kuulkaas melkein 31 juuroa kirjattuna postilähetyksenä vielä, kaikkinensa posteineen päivineen. Kyllä minä tuhluutan taas urakalla. Kokeilin heti kammottavassa kunnossa oleviin koipiini – voi autuus ja ihanuus miten pehmoiset sisältä, miten lämpöiset ja mukavat jalassa, vaikka näyttävätkin varmasti jonkun mielestä tosi oudoilta. V*tut minä siitä, kunhan ne sopivat Minun koipiini ja niinhän ne tekevät. *pus-pus*
Polkan uusrahvaanomaiset kenkulit livenä ovat siis tämmöiset!
Ja kun olin purkanut muutkin paketit (kirjoja vähän lisää muilta tahoilta, vanhempia semmoisia, pari muuta juttua), oli vielä pari lehdykäistä ammattiasioista sekä yksi kirje. Ne minä unohdin pöydälle, kun tohkeissani tavaramäärästä vain mussutin saladoa ja lueskelin jo yhtä opusta alkuun. Jep, jep-jep: Welhottaren osa-aikainen työkyvyttömyyseläkehakemus meni osittain läpi! Osittain tässä tarkoittaa sitä, että maksavatten sen kuntoutustukena vuoden ajan siitä lähtien kun ilmoitan. Eli tässä on se n. 10 kk:n reagoimisaika, että voi sopia työnantajan kanssa yms. Joo, ihan kiva. Tämä vaan tietää nyt hemmetinmoista laskeskelua, koska tuossa on tuloraja, mitä ei saa ylittää. Pitää selvittää, paljonko täytyy olla töissä ja mikä tulee olemaan verotus jne. Miten tämän saa sumplittua kaikkein edullisimmin sekä rahallisesti että lomien kannalta jne. Miten käy työtaksoreissujen, entäs muitten asioiden? Tulipas vähän hommaa huomiselle tai ensi viikolle! Mutta myönnetty on eli alustava päätös ja laskelmat ovat fikkassa. Tuo rajoitus, sen arvasinkin, oli siksi, että ”kaikkia jatkohoitomahdollisuuksia ei mahdollisesti ole vielä käytetty tms.”. Eli tarkoittanee leikkausarviota, kuntoutusta *paskat!* sun muuta härpäkettä. Mutta vuosi on vuosi on vuosi :D
Lisäksi työkaverikin ilmaantui töihin pitkältä sairikselta, ihan kiva! Se ainoa ihminen, jonka kanssa evästelen ja vaihdan jopa sanan, yltiöpäissäni ehkä parikin. Toisaalta, hänelle kuului myös ikäviä asioita... että nyt peukutan hänelle!
Päivän slogan: ”Ihmeellistä”, sanoi Polka hämmästyneenä. ”Tuota osakuntoutushaluttomuuseläkeöitymystukea ei ollut tällä tilillä aikaisemmin.Tässä on varmasti jotakin vinossa. Tai sitten tämä on kokonaan väärä tili. Tai minä olen ehkä väärä Polka, mutta sitä en oikein uskoisi. Onhan sekin kyllä mahdollista.”
Luettua: Lidia Ginzburg – Leningradin piirityksen päiväkirja. Ehdottoman suositeltava opus, pidin kovasti! Tämä ei mässäile kaikella kauheudella, mitä tapahtui vaan kertoo hieman ulkopuolisen oloisesti, jopa objektiivisesti raportoiden normaalista elämästä epänormaalissa tilanteessa, jolloin epänormaali muuttui normaaliksi! Vähänkään asiasta kiinnostuneelle ehdotonta luettavaa, suositan lämpimästi... Karl Ove Knausgård – Taisteluni, Ensimmäinen kirja. Onko tämä elämäkertaromaani? Jotenkin, ihan pikkuisen, vaikuttaisi siltä. Kirjailija muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja varsinkin isäsuhdettaan. Samalla käydään läpi isän kuolemaa, hautajaisjärjestelyjä ja muuta, tähän linkittyen oikeastaan koko siihenastista elämää. Minä pidin tästäkin muuten kovasti paljon, perhehelvetin kuvausta tavallansa tämäkin, yksityiskohtaisia muistoja jne. Tahtoo lisää tätä, heti!... Virpi Hämeen-Anttila – Railo, no ihan pikkuisen on leidi petrannut sitten viimeisten eli tämä menee jo viihteenä ihan reissullakin ;) Ei niin kammoittava kuin aikaisemmat, siis niin, tuota... mutta en minä tätä hyllyyn ottaisi! Karin Brunk Holmqvist – Pieni potenssipuoti. Jössus, mistä näitä idiootti-svedukirjoja oikein suomennetaan? Tämä on aika karmea otos taas ns. hjuumorista eikä yhtään naurattanut, linksusta lisää, tämä ei jaksa. Tunput käteen! Jarno Mällinen – Kieroonkasvukertomus, Tommi ja tämän erilainen nuoruus; taide-elokuvat, keskustelua ruokapöydässä, isänä tehtaan johtaja. Kyllä kai sitä tulee pojastakin omituinen... Ei nyt mitään ihmeellistä sanottavaa tästä opuksesta, kyllä tämän lukee, mutta ei ehkä kahta kertaa. John Ajvide Lindqvist – Kultatukka, tähtönen.Jestas, että tämä kaveri osaa tarinoida, outoja tarinoita oudoista ja niin tavallisistakin asioista! Tyttö, joka löydetään metsästä. Toinen tyttö, joka on yksinäinen ja vähän outokin. Kun he tapaavat, syntyy jotakin todella erikoista. Hieno tarina, tykkäsin taas täpöllä ja suositan – suositan muuten ihan kaikkia tekijän romaaneja! Jarkko Tontti – Sali. Ketkä käyvät kuntosalilla ja miksi? Tässä mm. virkamies, kansanedustajan avustaja, eläkeläinen, joka seuraa muita jne. Tuota, parempi kuin odotin, on tässä jotakin vinkeää tirkistelyn makua. Suljettu ympäristö, ketkä ovat milläkin tavalla suhteissa toisiinsa ja miksi he törmäävät muuallakin? Ei nyt paha, kertalukemisen arvoinen ehkä. Ja näiden lisäksi muutamakin opus, jotka myöhemmin siellä toisaalla.
Nyt tämä lähtee laatimaan kauppalistaa, kaikki on TAAS loppu, prleen karvamölli >o< Ja aamukaffettakin tarvitaan, liebuskaa ja benjamiinoja kera pirkeän ainesosan(kin). Muahahaah taas teille, Varaston älyköt, jotka jaksoitte lukea tänne asti; täpätkää tassunjälkenne laatikkoon, jos uskallatte *usuttaa*!!!
POLKA; HÄN, JOKA ON KIIREINEN JA KIPEINEN AINA PERJANTAISIN!
PS: Olipas muuten synkkä ja myrskyinen yö, huh! Parvekelasit melkein romahtivat niskaan ja lipputanko huojui kuni Polka joskus muinoin ;/
En halua puuttua Norjan tapahtumiin enää sen kummemmin (kaikkihan te olette niistä jo lukeneet), mutta tässä linksu, joka kannattaa tsekata... Siis kaveri oli yltiöisänmaallinen, äärimmäisen uskonnollinen jne. Ja tällaista jälkeä siitä sitten tuli. Lisäksi vielä suunnitelmallinen, jos on miettinyt tekoaan 2009 alkaen. Voi helevetti, sanon minä. Norjan lain mukaan tuomio olisi 21 v. Perkele – 90 x 21 v. olisi ehkä riittävä! Ei muuta, katson oman pihan suruliputusta ja minua vituttaa ja pelottaa tuommoiset ihmiset.
Lisäksi tässä on vitutusta ihan omiinkin tarpeisiin. Huomenna pitäisi Varastolle ja koivet vaan elävät omaa elämäänsä, varsinkin vasen. No, yhdet kengät sentään mahtuvat hätinään jalkaan (no Crocsit tietty!!!). Muuten pitäisi lähteä sukkasilteen liikkeelle. Ei ehkä olisi huono vaihtoehto sekään. Odotan kammolla sitä sotkua pöydällä, sotkua Upon kuulusteluissa sekä sotkua lekurin vastaanotolla. Sillä selvää lienee tietenkin se, että org... siis ortopedi ei taatusti ole ehtinyt tutustua potilasasiakirjoihin tms. Argh!
Taksotkin on tellittävä ja ensi viikosta onkin tulossa taas varsin omituinen palapeli. Voi hyvä MPK, selviä kerrankin siitä asianmukaisesti. Tänään pitäisi myös etsiä jotakin työvaatteeksi kelpaavaa – olen viihtynyt kotona vain pitkä T-paidan loihkana päälläni, kun on ollut niin kuuma. Ehkä kuitenkin pitäisi etsiä siis jotakin muuta – sellaista ainakin, ettei pärshe suoraan näy! Sitähän ei kestäisi enää kukaan. Onneksi tänään on ainakin himppasen viileämpi. Yöllä oli omituinen keli, välillä outoja lämpöhikiaaltoja ja sitten pieniä sadekuuroja. Sitten aamuyöstä jo viileni sen verran, että sain jopa nukuttua jokusen tunnin *hyvä minä*.
Että jotakin pitäisi tänäänkin saada aikaiseksi, eilinen meni ihan ketuillensa. Belga toki kävi, oli fillarilla liikkeellä ja aivan hikipoikki, vaikka onkin hyvässä kunnossa. Tein ison satsin wokkia, joka kyllä maistui molemmille – itse asiassa se oli varsin herkkua. Jälkkäriksi piirakkaa ja jädelöä, njam. Tänään syön varmaan jämät wokista ja teen jotakin evästä huomiseksi. Taatusti muuten haisukasta evästä, että kaikki huomaavat minun palanneen kustannuspaikalle! Jotakin kalapitoista siis.... ja kylkeen vaikka keitetty egu, joka kuorittaessa haisee aina pahalle :D *ilkeitä ajatuksia*
Eli minä en ole kunnostautunut taaskaan missään. Lukemisetkin on luettu eli mitään uutta ei ole enää framilla. Nyt pitäisi jo aloittaa kirjoittamiset(kin). Miten tämä onkin nyt näin hankaavaa, tämä ihmettelee. Tosin käsiäkin puuduttaa aika inhottavasti tämä kirjoittaminen, joten voisi laittaa sen vaikka yhdeksi syyksi. Epäkivaa tämäkin. Ja nyt puutuvat jalat, vaikka istun ihan kunnolla tällä tuolilla. Tauon paikka siis.
No nyt on tauotettukin eikä mitään uutta kommenteerattavaakaan tai kerrottavaa ole! Ahi nousee melkoisiin lukemiin jo näin aamusta – palataan asiaan siis seuraavassa päivityksessä...
Eli tässä ollaan sairasteltu (ylläri?). Vedetty vinkkua ja tuottehia. Kissaa ketutti niin, että se ehti kusta koko sängyn.......argh. Ja pari mattoa. Ja vähän muutakin.
Viimeiset päivät olen siis pyykännyt, imureerannut ja luutunnut.
Hmph. Lisää toiste, paremmalla ajalla. Nyt ei näe mitään, kun yöt ovat menneet taas parin tunnin unilla. Että silleen:
Oikeuden jumalatar (san. S. Albert Kivinen, sävel ”Mannakorven mailla”)
Tämä meidän maailma on paras maailmoista, kuvitella et sä voisi parempata toista, hura huh hah hei - tässä parhaas maailmassa viihtyy lapamato, grynderi ja Ku Klux Klan. Suuret täällä aina suojaa heikkoa ja pientä, ihaile siis panssareita, vetypommin sientä, halleluja hei - ihmissuvun hyvyydestä meille kertoo Dresden ynnä Buchenwald. Ihminen on järjellinen hyvä, sekä viisas, pommeihin ja raketteihin rahat kyllä piisas, hura huh hah hei - unohdetun kansan äänet sieppaa Tarvajärvi, Ilaskivi, Vennamokin.
Puhdas totuus kuulemma on tieteen ohjenuora, tiede lienee nykyisellään porvariston huora, hura huh hah hei - jengi mustasotnialainen täyttää oppituolit rehtorien neuvoston. Oikeuden jumalatar persettänsä jakaa, pistin nussii edestä ja pappi runkkaa takaa, hura huh hah hei - oikeuden majesteetti lienee ainoastaan sokea ja kuppainen. Tähtitarhain takana se isän sydän sykkii, tämä sitä lohduttaa ken pommisuojas kykkii, hura huh hah hei - sitä armon runsautta: nälkää näkeviä on kaksi miljardia.
ilmeisesti Nököttimenkännikällä, kaikesta päätellen. Että semmoista ajankohtaista tällä kertaa. Työkansan Juhlaa vietin eilen siivoten huushollia pölystä ja kuonasta. Tänään pitäisi etsiä pari paperia, joiden tiedän elävän kanssani samassa residenssissä, mutta joita ei vaan löydy *mrrrr*. Lisäksi pitäisi valmistautua Varastopäiviin, omisarviksen istuntoon (...ehkä...) ja muuhun vekkuliin. Siis mikäli nimeni vielä on työhuoneen ovessa :O
Muutoin ei edelleenkään ihmeellistä. Nuo kylkiluut (tai –luu) on jo mennyt niin monta kertaa, että se luutuu kohtuullisen helposti, vaikka särkeekin aivan prleesti. Jotain hyvää sentään. Juu, parannuskeinoa ei ole ja lääkityskään ei juuri auta. Joten kärsitään taas ihan vähäsen lisää.
Lisäksi haluan heti ilmota, että huushollissa ei ole knakkeja eikä perunasaladoa! EI! Eilen söimme paistettua lohta, savukalaa, tsatsikia sun muuta vihanneshärpäkettä. Njam oli. Tänään vuorossa kalapullat ja muussi soossin kanssa ,D Hyvää siitäkin kuulkaas tulee! Ja tietysti lisää vihanneshärpäkettä ja samaa myös huomiseksi evääksi.
Iloja on tuottanut lähinnä kirjojen runsas tipahtelu postiluukusta sekä punaiset sandaalit! ;D Varaudun kesään, nääs. Tod.näk. siitä on siis tulossa lyhyt ja vähäluminen, koska minä jo varustaudun kevyemmillä vetimillä. Hmph.
Lisäksi sain kivan kutsun juhliin, joihin jopa voisi osallistua! Lisää ehkä myöhemmin – yhteistyökumppani tarjoaa, esittelee ja tarjoaa... siis myös hyvää seuraa. No, ans kattoo, jaksaako sitä lähteä. Siitähän se on kyse, ei mistään muusta. Ja kaverin tarvitsen myös mukaan, nih kerta.
Toivonkin kaikille jaloja Wappujuomia nauttineille erittäin krapulapitoista päivää – senkin amatöörit! Me ammattilaiset kun olemme aina ns. pakkojuhlina selvinpäin ;D
Melkein jo alkoi eilen tuntua, no, ei hyvältä, mutta vähän paremmalta. Kas, pitää taas lähteä ropottamaan Varastolle ja saamaan itsensä vielä kipeämmäksi. En ala, en kohta enää jaksa. Oikeasti.
Eilenkin tapahtui yllättävä romahdus. Olin jo saanut jotenkuten pyykit viikattua ja matot pyörimään. Imureerattuakin ja osan pölyistä pyyhittyä. Sitten iski täysi väsy, aivan infernaalinen väsy. Ei mitään jaksuja jäljellä. Pakko mennä pitkällensä. Särkyä, kipua, ei jaksuja – ei mitään. Meni puoli tuntia siinä horrostellessa. Pakotin itseni nousemaan ja tekemään, mitä naisen on tehtävä eli loput päivän hommat. Mitäänhän ei tapahdu, jos ei itse tee. Ei hyvä. Ei.
En ole vieläkään jaksanut alkaa laatia mitään listoja omisarvikselle. Pitänee tänään paneutua asiaan oikein kunnolla. Aika on huomenna klo 8.30 ja silloin alkaa aamumömelöiden vaikutus jo laantua, olen ärhäkämpi, särkevämpi ja harvinaisen paljon veemäisempi ihminen kuin töihin tullessa tai lounasaikaan. Hmph. Taas mietin sitäkin, miten helposti kuullaan vain ensimmäiden diagnoosi eikä mitään muuta. Vrt. tarjonta 1.5 päivän sairaslomasta *muhahahah*. Melkein itkua tuli eilenkin jo väännettyä, asiasta jo etukäteen siis. Kun tietää jo, mitä on tod.näk. tulossa. Ei ainakaan mitään rakentavaa, luulen. Toivon toki, mutta olen heittänyt kaikki toiveet paremmasta kaivoon jo aikoja sitten.
Miten selittää esim. lekurille – niin ja oikeastaan teillekin – miksi minun on pidettävä kiinni aikatauluista ja kauppapäivistä jne. Kuulkaas ihan sen takia, että jos teen jotakin ylimääräistä viikolla, seuraavapäivä on garmiwa. Särkee ja jäytää aivan tuhottomasti. Siksi siis kaikki toiminta on keskitetty perjantaille. Toki postissa tms. voi poiketa muinakin päivinä eli jos se on vain jokin yksi asia, joka pitää noutaa. Mutta jössus, jos pitäisi johonkin mennä. Ei, ei onnistu. Jopa roskiskeikka pitää suunnitella eli minä aamuna sen pystyy vielä viemään niin, että pysyy koipiensa päällä... Ei kannattaisi naureskella, tämä ei nimittäin ole minusta yhtään kivaa! Kellon mukaan elän sitten päivät; mömelöt tiettyyn aikaan, ruoka tiettyyn aikaan jne. Kaikki kipusärkyjuilimisten mukaan – siksi myös herään niin aikaisin eli silloin, kun muut vasta menevät usein nukkumaan. Prle.
Kaikki hemmetin säryt sun muut aiheuttavat myös sen, että spontaanisti ei voi lähteä mihinkään. Kaikki pitää suunnitella etukäteen. Kaverin luokse ei voi lähteä kaffelle, jollei satu olemaan esim. lomaviikolla tms. Edes keikkaa ViiVoaniin on turha kuvitella muuksi päiväksi kuin maanantaiksi, silloin on vielä sen verran tehoa jäljellä, että ehkä jaksaa käydä siellä ja hallissa sekä odotella taksoja ja katsella kimppakyydissä vekkuleita Helsingin salaisia kohteita.
Ähh, mitäs minä valitan, kun takso palvelee. Paitsi että nyt taas ei. Eilen tein viikon taksotilaukset, vain tämän aamun varaus vahvistettiin :o Eli taas niillä on jotakin häikkää järjestelmässä, mutta eivät kertoneet. Ilmoittivat vain vahvistavansa loput matkat joskus myöhemmin. Olisi ihan kivatietysti tietää, että pääsee joka päivä töihin ja töistä pois sekä tänään hakemaan postista pari kirjaa ja perjantaina kirjastoon ja kaupoille. Mutta kun mitään ei näköjään voida taaskaan tehdä. Prle, on tämä kaikki taas yhtä vastusta, sanon minä.
En minä sitten eilen jaksanut enää niitä kahta juttua, mitkä piti. Ehkä myöhemmin. Ei vaan jaksa, ei pysty, ei kykene. Enkä minä jaksa tätäkään valitusta taas enempää, koska tästä ei ole mitään hyötyä. Menkää pois, niin menen minäkin. Muistakaa tekin kaffet ja mömelöt, niistä se päivä lähtee käyntiin. Unohtakaa vaikka tuoremehu (se akkuhappo!) tällä kertaa....
KÄRTTY-POLKA JA MAANANTAIN TYÖPINOT – EI HYVÄ YHDISTELMÄ!
Haaste tuli siis Reineltä, täältä! Seitsemän tunnustuksen haaste. Minähän täällä olen tunnustellut *hihihiiiiiih* kaikenlaista jo, ainakin omasta mielestäni. Mietinkin, olenko kertonut ihan, ihan kaiken...
Ensin ajattelin, että en vastaa - tai ainakin tarvitsen mietintäaikaa. Ettei aina menisi marisemiseksi. Yritän siis olla marisematta, mutta se on ihan hemmetin vaikeaa!
1. Minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi tai kaksi ystävää. Tuttuja toki, paljonkin. Kavereita, ehkä joitakin. Mutta ystäviä se yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja näiden ystävien puolesta olenkin sitten valmis tekemään mitä tahansa! Annan vaikka paidan päältäni, viimeisen 20 eurosen - jos ystävällä on suurempi tarvis johonkin.
2. Edelliseen liittyen, pahinta mitä tiedän, on se, että ystävä pettää. Enkä tarkoita nyt "pettämistä" mitenkään hmm.. sellaisessa mielessä. Pettää luottamuksen. Pettää lupauksensa. Pettää tekemällä jotakin täysin käsittämätöntä. Näin on loppunut parikin omasta mielestäni harvinaisen hyvää ystävyyssuhdetta. Siksi olenkin entistä varovaisempi siinä, kuka oikein pääsee tuntemaan minut oikeana itsenäni. Ehkä liiankin tarkka.
3. Olen välillä liian kriittinen (ja itsekriittinen). Pitääkö selittää, vai saako vaan pissata.
4. Pelkään lentämistä isoilla koneilla, lennän vain pienessä sievässä. Pienkoneessa ei pelota yhtään. Todennäköisyys pienkoneen tipahtamiseen on kai aikalailla suurempi, mutta kuka sitä nyt todennäköisyyksiä laskee! Eli – jos pitää lentää, mitä tahansa alkomahoolia ja kohtuurunsaasti vielä. Muuten tämä ei lähde mukaan...
5. Olen vähän turhankin kiltti, vaikka täällä tietysti muuta uskottelen kovasti. Oikeasti, siis muita kohtaan, olen kiltti (no tuota, onhan sitäi h a n pieniä poikkeuksia!). Tunnollinenkin, säntillinen, siis niuhottaja -> kts. seuraava.
6. Olen joissain asioissa hirmuisen pikkutarkka (ei syömäkelpoista ruokaa roskiin!), joskus taas millään ei ole mitään väliä (viina on aina hintansa väärti!). Tämä yltää myös päivien aikataulutukseen ja muihini t s esuunnittelemiini asioihin. Jos ne eivät menekään niin kuin minä olen suunnitellut, ei kyllä hyvä heilu...
7. Minun on hyvin vaikea muuttaa mielipiteitäni tietyistä asioista. Saahan sitä aina yrittää, mutta...
Kävisivätkö nämä tunnustuksiksi? Mitään raflaavaamapaa en oikein keksi tai sitten se olisi jo niin raflaavaa, että joku voisi jo soittaa ovikelloa ,D
No niin, näin kätevästi hoitui siis päivityskin tässä. Ehheheh, lisää Varasto- ym. juoruja huomenna.
Taksohärrä, älä pidä siis kiirettä! Siellä ompi taas nököttänyt. Saas nähdä, tuleeko täksikin talveksi samanmoiset riippakinokset parvekkeille kuin viime vuonna. Harmi, kun en silloin ottanut kuvia – oli kuin lumilinnoja. Koristeellista, mutta ulos ei oikein enää nähnyt J
Taksoista vielä sen verran, että se on taas alkanut. Myöhässä aamuisin, myöhässä iltapäivisin. En tiedä, milloin olisi sitten sopiva aika mennä odottelemaan. Juuri sovittuna aikana (ja odottaa n. 20 min), vähän etukäteen (eräs takso tulee aina vähintään 10 min etuajassa) vai vähän myöhässä (jolloin takso kuittaa jullikan)? On tämä semmoista, en valita. Kunhan mietin ja ihmettelen, miten yksinkertaista asiaa ei vaan saada vieläkään toimimaan!
Sitten onkin todella ilo lopulta päästä ropottamaan. Varastolla on näemmä säädetty lämpöjä niin, että siellä melkein jo tarkenee. Viima viiltää enää vain nilkoissa, muuten on kohtuullisen siedettävää. Tässä vaiheessa on muuten nyt mainoskatko: BAMBUSUKAT, sanon minä! Ne pelastavat koipiseni – ne ovat ihanat! Alle ohuet puuvilla-bambu-sekoitetta olevat nilkkasukat. Niiden päälle Anittan kutomat ohuehkot bambusukat ja hyvin pyyhkii! Ei ole kylmä, koipiset ovat lämpimät, mutta eivät liian lämpimät tai hiostavat. Loistavat – kiitän vielä kerran ja suositan jokaiselle. Ehdoton, lämmin, ihana hankinta (tai idea tehdä itse). Ja kotona sitten vaatteiden vaihdon jälkeen jalkaan kotiplaattialle sopivammat Pirjon tekemät puuvillasukat tai Ä:n tossukat, avot, hyvin menee! Tämä on kovasti iloisa näistä kaikista. Edes koivilla on hyvä olla – mitä nyt särkee, juilii sekä riipoo, mutta se on kokonaan toinen juttu.
Niin, siis hyvä, että Varastolla on lämmintä. Se nyt vielä puuttuisi, että nakit jäässä takoisi näppistä. Takomista nimittäin riittää eli töitä on, ihan tarpeeksi, ziitosta vaan. Ei tule ongelmia, miten taukoja pitää. Mitä taukoja? Työkaveri oli myös käärmeissään ja ilmoitti kylmän rauhallisesti istuvansa tupakkahuoneessa pitkät tauot. Hän on toisella osastolla ja siellä hänen kollegansa hoitelee omia hommiaan työajalla ja jättää ns. oikeat hommat muille. Että näin meillä, aina löytyy lusmuilijoita... Ei, en minä. Oikeasti, teen minkä työajan puitteissa pystyn ja ehdin. Jäi sinne aamuksi vähän tekemistä. On niiiin mukava aloittaa tekemällä jotakin kansakunnan kannalta arvokasta ja tärkeää *kröh, yskii*.
Edelleenkään kukaan ei ole ääneen kommentoinut riepua, jota hameeksikin kutsun. Hupittavaa minusta! Se on lämmin, erilainen, hauskanen jne. Mutta kun eivät ymmärrä hyvän päälle. Siis sehän nimenomaan lämmittää esim. persaumusta oikein mukavasti. Toisaalta, miksi sen pitäisi lämmittää jotain, millä ei ole mitään tekoa? Muuta kuin istuminen, tarkoitan. Jep, jep-jep. Josta tulikin mieleen, että kovasti ihmettelivät, miksi en osallistu p-j-juhliin. Ilmoitin syyksi kuljetusongelmat sekä muut hankaavuudet. Hyväksyivät ilmeisesti, koska mitään kummempaa ei asiasta sitten enää udeltu. Minua ei vaan oikeasti huvita. Ei muuten huvita n. 50 %:a muistakaan, joten en ole ainut. Odotan mieluummin noitien omaa snadiyulea lähitulevaisuudessa – minä ja pari toveritarta päätimme evästää, juoda ja nauttia elämästä kälätellen joutavia, nyyttärien merkeissä ikäänkuin. Kulissina toimivat siis yule, tuparit ja muuten vaan yhteinen tapaaminen. Ehkä lisärapoa, mikäli kaikki sujuu ;D
Vinski on pitänyt torpan puhtaana, vaikka onkin ihmetellyt järjestelyjä. Kun tulen kotiin, katti säntää jo valmiiksi baseen. Oli sitten tehnyt jotakin tahi ei, oikein tai väärin. Olen kiitellyt kauniisti suorituksista ja jopa vähän lahjonutkin parilla fisun murenella. Jospa se tästä – ja taas pelkään, että vastassa on katastrof. Toivon kuitenkin, että tilanne rauhoittuisi ja kissillekin menisi tuonne herneaivoihin ihan vaan pari asiaa –> asiointi vain laatikoissa, molemmat asioinnit eikä mitään merkantaa muualle. Se riittäisi minulle oikein hyvin. Enhän minä paljoa pyydä, enhän?
Jahas, postista tuli lappu, että olisi noudettavaa. Joko se on iiPeistä ostamani tuote tai sitten kirjapaketti. Sillä ei kuitenkaan ole kiirusta, koska muutakin on tulossa. Noudan varmaan vasta torjantaina. Perstai menee taas asiointipuolelle eli kirjasto-kauppa- ym. asiat. *huokaus* Miten minä taas jaksan, kun nyt jo ottaa jopa aamuisin niin hemmetin koville? Pakko vaan yrittää, nih kerta.
Silmissä on jotakin vikaa, taas. Vuotavat vettä, kirvelevät ja kutisevat. Vasen silmä enemmän. Johtuu joko tuulesta ja pakkasesta sekä kuivista silmistä tai sitten on vekkuli silmätulehdus tuloillansa. En tykkää ajatuksesta yhtään. Haittaa sekä kirjoittamista että lukemista ja molemmat ovat meikäläiselle elinehtoja. Tästäkin rapoa heti, jos tilanne muuttuu pahempaan, hrrrh.
Kuten huomaatte jälleen, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Eikö se olekin hyvä? Yleensä tapahtumaköyhyys tarkoittaa sitä, että ns. elämä valuu tasaisesti eteenpäin. En minä mitään ihmeitä kaipaa. Joskus olisi toki kiva tavata ihan ihmisiäkin livenä, mutta ehkä sitten ensi viikolla! Tarkoitan siis muitakin kuin työkavereita... Jonkun miespuolisen ihmisen tapaamisesta en edes näe unta (Hörhö ei kuulu tähän alalajiin!).
Vältän tarkoituksellisesti tänään kommentoimasta Korea-tilannetta, eräitä onnettomuuksia (mukana invatakso!) sekä muita useiden lokittamia uutisia. Katsokaas, jos minä oikeasti alkaisin niistä kirjoittaa, siinä menisi jokunen tunti sekä paljon tupakkaa ja kaffetta! Tulos olisi myös varmasti yllätys jopa teille...
Ei kun kaffetta pörisemään, 100 %:sta ruisleipää paahtimeen (Serkuista tietty) ja mömelöt Näyttelyapteekista kekoon – aamupala on valmis. Sitten vielä vitamiinojuomat ja tupakat sekä suunnittelemaan vaate- ja taksostrategiaa.
OLKAAS VAROVAISIA SIELLÄ ULKONA – ON SITÄ LUNTA NIMITTÄIN!
Hyvää huomenta toverit – kohta jaetaan kiväärit! Vallankumous tapahtuu keskipäivällä, mikäli aurinko ei paista / paistaa =I Sen verran kehtuuttaa tämän maan meininki ja omatkin keskikokoista suuremmat ongelmat. Nih kerta!
Hörhön kanssa tuossa narautettiin vähän hapanta juomaa – ei, ei paljon ja laitettiin vähän kukkia kasvamaan parvekkeelle. Just, jäljet jäivät minun hoidettavakseni. On tullut nukuttua kehnosti, joten siivoilin eilen klo 2.30 – 12.00 välisen ajan, huippua! Tosin sain pitkästä aikaa toisten tekemää ruokaa: Hörhö kunnostautui laittamalla ihan hitsin hyvää muonaa, tosin kanaa ja vähämausteista, mutta silti. Miehestä paljastuu aina uusia outoja piirteitä ,D Tosin saimme ihan kunnon riidankin aikaiseksi.
Ja sitten tavan mukaan sain jonkun hemmetin kurkkupöpön ja allegrialääkkeetkin ovat loppu. Reseptiäkään ei löydy, pirulauta. Tänään on siis kirjasto- ja apoteekkikeikka. Kissalle muonaa ja puruja!!! Hitsi, pysty kunnolla nielemään *jäks*. Ja kaiken kukkuraksi kännikkä sanoi sopimuksen irti. En tiedä, missä vika. Voipi olla vain akku loppu (tämä wanha malli ei näytä virtapalkkeja) ja uusi ei inahdakaan latauksen jälkeen, kelelauta! Se on asiaa sitten tuonne liikkeeseenkin, toki ensin pitää kysäistä, onko jommassakummassa joku pikkuvika.... Että semmoista kivaa lomaa, grauh! Konekin häiriköi omiaan, urgh!
Tällä viikolla Belgalla onkin jo vapaata ja Kesälipasto alkaa. Hän onkin *köh* melkein vapaaehtoinen tulemaan laittamaan residenssiä kevätkuntoon: parveke, matot, soffa, verhot. Korvaukseksi lupasin ehtoisan lounaan sekä kevyen kenttästipendin, kun kesätöitäkään ei ole. Nyt vain pitäisi tavoittaa ikkunanpesijä uudestaan, kerran jo sovin tästä viikosta – mitään EI ole kuulunut *huokaus*. Miehiin ei siis todellakaan voi luottaa, MOT.
Mutta jos jotakin hauskaa odotatte, Pölhö-Polka tuhluutti ja osti itselleen kahdet käsintehdyt kengät. Alla kuva, ostospaikka täältä. Kaksi paria Englannista postitettuna oli yhteensä alle 40 juuroa, hei, ajatelkaa! Ainoa ongelma on toimitusaika, eli varastossa ei aina ole kokoja ja värejä, joten kuukauden voipi varata tilaukseen. Mutta ihanat jalassa *pus*, kipeekoipi tykkää!!! Ai niin, näitä on myös Enklannin iPeissä,D Sitten tein toisenkin ostoksen eli kivan kesäpaidan Saksan iPeistä, hinta 4 juuroa, postikulut 3.50 – paita on siis uusi. Ei paha, sanoisin, eikä mikään kertakäyttövaate (brassaillaan kerrankin, se on merkkituote!). Ai niin ja stifloista vielä, että miksi ne ovat siniset? Aito Polgara käyttää lähes pelkästään sinistä (ja minäkin usein kesällä). Sitäpaitsi kissikenkiä pitää säästää.... arvatkaas onko jo tullut huomiota =D Aika moni on pysäyttänyt ja kysynyt, mistä niitä saa – Suomesta ei mistään punaisena!
Ja nyt valmistautumaan reishulle....
---------------------------------------
Heips, mä annan tolle möhkölle nyt ton kuvatilan kert se on vähä kipeeki. Maannu vaa pari päivää eikä saa ääntä kurkustaa, aivastelee ja semmost. Pelottaa, ett se tarttuu. Oha semmost kissilunssaaki ja vaiks mitä. Tai sitt se on allergiainen mulle *käks*. No mut joo, mull o menny tosi hianost. Ku oli toss aurinkooki ja kaikkee nii ni pääs lopultaki tarpeeksee ulos. Ja se Miäs teki heekkusafkaa, kävi mullekki ku ei ollu liikaa niit haisupurveleit. Ja sitt möhkö duunas fisusafkaa yks päivä, mä pummin tiätty ison biitin. Nii ett ihan semmost. Ja sitt mulle ihan varpist kylvettii kukkeleit tonne partsill >o< Hjuu, kissinpäivät, sano. Mutt ei täss sen enempää jorinaa, mä meen nyt goisiin...
----------------------------------------
Päivän slogan: Ihminen on elämän suurin vihollinen!
Luettua: Stephen Ghbosky – Elämäni seinäruusuna, hieman omituinen, älykäs kaveri purkaa tuntojaan kirjeisiin, vaikeita asioita aikuistumisesta jne. Ihan kelpoisa opus. Pia Ingström – Äitiä ikävä, kelpoisa elämäkerta tämä, suositan elämäkerroista pitäville! Nimi voipi vähän harhauttaa...Zac Crain – Karjapaimen helvetistä, Dimebag Darrel Abbotin elämä ja kuolema. Tuota, vähän oudompaa musaa meikäläiselle. Elämänkertanakin vähän kepoisa, vain rock-friikeille ,D Audrey Niffenegger – Hänen varjonsa tarina(Aikamatkustajan vaimon kirjoittaja!). Tästä Welhotar piti, vähän osin pitkäveteinen, mutta kun alkaa kulkea, kulkee kuni junan vessa. Suositan! Jukka Niskanen – Vihan kääntöpiiri. Jake Klein taas puuhastaa. Jotenkin en saa makua näihin, joku varmasti pitää kovastikin. Luin, mutta...Sirkka Salo – Täysi syli maailmalle. Todenmakuista kerrontaa 14-lapsisen perheen arjesta, mutta. Taas jutun pilaavat pahat kirotusvihreät eli oikoluku on tekemättä kokonansa ja vähän jeesusteluakin mukana. Ei meikäläiselle, sorry vaan. Tuija Lehtinen – Rebekka Tähtityttö. Muori taas nuorisokirjojen kimpussa. Tuota, eipäs ole Lehtisen parasta antia tämä. Liekö välityö vai jotakin. Ei toimi, ei. Parempiakin olen häneltä lukenut ja aika paljon. Ei nyt paha, mutta pliisu. Ja lisälistaa jatkossa, tuli luettua oikein urakalla =I
Viiva... ei kun siis viinatonta Wappua vaan *ehheheeheeh*. Ihan piruuttaan siis. Welhotar & Co antaa amatöörien juhlia, ammattilaiset iskevät sitten myöhemmin. Tod.näk. heti ensi viikolla eikä tietenkään viikonloppuna eikä illalla. Vaan Malmilla jo anivarhain aamulla, niin että Oklan rautaovi on noussut vasta 40 cm, kun jo hätäisimmät luikahtavat alta myymälään. Näin minä sen näen ;D
Eli olipa päivä eilen, varsinainen pashapäivä eli kaikki meni vähäsen ketuillensa. Ensiksikin se armas emalisormukseni *pus* hävisi nyt lopullisesti – onhan se ehtinyt pudotakin jo kymmeniä kertoja vuosien aikana ja aina löytynyt. Nyt ei, tipahti varmaan taksoon ja joku korjasi parempaan talteen, hmph. Harmittaa kovasti! Hampilekuri oli myöhässä ja jouduin odottamaan, siihenhän olen tottunut. Mutta takso piti perua, ei entinyt sentään matka mennä. Sain hienon pienen paikan sekä kehnosti tehdyn kruunun uudelleenhionnan samaan hintaan – ja tosi hyvää työtä! Kiittelin vielä lähtiessäni, oikein pätevä ja mukava tyyppi. Sovin, että oikeasti käyn parin vuoden välein siellä hänen luonaan ja tarkastuksessa toisaalla kerran vuoteen *köh, ristii sormiaan*. Sitten piti tilata pikamatkana takso, onneksi oli molemmat tilaukset vielä käyttämättä. Varastolla ei ollutkaan kiireitä, en olisi juuri ehtinytkään mitään kummoisempaa. Meni ihan mapitus-, kopieeraus-, nippelihommiksi. Hyvä, että nekin tuli tehtyä ennen lomaa. AI NIIN, hei minä olen LOMALLA. Ei kun siis vasta maanantaista alkaen, hjuu.
Ja kyllä, söin reikämunkin ja join puoli lasia ruokalan omatekoista simaa -> sain aikaan sokerihumalan ja munkki asettui kiveksi vatsanpohjalle...örps! Sitten karkasinkin jo pois kotoon, väsyneenä postin kautta, sieltä kirja ja monen mutkan kautta kotiin. Kuski ei osannut ajaa Malmilla vaan sähläsi taas siltojen kanssa, grrr, vaikka sanoikin, että tietää minun asuvan tuossa ja näytti oikeita taloja. Mistä näitä hömelöitä oikein sikiää? Piti ihan neuvoa kaveria, ei viitsinyt laittaa navia päälle. Surkeaa. En toivottanut hauskaa viikonloppua.
Eli eipä kovin hyvin mennyt. Toivottavasti tänään on mukavampaa. Belgarion on tulossa syömään, en vaan vielä tiedä mitä. Apetta on erilaista, ei paljon, mutta laatuja riittää kylmäsavutofusta kotitekoiseen perunasaladoon, kevätrulliin ja Serkkujen kaalipiirakoihin sun muuhun. Ehkä katan kaikki ja napostellaan suoraan siitä, mitä mieli tekee. Kyllä minä lopuista selviän loman aikana oikein hyvin ;D Eilen soittaessani ei Belgakaan ollut mihinkään menossa, koneella kykki ja lueskeli ohessa – kuten The Äiteensäkin, samiksia ollaan. Ihmettelimme yhdessä, miksi pitäisi väkisin olla muka-hauskaa muka-ystävien kanssa? Kun aikansa voi viettää paljon viihdykkäämmin kaffemukin kanssa koneella tai kirjan ääressä. Antaa muiden palella ulkona ja kännätä itselleen kehnoa oloa, just. Pois se meistä!
Vähän varmaan pitäisi suunnitella tekemisiäänkin. Maanantaina on vielä syyhygienisti ja samalla reissulla hoidan muutaman muun asian eli ne kauppakäynnit, jotka on vain harvoin suoritettavia. Ehkä silloin voisi pistäytyä Oklassakin. Tiistaina onkin Hörhön rahapäivä, joten voinen odottaa viimeistään silloin vierasta residenssiini. Eikä ehkä kovin hyväkuntoista sellaista. Tässä on siis pari päivää aikaa tehdä kirjallisia tehtäviä sekä jotakin kämpän kohennukseksi, ehkä. Etusijalle asetan nuo kirjalliset puuhat nyt kuitenkin sekä lukemisen, tottakai. Siivoaminen on turhaa, jos Hörhö on tulossa. Se ihminen on kuin Rapa-Ripa, jäljessä seuraa pöly- ja roskavana, jälkeen jää kaikkea roinaa ja tilpehööriä. Omituista, mutta kummallista! Onkin muuten parasta siivota aina vieraiden lähdettyä – silloinhan se vasta on tarpeen. Sitä ennen voi tehdä ns. kosmettisen pläjäyksen näytön vuoksi tai hämärässä säätää valot pois ja sytytellä kyntteleitä, niin rhomatillista eivätkä paskat näy =I Minä olen vain realisti, inhorealisti.
Ennen – kauan sitten -Vappuna tähän aikaan oltiin jo torilla odottamassa ja valmistelemassa marssia, jakamassa banderolleja, kylttejä ja suorittamassa loppusilausta sekä järjestäytymässä – oi niitä aikoja. Edelliset illat oli maalattu ja nakutettu, huudettu, naurettu, laulettu ja hihkuttu, mukavaa. Nyt ei, ei pysty eikä jaksa! Haluja voisi olla. Harmittaa sekin, olen toki passiivisesti edelleen mukana. Ei se punaväri pesemällä lähde, vaikka kuinka pyykkäisi ja lotraisi!
Ja tässä muistikuvia myöhemmiltä vuosilta, kuva Hesarin sivustoilta....
Ja tässä ote vappupuheesta menneiltä vuosilta:
"Yllytän kaikkia, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, tarttumaan aseisiin ja murskaamaan väkivalloin tämän yhteiskuntajärjestelmän, jossa ihminen ei enää ole ihminen vaan järjestelmän välikappale. Tarttukaa aseisiin ja saattakaa ne palvelemaan työväenluokkaa kautta maailman. Eläköön vallankumous! Eläköön tovereitten verellä punattu tie, jota me tulemme astumaan ilolla ja kunnioituksella!"
On Varastolla kyllä vähän hullua, siis minähän olen vain kolme päivää poissa. Eilen tein töitä niin, että en ehtinyt edes valittaa, voivotella enkä tulla kärttyisäksi. Oli liikaa kiirusta!Ei voi mitään, kaikki on yritettävä saada alta pois tänään. Jos jää, sitten jää. Mutta ehkä tästä jotenkin selviää, vaikka etukäteen jo inhottaa ensi viikon maanantai ja ne pinot! Luulen (tai oikeastaan olen lähes varma), että kukaan ei ole taaskaan välittänyt infota ketään lomastani. Minähän sen itse olen sitten tehnyt, että osaavat varautua. Ja varautuivathan nuo, ziis!
Kun pääsen kotoon, vaihdan vaatteet ja kehittelen jotain pientä kivaa syötävää ja korkkaan kivajuoman. Olen sen ansainnut. Saa liittyä seuraan joko fyysisesti tai virtuaalisesti, ihan miten vaan. Saatan minä kännipostauksenkin vääntää, jos oikein olen sillä tuulella. Ehkä kuitenkaan en...
Minä nyt vaan odotan tuota typerää kolmen päivän vapaata. Ihan siksi, myönnän, että voisin ottaa vähän kuppia ja nukkua kunnolla silloin kun haluan! Ei ole pahemmin tullut uinuttua kunnolla taas viime aikoina ja se käy hiukka jo hermojenkin päälle. Asiat kun alkavat pyöriä aina keskiyöllä päässä. Lisäksi täytyy jonakin päivänä taas käydä kaupoilla täydentämässä ruokavarastoja ja ehkä hakemassa kukkamultaa. Noihin viitakon kasveihin on pakko vaihtaa mullat joko nyt loman aikana tai viimeistään päästäisenä. Ne näyttävätkin jo hirveiltä, koska edelliskerralla ostamani multa oli väärää plaatua (vahingossa ostettu, en tod. katsonut merkkiä!). Yleensä ostan sitä tavismultaa ja nyt oli kylvömultaa esikasvatukseen eli liian hienojakoista. Arvatkaas, onko se kärsähtäneen näköistä, yöks! Hirveä homma ja apuja tarvitaan.
No niin, Belgarion on melkein kokonaan muuttanut. Osa tavaroista siirtyy myöhemmin eli kelien niin salliessa fillari ajetaan uuteen kotoon. Samoin kukat siirtynevät vasta sitten - kaktukset selvinnevät yksinkin vielä vähän aikaa. Osa saattaa tosin joutua minulle joko residenssiin tai Varastolle päivähoitoon. Yhdessä huoneessa kun ei ole hirveästi tilaa edes vihreälle. Ilokseni tutustuin taloyhtiöön netissä ja paljon hyvää löytyi: lainausjärjestelmä kaikenlaisille isommille tavaroille (porakoneet, ompeluskone, pelejä ja lautapelejä, pleikkarikin ;DDD), kierrätyshuone tavaroille myös näytti olevan, kerhohuone, punttisali, lisäksi jätehuoneessa kunnon kierrätyssysteemit ja paljon yhteistoimintaa eli muutakin kuin pihasiivoustalkoita. Kiva - minä ainakin tykkäsin siitä, mitä luin. Ei, en anna osoitetta. Menette kuitenkin viekoittelemaan häntä johonkin *köh*... Mutta minusta hyvältä näytti. Ainoa miinus on tavallaan sijainti eli liikenteen melu on aika garmiwa. No, Belga on tottunut muutenkin nukkumaan tulpat korvissa ,D Vielä puuttuu yhtä ja toista, hankinnat siis jatkuvat hiljallensa. Lisää rapoa ehkä loppuviikosta taas. Juu, en kehtaa ihan joka päivä soitella ja kysellä kuulumisia. Mieli kyllä tekisi, tässä on itsekin vähän niinkuin täpinöissä. Yritän nyt antaa hänen itse hoitaa sen minkä ehtii ja pystyy - palaan sitten asioihin loppupuolella viikkoa. Jos siis maltan ;D
Jos nyt Tsadista jotakin myönteistä olisi kerrottava, on se tämä eli kirjastoja ei sitten tod.näk. tullakaan lopettamaan tai sulkemaan. Toivottavasti uutinen siis pitää paikkansa - se nimittäin olisi kaupungin typerin teko sitten terveysasemien sulkemisen ja yhdistämisen, jota myös puuhataan. On tämä yhtä kushelvettiä, sano. Säästöä tulisi paljon helpommin jättämällä esim. tiettyjä kohteita rakentamatta, uusi pääkirjasto esimerkiksi. Ja paljon muuta, urheiluun liittyvää esimerkiksi. Tiedän, tiedän - tästä eivät kaikki pidä. Mutta kirjastot nyt vaan ovat tärkeitä joka tavalla. Ei pelkästään kirjojen takia, muuten myös! Enkä nyt menisi terveyspuoltakaan ajamaan alas. Se vain kasvattaa ihmisten ongelmia a) saada aika b) päästä fyysisesti paikalle c) yleensä toimia täysipainoisesti tässä hemmetin yhteiskunnassa, joka rakentuu sairaanhoidossakin näköjään terveiden varaan!
Mutta nyt kaffet, leivät, lääkitys ja tavanomaiset aamupuuhat *huokaus*.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä sainkii eilittäi donarii iltasafkaks tavissafka lisäks, lällislää, hei. Mä ku oon ollu kilti, oikeest siis. Mitä nyt goisin mamin niskas tosa yks yä, ett se ei saanu goisittuu, ku mä kuulemma lämmitin liikaa sitä. Höh, ekaks valittaa, ett on galsa. Ja sitt mä meen oikee nätist sen pään a niskan viakkuu toimiin patterin, nii ni ei sitt ookkaa hyvä. En kans ala. Juu hei, meill tulee vissii tänää se Miäs kylää kans. Se eile oli jotai lupaillu. Ai ett mä tykkään siitki, ku se on ihan aina mun pualell. Jos toi meinaa kurmuuttaa munt, se ain pualustaa ja antaa kaakkii salaa *tsihih* ja semmost. Me ollaa tosi hyvii kavrui ja mä pakastan sen sukkii ja stifloi, mmmm. Ai ku se tuliskii. Kyll soli luvannu, sill oli toll mamiskall joku judeka meinate. Mä meenki nyt venaa sitä. Meinaa heti, ku toi on antanu mulle mun aamusafkan. Nääääääääääääälkääääääääh, mrouuuuuuuuuh. Aha, just... ett kohta. Jep-jep, mä venaa. Toi foto EI sitt oo muute munst taaskaa, son se sama kaiffa ku on maalannu ton möhkönkii kuvei niinko ja toi on täält.
Kliffaa tirstait hei kaikill giltseill ainaskii ja olkaa kiltei tekii!
----------------------------------------
Vincent, parantumaton ties-mikä!
Päivän slogan: Tämä on kovaa työtä. Yhtä kovaa kuin alkoholin kohtuukäyttö.
Luettua: Jotaarkka Pennanen – Elämää pienempi näytelmä, hieno elämänkerta, ehdottoman luettava kaikille teatterista, historiasta, 1970-luvusta, politiikasta sekä Jotaarkan suvusta ja TV-työstäkin kiinnostuneille. Hienosti kirjoitettu, mukavasti rakennettu – tahtoo tämän itsellensä ja suosittelee! Tommi Liimatta ja Jouni Hynynen – Rillipää ja Läski, kaksikon kirjeenvaihtoa vuoden aikana. Ihan sujuvaa verbaaliakrobatiaa kahdelta hiukan erilaiselta kaverilta toisilleen. Ei paha, ei ollenkanas. Voisin halpiksella jopa hankkiakin tämän itselleni. Sanoisinko, että kaverukset täydentävät toisiaan aika terhakalla tavalla *virn*. Qiu Xiaolong – Tapaus Mao. Komisario Chen Cao tutkii jälleen, tällä kertaa Maon rakastajattaren jälkeläisen äkkirikastumisen taustaa ja muuta epäilyttävää. Minä olen vähän tykästänyt tähän Chen Caon tyyliin – intellektuelli kiinalaispoliisi, hieman poliittisesti epäilyttävä kuitenkin, vaikka kuuluukin kaaderiin jne. Dekkaria kiinalaiseen malliin, ihan luettavaa jälleen.
JAHAS – JA TAAS MENNÄÄN, MUTTA VIELÄ SITÄ TULLAANKIN!
Nonnih, eilisen puuhastelun, lepuutuksen ja uinumisen päälle reipasta rapoa dharmaa kaihtamatta! =D
Belgarion tod. oli laittanut HOAS:lle hakemuksen ja odotteli saavansa kämpän ehkä kesällä, jos hyvin käy. Ylläri-pylläri, viikon sisällä oli ilmoitettu, että Lipaston kampuksella olisi vapaa soluasunto, härra on hyvä ja muuttaa. Ja Belgahan muutti, bussilla ja omin käsin, tehden useamman matkan päivässä *eheheh*. Kyllä tuo poika seuraa niin minun jalanjälkiäni, että välillä naurattaa ja melkein itkettää. Niinhän minäkin Exän luota lähdin – mukaan vain omat tarpeelliset... Belgalla sentään tietokoneet ja patja + peitot ,D No, vielä hän tekee jokusen matkan ja hakee lisää vaatetta ym. tarpeellista. Toki mausteet ja osa keittiötarpeista myös oli viety jo perjantaina. Eilen hän sitten saapui lounaalle ja rapoamaan tärkeimmät.
Ja syy muuttoon – se sama, mikä minullakin! Exä nyt vaan on kestämätön pidemmän päälle, 24/7, kertakaikkiaan. Minäkin nimittäin huomasin, että The Firma, jossa Exä leikkii tekevänsä työtä, on myyty eteenpäin ja siellä tullaan saneeraamaan reippaasti. Mehän tiedämme, kuka sieltä ensin lähtee -> Exä, kuten ennenkin. Syynä se, että mies juo arkisin ja painuu haisten ja krapulaisena, vaatteita vaihtamatta suoraan töihin. Ei sitä hyvällä taatusti katsota ja siksi hän aikaisemminkin oli ulkona sieltä vajaan vuoden. Mutta kun toiminta laajeni uudestaan, oli pakko palkata entiset työntekijät ja Exä myös... Että sellaista! Oikean ratkaisun Belgarion teki, nyt on ainakin tuo kämppä vähintään seuraavat 3 v. tai ehkä sitten jo toisenlainenkin. Saa rauhassa opiskella ja tehdä sitä, minkä itse katsoo tärkeäksi. Eikä tarvitse kuunnella huomautuksia siitä, jos istuu yöllä koneella vääntämässä tekstiä. Niin, eikä tarvitse kuunnella Exän väheksyntää – Exällä on erittäin omituinen tapa väheksyä sekä minua että Belgaa kaikissa asioissa. ”Selviääköhän tuo Poika edes intissä... Pääsekö se muka johonkin opiskelemaan... Saatko sinä muka jostakin vielä töitä...” Katsotaan nyt, mutta uskon Belgarionin pärjäävän varsin mainiosti.
Eli 3 h + k soluasunto, ei paha kuuleman mukaan. Belgarion asustaa alhaalla keittiön vieresssä, pari kaveria yläkerrassa. Kämppä on lähes Lipaston satelliitin vieressä eli kävelymatka, mikä on iso helpotus. Mukaansa hän ei ottanut edes kirjahyllyä, ei pöytiä tms. Aikoo asustaa ainakin alkuun askeettisesti. Kaikki riittävä löytyy laitokselta. Ainakin kun saa läpyskän aina auki olevaan atk-keskukseen ,D Ja keittiö siis on, joka on perusedellytys meidän kaltaisillemme oudokeille! Lupasin avittaa tarvittavilla lisämateriaaleilla, jos tarvis on. Eli täytynee tänään vielä soittaa ja kysyä, mitä hän kaipailisi. Kaffenkeitin oli eilen ainakin hakusessa sekä kattiloita – jos jollakin on ylimääräisiä, saa ottaa yhteyttä!
Laskelmien mukaan hän tulee pärjäämään ehkä jopa paremmin, kuin Exän luona asuessa. Käytännössä ainakin jäävät pois tunnin matkat suuntaansa, odottelut sekä ajan viettäminen ja luuhaaminen turhaan Lipastolla. Nyt voi välillä käydä kämpillä kaffella ja lukemassa tms. ja painua takaisin illaksi laskareihin.. Vähän outoahan se on, mutta äkkiä tuolta näyttää tänne pääsevän, noin niinkuin, jos apua tarvitaan. Ja hanakasti hän lupautui edelleen ruokaseuraksi viikonlopuksi. Lisäksi asumistukea hän ainakin tulee saamaan, joten tilanne ei ole kehno siltäkään osin. Ilokas minä hänen puolestaan olen, tuuria riittää, mukava. Harmittaa vain se entinen kiva koto, joka jäi Exälle... That was then, this is now!!! Tiedän, että hän joutuu vielä sen asunnon kanssa hankaluuksiin, mutta täysin oma vikansa, kun ei välitä mistään mitään, sorry nyt vaan – ei siivouksia, ei kunnossapitoa, ei mitään. Harmi!
Minä puolestani perjantaina kävin hammaslääkärissä, jossa tehtiin aika hankala paikkaus (tämä oli juuri SE, josta aikaisemmin mainittiin) ja leukoja särkee vähän vieläkin. Eli en mennyt enää Varastolle vaan Hakikseen. Kumma kyllä, juuri lähtiessäni pöydälleni alettiin kantaa papereita niin, että siellä on nyt jo useampi homma jonossa, usch. Tahallaanko ne? Ei ole siis työn puutetta huomenna. No, kuitenkin siis kävin Vii Voanissa ja täydensin varastoja reippaasti, hallista hain savupaprikajauhetta (hot - on hyvää!) ja Malmille. Eikä siis ketään avittamassa. No Minä Itte sitten kirjakassin ja yhden ruokakassin kanssa vielä kaupoille. Vähän ketutti, mutta sain kaikki tarvittavat ja ystävällisen normitakson avustuksella sain taravat roudattua jopa kotoon! Sitten tajusin, että osan olisi voinut jättää loppuviikoksi – minullahan ON siis luvattua ja merkittyä lomaa. Mutta eipä tullut ihan ensimmäisenä mieleen... enkä ehkä käytä lomapäiviä kauppareissuihin, ainakaan kaikkia ,D Ajattelin vetäistä kevyet lomperot ainakin yhtenä päivänä – minulla on nimittäin jömma, minijömma.
Joten lähdenkin tästä keittelemään toiset kaffet sekä kohta soittamaan Belgalle. Jos hän tarvitsee vielä jotakin, ehtii sitten tänään hakea...
--------------------------------------
Purrrrrrrrrvisha, kavrut! Hei, mä sain ihan semmost superkissiheekkuu. Soli siin paketiss, mist mä jo aikaisemmi sanoinkii. Siis semmone piän puukki, tosi heekkuu jotai. Kanaa vissii soli. Söin kaikki ja sitt mamiska teki Pojall taikalaa, mä sain tait kans eli ison biitin fisuu, njam. Ja sitt jotai semmost kuahkeet, Poika sano, ett son niinku jotai vaahtohöttövanukast tai semmost, nii ni sitä vähä maiston ja kaikkee. Noi söi iha hirveest mun miälest. Oli ne sitt ähkyikii, mutt niin olin mäki. Aloin goisii Pojan viakus ihan kippurall. Joo, sill onkii sitt uus hima. Mahtasinks mä päästä sinne käymää? Ai ett ei... *möks* ei sitt. En mä kyll diggaa autoist ja sinne pitäis mennä semmosell ja toss kopass viälä, ett ei sitt. Mutt ihan kiva, jos Poika kert diggaa. Ei se sillo voi olla paha mesta! Mutt mäki taidan mennä viälä goisii, jos toiki alkaa kaffittelee, se goisii kans koht.
Kliffaa söndaagii, hei.
--------------------------------------------
Vincent, heekkupärshe edelleen...
Päivän slogan: Kun kaikilla on oma pesänsä, on yhteydenpito ehkä helpompaa.
Päivän biisi: Sinun lapsesi. Alkuperäiset sanat kirjoittanut Kahlil Gibran. Tuubista löytyy versuuni Kristiina Halkolan laulamana!
Sinun lapsesi
eivät ole sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.
Sinä olet jousi,
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.
Luettua: Denise Mina – Viimeinen hengenveto, tämä tykkää Minasta, taas Paddy Meehan –dekkari. Hyvä sellainen, suosittelen Minan kirjoihin tutustuneelle. Ei kaunista kerrottavaa, mutta jotenkin niin elävää ja dekkarina toimivaa. Teemu Kaskinen – Heikki Heiskanen – Norsun vuosi, en ymmärrä, miksi tästä on kohkattu lievästi. Tavanomainen kuvaus vähän ylikierroksilla käyvästä poliisista, joka ei kaihda keinoja; tappoja, lääkkeiden yms. väärinkäyttöä ja tehtailee rikoksia siinä kuin rikollisetkin ja kulkee ns. omia teitään. Jotenkin sopii kotomaiseen elämänmenoon eli paashaa tuutin täydeltä ja jokainen elää kuten tahtoo, vilpillisesti. Ei kovin kiinnostava, suoraan sanoen. Simo Rantalainen – Hyvät, pahat ja munat, Simo itte tilittää HPR:n aikaa ja muuta elämäänsä. Lukihan tämän, mutta – no joo. Ei kauheasti kiinnostavaa löytynyt täältäkään. Tsorgen vaan. Reino Laakkonen – Kultaiset kehykset, uskisromaani herätysliikkeen parista. Vain uskiksille.
JA SUNNUNTAISET PUUHAT KUTSUVAT, SUORASTAAN HUUTAVAT!
Auts - pahin työkevät ikinä, siis sinä aikana, kun minä olen Varastolla ollut. Vähän samaa valitteli myös eilen lähin työkaveri, jolla on takana jo enemmän vuosia. Lisäksi meitä uhkaa kammoittava asia; uusi työnjako eli asiaryhmittelyt uusiksi osastoille ja tämä pahimmassa tapauksessa tarkoittaisi jopa sitä, että toimistorotat päivystäisivät tikkana klo 16.reikä-reikä asti... Uuts ja auts! Ei minusta (eikä tuosta kaveristakaan kuuleman mukaan) ole enää tekemään mitään tärkeää ja erittäin kiireellistä virheettömästi siihen aikaan ja kiikuttamaan niitä hätäpostiin, faxaamaan tai jopa toimittamaan lähetin välityksellä johonkin. Hui, nyt oikeasti pelottaa! Se tietäisi loppua tälle hyvälle aikaisin työhön - aikaisin kotiin -rytmille, joka sopii meikäläiselle ja töiden teettäjillekin näköjään erittäin hyvin. Lisäksi tuo taatusti lisäisi myös virheiden mahdollisuutta, joka tarkoittaisi taas niiden oikaisemista virkateitse ja vaikka mitä lisäpuuhaa. Toivottavasti johto ei sentään tee moista päätöstä *peukuttakaa tekin*!
Muuten siis melkoista matalalentoa Varastolla, ei ehdi juuri muuta kuin kaffitellessa lukea nettilehdet ja pari lokia, jossain välissä ehkä heittää jonkin kommentin. Ei kiva eikä mukava! En ole ehtinyt / viitsinyt / jaksanut edes viedä niitä prleen reseptejä uusittavaksi. Annetaan vaan muhia rauhassa. Kohta on lääkkeet loppu, pakko sinne on raahautua viimeistään tänään tai huomisaamuna. Hei - siis huomennahan on kivahammaslääkäri ja sen jälkeen loppuiltapäivä vapaata. Siis ihan klo 13.00 lähtien minut tapaa menossa Töölöstä Hakikseen! Laitan tähän muistiin, että pitäisi Hakiksen hallista muistaa hakea sitä savupaprikaa, siis maustetta tai vielä mieluummin savuchiliä jossain muodossa. Siihen en ole törmännyt Vii Voanissa tai sitten en vain ole osannut lukea oikein. Tahtoo! Eli siihen se iltapäivä sitten meneekin. Kun vielä saan Hakiksesta itseni Malmille, on Belgarion vastassa ja iso pino kirjoja odottaa kirjastossa, mmmmmmmm. Ja sitten taas viikon ruokavalinnat sekä kissinmuonat. Phuuuh. Tänään on pakko rakentaa jonkunlainen ostoslista sekä Vii Voaniin että halliin. Myös normikauppoihin tarvitsen listan - en atsalean takia, vaan ihan siksi, että jos jotakin jää ostamatta, olen viikon ilman. Nih kerta! Toisaalta, kävin eilen Serkuissa pikkuisen jo täydentämässä varantoja...*nolo wirn* Juu, siis, tuota, Belgarionia ajatellen tietysti vaan.
Olen näköjään kerrankin ohjelmoinut päiväni minuutin tarkkuudella, kuten myös Matkapalvelukeskus näyttää! Toivottavasti kaikki myös kulkee sen mukaisesti. Prle, unohdin. Kukkiin pitäisi kohtapuoliin vaihtaa mullat. Iso homma, Belga saa luvan auttaa, pakko! Onhan se kiva, että on vihreää. Nyt sitä on vaan jo vähän liikaa sekä liian isoja. Hmph. Ehkä se täytyy jättää ensi viikolle, lomapäiville. *hirnu-virnu* Tai ans kattoo, on ne ennenkin vaihdettu vasta joskus paaaljon myöhemmin! Eikä nyt viitsittäisi sitten puhua parvekelaseista tai ikkunoista mitään, jooko? Paitsi että, oletteko huomanneet miten veikeästi kissinkarvatkin tarttuvat vähän kosteisiin laseihin äärettömän hanakasti? Arrrrrgggggh.
No, kaikki ajallansa ja ehkä se tästä vielä suttaantuu jollakin tavalla. Apua on tarvis, se on selvä. Yksin en pysty enkä selviä mistään näistä puuhista. Mutta anti olla nyt vielä vähän aikaa.
Sitten, juu, sain eilen kilarit lukiessani Hösäriä. Eli tämä suomalaisten masennus, voihan äimälän pässit sentään! Jos joku on oikeasti, oikeasti masentunut, hän tarvitsee tukea, hoitoa jne. Ei mitään proffan jaanauksia, perkele. Osa meistä on vain vettuuntunut, työtön, asunnoton, huonotuloinen, sinnittelee muuten elämässään jostakin syystä, surullinen, yksinäinen tms. Ei se vielä tee ihmisestä automaattisesti masentunutta. Masennus on sairaus, oikea sellainen. Ei tunne: mulla on masis. Tätä saapi kommentoida, mutta tuo kirjoitus vetuttaa. Niin ja osa kommenteista myös. Ja ne perkeleen aina tupatut mielipidelääkkeet – onkohan tuokin kaveri saanut lahjuksia joltain lääkefirmalta. Siltä nimittäin tuntuu, kun kuuntelee ja katselee kevättä... Ai että riipii, broidi, riipii!
Riipii niin pahasti, että menen riipimään ei-mielipidemömelöni välittömästi!
Purrrrrrrve, kavrut! Äääh, mami anto uutta kissimuanaa, sano, ett son sitä punast fisuu. Enkä ala, ei oo hyvää. Sen keleen syän, enkä sitt muuta. Miks yleesä niis pussukois on niit pipanoit, miks ei vois olla pelkästää keleet. Mä voisin vaiks syädä vaa sitä, ku sitt mä kummiskii riivon noit naksui. Enkä saanu eile mitää pöytäheekkui. Möhkö veteli vaa jotai ihme kaali-porganajudekaa kitusiisa leivän pääll. Ja röyhtäili viälä, paljastetaa nyt kaikk sitte samall. Emmä voi tajuu, se haisuki ihan kauheell (toim.huom. virolaista kaali-porkkanasalaattisekoitusta). Nii muute löyhkää koko akka sill safkal viäläkii. Mä en voi olla täälä. Eilen muute makasin salaa sen sänkys peiton alla, hitsi, hiffas kummiskii. Joku peitto oli vissii liikkunu, ku mun piti lähtee hanee. Koht se varmaa taas pistää tänne makkariinki jotai ihme haisuu, ett mä en menis tonne sen muka-uutee sänkyy. Höh, varpist meen. Ja täss on must fotokii, kerranki se otti jotai. Huiji kyll, lupas kissikaakkei... no sain mä niit, joo. Mutt silti, epist toi tommone! Onneks koht on taas viikonloppu, Poikaki tulee ja kaikkee. Ja me goisitaa kimpass ja vaiks mitä, mmmm.
Luettua: Omasta hyllystä erinomaisella maulla valittuja kirjoja ,D Arvioitu täällä aikaisemmin, joten eipä mainittavampaa. Olen onnekas, että on kirjoja kotona, vaikka sitten jo luettujakin. Yleensä säilyttämäni kirjat ovat nimittäin sellaisia, jotka kestävät lukemattomia lukukertoja =D
TYÖTÄ, TYÖTÄ, TYÖTÄ TEHDÄÄN... KUNNES NYYKÄHDETÄÄN KÄYTÄVÄLLE!
Welhotar tässä otti pienet unimaratonit, kun on ollut niin väsynyt. Otin avitteeksi kaksi nappia ja johan uni maistui. Goisin öbauttiarallaa 7 h, tosin heräsin kaksi kertaa pidemmäksi aikaa, mutta sain uudestaan sen hiekkamiehen kiinni. Nyt voisi vielä nukkua vähän lisää, ehkä hiukan myöhemmin. Onkin jo oudosti parempi olo ,D
No niinhän siinä tietysti eilen sitten kävi, että vedin yksin koko roudauskeikan. Varsinainen urheilusuoritus sekin siis. Osa tavaroista (kaupassa tarkoitan) oli pakko jättää pois, esim. pesuainetta on vielä vähän. Kirjoistahan minä EN luovu. Luovuin myös apteekkikäynnistä, se olisi vienyt liikaa aikaa. Mutta sain kuitenkin raahattua kotoon kassillisen kirjoja ja kassillisen muonaa sekä kissanpuruja ja –ruokaa riittävästi. Omat appeet ovat melko kehnonlaisia, mutta kai niistä jotakin saa väkerrettyä – soijarouhetta on kotona, samoin pakkasessa jotakin pientä. Näillä siis mennään joka tapauksessa taas seuraava viikko! Prleen Hörhö nimittäin teki oharit – soitti ja lupasi tavata klo 15, soitti uudestaan klo 16.15 ja lupasi olla paikalla ehd. klo 15! Kavereilla oli sen verran hupaa omissa oloissaan torpassa, että lätkäisin samantien lähentymiskiellon muutamaksi päiväksi. Marinoikoon nyt itseään, prletto! Muuten mitään, mutta lupaukset on minusta pidettävä – jopa Pihi-Polkalle annetut lupaukset...
Onneksi tuli kiva normitakso, noori mees, joka apusti kantamaan kasseja ihan ovelle ja piti vielä ovea auki, että sain kaikki kannettua kunnolla sisään. Kysyi vielä, selviänkö varmasti. Ja tämä kaikki maksun jälkeen ,D Kyllä normitaksoissa on usein mukavia ja avukkaita kuskeja, kiitos vaan kaikille, jos joku sattuu tämän lukemaan. On kyllä täysiä sukupuolielimiäkin, mutta invataksoissa niitä on vielä suurempi osuus! Tämä jo muutaman vuoden kokemuksella ja joka päivä taksoja käyttävänä lausuttuna totuutena.
Belgarion on tulossa tänään lounaalle. Hän saa vaihteeksi thai-tai-kalakeittoa, siihen on ainekset ,D Tosi ylläri, lisäksi savulohipasteijoita ja mustikkakakkua – njam. Itse maltan tuskin odottaa ruoka-aikaa. On jo nälkä nimittäin, vaikka juuri vetelin aamupalaa. Hitsin hyvää leipää osui taas käsiin, nimittäin Linkosuon Tuhatjyvä. Yleensä syön vain paahdettua ruisleipää, mutta tämä onkin semmoinen vaihtoehto joiksikin aamuiksi. Tungin pakkaseen ja jätin framille vain jokusen palan, njam. Paahdettuna aivan loistavaa aamukaffen kanssa. Saa Liiteristä(kin) ja oli 50 % halvennuksella (no en minä sitä muutoin olisi ostanutkaan...).
Vein viikolla reseptejä Arvaustaloon uusittavaksi ja eilen menin niitä noutamaan. Aivan kuten arvelin, uusi lekuri haluaa tavata minut ja oli uusinut vain parin viikon lääkkeet. Voihan vettu! Minen jaksa taas sitä selvittelyä mitä-miksi-kuinka jne. Pakko se kai on taas yrittää, aika olisi torstai-aamuksi, hyvä sinänsä. Olen silloin jo repopuhki ja koivetkin alkavat olla jo sen näköiset, että kipeät ovat jo katsottaessakin. Repikööt leidi sitten siitä hjuumoria. Tiedän vaan, että kyse tulee taas lääkkeistä ja lääkekokeiluista *huokaus*, se on aina sama juttu. Uskoisivat nyt jo, että kokeiltu on ja jos ei kunnon mömelöitä irtoa, näillä ainoastaan hätinään pärjäilee. Argh, inhottaa ja ketuttaa jo etukäteen, kun tiedän tarkalleen, mihin hän tulee iskemään kiinni. Onneksi tässä on aikaa valmistautua.
Muuten olen sitä mieltä, että tämä HS:n kolumni sipaisee hyvin todellisuutta – on oltava varaa köyhäillä ja heittäytyä vapaaherraksi! Köyhä ja pienituloinen ei siihen yleensä pysty.
Jahas, toiset aamukaffet tässä, kahvituttaa ,D
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä jo eilen aatteli, ett mamiska tuukkaa enää ikinä himaa. Hirmu kauan soli pois. Sitt mä vaa venasin ja venasin, käväsin uuren sänkyn kulmalkii istuskelees (toim.huom. karvapölinää on mahdoton olla huomaamatta!) ja sillee. Ja sitt se tulikii, soli käyny ita itte ja yksi hakees mulle kaikkee =O Hei, siis mulle ruokii ja purui ja kaakkii ja kaikkee. Ihan soli väsy ja reporäks, mutt mua varte siis niinku hei. Ei sill paljo muut ollukkaa, karseest kirjoi ja vähä jotai ihmissafkaa, niinko vihanneksii. Niit mä ku en syä. Eli mull on tiados sitä parast kissinmuanaa sitt kummiskii koko viikoks. Mmmmm, kilti mami <3 Ja Poikakii on tänää tulos käymää, se ottaa taatus Repun mukaa. Ja sitt mä kuulin, ett toi meinaa laittaa jotai fisusafkoi, kahenlaist viäl. Varpist mäki saan jotai heekkui siin samall, ainaskii Pojalt. Ku mä meen ja tuijotan, se ei voi olla antamatt ees vähä. Ja mami menee ittekki samaa halpaa ain *kollivirn*. Mä oon aika tehokas kundi, kun mä alan sille päälle. Toll ei ollukkaa sitt enempi kuvii munst, eikä ko tsiigataa viälä...löyty siält tommone, miss mä kattelen ovelle, onks joku tulos. Ei kyll paras foto, ko son kaukaa otettu meinaa. Mä en oo oikee edukseni tossa, hmph. Mutt antaa olla, tän kerran.
Kliffaa viikendii kaikill...
-----------------------------------------
Vincent, tällä kertaa kilttinä kuin mikä.
Päivän slogan: Yritä olla kiltti itsellesi – kukaan muu ei sitä kuitenkaan ole!
Luettua: Anna Jansson – Haudankaivaja, Gotlannissa tapahtuu taas. Omalaatuisia murhia ja murhayrityksiä, murhapoltto ja muutakin erikoista. Kyläläisillä on omia salaisuuksia ja rakastavaisilla erimielisyyksiä; kaikki kaivetaan esiin poliisitutkinnan alkaessa. Maria Wernillä itselläkään ei mene hyvin noin henkilökohtaisesti ajatellen – sekavuutta riittää myös kirjaimellisesti. Janssonilta jälleen mainio gotlantilaisdekkari, suosittelen kirjailijasta pitäville, ei kuitenkaan ihan parhaasta päästä häneltä(kään) jostakin syystä. Mutta aivan lukukelpoisa opus ja lisää taas siellä toisaalla!
Ette varmaan arvaa, mutta Welhotar on tänään hyvin, hyvin väsynyt! Eilinen oli jättekamala päivä Varastolla. Siis että, ne menivät ja tekivät sen – ilmoamatta mitään...
Kerroinhan, että saamme uudet keskusyksiköt ja myöhemmin sitten ohjelmapäivitykset. Ihmettelin jo silloin, eikö kaikkea voisi tehdä samalla. Tuolloin ei kuuleman mukaan jostain syystä voinut. No, ei sitten! Mutta kas, kyllä se vaan oli tehty. Aamulla, kun menin töihin, olikin ihan kiva ylläri – ei pääsyä koneelle. Uusi yleissalasana ei ollut tiedossani ja olin ensimmäisenä paikalla. No ei kun odottelemaan... kukaan ei ollut vaivautunut jättämään sitä tietooni torstaina (jolloin muut olivat sen meilillä saaneet!) ja miten minä meiliin, kun en päässyt koko prleen koneelle. No, siinä aikani manasin ja huutelin – sain taas muistutuksen, että ”hänelle ei kiroilla”. Hvtto, huusin perään, että en tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti, mutta voisiko joku yst. kertoa, miten pääsen tekemään näitä prleen töitä! Usch!
No, sain lopulta koneen auki ja kas – ohjelmistot sun muut härpäkkeet oli päivitetty! Juu, ihan kiva... ei vaan ollut kunnon ohjeita ja töitä isot niput. Tietysti kaikki omat jutut olivat häipyneet bittien taivaaseen; on se hyvä, että en säilyttele siellä mitään korvaamatonta. Kaikesta on kopio joko kotona tai palvelimella. No, siitä vaan hommiin ja pientä loogista päättelyä. Ette usko, mutta valmista tuli eikä mitään mokia ainakaan tietääkseni tapahtunut. Loppuiltapäivästä pääsin sitten jo vähän itse säätämään matolaatikkoani. Voihan vee, sanon minä! Asia oli hoidettu äärikehnosti, mikrotuki & apunsa olivathelisemässä, suunnittelija pelasi pasianssia =O Meitä lähimikrotukia ei ole edes koulutettu (eikä sitä ole missään kerrottu), mutta ovellani juoksi myös väkeä. Kerroin vain, että hyvät ohjeet löytyvät sieltä ja täältä, kädestä pitäen kävin sitten myöhemmin jo näyttämässä mitä tehdä. Huh – no, onneksi tänään aamulla toivottavasti *ristii käsivarsiaankin* on aikaa leikitellä ja säätää mielinmäärin...Mutta tosi ikävää tulla lomalta tietämättä asiasta tuon taivahallista, kelelauta nih. Melkein meni hermo, sitten tulin kylmäksi kuin kurkku ja vedin päivän läpi tuon kummempaa valittelematta. Eipä se olisi mitään auttanut kuitenkaan.
Toinen ahin aiheuttaja ja oikeastaan melkein pahempi olivat jälleen kerran taksot! Tuolla kelillä ja näillä teillä ja työmatkalla oli aivan karmeaa, siis hirveääkin hirveämpää ajotyyliä. Lisäksi minut noudettiin ja jätettiin molemmissa päissä äärikauas, jotta sain kävellä nilkat lenuten kunnon höttölumessa. Missään ei ole hoidettu mitään kinoksia niin, että invataksi pääsisi kunnolla parkkiin tai edes pysähtymään. Lisäksi, kohtalon ivaa, kuskina olivat mamut! Ei siis pahalla – olisiko heille tyrkätty nämä ikäänkuin ajokoulutuksen nimissä, vähän tämä pisti epäilemään. Hyvinhän he muuten suoriutuivat, ei tuo keli eikä lumiesteiden putsaamattomuus heidän vikansa ole. Harmitti vaan, alkoi taas särkeä niin kirotusti... Äkkiä lumet pois – minä vaatin!
Muuten ei mitään ihmeellistä. Sain lekotettua Hörhönkin kämpillensä lepäämään ja siivoamaan sekä etsimään erinäisiä papereita, jotka lupasin jossakin vaiheessa katsoa läpi *phuuuuuuh*. Ilta menikin vihannespataa vängertäessä ja kissan kanssa kalapuikkelia jakaessa. Juu, söin itsekin yhden ,D Hyvää oli! Serkuista ehdin hakea rootsin kurkkuja, adjikaa, mehua sekä sylillisen täisteräleib ja puuvilileib, jotka yleensä ovat maanantaisin 50 % alessa. Laitoin oitis pakkaseen – leipäjomma paras jömma. Täytyy käydä vielä toiste myöhemmin viikolla hakemassa muita appeita sieltäkin, nyt ei jaksanut ajatella kuin aivan pakollisia ostoksia.
Että tällä tavalla käynnistyi loman jälkeinen leppoisa helmikuun viikko (tämä on olevinansa ironiaa!). Minä taidan mennä vielä ottamaan lisää vitamiineja ja edelleenkin nikotiinia – olen molempien tarpeessa!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kattiskat! Nonnih, sainha mä kummiskii heekkui. Mamiska tyhjäs pakastimettimest jotai ja sitt se hiffas, ett siin kalapuikkelilaatikos oo melkee mitää. Nii ni se laitto ne kaikki kaks puikkelii tuleen ja me syätiin ne puakkii. Heekkuu, njam! Mutt tosi pahaa kissinruakaa toi, mitä se sano, ett on melkee ku se toine. Jäks, en syä. Syän vaa keleet enkä muuta. On mull raksui ja mä pärjään niil ihan hyvin. Sitt eilenkii oli tosi klfifaa, ku mami tuli ja mä pääsin sen viakkuu mein uutee sänkyy. On se sitt magee, mä goisin ja tuhisin nii, ett toi nauro äänee ja mä heräsinki siihe. Nukuin meinaa ihan täpöll jo tosi aikasin illall. Ai, nii, joo – ei taaskaa fotoi. Ei möhkö jaksunu, soli jostai iha reporäks. Mä sitt annoin sen säälist olla tän kerran, kuha ei tuu tavaks. Se vaa luki ja skrivas.... Tollase judeka se löys sitt jostai. Ääää, eikä, ei noi pitkii kattei ookkaa, mamiiih, eihä?! >o<
Luettua: Gao Xingjian – Vaarin onkivapa, novelleja Kiinasta. Herkkiä ja kauniisti kerrottuja, erilaisia tunteita läheltä katsastavia tarinoita, käsittelivät sitten mitä aihetta tahansa. Suosittelen kaikille, erityisesti lyhyiden tarinoiden ystäville – tätä voi lukea mieluusti novelli kerrallaan pitkänkin ajan kuluessa. Muuten, jostakin syystä olen aivan varma, että olen lukenut kaksi näistä jo aikaisemmin jossakin – englanniksi? Ei aavistustakaan eikä juuri nyt tule mieleen. Mutta kannattaa todella tutustua tähän opukseen. Jean Echenoz – Pitkä juoksu, kevyehkö pienoisromaani Zatopekista ja hänen raskaasta juoksustaan ,D Apuva, miksi minä taas sorruin urheilukirjaan, saisi jo riittää. Mutta ihan mielenkiintoinen toteutus aiheesta... jos minä mitään siis ymmärrän. Ja illalla sitten sängyssä taas lisää Saarikoskea, josta en luovu *halipus*!
Aha. Aijjaa. Että töissä saa olla 70-v. asti. Kyllä minäkin varmaan ylijohtajana... en kyllä toimistohommissa, en taatusti. Hyvä jos jaksaa tämän viikon, tai oikeastaan päivän kerrallaan. On taas oikein hyvä aloitus Varaston normiviikoille! Ketuttaa niin, että oikein hajahtaa.
Nukuttu on kohtuukehnosti, koipisia särkee ja juilii tavan mukaan. Ei siis mitään erityistä. Eikä vika ole sängyssä, ei tod. Siinä on niin hyvä nukkua, että kissikin goisi eilen koko päivän eikä muistanut nousta illalla edes syömään =O Siitäkin voi sitten jo päätellä jotakin (että ruoka ei ole sitä oikeaa?). Eli tämä on edelleenkin tyytyväinen. Siis siihen asiaan.
Muutoin jännitystä on ilmassa vähän turhankin kanssa. Pelottaa se työsuma, joka on odotettavissa. Yritän lahjoa toimistojumalattaria ja ostin minipusuja vietäväksi kaffepöytään. Toivottavasti uhraus on kannattava. Minen jaksaisi heti aloittaa taas täysillä itseni kiusaamista. Tällä viikolla kun pitäisi kai ehtiä jonakin päivän Pazilan kirjastoonkin. Siis ruokatunnilla, tietysti, eli omalla ajalla. Mutta kun ei mitään isoja nippuja kehtaa jättää seisomaan ja kylmästi häippäistä näkyvistä!
Kirjapula on kohta edessä, sen verran ujoa oli Malmin kirjaston tarjonta perstaina eli eipä paljon mitään. Tiedän, että postissa on tulossa jotakin, mutta en aivan tarkkaan, milloin luukku kolahtaa. Pari opusta on jäljellä, erittäin ohuita! On siis turvautuminen omaan hyllyyn, jos Pazilaan ei ehdi... Lisäksi heti tänään pitää käydä Serkuissa täydentämässä varastoa. Puuttuu adjikaa, leipää ja vähän muutakin, olennaista sellaista. Mutta sinne ehdin ennen kotoon menoa, se ei ole mikään ongelma!
Eli ei tässä oikesti mitään ongelmaa ole. Vain nämä normipähkäilyt, tuleeko taksi ja milloin,mitä suht siistiä päälle tällä viikolla (no, ei ole paljon vaihtoehtoja) sekä työmäärän ajatteleminen. En minä töitä pelkää, mutta niiden priorisointi on äärihankalaa. Joku ottaa aina asian kuitenkin henkilökohtaisesti... ei voi mitään. No, nyt kuitenkin osastolla pitäisi olla suht täysi miehitys. Se voi tietää joko hyvää tai pahaa, ans kattooo nyt. Minä tulen rapottamaan asiasta.
Nyt vain nikotiinille ja vitamiinille sekä valmistautumaan lähtöön!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, ei tiätteks mitää heekkui eile. Iha tavismuanaa ja sitt viäl semmost pahempaa, vaiks toi väittää ett samaa son, mutt hiukka eri mallii. En tykkää, jäks. Väkisin syän vähä. Sitt syän raksui enempi ja pummin kaakkei. Eikä toi suastunu eile tekee mitää oikeet ruakii, vihanneksei taas vaa. Mä jo luulin, ett fisutint tulis enemmänkii. Ei sitt *kissimöks*! Soli palauttanu jotai mun muanaa, ku oli pilall ja sitt sitä ei enää ollukkaa koko kaupass. Ei pitäis tekee tommosii, soli ainoo safka, ku mä suastun syämää. Nyt mä sitt oon nälissää, jos ei tulis vaiks tänää jo jotai oikeet muanaa. Mä tiän, ett toll on mulle nyt pakkasjömmas iha jauhistkii ja fisutint! Jos vaiks siält, jooko. Ai ett ehkä? No mä yritän olla tänää oikee kilti.... vaiks ei munst oo fotookaa, ku mä kert goisin eilisen. On vaa tollane omituine judeka.
Luettua: Elisabeth Adler – Malibun yöt, hömppää, yksinkertaisesti hömppää ja jonkinmoista jännitystä. Kelpaa korkeintaan matkalukemiseen ja unta odottelemaan, sorry nyt vaan. Aiheuttaa lievää inhoreaktiota kaikkinensa, liian siloisen puhdasta ja kaikki niin kauniita, jäks – niin, ja lopussa, kiitos, seisoo! Anneli Vainio – Missä kalat syövät puiden lehtiä. Erinomaisen hyvä opus vapaaehtoistyöstä lääkärinä Kambodzassa sekä elämästä ja asumisesta siellä. Sitten vielä mainio kuvaus matkasta Laosin, Tiibetin ja Kiinan kautta koto-Suomeen. Tämä tykkäsi kovasti, varsinkin kun sitä uskontopuolta ei missään tuputettu vaan puhuttiin enempi asiaa ja järkeä. Tämä suosittaa vieraista kulttuureista pitäville ja matkakirjoista nauttiville – tässä oikeaa asiaa vanhemmallakin iällä toteutettavaksi! Leidi muuten on erikoistunut kivunhoitoon... hmmm...
Näin lumihuitaleiden leijuessa vaihteeksi taas ulkona, on sentään onni huomata, että kärsitään sitä muuallakin. Ei, en toivo mitään pahaa siis kenellekään enkä minnekään. Suomessakin on selkeästi lumen käsittelyn tieto-taito unohdettu jo muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä. Nimittäin edelleen katujen auraus on kesken tai pihan hoidettu äärikehnosti. Meillekään eivät kaikki autot pääse pihaan asti, joten on varauduttava lengottamaan tuonne tien päähän – sinne hiinä-ja-hiinä pääsee, jos lunta ei ole kovin paljon tai se ei ole aivan pehmeää.
Tämän päivityksen aloitus siis selkeästi jo viittaa siihen, että paluu Varastolle on edessä heti huomisaamuna ja varhain! Grrr. Toisaalta, en tunne lomailleeni – olen vain ollut poissa töistä. Joka päivä (ainakin melkein) on ollut jotakin järjellistä ja tärkeääkin tekemistä. Tänäänkin pitäisi vielä kertaalleen siivota kursorisesti eli imureerata sekä vielä vaan pyykätä yksi korillinen tavaraa. En minä kyllä ymmärrä, miten sitä pyykkiä on kertynyt – näin vaan on! Lisäksi viitakon hoitoa, pakkoruisku ja vaatteiden etsintää Varasto-olosuhteisiin. Se onkin vaikeampaa, kun on kulkenut mukavissa ja karvaisissa kotivaatteissa koko viikon. No, eiköhän sieltä jotakin löydy. Täytyy kääntää taas pari pinoa, löytää erilaisia näyttöliittymiä aivan uudella tavalla ,D
Eilinen meni oikein viihdykkäästi! Belgarion tuli hyvin täsmällisesti puolilta päivin ja oli suorastaan hämmentynyt, kun ei tarvinnutkaan tehdä mitään. Oikeasti hän epäili minun huijaavan jotenkin, joten pakkohan se oli lähtiessä tyhjennyttää täysi lehtiroskis sekä sekajäteroskis – että tekisi jotain lounaansa eteen, nimittäin ,D Lenkkarit olivat ikävä kyllä numeroa liian isot! Harmi, ne ovat täysin käyttämättömät ja siistit; jos joltakin puuttuu saapi hakea kokoa 43 olevat musta-harmaat, hopeisella raidalla koristetut lenkkarit Welhottarelasta suoraan käyttöönsä! Lounaaksi tein tonnikala-sieni-purjopiirasta, joka onnistui ihan äärihyvin (aina pohjasta ei tule niin hyvää, nyt tein sen maustamattomaan jugurttiin ja toimii) eli tuli syötyä kaikkinensa! Kaffetta, vähään karkkia sekä brownieseja – jo jaksoi taas jututtaa. Ei hänelläkään mitään ihmeitä ollut kerrottavana, vain opiskelijan arkea ja melko yksinäistä sellaista kaikkiaan. Mukaansa hän sai paremman puutteessa omelaa kookos-mango-ananas –tuoremehua, tofua sekä Lotte-keksejä ,D Sellainen itämais-virolainen yhdistelmä, kun en missään ole viikolla käynyt.
Tein sitten myös lasitilauksen Favopticiin. Nyt kun sieltä voi lainata kuudet kokeilukehykset kerrallansa, jotkin aina sopivat! Löysin heti kahdet mahdolliset käyttölasit sekä yhdet lukulasit, jotka oli pakko saada. Belga katsasti myös vaihtoehdot ja oli vähän eri mieltä käyttölaseista, hänen mielestään muistutan niissä P. Wäyrystä, vaikka minusta ennemminkin Urkkia ,D Lukulaseista hänkin oli oitis samaa mieltä; nuo karkkilasit oli ihan pakko saada – varsinkin kun hinta kaikkinensa oli 19 juuroa. Joten tilaus lähti ja rapotusta seuraa. Tässä siis kuvat: monitehot vasemmalla jokapäiväiseen käyttöön, karkkilasit oikealla (kyllä, ne ovat pinkkiä ja oranssia, kuvassa värit ovat liian haaleat!).
Kirjoittaakin taas pitäisi, jätin tähän aamuun. Hörhö halusi eilenkin katsella kuvalaatikkoasioita ja minä puolestani lukea tuon yhden opuksen kokonaisuutena loppuun. Lisäksi opetin Hörhöä maltillisemmin (minä?) käyttämään tuota kuvalaatikkopuolta, nyt se jo alkaa sujua. Kun vielä saan opetettua hänet sulkemaan sen sekä koneen, voi hänet jättääkin katsomaan myöhäisleffoja *huokaus*. Nyt kone on suljettu miten sattuu tai ei suljettu lainkaan. No, minä yritän! Tiedän, että en ole hyvä opettamaan, minulta menee hermo aika nopeasti, jos mikään ei näytä menevän perille. Ja varsinkin, kun mitään peruskäsitteitäkään ei ole hallussa, tuntuu välillä kovin turhauttavalta selittää asioita. Mutta eiköhän se siitä – Hörhö ei ole lainkaan tyhmä, hän ei ole vain tutustunut tähän puoleen elämässä – vielä *uhkailee*.
No niin, mutta normiviikot siis alkavat ja uuden viran velvoitteet *eheheeh*. Sen kunniaksi menenkin kietaisemaan pari mukillista vitamiinijuomaa!
----------------------------------------
Purrrrrrrmenta, kavrut! Kyll siis hei mull on oikeest kissinpäivät. Taas tuli kaikkee kliffaa.Poika oli käymäss ja mä sain olla sen kans soffall. Sitt se mamin kavruukiioli taas täälä ja se ain sanoo, ettei mami saa kiusant munt ja kysyy oonks mä saanu safkaa. Nii ja eilenkii sitt mami teki donaripiirast, mä sain ihan tosipaljo donarii. Tuli tosi pullukka olo, ku Poika lähti, mä goisinkii melkiist koko illa meinaan. Ja kaikki noi on ollu mulle oikee tosi kilttei! Nyt muakii taas haamittaa, ku mami sano nyt jo, ett sen pitää taas lähtee tianaa raksurahoi. Ei oo reiluu tommone! Mutt toisaalt, sitt on taas kliffempi venaa sitä himaa ja ootella, jos jotai kivaa safkaa joskus viikolkii sattuis sitt olee eväksen tai jotai. Nii mun tarttee viäläkii sanoo, ett mä oon ollu tosi kilti, ku mä oon saanu goisii täsä mein uudes sänkyss. En oo mitää tehny, goisinu vaa – on nii mukavaa >o<Fotoo ei tänää tuu eikä mitää muutakaa, mä annan mun kuvatilan noill mamin varasilmill. Ku must kert ei oo omii kuvei nii ni ei sitt täll kertaa muutakaa. Möhkö vois reipastuu ja ottaaa kuvei, nih kerta!
Kliffaa söndaagii ja heekkui kans kaikill!
------------------------------------------
Vincent, oikein kiltisti tehty – lupaan yrittää ottaa kuvia tänään...
Päivän slogan: Minä yritän virittää sekä nostaa kestokykyäni – harjoittelen Hörhöllä...
Luettua: John Simon – Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä. Tässä siis se kovasti kohkattu opus. Enkä minä taaskaan ymmärrä miksi... selkeää tekstiähän tämä. Selviää myös, miksi kirjoittaja on se joka on. Selviää kovin paljon muutakin, Herlinin perheestä, Pekka Herlinin persoonasta jne. Kaikki vielä joko kirjallisin faktoin tai haastatteluin perusteltuna. Hyvä elämänkerta, tämä piti – ja hyvä, että asiat sanotaan niinkuin ne ovat. Suosittelen kaikille elämänkerroista pitäville, perhekriiseistä ja -yrityksistä kiinnostuneille sekä muuten vain udekkaille lukijoille... Ei paha ollenkanas, vaikka välillä aika rankkaa ja paljastuksenomaista tekstiä onkin!
Aamuyötä taas, lukijat! Tai no aamua kuitenkin eli ns. normiunet on kuitenkin tullut vetäistyä. Särky vaan haittaa edelleen nukkumista, josta pääsenkin heti oitis urputtamaan ensimmäiset väninäni.
Olin siis menossa (oikeastaan olen edelleen) nilkkojen rtg:n Arvaustaloon Kanppiin tällä viikolla. Ajattelin, että samalla saisin ne kortisonipiikit lonkkiin. Kun asia kerta näkyy omisarviksen kirjaamissa tiedoissa. No, muutenkin tarkistaakseni lähetteen tilan ja ao. tahon järjenjuoksun, koska viimeksi he tössivät kuvauksen, päätinkin soittaa ja tiedustaa kaikkia asioita. Juuei, en päässyt läpi. Pääsin sentään keskukseen, josta luvattiin soittaa minulle mahdollisimman pian, tämä siis n. klo 9.40. Minulle soitettiin tuossa lähempänä klo 19... Ja kyllä, oikean nilkan rtg –lähete heillä on. Aha, juu! Siis että vasemmasta ei oteta kuvaa, vaikka sekin kipuilee. No, siinähän on tietty samat ongelmat (jos niitä ongelmia on) kuin oikeassakin, joten varmaan turha kuvata. Ja mitään kortisonipiikkiä ei voi saada ilman omisarviksen lähetettä! Ziis, siis ilman lähetettä =O Jopa arvauskeskuksesta sain bursiittiin piikin vain soittamalla ja ilmoamalla. Jopas nyt ollaan sitten tärkeitä, prletto! Ääneni jo kohosi hieman ja leidi hoki ”tota, tota, mie voisin...” – argh. Sovimme nyt sitten niin, että hän yrittää (!) soittaa omisarvikselle, joka voisi laittaa lähetteen ja saisin kaiken samalla kertaa samasta paikasta. Että minun ei tarvitsisi pungertaa ja odotella taksoja ympäri kaupunkia, kuluttaa matkoja ja lopulta päätyä Varaston pihaan...(jee, vammaiskortti käytetty!).On kyllä tehty harvinaisen hankalaksi joidenkin asioiden hoitaminen näissä yksityisissäkin terveyspalvelulaitoksissa, vaikka he kovasti tunkevat nyt markkinoille mm. 24 h palveluillaan. Minä kiltisti siis odotan soittoa sieltä päin. Murrr – en ole kovin helposti lähestyttävä nyt tässäkään asiassa.BTW, keksiikö joku kortisonille jotakin viihdekäyttöä, vai?!
Ja sitten – mitään tekstaria sängyn toimittamisesta tänään ei tullut, vaikka niin oli sovittu. Siis hiukan tämä on nyt hermostunut. Tämä aikoo soittaa asiasta ja kysäistä perään. Minä nimittäin valmistauduin siihen sekä fyyisesti että henkisesti. Pesin patjansuojuksen, siivoilin makkaria, suunnittelin mihin työntää pikkusoffa, että henkilöt pääsevät nätisti sisään jne. Ja minulle pyhästi luvattiin, että tiistaina viimeistään klo 22.00 nukun uudessa sängyssäni! Jos minulle nyt kerrotaan, että se sänky tuleekin ”joskus”, kyseessähän on selkeä sopimusrikkomus jaminä haluan jotakin hyvikettä, pirulauta nih. Kyllähän se tietysti jo kuulostikin liian hyvältä ollakseen totta. Ja olenhan minä nyt täällä ilman onnea tuovaa Toveritarta, joten ilmeisesti kaikki on menossa vitelikköön siltä osin. Mutta kun Sotka aukeaa, minä olen kännikkä kädessä kyselemässä maksamani sängyn perään!
Eilinen meni siis pikkuisissa puuhissa, pientä siivousta, pientä pyykkäystä, uusioruuanlaittoa (lue: lämmitin vanhat jämät), pientä jupinaa. Lukemista ja hiljaista kälätystä Hörhön kanssa. Tiedoksi vaan, että Hörhö on viihtynyt täällä parisen päivää. Tilanne siellä omalla kimppakämpällä on aika kestämätön välillä ja Hörhö(kin) haluaa olla välillä ihan selvistä päin – eikö olekin outoa?! Joten huushollimme sisältää tällä hetkellä kaksi kollia, joista Vincent on välillä äänekkäämpi... Onhan se mukavaa, että on seuraa.
Lunta tulee edelleen ja me peitymme siihen hiljalleen, oikein viihdyttävää. Varsinkin, koska ei ole tarvis lähteä mihinkään. VR on mokaillut näemmä lähes joka päivä...kuulutukset asemalta tunkevat meille asti. Samoin ratikkakalusto sekoilee. Lumen ja pakkasen takia! Haloo, missä oikein kuvittelemme asustavamme? No, ei tästä sen kummempaa. Minua vain vähäsen pelottaa se, mitä oikeasti tapahtuu lumien sulaessa. Se tuskin käy ihan yhdessä päivässä tai viikossa. Odotettavissa liukkaita jääkelejä, tulvia ja vaikka mitä.... Juu, olen pessimisti.
Taidankin mennä tekemään toisen vitamiinidrinksun, että jaksan nuo odottelupuhelut!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, nyt mull on kyll aikastas kliffaa, ku mami on himass ja sitt toi kavrukii on täälä. Se on mulle huisin kilti kans, ei sano rumast niinku mami. Mami heti heemostu, ku mä aloin syädä sen kukkeleist niit piänii valkosii. Höh, nehä on ku kissii varte tehtyi! Ja sitt mä sain pakkasest jömmajauhist ihan oman annoksen, njammmm. Tänää se lupas laittaa jotai fisusafkaa, ai ett mä ootan taas. Mmmmm, mä tykkään tämmösest, vois olla aina näin. Vaiks sitt toi kyll otti taas mun upeen karvainstallaation pikkusoffalt ja tyynypäälliset ja kaikki ja heitti ne murinakoneesee. Mä loukkaannuin nii, ett melkee pureeraavitin mamii. Ne kyll on just tulos takasi, toi sano jo. Koht tapahtuu niinku, se lupas. Sitt se taas yritti haajattaa munt, ei onnistu. Eikä muute lähde ne kaavat, sitä se ihmetteli. Ett niinku kaavoi pölisee ja niit on joka paikas, mutt ku haajall ees yrittää, ei löydy *tsihih*. Ihan oli möhkö taas tiadot hakuses... No, mull on nyt aamusafkan aika, mamiiiiiiih! Ja toi foto, tota, hheheheh, voitte vaiks yrittää aavaa, ett kene takamus siin on?! >o<
Kliffaa päivää ja paaaljo nökötint!
----------------------------------------
Vincent, salakavala pieni pirulainen.
Päivän slogan: Fasismi ei ole kuollut – se on koteloitunut ja jo heräämässä uuteen viattomasti hymyilevään kukoistukseensa!
Luettua: Elina Lehtinen – Ole minulle olemassa,varsin kaksijakoinen opus. Alku on mainio satiiri (tai tosikertomus) akateemisen työttömän arjesta, työharjoittelusta palkatta, ”asenneongelmasta” ja muusta hyvinkin tunnistettavasta totuudesta. Tämä siis mainiota ironiaa, virnuamista ja ahiakin. Mutta sitten äkkilähtö Pariisiin ja hullaannuttava rakastuminen vievät pohjan pois hyvältä kokonaisuudelta. Tässä kaksi tarinaa tuntuu ympättäneen yhteen vain niiden itsensä vuoksi. Rakkaustarina on koomisen klassinen, minusta siis, eikä sovi kirjaan pätkääkään. Olisi siis ollut parasta jatkaa alun linjalla. Tämä suosittaa lukemaan kirjan, mutta rakennetta katsastaen. Muuten siis ihan ok tekstiä! Mauno Saari – Haavikko-niminen mies, juu, tämä siis se kohkattu kirja. En kyllä ymmärrä miksi. Toki aiheyhteydestä irroitettuna muutama sana voi tehdä mitä tahansa. Kokonaisuutena kirja on todellakin Haavikon näköinen ja oloinen, kovastikin! Ongelma on minulle vain se, että en henk.koht. pidä Mauno Saaresta... yritän unohtaa asian. Eli kyllä – tämä on hyvä kokonaisesitys Haavikon elämästä, tavasta ajatella ja elää, kirjoittamisesta ja oudoistakin mielleyhtymistä. Suosittelen lukemaan, jos eteen tulee. Voisin harkita jopa tämän hankkimista itsellekin, jos erityisen edukkaasti vastaan kävelisi.
TÄMÄ LEPUUTTAA JA ODOTTELEE PUHELIMEN SOIVAN – USEITA KERTOJA!!!
No niin, rakkaat höpönassulukijani siellä! Polga-täti on taas nukkunut kipujen ja särkyjen kourissa vain vähän ja päättikin alkaa päivityshässäkän joutessaan (?).
Eli todellakin perjantaina selvisi, miten The Virka joutui minulle ja miksi sitä juhlittiin juuri osastolla koko porukan voimin melkoisen iloisana. Asiahan lähti siitä, että itse luulin virkamääräyksen olevan vain vahvistus oman virkani virallisestamisesta eli siitä, missä jo olen. Koska mitään kutsua haastatteluun tms. ei ollut tullut. Viattomasti siis kuittasin sen vain iloisana yllärinä. Totuus on hieman monimutkaisempi, valtion tapaan ,D
The Virka oli ollut jo jonkin aikaa täyttämättä. Kun se sitten julistettiin haettavaksi hyvin lyhyellä varoitusajalla, kaikki konkarit tietävät, että paikka täytetään silloin tavallisesti talon sisältä. Meitä sisäisiä hakijoita oli 5 – 6, en nyt nimittäin muista kaikkia. Ulkoakin tuli nivaska hakemuksia, joista kuuleman mukaan valkattiin haastatteluun ihmisiä tarkoituksena käyttää heitä hyväksi mahdollisissa muissa olevissa ja tulevissa sijaisuuksissa eikä suinkaan The Viran täyttämisessä. The Virka oli päätetty täyttää sisäisen haun kautta tulleista hakemuksista.
Ensin oli katsottu koulutuskortit ja nimikirjat, eli jokaisen eritasoinen koulutus ja CV näin suomennettuna tavalliselle rupusakille *ehheehheh*. Sen jälkeen oli arvotettu henkilön työhistoriaa Varastolla, monialaista osaamista, suhtautumista sijaistuksiin ja yleensäkin työntekoon. Siinä vaiheessa kuulema Welhotar oli rankattu välittömästi ykköseksi. Jäljellä oli vain lausuntojen pyytäminen asiasta ja tietojen mukaan kaikki muutkin tahot olivat samaa mieltä. Siksi siis minut valittiin... ei mitään paljastavaa tai kammottavaa; vain raakaa ja rujoa työntekoa, kohtuullisen huolellisesti, tietyt perusasiat hyvin tuntien eikä mitään eteen tulevaa vältellen tai peräti työstä kieltäytyen!
Ai mistäkö minä tiedän tämän kaiken? No, alkaa olla hyviä ystävätuttuja jo – siis ei ihan ystävän tasoisia, mutta parempia kuin tuttavat. Kaffepöydän tietotoimisto oli jo varma, että leidi M. valitaan. Hän on mainostanut kovasti itseään mm. koulutuksen osalta ja ollut kohtuupitkään talossa...
Valinnan teki siis henkilöstöpuoli ja se, että se osui minuun ja meidän osastollemme, tarkoitti tietysti meriittiä ja juhlimista myös osastolla. Osastolla on taas uusi vakivirka! Upokin lienee hyvin, hyvintyytyväinen sekä itseensä että alaisiinsa. Siksi siis sellaiset pienimuotoiset juhlat! Siksi sain tosi vinkeän kukkapuketin, tarjolle kasan suklaaleivareita, keksejä ja muuta kivaa ,D Sen takia lähes kaikki kävivät jutustamassa ja kyselemässä tai kertomassa omasta vakinaistamisestaan. Vakinaistaminen kun nykyisin ei ole mikään pikku juttu, näemmä. Jotkut odottavat sitä kymmenkunta vuotta, jopa pidempäänkin! Oli siis oikein mukavaa olla suosion kohteena, juttusin monen kanssa pitkät pätkät ”vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin minäkin aloitin valtiolla jne. Eli tällainen tarina tämä! Oletteko nyt pahoillanne, kun ei tämän suurempia paljastuksia tullutkaan *virnuaa*?
Welhotar siis teki työnsä, kiroili ja meuhkasi ääneen työhuoneessaan, kompuroi ja laahusti käytävillä myös välillä kiroillen, haisi tupakalta ja raahasi isoja viherkasveja huoneeseensa, pungersi joka päivä taksolla manaillen perille mukanaan iso kassi, jossa kummallisen hajuista kasvismuonaa, kirja sekä muuta viihdykettä vaikka puolijoukkuetarpeisiin.Sillä sen viran näköjään sitten saa =D Se, että olen näinkin ilokas, johtuu eräästä asiasta. Tässä iässä oleva naisihminen, tällä koulutuksella ja ulkonäöllä sekä sairauksilla koristeltuna ei ole taatusti työmarkkinoiden halutuinta kastia! Muutoinhan tämä osoittaa taas Varaston puolelta melkoista ennakkoluulottomuutta, mikä on vain hyväksi maineelle.
Ja sitten sänkyasiaan! Olen jo vuoden haikaillut vuodetta – ensimmäistä omaa kunnon sänkyä ja päätin jo aikanaan käyttää veronpalautusrahat siihen. Fibrolle ja selkäongelmaiselle sänky nyt vaan on aika tärkeä asia! No, en löytänyt sopivaa eikä aikaakaan tuossa aikaisemmin ollut (HUOM! EI myöskään joutilaita vapaa-ajan matkoja!!!), otin hiljallensa netin kautta selvää, mistä löytyisi se mitä haluan: runkopatja jalkoineen ja petareineen, kotiin kuljetettuna ja kasattuna sekä vanha pois vietynä roskineen (ei tarkoita kolleja!). Minulla kun ei ole ystäviä, jotka avittaisivat tällaisissa asioissa. Ja Sotkaan sitä sitten tuli päädyttyä, kuten aikaisemmin postasinkin jo eli asiakaspalvelu oli iso osa valintaprosessia.
Toveritar lupautui kaveriksi pullakaffepalkalla, laadin hienon aikataulun sille kaameimmalle lumimyräkkäpäivälle ja sitten sukelsimme reissuun. Ette muuten usko – taksojen aikataulutus piti ja oli jopa edellä aikaansa ihan kotoon asti. Eli ensin suuntasimme Lanternan Sotkaan. Katsaus patjoihin, Toveritar toimi koipina ja etsi myyjän. Kerroin haluavani joko-tai-sängyn, että katsoisin niitä. Hän esitteli ja kerroin jo katsoneeni tarkemmat tiedot netistä, että tämä ja vain tämä on nyt sitten oikea. Nopea valinta ja koeistunta vielä – jesh. Ja ei kun laatimaan papereita sekä maksamaan. Viissa vingahti, paperia kului ja sänky luvattiin tiistaiksi viimeistään klo 22.00 (heillä kuljetukset hoitaa ulkopuolinen taho klo 16.00 – 22.00, edellisenä päivänä tulee ilmo tekstarina tarkemmasta ajasta). Ja hah – olin tosi fiksu ja filmaattinen; olin laatinut pihakartan ympäröivästä alueesta eli miten tänne oikeasti saa ja pystyy ajamaan isommalla autolla eli ei pihaan vaan pysäköintialueelle jne. Tämän paperin henkilötietoineni luovutin vielä eteenpäin ;D Kaveri oli kovin tyytyväinen, olin ilmeisen aktiivisen omatoiminen asiakas, toki pohjana oli se aikaisempi tarkka soitto ja kysely. Eli nyt vain odotan toimitusta. Mies vielä mainitsi, että taatusti tiistaina ennen klo 22.00 nukun jo uudessa sängyssäni ;D Kerroin, että Sotka on nyt Blogistaniassa noteerattu ja mikäli tuote ei ole hintansa arvoinen tahi toimitus tms. kusee, minä rapotan siitä välittömästi. Enkö olekin kiva ihminen ja aasiakas?
Tähän Täydellisen Sängyn Metsästykseen kului siis noin 12 minuuttia! Loppuajaksi menimme pullakaffelle ja kälättelemään joutavia, jos myös asiaakin.
Vielä jatkoimme Toverittaren kanssa Itikseen ja Yrjölle. Minulla oli vakaa aikomus hakea vain kosteusvoidetta sekä samalla antaa vähän negapalautetta toiminnasta. Mutta sitten kävi niinkuin kävi. Sain kaksi jömma(taas!)shampoota, kaksi isoa ja kaksi pientä kosteusvoidetta, huulirasvaa, ripsaria sekä kaffemukiparin – ja maksoin koko hoidosta noin 10 monikansallista. Lisäksi minua palveli itämaisperäinen leidi, joka todella palveli ja oli erinomaisen osaava. En minä voinut olla hänelle vihainen, hänhän ei ole minulle mitään tehnyt. Edellinen visiitti vain oli katastrofi kehnon palvelun osalta... Joten jouduin poistumaan tyytyväisenä sieltäkin, hmph. Tässä vaiheessa Toveritarta taisi jo naurattaa – arvelen!
Vielä käväisin vihannestsioskilla noutamassa vähän apetta ja ei kun odottamaan taksoa, aikaa oli runsaasti. Menimme ulos, sytytin tupakan ja kas, taksohärra vähän kauempaa tulee kysymään, olenko mahdollisesti Welhotar menossa kotoon=O Äimän käki siinä sitten hilautui taksoon ja pääsi sen hirveän keliahijonomonionnettomuuksien ohitse nopeasti ja varmasti.
Eli kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Uskon tämän johtuneen siitä, että mukana oli tuo onnea tuova Toveritar. Yksin olisin luultavasti ollut hyvinkin kuusessa pikaisesti – ettekö tekin usko? Eli ziitosta vaan, lisäpalkkiota joskus toiste ;D
Ainoa ongelma onkin se, että tuli käveltyä sen verran, että koivet olivat jo lauvantai-aamuna äärikipeät ja vähän turvokkeessa. Ja sitten piti vielä Belgarionin kanssa roudausreissulle. Asiasta seurasi se, että nyt olen taas kävelykelvoton, kohta heitän särkylääkkeet kitusiini – odottelen vielä jonkin aikaa!
Koska tästä postauksesta tuli nyt näinkin runsas, normipostaus palaa kehiin joko tänään myöhemmin (aika epätodennäköistä), mutta viimeistään huomisaamuna Vincent-kuvineen kaikkineen!
POLKA LOMAILEE JA LEPUUTTAA, MAIHARIT MYÖS!
PS: Lumimyräkkä näyttää alkaneen! Onneksi minulla on nyt hyvä varmuusvarasto muonaa ja jokunen seinällinen kirjoja. Hamsteri viihtyy.... =D
On se sitten kumma. Kiirettä piisaa, sekä töissä että tänään vapaalla – yhtä kiire kuin yksikätisellä tapetoijalla urakkahommissa.... Töitä jäi ja tulee lisää, ne prleet kun muistavat minun olevan pois ensi viikolla, argh. Toivoisin joskus jonkun edes unohtavan, mutta kun ei. Eilenkin tuli taas väännettyä niin, että heikkopäistä hirvittäisi. Ainoa kunnon tauko oli käynti Arvaustalossa sikispiikillä, oli se pakkoistunto 15 min. Hjuu, on vähän jäykkis ja kipeä handu nyt... Sika sai siis sikaa O__O Voin kerrankin kehua saaneeni =D
Vapaan kiireet ovatkin sitten aasia erikseen. Palmia toki lähetti hienon aikataulun, kunhan se nyt vain toteutuisi. Ja jos kaikki menee kuten Minä olen suunnitellut. Eli lähden ihan vaan sellaisille ostoksille, joita on hyvin pitkään ja hartaasti harkittu ja mietitty, Toveritar seurana. Selvä? Rapotusta sitten taas myöhemmin asiasta...
Mutta on se mukava, että kaupunginvaltuutettu (muistattehan, kun kyselin kokemuksia jne. matkapalvelusta) nyt todellakin toimii asian eteen. Ja pitää minut ajan tasalla toimiinsa liittyen. Eli sain eilen meiliä, josta tässä ote:
Otin ryhmäpuheenvuorossa tasa-arvosuunnitelmaa käsiteltäessä viime viikolla valtuustossa esille Matkapalvelun toiminnan ongelmat. Tein asiasta ponsiesityksen, jota kannatti mm. XXXX. Ponsista äänestetään viikon kuluttua. Pyrin viemään asiaa eteenpäin myös muissa keskusteluissa, joissa on mahdollisuus myös esittää laajempia perusteluja.
Tämä lähetti omissa nimissään kiitosviestin heti. Toki muistatte, että minun nimenihän nuissa papereissa vain näkyy. Tosin olipa joku hyvän kirjoituksen vääntänytPalmian ja matkapalvelun toiminnasta (tai siis ei-toiminnasta) eilisen HS:n mielipidepalstalle. Valitettavasti se on maksullisella puolella, joten en voi linkata. Joku oikeudet omistava voisi laittaa kommenttilootaan linksun? Mutta katsokaa vaikka eilisestä paperilehdestä! Asiaa, sano... oikein hyvä siis. Hyökkäämme kaikilla rintamilla yhtä aikaa ,D Pelottaako, oi Palmia??? *noitamaista käkätystä*
Mutta kyllä voi ihmisenpoikasta väsyttää ja särkeä. Ei tämä ole kuulkaas kivaa, ei sitten yhtään! Eikä oikein jaksa nyt vänistä Varaston eilisestä härra ei-tervehtivän tempuistakaan eli toiste siitäkin. Tulin kuitenkin siihen tahtotilaan, että en tarjoa mitään Varaston porukalle *kiäh-kiäh*, katsotaan asiaa myöhemmin. Nyt tämä lähtee keittelemään kaffet, riipomaan vitamiineja ja nikotiinia ihan ensalkuun! Nih kerta!
-------------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kavrut! Hei, ei siis heekkui, vaa tavismuanaa. Ja ihan kamalan galsaa, mä en tod siis ala yhtää mitää enää. Mamiiiiiiiiih, teke mulle kesä, jooko? Aurinko ja lämmint partsill – siit mä diggaisin tosi paljo. Nyt vaa möllötän tääll päivät ja venaan tota yht himaa. Tänää se sanokii jo, ett se tulee aikaste paljo myähemmi ku tavallist. Hui, miten mä pärjään?! Mä en tykkää muuteskaa olla yksin tääll niit kamalan pitkei tyäpäivei. Ja sitt toi viäl lähtee johti hakittaa jotai taravoi. En ala *möks*!Iha hölmö toi kuvaki, son sitt täält enkä mä oo siin >o<
Luettua: Poikkeuksellisesti kesken pari kirjaa eli Saarikoskea edelleen ja eräs toinen tiileskives. Rapotetaan, kun on valmista ,D Jaa, Salingerkin lopulta lopetti tupakoinnin *köh*, kepoisat mullat!
SE ON MENOAEIKÄ MAININKEJA – MUKANA MYÖS MAIHARIT!
Arvatkaas kuka voitti, Varasto vaiko minä? Minä nimittäin nyt ehtottomasti vaatin, että minua puhutellaan tästä lähtien The Virkanainen Polgara af-von-und-zu Welhottareksi und Vincent kans ,D Kävi nimittäin niin, että sain The Viran! Ei, en sitä mitä hain, mutta oikean viran, jatkuvan määräyksen siis. Tosin se aivan selvästi olikin suunnattu minulle: viran numero on 666 *huutonaurua*! Palkka nousee yhden palkkaluokan, hommat pysyvät samoina (lisänä se, mistä eilen kerroin) eikä tarvii lähteä mihiskään. Että tämmöinen tapaus! *kumartelee, niiailee ja odottelee runsaita taputuksia*
Minä siis katson ainakin moraalisesti voittaneeni! Tosin eilinenkin oli yhtä hemmetin matalalentoa töiden osalta, huh... karmeeta kattoo. Kerran jo vetelin päin seiniä, kun koipi petti – ja hlöstöpäällikkö vieressä pelästyi *tsihih*, jopa ainakin uskoo vaivojani. Vieläkin jäi tekemistä ja hommaa eli lähdin normiaikaan ja tiedän, että sinne vielä ilmestyi illan aikana rojua. No, eihän se työ tosiaan tekemällä ole ennenkään loppunut, että jos vaikka lähtisi siitä. Pidin eilen sitten taukoja iltapäivällä enemmän ja painoin aamun rajummin menemään – olen nähkääs parhaimmillani aamulla, kuten te kaikki 10 armasta lukijaani tiedätte(hän)?!
Mutta mitä tekee koko iiiison hallinnon atk-puoli: ilmoittaa, että kappas vaan, IE6:ssa on tietoturvariski. Siis ei hemmetissä, mistä ne sen sai tietää vasta nyt – ja pistivät netinkäyttökiellon. Toiset noudattavat, toiset eivät *köh*. Eli ainakin yritän katsastaa viestini, jos en muuta ehdi tai pysty. Paljoa ei blogeissa uskalla ravata, seurannevat liikennettä nyt aika tiheään... On se, päivittävät koko hoidon ilmeisesti. Ja tiedättekös mitä, viikon päästä asennetaan uudet keskusyksiköt kaikille, siihen liittyen myös ohjelmistopäivityksiä eli anna mun kaikki kestää! Miksi kukaan ei ole siellä ihan vain ajattelemassa? (No joo, tämä OLI toki retorinen kysymys!) Jos Minä Itte saisin taas päättää, tekisin asiat yhteen syssyyn, mutta kun ei niin ei. Arrrrrrrrrgggggggh.
Ah onnea oli kuitenkin se, että härra joka pitää itsestään, oli etätyössä. Rouva Kääkkänä taas teetti niin paljon töitä, että unohti svidduilla ja kohdella kuni koiraa. Eli siinä mielessä pääsin suht helpolla. Lisäksi infosin Kääkkänää eräästä tiedosta, joten hän ei tullut menettäneeksi kasvojaan! Kiltti minä, Pikku-Polka nostaa päätään. Kotona odotti paketti ja kirjapaketti, jee kirjapaketille, jossa oli yksi kirja ,D Tämä tykkää semmoisista paketeista kovasti!
Tänään onkin vuorossa sikalunssapiikki heti aamusta. Illalla olisi työkaverin läksiäiset eli rva M. siirtyy toiselle osastolle, harmi-harmi. Minä en aio juhliin jäädä, kun eivät ole työajalla. Siis minun työajallani, tietysti. Varmaan joskus klo 16 jälkeen. Toivottavasti jättävät jämiä köyhille eli aneita ja almuja ,D Itsekin vissiin pitäisi tarjota jotakin lauvantaina. On kaikenlaista *köh-räyh-auts* syytä... no, sain paketin The Ä:ltä, jossa oli kaffetta, suklaata ja suolakeksejä. Jos kaivelen vielä kaappeja, ei tarvitse värvätä ketään edes kauppaan ja kai nyt yhden osaston väen tuolla hoitaa. Tai jospa tällä vinkeällä rosmolla olisi avitusta asiaan ;D Että yhtä juhlaa tämä elämä, eiks? Ei, no ei kyllä. Koipia siis särkee edelleen melkoisen täpöllä eivätkä ne pidä kunnolla. Pitää olla tarkkana kuin Tarkka itse!
Että se huomisesta, perstaina onkin paljon puuhastelua ja matkustelua eri toimipisteiden – siis kauppojen yms. – välillä, ziitosta vaan apua luvanneelle. Lisää asiasta huomenna, että teidänkin mielenkiintonne lukea joutavia jorinoitani säilyy tai jopa kasvaa ,D
----------------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! Nonnih, mami teki sitt eile kalapuikkelileivän ja mä sain ihan oman puikkelin, njammmm. Ja sitt Poika kävi päiväll, mutt ei se ehtiny olla, ku sill oli kamala kiirus. Se tulee sitt parin päivän pääst. Joteski mun tekis miäli jotai hyvää, mutt toi vaa ei oo antanu. Enkä mä oikee tiijä mitä se sitt oiskaa, meinaa. Tahon vaa jotakii! Muute oon ollut iness, goisinu peiton all ja soffall ja venannu, ett toi tulee himaa. Hirrrrrrrmusen galsa tuala on, mun pylde ihan jääty illall, ku mä kävin siälä. Mä en tajuu, miks ihmisten tarvii mennä ulos. Eiks ne vois vaa jäädä himaa? Hoitaa niinku kissei, ku on paljo pakkast? Must semmone judeka pitäis saada johki elukkalakii heti ja just. Ai jaha, taas toi on ettiny jotai kissikuvei, ku ei oo muka ehtiny must ottaa fotoi. No joo, se on ollu ihan kammon kipee ja väsy... Jos se viikendin ehtis sitt, mä ainaskii toivon! Ai nii, tää kuva on tualt.
Kliffaa torpsontait kaikill mun kavruill!
---------------------------------------------
Vincent, materialisti – mutta pakkasesta olen samaa mieltä!
Päivän slogan: On niin kylmä, että aivotkin jäävät mieluummin kotoon peiton alle koko päiväksi!
Luettua: Colin Beavan – Ekovuosi Manhattanilla. Joo ja tuota, kohtuullisen mutkatonta ja pätevää tekstiä – mutta, jos on riittävästi rahaa voipi myös ns. köyhäillä. Eli hiukan tässä nyt menee jenkkiläisyyden ja rahan piiriin tämä meno, valitettavasti. Uskottavuus siis hieman kärsii. Toki tämä on hauska tietokirjaksi, ei siinä mitään. Ja kirjan parasta antia on lopun yhteenveto sekä mutkattomasti esitetyt tilastotiedot ja ennusteet. Suositellaan kaikille ekologiasta, kestävästä kulutuksesta sekä ilmastonmuutoksesta kiinnostuneille. Rätväkämpi arvostelu myöhemmin toisaalla... Suosittelen kuitenkin luettavaksi ihan kaikillekin, sen verran sujuvasanaista on tämän toimittajan ja bloggaajan teksti! ;D
Aivan, tavanomainen maanantai ja tavistakso, tuttu kaveri vielä puikoissa Varastolle. Siihen tavallisuus sitten loppuikin. Kuten arvaatte, sairiksen aikana on kannettu erittäin runsaasti tekemättömiä töitä ja kun on vielä kuukauden loppukin... argh! Ja lisää tuli pitkin päivää. Tämä raatoi niska väärässä, vaikka siitä saa vain väärän selän, klo 6.40 – 14.35 ja lähti aivan jäykkiskipeänä odottamaan taksoa.
Ja odotti. Odotti. Odotti vieläkin. Ja se stana oli 45 min myöhässä. Ei, itse asiassa olivat jotenkin tössineet tilaukseni, minulle siitä ei kerrottu, mutta tuli normitaksi Pazilan tolpalta – vähän laittaa ajatteluttamaan taas niitä käytäntöjä, prle. No, olin sopinut erään hlön kanssa käynnistä postissa, kirjastossa ja kaupassa – samalla olisi voinut nähdä yhteisiä tuttuja. No, hänellä ei ollut puheaikaa luurissa, en saanut kiinni, lienee sitten epäillyt, että johonkin jäin. Ai että kismitti. Ja kuten olen kertonut, täsmälleen turha valittaa. Tehän näitte viimeisen vastauksen kokonaan. Eli mitään korvausta kivuista, säryistä sekä menetetystä (ja palellusta) ajasta ei mistään tule, ei tod.
Eikä tässä vielä kaikki, kuten me Kostokanavalla sanomme – posti palveli niiiiiiiin hitaaasti, melkein kuin rautakauppa. No saavutus oli loistava, kolme (->3) uutuutta luettavaksi ja silleensä, mmmm. Kirjastossa taas oli uusi harjoittelija *huoh*. Tämä ei millään meinannut enää jaksaa. Katsokaas, kun paluutaksokin oli varattu ja olin yksin liikenteessä.
No, pikapäätös: kaikki ruuat Rismasta, koska sieltä saa sekä kissinruokaa että tupakkaa ja jotakin muonan tapaistakin. Äkkiäkös tuo, Welhotar selvisi sieltä 15 minuutissa. Ja sitten tuli takso melkein heti. Ja kotiin aivan puhkipoikkinaisena ja seipäänä. Söin jotakin, mitä en muista syöneeni vuosiin; kertokaas te, mitä se voisi olla ,D Olisi kiva kuulla epäilyksiänne?! Ja pötkölleen uuden kirjan kanssa. Ihan hissukseen ja varo-varo-vasti, särky nimittäin oli ja on melkoinen. Kello on nyt täsmälleen 00.00, enkä ole vielä edes saanut torkahdettua, vaikka olen lääkinnyt niin tuhdisti kuin uskallan ajatellen tulevaa työpäivää.
Tänään onkin sitten veikeä ja taatusti kaikkien odottaman kehityskeskustelu Upon kanssa. Mrrr... mietin jo, miksikähän kaikki katselivat minua eilen niin oudosti. Johtuukohan se jostakin, mistä minä en VIELÄ ole tietoinen. Pahaa pelkään, rapotan heti lisätiedoista! Nih kerta. Uuups, synkeä idea tuli mieleni syövereistä ja erään kaverin herjanheitosta – ovatkohan ne löytäneet tämän lokin =O No, en minä Varastoa ole ihmeemmin haukkunut enkä paljastanut mitään, mitä ei tapahtuisi missä tapahansa normaalissa Varastossa. Enhän?
No olkoon, sinne nyt kuitenkin on mentävä. Vaikka vain haluaisi lääkäriin ja se voisi tod. olla nyt paikallaan. Mitäs juoksuttivat eilen kuin järkensä menettänyttä (tai siksiköhän ne minua luulevat?). Paranoidiset piirteeni tuntuvat lisääntyvät vähitellen, huh.
Miksi muuten on olemassa Bad Hair Day, mutta kukaan ei ole vielä lanseerannut Bad Legs Dayta? Sillä olisi kovastikin eräissä piireissä ehkä käyttöä. No juu, olisi kai tässä muutakin, mutta ei nyt heittäydytä ihan mahdottomuuksiin kuitenkaan.
Ei kun katsastamaan nettimaailmaa ja kohta ensimmäiset aamukaffet *köyhä virn*!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Ai ett, oonks mä sanonu jo, ett toi mami on välill aika ihana. Se kävi ihan yksin urheest kaupas ja toi mulle-mulle-mulle kissimuanaa ja huuuuuuurjast kalapuikkeleit ja donarii! *pus* Tai siis en mä nyt saanu ku yhen kalapuikkelin, mutt mä näin ison paketin heekkui ja puukkei <3 Nyt alko taas safkapolitiikka pelittää, ku välill tulee muutki muanaa. Mami muute äske ihan pelästy, ku mä goisinkii sen peiton alla ja alkasin pitää ihan omituist metelii. Höh, mä kattelin vaa uneja, en muista kummosii, mutt hurjan vaarallisii noli. Ett piti sitt ääntelehtii kans semmottis tyylii sopivast. Se ihan kävi jo kattoos, mikä mull on hätän tai jotai, se sano. Liikkist, just. Täss ku joku ihmetteli eile sitä fotoo, mä oon nousemass siin eilisess fotos täst asennost goisiis! Nii ett ei ihme, jos se näyttää vähä omituiselt >o<
Kliffaa tisjantait koko jengill!
--------------------------------------------
Vincent, tämä ehti jo oikeasti pelästyä *huh-huh-huh*
Päivän slogan: Vainoharhaisuus ei tarkoita, ettei joku silti seuraisi toimiasi!
Luettua: Henning Mankell – Savuna ilmaan, taas hiukan poikkeavaa tarinaa tältä kaverilta. Toki löytyy murha meren läheltä, poliisin sisäisiä ongelmia ja sitten se suuri liikuttaja eli raha! Juu, minä pidin, hieman erilaista kerrontaa jälleen kerran ja suosittelen vähintään Mankellin kavereille. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows – Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Älkää antako nimen johtaa harhaan, tämä on aika viehättävän omanlaistaan kirjeenvaihtoa sodanjälkeisestä Englannista sekä Guernseyn saarilta, jotka kärsivät sodasta omalla omituisella tavallaan. Pidin tästäkin, vaikka en yleensä tämän tyyppisistä kirjeromaaneista välitä – tämä toimii aika hyvin ja tuo esiin historian pienen sivujuonteen. Eli suositellaan aivan senkin takia, vassokuu. Ja niin, sitä Saarikoskea aina välillä jokusen kymmentä sivua, ettei totuus unohtuisi =I
No niin niin, kyllä minä tiedän – ei ole ollut päivityksiä. Ja tästäkin tulee lyhyt.... ei jaksa, en ole nukkunut pariin yöhön. Särkee koipia edelleen täpöllä, lomperointikin meni kuten piti *ehehheheh* ja yksi yllärikin julkistetaan myöhemmin.
Lähinnä tässä nyt ollaan unen puutteessa, vatsa kipeänä ja lievässä flunssassa *koputtaa puuta, suorastaan hakkaa*.Tämä viikko olisi töitä, yksi tärkeämpikin juttu. Ja tämähän ei taas minusta riipu. Jos Varastolla en pysty kävelemään, se on lekurin paikka. Nih kerta! Ensi viikko onkin se piskuinen lomanpoikanen enkä aio tehdä yhtään mitään järkevää (no niin, no ehkä ruokaa...).
Että tällaista tänne, nukuin ehkä tunnin – uni vain karttelee. No, kyllä se joskus tuleekin, mutta on se veemäistä olla töissä silmät sikkaralla. En ole nimittäin saanut vielä niitä uusia klasejakaan. Ketuttaa siis.
Mutta nyt keittelemään kaffetta ja lukemaan Saarikoskea (jihhaa – se tuli, se kirja siis).
---------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä tiän, ett te ootte venannu mun postaust, mutt toi ei oo jaksunu mitää. Maannu vaa ja lukenu, nii ja juonu hihitysjuamaa. Ja sitt sen yks frendikii on ollu tääll, ett mull on kaikki ollut ihan ok – aatelkaa, nukkuu nyt kahen lämpösen ihmisen viakus, mmmmmm. Ja sain heekkuikii. Ett galsa siäl vaa on, ihan hirvee. Mä meen nyt takas goisiin, toi saa pitää kaffes ja kirjas >o< Ai nii ja tiätty mun ihailijoill ain yks foto *kollivirn*.
Voihan Vincent sentään.....
-----------------------------------------
Päivän slogan: Sitä ihminen tekee kaikenlaisia hulluja juttuja vain kerran elämässään ensimmäistä kertaa ;D
Luettua: Iso pino omia dekkareita (kun ei päässyt kirjastoon). Hanna Laitinen – Vartijat, nimeäisiköhän tämän enemmän nuorisofantasiaksi, siis tylsä miekka & kolhuinen kilpi –tyyliin. Onhan se mukava saada kotimaista fantasiaa, mutta ei nyt ihan näin tylsää, sorry vaan.... No, osan voi laittaa sentään kirjailijan nuoruuden tilille, vain 15-vuotta, eli siinä mielessä ei nyt hirmuisen paha. Edmundo Paz Soldan – Pakeneva joki, hiukan erilaista ympäristöä ja politiikkaa, ehkä rikoskin tarjolla. Erinomaista ympäristön, poliittisen tilanteen sekä koululaisten kuvausta. Vilkaiskaahan linkistä, suosittelen erityisesti Etelä-Amerikasta kiinnostuneille! Ja sokerina pohjalla William Blum – Roistovaltio, maailman ainoa supervalta. Ja tässähän sitä kiinnostavaa riittikin, tilastoja myöten. Mitä USA on väittänyt ja mitä oikeasti tehnyt.... aika pelottavaa luettavaa. Tämä hankkii kirjan ja suosittelee muillekin luettavaksi, hrrrrr. Pahempi kuin pahinkaan kauhukirja! Tämä oli siis todella suositus.
MENNÄÄN PAKKASEEN, KYLMÄÄN JA KURJUUTEEN – MUTTA MAIHARIT JALASSA!
Se on aika vähällä, ettei tämä loki muutu kohta p*skartelu- tai n**lelokiksi, kun pitää värkätä noita voodoo-nukkeja liukuhihnalta. En enää keksi muuta keinoa vaikuttaa eräisiin asioihin mm. Varastolla. Eli tässä sitä on värkkäilty *puhaltelee sormistaan neulanpistoja*. Toivottavasti tehoaa. Nimittäin leidi, joka ilmestyi meille toiselta osastolta on osoittautunut k-pääksi. Ei osaa tehdä korjauksia, mutta odottaa täydellisyyttä, josta myös huomauttaaa. Ihmettelee, miksen käytä puolen kilometrin päässä olevaa rintteriä jne. Prle, teki mieli sanoa, että pitäisikö olla jokin VAMMAKKO-lappu selässä koko ajan. Samaa ajattelin, kun eräs henkilö ihmetteli, miksi käytän hissiä. Prle, hissi on kerrosten välistä käyttöä varten – eikö? Hmph.
No, eilisilta menikin sitten varsin kirjallisissa toimissa. Ensin väänsin veryttelyksi pari valitusta. Ostamani kissanruokapussin sisältö oli paashaa, pari murua ruokaa, loput harmaata vettä – tuotevalvontavirhe. Tein valituksen Vincentin nimissä. Odottelemma vastausta, sitä ruokaa en enää kyllä osta! Toisekseen sain koelasit Favopticilta ja ensimmäistä kertaa kolmista laseista kahta paria ei voinut kokeilla; toisesta oli koko sanka irti, toisesta lasi halki ja irti sekä sanka katkipoikki. Huomautus ja palautus sinnekin.
Sitten siirryin takso-osastolle (kas kummaa...) ja tein pientä pohjapaperia sitä projektia varten, josta tässä aikaisemmin jo puhuin. Eli keräsin yhteen suurimmat epäkohdat ja mokat sekä pari pientä ratkaisumallia – tekstiä tuli 2.5 sivua. Ja se oli vasta alkua. Tosin se oli ranskalaisilla viivoilla ja parilla esimerkillä ryyditettyä tekstiä ja kohtalaisen helppolukuiseksi tarkoitettu, joten ei sitä voi oikein kirjoitteluksi sanoa. Mutta nyt sekin on sitten tehty. Jäämme taas odottamaan. Kokoushan on 20.1.2010. Minä tulen rapoamaan, jos joku ei asiaa tule huomanneeksi ja muutenkin kertomaan, mitä tapahtuu tämän osalta!
Jahas, torstai ja Welhotar on repopoikki, väsy eikä näekään kovin hyvin. Että näin sitä vaan taas pitäisi pungertaa kustannuspaikalle. The Viran täytöstä ei ole mitään huhuja edes liikkeellä, hassua sinänsä. Eli ilmeisesti se sitten täytetään talon sisältä, mutta kukaan ei myönnä mitään. Minulla ei liene siihen mitään osaa eikä arpaa – olen ollut täällä niin vähän aikaa, vaikka se ikuisuudelta välillä tuntuukin. Ei millään jaksaisi. Unet ovat jääneet äärivähiin ja säryt taas piinaavat aika rajusti. Lääkkeet eivät auta kuin vähän. Kipupkl:lle en pääse, se on jo kokeiltu. Vahvempia mömelöitä on, mutta niitä ei voi ottaa työpäivinä kuin illalla ja minun elimistöni käsittää ne piristäväksi eli uni kaikkoaa entisestään. Pitäisi kohta taas vetäistä perskännit, se auttaisi vähäksi aikaa! Sanokaa mitä sanotte, mutta näin on. Senhän on todistanut jo kapitalistinenkin tiedemies.
Hjuu, ei tässä muuta! Huomisen kun vielä jaksaisi. Tarjolla huomenna roudausreissu eli kirjasto, kaupat jne. kuten aina. Pitänee alkaa laatia taas listaa, ettei mitään olennaista jää puuttumaan. Että sekin on hankaavaa, voiko olettaa, että viikon tulee toimeen niinkin vähällä kuin nyt. Ei tod. aina, nyt oli aika paljon varastossa erilaisia kuiva-aineita ym, joten viikko on mennyt suht siististi ruoka- ja siisteys- sekä kissapolitiikan osalta.
Ai niin, pakko kertoa – lopultakin löysin yhdestä divarista kirjan, jota olen etsinyt vuosia! Jihhaa – se tulee ensi viikolla kotoon kannettuna. Tämä on ilokas ja tyytyväinen...
No niin perinteiset vitamiinit ja nikotiinit sekä muihin puuhiin ennen takso-odottelua!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä oon nyt vähä hiljaskana. Mami suuttu iha tosissaa, kaikk sen peitot meni taas pesuu ja se on mulle tosi hyisen olonen. Kylmempi ku toi ilma oli sillo vähä aikaa sitte. Kerra se läimäs munt mopill takamuksilkii. Eikä ottanu viakkuu *sniiiiiiiiiiiif*. Mä en ala, millon mä opin. Nyt se laitto jotai menttolihajust tonne sänkyy, fyi. Mutt kävin mä silti siälä, mä oon ittepäine. En mä kyll uskalla nyt enempää. Kuva on tualt.
Tosi redii päivää kaikill frendeill!
------------------------------------------
Vincent, parasta ollakin hissukseen – muhvi on aika mukava vehjes.
Päivän slogan: Koskaan ei voi olla liian terve, liian laiha eikä liian äveriäs – eikä voi myöskään asua liian isossa asunnossa, liian keskustassa, ei omistaa liikaa kirjoja eikä liikaa kirjahyllyjä!
Luettua: Robert Gordon – Muddy Watersin elämä ja teot, Hoochie Coochie Man, jokaisen blues-diggarin ja noin yleensäkin musaihmisen peruskamaa. Muutenkin kelpoista luettavaa, tämän haluaisi itselleenkin hyllyyn. Ihan asiaan vihkiytymättömältä saattaa vaatia pieniä perustietoja, mutta hyvin pieniä – kyllä kai kaikki nyt bluesin synnyn tuntevat jne. Mutta on hyvä ja suosittelen!!! Levyjä myös ehtottomasti ,D
TIIKERITURKKI, MAIHARIT JA PERUSMÖKÖTYS – SE NAISEN TAKSOISSA PITÄÄ!
Auts, naurattaa ja itkettää... tuli nimittäin vastaus siitä, kun valitin Helsingin Matkapalvelukeskuksen vääristä tilauksista. Siis se ainoa valitus, jonka pitkään aikaan olen viitsinyt tehdä. Jossa kaikki oli päin hvttiä eli osoitteet jne. Muistattehan? Tässäpä teille sosiaaliviraston vastaus:
Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta kuljetuspalvelutilauksista joissa on esiintynyt virheitä.
Palautteenne on toimitettu palveluesimiehelle mietittäväksi ja toimenpiteitä varten. On varmasti Palmian tahtotila tehdä virheettömiä tilauksia.
Ei tälle voi muuta kuin nauraa, eihän?! *käkättää ääneen* Tahtotila *ehheheeheh*, joo, on minullakin tahtotila. Minun tahtotilani on sellainen, että se sanoo, että tilausten, jotka on kirjoitettu oikein ja pätevästi, on myös siirryttävä oikein ja pätevästi keskuksen kautta varauksiin. Voi äimälän pässi taas tätä virastojargonia ja ulosantia! Tämähän ei siis vastaa mihinkään eikä mitään - mitäs muuten olette mieltä? Ihan noin kiinnostuneena kyselen ,D
No, asiaan toki palataan eli pitää kirjoittaa se yhteenveto Matkapalvelukeskuksen toimista ihan tällä viikolla ja laittaa eteenpäin. Kerron sitten, mitä tapahtuu. Tod.näk. ei mitään, ehkä asia otetaan mietittäväksi / selvitettäväksi / työn alle, eli käytännössä ongelmat eivät ratkea. Toivon vain, että mahdollisimman moni jaksaisi näiden kanssa. Minäkin yritän, vaikka joskus närppii niiiiiiiiiiiiiiiin. En turhaan ota kuulkaas rauhoiketta aina ennen taksomatkaa, näin selviän henkisesti huomattavasti vähemmin vaurioin ja melkein ilman ketutusta. Yleensä siis. Sitä ei ihan 20 min myöhästymisestä enää edes jaksa valittaa. Se on niin tavanomaista, että se voisi olla jo melkein sääntö: auto tulee joko ajallaan tai 0 - 20 min myöhässä. Juu ei, ei naurata, mutta näin se on. Ai jaha, siis helmasyntini taas; minä valitan olemattomasta, kun on näin hieno palvelu kerran olemassa!
No, en minä nyt juuri taida valittaakaan muusta. Olisi kyllä valittamista, mutta otetaan yksi asia päivässä noin niinkuin tarkemmin taas käsiteltäväksi. Sitä on niin kiva märehtiä, vaikka tätäkin olen märehtinyt jo vuosien, kuukausien, viikkojen ja jopa päivien ajan. Ei se vaan korjaannu.
Ei kun on ihan pakko kertoa se, että eilen taas noutokuski iltapäivällä oli sen 15 min myöhässä ja totesi, että eihän tässä ole kiirettä mihinkään, ajeli vielä aivan päin hemmettiä. Ihan kuin vammakolla ei olisi työpäivän jälkeen mitään tekemistä; olisinhan voinut sopia treffit vaikka rapun eteen jostain syystä tms. Mistä HE sen voivat tietää, pirulauta, että alkoi ottaa taas kaaliin tuo suhtautumistapa. Ei heille kuulu, vaikka kävisin kotona olemassa vain 15 min ja toinen taksi olisi tulossa noutamaan ravinteliin, jossa vetäisin nuppini turvoksiin ja jakaisin sitä vanhaa räyskääni, prletto, nih kerta!!! Hrrr.
Kehutaan taas vaihteeksi eli yksi kehu myös päivässä. Kehun jälleen kerran Eestin Herkkujenleipiä; ostin viimeksi pari hedelmäleipää sekä Pärnun mustaa leipää. Ai että ne ovat hyvejä! Kun syö vain pari palaa leipää päivässä, sen on parasta silloin ollakin hyvää ja nämä ovat. Hintakin on aina kohtuullinen, kun ostan 50 % alesta ja pistän pakkaseen. Sieltä on hyvä ottaa jokunen viipsale kerrallaan ja paahtaa aamukaffen kylkeen. Ainut ongelma on joskus se, että leipää on yhtä paljon kuin mömelöitä ;D Siksi syönkin joka-aamuisen tomankini siinä samalla, että tulee ruokapuolta enempi...
Ja sitten kissa-asiaa: Annetaan pois kissa, sopiva punaisiin karvarukkasiin ja / tai muhviin! Se stana oli taas kussut paperille, josta kusi oli valunut sänkyyn – voihan vettu. Nyt kohta lähtee kaveri johonkin muualle! Taitaa saada eräs henkilö itselleen seuraa jonnekin tuohon lähelle, minen enää oikeasti jaksaisi millään tätä helvetin pyykkäystä ja vehtaamista purujen, paska- ja kusivuorojen ja hätistelyn sekä kaiken muun kanssa. Hermo menee muutenkin.
No nyt se hermo meni sitten, Lääkäripäivät, just. Että ei saa nukuttua ollenkaan ja TÄSSÄon syy – vai? Voi hyvää päivää vaan, perkele sentään... nyt vituttaa (eräänlainen naamari, CPAPia ilmeisesti tarkoitetaan, argh); menkää itse suoraan helvettiin nyt siittä stnan kuikelot! Muuten eräs lääkäriesimieheni oli lihavin ikinä tapaamani ihminen, kunnioitettava herrahenkilö ja arvostettu kuin mikä – mutta hän olikin, lääkäri ja mies!
Vinskin osuutta ei tänään rangaistukseksi kirjata siis lainkaan! Sen tilalla rauhoittava maalaismaisema täältätätä odotellessa =D *virnuaa rutosti*
Päivän slogan: Jokainen osaa kusta lattialle – ole oman elämäsi sarasvuo ja paskanna kattoon!
Luettua: Alexie Sherman – Intiaaniblues, melkoisen mahtavan omalaatuinen tarina intiaanibändistä, intiaaneista, reservaatin oloista, kulttuurista muutenkin ja juomisesta jne. Tämä suosittelee erilaisten tarinoiden ystäville, jotka uskovat uniin ja vanhoihin äiteihin, jotka osaavat tehdä mitä tahansa ,D Hieno opus! Lainatkaa tai ostakaa pois, tahtoo tämän itsellensä kans. Emilia Tala & Kati Rajasaari – Sadistiope ja hulluhoitsu, meilikirjeenvaihtoa erityisopettajan ja lastenkodin työntekijän välillä. Hurjia tarinoita elävästä elämästä, erityislapsista ja -nuorista sekä tilanteista, vanhemmista, työyhteisöistä ja kollegoista. Suosittelen alalle aikoville *virn* sekä varsinkin vanhemmille, joiden lapsi on erityisluokalla tms. Kannattaa ajatella... tuota niin, siis tämä oli yllättävän hyvä opus, yleensä en pidä tästä ”meilikirja”-muodista!
NO MENNÄÄN TAAS – TAKSOLLA, KUN EI MUUTEN KERRAN PÄÄSE!
Kyllä se nyt on jo aivan selvää, että minua ei ole tarkoitettu työelämään. Ei edes päivärutiinien osalta. Minä nukun ensin vähän. Sitten syön aamupalan ja mömelöt, päivitän lokia ja lueskelen. Sitten pitäisi töihin. Hmph. Mutta kun vapaalla menen aina takaisin nukkumaan ja nukun aivan huoletta ainakin tunnin-pari. Ja kun herään, on välikaffen vuoro. Jonka jälkeen voikin taas nettailla ja lueskella sekä siirtyä värkkäilemään lounasta. Jonka jälkeen on pakko nukkua kunnon päikkärit. Siis eihän tällainen ole mahdollista työpäivinä – ei ihme, että olen aina niin jumalattoman väsynyt! Ette muuten usko, mutta särky käy kyllä myös työstä, siis sen jatkuva kestäminen. Se on aika rankkaa noin niinkuin pidemmän päälle. Lyhyemmän päälle sopii jokin muu *muhahahah*. Ja sen jälkeen tupakka...
Niin, tuota, en minä sitten eilen tehnytkään kuin tuota kirjoittamaani (loppu pois lukien, tietysti!). Hyvin jaksoin nukkua ja lukea sekä nettailla. Ei tehnyt heikkoakaan, kun välillä söi donaria ja pari keitettyä perunaa, porganaa ja paprikaa ,D Juu, nyt on tosi normiviikot jo meneillänsä. Jääkaappi näyttää jo melkein tyhjältä ja tuolla pitäisi viikko elää =O No, sitten eletään,se on aika yksinkertaista. Otetaan mitä on ja sillä selvä, turha siinä on vänistä. Jos ei nimittäin tyhmänä ole ostanut riittävästi muonaa. Ja kyllä siellä vihanneslaatikoissa on yhtä ja toista, pakkasessakin jotakin. Hmph!
Toveri Turustaihmetteli mm. fisuasioita, niin minäkin! Toinen, mitä ihmettelen, on suomalainen jugurtti – se on ihan hemmetin pahaa. On vain kahta plaatua, joita voi syödä ja niistäkin toinen on soijajugua. Muut ovat syömäkelvottomia. Kun taas Liiterin maustamattomat jugurtit ovat aivan superia jo sellaisenaan. Saati sitten siitä tehty tsatsiki tms. Eli ei voi mitään, en suosi suomalaista. Sama linja näkyy tuossa fisussa; silakkaa ei ole tai sen hinta on lähempänä ns. ”lohta”. Viimeksi tein ison pellillisen silakkapiffejä alusta asti itse eli ostin hallista fisut – parempaa se oli kuin kassilohi. Mutta se silakan hinta ja saatavuus, saati muun kotomaisen kalan? Ihan perheestä.Luulisi, että ainakin täällä Tsadissa saisi normikaupoistakin, ainakin isommista, mutta kun ei niin ei. Siis ainakaan kohtuuhintaan – viimeksikin se pieni pala siikaa oli suhteessa aika arvokasta kotomaiseksikin. Sitten on vain ostettava donaria (halvinta) tai pakastekalaa (Alaskan vesiltä). Eivät kovin ekologisia ja hyviä valintoja muutenkaan...
Jahah! Tänään sunnuntai-ahin karkoittamiseksi viitakon hoitoa, käks-pakkoruisku jääkylmässä ja muuta mukavaa. Juu ja parin päivän ruokien laittaminen; pottua, porganaa, paprikaa, papuja, ituja.... ihan hyvää siitä tulee, lisätään vielä kuivattuja tomangeja, chiliä ja ehkä vähän sieniä. Ans kattoo, mitä siitäkin tulee eli mikä on tämän viikon vihannespadan nimi ,D
Ahittaa myös viisipäiväinen työviikko! Sitä ei olekaan ollut pitkään aikaan. Lisäksi tiedossa on osastomiittiä ja kehitys(!)keskustelu(?) Upon kanssa. *huoh* Antakaa minun kaikki kestää – ja minähän kestän, kai. Jos koivet vain vähän tästä paranisivat, ei tuo särky vieläkään ole kokonaan hävinnyt ja viikko on vasta edessä, argh. Pelottaa. Eikä tuo silmäkään nyt normaali ole, kaukana siitä. Ketuttaa, pitääkö uudestaan sinnekin lääkärille?
Ei helkkarissa, minä menen tupakalle ja valitsemaan uuden kirjan!
-------------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! Joohei, eile olikii donaripäivä, kissin heekkuu. On joo, mä oon oikeest allergiaine tavisfisull, mä ykätän sen heti. Silakankii, vaiks se ois kuin pilpottuu ja annettais vaa vähä. Sitä punast fisuu mä voin syädä ihan piäne biitin, muute seki tulee ylös. Kuulin, ett joillakii muillakii kisseill on sama. Mutt mä voin syädä donariii ja pakastimetinfisuu, ne on ihan parast, nih. Eikä mun hiilitassunkajälist voi paljo jäädä, ku mä kert oon nii piäni ite – eihä? Mä oon kummiskii muute ekolookine valinta, enks ookki? Mä oon henkiss ja pidän seuraa, oon viksu ja vilmaattine ja kaikkee. Ja skrivaan tänne lokiin ja kiusin mamii ja sillee. Ett eihä tääll ois ees ketää, kelle se suuttuiskaa, jos ei munt olis. Ett tää on niinku iha tarpeelline jokase huusholli valinta: Kissa joka himaa! Ai ett tual ulkon on viäläkii galsa, ei siäl pysty olee. Kävin äske, nii ni piti sitt mennä sulattelee itteesä patterin pääll, paleli iha äldest. Enkä mee nyt ulos, ootan, ett pääsen mamin viakkuu! Syätäiskö tänäänki donarii? Ai ett ei... aha, no mulle sitt kissimuanaa ainaskii, juu. Kerranki toi otti foton, mutt tiäteskii mä goisin tossa, aika nätist kummiskii....
Luettua: Claes Andersson – Jokainen sydämeni lyönti, hienoja tunnelmapaloja elämästä, hajanaisesti, mutta niin fiksusti. Työstä ja hulluudesta, suhteista, nuoruudesta, politiikasta, elämästä nyt, sairauksista – kaikesta ihmisen elämässä. Tämä piti kovasti ja mieluusti ottaisi kirjankin itselleen. Suositan lämpimästi kaikille! Kaj Korkea-aho – Katso minuun pienehen, hiukan omalaatuinen romaani nuoren varastomiehen ja uskovaisen tytön rakastumisesta, tytön äidin sairastumisesta, lahkolaisuudesta jne. Loppuratkaisu on melko raju.... Jos kestää nuoren ihmisen vellovien tunteiden kuvaamista sekä uskisjutustelua siihen sivuun, voipi lukea. Itsellä ei oikein puhti riitä kehumiseen nimittäin. Tuo uskontopuoli kun punkeaa kovasti esiin. Että jokainen taas taaplaa tyylillään. Tätä mainitaan jännäriksi jossakin – tuota, minusta nyt vaan ei oikein toimi siinä mielessä.
Nonnih – asiat saatiin sitten jonkinlaiseen järjestykseen. Ainut taho, joka pyyteli miljoonasti anteeksi, oli yllättäen sos.viraston edustus... Oikeinhan se, he eivät olleet päivittäneet tietojani The Järjestelmään. Kuulinkin sitten, että käytössä on kaksi The Järjestelmää *huoh*... Voi äimälän pässit sentään! Ja varmaan vielä muitakin rekistereitä. No, Palmiahan ei mitään pyydellyt anteeksi. Lopulta päivän mittaan sain kiihkeän viestittelyn jälkeen selville, että kaikki oli kunnossa. Vapaa-ajan matkani työhön aamulla oli muutettu työmatkaksi, samoin paluu kotoon. Siis tähän meni hyvää työaikaa öpaut puoli päivää. Juu, ilman mitään sen kummempaa märinää, tietty!
Mutta nyt, toivoisin kovasti, että te, jotka käytätte Matkapalvelua, laittaisitte minulle viestiä ongelmista! Kommentit voi jättää nimettömänä tuohon laatikkoon tai suoraan meilinä polgara.welhotar@gmail.com. Nimittäin olin yhteydessä kaupunginvaltuutettuuni ja hän lupasi ottaa asian esille seuraavassa kokouksessa. Toki annoin jo taustatietoja, lähinnä puhelujonotuksesta sekä autojen myöhästelystä. Mutta kaikki natinat ja väärinkäytökset ym. nyt tänne – saadaan kaikki samaan nippuun ja asia jotenkin edes esille laajemmin. Nostetaan yhdessä kissa pöydälle! Kenenkään ei tarvitse tietystikään ilmoittaa nimeään, minä toimitan listan vain eteenpäin ihan omalla oikealla nimelläni. Kukaan ei siis joudu mihinkään hankaluuksiin (paitsi minä, mutta minähän olen jo Mieliharmi muutenkin!). Hopitihop, tai jos teillä on kavereita tai tuttavia, vanhuksia tms. jotka käyttävät palvelua, kaikki nyt samalle listalle, kiitos! Ja mieluusti mahd. pian, että saan jonkinlaisen taustapaperin laadittua eteenpäin. Toivon tosiaan, että asiasta nousee edes kunnollinen keskustelu (henkilö lupasi jopa mahdollisesti tehdä aloitteen asiasta), että kaikkien ei tarvitsisi enää kärsiä tuolla pakkasissa tuntisotalla, maksaa hurjia puhelinlaskuja ja itkeä iltaisin (kuten täällä...).
Eli se siitä! Tänään sitten vaihteeksi vuorossa lekurikäynti, nyt silmän takia. En tiedä, mikä mättää, mutta jotakin outoa siinä on. Aiemmin luulin, että olisi näärännäppy tulossa, mutta ei se siltä vaikuta... vähän jo pelottaakin. No, asiasta lisää myöhemmin. Turha spekuleerata etukäteen.
Ei tässä oikein muuta olekaan – eilinen puhti meni melkein kokonaan tuon matka-asian hoitamiseen sekä työhön, juu, ihan oikeaan työhön. Lisäksi sain kirjoitettua loppuun yhden pikkujutun. Ja lueskeltua, toki. Ei oikein henki ole päällänsä, mietin vain näitä paria asiaa nyt tässä. Parempia postauksia odotellessa lähdenkin tupakalle. Pyysitte tietoja, miten palvelun pitäisi toimia - huomenna siitä lisää, nyt ei oikein irtoa, zorgen.
Sillä aikaa käykääs kokeilemassa kykyjänne tietokilapilussa eli Vuoden Ensimmäinen Juke-Quiz löytyy täältä. No menkkä ny jo, mä kävi jo *muaahhahah*!!!
Auts, vitamiinit meinas unohtua ,D
-----------------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! No tuliha se mamikii, vaiks mä vähä pelkäsin. Mä olin joo ihan kiltist. Paitti ett se huamas yhe judekan. Mä olin käyny vähä repiis mun tassunkoill niit paprui, mä niit mitää pelkää! Eiköhä se koht sen tajuu. Mitäkähä se sitt keksii, laittaa vissii muavikassei siihe, tsihih. Mua se ei kyll saa estettyy olemast täälä ku tää kerta on mun hima kans, nih! Ett yrittää vaa keksii jotai. No, ei se eile, meill oli iha rauhallist ja sillee. Mä sain kotkotint ja raksui ja kaakkii, ite se ei syäny vissii mitää, mä ainaskaa nähny. Skrivaili vaa taas hirveest kaikkee. En tajuu, kui joku voi skrivailla ekaks päivän röis ja sitt viälä himass >o< Tosi omituine, mutt semmone se on joka asiass. Siit just tiätääki, ett se on mun mamiska eikä kenenkää muun. Ja varpist saan mennä goisii sen viakkuu, juu. Fotoi se ei oo ehtiny ottaa, tollase kuva se sitt löys. Hei mä kuulin ett taas on vapaat – ai vaa huamine...
Kliffaa vapaan aattoo kaikill!
--------------------------------------------
Vincent, kekseliäs katinruttana ,D
Päivän slogan: Kaikesta huolimatta eräskin kirjailija jätti jäähyväisensä aseella...
Luettua: Kari Lempinen, Jukka Lindfors, Markku Salo – Aloha! Uusi Laulu- ja Aloha! –lehtien valitut palat 1978 – 1986. Ehdotttttttttoman suositeltavaa luettavaa kaikille, joilla ei kotona näitä aarteita ole. Tuolloiset rockin & punkin ym. musiikin tuulet, oudot tyypit (-> lue nykyiset vanhat pierut) esillä laadukkaissa *köh* julkaisuissa ;D Tämä tykkää, tämä tahtoo kirjan itselleen myös. Suosittelen kaikille ajan ilmiöistä kiinnostuneille. Ja hei – tämä on näköispainos, mukana myös ns. lukijakirjeitä, mainoksia, palstanpäitä, novelleja, haastatteluja ja muuta eli kaikkea mahdollista. Hillitöntä iltaluettavaa jokaiselle kyldyrellille tätä lokia lukevalle luonnottomalle oikeustoimikelvottomallekin henkilölle.
Sanon minä, että on tämä yhtä perkelettä! Yksi päivä, jolloin oli melkein hyvä ja huoleton olo, sain jopa nukuttua. Mutta kas, menin sitten tellimään taksoja tälle viikolle ja kuinkas sitten kävikään! Palmian Matkapalvelu vastaa (lainaus täsmälleen viestistä):
Hei!
Valitettavasti en voi varata työmatkojanne. Oikeutenne työmatkoihin päättyi 31.12.2009. Voitte kääntyä sosiaaliviraston puoleen asiassa maanantaina.
Tietenkin voitte käyttää vapaa-ajan matkojanne työmatkoihin mutta siihen tarvitsen erillisen vahvistuksen.
Eli sos.virastossa joku ei ole jaksanut / viitsinyt kruksata kohtaa, jossa oikeuteni työmatkoihin jatkuu. Edessäni on 10.12.2009 päivätty päätös, jossa oikeus työmatkoihin jatkuu, uusi matkakortti sekä kuitti tämän kuun maksetusta omavastuuosuudesta – perkeletto!!! Palmia ei puolestaan suostu siihen, että ne ilmoitetaan myöhemmin! Nyt minä siis käytän vapaa-ajan matkojani työhön. Asia korjataan, jos korjataan. Ehkä joskus. Ja jos joku saatanan sielu sattuu virastossa tänään olemaan paikalla. Ja jos The Järjestelmä päivittyy välittömästi!
Voi vettu, että minua jaksetaan kyykyttää! Itkuhan siitä tuli, ääretön raivo ja erilaisia ratkaisumalleja hyvinkin radikaalisti. Ei tässä ole enää mitään järkeä. Viime viikolla Matkapalvelu tössi neljän päivän tilauksista kaksi, eikö olekin hyvin? Nyt ei sitten tehdä mitään – käytä torpso inva vain vapaa-aikaasi, ethän sinä täysimittaisesti varmaan töitäkään tee... Voi paskat, kun tietäisivät!
Nyt tämä alkaa kirjoittaa kaupunginvaltuutetulle pientä viestiä. Josko hän voisi ottaa asian esille – en tod. ihmettele, jos vanhukset eivät jaksa. Se alkaa olla minullakin nyt niin lähellä, ettenkö tekisi jotakin, josta kukaan ei tule pitämään. *huutoitkupotkuraivarit* Olen niin raivoissani, että edes pakkanen ei saa minua rauhoittumaan. Oli pakko heittää kourallinen kipu- ja rauhoikemömelöitä, että edes tokenin vähäsen. Kaiken huipuksi vielä tämä– huh, onneksi ei meillä asti, ihan tuossa näköetäisyydellä nimittäin! Kun kuulin asiasta, säntäsin pesemään kuontaloni – edes... Ai että risoo ja riipoo!
En voi kuin ihmetellä, miksi aina minä? Ihan aina? Minä en todellakaan kohta enää jaksa, se on kuulkaas kovin lähellä, että – niin, että lopetan tämän järjettömän luudaukseni ja huutamiseni. Kukaan ei kuule, välitä eikä edes lue. Antaa olla koko paskan, perkele! Vittuillakseni menen kuitenkin töihin. Silmät ovat punaiset, en ole nukkunut, olen miettinyt. Ai minäkö? Todellakin, paras tapa.
Tupakkaa ja äkkiä! Lisäksi särkee, silmässä on jotakin vikaa (aika pahaa...), ei hyvä, ei tod.
----------------------------------------------
Purrrrmenta!Tota, mä en taida sanoo nyt paljo. Toll mamill on joku nyt vähä kehnost. Mä kummiskii saan kaikkee mitä mä tarviin. Saan jo nukkuukki se viakus, mutt vaa jalois. Ja ne paprut se laitto taas kummiskii, yöks. Ku mä nyt vaa tajuisi olla tekemätt mitää. Se on vissii vähä kireenä. Eilekii se jo skrivas, volis ja skrivas, mä tiijä mitä. Pitkää kuiteskii. Ei se muuta. Ja riipi niit se napikoit. Omituine se vähä on, nii se on kyll aina. Vähä se mua pelottaaki. Kai se tulee viäl takas himaa – tuleeha? Jos joku tulis sitt hakee mut, jos se ei tuu. Mä en taho olla tääl yksiksee. Jos Poika vaiks? Mist se tiätäis, mä voi sille soittaakkaa. Mull ei oo omaa kissikännyy eikä kukaa kuule, jos mä huudan täälä. Hrrrr, tääll on nyt joka tavall kuulkaas aika galsaa. Kuvakii o vähä outo, son täält.
Toivottavast teill on nyt kliffaa!
------------------------------------------
Vincent, sitä minäkin toivon, että heillä todellakin on hauskaa minun kustannuksellani – kuten teillä kaikilla...
Luettua: Joyce Carol Oates – Kalliita ihmisiä eräs vähän oudoimmista ja erilaisemmista opuksista Oatesin tuotannossa. Lapsimurhaajan tunnustukset, tai sitten ei. Miten sen nyt lukeekaan ja haluaa ymmärtää. Paljon myös kirjoittamisesta siinä sivussa. Hyvän perheen kulissien sisäisestä tilanteesta. En jaksanut kovin keskittyä, zorgen folks. Aloitin pienen Oates-session, kun kirjaston tarjonta on mitä on. Sekin.
En suuremmin halua spekuloida eilisiä tapahtumia Espoon Sellossa. Totean vaan, että mitäpäs, jos kaveri sai tästä artikkelista välipäivinä itsekseen jossakin asioita miettiessään pienen kimmokkeen? Ei se ikää katso, eikä paikkaa - kun aggressiivinen alkaa oirehtia, se tapahtuu, mitä tapahtuu. Ikävä juttu kaikille. Tosin hän ei ratkaissut sitä miehen tavoin, oikein olisi tietysti ollut ottaa vastuu teoistaan eikä tehdä ns. lopullista ratkaisua. Hmph, mikä minä olen sanomaan mitään. Ketuttaa tuo älytön uutisointi asiasta ”ulkomaita myöten”, varmasti uhrien läheisiä vetuttaa. Samoin taas tämä kriisiapu, jestas. Ihmekös tuo, että meitin Rismassa oli äärihiljaista, ihan totta! Toivon kovasti, että kukaan maahanmuuttaja ei tullut pahoinpidellyksi tms. tämän takia. Ainakin nettikeskusteluissa eräät tahot olivat taas niin rasistia, väkivaltaisia ja pelottavia että...
Tosin Welhottarena on pakko epäillä myös tuplatäysikuun (erinomaisen harvinaista) vaikutuksia - minä nukuin edellisyönä nimittäin aika hyvin =o Ei siis ihme, jos joku kajahtaa, kun minäkin nukuin! Nukuin jopa keskiyöllä, hah. Heräsin pariin kertaan jonkun tekstiviestin tullessa – muutoin silkkaa unta kaaliin, kerrankin. Lisäksi otin pari kertaa uusiounet tuossa, kun en päässyt päivittämään. No, heräsin tietysti taas omaan märinääni. Ääriväsy vajaan viikon jälkeen. Tosin jouduin eilenkin tekemään kiireisiä juttujan naapuriosaston puolelle, ihan päivän loppuun asti.
Muutoinkin uutisointi on ollut veikeää eli on suorastaan yllytetty hankkimaan jemmaan isoja ilotulitteita, jotka nyt kielletään. Ja sitten joku natiainen niitä jemmaa vaikka sängyn alla, klitsussa tahi muualla – ja taas tapahtuu. Belgarion olisi varmasti pienenä tehnyt näin – myönsi itsekin! En pahemmin perusta koko juhlinnasta, minä näin ikkunasta melkoiset ilotulitukset kyllä – saiskun skutsista ja mäeltä, torilta, puistosta... Ja Vinski halusi myös katsomaan ;D
Juu, ei syöty perunasalaattia, ei nakkeja, ei juotu kuin kaffetta. Syötiin thai-tai-kalaa, keiteltiin kaffet ja syötiin taigerkakkua. Hyvää oli, örps! Kirjoja tuli liian vähän, pari hyvääkin kyllä eli esittelemisen arvoista. Muuten vähän kehnoa valikoimaa. Appeista ei ole paljon lapsille kertomista. Perunaa ja silakkaa ,D Vihanneksia vihannesten perään. Ja jömmapizzat jollekin lauvantaille, sorrrrrrtuminen Liiterin halpistarjoukseen, se nyt vaan on joskus niin kirotun hyvää terveellisen elämän jälkeen.
En spekuloi mennyttä vuotta. En myöskään tee mitään lupauksia. Lupaukset on tehty rikottavaksi ja jos jotakin taas päätän, voin tehdä sen milloin tahansa, nih! Ei siihen mitään uutta vuotta tarvita. Taikojakin teen juuri silloin kun huvittaa ja tarvis on. Että antaa olla niiden lupausten, samoin viime vuoden tilittämisen. Aika inha vuosi, suurimmalta osin. Kaikenlaista ikävää ja tylsää.
Ei, ei minulla ole tänäänkään mitään raflaavaa kerrottavaa. Paitsi Vincent, kissan prle, meni ja kusi sänkyyn, ällöpapereiden päälle =O Laatikolla oli käyty ja rapsuteltu, ei oltu kuitenkaan viitsitty irrotella sinne vaan jäljistä päätellen vedetty täyslaidallinen hepulia ja lopuksi hypätty keskelle sänkyä kuselle! Noh – suurin osa oli paperilla, pyykkiin meni vain yksi peitto ja pussilakana. Arvatkaas sanoinko rumasti. Kissi onneksi ymmärsi sen kuullessaan pysytellä pois ja meni baseen möksöttämään. Syytä olikin, olin taas täysin raivoissani. Eihän tuolle kuspiälle mitään näköjään voi! Tarvis olisi kissikuiskaajalle, mitkään feromonit ja karkoitteet eivät tod. auta yhtään mitään, eivät haisut, paperit jne. Pitäisikö siis koko huusholli kääriä lainapeitteisiin päivän ajaksi? =E
Argh, taidan mennä lepuuttamaan lisää. Vuodatus päivittyy eikä tähän aikaan voi lisätä yhtään mitään kirjoitusta, joten muhikoon ja korjaantukoon tämä painokelpoisemmaksi uusiounieni aikana! Ei se korjaantunut – anti olla.
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mami on taas vihaskana. Mä eile pistin vähä ranttaliks ja sitt mua otti nii kaalii ne paprut, ett käväsin kusasees niitte päälle. Arvatkaas tuliks vähä sanomist, hei. Viäläki se kattoo mua pahall silmäll. Ja sano eile ¤/&”#&!%#))??!&!#%¤”!=!!! Ett semmottos. Miks mä en muka sais olla sänkyss? (toim.huom. koska sinä saakeli paskit sinne!) Mä en ala, kert tää on mun hima. Toi sano, ett jos mä saisin kissilisää, niinku ihmispennuist saa – se ostais ain koko rahall pesuaineit. Vaik pitäs ostaa mulle safkaa. Siis hei, mitä tää tämmöne on? Yks piän virhe, ai nii, no on niit tullu muutama muuki. Emmä tajuu, joko mä oon innossaan tai sitt mä en jaksa mihkää. Ei vissii oo sitt heekkuikaa tulos. Eikä toi päästäny mua ees Pojan viakkuu, sano vaa, ett ei tarvii tulla olleskaa jutskaa ees. *snif* Mä oon mogannu, mä myännän. Mitenkähä ton sais hyväll pääll, se ku ei oikee helpost vissii nyt taida leppyykkää. Eilenkii tosi myähää pesi niit sänkyvaatteit ja muris melkee enempi ko se kone. Mä taijan mennä safkaa ja sitt basee goisiin. Ei täss oikee muutakaa voi, tai niinko siis uskalla nyt!
Kliffaa tosi uutta vuatta koko jengill!
---------------------------------------
Vincent, sinä taidat olla myös vähän kipeä pienestä päästäsi!
Päivän slogan: Uusi vuosi, uudet vekkulit säryt ja sairaudet...
Luettua: Antti Halme – Metalliveljet, muori taas nuorisokirjojen kimpussa. Ei paskempi tarina, bändipuuhastelua, suvaitsevuutta ym. Mutta melkoisen epäuskottava biisi- ym. puuhien osalta. Toisaalta antaa toivoa ja uskoa itseensä. Että siinä mielessä, opettaa elämään erilaisten ihmisen kanssa sovussa ja muuta tärkeää. Eli lukukelpoinen, ehkä jopa suositeltava melko nuorelle kirjojen kaverille, sekä leideille että herroille sopivaa tekstiä. Kesken mittavampi opus, josta myöhemmin lisää.
Sanoisinko nätisti, että sitä se eilisaamuinen ketutukseni tiesi: päivä oli päin kettua! Melkein kaikki meni sinne kettuun... Voi kettu, sanoo tämä ja yrittää rauhoittua.
Naapuriosasto tarvitsi taas ja jälleen runsaasti apua, karmeaa tekstuaustha. No, kiva ihminen toi ja selitti, pyyteli jopa anteeksi, joten tein ja vein. Vei aikaa ja vaivaa, silmiä särki. Sanoin vaan, että kaikkea ei tuosta ihminen voinut enää selvittää – ei edes Welhotar. Lisäksi omalla porukalla oli kovin kiiruista juttujensa kanssa eli saada se prleen tilasto (!!!) täsmäämään ja mieluusti vähän yli sekä kuukauden että koko vuoden osalta, argh. Siis väkisin yritetään jotakin tällaista, jotensakin huvittavaa. Tavoite on ZZ&TOP ja se jää vähän alle, naapuriosasto on omansa jo ylittänyt. Tästä sitten kilpaillaan kuni penskat tarhassa, kuka on paree. Eihän näitä asioita voi arvottaa. Joku asia vie aikaa ja resursseja hirmuisen pitkään, toiset taas eivät juuri lainkaan. Ja sitten lasketaan asioiden kappalemääriä, argh. Ei, tämä ei ole oikein. Kuulin vain, että näin on ed. Iso Pomo määrännyt suuressa viisaudessaan ja tällä mennään. Ymmärtäisin, jos jotkut isot asiat vaikka painotettaisiin pieniin verrattuna tms. Mutta kun ei. Varastot – järki ohoiiih?
Päätin sitten käväistä Itiksessä eilen suoraan töistä. Palmian Matkapalvelu, Helsingin Matkapalvelusen oikea nimi nyt sitten on, kunnostautui jälleen. Ajatelkaa, neljän päivän tilauksista kaksi on jo möhlitty ihan perusteellisesti. Mikä mainio prosenttijakauma! Heti aamulla tein tilausmuutoksen ja sain aivan oikean vahvistuksen, että Welhotar menossa Itikseen – nouto Itiksestä – meno kotoon. Kas ja takso kun tulee, leidi lähteekin kotoon eli Malmille =O Hetkinen vääntöä ja kerron tilanteen, soitto keskukseen ja kuulemme härön jutun: siellä on merkitty minulle vienti kotoon ja nouto Itiksestä ja vienti kotoon. Missäkähän välissä minä olisin ehtinyt Malmilta Itikseen ja millä vempeleellä? No, onneksi kuski soitti, en minä. Minä olisin hermostunut, kuski ei enää kertomansa mukaan edes jaksanut hermostua eikä kysellä, missä on vika. Varmisti vain, että hän ajaa minut Itikseen ja että minulla on edes paluu sieltä kotoon oikein. No, valitustahan minä sitten värkkäämään. Sanokaa ihan mitä huvittaa, mutta ei ole reilua, että ”näppäilyvirhe”, kuten näitä mokia kutsutaan, aiheuttaa ihmisille puolen tunnin (ja pidempiäkin) odotteluja ja pitkiä itse maksettuja puheluita välityskeskukseen! Prle, jos minä tekisin tuollaisia ”näppäilyvirheitä” ei todellakaan olisi pitkään töitä – oikeasti tai ainakin se olisi huomautuksen paikka.
Itiksessä odottaessani noutotaksoa huomasin taas, että moni vammakko käytti normitaksia. Eli joko heillä on erityistilausoikeus eli voi tilata suoraan taxikeskuksesta auton (kuten näkkärit) tai sitten maksavat itse ja huitsin vitelit välittävät koko palvelusta! Toki matkat voivat kuun tässä vaiheessa jo olla loppukin. Mutta olen kuullut niin monelta vanhukselta, että ei enää jaksa tämän Matkapalvelun kanssa toimia ja soitella sinne (ei pääse läpi, jonotus maksaa jne.) – maksaa mieluummin itse matkansa. Karmeaa, mutta totta! Näin siis ihmisiä kyykytetään eikä edes sossu tällä kertaa vaan Tsadin firma Palmia. Voi kilin lapsen sukupuolielimet sentään... taidan ottaa yhteyttä kaupunginvaltuutettuuni ja pyytää häntä tarttumaan tähänkin asiaan. Minä en enäämuuta keksi. Mikään ei mene perille. Valituksiin voi tulla anteeksipyyntö ja vaisu selitys, ei muuta. Silti homma ei vaan toimi. En todellakaan ole ainoa, joka esim. Blogistaniassa tästä puhuu. Yritän etsiä myöhemmin linkkejä, mutta tiedän, että täälläkin palvelun käyttäjiä on – vielä.
Eikä tässä vielä kaikki! Yrjö, siis se joka heitti lusikan nurkkaan, näyttää todella tehneen sen myös Itiksessä. Tavarat olivat loppu, finito – jo kolmatta kertaa sama tuote loppu, hah! Minä kävin itse alakaapissa (joka siis ei ole lukossa ja jossa on käsivarasto) ja siellä oli sitä shampoota – otin yhden sekä nassurasvan, maksoin – kaiken piti olla 50 % alessa. Jostain syystä eivät muka nämä tuotteet. Kysyin toiseen kertaan, juuei, ei missään nimessä. Lisäksi etukortti oli täynnä, olisin samalla ottanut siitä pari tuotetta ilmaiseksi. No, sekään ei käynyt päinsä. Olipas niin hankaavaa, että saavat minut vielä yhden kerran asiakkaakseen (haen sen prleen etukortin tavarat) ja sen jälkeen lopetan asioinnin tuolla – olen jo löytänyt ainakin korvaavan nassurasvan. Shampoo on vielä tosi hakusessa, mutta *tsihih* on sitä nyt jömmassakin.
Että oikein huono päivä, ziitosta vaan. Avasin vielä väärän donaripurkinkin, öljyssä olevaa fisua siis. Kumpikaan meistä ei sitä usein syö, vahinko, oli siis pakko vaan natustaa ja kissiä ketutti! Että näin meillä, hmph! Johtuuko sitten siitä tahi muusta, meikällä on vatsa kipeänä ja ruikuli - eikö olekin kiva.
Alkoi taas harmittaa, menen käymään vaihteeksi ulkona.
-------------------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! Hei, tiätteks, mami teki eile oikee karmindaalimogan (emmä kyll tiijä mikä son, mä oon vaan kuullu). Siis sen piti duunaa itellee leipä, jos on donarii. Nii ni eiks tää mee ja avaa öljydonarin. Siis hei, se puukki on ollu tuala sata vuatta, eikä yks voi tsiigaa tarkemmi. Ei sitt kumpikaa oikee syäty, mä en syäny yhtää, mamin oli vissii pakko. Se ku ei heitä ikinä mitää vegs. Nii no mä sain taas sitä samaa kotkotint ja mua ketutti niiiiiiiiiiiiii hirveest, ett vedin hepulit ja partsill jolinat ja aloinkii goisii koko illaks. Heräsi vast sitt, ku toi oli jo menoss goisii. Ja aloin sitt pitää omaa kivaa, pistää mattoi järjestyksee ja vähä juttelee tolle. Se sano muute taas rumast mulle, ett pitäisin muka kuanon kii yälä. Höh, omituist, kissit nyt vaa ON kert yäelukoi. Ja toi tiätää sen kyll iha hyvin. Sitt se itte herää keskell yät ja alkaa skrivaa ja duunaa kaffet ja kaikkee. Siis hei, ei oo reiluu. Eihä?! Ihmiset on omituisii ja niill on tosi kummii tapoi, ainakii möhköll, nih! Kuvankii se löys tualt, mitää ei se jaksa enää tehä, ei ees ottaa fotoi. Mä oon nyt vähä vihaskana *kissimöks* >o<
Kliffaa keskintait – möhköll ei välttis...
--------------------------------------
Vincent, edes yksi hyvä päivä viikosssa, jooko?
Päivän slogan: Olen todellakin syntynyt kehnojen tähtien allatai sitten oli erittäin pilvistä!
Luettua: Glenda Dawn Goss - Sibelius, Amerikka ja amerikkalaiset; Vieläkö lähetämme hänelle sikareja? – melko vinkeä selvitys Jannen yhteyksistä Jenkkilään. Ainakin paljon minulle uutta asiaa. Tiesittekö mm. yhteyksistä Walt Disneyhin sekä Elvikseen? Helppolukuinen, kiintoisa kirja, jos vain elämänkerrat ja musiikki yhtään kiinnostavat. Ei huimaa edes pituudellaan ja kertoo paljon säveltäjän omista mieltymyksistä sekä yhtälailla amerikkalaisten arvostuksesta. Ei siis paha, voin jopa suositella ao. aiheista kiinnostuneille. Ja sitten omalle hyllylle ja Anne B. Radgenensimmäisiin kirjoihin – tämä tykkää! On ne sen verran omituisia ja makaabereja juttuja, että uppoavat meikäläiselle uudestaan oikein hyvin ;D
VARO - TURKKI, MAIHARIT JA MÖKÖTTÄVÄ WELHOTAR LIIKKEELLÄ!
No nyt on vapaata ja siltä se tuntuukin! Vedin sikeitä melkein klo 4 asti, joka on lähes ennenkuulumatonta. Tosin heräilin kipusärkyjuilimiseen vähän väliä, koivet ottivat alkuviikon rajut kiihdyttelyt pahakseen. Samoin hartiat ym. ovat särkyisät. Mutta mitäs noista, kyllä sen kotona kestää. Keittelin juuri kaffet ja riivin mömelöt, vitamiinit ja vähän aamupalaa. Taas pärjätään! Kissi tuijottaa minua pistävästi, mutta ei pummi. Pitäisiköhän sillekin tuoretta muonaa *pungertaa itsensä liikkeelle*...
Elin jännittäviä aikoja eilen taksojen puolesta, mutta nyt täytyy antaa ruusuja. Aamukuski, vanha tuttu, tuli aivan ajallansa läpi hankien kuni Takso Tuulispää. Ajoi äärivarovasti, mutta taidokkaasti Varastolle. Kun päästiin pihaan, kiitin reilusti ja kehuin hyväksi kuskiksi. Kaveri ajoi niin esimerkillisesti kuin olla ja voi. Taidan laittaa toisen (tai kolmannen) positiivisen palautteen näiden vuosien aikana nyt menemään! Paluukyytikin oli ajallansa, vaikka keli oli kamala. Vieraani tuli Serkkuihin ostoksille, joten sain saattajan mukaan ja nopeastihan sitä kälätellessä perille päästiin. Tosin kuski manaili koko ajan keliä ja kanssa-autoilijoita, joka ei ollut hänelle kunniaksi, ei myöskään väärän reitin valinta eli pikkuteiden käyttäminen tuolla kelillä ei ollut oikein järkevää. Mutta kotoon päästiin *phuuuuuuuuuuuuuh*, kyllä muuten oikeasti oli iso helpoitus meikäläiselle taas. Naurakaa pois, ei sitä oikein kukaan varmaan ymmärrä, miten mukava on olla ehjänä kotona ja työpäivä takana!
Varastolla eilinen olikin aivan normipäivä. ”Sairas” oli marttyyrimaisesti palannut vajaaksi työpäiväksi paikallensa ja muilla osastoillakin väki oli vähentynyt niin, että ei suurempaa hässäkkää. Välipäivät menevät kyllä lievän kiiruksen merkeissä, mutta ei haita. Se, että ao. henkilö palasi hetkeksi paikallensa aiheutti kyllä väessä omituisia reaktioita ,D Hra M. kävi asiasta asiaa tehden jopa tarkistamassa, onko hän todella paikalla ja palasi takaisin kertoen että kyllä on. Päätimmevetää suuren punaisen kruksin tupakkahuoneen seinään. Että sellaista, kaikki tietävät mistä on kyse, mutta johtokaan ei ilmeisesti enää viitsi eikä jaksa puuttua asiaan. Rouva kun odottaa vain sitä eläkeikää. Ikävä vain, että tämä aiheuttaa aina ongelmia meille muille. Minäkin lopulta uskoin, että häneen ei todellakaan ole luottamista työasioissa eli en enää ikinä suunnittele lomiani sillä perusteella, että hän olisi ainoa lomittaja. Ilmoitin myös, että nyt kun en enää ole virkaiältäni nuorin, alan hankalaksi muoriksi. Aion ryhtyä ”minä-minä-minä”-ihmiseksi. Eli kaikki lomat päästäisenä, vappuna, juhannuksesta heinäkuun loppuun, joulun aika kokonansa jne. Ja vähät välitän muista.... Ei vaiskaan, älkää uskoko, eivät työkaveritkaan uskoneet. Nauroivat, mokomat.
Mutta edelleen peräänkuulutan asioita, joihin itse olen aikaisemmin tottunut: jonkinasteista solidaarisuutta, yhteistyökykyä ja –halua sekä tietyn tyyppistä moraalia myös töissä ja työtehtävissä. Nuoremmat eivät näemmä tunnista näistä mitään. Ja jotkut vanhemmat työntekijät eivät enää välitä. Se lienee tämä Welhottaren sukupolvi niitä lähes viimeisiä, joilla on jotakin ajatuksia myös työn tekemisestä sinänsä, ei vain palkan takia. Juu, olen tietyssä mielessä kerettiläinen, mutta kuitenkin. Minut on kovin helppo sitouttaa töihin, oikeastaan itse sitoudun turhankin helposti – siihen ei paljoa tarvita. Tiedän, mitä teen ja miksi, ketkä ovat tärkeitä (no, ne asiakkaat...) jasiksi haluan tehdä tietyt asiat niin helpoiksi heille kuin mahdollista.
Kovin meni omituiseksi jaanaukseksi, mutta tästä keskustelimme eilen myös vieraani kanssa. Hän on hiukan minua vanhempi ja tunnisti äärihyvin tilanteet ja asiat. Samaa mieltä olimme kuitenkin, vaikka hänen työnsä on täysin toisenlaista kuin omani. Vieraana oli siis Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista. Hän toi jälleen mukavat tuomiset; viiniä, tuoreita taateleita, kuivattuja tomangeja ja inkivääriä, juustoja. Njam, mukava lisä vapaapäivien muoniin. Itsellä oli kerrankin varaa tarjota jotakin tilalle; hän sai puolestaan käydä kirjahyllylläni vapaasti valitsemassa itsellensä ja miehellensä kirjoja. Onneksi löysikin pari, joita ei ollut vielä hankkinut, joten olimme molemmat kovin tyytyväisiä. Itse asiassa, jäi monta asiaa käsittelemättä ja päätimmekin tavata pikaisesti uudelleen. Hänellä kun on nyt pidempi vapaa, ehkä jo piankin näemme uudelleen.
Belgarion oli käynyt kirjastossa ja kaupoilla, joten kaikki lienee suurinpiirtein hallussa. Tänään jotakin pientä herkkua vain itselle. Huomenna Belgarion tulee syömään. Sovimme, että Exä tarjoaa tänään j-lounaan, koska on ilmeisesti varautunut siihen. Belga ilmeisesti ei suuria odota (eipä kannatakaan) ja pyysikin minua sitten järjestämään tarjoilut huomiseksi – saattaa olla pojalla kunnon nälkä. No, minä tässä päivän mittaan ehdin tekelehtiä juuri niitä kaikkia pieniä ruokia, joita olinkin ajatellut. Samalla vähän siivoilen ja pyöritän koneellisen pyykkiä. Lueskelen ja vietän aikaa. Nyt ollaan vapaalla ja nautitaan hyvästä ruuasta, hyvistä lääkkeistä, kirjoista ja kauniista parvekkeen näkymästä ,D
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Nonnih, ei oo mami enää ainaskaa hirmuse vihaskana – mä pääsin jo sänkyyki ja se puhuuki mulle. Ainaskii vähä! Oon mä saanu kaikkii ruakii ja kaakkei, heekkui ei oo viälä tullu. Poika tulee huamenn, sillo ainaskii saadaa jotai. Voi olla, ett tänäänki, ku se sano, ett alkaa väsää jotai piäntä. Mähän oon piäni, ett mulle riittäs piänetkii heekkuset palat, joookoooh? Ai, ett saattaa saada, just. Ei me jakseta olla riidois ton kaa kummiskaa, nih. Mami onkii mun kaa taas mont päivää, sitte röissä ja taas mun kaa. Mmmm, mä diggaan. Nyt o vissii joku mukajuhla, me ei semmost sillee viätetä, me vaa lotkotetaa ja syädää ja sillee. Eile kävi se yks viaraskii, mä heti menin kiusiin sitä. Pummin, kävin sen kasseill ja kaikkee. Ja se kälätti ja kiälsi mua. Ja mä jatkasin sitä vaa. Tsihih, son kivaa kiusii ihmist, ku ei välttis diggaa meikäläisist! Ihan parast. Mutt hei, täss on taas joku judeka kaikill mein lukijoill, mä painun goisii. Mamiiiiiiiiiiih, viakkuun!
Mä ja mami toivotaan kliffaa vapaat kaikill kavruill ja niitte emosill ja isännill!
--------------------------------------------
Vincent, sietämätön karvakasa *pus*!
Päivän slogan: Joulujuhlista jaloin, muista pippaloista kontaten tahi taksolla!
Luettua: Jukka-Petri Nieminen – Matkaoppaan maailma. Voi ei, ihan hauska, varmasti kohtuullisen totuudenmukainen ja mukavastikin kirjoitettu BoD-opus. Mutta nyt sanon taas: missä hemmetissä on oikoluku? Kirja on täpötäynnä kirotusvihreitä, yhdys sana ongelmia, Pienten ja suuren kirjaimien Oonkelmia – kaikkia näitä jopa samassa lauseessa. Olisi ollut mukava oikolukea edes tämä ennen painatusta! Vei koko huvin lukemisesta.... ikävää, mutta totta. Kaiken muun siedän, mutta en näitä virheitä. Se on eri asia, miten minä täällä lokissani kirjoitan. Näitä ei ole tarkoitettukaan julkaistavaksi. Mutta jos minä joskus julkaisisin jotakin, näkisin edes sen verran vaivaa, että luetuttaisin kirjan ensin jollakin kaverilla (tai Minulla). Ihan varmuuden vuoksi. Omalle tekstilleen tulee sokeaksi, varsinkin jos lukee sitä vain näytöltä. Eli kelpoisa kirja, pilautuu kehnojen kuvien, melko surkean taiton (Asmo!!!) sekä näiden kielivirheiden takia. J-P, älä otapahaksesi, mutta luepas itse tämä uudelleen. Eli älkää ottako mallia, ettehän?!
KAIKKI KENKÄT JA TAKIT LEPUUTTAVAT - MYÖS POLKA, IHAN RAUHASSA VAAN!
Varastolla vielä yksi työpäivä, sitäkin kiihkeämpi eli raivokkaampi. Eilen olin jo vähällä vetäistä kupin nurin. Uskotteko, että jopa haukuin kaksi ihmistä; toinen oli henkilöstöpäällikkö *hupsista*, toinen rouva Melkein Ylempi Virkanainen. Alkoi nimittäin tosissaan ketuttaa, että minä yksin vastaan kuuden osaston tehtävistä. Että kiitti vaan, kukaan ei huomaa. Kannetaan vain niska vääränä tavaraa ja odotetaan sen valmistumista. No, oli siinä kyllä pari pumaskaa, joilla oli kiireen aihettakin, kaveri vaihtaa taloa ja on tänään viimeistä päivää töissä – ne tein nopsaan ja huolella, hän on sen arvoinen ;D Mutta ne muut, osa tehty jo alkujaan taas päin pärshettä jne. No tein minkä voin, kaikkea en ja sen minkä voin, myös korjasin. Arvatkaas tuliko kiitosta? Lähinnä vaivautunutta vääntelyä, koska kukaan ei ollut huomannut mm. erittäin olennaista virhettä, joka ulos mennessään olisi aiheuttanut erinäisiä toimenpiteitä jälkikäteen. Että sellainen on tämäkin päivä, aivan taatusti. Ja kiljuin minä rumia sitten itsekseni huoneessani, tosi rumia. Kiljun varmasti tänäänkin, nih!
Mutta on minulla ihana lapsi, Belgarion lupasi käydä tänään päivällä kirjastossa viemässä pikalainat ja noutamassa jokusen varauksen. Lisäksi lupasi hakea pari kauppatavaraa, jotka uupuvat. Olennaisia eli pesuainetta, kissanmuonaa varalle sun muuta sen tyyppistä tavaraa. Ihan vähäsen vaan. Minä aion elää tosi helpolla tämän vapaan. Yhdeksi päiväksi olen suunnitellut kunnon ruuat ja se on se päivä, milloin Belgarionille sopii tulla lounaalle. Silloin nautitaan pidemmän kaavan mukaan! Muutoin perusapetta, hyvää kuitenkin, vihanneksia ja fisua, kaikki itse tehtynä, melkein kaikki jopa kotomaista – no ei nyt ihan, mutta melkein.
Ai niin ja Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista soitti eilen ja sanoi tulevansa käymään. Taitaa siis olla edessä keikka Serkkuihin ennen kotoon tuloa. Hmhph.
Tiedän olevaniillalla niin poikki, että en jaksa mihinkään enkä mitään. Apu on siis tarpeen, kiitosta vaan taas Belga. Kyllä minä jo laitoinkin tilille vähän juuroja tätä Lipastovapaatakin ajatellen. Minä aion siis vain lukea, syödä, lotkotella ja tehdä *ehheheh* kotihommia ,D Nyt on vapaata, silloin voi ja saa tehdä kotitöitä! Ai pahus, kirjoittaakin pitäisi, juu, luvataan sekin vielä siihen päälle. Ja nukun taatusti silloin kun nukuttaa. Viime yönä en, karmeat krampit jälleen. Liikaa töitä ja viehkeää tepastelua Varastolla.
Ai niin, Hörhökin käväisi eilen. Sormi oli teipattu, putsattu ja leikata piti tänään – siirretty j:n jälkeen, kuten tapana on... Pahasti oli käynyt eli sormi ilm. murtunut useammasta kohdasta, pienet luut, muuta en tiedä. Dokumänttiä hänellä ei ollut näyttää, joten en tiedä asiasta tuon enempää. Suihkuttelin pitkään muut naarmut sormissa ja laitoin uudet plaastarit, vanhat olivat niin paashaiset. Lainasin röökirahat ja pistin kaverin kävelemään kämpille! Raaka-Polka iski jälleen.
Auts, kävin ulkona – oudon paljon lunta. Näinköhän taas taksot ja liikenne tänään pelaavat kuinka huonosti? Ei ihme, jos kuljetukset tökkivät... kerroinhan minä, että tarjouskilpailussa oli jotakin mätää. Ja siitä nyt sitten vasta keskustellaan! Ai niin, miten nyt valittu ainoa kuljetuslafka voi ajaa tappiollisesti? Minä vaan kysyn. Näin laskennallisesti kuitenkin on - Korsisaari ajaa jokaisen kuljetuskeikkansa tappiolla ja joku maksaa jossain sen välirahan, aivan varmasti. Hyvä veli –järjestelmä näyttää toimivan hienosti Tsadissa, joka puolella. Kannattaa tsekata myös keskusteluosio, jos teema kiinnostaa.
No niin, taas ulos tässä – hermostuttaa.... Lisäksi olen ääriväsynyt, kaikkia mahdollisia ja mahdottomia paikkoja särkee, juilii, jomottaa ja kolottaa (säänmuutokset, työn paljous jne). Ketut!
----------------------------------
Purrrrrrrrviska, kaiffanderit! Mami mitää suuttunu ollu, vähä vaa hiljase ärtsy. Se siis mököttää mulle. No mä myännän, ett muss oli syy ja sill taas syy möksöttää. Mutt hei, sais jo riittää. Mä haluun paijatust ja kaikkee kliffaa, on se kummiskii ihan kiva mami sillo, ku kaikki on kondiksess. Nyt mä olin eilenkii koko päivän soffall ja sen helmuksen all piilos. Toi oli peittäny koko sänkyn paperill, jäks. Mä inhoon sitä rapinata ja haisulia, kammo judeka. Mutt nyt se laitto jonku toise peito siihe, jos sinne vois vaiks livahtaa tualt sivust alta *suunnittelee*. Joo, sitä mä yritän... heti ku mä oon saanu heekkui ja toi on häipyny röihi. Sitt se onkii taas mun kaa monta päivää ja me syädää vaa fisuu ja semmost, nii ja oviileit ja kaikkee mun heekkuu, donarii kans! Mä oon jo suunnitellu, mitä mä ain pummin, ku ton safkat kuiteskaa syätävii oo, mä tiän. Ai nii, must ei oo nyt fotoi, tämmöse kuvan toi jostai tualt taas hakitti.
Kliffaa viimest tyäpäivää enne vapait kaikill!
----------------------------------
Vincent, sinä kuvittelet kaikenlaista ja suunnittelet monenmoista – mitenkähän tuon kaiken saisi vain toteutumaan ilman minun apuani?
Päivän slogan: Ei ole väliä, oletko yli- vai alipainoinen, kunhan olet tasapainoinen!
Luettua: Camilla Läckberg – Pahanilmanlintu, Welhotar piti. Pienen maaseutupoliisiaseman kuvausta, paikallista väriä, himskatin hyvä juoni lopulta ja yllättäviä paljastuksia. Perinteinen dekkari nykyaikaisin lähtökodin – melkein suosittelisin vaikka j-lukemiseksi näiksi vapaiksi, jos jännitys ja poliisin työt kiinnostavat. Hyvän arvosanan tämä ainakin ansaitsee. Armas K. Baltzar – Katuhaukat , tarinaa Pietarin katulapsista suomalaisiin ja Suomeenkin liittyen. Jotenkin vain tämä ei kanna, tämä opus. Jessustelu, vastakkainasettelut ja ”pilvien välistä katsova aurinko” eivät sovi itse tarinaan lainkaan. Parempi olisi ollut raadollisempi kuvaus katulasten arjesta ilman näitä kaunistuksia ja moralisointia, siitä olisin pitänyt itse enemmän. Eli en oikein suosittelisi... kehittymisen varaa riittää, tsori vaan!
JOTAKIN PÄÄLLE, MAIHARIT KOIPISIIN JA VARASTOLLE, HUSH!
Tänään se on, Welhottaren juhla, Talvipäivänseisaus! Sitäkin voisi viettää monella tapaa, tänään jääköön viettämättä. Ehkä keitän iltakaffet, sytyttelen kynttilöitä ja syön jotakin pientä herkkuva. Seisausta kuitenkin itsekullekin!
Jos suoraan sanon, ketuillensa meni eilinen päivä. En saanut yöllä nukuttua, vähän uinahdin päivällä ja näin vain painijaisia, töistä ja vanhoista töistä. En ymmärrä, ehkä tuo The Virka kuitenkin jossakin kaihertaa alitajuntaa... ehkä. En myönnä mitään, tietenkään, minä ikinä semmoista tee. Mutta siis kehnosti nukuttu ja itketty herätessä – ei mukava! En sitten saanut mitään aikaan, tein vain kuoripottuja, vihannespataa ja ragunaporganoita, njam. Riitti myös evääksi asti. Pakkoruisku oli yäks, kylmyys nimittäin väheni ulkona, mutta alkoi samalla tunkea takaisin sisään =E Argh, palelsi ja väsytti taas koko päivän. Minä vain yritän vielä jaksaa nämä kolme työpäivää ennen vapaita. En minä muuta.
Taksot on tellitty, niitäkin aikoja pitänee muutella, mutta perussetti on siis valmis ja vahvistettu. Sain muuten viikolla uuden päätöksenkin fattasta, että matkat myös ensi vuodeksi on myönnetty. Sama määrä kuin ennenkin eli korkeintaan kaksi matkaa päivässä, työn ja kodin välille, enintään 22 kpl/kk. Uusi kortti myös, joka otetaan käyttöön vuoden vaiheessa ja toivottavasti toimii myös. Ette muuten usko, lauantaina noutotakso Malmilta oli 15 min etuajassa ja kuski tuli noutamaan sisältä asti =O No, tuttu kuljettaja, mutta silti – olin melko ihmeissäni ja ymmärsinkin kiitellä häntä asiasta. On se kaikkien etu, jos kuljettaja on ajoissa sekä ystävällinen, silloin minäkin olen kiltti, kiva ja mukava. Muutoin en takaa yhtään, mitä suustani päästän. Minä nimittäin olen aina etuajassa, periaatteessa, koska odotan taksoilta täsmällisyyttä, on minun myös oltava silloin itse täsmällinen, eikö?!
Juu, nyt ei enää olen niiiiiin pakkanen ulkona, mutta tuo lumi! Se tarkoittaa sitä, että taksot ovat jälleen myöhässä ja pahimmassa tapauksessa Welhottaren on pungerrettava läpi hankien isolle tielle. Jos nimittäin pihatietä ei ole aurattu, koppiauto ei tähän pääse. Ja se pungertaminen on koiville yhtä hlvttiä, sanon suoraan. Jonkun kerran senkin olen joutunut tekemään ja kärsinyt sitten koko viikon. Yksi kunnon nilkan lenahtaminen, väärä kääntäminen tms. voi aiheuttaa viikon-parin säryn ja turvotuksen. Että taas ollaan hiinä-ja-hiinä mihin aamulla energia menee. Uskokaatten tahi älkää, aamut ovat usein niin jännittäviä, että tärisyttää ja pelottaa: tuleeko auto, jos tulee, kuka on ajossa, pitääkö neuvoa vaiko eikö, pääseekö kunnolla edes Varaston sivuovelle, onko liian kylmä, liikaa lunta jne. *huoh*
No niin, Varastolle tästä taas. Odotettavissa vain kiireellisiä tai erittäin kiireettömiä, mutta pitkäveteisiä asioita ,D Ei haittaa, kai nämä päivät tässä jotenkin menevät. Muistaakseni kolme vajaata työviikkoa tässä tulee, ihan kiva. Minä tykkään kovasti vajaista viikkosista ,D Lopun lomanikin olen sijoitellut sinne ja tänne, päivän-pari, yksi koko viikon sessio helmikuulle – silloin, kun kukaan muu ei enää tai vielä lomaile eli aivan helmikuun alkuun. Minä odotan!
Jos nyt joku muukin kirjallisuutta seurailee, Tiiliskivi-palkintoehdokkaat on julkistettu. Ja kas vaan, suosikkikirjailijani (siis eräs heistä) Emma Juslin on hyvissä asemissa. Soisin kovasti leidille tämän palkinnon, romaanit ovat olleet uskomattoman monipuolisia ja kielellistä sompailua ja vimpailua täynnänsä. Juslin kirjoittaa ruotsiksi, kirjat käännetään samantien suomeksi ja ne ilmestyvät yhtä aikaa. Ilo sinänsä, käännöksetkin ovat olleet erinomaisia, viimeisessä pientä horjuntaa, mutta aika ymmärrettävistä syistä. Suosittelen, käykäähän Kirjavinkeissä ja lukekaa arvostelut, lukekaa toki myös kirjat! Minä olen kovasti ilokas hänen puolestaan jo tästä ehdokkuudesta. Ihan parasta nuorta suomenruotsalaista proosaa tällä hetkellä!
Ja sitten parvekkeelle, vitamiinit ja nikotiinit, ziitos...
-----------------------------------
Purrrrrrviska, kameraden! Mä en tajuu, mä oon hei vaan goisinu eilenkii. Ku mamiska oli kerta himas, oli nii mukava goisii sen kaa toss sänkys, ko sänkyki oli ihan sekosiki eikä se laittanu siihe mitää virityksii. Son mun miälest ihan parast! Ja mä sain kanaheekkuu, kissikaakkei ja kaikkee. Mitää kunno safkaa se ei duunannu, mutt kyll noi mulle kelpas ihan hyvi. Ja sitt mä vaan ootan, ku toi sano, ett sill on koht taas lisää vapait päivii. Ja se laitto fisuliinii pakkasee, montaa erilaist. Ett sitt me oikee lojutaa ja syädää vaa fisuu kaikki vapaat *kollivirn*. Aatelkaa, mitkä kissinpäivät semmoset ois! Muute ei mitää, vähä oon kävässy parsill, mun miälest siälä on viäläkii galsa ja semmost niinku kosteet. Toi ei laittanu kynttelii sinne lyhtyy, ku se ei oo himass päivisii. Vois se olla siälä, mä vahtisin – mä oon hurrrrjan hyvä vahtikissi. Ai nii, nyt pitääki kiittää Reetii, Viiksivallujen kalenteri 2010 tuli meill ainaskii tosi nätist ja mami rinttaa mulle sen röissä, ku siälä saa vissii sen paremmi tehtyy. Tosi hiano siit tuli, hei, kiitti äldest ja kaikki gimmat, heti ettii se käsiin, ett voitte ihailla meit kaikkii kollei ainaskii! >o< Täss mä otan vähä tirsoi vaihteeks... tän mami otti eile illall.
Kliffaa viiko alkuu!
----------------------------------
Vincent, ei vain viikon alkua vaan myös Talvipäivänseisausta!
Päivän slogan: Tästä lähtien elämme vain valoa kohden, toivottavasti...
Luettua: Dan Brown – Kadonnut symboli, just, se uusi Tavinskikoorin kopio, tarttui pikalainoista mukaan - en olisi tästä maksanut edes varausmaksua. Ähh, tylsää saman aiheen variaatiota kuin aikaisemminkin. Ei innosta meikäläistä, vaikka tiedän, että tämä on taas niitä kirjoja, jotka myyvät. Vapaamuurareita, koodeja, symboleja, hulluja... argh. Kundi tahkoaa rahaa yhdellä idealla, no joo, en ole iloinen. Pidän enemmän hyvistä kirjoista. Tätä en siis suosittele kuin Tavinskin rakastajille kakkoskirjaksi, pitäkää hyvänänne, jäks!
HYVÄÄ TALVIPÄIVÄNSEISAUSTA KAIKILLE – NYT KOHTI VALOA!
Ai että, kyllä taas tunsin itseni niin helkatin tehokkaaksi (ja siis ylityöllistetyksi) eilen Varastolla. Täsmällisesti laskien olin kustannuspaikalla 8 h 20 min. Ruokataukoa sen verran, että lämmitin eväkseni ja söin ne. Keitin kaffet, jätin tippumaan ja tein töitä,hain mukillisen kaffetta ja join sen töitä tehdessäni. Pari kertaa ehdin ihan kuuselle asti, jonkun kerran tupakalle. Hemmetinmoinen kiirus ja härdelli. Yritä siinä pitää mielessä kahden seuraavan viikon hommia, päiviä ja läsnäoloja sekä muuta mukavaa. Mutta selvisin, minä kyllä selvisin... *phuuuuuuuuuuuuh*, pakko.
Karkasin sen verran ajoissa, että ehdin poiketa Serkuissa. Sain tarvitsemani appeet, vuoronvaihto oli käynnissä ja paljon asiakkaita, joten en jäänyt edes juorulle. Se kostautui. Palmian kosto on karmea, Matkapalvelukeskus myöhästyi 17 min, joka käytännössä tarkoitti sitä, että minä odotin ulkona jäätyneenä tönkkönä puoli tuntia. Ihan kiva hei! Sitten tulee Taukki Takatukka, joka rouvittelee säälivällä äänellä. Kerroin jäätävän kylmästi, varmasti ilmaa jäätävämmin, että saan turpavyön kiinni, Malmille, pliiz. Eipä Takatukkakaan ollut puhetuulella. Heitti minut kotiin ja toivotteli sitten hyvää päivän jatkoa. Vielä hyytävämmin ilmoitin, että hyvää siitä on enää mahdoton tulla. Ei selityksiä, ei anteeksipyyntöjä – ei mitään. Eli huoletta autot voivat olla myöhässä, ei sanktioita kellekään! Kele... ja aina pakkasella, myrskyllä tai hirveällä kelillä muutoin. Kohtalo?
No, kotona avasin oitis koneen tarkistaakseni pari meiliä. Tai siis yritin avata. Winkun prle ei käynnistynyt! Buuttasin koneen, käynnistyshärdelliä edelleen, mutta lopulta tämä alkoi toimia. Kävi jo mielessä, että pitääkö tämän kaiken muun paashan lisäksi vielä sännätä läppäriostoksille j:n alla – argh. Hermot olivat hiukkasen piukalla. No, nyt toimii, saa nähdä toimiiko illalla! *peukuttakaa*
Vieraitakin käväisi, leidi nouti jokusen kirjan ja seurusteli hetkisen – mukava oli tavata ja toivottavasti joskus voidaan vaihtaa kuulumisia ihan ajan kanssa. Olisi kiva tutustua paremmin... vai *nolostelee*. Ja toivottavasti kirjat olivat oikeat ja mieleiset sekä siinä kunnossa kuin pitikin?!
Sitten suoraan vääntämään intialaista kasvisjotakin. Hyvää tuli, heitin sekaan myös jämäoviilit ,D Sitä on nyt eväksenä kahtena päivänä. Kauppaan pääseekin vasta lauantaina ja silloin on varmaan pakko tehdä isompi ostoslista, voi ahneet ankeroiset sentään. Minen tykkää kauppa-asioinneista! Enkä listoista, varsinkin, jos ruokaa pitäisi ostaa pariksi viikoksi ja jotain juhlaakin muka pukkaa, ähhhh =(
En siis ole ehtinyt hakea The Virkaa vielä, sitä on kyllä jo moni Varaston sisältä hakenut – kuulin. Tänään varmaan täytyy nipistää sen verran aikaa jostain ja laittaa sekin haku ja veesee menemään. Kerta sitä on ehdotettu... leidi ei nimittäin ole näyttäytynyt eikä soittanut. Hmph, sillekin!
Mutta arvatkaas huviksenne, olinko illalla vähän väsähtänyt? Täh? Koivet elävät vieläkin omaa elämäänsä, nivelet särkevät ja turpoilevat, nilkat lenuavat joka suuntaan ja ovat äärikipeät. Ja Varastolla paleltaa, niin ja ulkona tietysti. Kotona nyt enää niinkään. Otin sitten vähän relaa, mutta lukeakin piti ja kissille syöttää kalaa ja kaikkea muuta tärkeää sekä ansiokasta. Niin että hänekseen se ehtoo taas meni. En minä mitään saa aikaiseksi arki-iltaisin, en todellakaan.
Mutta nyt greippaasti vitamiinit, ulos tupakalle ja sitten lukemaan aamukirjaa ,D
------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, on toi omituine. Eile saanu yhtää skrivaa eikä mitää muutakaa, vähä sain donarii. No nih – mutt sitt, tyrkätää semmost oikeet mikrottimest otettuu fisuu mullekii. Tosin se itte söi siit osan ja anto mulle sitt biittei lautaselt, mutt heekkuu se oli, juu. Ja viaraski kävi, mami ei antanu mun mennä sen kassill yhtää, nappas takamuksell. Mä oisin vaa halunnu tsekkaa, ett mahdunks mä sinne ja onks siälä mulle jotai. Ei noi ihmiset tajuu sitt yhtikäs mitää ikinä! Poika tajuu, sen Reppuun mä saan tunkee itteni vaiks ihan kokonaa, nii ni se nauraa vaa >o< Mitäs siihe sanot – mamiiiiiiiih, mä tahon mun kanajutskan, just nyt. Hirmune nälkä ja nii vähä muanaa aina annetaa. *vali-vali-mourh* Mä ala mitää. Mä vaan ootan, ett tulee viikonloppu ja kaikkee kliffaa. Nyt mä oon taas vaa goisinu päivisi. Partsill ei voi olla yhtää, mun piänet ja söpöt tassunkat jäätyy ihan klapeiks. Eikä toi oo ottanu fotoi, ku ne ois niit samoi taas: mä goisin, mä goisin toistappäi ja semmost. Nyt on sitt tommone juttu, kai sekii on ihan ök sitte...
Luettua: Juri Nummelin (toim.) – Tankki palaa! Sotanovelleja vuosilta 1940 – 1944. Lukekaa tarkemmin hyvästä linkistä ja sen sivupalkista myös. Tästä myöhemmin siellä toisaalla. Sen verran vain, että osa novelleista tuntui tutunomaiselta, osansa lienee sillä, että pentuna kuuntelin faijan & frendien jurripäisiä muisteloita. Hyvä kokoelma ja jälleen erinomainen esipuhe - valtava taustatyö tähän on tehty! Petri Salin – Toinen nainen, jännäri, jossa palkkamurhaaja kokee kaikenlaista – onnistumisen iloa, jos kohta pieniä vastoinkäymisiäkin *tsihih*. Mutta lopussa kiitos, kirjaimellisesti, seisoo (tahi istuu) ;D Oikein kälmi tarina, josta minä pidin kovasti. Tästäkin lisää toisaalla sitten myöhemmin. Petri Laine – Surunkorento, scifi-novellien jälkeen kauhunovelleja. Aika eri tasoisia, eri aikakausilta ja eri tyyleillä, ehkä ei siksi aivan hirveästi vakuuttanut minua. Silti pidin kyllä, olisin ehkä karsinut vähän valikoimaa. Ja tästäkin siellä toisaalla...
MENNÄÄN VAAN – TEKOKARHUTURKKI JA PUNAISET MAIHARIT RULES AGAIN!
PS: Kuuma vanhanaikainen karpalomehu, siis oikein semmoinen sokerimehu, on muuten herkkuva!!!
PPS: Lopetettaisiinko jo tuo pakkanen? Jooko? Olisi mukavampi.
Ette kyllä usko, juu, ette! Eilen eräs leidi hallinnon puolelta tuli erinomaisen salakähmäisesti Welhotarta vastaan käytävällä ja halusi jutella. Minähän sanoin, että juttele pois. No ei, kun, siis, hän halusi jutella huoneessani. Ihmettelin, mitä minä taas olen tehnyt.... No, hän sitten lähes puoliväkisin alkoi selittää, että eräät tahot haluavat, että minä haen The Virkaa, joka on avoinna. Jesh... olin minä sen huomannut, mutta vähät välitin. Juttelin siinä aikani ja suostuin harkitsemaan asiaan, kunhan leidi ensin tarkistaa esihenkilöltä pari käytännön asiaa. Eihän se tarkoittaisi kuin pientä palkankorotusta, nippasen lisää hommia ja se sitten olisi tosiaan se The Virka, oikeasti. Harkintaan meni, mutta hiukka alkoi myös huvittaa. Että laitetaan tosiaan tämä ihminen puhumaan minulle asiasta ,D Eli Varasto tahtoo Welhottaren – kokonansa, kaikkine kremppoineen ja sairauksineen, sairaslomineen, kiroiluineen, haisevine eväineen jne. Ajatuksena kyllä aika outo, eikö? Vai pelkäävätköhän ne, että eräs henkilö (joka on joskus ollut Varastolla, ei oikein pärjännyt ja on sen jälkeen hakenut kaikkia The Virkoja) hakee tätäkin paikkaa ja jos hän on ainut hakija, niin.... No, annetaan asian olla siiheksi asti, että saan lisäselvitystä. *hehheeheeh*
Muutoin Varastolla edelleen lievää matalalentoa ja karmeaa väsytystä iltapäivällä. Onneksi oli vieläkin jäljellä vähän jämiä keksiviikolta, että sai edes pientä herkkua maistaa. Ei paha saada päiväkaffella homispipareita ja kookospalluroita ,D Tämä ainakin tykkää! Muutenkin sain vähän järjesteltyä klemmareita, kopieerattua erinäisiä jatkuvaluontoisia asiakirjoja jne eli ei päivä mitenkään turha ollut.
Tosin täällä Blogistaniassa on oudon hiljaista! Ovatko kaikki lokittajat todella valmistelemassa sitä juhlaa – käks? Siltä se vähän näyttää; kävijämäärä laskee, kommentteja on vähemmän ja kaikkea. Tämähän ei siis missään nimessä voi johtua Minun Hengentuotoksieni kutistumisesta tai muuttumisesta jotenkin samanlaisiksi kikkaroiksi toistensa jälkeen eli lisääntyvän keskenänsä suvuttomasti. Jatkuvaa väninää ja valitusta...*vali-vali*
Josta pääsenkin suvereenisti valittamaan, miten minua särkee, juilii ja jomottaa! Eilisen roudausretken jälkeen olin täysin repopoikki, huh. Vieläkin koipia juilii, ei pääse kunnolla kävelemään – pitelen taas seinistä ja huonekaluista kiinni. Argh! Onneksi on Belgarion – haimme hirmuisen kassillisen kirjoja (osa säästetään pitkälle vapaalle) sekä pari pienempää kassillista muonaa. Ei mitään erikoista, ei todellakaan. Ensi viikon kauppapolitiikka on suunniteltava uudelleen, Belgarionilla on tenttiviikko eikä hän ole käytettävissä kuin vasta lauantaina. Eli – lauantaina lienee sitten hankittava parin viikon ruuat =O Öks, ei kyllä huvita eikä kiinnosta, mutta näin se kai on nähtävä. Tai sitten käytävä toisen kerran kaupassa vaikka aattona aamupäivällä. Minä inhoan tungosta ja jonotusta maailman eniten, joten pyrin välttämään sitä viimoiseen asti. Joskus ennenkin olen jättänyt ruokaostokset aattoon ja se on toiminut ihan hyvin, jospa se nytkin olisi eräs vaihtoehto... Asia menköön vielä harkintaan! Kun minä en kuitenkaan kummoistakaan ole ostamassa, mutta silti on ruokaa kotona oltava.
Ja lopuksi Welhottaren on tunnustettava jotakin; minä olen todella vanha. Tuossa pari päivää sitten ihmettelin, miksi yksi pokkari on painettu niin kehnosti – tekstistä ei saa selvää.... Sitten hain nuo lukulasit – Tiimariklasit – jotka ovat olleet jömmassa mm. tuoteselosteiden tarkistamista varten. Nostin ne silmilleni ja kas: maailma kirkastui oudosti! Eli minulla on selkeä tarvis lukulaseihin, auts... No, onneksi nuo halpalasit käyvät. Pitäisi kyllä käydä ihan oikeastikin jossain vaiheessa silmälääkärillä. Mutta kun, minä nyt en jaksaisi yhtään mitään lääkäreitä, en oikeasti. Asia saa odottaa, ainakin jonkun aikaa. Mutta nyt se siis olkoon virallista, minä olen wanha :(
Mutta jotakin Tsadissakin kuitenkin yritetään. Erinomaisen hieno on tämä rojekti, joka alkoi torstaina ja tänään on lopuillansa – toivottavasti kirjasto todella tyhjätään kokonaan! Tämä olisi kovin ilokas, jos näin tapahtuisi ,D
Sen kunniaksi saavillinen oikein vaffaa kaffetta, mömelöt, leipä sekä pieni viimeinen kookospallo – sitten tupakalle palelemaan vällyt niskassa. Josta tuli taas mieleen, että tuo pakkasten tulo oikeasti pelottaa!
------------------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, ne kävi juu eilittäi kaupas, ei tullu Poika tänne ensi, ei. Mutt mä sain sitä mun heekkumuanaa, sitt mä näin ainaskii kaht eri fisuliinii taas ja kaikkee muutaki. Nii ett kyll mull ainaskii on sitt kaikkee viikoks. Nii ja mami laitto mull piäne biiti fisuu, ku mä söin mun safkat nii nopeest. Nii ni sitt mä sain viäl fisuliiniiki heekuks. Ja mä sain nuuskutella, ku Poika söi jotai heekkutorttuu ja semmosii. Mä niit syädä haluu, mä haluun vaa haistella. Ja poika antaa mun nuuskii, kunha mä en tyännä nassuu siihe safkaa. On se kilti, mmmm. Mä sain olla sen viakus ja lotkotettii viärekkäi vaiks kuin. Ja mamikii oli ihan kilti, nyt se on mun kans taas pari päivää. Eikä me tehdä mitää, syädää ja lotkotetaa, hjuu (toim.huom. valitettavasti niinhän sinä kuvittelet!). Must ei nyt sitt oo ees fotoo, ku kert kukaa ei käy tääll ees ihailee. Toi ettii jonku kuva tohon, ettiköö sitt. Ku kert mä en kelpaa kellee >o< Mutt hei, toi löyskii aika magee kuvan, mä ite diggaan!
Kliffaa löördaagii kuiteskii muillekki!
-----------------------------------------------
Vincent, kaikkihan kuvistasi pitävät – ainakin minä ;D
Päivän slogan: Minä haluan olla kissa; kaikki kissat nukkuvat ja laiskottelevat paljon!
Luettua: Mati Karandt – Valopeli, golfia, murhia, salainen veljeskunta ja rikostutkintaa, tuota, hmph. Ei juuri kummoinenkaan opus, kelpaa matkalukemiseksi... ei anna oikein mitään, ainakaan meikäläiselle. Omalaatuisen sekava opus, joka yrittää olla EU-laajuinen, mutta ei onnistu edes siinä. En siis suosittele. Hilkka Ravilo – Muovikassimies, ylläri, tässä oli kyllä sen verran kahjoja ideoita, vinkeää juonen kuljetusta ja rajuja sekä hölmöjä tapahtumia, että minä nautin kaikessa kieroudessaan. Uskallan jopa suositella, lievän epätavanomainen dekkari – jos tätä nyt dekkariksi edes sanoisi. Suosittelen omalaatuisten juonenkehittelyjen kavereille. Raviloa kerrankin parhaimmillaan, sai hekotellakin...
Saas nähdä, millainen on tilanne Varastolla nyt aamulla. Lojuuko väkeä pitkin ja poikin uinumassa vai jo tiskaamassa ja siivoamassa ,D Sellainenkin ihme on joskus tapahtunut. Eli minä lähdin kotiin, muut laittelivat erilaisia muonia ja leipoivat sekä lämmittelivät appeita. Glögiä ja viiniä yms. unohtamatta. Uskokaa pois – ei harmittanut niin pätkääkään. Olin taas uppoväsy, en olisi jaksanut siellä puoltakaan tuntia. Karkasin vähän etuajassa ja käväisin Serkuissa hakemassa viikonlopun herkut, ne tavalliset. Ja pari pakettia hetelmäleipää, se kun oli puoleen hintaan myynnissä ,D Njam, edelleen ja pistin pakkaseen. Sieltä sitä on hyvä napata pari viipsaletta kerrallansa tarpeeseen.
Miitti Upon kanssa oli vain vuositilastojen esittelyä -> juu, tulos on hiinä-ja-hiinä saavutettu. Lisäksi keskustelua ensi vuodesta ja eri asiaryhmistä sekä niiden jaosta -> ei vaikuta meihin. Minulta nyt virallisesti tiedusteltiin, ryhdynkö lähimikrotueksi ja lupasin -> asiasta on jo sovittu erikseen, Upo vain ei tiennyt. Kaikki muu jäi sikseen -> olemme muutoin tyytyväisiä. Eli varsinaiset työnjaolliset ym. asiat jäävät sitten henk.koht. keskusteluihin tammi-helmikuussa. Eipä tuo vienyt aikaa kuin puoli tuntia ja palkaksi siitä, ettei avannut turpaansa, sai vielä karkkia ,D Juu, ihan hyvä kauppa. Ei minulla noihin ilmoitusasioihin olekaan mitään sanomista. Että se siittä miitistä. Hoidettu.
Muutoin päivä meni normaalia matalalentoa ja osa jäi jälleen purkamatta, siellä sievä pino odottaa tekijäänsä heti aamusta. Pääsin vähän alkuun, sitten loppui jaksu. Kun kukaan muukaan ei enää tehnyt mitään, minäkin häippäsin torpasta.
Tässäpä muuten luettavaksi Tsadin kaupunginjohtaja Pajusen laatima ns. lahtauslista, jota kauniisti kutsutaan Palveluverkot-raportiksi. Se on sitten veikeää tuo, että keksitään hieno nimi ja sisältö onkin karmeaa luettavaa... Jos joku välittää lukea, katsokaas mitä kaikkea tuo oikein sisältää. Tsadilaisia luulisi ainakin mietityttävän! Tämä on nimittäin todellakin naamioitu raportiksi, mutta kun pääsee itse asiaan, alkaa meikäläistä pelottaa. Pajunen, tuo Alepan varhainen perustaja, iskee nyt köyhät todella kyykkyyn ja rutiköyhät rähmälleen.
Kaiken kurjuuden maksimoimiseksi nuo prleen sääennusteet lupasivat alkuviikoksi (ainakin) sikakylmää - tämä ei ala, ei yhtään mitään! Saisikohan pakkasen ja viiman perusteella saikkua *miettii oikeasti*. Minä en nimittäin varmasti pysty sellaisina päivinä enää töihin, jos työpaikalle hätinään pääsisinkin. Sormet turpoavat HK-blööksi, koipia juilii stanasti, niveliä särkee niin, että itkettää – kyllä minä tiedän ja muistan. Argh. No, hyvää oli se, että pieni kirjapaketti odotti kotona, ziitosta vaan, asiasta myöhemmin lisää täällä ja siellä!
Muuten, kannatan lämpimästi silloin tällöin sitä kursorista imureeraamista, ettei käy näin... Aika paha, jos poliisikin sen virallisesti toteaa ,D Näin vain vinkiksi eräille tahoille, jotka kertovat mm. välttelevänsä siivoamista. Juu, ei oikeasti naurata. Ei kyllä naurata muutenkaan. Karmea väsy vallitsee ja odotan vain lauvantaita, että saisi nukkua. Siis mennä uusiounille ja päikkäreille silloin kun tekee mieli ja vähänkään nukuttaa. Ei ole oikein tehokas olo nyt, sano, ei sitten yhtään.
Eikäs kun vitamiineja ja tupakkaa, kyllä se siittä lähtee... argh!
-----------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, möhkö meni taashalpaa. Se laitto semmose toise fisuliinibiiti mikrottimee ja mä onnistuin taas näyttää nii nälkäselt, ett sain lisäsafkaa. Nimittäi tuli sitt viälä kissinmuanaa ja kaakkeikii >o< Kyll mä sitt oon omela. Ja sitt mä oon hiffannu kans, ett kyll tonne sänkyyki voi mennä, ku pistää vaa nenän kii ja tunkee sinne päiväpeiton alle ihan kokonaa. Siälä nyt nii hirveest ei haisu ja siäl voi goisii. Olin kyll kohtelias ja silleesti, ett kävin tekees kaikki judekat lodjuu – mami tykkää eikä sano mitää mun sänkysotkottamisest. Muute mitää taas tehnykkää, sen fisun jälkee aloin iltaunnill, ku oli taas masu täynnä. Heräsin sitt, ku toi meni goisii. Jotai siin vähä sanosinkii, ettei yhtää piäne kissin kaa leikit, nii ni toi sano vaa, ett nukkumaa pitää mennä. Höh, mä jo ehdin goisii melkee koko päivän. Maminkii tekis miäli goisii, mä tiän. Mutt ku se herää ain aamull liia aikasii ja sitä sattuu eikä se pysty. Siks se on välill nii vihaskana. Mä en tiijä mikä foto tää oikee on =O
Kliffaa torjantait kummiskii!
------------------------------------------------
Vincent, silmänpalvoja pahimmillaan...
Päivän slogan: Kaikki yhden – oman itsensä – puolesta!
Luettua: Hitomi Kanehara – Käärmeitä ja lävistyksiä, vähän friikki tarina, jossa Lui haluaa lisää lävistyksiä ja vielä isompia, halkaista kielensä sekä kunnon tatuoinnin. Hän seurustelee Aman kanssa, joka on vaarallisen näköinen punkkari, lähinnä, käyttäytyy oudosti ja näyttää vielä oudommalta, viehkoksi hänen seuransa tekee hänen halkaistu kielensä. Kirjasta ei puutu seksiä eikä outoja leikkejä, merkillistä vanhempaa miesystävää, väkivaltaa ja poliisejakaan. Suosittelen, jos joku haluaa tutustua jaappanilaiseen kulttiklassikkoon. Ei yhtään kehno, minusta. Erikoinen ja erilainen, poikkeava aihe ja kerrontatapa, lyhyt ja timmi opus! Jari Tervo – Koljatti , just joo, poliittinen satiiri, fyi fan. En sanoisi noin – itse asiassa en sano yhtään mitään, jäks. Minä en pidä Tervosta, en pidä hänestä ihmisenä enkä pidä hänen kirjoistaan eikä tämä mitään muuta. Pikemminkin on siitä kehnommasta päästä! Mistä hemmetistä näitä ihmisiä oikein aletaan lopulta arvostaa? Yrittämisestä aina vaan? Täh? En suosittele kenellekään.
Auts, auts ja voih, sattuu! Oikein kovaa särkyä koko illan, yötä myöten pahentuen mikäli mahdollista. Johtunee eilisen rajun liikunnan *ohoh* lisäksi myös kelien muuttumisesta. Eli nousin tuossa klo 1 tienoolla ottamaan kourallisen särky- ym. mömelöitä. Kirjoittelen tässä sen aikaa, että jotakin vaikutusta ilmenee. Jospa sitten saisi nukuttua vähäsen lisää, nyt nukuin parisen tuntia erittäin kehnoa unta, snif!
Eilinen oli todella erittäin sosiaalinen päivä. Ehkä olen siitäkin syystä vähän väsynyt vieläkin ja kipeä ;D Hörhö kävi jo aamuaikaiseen maksamassa osan veloistaan ja jupisemassa kaikenlaista joutavaa. Hänelläoli sovittua menoa, joten lähti sitten myös melko aikaisin. Hänen jälkeensä tuli käymään leidi, jonka kanssa nautimme kohuked ja kaffet. Minä huomasin yllättäen hölöttäväni kaikenlaista joutavaa, koko ajan suuna-päänä. Outoa, olikohan lääkitys kohdallansa kerrankin vai johtuuko tämä lähes täydellisestä ihmiskontaktien puutteesta. En siis laske tähän työkavereita, joiden kanssa on pakko joskus vaihtaa pari sanaa. Kiitos käynnistä sekä fantastisesta tuliaisesta =D Kuten sanoit, siitä voi olla iloa pidempäänkin.... Belgarion tulikin sitten heti perään eli melkoinen trafiikki ovissamme todella kävi. Syötin hänelle pari palaa hedelmäleipää, koska tiesin, että hän ei ollut voinut ehtiä syödä mitään ja ei kun roudaamaan – taksikin oli ihan ajoissa =l
Veimme ensin neljä pakettia postin Itaalo-vastineeseen, ai että, kyllä ne edelleenkin rokottavat rajusti pakettien hinnoista. No, ei voi mitään! Saimme siis paketit lähtemään ja minä käväisin kirjastossa noutamassa 13 varausta. Samalla jurputtelimme tutun kirjastokaverin kanssa kirjastojen lakkauttamisesta ja oudosta Koillis- ja Itä-Helsingin keskittymästä. Ehdottomasti kaikki tiskilläkävijät olivat sitä mieltä, että yhtäkään kirjastoa ei saisi lakkauttaa! Keskustelu siis käy täällä todella kuumana ja aktiivisena, kaikilla on kerrankin jotakin mitä sanoa. Mukava, että ollaan samaa mieltä! Kyllä Malmin kirjasto on ihan huippu, mutta ne pienemmätkin lähikirjastot ovat todella tarpeen mm. nuorisolle ja perhepäivähoitajille sekä tietysti lähiasukeille. Näpit siis irti kirjastoista, heti, sanon minä!
Ruokakaupoista rohmusin tällä kertaa laputettuja fisutuotteita sekä älyttömän määrän vihanneksia ja jömmaruokaa. Sen verran harmitti tuo viimekertainen ajatusvihreä. Nyt siis satsasin pakastettavaan tavaraan, näkkäriin sun muuhun kestotavaraan sekä tietysti kissanmuonaan. Kiitettävästi olikin muonaa palatessa eli useampi kassillinen. Osa toki meni illan appeeseen, tein kevätkääryleitä, tsatsikia sekä riisiä – outo, mutta herkullinen yhdistelmä. Jälkkärinä taas Serkkujen omenamähnäpiirakkaa/leivaria, josta ontullut yksi suosikeista; ei liian makea, kivan kostea ja herkku nyt vaan muutenkin.
Ensin piti stailata *pääsin sanomaan toisenkin kerran* residenssi. Wau, täällä on suorastaan hienoa – ainakin hetken ajan. Ikkunoihin pääsivät ensimmäistä kertaa verhot, jotka ostin Huutiksesta pari vuotta sitten. Tummanvihreää ja jännää punaista, graafisia kuvioita ja välissä.. tuota... kettuja? Taidan ottaa huomiseksi kuvan, ne ovat aika erikoiset – kotomaiset, tietty. Plaattialle vaihdoimme vanhat sammalenvihreät talvimatot ja soffakin puettiin vihreään vaihtokaapuun. Vinski-raasu oli jo vähän hädissään, kun kaikki meni vaihtoon. Myös liukuoven kangastaulu vaihtui marimekon Päärynästä vanhoihin Aaltoihin. Lisäksi sain tänne makkariin lopultakin valolampun, mukavaa. Silitys oli se, joka otti koville. Ei sen inhottavuus, vaan seisominen ja käsien edestakainen liike. Siksikin olen vielä aikalailla kipeä, oikeasti. Mutta nyt se on taas tehty! Ai niin, on, tipluvalotkin on ja kivaltahan tuo näyttää, kun laitoin vielä lyhtyyn öljykynttelin. Shöpöä, sano ;D
Jahas, eivät nämä vieläkään jaksa vaikuttaa, nämä mömelöt siis. Menen kohta keittelemään kaffet, ehkä se avittaa. Niin, tosiaan särky ja jäykkyys on infernaalista – joka paikkaa koskee. Lisäksi toista silmää kaihertaa vieläkin ja olen vähän huolissani, sitä täytyy tarkkailla. Kärsin nimittäin jo yhden pahan iriitin vuosia sitten eikä ollut kuulkaas yhtään mukavaa, sano.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai ett oli eile kliffaa, tääll oli iha hurrrrjast ihmisii ja sitt Poikakii. Mmm, ja Pojan Reppu ja sen Miniläppäri. Mä kaikkist enite tykkään mennä sen kans samall soffall ja levittäytyy siihe, se on ain vähä hämillää >o< Mä sain kaht eri kissimuanaa, purui ja kaikkee. Sitt mä näjin, ett oli ostettu donarii ja pakkasfisuu ja vaiks mitä, jeeee! Ei nyt taatust tuu nälkä mamilkaa eikä ainaskaa mulle. Mä sain kaikkee, ihan kaikkee. Ja mull oli älden kivaa, vaiks mä olinki viäl melkee tajutoine siit mjunuaismääräst, ku mä olin safkannu sillo etellispäivän. Mutt nyt mä kyll voisin jo taa syädä, mamiiiiiih! Aha, se tulee just duunaa kaffet ja mä saan sitt kans safkaa. Kyll mä voin venaa, ei oo hillitöine nälkä kummiskaa. Yks mitä mä en tajuu, eile oli galsa. Nyt tulee vodaa. Ikin ei oo hyvä. Mutt meill onkii kivapartsi, siäl o hassui valoi ja taas kyntteli, mä käyn siäl välill vaa tsiigaas. Ja sitt yks harakkapari on alkanu tappelee ja räksyttelee tuala ain samass paikass, niitki tarttee käydä päivisi tsiigaas. Mami otti eile fotonkii, saisikoha sen jo tähän – mä ihan itte, gimmat, hei, hei >o<
Luettua: Päivi Kannisto ja Santeri Kannisto – Takaportti, erikoinen it-jännäri, joka sisältää myös filosofiaa ja kaikkea muuta. Hyvän ja pahan rajat hämärtyvät. Asiat liikkuvat outoihin suuntiin ja päähenkilö joutuu merkillisen kiristyksen kohteeksi. Alku ei ollut lupaava, mutta sitten – minä pidin tästä! Kotomaiseksi opukseksi varsin suositeltavaa lukemista, jos nettisensuuri, tietoliikenne yleensä, koodaus, sivustojen valvonta ym. kiinnostaa. Siis kiintoisan erilaista luettavaa, Welhotar suosittaa!
Älkää kertoko minulle, minä kerron teille: väsyttää! Väsyttää aivan sik... hirveästi (olikohan tuo poliittisesti korrekti ilmaisu?). Eilen hätinään jaksoin olla iltapäivän tekemättä mitään ja kotona uuvahdin täysin eli nukahdin vähäksi aikaa. Oli pakko, silmät vain menivät kiinni! Ja pitäisi-pitäisi taas kaikkea, argh. Ahdistaa! Lisäksi töitä jäi aamuksi iso pino. No, ehkä minä ne kohtapian jaksan taas tai on siis pakko jaksaa, vaihtoehtoja kun ei ole.
Väsytys ei häviä nyt viikolla edes nukkumalla, kun nukun näköjään vain pätkiä. Heti iskevät kivut kimppuun (missä se kuuluisa kimppu muuten mahtaa sijaita =o) ja herättävät. Ja sitten ollaan hereillä, kohta taas vähän uinutaan jne. Aika kuluttavaa hermoille(kin) tämä tämmöinen, sano.
Hörhökin tuossa käväisi pikaisesti iltakylässä, että terviisiä vaan ,D Ei sen kummempaa, meno jatkuu ja näemme tuossa loppuviikosta velkojakokouksen merkeissä *muahhahah*. Onhan se tapa sekin. Kukaan muu ei ole soittanut, ei käynyt. Kissikin osoittaa mieltään eikä suostu syömään tuota yhtä kissanmuonaa. Juttuhan nyt on vain niin, että sitten ei syö lainkaan, jos tuo ei tänään kelpaa. Uutta tulee vasta illalla, minä nääs päätin juuri äsken niin. Kele, kronkeli katti tästä konkurssista vielä puuttuikin...
Varastolta sen verran pikujolurapoa, että juu hauskaa oli ollut. Ruuat hyviä, musiikki hyvää jne. Kuten sanoin, ne tavanomaiset. Kukaan ei kummemmin kyllä hehkuttanut, josta aina plussat. Ja talostakin löytyi vain yhdet oksut siivoojan kiusaksi eli suht siististikin ovat elelleet.
Ei, minulla ei ole edelleenkään mitään järkevää, kivaa tahi mukavaa kerrottavaa. Vain se, että olen aivan stanan väsynyt edelleen. Sen verran sain aikaiseksi, että vein omisarvikselle ison reseptipinon uusittavaksi. Melkein kaikki mömelöt ovat lopussa tai ainakin viimeisillään. Samalla poikkesin Serkuissa ja hain mustakirsikkajuggaa, keksejä, hilloa ja muuta lohturuokaa – ai niin ja sokolaatia, ihan vain varmuuden vuoksi. Jugga on hyvää, samoin keksit hillon kanssa, tekstasin jo eilen kun oli niin puutostautinen olo ,D Ei, Herkku ei ollut itse ilahduttamassa muorin silmiä. Täytyy käydä loppuviikosta uudelleen. Ei, ei Herkun takia, ihan muissa hajatelmissa.
Ja jospa sitten pieni mainospala paristakin asiasta eli linkki SusuPetalin Keskiäkäisiä hajatelmia –kirjan arvosteluun sun muuta tärkeää löytyy täältä. Hankkikaa omanne, ennen kuin ehtivät loppua *pelottelee*. Se on joku juhlakin tulossa, kertovatten... Minä mitään siitä juhlasta, mutta kirja on helkkarin hyvä!
Lisäksi toimintaa kaipaavat voisivat poiketa taas testauttamassa tietonsa uusimmassa JukeQuizissa, tämä kävi jo ;D Ei ole paha, ihan kivat kyssät oli Jary laatinut oman härdellinsä keskellä *virnuaa*!
Ja vielä kommentti tähän, että ei ole ainakaan Polkalle yhtään mitään tarjottu, ei edes lämmintä kättä saati sitten jotakin muuta tästä lokittamisesta, prle! Ja jos tarjottaisiin, en olisi varma mitä tekisin – nih kerta! *kade*
Uaaaaah, jospa sitten niitä pinoja purkamaan Varastolle, grrrrrrrrrrrr.
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mami heittäytyki pahapäiseks, mun pitäis syädä tommost kanajudekaa. En syä! Enkä varpist syä. Syäköö itte. Jätän tohon, on sen joskus pakko antaa jotai muutaskii. Donarii tai jotai, tai parempaa kissimuanaa. Mitäs osti taas tommost, eiks se muka muista. No oikeest se mitää muista, mist mä diggaa. Must tuntuu, etei se muista, mist se itekkää diggaa. Jotai tual on silläkii syämät *tsihih*, iha varpist on. Vai meinaaks se taas jömmat sen omiiki ruakii. Omituine ratekia noitte muanie kans, mun ja sen omienkii meinate. Jemmaa ja jemmaa. Mä oon sitä miält, ett heekkui kaikki ja syädää heti pois, nih kerta. Nyt oon kyll vähä vihaskana... Muute toi foto, mä oon just kans tommone, mä vihaan aamui. Oikeestaa mä piristyn vast tosi myähää illall, siiheks asti mä voin goisii vaiks kui – ja mamii ketuttaa seki *kollivirn* >o<
Kliffaa daagii, mamill ei!
---------------------------------------
Vincent, kronkeli kuin mikäkin hienohelmusneitikissinka!
Päivän slogan: Nälkä lähtee naidessa, jano töitä tehdessä. Mutta miten lähtisikään väsymys?
Luettua: Jussi Pekkarinen – Konsulinkyydillä kotiin. Odotin vähän hauskempaa irtiottoa, mutta tämä on aika asiapitoinen kirja siitä, mitä konsulinkyyti on ollut ja on edelleen. Sattumuksia ja tapahtumia, anekdootteja, tosiasioita jne. Ei paha, mutta ei nyt mikään hirveän suuri lukuelämyskään. Enempi sellaista tietopuolista tavaraa, joskin suht kiinnostavaa. Suositellaan ehkä muillekin kuin UM:n sisäpiirin käyttöön *virn*.
Täytyy alkaa veryttelemään (!) tätä kirjoituskättä ja –olkapäätä Varaston huippukoetoksia varten jo näin aikaisin eli kello on n. 0.30. Kättä juilii ja jomottaa, se prleen kiertäjäkalvosinoireyhtymä taas laukesi. Ja tietysti arvaattekin miksi – retorinen kysymys siis. No katsokaas, armaat lukijat, on kuun vaihde ja The Tilasto laukeaa. Se tietää sitä, että rotta tekee hommia täpöllä. Muut ovat säästelleet (jopa, olen nähnyt!) vähemmän merkittäviä, lyhyitä juttuja tehtäväksi juuri ennen kuukauden vaihdetta, että Hän Itse saa ne omiin tilastoihinsa merkityiksi! Voi elämän kevät, sanon minä. No, kyllä minä vielä tänään; syön vain hevoskuormallisen kipulääkkeitä. Eri asia on, onko se oikein? Minä olen nimittäin tehnyt oikeastikin töitä tällä vkolla aivan saatanasti, yksin ja valittamatta.
Hiukka tämä tietysti naurattaakin, Upo aamuisin ratsastaa joukkoja sekä aukkoja katsellen ja suomii porukkaa VIELÄ parempiin saavutuksiin. Mutta kun tässä unohdetaan nyt yksi asia -> se asiakas tai taho, jonka asioista on kyse. Voiko niitä pisteyttää tahi arvottaa? Minusta ei ollenkaan voi, meidän osastolla ainakaan. Eli ne eivät ole millään tavalla keskenään vertailukelpoisia. Mutta tilastoida pitää ja lisää saada papegoija-merkkejä *phuuuuuuuuuuh*. Sen verran hupia tästä löytyi, että illalla unta yrittäessäni päähäni pälkähti aika mainio jutun tahi tarinan tms. aihe ;D Että ei turhia kuitenkaan!
Vielä sen verran Varastolta, että tilanteet todella ovat menneet yhä kriittisemmäksi. Eräs leidi jäi jo sairikselle, varustettiin SSRI-piltsuilla ja lähetteellä työarvauspsykopaatille. No, hän oli ihan tyytyväinen, koska oli asiaa jo yrittänyt hoitaa työpaikalla kaikin laillisin keinoin. Juttelimme siinä ja päätimme ns. kokoustaa asiasta ensi viikolla. Eri asia onkin taas se, onko oikein, että se kiusattu ja raastettu, ahdistettu työntekijä joutuu kärsimään ja koko jutun aiheuttaja on edelleen ”ymmärrettävä” ja ”mukava ihminen”, varustettuna niillä ns. pärstäkertoimilla ja ns. pätevyyksillä? No, ajattelin vaivihkaa viestiä asiasta omisarvikselle. Kyllä hän jo tietääkin ja tämä sairastunut leidi onkin menossa hänen juttusilleen ensi viikolla. Mutta minua nyppii melko rajuhkosti tällä hetkellä! Yksi ihminen (ja pari toisella osastolla) voivat terrorisoida ja pitää koko toimistoväkeä ikeensä alla sekä kerätä tietysti vielä jotakin kunniaakin jostakin. Auuuuuts!
No niin, sain jopa nukuttua melkein neljä (4) tuntia! Paras enkka tällä viikolla ,D Naapurit kyllä yrittivät terrorisoida tämänkin oikein kätevästi. Alkuillasta alkoi aivan seinän takaa, lähes sängyn kohdalta, saatanallinen Miehisen Peniksenjatkeen (no se kiviseinäporakone!) mekkala. Sitten se vähitellen vaimeni ja kuvittelin jonkin tulleen valmiiksi. No ei tod, olin niin väärässä kuin ihminen olla ja voi. Kun olin nukahtamassa, tultiin stananmoisella mekkalalla kännissä kotiin ja jatkettiin sitä poraamista (siis porakoneella!). Ja sitten ilmeisesti järjestettiin asialle (mikä liekään) harjakaiset. En minä paheksu, kaukana siitä. Toivoisin vain, että työtä tekevät ja raskautetut eli kehnouniset ja kipeät Welhottaret jätettäisiin vaikka arki-iltoina rauhaan.
Huippua on se, että heidän sänkynsä on aivan minun sänkyni kohdalla! Minä kuulen kaiken, mitä tapahtuu – tästä tulee jännittävää. Eilenkin yritin vastata jo mahtavilla suolikaasupäästöillä – pröööööööööööööööt. Voi kun tietäisivät! Vanhapiika-Polka varautuu kuuntelemaan yön ääniä, mukanaan runsaasti kirjoja, liukuvoidetta, tekopenis, kissa ja paljon, paljon muuta! *maanista hekotusta* Siksi minä nimittäin olen hereillä. Naapurissa pidettiin petijumppaa ja sen jälkeen aloitettiin melkoisten dB:n mukainen kuorsaus *huokaus*. Enhän minä ole muka-vain-kade, enhän? Se minulle nyt kertokaa.... Niin tiedoksi, että minun residenssini järjestystä on mahdoton muuttaa! Voi kun saisi heidät jotenkin tajuamaan, mistä on kyse tai vaikka tapaisi tuossa rappukäytävässä. Ihan ovat mukavaa sakkia kuitenkin...
Ai miten sain unta? Hah, tempaisin kaksi uniavitetta, yhden relaksantin ja yhden rauhoittavan. Kun heräsin tunnin päästä, heitin vielä puolikkaan avitteen. Sillä sitä saa sen 4 h unta, just! Vaikka olen ollut kuni zombi jo monta päivää. Voihan vee, sanon vaan. No, ans kattoo taas tätäkin juttua, mihin se tästä kääntyy.
Muuta? Just, Kummisedän huoneistoon on siis muutettu. Arvaatte varmaan, että esim. eilen ilkeämielisessä pienessä päässäni kävi kaikenlaista ei-niin-mukavaa –jäynää ajatellen uutta asujamistoa! Ai niin ja tänään on Varaston pikkujolu, minähän en osallistu. Jos joku kysyy, miksi en, kerron mieluummin osallistuvani pitkän mietinnän jälkeen bileisiin Malmin hautuumaalla. Siellä kun on varmasti kiinnostavampaa ja minuakin kuuntelevaa seuraa *muahahahah*. Morbidia tämäkin siis.
Ja sitten onkin normiperstai; kirjasto, apteekki, kaupat ja kotoon. Tein jo eilen makuisaa vihannes-sienipataa tarjolle. Sen kanssa voisi ehkä olla vielä jotakin, täytyy katsastaa. Belgarion joka tapauksessa on tulossa avittamaan ja hänelle on luvattu jälleen kunnon lounas. No joo, kävin minä eilen Serkuissakin ja hain karpalomehua, mustikkakohuked, savujuustoa sekä mainion näköistä manteli-omena –torttua ;D Viikon herkkuhetki ON siis tänään!
Ja ei kun varustautumaan Varastolle, täytyy muistaa ottaa ylimääräiset kipumömelöt mukaan =E
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii eile vähä maistaa donarii, njam. Ja toi jo kertokii, ett Poika ja se menee kaupoill ja kaikkee, mmmmm. Hyvä kissipäivä onkii tuloss. Mutt arvatkaas, oliks toi vähä änkkän eile? Mä nimittäi olin pönkiny kummiski tonne päiväpeito alle, vaiks siin on ne haisulipaprut pääll *tsihih*. Olin kyll käyny tosi hualell lodjull sitä enne, etei niinko mitää. Mutt se kyll meinas heemostuu. Se oli muuteskii iha poikkiräks, ei jaksunu mitää ja silmät lurpsutti. Sitt se simahtikii, mä kyll goisin jo paaaaaaaljo enne. Ett nyt mä vaa odotan, mitä kaikkee kliffaa mä-mä-mä saan. Kuulette sitt huamenn. Nyt mä meinaan goisii viälä vähä lisää, prrrrrrrrrrr. Ai nii, ei ollu vissii ajankohtasii fotoi, nii ni vaiks ton piltsuist sitt tämmöne.
Kliffaa viikendi alkuu kaikill Lokistaania kissinkoill ja kissi-ihmisill kaa!
----------------------------------------
Vincent, päivieni kyseenalainen, ehkä jopa musta valo!
Päivän slogan: Onhan se jotenkin mielenkiintoista, että naapuri huolehtii myös minun viihteestäni!
Todettakoon vielä tähän alkuun, että en pidä siitä, että blogissani ja kommenttilootassani vettuillaan suoraan toisille – se ei ole minkäänlaisten käytöstapojen mukaista. Kts. siis eiliset kommentit. Kyllä, täällä saa edelleen vänistä ja vettuilla minulle, se on eri asia. Minähän olen luotu kestämään sellaista. Samoin jokaikinen on tervetullut muuten vaan, puhumaan paashaa, kommentoimaan lukemisiani, tekemisiäni jne. Mutta ei todellakaan toisten puuhia, sehän kuuluu muualle – ainakin minun mielestäni!
Josta tulikin mieleen, että blogituttavuus juuri hetki sitten kysyi, eikö minulla ole minkäänlaista idioottisuodatinta. Ei – ei ole, enkä koe sitä tarvitsevanikaan. Minä kirjoitan edelleen täsmälleen sitä, mikä sattuu huvittamaan tahi olemaan ajankohtaista omassa pienessä päässä. Se, joka nämä kaikki tarinat ottaa täysin todellisena elämänä tai kertomana, voikin tarkistaa oman todellisuudentajunsa vahvuuden. Minä nimittäin elän montaa erilaista ja jännittävää elämää *muhahahhaah*! Edelleenkään en poista omia kirjoituksiani tahi toisten kommentteja.
Mutta itse asiaan: Varastolla melkein sain elämäni raivarin! Kerroinhan, että oli luvattu avittaa jne ja olin oikeinkin tyytyväinen asiaan. Kunnes totuus selvisi. Eräs leidi oli hyvin näyttävästi hakenut sieltä jokusen homman tehdäkseen ja – nyt ne palasivat eteeni. Täynnä silkkaa sontaa. Osa oli pakko tehdä uudestaan aivan alusta lähtien, osan saattoi korjata. Helvetillinen kiire koko päivän ja jengi vaatii tulosta, arrrrrrrrrrrrrrrrgh. Itkuhan siinä oli tulla! Sanoin jo pariinkin otteeseen tulevani hulluksi. Olisi kai pitänyt sanoa, että olen jo. Sellaista meno nimittäin eilen oli ja varmaan on tänäänkin. Hätinään ehti pissille, parille tupakalle ja lakisääteiselle ruokatauolle. Että sellaisia aikoja; tosin joku oli hyvinkin ilahtunut tultuani takaisin (ja tuli tuomaan jemmaamiaan hommia).
Muutenkin tilanne siellä on osittain niin kireä, että ehdotin jo työkaverille, josko erään asian voisi nostaa työsuojelulliseksi kysymykseksi. Ilmeisesti ei voi. Leidillä on ns. pärstäkerroinlisää ja ns. meriittiä niin, että ei tule onnistumaan. Tosin kerroin, mitä myös voi tehdä.... en sentään tässä. Se on erittäin inhottava ja ruma tapa saada työkaveri hermostumaan. Mutta tiedoksi voin sen ehkä myöhemmin muussa yhteydessä tuoda. Emmehän me nyt sentään ilkeämieliseksi aleta, eihän?
Jahas, ja rapoa Hörhöstä tietysti odotetaan? Pakko tuottaa pettymys, kun hän eilen soitteli, passitin hänet sinne omaan uuteen majaansa ,D Hjuu, minä olen outo. Toisaalta, olemme Hörhön kanssa tunteneet toisemme ainakin n. 10 v. Että sellainen tapaus.
Ai että taas ottaa pattiin, siis pannuhuoneeseen eli päähän! Tsadi aikoo seurata Tukrun esimerkkiä ja kirjastoja lopetetaan... Listalla on viisi (5!) kirjastoa (ehkä jopa useampikin!), joista 3 ns. Malmin suurpiirissä. Tapanilaa suosivat lapsiperheet, Pukinmäkeä koululaiset ja oikeastaan kaikki, minullakin se olisi aika lähellä. Puistola ja Tapuli ovat muuten vaan olleet ihan mukavia, btw. Ja nyt sitten lopetuslistalle, arrrrrrrrrgh! Sitten rakennetaan kaikkia perkeleen pulkkamäkiä ja hiihtoputkia, stana. Teillä on varmasti varaa matkata vaikka Lappiin tms. laskettelemaan. Ei siksi tarvitse kirjastoja meiltä viedä! EI! Huutavan ääni korvesta siis jälleen asialla, nih kerta.
Uni eivain tule, edelleenkään! Otin illalla kaikki sallitut uniavitteet sekä tein kivan hiilihydraattitankkauksen, argh. Väärää tavaraa, en taaskaan muistanut eli iloksenne vietin jälleen puolen yötä seurustelemalla norjalaisen puhelimen kanssa. Kuten huomaatte, olen todella käyttäytynyt eilen muutenkin erittäin aikuismaisesti ja kypsästi *häpeää ja noloaa*. Mutta – tehty mikä tehty, sanottu mikä sanottu ja sillä mennään, mitä ei ole =D
Varastolle matka käy, jololadidii, jololadiduu =E
---------------------------------------
Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Heh, lopult toikii huamas, ett se yks kävi vähä outon muhu kuuman tai jotai. Emmä oikee tajunnukkaa, no, silleesti sitt. Muute mä sainkii eile oikeet kanaa, oli muute älde hyvää heekkuu. Oo tullu semmost pitkää aikaa ja mulle luvattii mjunuaisiiki ainaski viikonlopuks. Ja Poikakii on taas tulos huamenn. Sill on jotai väsäämist täälä ja tiätty mun kissitaravatpitää hakittaa. Nehä ne on kaikkein tärkeint. Ja toi möhkö saa painuu kans omill kaupoillee, ett Poika saa kunno safkaa (ja mä kans!). Ett tämmöttös. Muute mä oon viäläkii vaa goisinu, herätin ton sitt tosa yälä leikkii ja meninkii ite goisii *kollivirn*. Aika vinkeet härnää tollee, se sanoo, ett päitä alkaa särkee >o< Ku mä en keksi fotoo eikä toikaa, me päätettii laittaa se uus kellin kuva tähä. Tommone, siit näkee aja....
Kliffaa torsdagenii kaiffat!
---------------------------------------------
Vincent, aina yhtä sielukas otus.
Päivän slogan: Minä pidän aina linjani, tosin niitä voi tarpeen tullen vaihdella ,D
Luettua: Tartuin saamaani sarjakuvakirjaan, hyvää työtä ja lisää myöhemmin asiasta. Lisäksi lukaisin yhden nuortenkirjan, hyvä sekin. En nyt linkkaa niitä tähän, koska ne tulevat esille myöhemmin muussa yhteydessä, joten oli sellainen rauhallisempi lukuilta, koska olin puhkirepopoikki!
En sitten laittanutkaan hakemusta kuljetustuesta - oikoluin, just joo ja tosi huolella, kuten tavallista. Eikö otsikossa ollut se pahin panovihreä, v. 2019... ihan kiva hei. Eikä Varastolla olla yhteensopivia meikäläisen kanssa. En jaksanut kirjoittaa uudestaan, korjaan tuon kunhan jaksan / ehdin / viitsin. Eihän se myöhässä ole, mutta varmuuden vuoksi olen taas ajoissa liikkeellä. Että se omista hommista. Muuten röitä riitti, kiitti. Eli leidi edelleen sairaana, tai sitten ei. Kukaan ei kerro - toisaalta, en minä edes enää välitä. Jos käsky käy ja aikaa on, minähän teen. Tosin en pidä hirveää kiirettä, käyn vaikka kaffella välissä tai siis keittämässä ne kaffet jne. Että silleensä, toisille sallitaan enemmän kuin toisille. Työkaverille sanottiin, että hänen pitäisi ymmärtää toisen tilannetta! Ymmärtää, kun on jo vuosia ymmärtänyt; ensin sairauksien (nyt hoidettu), sitten avioeron, nyt yksinhuoltajuuden ja vaikean elämäntilanteen (eikö se ole kaikilla?) takia. OMG. Eli tunteet käyvät edelleen kuumana, ratkaisua ei ole löytynyt tai siitä ei ole ainakaan kerrottu.
Toisaalta huvitti, että omisarvis oli ollut puhumassa JORY:lle työhyvinvoinnista ja varhaisen puuttumisen mallista. Just ja arvatkaas miten sitä oli käsitelty: sairaslomien määrällä! Väärä tapa, huutaa tämä. Ainakin minä ja rva T. olemme vaivaisia, mutta silti töissä useimmiten, ainakin useammin kuin nämä ns. sairaat. Että selviääkö siitä sitten kuka on oikeasti sairas ja kuka ei? On asioita (mm. migreeni, fibro jne.) joista on aika vaikea todentaa, miten sairas sitä oikeasti onkaan. Joskus paha fibro on todella niin paha, että hätinään pääsee aamulla vessaan! Toisinaan vain kevyttä ja jatkuvaa jomotusta. Että siltä väliltä on sitten koko repertuaari käytössä, voi olotilansa mukaan sitten raportoida. Minä en tosin raportoi kenellekään (paitsi tänne), menen sinne omisarvikselle, jos tilanne on laatua "kamala!". Kyllä sen muuten sitten jo näkeekin. BTW, Varastolla todettu 3 nöffiä... epäilyjä enemmän.
Vielä tämä päivä, hah. Perjantai ja 13. Kirotusvihreä iski taas, kirjoitin ensin 31. No niin, eihän tänään mitään satu, eihän? Pelkkää taikauskoa, joohan? Taksot tulevat ajoissa, ruokaa saa huomattavalla alennuksella ja kirjastossa on metrinen läjä kirjoja *uneksuu*...
Finlandia-ehdokkaistasen verran, että vain yksi noista on lukematta. Saatte luvan arvata, mikä! Arvaaja tai tietäjä saa runsaasti kunniaa ja Welhotar-Kunniamerkin luutien ja kissavaakunan kera ,D Voipi olla, että jotakin ylläriäkin järjestyy, jos oikein vielä osaisi perustella tietonsa tahi arvauksensa. Niin, noin yleensä ottaen, parempaakin kotomaista kirjallisuutta on vuoden aikana julkaistu. Jos sitten on julkaistu huonompaakin. Jotenkin vähän... kuin olisi vanhoja tietoja lukenut. On kulttuuripoliittisesti oikeat tahot ilmeisesti edustettuna. Eihän asia mitenkään minulle (vielä) kuulu, kun en ole ehdokkaana ,D Mutta sitten alkaa kyllä kuulua. Muutamaa puutosta ihmettelen, esim. Emma Juslin on aivan mahtava ja hakkaisi esim. Ranskalaisen ystävän mennen tullen kaikilla opuksillaan. Molemmista on tässäkin lokissa. Tämä nyt vain ensimmäisenä tuli mieleen. On niitä muitakin, jotka asettaisin itse ehdolle. No, se siitä, katsomma mitä tuleman pitää! Minusta tästä on kyllä tullut enempi markkinointikeino sekä kustantamoille että kirjakaupoille - kirjailija itse saa ehkä enemmän mainetta ja kunniaa hetken aikaa ja sen palkintorahan. Mutta entäs jatko? Hah... Ja vielä siittä, että leidi valittelee, kun oli luettava peräti 160 opusta. Grauh. Olisitte antaneet nekin minulle, vähintään 2 – 5 kirjaa päivässä ja lyhyt arvio,nih kerta!
Väsyttää, mutta Varastolle pitää!
-----------------------------------------
Purrrrrrve, kameraden! No nih, saiha mä fisuu eilenkii ku mä oikee manguin, meinaa. Mutt kyll se kesti, ett möhkö taas väkers jotai mulle. Itellee joo teki kyll eväksii ja sillee. Mutt sitt ku piti piänell kissill antaa fisuu, nii ni sitä piti sitt oikee venaa ja venaa. Hmph. Mutt tänää varpist saa jotakii, jos se Poika kert tulee. Ja toikii voi antaa mun ainaskii maistella jotai heekkusii. Ja mulle tuadaa kaikki mun kissitaravat. Mä tarviin ainaskii safkaa, siis määkäruakaa! Jotai hyvää sitt, ei fisuu – jotai, emmä tiijä. Kaikkei makui sais vaiks tuua, juu. Eile mä lojusin sitt ton viakus ku se tuli himaa ja otti vege ne hirveetpaprut, yäks. Tääll dunkkaa koko kämpäss nii, etei voi olla. Tartti heti päästä partsill ja silleen! Onneks, mä pääsin pariinki kertaa ja toi anto vaa olla rauhas, ei mitää hätii niinku.
Tsiigaili ku pygmit tual leikki ja koirulit tappeli. Sitt goisin sen viakus, niinku ain. Ett ei mitää uutta meinaa. Kuva on sitt täält, tommone. Mami vissii tahtois tommose hima *tsihih*>o< Eikä saa ku kissin...
Kliffaa viikolopu alkuu kaikill >o<
---------------------------------------------
Juu, tahtoisi paljon muutakin kuin kissin...
Päivän slogan: Mitä erityistä on tässä ns. epäonnen päivässä verrattuna minun muihin päiviini? Täh?
Luettua: Tommi Liimatta – Nilikki. Nilikki on tosiaan nilkki, kälmi kuin mikä ,D Tästä Welhotar tykkäsi, ainakin osittain. Suositan kälmien kavereiden ja nilkkien sekä heidän kavereidensa sekä siivestäjien ja avittajien ystäville! Ei paha ollenkas. Tuula Levo – Tuulenajama, fiktiivinen elämänkerta ja kirjoittajan mukaan avioliittoromaani Teuvo Pakkalasta. Ei paha tämäkään, minä (juu, olette varmaan huomanneet) pidän elämänkerroista. Hiukka tässäkin jokin tökkii – liika hienovaraisuus? Osoittelevuus? Muuten kelpoista tavaraa, ainakin elämänkertojen kavereille. Mutta nuo ihmissuhdejutut olisi voinut ehkä oikeasti jättää vähän vähemmälle...
Huoh, huomenta! Paha päivä odotettavissa Varastolla, eilen jo meilattiin toisen osaston leidin mahdollisesta sairastamisesta – eikö olekin vekkulia. Hän aina tietää sen etukäteen, ilman lääkäriä. Tosin sairaus saattaa muuttua sitten jossakin vaiheessa, ensin se olikin p***u, sitten polvi... että näin. No, joka tapauksessa se tietää meikäläiselle perhananmoista matalalentoa. Eilinen oli jo omalla osastolla suht kiireistä. Porukka muistaa, että tulen olemaan jonkun päivän pois. Juu, ei se haittaa muuten, mutta kun sitä lomittajaa ei välttämättä ole. Työt teetetään siis mahd. mukaan etukäteen pois.
Hitsi, oli eilen illalla vähän omituinen olo. Kehnohko siis fyysisestikin. Toivottavasti ei nyt mikään lentsu ole iskemässä *ristii kyynärpäitään ja varpaitaankin*. Kyllä sen taudin vielä, mutta ne prleen jälkitaudit pelottavat oikeasti. No, ehkä se on vaan taas lääkitys + syöminen eli liikaa (ihan trin annostuksen mukaan) mömelöitä ja liian vähän ruokaa niiden kanssa. Illalla ei huvita syödä. Ei tehnyt taaskaan oikein mieli. Hyvähän se tietysti vaan. Kun muistaa juoda, muutakin kuin oklapitoisia aineita ,D Lisäksi hartioiden välissä ja rangassa sillä kohden on saakelin kipeä paikka, argh. Kehnossa asennossa taas tullut kirjoiteltua, eikä taatusti ainakaan venyteltyä.
Omisarvikselle laitoin lopulta melko sekavan ja pitkän sepustuksen eri asioista, joilla tavallaan on yhteys ja tavallaan ei. En saanut aikaan mitään järkevää kokonaisuutta, väsytti ja ketutti. Nukuin taas hirmuisen huonosti. Liikaa ajatuksia päässä ei ole hyvä asia, pitäisi pystyä nollaamaan, mutta kun ei niin ei. Taisin lopulta antaa pollajukeboksin tuututtaa minut unille... en kyllä muista biisiä, mutta joku kammo versio jostakin kulahtaneesta biisistä se oli.
Mutta arvatkaas mitä – armas Palmia lähestyy taas tietotteellaan ja niinkin ajoissa, että hävettää taas! Kirotus- ja tavutusvihreitä ei jaksa enää edes laskea, argh! Nyt OIKEA kuljetuksen nimi on sitten ta-da-daaa ”Helsingin Matkapalvelu 1.12.2009 alkaen”. Ja sitten se tosi ajoissa välitetty tieto: ”poikkeusjärjestelyjä 21. – 22.11. välisenä aikana järjestelmään tehtävistä tietoteknisistä parannuksista johtuen. Pyritäään *ahhahahha* poistamaan aiemmin ilmenneitä katkoksia *ehheheheh* välitystoiminnassa *muahahah*. Tilausten välittäminen voi *tsihihih* ajoneuvoille on tavallista hitaampaa LOL!!!!! Tästä voi aiheutua ruhkaa ja kuljetukset saattavat olla myöhässä.” *ei saa sanaa suustaan* Tämä ei kestä, tämä hajoaa just nyt. Ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Vaihteeksi päivitys, voi hyvä Tieto..... sentään! Tehkää jo sille vetun ”järjestemälle” jotakin, kun välittäjät ja kuskit sekä itse palveluntuottaja laittavat kaiken järjestelmän viaksi, jooko? Minä tiedän, että te teitte sen juostenkusten nopeasti ja saitte rahaa vähän. Nyt edellisillä pienillä päivityksillä ja tällä rahastattekin oikein kunnolla – ja tuloksena on järjestelmä, josta jälleen puuttuu jokin pieni, mutta vaikkapa kuljettajien kannalta olennainen juttu. Ja kohta edessä on uusi päivitys. Elä tässä nyt sitten. Toivoa vaan sopii, että hommat toimivat. Muuten soitan normitakson, maksan ja laskutan sitten jälkikäteen. Kotiohan en jää! EN! Ihan siis piruuttaan.
Muuta; jomottaa tuota lapaluiden väliä muuten tosi lahjakkaasti, argh. Mutta jospa tämä tutkimustoisi lohtua jonkun muun elämään ;D
------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, tiätteks, samat paprut nyt joka päivä. Epist, mä pistin hanttii ja möksöti bases nii, ett toi joutu oikee pyytelee mua tänne pualell eile illall. Mitäs tekee tommosii haisuansoi, mä inhoon. Missää ei voi olla ja sitt haisuu ja paprut rapisee. Ja pakko oli käydä kakill ja kaikkee, juu, lodjuu tiätty. Mutt otti päähä. Vaiks sain kaakkii ja muanaa ja sillee, hurrrrrrrrrrjast rapsutust ja kehuikii. *kissimöks* Ja taas hirveet seli-seli-selityst, se luulee olevas joku kissikuiskaaja vissii. Mikä son, son mein möhkö kerta. Mitää fisuukaa ja eilenki jotai ihme vihannessotkuu. Hirveet haisut vaa tuli, ku se semmost mellerii pilppo ja se haisu tosi pahall, ja porganoi, iha karmee isoi. Mä tsiigasi, ku mä luulin, ett se tekee sitä fisusafkaa. Ei tiäteskää, keskell viikkoo *huoh*. On tää tiätteks ankeet, iha ku ois arestis tuala vaiks dörtsi on auki. Ett mä voisin tulla, mutt ku kert haisuu nii kamalaste. Mä meen koht tonne basee, se laittaa ne paprut varmaa koht taas.. eikä se ehi mulle tollee lukittaakkaa! Vastustan kaikill tassunkoill, häntylill ja korvisill, nih kerta.
Kliffaa tyäpäivää kaikill, juu, mutt ei möhköll!
----------------------------------------
Vincent, tämä on ns. siisteyskasvatusta silloin, kun mikään muu ei auta! Sorry.
Päivän slogan: Miksi yleensä yrittää löytää itselleen miesystävää? Etsii vain jonkun miehen, joka suostuu kuuntelemaan jatkuvaa mäkätystäni, valitusta ja märinää tietyn aikaa ja olen taas tyytyväinen... Saisikohan sen palkkion muuten kotitalousvähennyksiin *miettii* =O
Luettua: Hanif Kureishi – Olisi vähän kerrottavaa. Tarina hyppelehtii nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Mies on nyt psykiatri, analyytikko, joka joutui sille tielle oudolla tavalla. Syntyperältään hän on milloin mitäkin, riippuen vuosikymmenestä ja tietoisuuden tasosta. Kirja on kuitenkin taattua Kureishia, minä pidin. Perhe-elämä on kummallista, lapsuuden perhe vielä kummallisempi. Kirjassa ei vierasteta elämää; sex, drugs and rock’n roll toimivat vielä Milleniumin aikaankin ;D Tämä on vähän kuin Esikaupunkien Buddhan jatkoa, parempi, ehkä... vaikea arvottaa, en muista niin hyvin. Mutta kuitenkin, Welhotar suosittaa Kureishin kavereille!
Ettenkö ole sanonut jo monen monta kertaa, että Welhottarella se aina käy tuuri. No just, eilisestä. Ensiksikin, ilmoitettu rokotusaika (todiste kirjallisesti meilinä) oli 8.45, Arvaustalon koneella 9.45. Raivoissani lähdin etsimään terppaa, josko olisi aikaa 2 min se piikki tökätä. Onneksi oli vahvistus mukana. Leidi siis seli-seli-selitti ajatelleensa koko ajan 9.45, mutta kirjoittaneensa 8.45. No, hänellä sattui kuitenkin olemaan 10 min aikaa ja sain piikkini, tosin desinfisioimatta ja pikatökättynä, mutta kuitenkin. Paskat siis on omasta takaa nyt nahan alla =I Tiedän, ketä syyttää, jos paise tahi tulehdus muutoin iskee...
Sitten seuraa fysiatrin odottelua – ja odottelua. Härra saapuu 9.40, kun aikani oli 9.00. Ilman kiireitä, kone suljettuna, vaikka on ohjeistettu, että sitä ei saa sulkea. Samalla alkaa kysellä, miksi olen täällä. Ihmettelen siinä, eikö hän tutustu epikriiseihin etukäteen, miksi paperiversuunia ei näy jne. Ei mitään kuulu, kone tilttaa, uudelleenkäynnistys. Kerron pika-pikaa mikä vaivaa. Kone tilttaa jälleen. Silloin hermostuin ja sanoin, että nyt riittää. Olen ollut täällä tunnin, seuraava aika, kiitos, milloin tahansa aamulla klo 03.00 jälkeen, jolloin herään. Heti, kun härra itse on herännyt – slam ja ovi kiinni! Ai niin, sen verran vielä, että pyysin ilmoamaan vastauksen meilillä. En halua keskustella puhelimessa kenenkään niiden edustajan kanssa, alan kohta kirkua!
Painuin tekemään duunia ennen miittiä, kohta tuli meiliä. Härrä oli saanut aparaatin auki, lukenutepikriisin osittain, mutta ei kokonaan. Tuloksena sen, että pääsen lannerangan magneettiin, jos omisarvis vielä tekee paperit. Tekeehän se vissiin, laitoin meilin tiedoksi. Mutta, härra luuli minun puhuvan koko ajan vain selästä! Eli hänen mieleensä jäi vain se, että kerroin jalkojen vaivoista ja puutumisesta eli hyvin yleinen selkään liittyvä vaiva. Mutta kun tässä on tätä muutakin, jota en millään uskoisi selkäperäiseksi (osa on toki sitä) eli laitoin vielä viestiä, että siinä samalla nyt kun kerran sen saa, voisi ne nilkat LOPULTAKIN kuvata ja mielellään myös magneetilla, koska ultrassa ei mitään varmaa näy. Saas nähdä mihin taas päädyn. Näin meillä!
Ja ettei nämä tuurit vaan tähän loppuisi, odotin taksoa n. 25 min. Katsokaas, kun Palmian kuljetuspalveluillekin lumi tulee yllätyksenä, vaikka uuden upean toimitalon ikkunoista näkisi suoraan, millainen keli on. Kuski kyllä soitti, että on myöhässä. Ei voi mitään, ei ruuhkassa ehdi 10 minuutissa keskustan kautta Pazilaan. Just joo, prle sanon minä. Jos valitan, kerrotaan, että kelin syy, keskus tukossa (kuskikin oli yrittänyt soittaa), lumi-lumi-lumi, tuo yllätys jopa Tsadilaisille. Ja niinkuin Palmia lupasi, että toimintojen siirtyessä Tsadiin myös keliolosuhteet tiedetään paremmin! Voi vilttiketjusilmukan saatananmoiset riippavitjat!
Älkää luulko, ei tämä tähän lopu! Tuo saatanan karvakasa, joka hädin tuskin on kissaksi tunnistettavissa, oli taas vittuillessaan eli velttoillessaan paskantanut sänkyyn. Minä sitä arvelin, kun aamulla ei paskantanut ja jolina oli sitä luokkaa. Eli temput oli tehty heti lähdettyäni. Jumalauta, tuli katille kiire baseen. En pode huonoa omatuntoa, vaikka olikin siellä loppuillan. Joskus se on opittava, minä en ala enää pestä nuita peittoja ja kamoja viikottain useampaan kertaan. Se on kuulkaas Vinskin lähtö lähellä... tai minun. Jommankumman on tästä tehtävä pesäeroa, sen joka paskii jatkuvasti tai sen, jolla on paskimisen kanssa ongelmia! Nih kerta.
Uskotteko jo, että vain minulla voi olla tällainen tuuri kaikissa asioissa ja aina vaan!
Että näin paskaiset jutut tällä kertaa. Muuta kerrottavaa ei olekaan. Eiköhän se ollut siinä, minen nimittäin jaksa edes ajatella. Pitää vielä roudausretkelle ja silleensä, ei jaksuisi sitäkään. Jospa illalla kietaisisi pari lomperoa, saisi edes nukuttua vähän paremmin – ehkä!
--------------------------------------
Purve, kissit! Mä oon tota nyt iha hiljaa vaa. Toi on tosi vaarallisell pääll nyt, mä tiijän. Mutt mäkii tein tyhmäst, mä en vaa ikänä muista. Oikeest, mä goisin enkä jaksanu ja se vaa taas tuli. Kyll mä peitin sen sitt peitoll, hjuu >o< Arvatkaas, auttoks se mitää. Enkä mä voi mennä ton kans yhtä aikaa kylppärii, tai siis joskus voin. Nyt en sitt voinu, tuli aks..ank...anksti, nih. Ett onneks Poika tulee tänää, jos toi olisis illall paremmall pääll. Emmä täält voi mihkää lähtee. Vai haluisiks joku ottaa mut, sais tulla hakee? Ihan tosi, toi antais varmaa miälellää mut pois. Sitt pitäis sill jollai olla pesukone ja semmost kaikkee. Ja hyvää safkaa. Ei sitt mikää kasvissyäjä tai semmone! Saa jättää mulle viästii, toho laatikkoo vaiks, ett mami ei saa sitä pois ja mä voin lukee sitte. Son nyt sillee, ett mami istuu liika kaua vessass tai jotai. Se piti pitkää semmosii rapisevei paperei tosa, ett mä en tekis mitää siihe. Sitt se lopetti, ku mä opein! Ei oo mun vika, ei oooooooooooooooooomouuuuuuhrrrrrrrrrrrh!
Polgan Punaiset Maiharit - väri EI ole aivan riittävän punainen, en saanut sitä ihan kohdillensa, päheet!
Kliffaa viikendii kummiski teill muill!
--------------------------------------
Vincent, tämä on sietämätöntä. Vuoraan sänkyni taas voipaperilla ja kahdella eri suihkeella, naureskele sitten lisää! Näin tein ennen ja tuo jäi pois – nyt sitten taas mennään paperipuolelle, perkele!
Päivän slogan: Maailma on täynnä paskaa – henkisesti ja fyysisesti!
Luettua: Stan Lauryssen – Dali & minä, surrealistinen tarina. Tyhjätaskuinen mies alkaa myydä taidetta, erikoistuen nimenomaan Daliin. Tästähän seuraa melkoinen soppa olemattomine töineen, väärennetyine teoksineen, ennakkomaksuina ilman häivettäkään tauluista ja muuta mukavaa. Hirttämättömän huvittava tarina siitä, miten kaikki haluavat näyttää varakkuutensa ja miten sillä voi rahastaa. Ei paha ollenkas, lukukelpoinen ihan kotioloissakin! Alaa Al-Aswani – Yacoubian-talon tarinat. Kairon keskustassa asuvat hyväosaiset, mutta katoilla vietetään aivan toisenlaista elämää. Välillä hirtehisen hauska, sotilasdiktatuuria ja lahjontaa pilkkaava opus, välillä taas lämmin tarina vähäosaisimmista ja miten pärjätä antamatta kaikille periksi. Suositeltavaa luettavaa, jos haluat lukea täysin toisesta kulttuurista ja eläytyä siihen talon asukkaiden mukana. Ei paha tämäkään, ihan kotona luettavaa, mukana myös reissussa. Molemmista opuksista lisää linksuissa, lukekaa pois.
PUNAISILLA MAIHAREILLA MENNÄÄNKIN JO TOISTA PÄIVÄÄ - KEHU-KEHU =D
Kiirettä kuin yksijalkaisella miehellä perseellepotkimiskilpailussa! Ensin aamusta normirokotus, kas kun senkin joutui siirtämään. Siitä suoraan fysiatrille. Jossain vaiheessa pitäisi varmaan ehtiä tehdä töitäkin. Iltapäivällä otsastomiitti, se turhista turhin – yleensä. Tosin aiheena näkyi olevan myös henkilöstöasiat. Ei taida koskea meikäläistä, lähinnä kai joukostamme eläköitynyttä sekä sijaisuuden muualla saanutta – eli tilalle tarvitaan tekijöitä. Siinähän sen päivän saakin menemään. Huh.
Eilinenkin jotenkin vilahti ja kilahti, kaikenlaista sohertamista siinä. Pientä, mutta ah-niin-tärkeää työtä, joka on pakko jossain vaiheessa aina tehdä. Ehdin sentään ennen taksoa pikaiseen käväistä Serkuissa. Ei muuten, mutta Belgarionin takia... hjuu. Ostin koko levyn (pienen) rahka-marja-leivosta ,D Viimeksi Belga sanoi, että sitä olisi voinut olla enemmänkin. Leivos oli liian pieni hänen mielestään. No nyt on, ainakin 3 – 4 normileivoksen verran. Minulle pieni pala, loput kasvavalle nuorelle miehelle. Ei ole vielä tullut kuulema vastaan annosta, jota hän ei söisi. Sanoi jättävänsä vaikka sitten normiruuan vähemmälle, jos saa vain Serkkuin Herkkuja. Itselle kahmaisin adjikaa ja juggaa. Belgalle vielä normituliaiset eli valkosipulisavujuustoa, kuivattuja hetelmiä, lasten keksejä ja kohuked molemmille, vain yhdet siis. Täytyy myöntää, että itsellä on jemmassa samoja lasten keksejä ja kirsimoosia hätätapausten takia, jos kaipaa makeaa. Ne ovat hyviä ja hyviä, ei voi muuta sanoa. Eikä ole lisäaineita tai muuta omituista mukana. Tietää ainakin, mitä syö *edelleenkään en saa mainostuksesta prosentteja tai hyvitystä*! Herkku oli yksin kaupassa ja oli oikein ilokas, kun ”pitkästä aikaa” kävin -> lue: ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Kun sanoin, että näiden pitäisi riittää yli viikonlopun, hän oli sitä mieltä, että ehdin hyvin vielä perstaina käymään.... Omituinen epeli!
Muuten elo on kurjaa! Ei nukuta, viime yö meni taas parin tunnin urvahtamisella ja säryillä. Se kostautuu aina töissä, viimeistään iltapäivällä isoa ruutua tuijotellessa – ei oikein tahdo enää nähdä mitään, silmiä kirveltää ja luomet lurpsuvat. Koivet laahustavat jossain takana kävellessä, eivät pysy samassa tahdissa. Tosin jostain syystä eilen särkylääkitys päivällä osui melko kohdallensa. Omituisesti sekin vaihtelee.
Innostuin kuitenkin tuossa eväksiä väsätessä (tofua ja vihanneksia) samalla kirjoittelemaan sitä ja tätä sinne jonnekin. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi itse tuottanut jotakin, ähhhh. Masentavan huijaava olotila siis. Enhän minä ole ehtinyt mitään, en jaksanut, pystynyt enkä kyennyt. Yksi juttu on muhimassa, ehkä sitten lauantaina tai sitä seuraavana. Ans kattoo nyt!
Pari kirjaa tuli, erinomaisen mielenkiintoisia, ziitosta vaan. Niihin palataan täällä myöhemmin, kun ne on kunnolla luettu. Samoin muuhunkin materiaaliin, jos joku huomaa, että jotakin muka uupuu =O No juu, uupuu, uupuu – ei sitä nyt kaikkea ehdi eikä jaksa. Suoraan sanoen, aina ei muista! Tunnustan. Jos en päivittäin kirjaa lukemiani opuksia, ne saattavat jäädä kirjaamatta. En sitten tiedä, kuinka moni niitä edes lukee tai vilkaisee. Mutta on ainakin itselleni muistin tueksi jatkossa ja helpompi etsiä, jos haluaa lukea jotakin uudestaan tai jopa hankkia itsellensä.
Että tästä tänään lähdetään Varastolle. Huomenna rapoa rokotuksesta ja fysiatrista, grrrrrrrrrr, ennakkoluuloni ovat näemmä kohtuuttomat mittavat!
----------------------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! Tota, meill o vähä semmone tilanne, ett ei toi nyt iha taaskaa vihaskana oo, mutt ei paljo enempääkää. Mä meinaa kävin lirauttaa taas sill vasta pestyll soffall. Sinä aikan ku toi goisi. Siis mähä pidin mekkalaa, ett tulis siivoo mun lodjun! Mitä välii, vaiks oli yä, hei jotai rajaa. Ei tullu, nii ni mä kävin sitt soffapeitoll. Arvasha sen, mitä siit tuli. Peittomatto lens ja mä oli jo valmiin basess. Sain mä kaikkee safkaa ja illall donariiki ja sillee. Mutt toi uhkas, ett se uittaa koht kaikki mein soffat ja muut jossai aineess. Sitt se sano, ett se harkittee, pitäiskö mut viärä takas HeSyyn ja sanoo, ett mä pissin paikkoihi. Eikä! Ei kai se tosissaa ollu, hrrrrrr. Mutt ku miks, ähh. Mä jaksa jaanaa. Kustu mikä kustu, sano mamikii. Nih kerta. Onneks koht Poika taas tulee, juu, huamenn jo. Jos sen kans ois kivempaa ja sitt toikii on taas himas vähä aikaa. Ett vähä tää sysdem nyt rauhottus vaiks. Kuva o siält ku aikaisemminkii.
Kliffempaa toprsantait!
-----------------------------------
Vincent, sinä itse olet torpso!
Päivän slogan: Jos saisin valita, minä valitsisin – vaikka tuskin valitsisin oikein!
Luettua: Fredrik Lång – Minä, Dosentti ja Jane, lievästi omalaatuinen tarina toimittajasta ja hänen vaimostaan, mielenterveydestä kaikin osin sekä onnellisesta lopusta. Niin härö, että en tässä ala enempää selittelemään. Vilkaiskaa linksusta lisää. Minä pidin ja suosittelen omalaatuisista tarinoista pitäville. Esko Seppänen – Hullun rahan tauti, kapitalismin musta syksy. Suositeltavaa luettavaa jokaiselle vähänkään rahamaailmasta kiinnostuneelle. Itse pidin, myös siksi, että Seppänen kirjoittaa ns. jokamiehelle (ja -naiselle!), liitteenä myös sanasto, jos jotakin jää epäselväksi. Karua kerrontaa, jos kohta lieviä kauhuskenaarioitakin. Ja taas lisää linksusta.
Olihan se virhe, iso virhe, mennä edes Varastolle. Ei siellä ollut kukaan tehnyt juuri mitään. Se, mikä oli tehty, oli niin paashaa, että jouduin korjaamaan alusta asti kaiken. Eli ei pitäisi olla pois, ei mitenkään. No, nyt Upo lupasi, että en joudu sentään tekemään naapuriosaston juttuja, vaikka niitä tällä viikolla kovasti olisi tarjolla. Taas samainen leidi siellä ”sairastaa” tai sairastaa. Hassua, yleensä hän tietää aina etukäteen omat sairautensa ,D No, ei kuulu minulle. Hänkin vain odottaa, että aika täyttyy ja pääsee eläkkeelle eli on ns. pakkotöissä. Ei ole tietysti kivaa sekään, jos on vähänkään kremppaa kaverina ja sen ikäisenä jo jotakin aivan varmasti löytyy. En minä häntä siitä moiti, soisin vain, että joku muu sitten olisi paikalla ja tekisi osuutensa. Osa vain ei sormellaankaan koske näihin hommiin – ei sovi kaikkien arvolle tai eivät halua, eivät osaa jne. No, se siittä. Tämähän ON työnjohdon asia, mutta kun mitään ei tapahdu, tulee vain meiliä ”voisiko joku vähän auttaa...”. Ei voi, en minä, Upon luvalla! Minä sain pöydän melkein tyhjäksi, mutta kyllä raadoinkin. Hätinään ehdin syödä ja pitää lailliset tauot, kushätääkin pidättelin... Ja tänään on samaa taas edessä eli eiliset hommat palajavat takaisin lopulliseen käsittelyynsä ja edelleen eteenpäin, ei siis ongelmia työajan käytön suhteen.
Kotoon päästyäni jo pihassa soi puhelin ja Hörhö aneli audienssia. Broidinsa 60 v. synttärit ovat ovella ja Hörhö tarvitsi uusia vaatteita. Jovain menivät Kummisedän kamppeet uusiokäyttöön ja hyvää, siistiä ja sopivaa vermettä löytyikin. Hän oli oikein iloisa ja tyytyväinen kuin myös uuteen kämppäänsä, jonne hiljalleen muuttelee. Lupasi käydä noutamassa loput vaatteet kaverinsa kanssa myöhemmin autolla, niitä on liikaa vietäväksi yhdellä kertaa. Kaikki tuntuu nyt olevan hänellä kohtuullisesti hoidossa, vähitellen ainakin, sos.tätsytkin, asumistuki, hampilääkärit jne. *toiveikas phuuuuuuuh*. Vähän avaralainaa oli vielä annettava, mutta Hörhö maksaa ihan aina takaisin. Rehellistä peliä Malmilla, sano!
Sitten ei kotona yhtään mitään. Aivan repopoikki jälleen. Vähän pakollisia kotihommia ja riita kissan kanssa, joka salavihkaa taas hyökki syyttä kimppuun kaikilla ulokkeillaan ja hampailla. Nyt se kipeä vasen jalkani on vielä täynnä kynsien ja hampaiden erittäin syviä jälkiä. Kiva selittää omisarvikselle, että ”se oli vaan Vinski – siis kissa”!
Ei ole kivaa nyt muukaan, ei siis mikään! Ai niin, no sain – kiitosta vaan – kivapostia kyllä. En vain ehdi juuri nyt tarttua siihen, mutta kohtapuoliin ,D Siitä sitten myöhemmin taas eli kirjapostiahan se, tietty! Josta tulikin mieleen tuo stanan Sohvi, joka jaksaa aukoa päätään. Vetuttaa, pitäisi jo lärvinsä ummessa. Kirjoittaisi, jos osaisi – mutta kun ei niin ei, pitää jaanata vielä siitä, ettei mainosteta jne. Lahjaton siinä märisee omiaan, kelelautattu =E Voihan vitalikset ja muut kivat! Ja ketkäs muut allekirjoittajina, toiset coppertonet heti perään. Hah... ei voi muuta sanoa. Blogistaniassa on PAALJON paljon parempia kirjailijoita, kuin tuossa allekirjoittaneissa! Minä löydän heti ja ajattelamattakin 5 – 6, vähän mietittyäni useammankin. Nih kerta, minä olen tosissani! Ja ei, en ole kateellinen, koska tiedän, että minä en osaa kirjoittaa. Sohvin kyllä lupaan hakata *muahhahaah*!
Ai niin, tapani mukaan katsoin äsken roskapostien otsikot. Siellä oli mm. tällainen ”So cruel you are?”Jees, jees, kyllä minä olen juuri niin julma kuin oletattekin. Welhotar Julmio, Polgara Petollinen.
Ei, minulla ei ole mitään jännittävää kerrottavaakaan. Minä menen Varastolle, minä tulen kotoon. Pitäisi laatia kauppalistaa huomiseksi ja tarkistaa kirjaston varaustilanne – siinähän sitä puuhaa ihan riittävästi. Illalla pakkoruisku ja ruuaksi varmaankin thai-tai-kalakeittoa, ihan Belgarionin ja kissin takia ,D Itellä oo niinkään taas väliä, hjuu.
---------------------------------------
Puuuuuurve, kaiffat! Siis mä sain taas haukut, toi huus rumei sanoi niinku (”%&#%%!/%# . Mä meinaan hyäkin sen koipiseen, ku se oli menoss ulos ton kavrun kaa. Mitäs tuli takas sisää ja stiflat koives, mä en diggaa siit yhtää, en. Nii ni nyt sill on sitt kunno reiät taas *huoh*. No kyll se hiffas, ett mä sain taas hepulit ja sillee. Mitää heekkui ei taaskaa tullu, tavismuanaa, raksui ja kaakkii. Ei mitää heekkuu, hmph. Voiskoha se illall sitt antaa vaiks sitä fisuliinii mullekkii – varpist antaa. Ei se voi olla antamati ku mä kert oo nii nätti, siis sillo ku mä oikeen pyydän jotai. Tartteeki olla timminä ja kilti tänää. Hitsi ku muistais vaa, meinaa unohtuu tämmöset jutskat. Toi otti fotonkii, ku mä oon taas sen paikal. Menin vaa, ei se sanonu mitää, punki viakkuu kirjasa kans. Ett tämmöst meill, ei erikoist.
Kliffaa melkee-viikon loppumist jo, eiks?!
----------------------------------
Vincent, ei viikko nyt vielä lopu....
Päivän slogan: Teen töitä kuin eläin – olenhan minä ronsu, ei kun siis evelantti!
Luettua: Peter Leonard – Ihmismetsällä, jöstas, tässä poika kyllä seuraa isänsä jalanjälkiä ja vieläpä erinomaisen fiinisti. Peter on tietysti Elmore Leonardin poika ja kirjoittaa siis ihan omalla nimellään. Kirja oli Welhottaren mieleen, kovastikin. Erilaiset ihmiset nyt vain sattuvat tavallaan yhteen, tappojen – tahallisten tai tahattomien – kautta ja seuraa helkkarin piinaavia hetkiä, hrrr. Tässä on jännitystä, joka kelpaa ilta- ja yölukemiseksi. Piti lukea kerralla loppuun. Suositan tutustumaan! J. Pekka Mäkelä – Karsta, kotimaista scifiä eikä kohtuuttoman kehnoakaan. Ihan lukemisen arvoista, alan aktiivisille harrastajille jopa suositeltavaa ja linksusta lisää.
Varastolle taas, hitsi, mihin se vajaa viikko meni? Olisin minä keksinyt tekemistä, ei minulla tullut aika pitkäksi eikä mitään? Hei – miksi pitää mennä? Hakekaa minut sitten äkkiä myös pois! Ja kyllä – ehdottomasti kannatan sitä, että yli 50 v. voisivat siirtyä suoraan eläkkeelle!
Eilen käväisin pika-pikaa Itiksessä, koska oli asioita ja puuttehia. Yrjö tekee tepposiaan, voihan ääliö. Käyttämääni shampoota jömmataan kaapissa, ei näytteillä – ne ovat ainoat putilot. Ostin kolme, riittää vähäksi aikaa, kun sai 50 % aleakin vielä. Eivät ensin aikoneet antaa niitä muita, sain sitten pyytäessäni. Jo on tod. omituista kaupankäyntiä, sano. Ei, sille ei ole mitään uutta vastinetta vielä. Eikä ole edes näkynyt.... Tämä ei ymmärrä nuiden hemmetin ääliöiden ajatuksia. No, eipä tarvitse vähään aikaan ostella shampoota *virn*. Sitten kävin penkomassa Ruohonjuuressa. Itiksen kauppa oli oikein siisti ja sievä, selkeäkin ja silleensä. Ainoa miinus – ja se sitten sitäkin isompi – on se, että kylmätiskin ja leipien hinnat eivät olleet läheskään kaikki lainkaan esillä. Kaikki muut oli hinnoiteltu ihan ok ja laitettu paikoillensa, mutta eivät nuo tuotteet. Hmph, epäselkeää siis eikä kivaa. Ei ollut petoknakkeja, ostin paria muuta kasvismagaraa maistiaisiksi sekä vähän siemeniä sun muuta tarpeellista. Mukavat myyjät, selkeä ja avara kauppa – suositan kaikille siellä päin liikkuville. Hinnat – no joo ja tietysti – mutta eihän tuolla tod. tule usein käytyä, joten sen voi laskea itsensä hemmottelun piikkiin.
Taksopaluu olikin kuin tarina helvetistä. Mies, jonka poimuissa muhi paskaa ja hikeä, otti minut kyytiinsä ja märisi, kun en saanut turpavyötä kiinni (hankala malli, joka jumittuu). Kun sitten Malmille tullessa kerroin mitä kautta pitää ajaa, mies räjähti: ”Kun mä näin sut, mä tiesin. Sä alat taas, sä oo kerran jo käkättänyt mun reiteistä ja ajamisesta jne.......” Jäin vähän suu auki ja sanoin vain, että jaaha. Hän sanoi tietävänsä kyllä, olin hiljaa. No, kun käännyimme Rantabulevardille, hän aikoi kääntyä väärään pihaan. Kun siitä sitten sanoin, otti mies toiset kilarit:”JUURI tätä MÄ TARKOITIN, prle”. Neuvoin kauniisti pihaan ja poistuessani sanoin vain, että minä en koskaan ole ilkeä enkä sano mistään, jos ei ihminen ole niin helvetin tyhmä, että väittää osaavansa reitin, vaikka ei osaakaan. Slam! Mielessäni ajattelin, että poju voisi mennä kotoon äitinsä helmoihin ja peseytyä edes kerran viikossa – luoja sitä auton ja miehen löyhkää, fyi fan vilken fasan. Kotona piti painua melkein heti ruiskuun, vaikka ensin ajattelin vasta myöhemmin. Arggggggggggh. Kaikkihan on tietysti minun syytäni, eikö? Olen niiiiiiin tyhmä, että voin kuvitella osaavani neuvoja taksoja ajamaan oikeaa kautta oikeaan paikkaan. Hassua, että kotoa noutanut takso kehui ohjeitani kerrankin hyviksi ja erittäin informatiivisiksi =O Kukahan tässä taas on hullu vai hullu? Huh, mikä kyyti... Palmian kuljetuspalvelu -> ole hyvä, tarkista myös ajajien käytös, siisteys ja toimintakyky!
Ruuaksi marineerasin tofua ja paistelin sen, lisukkeeksi italaista vihannespataa (se edelleen tarkoittaa vihannesmössöä, jossa on paljon tomaattia ja yrttejä). Sotkin ne sekaisin – siinä parin päivän eväkset. Hah, toivottavasti Varastolla on jämät siitä miitistä tarjolla. Kun en päässyt (voi, voi, voi....vääntää krokodiilin kyyneliä) sinne, söisin mielelläni kuitenkin jätteet pois ;D Juu, aika moni oli onnistunut jo etukäteen irtautumaan tapahtumasta, kuka milläkin syyllä. Saas nähdä, millaista kurinpalautusta me harhautuneet lanpaat sitten saamme.
Nyt ei kyllä Varasto innosta pätkääkään. Jo eilen iltapäivällä alkoi selkeä ahi, taas pitää mennä ja tehdä, olla ja vääntää itsensä kipeäksi asti. Meninkin sitten tarpeellisille päikkäreille ja nukuin reilut pari tuntia. Minä tarvitsisin joka päivä iltapäivällä kunnolliset päikkärit! Se voisi edes vähän auttaa, edes johonkin. En kyllä tiedä mihin. Väsymykseen?
----------------------------------
Purrrrve, kavrut! Jaaha, siis toi ei antanu ku kissimääkäruakaa. En syä. Vaiks putsi kupin, en syä. Oon lakos, jos ei kert tuu fisuu tai mjunuaist. Kyll mä voin elää vaiks pelkill raksuill. Se muana oli mun miälest iha hyvää, mutt ku sitä samaa taas. Siis eiks toi voi tajuu, ett ei ain samaa. Vai mikä sitä oikee vaivaa. Eilenkää mitää mulle, kaikkee kummallist se kyll raahas. Jotai magaraa, joka ei oo lihaa =O Ei semmost ookkaa, mä sanoin heti sill. Mutt se vaa jauho sitäkii... on toi omituine mami, ei voi muut sanoo. Ja sitt sitä valkost höttöö, hei taas sitä samist. Ei sitä voi kattoo elukkakaa *tsihih* vinkumati, ei tosissaa. Mä en hiffaa, mikä sitä oikee vaivaa. Se taitaa olla pääst vähä kipee, tiätteks, niinko sillee... Ai ett ei, ett eikä oo fotoi. Ett mä en oo ollu kuvattavan. No en kai, ku menin basee, ku otti nii päähä noi jutskat. Sitt menin kerra ton viakkuu, nii ni sen maha piti semmost lurinaa, ettei siin voinu olla. Iha hullu! Ai jaha, tommose foton taas varkastanu siält mikä toss näkyyki, enkä oo mä, en! Mä en ala ton kans taas, yritti pakottaa mua menee laatikollekkii... höh, kaikkee sitä! >o<
Kliffaa keskertait kaikill!
----------------------------------
Päivän slogan: En tiedä, joku on vienyt kuvittelemani todellisuuden...
Luettua: Michael Connelly – Kova tuomio. Asianajaja saa hoitaakseen kaverinsa jutut tämän tultua murhatuksi ja vielä oudompaa seuraa jatkossa. Mukana on aika järeän luokan murha sekä muutakin puuhaa. Tämä isompi juttu tuntuu kuitenkin paisuvan ja muuttuvan päivä päivältä vaarallisemmaksi ja monimutkaisemmaksi sekä oudoksi.... Ei paha, alkaa vähitellen ja paranee loppua kohden, loppuratkaisua mahdoton arvata. Siitä pointsit, käy nukkumis- ja matkakirjana ihan hyvin. Ei nyt isoa vikaakaan, jos tällaisesta kirjallisuudesta pitää (asianajajia, oikeudenkäyntejä, todisteita jne.). Rebecca Miller – Pippa Leen yksityiset elämät, myönnän, luulin täyshömpäksi, mutta tämä olikin ihan muuta. Hyvä kasvukertomus nuoresta tytöstä outojen elämänvaiheiden kautta meikäläisen ikäiseksi, asumaan paljon vanhemman miehensä kautta ns. vanhusten asuma-alueelle. Taannehtivaa kerrontaa, herkullisia mielleyhtymiä, minä jotenkin pidin tästä. Ei suurta kirjallisuutta, mutta ihan lukemisen arvoista. Suosittelen ihmissuhteista, hurjasta nuoruudesta ja sotkuisesta elämästä kiinnostuneille ,D
VIELÄ VAAN KISSIKENKÄT KULKEVAT – LÄPI SATEEN JA TUULTEN!
Kyllä minä vaihteeksi näin hauskaa unta. Kumma kyllä, muistankin sen vielä aika hyvin.... siihen liittyi mm. erinomainen kirjastokäynti Leidi Z:n huomassa, jonka ystävä oli Asger Norjasta – erittäin potentiaalinen härrahenkilö sekä kiva proffa ,D Kirjastossa oli tarjolla kirjojen lisäksi jotain mukavan tiukkaa viuna-nimistä juomaa, jossa oli vinkeä koostumus. Siis erittäin hyvää, en vaan tiedä mitä se oli. Ja sitten taas ulkoilemaan räntäsateeseen (tämä toistuu usein unissani) paljain jaloin, takaisin varastamaan kengät kirjaston eteisestä ja taas mentiin. Olipa hauskaa! Hiekkamiehelle kiitokset, nauratti kerrankin herätessä =D Voin minä kyllä tulkitakin tämän, mutta ei huvita. Olkoot uni sellaisenaan, se on paljon mukavampaa kuin sen tulkitseminen! Tosin muuten tuli taas nukuttua erinomaisen vähän ja kehnosti. Mutta tuon Asgerin saa lähettää livenä tänne, jos joku tuntee ,D
Olisikohan tuon unen muuten tuonut naapurin reippahat pippalot. Juomaa, vieraita, ensin aivan vieraita biisejä. Sitten siirtyivät tuttuun materiaaliin ja huusivat mukana – teki mieli soittaa ovaria ja pyytää päästä kylään. Ei, he eivät häiritse. Tuo stanan savolaiskaksikko alakerrassa häiritsee paljon enemmän!
Leikin eilen tosi tervettä ja reipasta, kele. Imureerasin sisällä ja partsilla. Pesin basen ja kylppärin, lauteet, lattiat ja kaikki.Vaihdoin sinne matot. Kävin pakkoruiskussa ja pesin kapallisen pyykkiä. Laitoin njam-ruokaa, söin, tiskasin, vielä jälkkäriksi kaffetta ja kohukedkin löytyi. Luin kirjoja, leikin kissin kanssa. Mitä minulta vielä halutaan ja odotetaan? Ei yhtään oikeastaan sunnuntai-ahia, kun ei ole tarvis sännätä töihin. Hassua, mutta totta! Nyt tuntuu vain, että eilinen meni aivan liian hyvin, alkaa pelätä jotakin pahaa, ikävää, sellaista kunnon tipahdusta. Ei minulla yleensä mene hyvin...
Sitten siinä joutessani päätin tappaa lemmikkini! Sen ensimmäisen, joka kasvoi eräästä suhteesta saamistani siemenistä – ei, ei Belgarion eikä Vinski. Yksi kukanrontti, metri vartta ja päässä huiskilo. Alkoi ketuttaa sen olo tuossa viitakossa, on liikaa vihreää muutenkin ja sen lapsia on kotona, Varastolla ja maailmalla pilvin pimein. Siis pätkiksi ja roskiin! Kuuletteko, sieltä se huutaa kostoaan.... Kun näen hänen isänsä Varastolla (ei, hän ei työskentele siellä, mutta samassa talossa!) kerron sen hississä julkisesti kaikkien kuullen *ilkeistä ilkein virn*!
No niin, tämä päivä on siis meikäläisittäin touhua täynnänsä. Toivottavasti rtg menee nopsasti, siellä ei nimittäin ole lainkaan ajanvarausta vaan jonotus! Argh. Vii Voanissa soisi olevan tällä kertaa bambusuikuloita chilissä, niitä on tässä kaivattu jo moneen otteeseen. Perusmausteetkin ovat hiinä-ja-hiinä, taidan ostaa taas ne ravintolapakkaukset, Belgarioniakin täytyy ajatella. Ai niin, Belgalle linssejä! Minulle ne eivät – pahus ja prle vieköön – sovi, että kismittää, mutta poika taiteilee niistä tosi hyvää muhennosta. Juu ja Vinskille pari mjunuaista, minähän taas lupasin pojalle... Itse asiassa, lähes aina kun käyn hallin tienoolla, saa myös kissa herkkuja. Jos kerran minäkin hyvää tofua jne. miksei sitten kissa omia herkkujaan? Tasapuolisuutta peliin, eikö...
Ans kattoo vaan, miten Matkapalvelu on selviytynyt – aikataulu näyttää oudolta. Toivottavasti toimii. Annoin vapaat kädet, en minä osaa arvioida noita matkoja keskustassa. Vain sen verran, että etäisyys on lyhyt, mutta aika pitkä. Eli itse itseksensä siellä ovat sitten laskeneet (konehan ne antaa, ne matkojen aikamäärät). Mutta toivottavasti siis kaikki pelaa kuten pitäisi. Perstaina ehdin juuri kertomaan tutulle kuskille, että ihmeemmin outoja ei ole ollut. Just joo, taas ja välittömästi alkoi tapahtua. Eli nouto Malmilta kotoon tulikin klo 13.00, olin varannut sen 13.30. No, sitten taas soittamaan ja kas, Palmiassa olikin kaksi varausta, klo 13.00 nouto ja 13.30 nouto, sama henkilö ja samasta paikasta – voihan vee, miten vekkulia! No, parempi niin kuin ei kyytiä ollenkanas. Joku on vaan tössinyt enkä viitsi edes valittaa. Se ei hyödytä yhtään mitään; minä saan korkeintaan anteeksipyynnön tai asia ujutetaan jotenkin minun tekemäkseni virheeksi. Mutta aika outoa siis, että yleensä tuollainen voidaan hyväksyä, siis ohjelmisto hyväksyy kaksi peräkkäistä noutoa, ilman mitään poikkeamista muualla välillä =O
Jännittävää siis, todella jännittävää... rapoa seuraa heti kotoon tultua!
---------------------------------
Purrrrrrve, kaiffat! Hei, se unohti. Mä mitää saanu, ku se vaa touhotti taas iha hirveest. Juu, enkä mä sitt voinu ollakkaa missää muual ku ton sänkyss. Ku se iha oikeestpestä lotras joka paikas, käytti imureeraust ja murinakonet ja kaikkee. Ja söi taas niit omii judekoitaa. Ei siis kissill sopivaa, eikä antanu mitää muutakaa. Tavismuanaa vaa, höh. No, lupas se tänää käydä hallis ja tuada mjunuaist. Kyll se on pakko muistaa, ett aina ku se hakee sitä valkost höttöö, mulle pitää tuada mjunuaist. Nih kerta. Muute mä rupeen ilkeeks >o< Juu, osaan olla, viäläkii ilkeempi ku joskus. Ainaki mä voin yrittää. Vaiks eile mä sainkii lotkottaa sen olkapäill iha luvan kans, mmmmm. Joo, unohdetaa se, ett mä en saanu fisuliinii tai muut. Se oli muutes aika kilti niinko mäki sitte. Otti se jonku fotonkii, mä tiärä onnistuks ne, se on kehno kuvaa ja mä ain vaan goisin. Eilenkii koko päivä, melkee. Kävin partsill, ei ollu kliffaa. Mutt fogeleit mä näin, ei tullu lähell ees. Hmph. No nii, mä painun takas goisii ja toss on tommone foto, giltsit hei!
Kliffaa viiko alkuu, ainaskii kissinkoill....
-----------------------------------
Vincent, harvinaisen kilttinä koko päivän – odotan pahinta!
Päivän slogan: Minä pelkään eniten itseäni, en muita.
Luettua: Risto Isomäki – Jumalan pikkusormi, tyypillistä Isomäkeä, jonkinlainen ekotrillerihän tämä on olevinaan. Lievästi luettava jopa, mutta aina menee överiksi. Asiaakin on, seassa. Kunhan vain jaksaa kaiken muun yli kahlata. Enempi kertakäyttöluettavaa kuitenkin, tsorgen nyt vaan. Seppo Jokinen – Lyöty mies, rikosnovelleja sieltä Tanpereen puolesta. Jokinen kirjoittaa hitto vieköön parempia novelleja kuin dekkareita. Nämä ovat tod. luettavia, tiiviitä ja timmejä. Odottamattomia ratkaisuja ja silleensä. Welhotar suosittaa novellien kavereille ja on tyytyväinen, ehdotan Jokista keskittymään enempikin tähän puoleen, tämä toimii!
Kuulkaas, kun minä en oikein tiedä, mitä minä haluan! Jos olen sairiksella, olen muka-lintsaamassa. Ai miksi? No, kun tämä tällainen särkyinen olo on lähes jatkuvaa -> huono omatunto, hjuu. Toisaalta ei siitä työnteostakaan enää iltapäivästä ja etenkin loppuviikosta oikein mitään tule, pitäisi ottaa ylimääräinen annos mömelöitä ja siihenhän en ole (vielä) ryhtynyt. Sitten olisin töissä kipeänä ja kiukkuisena, kotona kaatuisin sänkyyn ja itkisin. Mikä olisi oikein? Minä vaan kysyn.
Omisarvis lähetti nyt koipi-rtg:n. Miten veetussa minä sinnekin pääsen? Ei hän tajunnut, kun yritin selittää. Kehoitti vain arvottamaan asiat, mitä pitää tärkeänä. Että just, käytän sitten luvattomasti vapaa-ajan matkojani siihen, että käyn lekurissa. Jos niitä matkoja siis riittää edes siihen. Se prleen rtg kun majailee Kanpissa – jäks. Inhottaa! Vihaan nimittäin Kamppia yli kaiken. Pakkohan se kai sitten on, ennen olisin käynyt täällä meillä, mutta se on kuuleman mukaan siirretty (siis keskitetty, just) myös Kanppiin. No, kunhan selvitän matkatilanteeni, voinhan mennä ”ostoksille”.... (ai että riipoo). No, sen jälkeen sitten on arvikselle ensi viikon perstaina kokonainen tunnin aika. Hän lupasi myös lukea kaikki paperini – siis minä olen käynyt siellä kohta kaksi vuotta eikä rouva ole ehtinyt VIELÄ lukea niitä, hmmmm.
Hän kovasti suosittelee osa-aikaisen työkyvyttömyyseläkkeen hakemista, ajaa kuin kärmestä pyssyyn =o Minä nyt kyllä hiukka epäröin asian tiimoilta. Jotenkin ei tunnu, että siitä mitään hyvää seuraisi. Tuskin sitä edes saisin. Jos siitä ilmoaisi nyt, määräystä tuskin ainakaan jatkettaisi. Työttömän ansioista laskettuna tuo ei sitten kovin suuri summa olisi, jos nyt on muutenkaan. Lisäksi tulisi kuitenkin asiointia työkkärin ja varmaan liitonkin kanssa... en nyt jaksa selvittää. Jos joku tietää paremmin, voisi kommenteerata. Minä en tänään jaksa. Olen aika poikki, väsy, repo – hah, niin onkin perstai. Sehän selittää kaiken!
Sain eilen vastaanotilla lievät kilarit leidille. Tuntui, että hän ei suostu ymmärtämään. Väänsi koipia ja pyysin lopettamaan, kun sattui niin stanasti. Kommentti oli, että ei sitten voi tutkia lisää. Minä taas sanoin, että minä en pääse edes aulaan asti, jos hän vielä runnoo lisää. Kuten tosi olikin. Lopulta vettuuntuneena sanoin, että viikko sairista riittää, sain paperit, haistatin Kanpilla hv:t ja löin oven kiinni. Empatiaa ei löydy, sanoi kyllä ymmärtävänsä kivut ja väsymyksen jne. Kun sitten vihjaisin, että samassa talossahan sairaalamme fysiatri pitää sitä sivuvastaanottoaan yksityisesti, että ovatko he ehkä tekemisissä, ei tullut selkeää vastausta. Vihjaisin suoraan, että hän ei uskalla puuttua ylemmän kollegansa aiemmin tekemiin diagnooseihin yms. Hieman suhteemme kyllä kylmeni, ettenkö sanoisi suorastaan jäähtyi.... Uskon nimittäin, että jotakin sen tapaistakin tässä on takana. Miksi muuten hän ei esim. ole selvittänyt, milloin rtg:t ja ultrat on otettu ja mitä niistä on lausuttu? Kysyy sitten minulta, prle, enhän minä voi muistaa minä vuonna mitäkin on tehty! Toimitin nimittäin kaikista sairauskertomuksista ja sen eri lehdistä kopiot hänelle ensimmäistä kertaa käydessäni. No tämä noista paskoista taas viikoksi! Anti olla, minä jätän kohta koko asian sikseen.
Siirrytään sen sijaan tämänpäiväiseen eli vuorossa, yhtäkkiä ja yllättäen, kirjasto- ja roudauspäivä! Kirjastossa on keko varauksia, jep-jep. Muuta ei sitten olekaan. Eli ruuat on taas keksimättä, kunhan Liiteristä jotakin kahmin mukaani ja käyn vihannestsioskilla. Ei kai sitä köyhä ja tyhmä muuta tarvitse? Eilen hain Serkuissa herkkuja viikoksi – aika paljon siis, juu-uuuuuh Belgarionille paljon ,D Ja jossain joku ehkä saa myös postia... Leidi oli paikalla ja jäin juttuamaan, häntä ei kovin paljon muu kiinnostanut kuin possulunssa, josta oli huolissaan. Sehän oli uutisoitu räväkästi eilittäin eli tuhansia sairastuneita pohjoisessa –tyyliin virolaislehdessä. Eli herkut on täksi päiväksi... eikä sitten muuta kuin tavismuonaa muutamaksi päiväksi. Ja eväät, siis keskiviikosta lähtien. Juu, juu, muistetaan tai ainakin yritetään.
Ja sitten pari ihan muuta ketuttavaa juttua. Ensinnäkin hirmu mainostus päällä Windows 7:sta, just ja katsokaas tuota kieltä, jäks! Siis mainoshan näkyy joka paikassa, en linkitä, EN! Ja toiseksi, että käynnistyy nopeasti, no – asiaa on testattu ja tulos on täällä! Kun prleen Vistonkin käynnistymisen aikana ehtii käydä kuusella ja tupakalla, mitä ehtiikään Winkku7:n aikana tehdä? Uusia lapsia? Wanhoja mummoja?
Tästä voikin siirtyä jo kevyesti Belgarioniin, jonka tavoitin sitten illalla. Tentit ovat tod.näk. läpi, ainakin hän oli ollut kaikissa mukana ja vastaillut parhaansa mukaan. Se riittänee, toivon. Parastaan on ainakin yrittänyt, senkin tiedän... Oikein iso huokauksen helpotus, ei kun siis – no, tehän tiedätte! Älkää kertoko, minä ostin myös minikakun Serkuista, mustikkaa, rahkaa ja semmoista. Tshihih, sydämenmallisen. Kun viimeksi Belga valitti, että leivarit olivat äärihyviä, mutta pieniä. Tuossa kakku on mallia mini ja siitä saa nyt sitten itselleen vähän enemmän. Minä tyydyn vain palaan ;D
Ja nyt vähän vitamiinijuomaa...
---------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kavrut! Hei joo, tääll ei siis oo tapahtunu mitää. Mami tulikii keske päivä himaa ja soli kyll hyvä. Meinaa mä heräsi siihe ja painuin melkee suaraa laatikoll *nolo virn*.Ett hyvä aika tulla, meinaa. Ja mä sain normisafkaa, paijatust ja sitt mä aloinkii goisii ja kuarsin, sanoo toi. Ei täss niinku mitää erikoist. Mä vaa ootan ett toi lähtee kaupoill ja sitt ne tulee Pojan kaa. Ja ett meill on heekkuu tänää. Se melkee jo lupas fisuliinii, njammmm. Saas näkee, viittiiks se. Viittis nyvvaa, mä tiän, ett Poikaki diggaa siit, ainaki siit punasest fisust. Nii jos sitä vaiks sais, hei, jookosta?! Ai ett ehkä... jaha, ai ett tollee. Ai ett jos son halvall? No toivotaa, ett se on. Muute me syädää koht kaikki mun raksui eikä ikinä enää mitää muuta. Mitä toll voi, ei siis niinku yhtää mitää. Tommone se on. Eilenkii söi eväkset ja painu goisii vähäks aikaa, sitt alko nakuttaa ja lukittaa. Pakkoha se oli meikänkii alkaa goisii sitt. Täss kuiteskii viäl yks foto, ku se kerra on ottanu ja laittanu jömmaa. Samanlaine seki ku muutki, just, must >o< (Toi oli rjuno, jos ette hiffannu. Moternii runout, meinaa!)
Kliffaa viikendi alkuu ja heekkui hirmusest kaikill kattiskoill!
--------------------------------------------
Vincent, en tiedä mitä tuoda kaupasta... käy itse vaan, jos ei tarjoomukset kelpaa!
Päivän slogan: Sitä vain luulee olevansa sairas, kunnes toisin todistetaan.
Luettua: Nuri Kino & Jenny Nordberg – Hyväntekijät, kertomus siitä, miten syyrialaissyntyinen kaveri sattumalta alkaa tutkia erään hyväntekeväisyyssäätiön laitonta käytettyjen vaatteiden kauppaa, olemattomia avustuskohteita, koulutusjärjestön toimintaa aivopesuna jne. Tämä on nyt se opus, josta Sveduissa on vähän kohkattukin. Eli todellisuuspohjainen tarina siitä, miten UFF:n tanskalainen kavallus lopulta paljastettiin. Ei, tämä ei ole totta – tämä on romaani, mutta takana on siis tuo tarina. Sillä mielellä kirja pitää myös lukea, että kukaan UFF:ta tukeva ei nyt loukkaannu. En minä ainakaan, aikanaan seurasin jonkin verran tuota ns. paljastusta, joten tiedän kyllä asiasta. Ei liene uutta tätäkään lukeville, miten ns. hyväntekeväisyydelläkin voidaan muutenkin keplotella... Erinomainen opus, fiksu ja jopa hauskakin välillä. Kriittistä otetta myös Ruotsin tiettyyn poliittiseen toimintaan ja salamyhkäisiin operatsiooneihin. Linkissä lisää ja Welhotar suosittaa! Lisää kirjasta siellä toisaalla myöhemmin. Jake Nyman – Kovan päivän ilta, Rockin historiaa 45 kierrosta minuutissa. Hirmukas ja hyvin laadittu tietopläjäys, lähinnä siis singleistä. Aloitus siitä, mistä ja milloin rock’n roll syntyi ja muuta mukavaa. Paljon uutta(kin) asiaa erinomaisesti kerrottuna ja taustoitettuna. Kiva tapa esitellä asiat ja jakaa opus lukuihin teemoilla. Tämä tykkäsi kovasti ja suosittaa. Lisää tästäkin siellä toisaalla, nyt en arvota muutoin kuin kehun vielä erinomaisia kuvia! Jeee...let's twist again *raakkuu*.
Jos aivan teitä hämmästyttääkseni – istukaa siis varuiksi, tooli pärsheen alle heti – aloitan positiivisesti: takso tuli ajoissa, vei minut postiin, sain kaksi Isoa ja Tärkeää sekä Hyvää Kirjaa kustantajalta, jeeeeeeeeeeh! Siinä se sitten olikin. Eikö vain olekin positiivista ,D Joidenkin mukaan ns. positiivinen aloitus onsiis tarpeen. Nyt voinkin antaa tulla taas väninää, marinaa ja kälätystä oikein tuopin pohjalta.
Tänään on siis omisarvis heti aamusta. Just, ja eilen näytti siltä, että miittejä pidettiin siihen tahtiin, että töitä on myös erittäin runsaasti odottamassa. Oikein kiva, olikin jo aika rauhallista tässä. Sain tehtyä pari kirjoitustakin melkein-valmiiksi melkein-työajalla (älkää kertoko kellekään). No, vaikkapa sillä ajalla, jonka muut käyttävät juoruamiseen kaffehuoneessa. Ei siinä sen kauempaa ainakaan mennyt. Lisäksi luin jokusta blogia ja nettilehtiä tarpeekseni. Hah, tein töitäkin! En yhtään valehtele. Lisäksi vinksutin pariinkiin otteeseen henkilöstöpuolen pääjehulle, että olen määräystä vailla. Kohta en enää viitsi vinksuttaa. Ilmoitan vain pitäväni joulukuun lomaa ja vähän päälle. Määräyshän loppuu 31.12.2009. Että siitä on hyvä lähteä. Josko soittaisi vielä työkkäriin, ovet auki lekottaen ja itse huutaen... No, katsotaan se lääkäri, sanoi lääkäri, mitä se sanoo =I *kammottava puujalka, ontuu, broidi, ontuu*
Tai jospa kerrankin (tai ehkä kolmatta kertaa) elämässään lottoaisi =O En kyllä tekisi näin – hullu ihminen tai sitten erinomaisen mielenkiintoinen, helppo ja hyvin palkattu duuni, kele!
Öh, muuta, tuota, ei. Ei siis todellakaan muuta. Taas pyykkikone pyöritti niitä sänkyvaatteita. Itse vain tiskasin ja pakkasin eväät. Hah, eilen saimme narinoinnin jämiä: aikastas hyvää savulohisalaattia. Tuoretta eikä liian suolaista. Kunnolliset salaatit oikein mukana, oli hyvää. Söin liikaa, myönnän. Tuli vain himo, kun en ole ostanut tuoretta salaattia muutamaan viikkoon. Se on ollut niin kamalan näköistä, valmiiksi limaista ja ruskeaa. Ja sitä pitäisi viikko syödä – ei nyt sentään. Joku raja tälläkin jätemyllyllä sentään.
Konfirmeerasin Belgarionia meilitse, onko hän ehkä kipeä jo / vielä. Vastaus on tässä: ”Ihan kunnossa täällä. Alhainen suunnitelmasi koemenestykseni sabotoimiseksi voitaneen siis virallisesti julistaa menestyksettömäksi. Totta, oma matolaatikkoni jää kyllä toiseksi. Ei siitä löydy kuin noin pari megafloppia, mutta ei flopeista ole hyötyä muualla kuin raskaassa laskennassa. Ja sitä ei nyt sitten aivan hirveästi tällä masiinalla harrasteta. Terveisin: Hänen Megalomaaninen Majesteettinsa, Imperator Augustus, Belgarion (III).” (Tuo matolaatikkojuttu löytyy täältä! Puheena siis oli aikaisemmin tietokoneiden suorituskyky yms. siihen liittyvät jutut) Eli tänään on tärkeä päivä. Pitänette käskemättäkin sormia ja varpaita ym. ulokkeita pyti-pystyssä, että lapsiraukka pääsee kaikista tenteistään läpi! Tämä on siis käsitettävä suoraksi käskyksi eikä miksikään pyynnöksi tahi aneluksi. Kellonajoista eli noin aamusta klo 9.00 lähtien iltaan klo 20.00 asti ihan varmuuden vuoksi (klo 19.00 se taisi kyllä loppua...), mutta että pääsee vielä kotiinkin asti ,D Kiitokset sitten myöhemmin jos ja kun.
Eli jännittävä päivä tulossa, eikö vaan*kyllästynyt ja ankea huoh*?
--------------------------------------
Purrrrrrrrviska, kaiffat! Ei toi eukko nyt oikee vihaskalta näytä, mutt ei se hirveest puhukkaa. Eile taas murinakone pyäri ja mä olin sen aikaa tooooosi hiljaa. Sitt mä sain kyll tavissafkaa ja semmost. En kyll mitää erikoist niinku. Huamenn vast on kauppapäivä, jeeeeeee. Ja Poikakii tulee, jee-jeeeh. Sitt varpist on jotai kunno safkaa, mä tiän. Voi olla, ett illall saa jotai heekkuu sitt. Ollaa me mamin kaa väleis, mä goisin sen tyynyll päivänkiija sillee. Se kyll tuli heti tarkistaa, mitä mä oon väsänny. Höh – mitää tiätty. Ihan kilti kissi, niiiiin kilti ku vaa voi olla *viatoine ilme*. Mitä mä nyt muka, täh? Jos nyt joskus vähä erhettyy, niini heti ollaa kraiveleis kii >o< On toi ottanu fotoi, ne on kaikk vaa vähä samiksii, ku mä oon nii samis kissi kerta. Ottakaa tost vaa, kunno kollipoikafoto, eiks >o< *yrittää olla hjurmaava*. Mutt emmä taija sinne FM:ll kummiskaa. Mä puretan-raapitan, jos se rapsuu mua väärin. Tai mull ei oo just sitä mitä mä haluun. Se ei varmaa tiijjä... ei. En usko.
Kliffaa daagii hei kuiteskii kaikill!
----------------------------------------
Vincent, silmänpalvoja sanan varsinaisessa merkityksessä.
Päivän slogan: Joillakinihmisillä saranat avautuvat ulospäin, toisilla sisäänpäin – minulla ne kääntyvät molempiin suuntiin kuin saluunan ovissa ainakin...
Luettua: Hanif Kureishi – Lähtö, novellikokoelma, jonka kaikki tarinat vähän muistuttavat toisiaan. Ei paha, Kureishi on muutenkin meikäläisen mieleen. Hiukan tragikoomista, välillä vähän puistattavaa ja julmaakin tarinaa – mutta sellaista elämä nyt vaan on. Suositan Kureishista pitäville – ihan hyvä... ilmaiseksi voisin ottaa kotooni jopa! Ja sitten aloitin eilen paketissa saapuneen toisen opuksen – se on vielä kesken, koska se on mallia tiiliskivi, jihhaa =D
Ihan ensimmäiseksi, voisiko joku kertoa, miksi minun pitäisi käydä töissä? Jos ei halua, kerta... tai pysty... edes kykene. Ketuttaa ja mättää erinomaisen pahasti. Jo ennestäänkin kadoksissa olleet Motivaatio, Into, Toivo ja Usko ovat kadonneet lopullisesti. Täällä tuntee olevansa alimmista alin. Ei edes enää rotta, jokin tuhoeläin ehkä. Prle, että ottaa päähän! Näiden särkyjen ja jomotuksen myötä on alkanut myös päänsärky, tai sitten se on sitä lunssanpoikaista. No kuitenkin, en minä jaksa enää. Ja sitten nuoret valittavat– ihan aiheesta varmasti, en minä sillä. Päästäkää minut jo tästä ja antakaa paikkani jollekin nuorelle tehopakkaukselle! Pliiz, en minä muuta pyydä.
Aihetta iloon oli vain siltä osin, että osa väestä oli jälleen seminarinoimassa. Ensi viikolla olisi meidän vuoro. Minä lintsaan keinolla millä hyvänsä, en narinoi mihinkään kylmään, kalseaan paikkaan, jossa on rutosti portaita sekä aivan älytön ohjelma. Siis ei mitään järkeä koko jutussa. Kuvitelkaa, jotkut lähtevät sinne siksi, että voivat olla pois kustannuspaikalta ja tarjoilun takia - tarjoilun, joka on surkea sekin! Tämä EI jaksa ymmärtää näitä ihmisiä, ei sitten millään. Kyllä minä täällä mieluummin olisin, omin eväin, rauhassa. Voisin tehdä ihan töitäkin vaikka... mutta ei ole lupaa olla pois, pitää olla syy. Olen siis sairaana ensi viikon tiistaina, nih kerta! Taidan ilmoittaa sen etukäteen Upolle *virn*.
Että ahistaa kaikki, vaihteeksi. Pitäisi organiseerata aivonsa siihen kuntoon, mitä taas selittää omisarvikselle – onkohan hän edes lukenut lopultakin kaikki paperini? Pitäisi ruinata viikko sairaslomaa, minä tarvitsen sen NYT justiinsa. Muuten alkaa tapahtua jotakin ei-toivottavaa. Pitäisi jaksaa käydä Serkuissa ja postissa, jätän sen huomiselle. Saan sitten sairista eli ei, joka tapauksessa käyn sen verran hoitamassa suhteita näihin elämäni ainoisiin ystäviin. Kirjasto on vuorossa perstaina, siellä AINA ystävä. Se ei pahemmin jupise, kun palauttaa opuksen ajoissa ja hoitaa asiansa. Ei valita sopimattomista puheluista outoon aikaan, huonoista uutisista, väärästä kellonajasta avittamiseen. Se on auki silloin, kun minä sinne olen menossa. Minä näen netissä, mitä siellä on odottamassa. Ja siellä ollaan myös aina ystävällisiä, mikä on meikäläiselle kovin harvinaista herkkua. Postissa ei niinkään. Serkuissa Herkku ja Leidi ovat ystävällisiä, Vaalea Lumikki ei – hän lienee viron venäläisiä, ainakin vaikuttaa kovasti siltä. Asiakaspalvelukin on hyvin hakusessa (eli sitä ei ole), rahastaa hän kyllä osaa ,D Huh, niin jaBelgarionista ei ole tietoa, vielä ei ollut ainakaan sairaana. Apoteekissa oli käynyt hakemassa varuiksi suosittelemani tropit, kuitenkin.
Ei, minulla ei ole mitään mukavaa kerrottavaa. En myöskään aio valehdella, että minulla on mukavaa ja leppoisaa täällä kotona tai Varastolla. En muista, milloin olisi ollut. Niin että pitäkää hyvänänne tämäkin horina jälleen kerran. Ei, ruuastakaan ei jaanata sen kummemmin, parsakaalimuhennosta ja italiaista kasvispataa sienten kera tänään ja huomenna eväksenä. Sitten teen thai-tai-kalakeittoa – muuhun ei enää ole aineksia. Otetaan siis sitä mitä on *muahhaahhah*!
Ai niin, eilen iltamyöhään – siis tuossa iltaunille jo menossa, kävin ulkona tupakalla. Alakerrasta tuli kyllä sellaiset katkut, että oksu oli hyvin lähellä. Voiko joku laittaa ranskalaisia perunoita ja ruskeaa kastiketta samaan aikaan? Siltä se haisi, ja joku käristemakkara tai jokin... Yhhh, jopa kissi karkasi sisään harvinaisen pikaisesti. Minä jäin hyhhyttelemään ja jäksättelemään vielä *pahantahtoinen irv*! Nyt pelkään, että haisu on tarttunut vaatteisiinkin – apuva! Lisäksi karvatakamus oli käynyt kuusella klaffisoffalla ja ruopinut isosta kukkaruukusta multaa päälle - oi kiitos tästäkin ilosta. Kas kun laatikossa oli jo jotakin, eihän kissi sinne, prle!
Minä luultavasti menen, ehkä minä vielä tulenkin.
--------------------------------------
Purrrve, kaiffat! Siis hei, toi on kumma toi möhkö. Se ei viäläkää puhu paljo ja yrittää selittää mull tosi vakavast, mä välitä kummiskaa. Mutt sitt se vissii yritti lahjoo, sain hirmusen köntsän donarii, hei. Arvatkaas, söin taas ja rupesin goisii ja toi yritti selittää jotai sänkyist ja purulaatikoist – höh. Selittäkööt vaa! Hei, siäl se leidi, se FM: Sähä voisit ottaa mut sun kissiks, jooko? Ku kert mamill on ain jotai sanomist ja sä kerta tiijät kaike kisseist. Nii ni sä voisit ottaa mut ainakii väliaikaisest. Sillee niinku atopdoida. Ett mami niinku hiffais, ett joku toine on paaaaaaaaaaaljo parempi hoitaa ku se kert on. Ku ain tulee nii hyvii neuvoi ja must kert digataa ja muuta. Mä oon kans sitä miältä,ett tost ei oo ku haitaks. On sitt ollu vaiks kuin mont kissii enne. Hei, ei sitä tiijä mitä se on muute niill tehny, hui – apuva?!!! Mull ei oo tullu miäleenkää enne... ei se oo kertonu. Ei ku se edelline oli sairas, joo. Mutt jos se sairastukii ton jostai tekemist jutskist, vaiks safkoist tai jostai ku se känättää... Toi pitäs nyt selvittää. Mutt hei, sä FM, jooko tuu hakee mut täält pois??? Mä nätisti oikee pyydän, lupaan olla ainaskii yht kilti ku koton sitt hetikoht kolme vuade pääst! Eiks se oo iha hyvin luvattu, tämmöset sidelt kollipojalt, täh? Mä alan goisii uudestaa, tais tulla viäläkii donarii >o<
Kliffaa keskimmäist viikkoo, ähh, eikä ku päivää niinku!
--------------------------------
Vincent, ole hyvä vaan ja hanki itsellesi uusi, miellyttävämpi koti.
Päivän slogan: Minä muistan ja suren – muiden mielestä pitäisi unohtaa ja iloita, mistä ja miksi?
Luettua: Owen Matthews – Stalinin lapset, toimittaja seuraa vanhempiensa (ja samalla myös sukunsa) tarinaa Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Mukaan mahtuu vallankumous, sota-ajat, Stalinin terrori. Kirjan nimi tulee siitä, että äiti aikanaan joutui orpokotiin ja sen mukana evakkoon sota-ajan Neuvostoliitossa, isä teloitettiin kansanvihollisena ja äiti menetti järkensä vankileirillä... Kirja on nyt hiukkasen yliampuva, saakin olla, ei tässä tiukkaa faktaa tai historiaa objektiivisesti ajetakaan takaa, tämä on perhetarina. Lisää linkistä, ihan luettavaa mutta överiksi vetävää tavaraa sekä hajanaisesti kerrottu. En nyt välttämättä ottaisi omaan hyllyyni kuitenkaan.
Olipas outo tilanne eilen aamutaksossa. Ensin takso etsi pitkin pihaa, aivan toiselta suunnalta, no, sain käveltyä siihen, että noukki minut kyytiin. Osoitteesta totesi vain kyynisesti, että Varastolle, VAI? Minä sitten, että JOO! Matkalla kävikin ilmi, että mies oli viime vkolla ollut Varaston asiakkaana. Matkalla ensin haukuimme eduskunnan, sitten Tsadin päättäjät, sitten Palmian eli Kalmion ja varsinkin mm. vanhusten ruokakuljetukset. Herrahenkilö kertoi aikaisemmin myös kuljettaneensa näitä ruokia, eivätkä ikinä olleet yli varttia myöhässä - että näin Palmian kilpailutus. Haalii hommia, eikä pysty hoitamaan. Senhän todistavat ja tietävät jo kaikki. No, lopuksi sitten käytiin keskustelua tästä ns. yhteisestä asiasta, ikävä juttu, siinä haukuttiin sos.toimi ja muut tahot. Varasto sinänsä sai kiitosta menettelytavastaan. En voinut hänellekään enempää kertoa, kuten en voi tässäkään. Mutta erikoinen tapaus, on kyllä kerran aikaisemminkin käynyt vähän samanlainen juttu. Silloin neuvoin taksoa ottamaan yhteyttä Varastoon ;D Että töitä siis riittää...
Minulla on myös menossa kielikylvetys täällä Varastolla. Alakerrassa on Serkut, jossa käyn vähintään pari kertaa viikossa räägimäs. Nyt viime viikolla meillä aloitti uusi siivooja entisen jäätyä eläkkeelle. Nätti, tod. nuori tyttö, ehta virolainen, jolta ei vielä suomen kieli kunnolla taivu... Aamulla toivotamme ensin molemmat suomeksi Huomenta, sen jälkeen viroksi. Yritän räägi minkä osaan, väike vaan. Mutta ihan hauskaahan se, ainakin hän naureskeli ja sanoi, että tuntuu kotoisalta ,D Toivottavasti saisi enempi harjoitusta, kun ei enää tule käytyä kavereiden luonakaan lahden tuolla puolen. Nyt hän on harjoittelijan statuksella, toivottavasti tuo iso siivousyhtiö antaa vakipaikan. Ei ole pahaa sanomista ainakaan töidensä puolesta ja mukava leidi muutenkin. Soisin hänelle tuon työn kyllä mieluusti...
Tässä kun mietin, jatkuuko määräys vaiko eikö, päätinkin tehdä jotakin muuta. Aivan, aion lanseerata uuden alusvaatemalliston, Welhottaren Wermeet. Ensimmäiseen settiin kuuluu rindekat ja tangat! Rindekat tehdään jokaiselle mittojen mukaan -> etsitään sopivan kokoiset käsipyihkeet (saa olla kylpypyihkeetkin, jos on *köh* ns. isot kupposet) sekä riittävästi narua. Kukin saa valita kuosin ja narun värit ja mallin itsellensä sopivaksi. Tangoihin tarvitaankin sitten lakana, keskenkasvuisille (< 46) lasten lakana, isommille aikuisten tai jopa kaksoissängyn lakana sekä runsaasti narua. Ja ei kun sitomaan. Siis minähän sen tietysti teen ja veloitan runsahasti. Tämä ei ole mitään itse-värkkään-itselleni hommaa. Designerin työhän on kunnioitettavaa, ja arvokasta sekä arvokasta. Tämä on sitten suojattu tuotemerkki, myös työn osalta! Nih kerta ,D
Kummasti sitä jaksoin, no oli pakko, Belgarionin mukana kirjastoon ja kaupoille. Ei tarjolla yhtään mitään erityistä. Normitavarat kissille ja itselle, vähän ruokaa Belgarionille. Eli kun hän huomasi, että kevätkääryleet olivat Liiterissä halvennuksella, näin kaihoisan ilmeen. No pakkohan se oli ostaa pari pakettia. Hän sai sitten syödä niitä, minä ammensin tofua ja muuta. Loput kääryleet pakkasin hänelle mukaan. Viime viikon ruoka oli ollut soijarouhekaalia, eli kaalipataa. Arvaan kyllä, ensimmäiset pari päivää se on mennyt patana. Sen jälkeen siihen on lisätty vettä ja tomaattia, syöty sitten laihana keittona... Opiskelijatapaan. Ei ihme, että rullat maistuivat, vihannesmössö ja tattari myös. Lisäksi olin ostanut pari rahkaleivaria, njamm. Serkuista tietty, alla ohut pohja, sitten paaljon rahkaa ja päällä vattuja, hirmuisen hyvää. Ja kohuked, tietty. Ne menivät vaffan kaffen kanssa kummasti alas ja kumpikin oli todella ähkynä. Hyvä näin, Belgarion sai vielä eväät tälle päivälle, pussillisen onemoita, niitä kuivahetelmiä ym. Saa jotakin kivaa syödäkseen ainakin viikonloppuna, kun miettii ensi viikon ruokaa ,D
Muutenkin näkyy tenttiviikko lähestyvän, poika oli koodannut koko päivän – silmät jo harittivat. Sattuu vielä niin, että kaikki jakson tentit ovat samana päivänä =o Eli Lipastolla menee n. 12 h, tenteissä. No, ei voi kuin toivottaa lykkyä, että menevät läpi. Onneksi ovat sen verran eri aihealueita, että ei pysty sentään sotkemaan hirveästi – toivoo tämä ja peukuttaa torstaina!
Yritin mennä nukkumaan taas aikaisin, väsytti kamalasti. Yllättäen lämpimässä alkoikin koipia juilia ja pahis-kramppaus antaa oireita. Oli pakko nousta ja ottaa magnesiumia lisää sekä käydä ulkona. Ja nukkuminen oli harvinaisen pätkittäistä. Josko sitten päivällä paremmalla onnella. Pakollista tekemistä ei tälle päivälle periaatteessa ole. Pitäisi-asioita kyllä; pitäisi siivota, pestä pyykkiä jne. No, katsotaan....
Uaaahhhhh, käväisin parilla uusiounilla tuossa. Voi kun on mukava nukkua ja nähdä unia! Voi kun aina saisi olla kotona.
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Juu hei, olikii eile kliffaa ku Poika oli täälä. Mä sain koko kissisatsin, niinku muanaa ja raksui ja purui ja kaikkee. Sitt ku noi soi, mä sain maistaa kaikkee. Ja sitt mä viäl nualin mamin sormist sitä höttöö, ku oli jossai väliss. Semmost hyvää valkost, niinku, njamm. Ja sitt sain vahtii Poja taravoit ja sen lämpöst konett. On se kumma, semmone piän kone ja nii lämmi. Ei tää vaa, vaiks oon mä tätäki yrittäny vahtii. Heti möhkö on komentanu vegs tän päält, mun miälest kamalan epist niinku. Mähä oon vahtikissi, toi ei vaa hihvaa sitä. Tänää toi sais sen verta kaivaa vaiks pakkast, ett mä saan jotai heekkuu. Siis oikeet, ain vaa kissimuanaa ei voi olla hyväks, eihä? Son niinku ykspualistkii, varpist on? Hjuu, ja ne vihreet pallerot ku on raksuis, niit mä en syä, enkä, en! Non varmast jotai vihanneksei, mitä noiki tunkee nassuusa. Ei kissin niit tarvii syärä. Täss pitäs olla viäl yks mamin ottama foto. Se kyll on goisinu koko aamu ja nytki se haukottelee. Ihme otus! Välill son pystys koko yän, sitt se voi goisii koko päivän! Onks kaikki ihmiset tommosii? >o<
Kliffaa viikendii kuiteskii kaikill ja paaaaaaaaljo heekkui kans!
-----------------------------------------
Vincent – kissa, joka ajattelee vatsallaan ,D
Päivän slogan: Työ on kuin rupikonna, joka asettuu rähmälleen elämäämme.
Luettua: Sirpa Kivilaakso – Satukuningatar Anni Swan, elämä ja teokset, tutkijan näkökulma Anni Swaniin ihmisenä, hänen suhteeseensa luontoon, ystäviinsä sekä satujen symboliikkaan. Ei olleenkaan kehno opus, mutta hiukan häiritsee tämä kerronnan vaihtuminen tutkijan otteeseen kesken kaiken. Välillä kerrotaan Leinosta ja Mannisesta havittelemassa Annia, välillä sukelletaan runojen ja satujen symboliikkaan. Eli hyvä kirja sinänsä, mutta... Suosittelen enemmän tutkimuspuolesta kiinnostuneille. Kirjassa on muuten aika ihastuttava kansi! Swaneistahan on paljon Antero Mannisen kirjoissa, mm. Yhdeksän mustaa joutsenta ja on niitä muitakin, näkyvät linkistä. Dean Koontz – 60 tuntia, kaveri paranee vanhetessaan, selvästi. Ei enää niin intohimoista suhdetta ukkoseen ja omalaatuisiin tapahtumiin. Ihan kelpo kauhua, psykopaattista sellaista, outoja tapahtumia toki, mutta perusteltuja jne. Oikein mukavaa yöluettavaa, viihdykästä kauhua siis. Ei yllä vielä mitenkään Kingin tasolle, mutta siellä takana edelleen pyörii ihan luettavana jo nykyisin (verrattuna entisiin pokkareihin, joita Welhottarellakin on vino pino).
No nyt, se tapahtui sitten taas! Olisi sen voinut arvatakin – keskiviikkona loppui puhti täysin, veto vegs. Varastolla töitä niin, että näköä haittaa, koska kaikki olivat tiistaina pois. Argh, itku meinasi taas tulla. Käytävillä luudatessa koivet huusivat hoosiannaa ja lonkka vastasi kepoisasti roisilla kompilla. Molemmat jalat ovat kipeät eri kohdasta, edes ontuminen ei ole symmetristä – se on erittäin vaikeaa ja taitolaji jo sinänsä. Että näin, prle. Ei ole minusta mihinkään, ei vaan jaksa. Omisarvis on viikon päästä, tasan. Toivon todella olevani silloinkin tässä kunnossa. Näkisi livenä, miten torstainen jaksu on päällänsä. No, tein mitä tein ja osa jää väkisinkin muista syistä täksi päiväksi. Mitäs tuosta, eivät ole ennenkään olleet päivän, eivät edes aina viikon tarkkuudella. Tosin sain vähän mutinaa eräästä asiasta, johon minä en voi millään tavalla vaikuttaa. Kerroinkin sen hyvin tarkasti ja pyysin vielä kaveria vahvistamaan. Olin oikeassa *vaatimattomuus kaunistaa Welhotartakin*...
Takso tuli suht ajoissa, ei ollut se kiva kaveri. Oli tuttu vanhempi mies, jonka auto vetelee viimeisiään – melkein jäätiin tien päälle. Vaihteet jumittivat, eivät hirttäneet kuitenkaan kiinni eli sai sentään vielä minut kotoon asti. Kiroili korjaamoja, yhtiötä jne. Just, autojen pitäisi olla alle 3 v. ikäisiä. No eivät todellakaan, eivät voi olla. Tuo yksilö on niitä vanhimpia malleja, joita olen nähnyt. Aivan hirveässä kunnossa, osa turpavöistäkin käyttökelvottomia siten, että joutuu käyttämään irrallisia lantiovöitä jne. Matot reuhottavat irrallaan, aika vaarallista siis, samoin apukaffat ovat melkein irti. Hrrrr, näin liukkaalla alkaa pelottaa oudosti. Vaikka mitäs tuosta, Kalmio hoitaa kaiken!
Kotoon tultuani en päässyt yli esteiden: eteinen oli täpötäynnä mainospostia, j:sta sellaista, yäks! Päivän pelasti kirjalähetys kustantajalta, jeee ja ziitosta. Tämä on harvinaisempaa herkkua, mitä nyt sain. Menee pinon alimmaiseen osaan odottelemaan vuoroaan. Kaaduin suoraan sänkyyn meditoimaan =I Sellaista puolihorrosta, ei unta, ei oikein valvomistakaan. Särki ja vetutti. Onneksi eväkset olivat valmiina eikä mitään aivan pakollista tehtävää. Tänään pitäisi sentään käydä pakkoruiskussa ja laittaa jotakin muonaa. Miten minä oikein jaksan? Pitäisiköhän ottaa ylimääräinen mömelö? Kissikin vaati huomiota, mutta kun en millään jaksanut mitään muuta kuin vähän paijattaa. On tämä hirveää heitteillejättöä... elukkarääkkäystä ja ihmisrääkkäystä siinä sivussa.
Rääkkäyksestä tulikin mieleen, että lomalistakin piti täyttää. Merkitsin joitain epämääräisiä päiviä ja yhden kokonaisen viikon helmikuulle. Sillä oletuksella, että jatkomääräys tulee. Tosin unohdin taas penätä sitä. Tarvitsen sen tavallista aikaisemmin, koska uusi anomus sos.tstoon työmatkoista on jälleen tehtävä ennen vuoden vaihdetta. Siis jos määräystä jatketaan. Jos ei, ihan sama. Olisin itse asiassa melkein tyytyväisempi niin. Ainakin jollakin tavalla. Tosin siinä olisi koko ajan pieni pelko persiissä, että ne pakottaisivat aktivointikurssille tai johonkin muualle, joka ei käy! No, ans kattoo. Tuo nyt on pienin huoleni. Asiat joko järjestyvät tahi sitten ei – minä en niihin voi vaikuttaa millään tavalla! Olen nimittäin rahoitusehdolla... joko rahaa tulee tai ei, joko minut palkataan tai ei. No problems! Minä vain teen töitä ja luen, muut saa silittää!
Ai, pitäisikö herättää jotakin keskustelun aihetta? En keksi juuri nyt muuta kuin Minä-Minä-Minä ja se ei ole mitenkään mielenkiintoista eikä siitä ole mitään vekkulia missään lehdessäkään. Annettaisiinko olla tältä päivältä? Lupaan yrittää jotain repäisevämpää joskus toiste *ristii sormiaan terhakasti*. No sen verran tässä, että turhaan en kropan hajua epäillyt – se oli vaan hiukan kauempana! Näin se käy, katsokaas, meillä yksinäisillä melko helposti.
Hemmetin kylmä ulkona ja sisällä, ulkoisesti ja sisäisesti, arggggggggggggh! Toisaalta, nukuin yli 7 h, olin supiväsy ja kämähdin sänkyyn alkuillasta.
-----------------------------------
Purrrrrrve, kattiskat! Joohei, toi vaa tuli himaa tiätteks ja kaatu sänkyy. Jotai onemoit sill oli ja sitt Serkkutaravoit, mutt ku mä tiän ett ne ei oo kissill. Ne on Pojall tai toll itellee. Jotai kjuutioit ja sitä yht höttöö. Juu ja mä tiän, ett se osti semmoset leivarit itellee ja Pojall. Mä voin kertoo, ku ei se kummiskaa luje tätä nii ni ei se tiärä. Mä sitt sain vaa ekaks vähä paijatuksii ja vanhat muanat loju siälä. Yriti pitää mekkalaa ja tää vaa loju iha hiljaa. Möhkö oikee, joo. Makas vaa, kirjaakaa lukittanu. Silmät melkee auki, ei se niinko goisinu kummiskaa. Iha omituine tapaus. Sitt mä viäl rupesi oikee kiljuu nii ni käytii partsill ja mä suutuin ja meninbasee. Ei tullu hetikää muanaa, myähemmi vast. En tajuu! Miks pitäs syädä vanha ruaka ekas pois ja sitt vast uutta. Mä haluun kunno safkaa, ai nii, tota justha mä sain. No joo, sovitaa sitt ett muanat yleensä on ok. Toi foto on kyll kehnompi ku yleesä, mutt sill ei ollu enää muut valmiin.. Ett kai se täss käy, ku muutenki tää on iha riipinraapin tää judeka tänä aamun. Ai nii, kiitti tein kommenteist, krhmhm. Kyll mä taidan harkita jotai semmost duunii, miss mä voin käyttää mun vilmaattist olemust hyväks...>o<
Toimeliast torjantait hei kaikill – orjat järjestyksee!
-----------------------------------
Vincent, josta ensin laittaisit itsesi järjestykseen!
Päivän slogan: Ajattelu kuuluu etuoikeutetuille, oikeaa työtä tekeville ihmisille. Jos on töissä, saa myös vapaa-aikaa. Vapaa-ajalla ajatellaan!
Luettua: Pauliina Vanhatalo – Gallup, tavallinen kaveri tapaa kivan naisen, seuraa avioliitto ja leidin siirtyminen poliitikan pyörteisiin täpöllä. Välillä pari lasta ja eduskuntaan. Jep-jep, ja kiva-mies koti-isäksi. Sitten iskee mediamyllytys ja ylläri, erohan siitä sukeutuu... Jotenkin tehdyn oloinen asetelma erosta sovussa ja vastuun jakamisesta jo ennen sitä ym. Pitäisikö poliitikkoja ymmärtää? Tämä ei antanut minulle yhtään mitään, en kyllä laske hömpäksikään. Sopinee erokriisistä kärsiville / kärsähtäneille tai muuten vaan tällaisesta pitäville (ja oikeaa puoluetta kannattaville). Ei oikein ropise nyt täältä pinnoja, ei löydy vastetta, ei!
No nyt Tsadi taas tempun teki – sai lopultakin taas ja jälleen tahtonsa perille! Epistä, tämä tykkää lehmistä ja Äkkijyrkästä
Kyllä tässä nyt on taas ne prleen koirapuistolaiset ja Tsadin eräät tahot takana. Grrr. Antaisitte Miinan asua kyyttöineen ja olla erilainen muori - minusta hän on ollut ihan ystävällinen, antanut ihastella lehmiään (W:n kanssa aikanaan) sekä ollut kiintoisa ihminen kaikinpuolin! Mutta ei, ei täällä saa olla erilainen ja poikkeava. Tiedänhän minä sen itsekin, ei se ole sopivaa, Minä Kissikenkäläinen!
Terveiset Miinalle – pidä linjasi! Kuuntelin paikallisraatiosta haastattelusi, se oli tosi hyvä. Ja muuten, te koirapuistolaiset, pitäkää nyt jo nassunne ummessa, koiranne kiinni jne. Minä tunnen teistäkin jokusen ja tiedän, miten te puolestanne toimitte – ei ihan-niin-viattomasti kuin annatte ymmärtää. Yrjö Hakanen teki taas yhtä hienon vedon kuin sosiaalijohtajan kalusteistakin puhuttaessa. Sinne myös täältä terpat ja sympatiat. Ai niin, hän myös kyseli Palmian vanhusten ruokajakelun tilaa! Ja kyllä, olen tavannut molemmat henk.koht. Joka tässä juhlallisesti ja salamyhkäisesti paljastettakoon ,D Tsemppiä molemmille! Ja aivan varmasti Tsadi ensin lupaa siihen muka jotakin ”jännää nuorille” tms. kunnes äkkiä onkin kaavamuutoksen paikka ja paikalle kohoaa vähintään 31-kerroksinen pieni asuintalo, jonka yläkerran loft-asunnot maksavat jokusen ziljoonan. Prle, etten taas paremmin sano. Nyt Welhotar on taas kärmeissänsä! Inhoan nyky-Vuosaarta jo muutenkin aivan tarpeeksi asti. Vanha Vuosaari oli mukava ja ihmisläheinen, kivakin paikka asua. Kun tuo rakentaminen alkoi, kaikki meni paashaksi heti oitis ja tykkänään. Murrrrrrrrrrrrrrrrr!
Sitten taksokivaa ,D Armas kuljetuspalvelu on ilmeisesti keksinyt huvittavan idean omasta päästään: eräs kuljettaja lienee hieman epäsuosiossa, koska arvostelee em. toimintaa ja ohjelmia ihan kuten minäkin teen. Nyt meidät on niputettu iltapäiväksi yhteen – hän on aina odottamassa etuajassa eli keikka annetaan liian hyvissä ajoin, ettei ehdi muuta välillä tehdä. Minä taas tulen ulos tupakalle myös hyvissä ajoin. Niin siis Kalmion pettymykseksi olemme pari päivää ajelleet kimpassa kotoon, puhuneet paashaa, haukkuneet Kalmiota ja sitä-IT-yritystä sekä kaikkea muuta kivaa. Meillä on ollut helkkarin hauskaa, suorastaan. Voi kun net tietäisivät – varmasti loppuisivat kyydit välittömästi ,DDD Vahingosta seuraa joskus jotain mukavaakin!
Niin, kaverin kanssa käytiin pikapyrähdys postiinkin, sain yhden hirrrrrveästi haluamani opuksen! *huutelee sekavia itsekseen ja kiittää kustantajaa!* Säästäen luettavaa tavaraa, ettei lopu liian aikaisin. Kiva oli myös kuulla tuota postin italiaanovastineelle annettua uutta ohjeistusta. Kyllä esim. paketin lähettäminen nyt on aivan hemmetin hintavaa, ei esim. kirjoja kannata lähettää vain 1 – 2 kpl, kyllä se on koko laatikko oltava, että se vähän edes kannattaa. Tämä olisi kovasti iloisa, jos se toteutuisi niin kuin Minä sen olen suunnitellut, tietysti =D Uskon, että muitakin kannattajia löytyy lukijoiden joukosta, esim. Huutista käyttävät toverit!
Ai niin, vielä tiedoksi kaikille, että rapussa ei enää löyhkää! Vain pieni hajahdus tuntui ja sekin hälveni iltaan mennessä. Nou hätä siis *phuuh*. En olisi välittänyt löytää uutta kroppaa näin pikaisesti edellisen jälkeen. Mutta uskokaa pois, se haju lemahtaa välillä vieläkin sieraimiin. Näinhän se on, tiedän sen. En vain hevillä uskonut, piti pistää ihan punkiksi *muahahahahahah*.
Varastollakin oli suht rauhaisaa, osa väestä oli seminaarissa. Tosin loukkaannuin hieman, kun kuulin, että mikropönkkä oli joutunut iltasella laatimaan muistioita – ei kuulu hänen toimeenkuvaansa lainkaan. Siis hei, minä laadin niitä jo silloin, kun pönkkä vielä läpsytteli paashaa keittiön lattialla. Näin vain oli käsky käynyt ja sitä sitten vähän ihmeteltiin, hjuu! Tyhmä ja kouluttamaton minä, nähkääs =E
Taidankin mennä ulos palel... siis rauhoittumaan!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Hei, tiäsinhä mä, ett toll on jotain jömmas. Mä sainkii eile donarii, lällislää. Oikee kunnollist, sitä just, mist mä enite diggaan. Söin iha hirmusest ja sitt painuinkii baseen goisii, ettei toi möhkö tuu ja lojahda mun päälle lukittaa. Se meinaa hääräs jotai kirjoje kaa. Sitt selviskii, ett se skrivaili taas iha hirveest. Menikii sänkyy vast myähemmi ja sitt mäki jo tulin mukaa, siis niinku iha viakkuu asti. Se isompi ähkytys ku meni meinaa ohi. Kilti mami, juu, ainaski joskus. On se taas laittaas toho fotonkii. Mitä? Eile muut ku yks ihmis-giltsi vaa kehu mua. Tää on nyt kyll mun miälest aika kummallist! Miss on kaikki kissagimmat, hei, mjouuuuuuuuuuuuuuuuh? Ei kai vaa kaikki oo goisiis jossai lämpöses niitte mamie tai iskä kaa? Mä haluun hei miälipiteit, ett kandeeks mun mennä niinku malliskolee tai johkii, rupeenks mä näyttelijäks vai mitä mä oikeen alan tekeen. Ku toiki vaa ain menee röihi ja tulee röist. Ja sitt välill käy vaa kaupass. Sitt mä voisin itte hakee ja maksaa mun omat safkat ja ne ois kyll sitt jotai iha muut, mitä tääll torpas tarjotaa meinaa... Ett miälipiteit kehii, hei. Tosa alla mä tarjoon mun profiilifotoo nyt sitte! Kelpaaks?
Kliffaa keskintait kaikill!
---------------------------------------
Vincent, sekopää ja itserakas kolli edelleen!
Päivän slogan: Yhteiskunta on suuri aikuisten päiväkoti...
Luettua: Heikki-Pekka Miettinen – Miihkali, kokoelma sarjiksia... muistattehan Pahkasian ja Miihkalin. Ah niin opettavaisen kammottavaa, että hirnuttaa vieläkin! Mainio, kaikille sarjiksista ja Pahkiksesta pitäville must kokoelma ja vielä kovakantisena! Ei paha – Welhotar suosittaa! Tästä myöhemmin lisää siellä toisaalla. Lincoln Child – Sulamispiste. Tämä on kuin luettu ennenkin. Napajäätiköllä tapahtuu, sapelihammastiikeri (kai) sulatetaan ja samalla tehdään luontodokumenttia. Mutta Se onkin jotain muuta tappavaa. Ainakin kirja on tylsä, koska tämä on selkeä kopio vanhasta hyvästä aiheesta! Pyh pihkaa ja äkkiä takaisin kirjastoon, ei suositella... Emma Juslin – Yksin yhdessä, taas Juslinilta hirmuisen hyvä teos. Olga on yksinäinen ja isäkin vaikenee Fredin kanssa, koska isä on kokopäivätyötön eikä hänellä ole vapaa-aikaa. Tove on opettaja ja yrittää hoitaa ystäväänsä Stinaa, joka on omasta mielestään sekoamassa. Mukana häärää myös poikaystävä – ties kenen- Sebastian. Hulvaton, kielellisesti äärimmäisen kirjavan monipuolinen ja kiehtova tarina oudosta elämästä kaupungissa nimeltä Vorpoo, Helsingissä Stinan kämpillä sekä juttua saunan olemuksesta ,D Ai että, minä pidin ja suositan muillekin. Tästä myöhemmin toisaalla.
Voi hyväinen aika – kun eilen kirjasin itseni Varastolta ulos, satoi jotain märkää ja valkoista, jäks! Inho, tämä ei tykkää ja on vasta lokakuu. Juu, ja Polgasta näkee sen, jos ei muuten ihminen tajua. On edelleen kylmää, makkarin patteri on hiukkasen kättä lämpimämpi, mutta vain hiukkasen. Toivottavasti tehot nousevat tai täällä nousee myös tehot ja alkaa pieni soittokierros. Mietin tuossa, pitäisikö muutenkin soittaa huoltoon tai isännöitsijälle. Rapussa haisee oudolle! Tietysti se voi olla alakerran metsäläisvahvistus, joka toisinaan tuo selkeästi pilaantunutta kalaa ja marjoja (siis aina viikonloppujen jälkeen) kotoon ja keittelee niistä jotakin. Haisut kyllä on tähän mennessä tunnistanut, öhhh. Tuo haisu on aika lähellä kroppaa nimittäin... tai sitten semmoista hirveää Wunderbaum-tököttiä, joka on muhinut jossakin. Mutta minusta täällä jokin mätänee! Jos haju on jäljellä vielä iltapäivällä kotoon tullessa, soitan varmasti ja kysyn asiaa.
Juu, enhän minä mitään eilen ehtinytkään. Tuli niin kiirus kun oli kivapostia – kirja, mmmm! Tämä kiittelee ja niiailee sekä laittoi talteen ja otettavaksi eli ihan käden ulottuville. Zzzziiitosta vaan kovastipaljon. En minä sitä kuitenkaan aloittanut, olen sen aikanaan lukenut. Mutta hyvä se on ja kiva omistaa. Luen varmasti tässä jonakin ehtoopuolella, kun sellaista tekstiä kaipaan ,D Sitten jäinkin tekemään lisää juuresspydäriä evääksi täksi päiväksi, juu, aikaavievä herkkuhan se. Ainakin kun piti itse maistella vähäsen. Ja oli sitä kesäkurmitsa-tofuakin vielä ihan vähän, örps. Kasvisorgiat taas, jep.
Kirjoista tulikin mieleen lehdet: en ole ikinä ostanut, mutta nyt voisin – tästä voi tulla keräilykappale ja olisi tämä muutenkin varmaan aika taattua tavaraa, käsittääkseni siis =D
Mistäs sitä eilen Varastolla taas avasinkaan suuni:
vaatteista (hei, siis minä!) ja siitä, että niitä ei kannata ostaa (merkkituotteita) kuin noiden isompipalkkaisten, minä käytän edelleen Huutista
sairauksista ja terveysongelmista – tottakai, ainainen puheenaihe, koska Varaston monet työntekijät ovat Welhottaren ikäisiä tai vähän nuorempia / vanhempia
daideesta eli Picasson näyttelystä, jonne on joku kimppameno suunnitteilla – en ole menossa, koska en pysy muiden mukana ja opastus on tilattu, koivet eivät kestä,
puhuttiin sitten vähän lisää taiteesta saman leidin kanssa kuin aikaisemminkin
Upokin huomasi olemassaoloni, totesi, että jos ei mitään kuulu, se on vain hyvä =o No joo!
Eli mielenkiintoisia keskustelunaiheita.... ehheheeh. Vinskilläkin on paremmat jutut. Tosin tuo taidepuoli jaksaa aina kuitenkin kiinnostaa meikäläistäkin täpöllä, siitä jaksaa jauhaa, vaikka en todellakaan ole asiantuntija. Minulla on vain paljon mielipiteitä *virn*. Muu nyt ei ole edes mielenkiintoista enkä pysty osallistumaan. Oikeastaan en halua. Se vaatisi esim. että oikeasti kertoisin, mitä ihmeen vaivoja ja sairauksia minulla oikein on tai ei ole ja miten niitä lääkitään jne. Ja uskon, että se nyt ei ketään kiinnosta varsinaisesti, mutta ovathan he kuitenkin udekkaita.
Okei, tiedän, että nyt tulee turpaan. Mutta olen taas sitä mieltä, että tuo kriisiapuhössötys on mennyt vähän liiallisuuksiin. Äsken juuri oli juttua, että vieläkin sitä annetaan Jokelassa jne. Ja nyt tuo Naantalin juttu. Miten me selvittiin ennen ilman kriisiapua? Täh? Lapuan patruunatehdas pariinkin otteeseen? Estonian aikaankaan ei tällaista hässäkkää ollut? Mikä ihmisiin oikein on mennyt – vai onko niin, että kun on riittävästi muuta murehdittavaa, pitää sitten murehtia mieluummin tuntemattomista. Näin kävi, näin on – mitään ei enää voi! Toki perheille ja läheisille tuki on tärkeää, mutta että päivystävät puhelimet jne. kaikille ovat vähän liikaa, sorry nyt vaan. Juu antaa tulla vaan lunta tupaan ja jäätä porstuaan. Welhotar on pienestä asti keitetty sellaisissa liemissä, että te ette tiedä puoliakaan. Silloin olisi ehkä joku tarvinnut kriisiapua, läheisetkin, mutta ei, ei sellaisesta ollut puhettakaan! Lesket saivat yksin pärjätä lapsineen, hyvä jos joku kodinhoitaja kerran poikkesi kaffella ja pahoittelemassa tai srk-systra. Omituista, miten muistankaan niin monia julmia, suorastaan kuvottavia tapahtumia lapsuudesta asti – aivan lähistöltä tai lähipiiristä! Ei ihme, että minusta on tullut tämmöinen – siinä ympäristössä =I
Minä taidankin nyt mennä ulos...*apua, ei saa lokilla lyödä*
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, ei taaskaa heekkui. Vanhoi ruakei vaa toi itelleenki väsäs. Mun kupin se kuiteskii pesi ja laitto uutta muanaa ja vodaa. Ei se sitä sentää unhota. Ite se näköjää voi syädä vaiks kui vanhaa safkaa (toim.huom. ei ollut vanhaa!). Emmä vaa, en tod. Siis vähä vois tsiigaa mitä apetta seki kupuusa ahtaa, möhkö! No, ei täss mitää, ulkon oli iha hirvee keli. Sen verran kävin partsill, ett tarkistin tilanteen ja äkkii takas ja peitoll, mamin peitoll tiätty. Tassunkat kylmeni heti ja tuukki melkee kastu, ku tuall on semmone rako klasien väliss. Ei siäll voinu olla. Mami siäll sitt kävi välill, ei ollu kauaa sekää, tsihih. Mutt sen verra se kummiski jakso, ett se otti must kerranki taas fotoi. Ja oikee hei paraatipaikall. Mä sain ihan luvan peräst mennä sen tyynyll ja se otti siit hei fotoi. Tosi harvinaist, mä yritinki sitt näyttää parhaat pualet ja vähä poseeratakki. Toivottavast toi ei ite onnistu niit pilaan nyt, ei vissii! Hei tsiigatkaa, täss mä oon ihan kokonaa ja mull on tommone hiano asentokii, niinku >o< Kelpaanks mä, hei? Kiltsit, hei, kertokaa, jooko? Mun tarttee nyt mennä peseen itteni, jos vaiks tulis viarait, koskaa tiärä. Jos joku kykyjen ettijä tai semmone joku tulis käymää. Mä voisin näytellä ja poseeraa ja semmost kaikkee. Ku siit kaffilastakaa ei mitää kuulu heti näköjää – höh, toi kans mitää ehri muka tehdä...
Luettua: Johanna Tuomola – Tummissa vesissä, siltä tietyltä kustantamolta taas dekkari. Ei nyt ihan kamala kotimaiseksi, jopa jonkin verran uskottava – vain tiettyyn rajaan asti. Melko rajusti tyypitelty tai vahingossa sellaiseksi ajettu. Matkaluettavaksi tai yöunia avittamaan. Ei muuta. Sari Malkamäki – Jälkikasvu, lyhyitä novelleja lapsista ja aikuisista, vastuusta ja sen kantamisesta, kuka tekee ja mitä, miksi ja millä tavalla? Outoja tilanteita, hassuja ajatuksia, selviämisiä. Minä pidin, hiukan ahdistavaa tekstiä välillä. Toisinaan taas toivon pilkahduksiakin, jos niin voisi ajatella. Erinomaisen mielenkiintoinen kuitenkin ja suositan lyhyiden tarinoiden sekä nopealukuisten, pienten kirjojen (hei, minä tiedän, teitä on täällä!) ystäville. Tämä on eräs pala lasten ja aikuisten välisistä suhteista ja niiden kuvauksesta sekä elämästä yleensäkin. Ei aina kaunis, mutta taatusti koskettava. Welhotar piti ja suosittaa!
Auuuuts, minua sattuu! Koivet ovat äärikipeät, pitikö sitä nyt intoontua eilen sitten retkelle? Retorinen kysymys, mutta piti. Pakastin oli tyhjä, vain pari palaa ruisleipää ja kissalle mjunuaisia. Jääkaappiosiossa majaili se tod.näk. valo sekä puoli joukkuetta erilaisia kastikkeita, mutta ei mitään oikeaa ruokaa. Olipakko kiusata lasta ja hommata Belgarion pikaisesti kantoapuun sekä kauppoihin. Minulla kun pitää olla myös se parin päivän jömma, jos vaikka joutuisi jalattomaksi tms. Saa sitten ainakin jotakin muonaa... Tosin se viime päivinä on edelleen ruuankin saanti tangerrellut nuilla Tsadin vanhuksilla, että vetuttaa. Ja sitten Kokkonenmuka-huolissaan. Pthyh, sanon minä. Palmia haalii itselleen hommia eikä pysty sitten hoitamaan ainoatakaan kunnolla!
Minua myös ketuttaa, tottakai. Heräsin parin tunnen unen jälkeen karmeaan painijaiseen. Olin jostain syystä muka Exän uudella asunnolla (jota ei siis ole) ja hän ampui itseään vatsaan riidan lopettajaisiksi. Verta ei tullut, mutta näin kunnon heikkenevän. Yritin saada jonkun soittamaan ambulanssin ja poliisin, mutta ne tulivat paikalle vasta pitkän ajan päästä. Koko ajan kuntonsa vain heikkeni. Poliisit tekivät tutkimustaan ja jostain syystä minä olin ikäänkuin pääepäilty ja syyllinen. Yritin selittää, että viekää tuo toinen edes sairaalaan, mutta siihen ei suostuttu. Lähdettiin ulos katsastamaan, missä viimeksi olimme liikkuneet =o Uni loppui siihen, että Exän piti ostaa uudet lasitsiinä jossain välissä ja hän pyysi minua kokeilemaan uusia kehyksiä hänelle, kun ei itse jaksanut – vatsaan ammuttu mies. Argh, juu, siis Freudhan siinä selvästi; koen syyllisyyttä edelleen 10 v:n takaisesta erosta, joka oli siis minun syyni, vatsanikin oli eilen kipeänä jne. Turha vaivata psykopaatteja. Tuosta herätessä sattui aivan stnallisesti käteen ja lonkkaan, varo-varo-vasti hivuttauduin ylös ja liikkeelle. Otin rauhoikkeen, kävin tupakalla, luin jonkun sivun. Sitten sainkin yllättäen nukuttua uudestaan! Tuollaiset unet ovat melkoisen ahdistavia, tuo ainakin. Siinä oli kaikkea kamalaa, syyttelyä, tahallista väärinymmärrystä ja muuta, mitä minä inhoan maailman eniten. Ehkä nuo kivutkin vaikuttivat unen lävitse... hirmuinen suonenvetokin iski vielä toiseen koipeen.
Tänään ei ole ihan pakko tehdä mitään! Jos en saa koko päivää nukuttua ja syötyä, pesen pyykit ja imureeraan kursorisesti huushollin. Ehkä vähän näytän moppia lattian parille kohdalle. Muuten saa olla. Tämä aikoo lepäillä – viikko oli taas hemmetin rankka!
Kirjasto tarjosi vain kuusi varausta, mutta minulla on jo pieni pohjajömma – näillä selvitään kyllä tämä viikko. Haaa, vihannestsioski tarjosi purjoa sekä Tsau...ei kun Romanescoa2 kpl juurolla sekä ison pussillisen suppareita myös juurolla. Pakkohan ne oli ottaa pois, hinta ja laatu olivat kohdallansa. Näin jo mielessäni, mitä niistä laadin. Rismasta vain pakko-ostokset, jäks. Edelleenkään ei kiva kauppa. Kissaosastokin on pienentynyt kamalasti... Punaisella oli laputettu vain jotakin lihatuotteita. Eli sieltä ei paljoakaan. Liiteristä sitten täyttyivät kassit lopuilla vihanneksilla ja muilla tarpeilla. Äkkiruuaksi ostin pizzaa Belgarionille ja itselleni, liekö neljäs kerta tänä vuonna. Kotona vähän lisäsin pizzaan sitä-sun-tätä ja yrttilöitä, hyvää se oli. Jälkkäriksi Serkuista Käharpea kookkaffen kanssa. Se on ikäänkuin Pappilan hätävaraa, mutta kermavaahdon tilalla on kepeää smetanaa ja hillon tilalla vähän tummaa sukulaatisoossia. Onneksi kippo on pieni, alle 300 g ja siitä riittää kunnon annos kahdelle tai sitten vähemmän neljälle. Ihan vinksuksi vaan, on vähemmän makeaa ja rasvaista kuin yleensä virolaiset leivarit ja tyytyttää kuitenkin kaffen jälkeisen makeanhimon erinomaisen hyvin – njam. Suositan! (No joo, on siinä jokunen E-vitamiini, mutta silti....)
Hain sitten resetit eilen konttuurista. Näin omisarviksenkin taas, tällä kertaa hän hymyili ja tervehti =O En ymmärrä... No, varasin myös ajan ei ensi, mutta seuraavalle viikolle vastaanotille. Aion ottaa kaiken puheeksi jälleen kerran; lääkityksen, muut ongelmat, mahd. eläkeasiat, sairasloman jne. Täytyy tehdä käsikirjoitus valmiiksi, että selviän. Siksi aikakin vasta 1.5 viikon päähän. Sairista haen levätäkseni, oikeasti. Ja myös siksi, että minun ei tarvitse selitellä poissaolojani ,D
Ei tässä ihmeempiä,Varastollakin oli rauhallista. Ehti jopa perusteellisesti tutustumaan uutisiin, ihan töidenkin puolesta – ehheeheh. Outoja ovatten oikeusistuinten tuomiot; seuraavan kerran kun menen vaikkapa gynekologille ja hän käyttäytyy asiattomasti, minä taas voin iskea suoraan vasaralla päähän ilman, että ketään rangaistaan mistään =O On se hyvä kyllä tietää jo ennakolta, että pahoinpitely on luvallista, ainakin näköjään vasaralla, siinä kuin lääkärin tekemä nännien imeminenkin! Omituista, mutta kummallista. Tiedättehän, että oikeuden jumalatar on sokea. Ja on olemassa laulukin "Oikeuden jumalatar persettänsä jakaa..... Hei, laki on sama kaikille, vain tuomiot vaihtelevat...".
Rauhallista ja erittäin kylmää ulkona, kello on vähän yli 3...
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, Poikakii sitt tuli eile, juu oli se kilti. Se toi mull muanaa, sitä ihan parasta, hampulikaakkii ja kaikkee. Sitt mä sain maistaa sitä mitä ne söi kaffen kans, sitä höttöö. Nualin mamin sormist sitä, joka ei oo kermaa, semmost vähä erilaist. Heekkuu soli. Ja mami lupas, ett tänää voi saada jotai oikeet heekkuuki, mmmm. Ja se on koko päivän mun kaa himas >o<Mä oon tyytyväine. Eile nimittäi oli vähä tylsää taas yksin, nii ni kaivelin sitt on yhte ison kuka purkkii. Meinasin käydä siälä pissill, mutt se multa ei suastunu oikee lähtee. Piti sitt käydä laatikoll, hmph. Tiätty möhkö hihvas heti, ett mä olin käyny siäl, ku pual pussii multaa o lattiall. Ei siit oikee vahinkoksaa voi sanoo, ku mä innostuin sitt kuapsuttaa oikee kunnol. Mä sain sitt muute lötköttää Poja viakus ja vahtii sen miniläppist. Son jännä, ku se on ain iha kuuma. Täst tulee viäl hyvä päivä! Mamiiih, saisko niit mjunuaisii vaiks sulaan, hei, saisko? Ai, ett vois saada, jeeee. Ja sitt se otti must tän fotonkii. Nii mä laitan tähä viäl, ett miks me kissit olla tärkeit, tän takii just! Nih kerta.
Kliffaa vapaat päivää ja heekkui kaikill tarjoll oikee paljo!
--------------------------------
Vincent, herkkuorientoitunut karvatakamus ,D
Päivän slogan: Mieleni ja sen sivupolut ovat paljon kiintoisampia kuin kuvalaatikon tarjonta!
Luettua: Henning Mankell – Rauhaton mies, Wallander-tarina pitkästä aikaa. Mies on vanhentunut ja iän mukana myös tulee erinäisiä ongelmia. Edelleen hän on kuitenkin töissä, syytä onkin. Tyttären miehen vanhemmat katoavat ja toinen löytyy myöhemmin, diagnoosina itsemurha. Tähän ei uskota, eivätkäkokeetkaan sitä tue. Siis murha. Mies on kateissa ja hänen historiaansa Wallander alkaa selvittää, yllätyksiä seuraa, taas Palmen tapaukseenkin liittyen. Loppu onkin taas ylläri. Ei kehnoa Mankellia, Wallanderin ikääntyminen ja hänen elämänsä on kuvattu hyvin. Muukin osio kantaa paremmin, kuin monella muulla kirjoittajalla. Suositeltavaa dekkarien ja varsinkin Wallanderista pitävien kavereille. Myöhemmin lisää toisaalla.
Ja tiedoksi, että Lauantaitarina ilmestyy tuossa, luvataan nyt klo 17 tienoolla. Takaan, että se käsittelee myös ajankohtaisia asioita ;D Jos kohta kieroutuneesta näkökulmastani...
Aijjumalauta, kaikkea ne jusalaiset tietää ja osaa. Ne tietää jopa peruuttaa maailmanlopunkin, naps, tuosta vaan. Ei täällä vaan... On se hyvä tietää, ettei se tule juuri tuona vuonna. Tod.näk. se siis tulee aikaisemmin, ko? No, hälläväliä, joka tapauksessa, eipä jaksa kiinnostaa vähempää! Silti piti avaus keksiä, eikö tämä ole ihan yhtä hyvä kuin noilla pistelokittajillakin *virn*?
Omisarvis oli sitten jättänyt eilen viestin, että resetit saapi hakea konttuurista. Lisäksi kovasti suositteli kuntoutusta ja ehdotteli osa-aikaeläkettä. Viestitin, että kuntoutukseen NOU, EI, minulle se nyt vaan ei käy, monestakin eri syystä. Osa-aikaeläke ei mm. siitä syystä, että ei ole virkaa ja monta muutakin syytä tähän on. Lähinnä talouspoliittisia johdannaisia. Että kokoaikaeläke ziitos, ilman mitään ”pirtsakkana pieleen” –luentoja, tana. Minä vihaan ihmisiä, en ole sosiaalinen, en halua olla ryhmässä, en pysty tekemään mitään, vihaan uimista, minulla ei ole edes pitkiä housuja, uimapukua, sateenvarjoa eikä sukkahousuja! Vetut minä mihinkään kuntoutukseen! Fyi helvattu. Pelkkä ajatuskin yököttää. =( Menkää te, jotka siitä nautitte, tiedän, että teitäkin on. Minä en, en todellakaan. Ja jos kysytte mistä minä tiedän, uskokaa, että kyllä tiedän. Tämän(kin) asian, jopa paikkakohtaisesti, kertokaa vain paikka ja ryhmä, minä kerron teille mitä teille siellä tuputetaan ja yritetään pakottaa! Argh *raapii*, tästä saapi näppylöitä. Tietysti sitten, jos se on edellytys johonkin, asiaa voi miettiä todella vähäisessä määrin, mutta vain tuolloin. Please, ei jaanausta eikä selittelyä tästä asiasta!
Armas karvatakamus vaihtoi sitten lajia, faniklubi voipi taputtaa kissankuselle soffatyynyllä. Eli eilenkin oli pyykki-ilta, niin rattoisaa ja kivaa. Puhdas pyykin tuoksu ja luimisteleva katti. Sillä aikaa, kun minä itse olin kylppärissä, hän ehti jo tehdä siis tuon – aamulla. Erittäin viehättävää ja kohteliasta siis kaikinpuolin. Siitä se aamu reippahasti alkaa. Prle tuollekin. En kyllä raivonnut, heitin vain tyynyt kylppäriin, kissa meni ihan käskemättä itse perässä saunan puolelle. Tänä aamuna laatikolla käytiin heti aamusta, liekö ollut sitten ihan näytön paikka *ehhh*.
Eilinen miitti Varastolla kesti rottaporukan osalta n. 15 min, hienoa. Niin sitä pitää, se on oikea meininki. Ai niin, ja omisarvis lupasi kirjoittaa sitä sairaslomaa tarpeen mukaan. Sinne on vaan älytön jono eli käyn jossain vaiheessa ottamassa ajan, että pääsen sairikselle sen typerän seminaarin ajaksi. Paikka on kehno, paljon portaita ja kylmää, hrrr. Minä olen ollut siellä aikaisemminkin nimittäin. Enkä muutenkaan aio sinne osallistua, joten... kälmi Welhotar valmistautuu siihen hakemalla sairista ajoissa, eikö? Sopiihan se teille, vai? Niin minä ainakin suunnittelin. Työkaverin kanssa juttelin osa-aikaeläkkeestä – hän tuntuu olevan siihen täysin tyytyväinen 55 %:n työajalla. Tosin se on vähän eri asia olla osa-aikaisella työkyvyttömyseläkkeellä. Mutta jututan häntä vielä asiasta myöhemmin.On sitä kuitenkin tullut tehtyä töitäkin jne. Enkä minä mihinkään vanhuuseläkkeeseen asti varmaan edes ehdi elää, ainakin syvästi epäilen.
Auts, tänään roudauspäivä ja kaikki! Yksi kirjakin tipahti postilaatikosta, ziitosta sinne toisaalle taas! Oikein mukavaa. Kirjastossa ei paljoa olekaan, vain jokunen opus. Mutta minulla on oma jömma ;D Ja lisäksi hyvin (!) suunniteltu ruokaostoslista, jossa on melkein samat tavarat kuin aina muulloinkin. Ruokaan liittyen tulikin mieleen kertoa, mitä tuo vahvempi kipumömelö tuo tullessaan.... ei paljoa helpotusta, mutta kivan tulpan, juu nou. Eli vatsa melkein kipeänä tietyistä syistä... kodeiinia ja sitä kimpassa, eipä ole kiva olla. En onneksi sitä usein tarvitsekaan. Tai sitten pitäisi ottaa vain sitä ja se ei taas työpäiviksi sovi. Lääkekierteessä siis, muahahahhah. Tosin toisenlaisessa kuin yleensä oletetaan. Nyt pitää käydä atteekissa, päivällä hakea resetit ja samalla voisi käydä Serkkusissakin. Juu, niin minä taidankin tehdä.
Kylmää, rauhallista ja hiljaista on Malmin aamu.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, toi eiline judeka oli vaa päähänpisto, hei. Siis ku toi oli kylppäris, nii ni ehä mä voinu menee sinne kerta. Ett iha väärinkäsitys, varpist oli. Ai ett mamikaa ei usko. No ei sitt! No mä myännän, ett mä olin vähä kostonhimone. Ja taas eile sitt pyäri murinakone, tsiis. Se ei sitt voi jättää noit rättei pesemätt, vaiks ne haisuu vaa kissill. Ai, ett kissin pissill, nii no joo. Mutt onks se sitt muka maailma pahein haju? Mun miälest ei ainaskaa. Nyt mä kävi äske laatikoll ja kai mun tarvii mennä koht uudestaa, ett toi uskoo. Ett se uskaltaa jättää mut tänne. Emmä sen mukaa haluis mihkää, mä jään goisii ja safkaa himaan. Must ois vaa kliffempaa, jos sois himas mun kaa. Mutt ku se ei kert käy, nii se ei käy. Mä saantänää taas uusii muanii ja Poikakii tulee ja kaikki, jee, kliffaa. Ja jos vaiks sais mjunuaisii? Ai ett vois saada, jos on kilti. Mähä oon kiltin kisun perikuva! >o< Joo, lupaan olla nätiste. Ton piti ottaa fotoieile, mutt sitt se joteski hyyty. Siis mami hyyty, ihan totaalisest toho sänkyy. Soli ihan repo eikä jaksunu mitää nii ni se etti vaa yhe kuva. Son kuva on täält ny. Siin on toi pinkku kaa, me digataa pinkuist molemmat!
Kliffaa viikendi alkuu ihan kaikill Lokistaanias!
-----------------------------------
Vincent, maailman epävarmin sijoitus kissamarkkinoilla ,D
Päivän slogan: Ennen viikonloppua sitä kuvittelee tekevänsä kaikenlaista, kunnes sunnuntaina huomaa, että ei ole saanut mitään aikaiseksi...
Luettua: Karin Slaughter – Triptyykki, että välillä tämmöinen tarina leidiltä. Tuota, edelliset ovat parempia. Tämä on vähän pitkitetty ja vatkutettu versio, ei kehno dekkareiden ja jännäreiden kavereille tämäkään. Loppuratkaisu on aikaselvä, mutta yksi ylläri siihenkin sentään sisältyy ,D Linkistä lisää ja myöhemmin siellä toisaalla. Aloitin uuden opuksen, josta myöhemmin, se on pahasti kesken. Meikä nimittäin oli eilen aivan reporanka ja vain lepuutti ja meni aikaisin muka-nukkumaan ,D
Katsotaanpas ensin, mitäs Matille on tapahtunut – ei siis matille ja merville(nehän kirjoitetaan jo numerolehdessäkin varmaan pienellä) – vaan isolle Matille ,D Näköjään torppa on tutkittu, tsihih. Tässä myös eräs näkemys asiasta ;DD Just, tuota täälläkin tarvittaisiin. Ei, ei tod. löydy mitään Varastolle kuuluvaa, ei kyllä kenellekään muullekaan kuuluvaa, valitan. Mutta suo sarjis on hiano, tämä tykkää! Ja lisää siitä sitten lauvantaina siellä toisaalla...
Muusta en sitten yhtään pidäkään. Koivet olivat eilen niiiiiiiiiiiin kipeät, että häijyä teki ja itkua pukkasi. Ensimmäistä kertaa koko Varastolla oloni aikana valitin työkavereille siitä, että en tod. ole kunnossa. Sanoivat sen kyllä näkevänsä, ihan ontumisesta ja tuskaisesta ilmeestä. Juu, yritin olla kuitenkin siistin ja pirtsakan näköinen. Töitäkin tein rutosti, siinä nyt vähän kivut unohtuvat. Mutta onko kukaan teistä koipivammakoista huomannut, että istuminen on yhtä paha – ainakin melkein – kuin seisominen ja käveleminen? Tarkoitan siis ns. aktiivista istumista eli koneella oloa ja hommien tekoa siinä, papereiden selausta ja semmoista. Siinä joutuu oikeasti jännittämään koipia koko ajan jollakin tavalla. Juu, on jalkatuki, se vain ei auta. Ja kyllä, eri malleja olen kokeillut näiden vuosien aikana. Ei vaikutusta näissä hommissa. Oli pakko ottaa iltapäivällä se vahvempi kipumömelö, joka ei kunnolla toimi sekään, valvotti vaan (pitäisi nukuttaa, ehheeh). Mutta kun ei muutakaan ole, eikä muuta voi. Kunnon minikänni olisi pikkuisen avittanut kyllä, mutta kun on tänään työpäivä. Eli ei sitten voinut ottaa lomperoakaan, kele. Kotihommat eli evästys ja pienimuotoinen omaruokailukin oli pakko hoitaa. Kumma, kun kivut eivät vie ruokahalua! Se vasta olisikin kohtuullinen korvaushoito tälle piinalle. Ei kun päirinöitä ja tomangeja kehiin, pari perunaakin löytyi ja vähän italiaanovihannespataa. Sitä sitten ja samaa evääksi pariksi päiväksi. Ja lepoa vähän joka välissä.Kyllä se tästä, kun saisi viikonloppuna levätä ja nukkua. En ole varma. Kaikkea taas pitäisi ja pitäisi.
Nyt sitten olen niin raivona, että jaksoin jopa tähän asti pidätellä armaan karvatakamuksen faniklubitukselle uutista; ei, Vinski ei ole raatona, korkeintaan moraalisesti. Katin prle käyttäytyi jo aamulla vähän siihen tapaan, että arvelin ongelmia tulevan. Olin oikeassa, kyllä minä oireet tunnen. Just, arvaattehan te, paskat oli väännetty aivan keskelle päiväpeittoa ja kaikki kulmat käännetty siististi päälle! Argh, en jaksanut huutaa, manailin vain ja kissi miukui jo valmiiksi basessa. Kyllä kuulkaas kaveri tietää, milloin on erehtynyt. Nähkääs, en edellispäivänä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota herraan, annoin väärää ruokaa aamulla jne. Sehän riitti taas tähänkin. Eli pyykinpesua illalla, ei sitä paskanhajua kestä kukaan, vaikka peiton piilottaisi pyykkikaappiin – se löyhkä leviää koko pieneen torppaan. Että näin taas meillä. Oikein ihana kissa. Jos joku tietää mukavan ja ilmaisen kissakuiskaajan, täällä olisi vähän työmaata äärimmäisen itsepäisen ja helposti tietyistä asioista loukkaantuvan kollipojan kanssa?!
Tänään on iltapäivällä osastokokous, argh. Luulen, että siellä ei ole erikoista, kuitenkin sinne on pakko mennä ainakin olemaan paikalla ja kuuntelemaan. Että minä en jaksaisi niitä jaarituksia, pahinta mitä tiedän, ovat pakkomiitit. Minä sentään olen kuluttanut varmaan vuosia elämästäni erilaisissa miiteissä, työn puolesta, vapaaehtoisesti ja yhdistystoiminnassa. Uskokaa pois, hyviäkin ja innostavia kokouksia on ollut. Tuota, tosin aika harvoin *virn*. Jostakin syystä en usko tämän miitin kuitenkaan olevan sellainen. Käytännössä se siis tarkoittaa taas aamuhommia kiiruulla. Onneksi rotat voivat lähteä aikaisemmin pois, muut jäävät käsittelemään vain heidän omia asioitaan lopuksi *huoh*. Pääsen ainakin kotoon ajoissa, mikäli Palmia suo ja matkapalvelu toimii!
Jahas, se on taas kauppalistan laadintaa tänään. Apuva, juuri äskenhän minä sitä tein, siis siitä on viikko. Huh, miten joku jaksaa ja viitsii käydä kaupassa monena päivänä... nyt en jaksa ymmärtää. Viikon välein on ihan sopivasti, jos jotakin unohtuu tai puuttuu, ollaan ilman. Se on niin simppeliä. Kun vain olisi taas sen verran tuota luovuutta ruokapuolelle, että keksisi jotain.. hei, tofua on vielä. Appelsiinitofuahan minä teen ja siitä riittää kolmeksi päiväksi, jeee. Ja se on muuten hyvää, jeps-jeps *jihhaa-huutoja*. Yrttejäkin uupuu, ne on muistettava. Ja tavistavaroita, tietysti. Miksi ne eivät koskaan lopu yhtä aikaa? Onneksi armas Belgarion taas on luvannut, että saan soittaa ja hän voi avittaa.
Outo valoilmiö eilisen myrskyn jälkeen; klo 17.15 Malmilla oli kaunis auringonpaiste ja aivan tyyntä! Olipa outoa sen päiväisen myräkän jälkeen. Ainakin Pazilassa kierteli pyörretuuli vaakasuoraan kerien, todella omituisesti heitellen.
----------------------------------------
Terrrve, kissikavrut! Nonnih, toi mami taas paljasti kaike. Mä en taaskaa voinu sill mitää, ett tein tollee. Kyll mä heti sen jälkee hiffasinkii, ett möhkö on pahall tuulell ja sitä suututtaa. Tehty mikä tehty. Mä sitt viätin iltaa ihan vapaaehtosest bases, toi ei ees komentanu mua ja toi viäl muanaaki.Mutt mä olinkii niinku vapaaehtosest arestis, ett jos se helpommi leppyis. Ett semmost. Ei oo varmaa kliffoi kyll noi kakkisjutskat, mä vaa meinaa, ku sitt heti alkaa toi murinakone pyärii. Mä en siädä sitä yhtää, mutt silti kököti vaan bases ja sanon muutaman ruman sanan >o< Joo, no tajuunha mä, ett tääll dunkkas ja sekää ei oo kliffaa, ei ees mun miälest. Mutt toisaalt aika iisist toi otti ton homman. Vähä vaa iteksee murputti eikä mulle muut ku muutama sana siit, ett tollasii ei pitäis tehdä ja sitt tiätty niit rumei sanoi. Niit kyll silttulee muuteski, hei paljo tarvii! (¤=”#&&&(!”=/&¤ tulee tosi noppaa välill. Viimeks ku se iski varpaas tualin koipisii, ehheheh... ai nii, juu, ei pitäny nauraa. Must ei sitt tänää oo taas fotoo, ton patterit treikkas. Siis ei mamin, ku kaameran niinku. Ne on viäläki toss lataamos. Ett tämmöne judeka tualt.
Luettua: Particia Cornwell – Scarpetta, 30 v. tutkimuksia ja tähän on päästy, jälleen eräs outo ja todella ruma murhajuttu, johon liittyy juonitteluja, eräs juorublogi ja kaikkea muutakin ei-kehittävää. Silti tämän lukee suht mieluusti. Cornwell on kirjoittanut kehnompaakin ja tässä ainakin jännitys säilyy ja outoja kuvioita tulee esiin vähän joka puolelta. Scarpettan kavereille ja jännäreistä pitäville, Welhotar luki ihan mieluusti kyllä. Hassua, linkin arvostelijakin on sitä mieltä, että tämä on parempi kuin viimeisimmät suomennokset. Harvemmin olen täysin yhtä mieltä kenenkään kanssa, täytyy tunnustaa ,D Menossa toinen murhajuttu... vielä kesken, joten ei sen kummempaa.
KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN – MAIHARIT TÄYTYY KOHTA JO KUVATA =b
Hehheeh, ei voi muuta kuin naureskella ensin – omalla takapihallaan kavalletaan noin pieni summa. Nyt tämä kovasti odottaa, milloin saamme kuulla hieman isommista kähminnöistä, kun kaikenlaista alkaa tulla julki. Uskotteko, ei tämä tähän jää... Ikävä vain, että varmaankin kyseessä on joku meikäläisen tapainen toimistorotta, joka on hiukka erhettynyt kaidalta polulta. Ne suuremmat roistot kun eivät vieläkään jää kiinni. Tai tekoset eivät täytä rikoksen, kavalluksen tms. tuntomerkkejä.
On minulla muitakin uutisia, Vinski on päättänyt kantaa kortensa kekoon ja alkaa elättää itseään. Me perustamme kahvilan tähän malliin. Ideahan on vallan mainio ja noin sosiaalinen *köh* kissa kuin Vinski, on taatusti suosittu s/m-piireissä... Tervetuloa sitten, talo tarjoaa, tuota, jotakin, met lupaamme ,D
Muuten onnistuin eilen astumaan jalallani ei-niinkään-koreasti eli oikeaa koipeani viillettiin kuni terävällä veitsellä. Sattui niin, että huusin ääneen. Sen jälkeen olenkin ontunut, tätä kestää ainakin pari-kolme päivää ennenkuin se asettuu siedettäväksi. Mikään ei auta, sen tiedän. Lepo helpottaa tai siis helpottaisi. Josta tulikin mieleen, että kävin eilen viemässä omisarvikselle pari resettiä uusittavaksi sekä pienen kirjeen muutamasta asiasta. Siinä odottaessani konttorissa vuoroa, näin hänen menevän muutaman sentin päästä kaverinsa kanssa ilmeisesti syömään – ei edes katsetta, ei tervehdystä. Tuota, onkohan tämä yleinenkin tapa, että asiakkaita ei ns. siviilinä tervehditä, huoneessa vasta. Jäin vähän H. Moilasena katsomaan perään. =O
Sitten pakko kertoa tarina – Welhottarella kävi eilen vieras! Juu-uh, ihan oikea vieras oikein kylässä. Toveritar kävi ja istuimmekin aika pitkään, kummasti sitä juttua riittää. Olisi varmaan riittänyt pidempäänkin, minä siinä taisin alkaa vaikuttaa väsähtäneeltä. Andeeks, mutta se on totta, olin aika väsy... Toisella kertaa taas, toiste ja paremmalla ajalla.. Eikö se niin aina sovita? Kiva eli mukava kun kävit, se on harvinaista herkkua täällä – tosiaan! Vinski tosin tervehti purettamalla... anteeksi hänenkin puolestaan! Uinumaan menokin venähti, uaaaaaaaaaaah, terve väsymys ilmeisesti tällä kertaa ja lievästi päänsärkyä ,D
Muuten ei erityistä, taas joku omituinen palaveri tällä viikolla, johon rotat saavat (!) osallistua, jos katsovat itsensä halukkaiksi. Omituinen tapa tällä Upolla ilmaista nuo asiat. Käsittääkseni kyseessä on kuitenkin ikäänkuin osastokokous ja me kuulumme osastoon. Hmph. No, ehkä minä en ymmärrä hänen hienovaraisia vihjeitään, kun totuin P-P:n suorasanaiseen puheeseen aikanaan. Aamuksi jäi kiva pino töitä. Työkaverilla on tapana aina tuoda hommansa juuri ennen lähtöäni aivan tarkoituksella, siksi että hän on etätöissä huomenna ja saa valmiit paperit seuraavana päivänä. Toisaalta minä olen aamulla parhaimmillani ja hän tietää myös sen. Hyvä tapa, tosin aamulla ei sitten ehdi nettailla omiaan ennen muiden tuloa ,D
Jahas, jossakin luki, että nyt on koiran ilma =O Komea aamu nimittäin Malmilla. Tämä haluaa tietää, millainen on kissan ilma sitten...
------------------------------------------------
Puuuuuuuuuuuurve, kattiskat! Nonnih, hei, meill kävi se yks ihmine, ku on käyny enneskii. En tiijä mikä muhun meni, se tuli ja rapsu mua ja mä hullu menin purettaa sitä. En tiedä mikä minuun meni (toim.huom. kuten sanottua, tuo ei mene Malmilla läpi!). Mä pyyrän nyt anteeks, tätsy, mä oon tosi pahoillaa! Ei ollu tarkotus, mä meinasin purettaa nilkkaa... ei ku siis nualasta nätiste oikee >o< Jooko, sopiiks? No, muute mä sitt goisin ku noi vaa kälätti ja söi jotai sukulaatii ja semmost ja divas kaffet. Ei mitää kunno muanaa, niinku mjunuaisii. Ois ny mamikii laittanu tarjoll vaiks niit mjunuaisii, ku kert o harvinaine viaras. Mun miälest toi tommone on epist. Ai nii, mami ehtikii jo kertoo, ett mä alota duunit. Heti ku toi möhkö saa järkättyy kaikki judekat niinku pitää. Ei siin kauaa mee, mä luatan siihe. Tulkaa sitt käymää kaikki, jookosta? Täss on taas ton kehno foto, mutt ku muutkaa ei oo. Ja hei, se leidi, se FM, Musti on tosiaa dogi, semmone haukku. Muill mustill me tarkotettii kissinkoit, mustavalkosii semmosii, sä ett vissii tiärä, ett Kulkuri on kans kissi ja sill on isäntä, son Iisi ja emäntäkii sill on. Se on semmone ulkokissi enempi... Ja sitt se asuu aika kaukan. Ett ihan vaa tiaroks, jos joku ihmetteli, kuka son ja mitä se väsää.
Kliffaa keskimmäist viiko päivää nyt kaikill!
--------------------------------------
Vincent, kyllähän me nyt yksi yritys saadaan yhdessä pystyyn! Vincent & Polga, vettä jo kuudessa polvessa ,D
Päivän slogan: Toisinaan minusta tuntuu, että minua kohdellaan kuin herkkusientä; pidetään pimeässä ja syötetään paskaa!
Luettua: No enhän minä ehtinyt lukea kuin yhden sarjiksen, josta lisää toisaalla tuotapikaa. Kun vieras tuli ja aikaa meni. Sitä ennen taas tuli kirjoitettua enemmän kuin laki sallii, joten rapo on tällä kertaa harvinaisen lyhyt ja kattava. Ei sentään ensimmäinen lajissaan. Ai niin, yhden paikallisilmaisjakelulätyskän selasin kursorisesti läpi.... Lähinnä siksi, että ovikoodit on otettu uudelleen käyttöön ja jälleen mainoksia tulee tuutin täydeltä, myös yksi uusi paikallislehti! Eipä ollut ihmeellinen, ei tarvitse lukea toista kertaa.
KISSIKENKILLÄ YRITETÄÄN VIELÄKIN – UHMAAN LUONTOA!
PS: On tämä hauskaa, ensin päivitys IE:llä ja sitten parit korjaukset Operan kautta, kun IE:llä ei voinut korjata. Voiko olla hankaavampaa, argh?!
Eilen melkein jo lähdin sanomaan itseäni irki töistä, juu, tuo on tahallaan kirjoitettu noin.En sitten jaksanut edes sitä. Tajutteko, miten väsynyt sitä rottakin on, jos on herännyt klo 02.00 hvtinmoiseen särkyyn eikä ole saanut pätkääkään unta sen jälkeen – just, hyvin menee, virkamiehet nauraa. Ja vettuilee... Minä kannatan edelleen edes tuota viikonlopun pidentämistä ja muitakin se mietityttää. Näköjään Jusalassa on se toteutettukin, tosin hieman kyseenalaisin keinoin ja laskutavoin - mutta parempikin malli voisi tänne löytyä! Siis eikö tätä voisi harkita, minä en enää ihan oikeasti jaksa!
Kuljetuspalvelun sotkut vain jatkuvat *huoh*. Aamulla kuski oli ihan ok ja ajoissa, mutta tilauksessa oli ollut jotain ongelmaa. Iltapäivällä kuski kertoi, että monet pyörätuolia käyttävät ovat joutuneet odottelemaan auton tuloa myöhässä eli puolikin tuntia... Ei kiva, ei mukava! Kaikki sympatiat heille, oikein tämä ei ole ketään kohtaan – siis odotuttaa suotta, jos auto on johonkin aikaan luvattu. Ei minunkaan osoitteeni ollut oikein, oli taas vain tuon naapuritalon osoite, onneksi oli tuttu kuski. Että näin, kun kuljettajatkin oma-aloitteisesti kertovat missä mennään, on jotakin siellä keskuksessa kyllä pielessä. Eli en se ole minä, joka aina vain ”valitan turhasta”, kuten tuolla eräs henkilö aikaisemmin känisi.
Töitä on, riittävästi. Silti ketuttaa. Minähän en tiedä mistään mitään, olen se typerä rotta, jonka ei tarvitse ajatella ja joka vain tekee... Voi, voi-voi-voi!
Tahtoo jotakin muuta kuin töitä. Tahtoo elää ilman jatkuvaa väsymystä, vetutusta ja kipuja. Melkein onnistui silloin, kun olin peräänsä 3 vkoa pois töistä, sillä kolmannella viikolla oli melkein jo normaali olo. No, nyt liioittelen, mutta ainakin vähän sinne päin. Melkein kuin ilman, juu nou. Yleensä olo jo aamulla on kuin ryhmäpahoinpitelyn jälkeen olisi jäänyt puimurin alle ja vielä potkittu muutaman kerran alas metron rappusia!
Nyt väkisin tein illalla vähän eväsmuonaa, söin pari näkkäriä ja yritin unta. No, eihän se alkuillasta (siis muiden iltapäivästä) suostu tulemaan. Luin sitten pari opusta ja aamyöllä lisää. Olisikohan pitänyt ottaa jo silloin uniavitetta, väkisin valvoin ja otin sitten nappendalin. Suostuin jopa nukkumaan ja näkemään jotain outoja painijaisia. En muista mitä... onneksi.
Ai niin, kun tässä eilen käsiteltiin kone- yms. ongelmat, aikaisemmin on käsitelty mm. kirja-arvosteluni, niin sanon nyt pari sanaa noista tänne laittamistani ja itse ottamistani kuvista. Osa niistä on helvetin huonoja ja minä tiedän sen. Puolustaudun vain sillä, että käytössä on tod. vanha matolaatikko, jota en edes osaa kunnolla käyttää ja jossa ei ole kaikkia toimintoja. Lisäksi kuvankäsittelyohjelmia on kaksi, oikeastaan kolme, tällä HP:n omalla teen pikaisesti joskus jotakin. Muita en jaksa edes alkaa opetella, ei ole jaksuja, ei niin hirveitä halujakaan. Eli minä kuvaan mitä kuvaan eli tuota typerää karvatakamusta ja siihen saatte myös tyytyä! Nih kerta. Minun kuvani nyt vain ovat minun kuvani – ihailen suuresti niitä, jotka osaavat oikeasti kuvata ja käsitellä niitä omia kuviansa. Mutta ei minun tarvitse. Miksi muka? Ihan vaan selvityksenä, ettei tarvitse siellä vettuilla ja arvostella, osa on kuulkaas ihan hyvejä – tosin hyyyvin pieni osa. Mulle ei vettuilla! Ei edes Hörhö uskaltanut eilen.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Nyt mä sainkii tosi hianon makust kissimuanaa, semmosest keltasest pussist, njam. Parast melkee mitä on ollut – lisääääääää, mamiihh! Ai, ett illall. Jahas, taas pidetää pikkukissii näläs. Eilenkii se jätti muanaa mulle, vähä söin ja jätin loput. Sitt meinasin karkaa sen peräs, ku se lähti. Ihan tein jo asiaa sen perää. Pahus, se ehti tökkää mua kassill ja sitt läimäs nenun edes oven kines. Aika nopee se kyll on, jos on hirvee tarvis >o< Mun teki niii miäli lähtee vähä seikkailee tonne. Mami ku tuli sitt himaa, nii ni se heti huuteli munt, ku mä olin peiton all goisii, olin goisinu melkee koko päivän. Tsihiih, enkä menny heti. Mä kyll kuulin, ku se etti. Taatust se luuli, ett mä oon joteski kummiskii päässy hanee. Vähä pitää saada se pelkää, sitt saa enempi paijatust ja hyvempii ruakei. Toss se ottaa taas kuvei must, tommose laitto. Ei se osaa ottaa parempii, uskokaa ny jo. Se on möhkö ja sillee se kaamera hirmu hiturainen, ei se ehi mun mukaan ikinä. Nii ett mä nyt vähä kyll pualustan sitä, ei soo sen vika. Ja mä itte oon halunnu niiit huanoiki kuvei, ett on ees mun kuvei. Ku mä tiän, ett mull on taatust semmone Vinskin Ihailijalupi, eiks? Varpist on? Kertokaa, hei, eiks ookki?
Kliffaa tiisdaagii hei kaikill, ainaskii kaikill södeill kissigimmoil >o<
---------------------------------------------
Vincent, varsinainen kollipoitsu...
Päivän slogan: Mitä ikinä suunnittelenkin, aina ilmestyy joku este tahi ongelma!
Luettua: Harri Nykänen –Jumalan selän takana. Poliisista, päivää eli Ariel Kafka jälleen tutkinnassa mukana. Kyse onkin tavallaan tutuista eli Helsingin juutalaisyhteisöstä, Israelista, rahasta ja ehkä muustakin. Ja toki kaikki selviää aikanansa, vaikka Arielinkin moraali on välillä hiukan – hmmm.Ei ollenkaan hassumpi dekkari, Nykänen osaa ja Ariel on fiksu tyyppi. Minä pidin, tavallansa, jos kotomaisia dekkareita arvostaa, tämä on paremmasta päästä sitä kastia! Suositan siis... muuksikin kuin välipalaksi ja matkalukemiseksi (ja tämä tarkoittaa minulla aina tylsiä taksomatkoja...). Mikko Karppi - Sateen varjo, mies viiltelee itseään aina sateella sekä kokee elävänsä vain satuttaessaan itseään. Kunnes hän saa tehtävän; hän alkaa eliminoida liian vähän rangaistuja pedofiilejä, raiskaajia, lasten pahoinpitelijöitä ja muuta ao. tyyppistä pohjasakkaa... Nimilistankin hän saa, poliisin vaikutuksella. Kirja on osaltaan kammottava, jännittävä, mielipuolinen kertomus ihmisen järkkymisestä, kostosta sekä siitä, että tätäkin miestä seuraa varjo ja ehkä joku toinenkin on asialla. Suositeltavaa tod. mieltäkääntävien opusten kavereille, Welhotar piti.
Huh, kirjailijoita kaatuu näemmä kuin puita metsässä, tätä sanontaa voisi arvostaa Veikko Huovinen... Hän menehtyi sunnuntaina, uutisen näin vasta eilen – kepoisat kelot ja lokoisat makuut sinnekin!
Ihan ensiksi taas ja jälleen matkapalveluasiaa! Ei, nyt se ei koske minua, vaan koululaisia, lukekaas suoraan tästä. Juttelin juuri viime viikolla yhden opiskelijan isän kanssa (hän ajaa invataksia itsekin), miten hankalaa pojan koulunkäynti on. Pitäisi ehtiä Helvetian läheltä Järvenpäähän ajoissa oppitunneille, sieltä pari kertaa viikossa fysioterpalle aivan toiseen suuntaan ja tietysti ajoissa sinnekin sekä päästä vielä omaan asuntoon! Arvatkaas, oliko isänsä huolissaan... ehdotin heti, että poika tekisi samanlaiset minuuttitilaukset netin kautta kuin minäkin teen. Jäisi mustaa valkoiselle, koska sieltä tulee aina kuitenkin vahvistus tilauksista. Ja jos ne eivät toteudu tilauksen mukaisesti, jokaisesta yli 20 min myöhästymisestä valitus (itseasiassa se valitusraja on 10 min, mutta minä olen niin reilu jopa, että annan vielä anteeksi 10 min keliolosuhteista, ruuhkasta ym. riippuen!). Poika on tähän asti kulkenut normitaksoilla, mutta nyt hänet on siirretty normaalin Palmian kuljetuspalvelun alle. Ei ihme, että isänsä on peloissaan. Isä on kovin mukava, jutteleva ja erinomainen kuski muuten, hän soittaakin aina, jos on parikin minuuttia myöhässä... Mutta näin siis kulkevat koulukkaat ja osa opiskelijoistakin! Minusta olisi edelleen syytä tarkistella Palmian toimia, kaupungin liikelaitoksillakin on aina jotakin pientä hämärää siellä, kun oikein tutkii.
Niin, siis itse asiaanhan tässä: Hörhö ei sitten lainkaan ilmestynyt, puhelimensa ei vastannut jne. Eli joko hän oli sammunut, joutunut putkaan tai löytänyt paremman juottolan. Ei harmittanut pätkääkään. Minulla oli pullo Jekkua ja vähän lomperoa; kietaisin kaikki illan mittaan hiljaa tissutellen isoon kitaani. Jossain välissä laadin pienen minipizzan suolaiseksi appeeksi, argh, siitä tuli vatsanpuruja! Liikaa juustoa, valkoista vehnää ym. ei äkkiseltään sovi vatsalle varsinkaan lomperon kaverina. No, ei haita, hyvää se oli kuitenkin – päällä oli myös herkkareita, vihreitä leikkopapuja, tomaattia sekä paprikaa ja chiliä. Onneksi tein siitä vain sellaisen lautasen, pienen siis, kokoisen. Juu, ja tiedoksi nyt sitten, että Jekkupullokin oli kokonaista 4 cl, se minein mahdollinen. Hyvää tuo pieni alkomäärä teki, suurin osa fibrokivuista lensi huut helkkariin eikä vieläkään pahasti vaivaa. Olkapää ja toinen nilkka jatkoivat ja jatkavat kipuilua edelleen. Lueskelin ja nettailin siinä samalla, lähetin pari tärkeää tekstaria tyyliin: lainaamasi kirja on VIELÄKIN palauttamatta jne. Lisäksi sain nukuttua aika hyvin, heräsin vain pariin otteeseen. Hyvä minä, viina on hyvää ja sitä pitää juoda riittävästi. Minä join kaiken, mitä huushollista sattui löytymään ,D
Tein samalla myös pienimuotoista vaateinventaariota eli etsin käsiini vähän paksumpaa vermettä jo ensi viikoksi – siirryn taas pitkään mustaan loihkanaan ja maripaitoihin näin talven tullen, se on jo tapa. Hyvä tapa, koska se pitää ihmisen (sekä Welhottaren) lämpimänä ja kohtuullisen siististi puettuna. Se kohtuullisen siisti kun on Varastolla jonkinlainen perusoletus. Tarkoittaa lähinnä, että Mulle ei vittuilla –paidassa ei olisi ehkä suotavaa esiintyä. Mitään erillistä vaatekoodia ei siis ole, ihan kotivaatteetkin käyvät. Ei sinne kyllä verkkareissakaan kukaan ole vielä ilmestynyt, mutta eihän nyt Welhottarella toki sellaisia olekaan. Käänsin vain taas pari paitapinoa ja löysin kivoja uusia vaatteita lisää *muahahahaah*. On se helppoa tämä ihmisen elämä, kun ei ole vaateorientoitunut! Näyttää siltä, että minä en todellakaan tarvitse mitään talven varalle. Parsin nimittäin myös kotisisätossuni ;D Juu, parsin myös pinon kalsareita, pihi kun olen... Ei vaiskaan, en vain heitä pois, jos niissä on 2 cm:n kokoinen ratkeama gumminauhan vieressä tai jotakin pientä, helppoahan se on korjata. Uudet kunnolliset mummoslokkit nimittäin maksavat yllättävän paljon! Tunnustan, että korjaan myös muita vaatteitani, jopa sukkiani. Entinen ystäväni nimittäin nauroi ääneensä, kun yllätti minut kerran parsimassa sukkia! Hän oli tuolloin peruspäivärahalla ja kertoi aina heittävänsä reikäiset sukat pois, juuuu....
Sen verran kerrottavaa, että Black Beauty alkaa oikutella. Paitsi tuo näytön kosketushäiriö, on ilmennyt ongelmia myös näppiksen kanssa. Parina päivänä on jo pitänyt availla ja säätää, kun näppäin on jäänyt jumiin tai tuottanut väärää kirjainta. Prle. En ala purkaa tätä, en ole läppärin kanssa niin hyvä tuttu. Norminäppiksen purkaisin ja siivoaisin, tälle saa riittää hellä imureeraus tänään. Tapahtukoon mitä tapahtuu. Voi olla uuden koneen osto edessä tai siirtyminen varakoneeseen. Argh, tai päivitykseen Varastolla, jos oikein huonosti käy. Sen tiedän, että läppärin tiettyjen vikojen korjaaminen on niin arvokasta, että sillä ostaa jo tarjouksesta uuden (tämän kaksoisolento eli uusi malli, jossa on kaksi kertaa enemmän muistia, maksoi tarjouksessa puolet siitä, mitä tästä aikanaan maksoin). Elämme toivossa, mutta hiukan peloissamme. Toisaalta, pitää muistaa tarkistaa, mitä tapahtuu Varaston poistoille – siellä ollaan parhaillaan vaihtamassa etätöitä tekevien läppäreitä uusiin! Toivokaa puolestani, että tämä ei vielä lamaannu käsiini, jooko?!
Kas, ulkona riehuu jonkunlainen myrskyn poikanen. Ei se ole vielä täysimittainen, kun eivät edes parvekelasit kalise – harjoittelua siis.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, oikee kissinpäivät olikii eile. Mä sain donarii, oikee kunnoll. Kilti mami, oikee kilti. Ja sitt mä sain semmost kanaheekkuu viäl illall, samaa sain sitt äskenkii. Oli hyvää kaikki. Njam. Söin kans kaikki, donarist jäikii vähä ku en saanu sitä siält kupi reunoist, mutt mami kävi avittaa ja kokos sen semmoseks keoks keskell kuppii, ett mä pääsin safkaa. Heh, se hihvas, kiva mami. Ei varpist ois kaikki hihvannu, ett miks mä en saa tyhjäks kuppii... No sitt mä goisinkii, mami divas sitä hihitysjuamaa, mutt ei se haitannu mitää. Se vaa ravas partsill ja mä mukan. Hirveen galsa siälä oli, hrrr. Mamikii paleli, se sano. Sitt se korjas sen tossukat, nyt ei senkää varpuleit sitt enää palele. Nyt mä kävin just goisii, mami huutelee, ett mä kuarsin, höh, vähä pirisen vaa. Sillee söpöst! Mitäkähä heekkuu toi tekis tänää? Ei vissii kissisafkaa, meill ei oo mitää, mikä mull kelpais. Siis muut ku donarii, jäiköhä sill viälä sitä. Jotai punasii juurei se keitteli, jäks, en syä. Jotai se niist varmaa duunaa. Äh, miks meill ei syädä kunno verist lihaa tai fisuu joka päivä? Mä vaan kysyn, nih. No, toisaalt, noi sen ostamat kissisafkatkii on iha hyvei. Se oli ostanu taas erilaisii ja sitt sitä tavist, ett o varaa valita, mist mä diggaan enite. No, mä goisin koht iha kunnoll. Täss mä relaan eilittäin...
Kliffaa söndaagii hei kaikill muillekkii!
--------------------------------------
Vincent, niin kiltti ja niin söpö, kuorsaa ja pirisee ,D
Päivän slogan: Koskaan ei voi olla liian hoikka, rikas eikä liian terve! Eihän...
Luettua: Pirkko Arhippa – On ruusu punainen, tyypillistä Arhippaa. Lyhyt, kelpoisa rikostarina. Ei ihmeitä sanottavaa, kyllä tämän lukee, mutta – niin. Melko liukuhihnamaista tekoa, ympäristö hieman poikkeaa totutusta, juoni normitasoa, tekijä hienoinen ylläri. Vain Arhipan kavereille. Outi Alm – Suhteettomia tiloja, auts, tämä oli Welhottaren mieleen. Niin outoja ja kieroja novelleja, että ei ole tosikaan. Lyhyitä, omalaatuisia ideoita. Tykkäsin ja suosittelen outojen ajatusten ystäville. Työ tekijänsä niittää, Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun parhaita 2009. Tässä kovin monen tasoisia rikostarinoita, joita yhdistää vain se, että rikos on tapahtunut töissä tai liityy siihen jotenkin. Pari-kolme oikein hyvääkin löytyy joukosta eli taso vaihtelee railakkaasti. Mutta ihan mielenkiinnolla luin, noin niinkuin malliksi (kunhan kirjoitan sen Murha Varastolla –tarinani ,D).
Ai niin, Lauantaitarinani jäi julkaisematta – ehkä ensi lauantaina. Se on melkein valmis, mutta innostuin sitten tuohon muuhun puuhasteluun. Hyvää kyllä sopii odottaakin *muahahaah*!
Ettei totuus unohtuisi, kerrottakoon taas jotakin Palmian kuljetuspalvelun nykytilasta. Taksot ovat kulkeneet ihan siedettävästi, kuljettajatkin ovat saaneet ilmeisesti jotakin kohteliaisuuskoulutusta *tsihih* ja siinä ei nyt olekaan kummemmin moittimista. No, nyt kun kirjoitan näin, varmasti ihan kohta on - uhmailu toteuttaa nähkääs itseään ainakin minun kohdallani. Alkuviikosta ajettiin sitten näille sopimustaksoille uuden ohjelman päivitys, lisäksi käytössä ovat uudet kortinlukijat. Arvaatte varmaan, mikään ei toimi! Varsinkin normitaksien kuljettajat, jotka ajavat invakyytejä, ovat aivan hukassa. Palmia vastaa, että HEISSÄ ei ole mitään vikaa, kuskit vaan eivät osaa. No, kuskit näyttävät minusta kyllä osaavan, eli kyllä se laitteistosta ja yhteyksistä johtuu. Esim. tiistaina korttini hyväksyttiin vasta kolmannella yrittämällä. Eilen ei ollenkaan ja kuski joutui itse sen kärsimään eli kuittia vastaan anomaan jälkikäteen summan Tsadilta. Että voi olla hankaavaa! Ostetaan sieltä Kais-tiedätte-mistä-toimittajalta halvin mahdollinen ohjelma eikä tajuta, että se on keskeneräinen simppeli versio. Päivitykset maksavat maltaita ja niitä tulee taajaan. Sehän se on Tsadilla ollut aina; sama toimittaja, samat ongelmat. Ehdotankin vaihteeksi syyksi salaliittoteoriaa ja / tai pientä rahallista avustusta päättäjille... Jotakin tässä on pakko olla takana, ei se IT-talo muuten edes pysyisi pystyssä.
Lisäksi mummot varsinkin (no kyllä muutkin) valittavat soittamisesta eli puheluihin vastataan 20 – 40 min sisällä! Uskomatonta, siis 40 min roikut langalla – hei, maksullisella langalla tilataksesi auton, palvelun, joka sinulle kuuluu. Lisäksi pyydetään välttämään soittoja tiettyinä ruuhka-aikoina. Kuulin, että eräs vanhempi frouva oli soittanut tuossa klo 5 pintaan aamulla, kun oli ollut jo pitkään hereille (hei, ihan kuin minä!). Silloin oli ihmetelty, miksi hän soittaa tilauksensa niin aikaisin. Koskaan ei näy olevan hyvä heille, ei sitten millään. Kas kun ei jyvitetä soittoaikoja sukunimen mukaan, kele. Onneksi teen aina nettitilaukset. Hankaluuksia on ollut myös ns. pikatilauksissa, joita saa 2 kpl/kk, paras tai siis pahin oli se, että pikatilauksena auto tulee 50 min kuluttua – tosi pikaisesti, eikö? Tuo puhelinhomma siis tökkii koko ajan. Myös valitusnumero on aina varattu. Muistakaa, että palvelusta voi valittaa henk.koht. täällä. Ottakaa kantaa!
Päätin sitten kiusata pahasti omisarvista, koska sitä puhelinaikasoittoa ei koskaan kuulunut. Kirjoitin väninäni hyvin lyhyesti, korostaen sitä, että en oikeasti jaksa. En kyllä usko sen tilannetta parantavan, mutta pääsin ainakin sanomaan. Minä kun en mitenkään vastaanotilla ehdi selittää kaikkea, varsinkin kun hän ei näytä lukeneen vanhimpia (no, ei ilmeisesti kaikkia uudempiakaan) papereitani. Että kirjoittaminen parpi, nih. Vastausta ei ole näkynyt. Luultavasti sieltä tulee taas joku lähete johonkin fysio....ties mihin. Kun ei sekään nyt vaan käy! Voi kun joku uskoisi ja tajuaisi, että kun joka paikkaa särkee enemmän ja vähemmän, on useampaakin vaivaa kuin fibro, ei elämä ole oikein kiva paikka! Ei yhtään. Säryn ja jomotuksenkin vielä kestäisi, mutta nämä erilaiset vihlonnat, jäytämiset ja puikotukset ovat itsestään perkeleestä, sano. Ilmeisesti olen kuitenkin hyvä näyttelijä, kun pääsen töihin ja takaisin. Sitten märisen salaa vessassa, siellä brenkun löyhkässä. Eilen jo huomasin näyttävänikin kärsähtäneeltä, rypyt otsalla ovat syviä, silmäluomet lurpattavat, silmät ovat punaiset... Iltapäivällä olen kyllä jo pahan näköinenkin, oikeasti. Useampi taksokin on kysynyt, onko ollut huono päivä =E
Supiväsy olin eilenkin, kun karkasin vähän etuajassa Serkkuihin noutamaan parit kohuked – vau, uutuutena oli tullut mustikkakohuked. Lisäksi Herkkukin oli palannut taas töihin. En ostellut sen ihmeellisempää, itselle adjikaa, Belgarionille kuivahetelmiä, keksejä ja hilloa. Ja ne kohuked ,D Eväksenä toimii se tofuvokki, keitin vähän tattaria pitkästä aikaa kylkeen. Teki mieli, nääs. Hyvää tuli, örps! Jäi vielä Belgarionillekin illaksi, kun palajamme retkeltä. Varauksia näyttää olevan jokunen, ainakin pari opusta postissa ja muuten lukematta ..... kolme opusta, joten sillä sitä on sitten pärjättävä. Kun vaan taas jaksaisi ensi viikonkin. Nyt jo ahdistaa, kun ei ikinä saa lepuuttaa tarpeeksi!
Minulla ei siis ole todellakaan mitään kerrottavaa, vaan tätä samaa vanhaa jaanausta. Ei ole näköjään paljon ollut lukijoitakaan eikä kommentteja – no, mitä välii =I Mutta sen huomasin, että voi se nainenkin kyllä olla erotilanteessa aika julma – minunmelkein käy miestä sääliksi!
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, mä en tajuu, ekaks tulee monen päivän kaikkii heekkui ja sitt ei ykskaks mitää – vaan tavismuanaa. Epist hei! Pitäs tajuu, ett mä tarviin vaihteluu ja kavrui ja virikkeit ja kaikkee semmost. Ja vähintäs pitäs ottaa must fotoi ja paijattaa ja kaikkee. Tota, joo, paijatus loppu, ku mä purasin mamii handuu, iha vähä vaa. Ku se yritti ottaa mun kynnet irti sen kylpyrätist... en ois antanu, ku roikkusin siin just sopivast. Nii ni purasin sitte! Ja menin basee möksöttää ja toi meinas ottaa foto. Nii ni sitt sen patterit, siis sen kaameran, sammahti taas. Ihme matolaatikko se on, nii sano Poikaki ja se on ainaskii oikees. Kyll manas mamikii vähä. Juu. No, nyt mä vaan jään venaa, ku Poika tulee ja tua mulle kissitaravoit ja safkaa ja kaikkee kliffaa. Ku muut ei oo nii ni tommone kuva sitt täält .
Kliffaa viikendi alkuu vaa kaikill!
----------------------------------------
Vincent, en minäkään saa joka päivä herkkuja!
Päivän slogan: Jos on saanut kantaakseen huonon tuurin joka asiassa, ei siitä pääse irti – ei sitten millään!
Luettua: Sakari Issakainen – Mitä pilvet puhuvat, insinöörin omituinen olotila kesällä, kummat ajatukset sekä lapsuuden ja nuoruuden muistelot heräävät eloon. Samalla hän kärsii ja kärsii jostakin oudosta, kirouksesta? Issakainen ei ole suosikkejani, joten luettu melko kursorisesti, ei ihmeempää sanottavaa eli sopiva matka- ja odotteluopuksena. Sopinee kultiveeratummille kotimaisen kirjallisuuden kavereille. Reginald Hill – Beulahin kukkulalla, jännäri ja tiiliskivi minun makuuni! Tosin muistuttaa erästä toista (en kerro ketä enkä mitä) jonkin verran, mutta silti aika kelpoisa. Tekojärven täyttämisen aikaisena kesänä katoaa lapsia, kuuma kesä, vieraita ei mailla halmeilla – jotakin pienessä kylässä siis tapahtuu. Myöhemmin, paljon myöhemmin, sama alkaa uudestaan. Erästä hyyppää epäiltiin ja epäillään nytkin jo etukäteen omituisesta syystä. Henkilökuvat melko vinkeitä. Tämä tykkäsi ja suosittelee...
Ai että, minä olen sitten menossa nykyään aina. Ei, en baareissa enkä missään semmoisissa paikoissa. Pois se minusta, fyi! Minä kävin eilen päivällä vapaalla, Hakiksessa, juu, Vii Voanissa ja hallissa. Vii Voanista tofua ja muuta emmettä, hallista vain mjunuaisia Vinskille. Halvaksi tuli, aikaa meni taksoineen vähän yli tunti, ei paha. Sain tofua 2.5 kg, mausteita, paria kastiketta, soijaa ja sitruunahappoa. Ja sitten – tämä on pakko kertoa – en millään kehdannut kertoa mammalle, mihin tarkoitukseen muut ehkä (juu, iso ehkä) ostavat sitruunahappoa. Kerroin oikeasti, miten sitä kotitaloudessa voi käyttää mm. pesukoneessa jne. En mitenkään voinut kertoa sitä yhtä muuta käyttötarkoitusta... Mutta hyvät olivat taas tarjoomukset ja asiallisen hintaiset. Vinskikin oli oikein tyytyväinen päästyäni lopulta kotoon. Ai niin, jos joku ihmettelee ostamiani ruokamääriä, muistakaa, että osa on ihan aina Belgarionille!
Niin, siis tuon verran luppoilin ja silti ehdin tehdä hommani. Tosin vähän huitaisten pari isompaa juttua, tiedän, että ne palaavat kuitenkin takaisin runsaasti korjailtuina, joten tämä oli vain alustava vaihe muutenkin. Olen minä tehokas *nousee maton päälle ja taputtaa itseään päähän*. Varastolla ei erityistä, omituisen pitkää lievää syysflunssaa yhdellä jos toisellakin, possua vain se yksi toistaiseksi. Itsellä oik. koipi alkaa vetää nyt tosi kireäksi, kohta se on kuulkaas iskiasvaiheessa ja silloin on pakko mennä lekurille hakemaan sairista. Se jo muistuttelee itseään siihen malliin välillä, varsinkin liikkeelle lähtiessä, että ei se kovin kaukana ole. Hei, minä laitoin jo pitkät kalsarit ja maiharin! Minulla on ihan lämmin. Mikä hitto siinä nyt sitten ärsyttää? Tai tiedänhän minä, se kaatumisen aiheuttama revähdys varmaan sai aikaan myös muuta lihasjäykkyyttä ja piriformiskireyttä, epäilee tämä.... No, katsotaan. En vain pysty edelleenkään nukkumaan öitä kokonaan heräämättä, aina sattuu, kun vaihdan asentoa. Lisäksi toinen nilkka on äärikipeä ja särkee sekä juilii hemmetisti, yäh! Unet ovat olleet tosi hakusessa jo pidemmän aikaa, ovat pari päivää muustakin syystä=(
W:n kuolemasta on aikaa tänään kuusi vuotta ja yritän taas olla aktiivisesti muistelematta, tavallaan. Kuitenkin, tämä on asia, joka ei noin vain mene ohi. Ei se mene. Pahinta oli itse asiassa eilen, kun mielessä käväisi ajatus ihan äkkiseltään soittaa Kummisedälle ja kysyä, mitä tehtäisiin... Sitten tulikin itku, en juuri sillä hetkellä tajunnut, että siellähän ne, molemmat veljekset. Ikävä on, molempia omalla tavallaan. Tuli sitten muisteltua muutakin ja muitakin ja purettua osa asiaa ihan kirjoittamiseen ja puuhasteluun kotona, että ei menisi ihan märisemiseksi koko ilta. Ei sekään ole hyvä, eihän? Ehkä viikonloppuna, kun on rauhallisempaa, sytytän ensimmäistä kertaa tänä syksynä ulkolyhtyyn kynttelin ja otan pienen drinkinkin poikain muistolle.
Nyt eilen illalla sain elämäni varmaan ensimmäisen täysimittaisen blogiraivarin... en edes kehtaa kertoa, missä ja mitä kirjoitin. Ne jotka tietävät, tietävät – muut voivat vaikka etsiä. Eikä hävetä prle soikoon yhtään – saatanan terveysfasistit, painukoot suoraan sinne helvettiin dementikkoina, mutta hoikkina ja hyväkuntoisina, ilman sydän- ja verisuonitauteja jne. Voihan vettu ja vaakuna – ARGGGGGGGGGGGGGH!!!! Tietääkseni kukaan ei ole vielä henkiin tänne jäänyt eikä kirstussa ole vieläkään taskuja eikä painorajoitusta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kirjoja pukkaa, ei voi mitään. Kaksi pakettia odottaa noutajaansa ja roudaustreffit on alustavasti sovittu perjantaiksi Belgarionin kanssa, vanhaan tapaan. Minä saan taas lukemista, hän kantamista ja iltaruuan. Ehkä nyt olisi jo stipendinkin aika? Tekemistäkin riittäisi kotona viikonlopuksi, saa nähdä, jaksanko / viitsinkö / huvittaako / pystynkö edes mihinkään järkevään.
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! On mull ihan ihana mami. Se toi mulle-mulle-mulle ja vaan mulle ihan omii mjunuaisii ja pilppo ja anto ne ihan heti mulle ku se tuli. Ai ett ne olikii heekkuu, en oo syäny mitää nii hyvää pitkää aikaa. Mä meninki sitt sen viakkuu, ku se lopultas vähä rauhottu ja kiipesin sen olkapäill ja naksutin sen turpavärkkii ja kaikkee ja pidin murinaa ja semmost, ku mä oli niiiiii tyytyväine. Ett se kummiski muisti, vaiks mä välill teenki kaikkee piänt typerää. Nyt se kyll vahtii mua välill ku mikäkii, ett mä en mee väärii paikkoihi tekee mun tiätte-kai-mitä asioit. Ei ois tarvis, mutt mä kyll välill unohdan, jos on oikee kliffa olla eikä jaksu mennä mihkää. Etteks te ihmiset muka tee nii? Kyll mä oon kuullu, ett joku on pissiny housuusa tai lattiall ja semmost, nih kerta. Tunnustakaa vaa reilust, se on helpompaa sitt tajuu meit kisseikii! Joo, sitt otinki kunnon unkot, oikee hirmu-unet. Melkee säälitti mami, ku mä välill tajusi, ett taas se hyppää ylhääll keskell yätä monta kertaa. Siis oikeest hereill, ett on valot ja kaikki. Ei kiva varpist, mutt jos mä saisin sen nukkuu kohtpia, ainaskii mä lupaan yrittää, semmost viärihoitoo niinku. Hei, hei-hei kavrut, se ehti ottaa must fotonkii, ku mä painuin baseen goisii. Täss mä nualen viäl huulii ja meinaan just alkaa goisii, eiks ookki magee? >o<
Kliffaa daagii hei ihan jokasell – ja niit heekkui teilkii!
Luettua: Eipä paljon ehtinyt, meni aamu-iltakirjoitteluksi enempi. Outoa, mutta kummallista. Oli kyllä aihettakin. Eli luettua MK Einiö – Prinsessa, erilainen sarjakuva, josta lisää myöhemmin toisaalla ,D Etsikää käsiinne, jos löydätte... Lisäksi Esa Viitanen – Soipi laulu meidän joukkojen, raskas metalli rankkoina vuosina, tosikertomuksen oloinen romaani Rautaruukin tapaisesta työpaikasta. Työpaikasta, jonne lähdettiin maalta, metsänkaadosta, torppa myyntiin, elukat lahtiin ja kaupunkioloihin. Suuren kasvun vuosikymmenet, suurten taistojen ja lakkojen vuosikymmenet. Teille, jotka ette edes tiedä, mitä raskas metalli tarkoittaa, mitä on työpaikkapolitikointi ja mitä oikeat työläiset – silloin kun niitä vielä oli *virn*. Revarit jne, junttakokoukset ja muut tulevat tutuksi, jos olet vielä nuorempi.... Minä pidin tästä, tässä on sitä henkeä, mitä työläisillä vielä aikanaan oli. Ikävä kyllä, ei enää. Sanokaa sana työläinen, kukaan ei myönnä sellainen olevansa. Kuiskatkaa edes peiton alla sana SOLIDAARISUUS! Sanoisin että pitkästä aikaa luokkakantainen työläiskirja, jota suosittelen ihan jokaiselle avartamaan omaa maailmankatsomusta. Ja ei, tämä ei ole mikään poliittinen käännytyskirja vaan lähinnä raportinomainen romaani miehistä, jotka tekivät raskasta työtä – aikansa... Kiitokset tekijälle, kirja on julkaisemisensa ansainnut!
Suru-uutisilta ei voi välttyä, vaikka eivät ne niin henkilökohtaisesti kosketakaan. Eilen viimeisenä uutisena luin, että Anu Kaipainen on menehtynyt – kepoisaa oloa sinne, minne menetkin!
Heti pitää tässä illalla rapota ensimmäisestä aiheesta eli Welhottaren kierroksesta Itiksen ostoshelvetissä – se on nimittäin naurun arvoinen! Ihan totta. Siis tarkoitus oli mennä käymään Yrjöllä ja hakea sieltä shampoota ja dödöä, Yrjöltä siksi, että ne tuotteet nyt vaan sopivat (eli en ole allegriainen ja hinta on kohtuullinen). Nooh, meikä ontuu kansanjoukkojen läpi Yrjölle ja hyllyssä on TAAS vain ja ainoastaan 1 kpl sitä oikeaa shampoota kuten viimeksikin. Ja sama selitys: tuote on poistumassa valikoimista, mutta huomenna tulee lisää. Niin sanottiin viimeksikin. Minä muuten tiedän, ne tekivät tuon kerran ennenkin ja kesti melkein vuoden ennenkuin tilalle tuli jotenkuten sopiva tuote. Että epäilen tuota käyttävien hamstraavan sitä pari-kolme pänikkää kotoonsa. No, sain sitten myös dödöni – en ainakaan haise pahalle (toivottavasti?). Yrjöllä on, tehän tiedätte, tapana myös lahjoa ostajia. Nyt ei kanttini kestänyt. *pärks, käks, kääääääk, hähähäähh*. Sain semmoisen lääketuubin kokoisen putkilon mahaselluliittivoidetta!!! =O Melkein sanoin leidille, että hei, tämä ei riitä edes yhteen kertaan tälle tynnyrille. Koska leidi oli kuitenkin vierasmaalainen ja muutenkin katseli minua, loukkaannunko, naureskelin ja kiittelin – jonkun kummallisen pussukan sain myös. No, niitä voi aina lahjoa eteenpäin, minä niillä mitään tee. Pääasia että sain nuo taravat. Sitten kävin vieraissa, siellä ei ollut sitä, mitä olisin ehkä tarvinnut.
Mutta, taddadaa, ilouutinen meikäläiselle. Ruohonjuuri avaa entisen Itiksen Oklan tiloihin kaupan lokakuussa, tarkempaa päivämäärää ei vielä ollut näytillä ja tilatkin vasta alkutekijöissä. Nyt tämä on kovasti ilokas. Niin lähellä Yrjöä, että pystyn hyvin kävelemään sinne! Oikein mukava ylläri. Nyt kehtaan jopa silloin tällöin lähteä tuonne ostoshelvettiin ihan vaan ostamaan sieltä(kin) jotakin. Tykkää!!! *pus sinne, ootte kyllä viksuja*
Toisaalta, taksoa odotellessa tuli taas itku silmään. Hitsi, nämä syyskuun lopun päivät ovat vieläkin vaan vähän ankeita. Muistin niin elävästi miten monta kertaa W:n kanssa kävimme asioilla Itiksessä, miten W. ja Belgarion minulta muka salaa lähtivät sinne seikkailemaan omillaan (eli kävivät karkkikaupassa, pelikaupassa, vuokraamassa viiteoita ja humputtamassa ”miesten kesken”) ,D Haikea ja vähän surkea fiilis, ei voi mitään. Eivät ne muistot mihinkään hautaudu, eivät vaikka miten yrittäisi!
Töissä sain pultit. Siellä piti ajaa jotakin lisäpäivitystä Varaston äärikäsittämättömiin ohjelmiin (ette kyllä usko, mitä meillä on käytössä – en kehtaa edes kertoa!). Lopulta ei selvinnyt lainkaan ajetaanko vai ajettiinko sitä lainkaan =O Mikropönkkä seisoi Ö:nä, kukaan ei vastannut pääkallon paikalta asiaa koskien. Lähtiessä tuli sitten tieto, että päivitys onkin siirretty. Kuitenkin sen verran vaikutusta oli ja jotakin oli yritetty, että kone hituroi ja teki sellaista, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä! Ai että jurppi, kesken töiden tietysti. Ja olisi sitä ollut omaakin asiaa – toivottavasti kukaan ei nyt närkästynyt lyhyistä viesteistä siinä hemmetin sähläämisen välissä, prle. Luulisi, että noin isossa organisaatiossa osattaisiin hoitaa nämä hommat, ei tod. ei! Lisäksi omat pikku päivitykset on ehdottomasti kielletty *huoh*. Tosin ajattelin huomenna kokeilla kuitenkin, minulla on mikropönkkäoikeudet, nääs.... Ans kattoo! En uskaltanut eilen, mutta nyt aamulla heti voisi yrittää. Illan mittaan selvisi, että nettionkelmia näyttää olleen muuallakin, näemmä.
Muuten ei muuta, jollei muusta muuta johdu. Työsopparia kyselin, 90 % varma jatko. Noh, mitäs minä silläkään tiedolla teen. Prle. En kysele toiste enää. Eväksenä jonkinlaista italiaanovihannespataa (koska siinä on tomaatteja ja yrttejä) sekä kukkakaalimuhennosta. Samaa on syöty jo pari päivää, oudon riittoisaa ,D Ja jos joku vielä yrittää mainostaa keräkaalia, turpaan tulee. Minä EN voi syödä sitä, tai voin, kyllä, jos saan viikon kotiloman. Silloin ei vatsaongelmilla ole niin väliä... Kukka- ja parsakaalia voin syödä vähäisiä määriä, keitettynä kypsäksi ja muhennettuna. Että unohtakaa koko juttu, sama omenoiden, lantun, papujen jne. kanssa! Onneksi niitä ihania päirinöitä on – söin eilen kaksi (2 kpl), njam. Vain tikku jäi, tosin imeskelin senkin vielä putipuhtaaksi, njamskis, herkkuva =D
Ai niin, pari kirjaa saapui, toinen oikeinkin mielenkiintoinen ja sen lisäksi vielä pakettilappu, kirjoja sielläkin! Ei paha, tämä käy parvekkeella – kylmää, hrrr!
-----------------------------------
Puuuuuuuurmenta, kavrut! Hei, toi kävi kaupois eikä mulle mitää. Jotai kauheit päniköit vaa, ku laitetaa sen omii tuukkeihi ja semmost, haisuu pahall. Juu ei, siis ei mitää. Mä luulin, ett mä saan jotai, nii ni ei mitää. Ei ees uutta muanaa. Se vaa sano, ettei ehtiny. Ei siis vaiks ravas joka paikas. hei epist toi tommone. Mutt sitt mä kuulin, ett se mumis jotai tofust – hei, son menos sinne tofukauppaa ja hallii! En tiijä mikä päivä, mutt joku päivä täll viikoll. Mä tiän, ja jos se ei sitt tua mjunuaisii tai jotai nii ni alkaa tapahtuu täss huushollis, meinate. En kyll jää vaa venaa ja oleen kilti. Mä oon mun miälest ollu jo ihan kamalan kilti ainaski mont päivää. Nih kerta! Eikä ees fotoo must, tää on epist. Illanki se vaa duunas jotai omiisa ja lukitti, ois voinu fotaa mua. Ai, ett mä en halunnu. Nii no tota, jos ois vaiks pyytäny kiltist jonku heeku kans? *viatoine ilme* Toi kuva on sitt täält. Hei, toiha o iha mainost, heihhhhhhhhhhhhhhhhhh...
Kliffempaa päivää teill muill *möks*!
-----------------------------------
Vincent, en tod. käynyt kaupassa, jossa olisi ollut kissalle edes jotakin!
Päivän slogan: Jos on pakko, sitten on vaan pakko ja minulla näköjään aina on!
Luettua: Ann Cleeves – Punaista tomua, Shetlandinsaarilla tapahtuu jälleen. Arkeologisilta kaivauksilta löytyy jotakin, kaikkien pitämä muori ammutaan ilmeisesti vahingossa ja nuori arkeologiopiskelija tekee itsemurhan. Perezillä on kädet täynnä ja Stanley pääsee Lontooseen. Ratkaisu on jälleen ylläri, erilainen ja ennalta arvaamaton. Minä pidän tästä, pidän Cleevesin tavasta kuvata saaria ja niiden luontoa, ihmisiä ja erilaista elämää. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa! Lois mcMaster Bujold – Kunnian sirpaleita, melko perinteistä scifiä – vieraita planeettoja, asukkeja, olioita, taisteluja ja se pakollinen romanssi. Kuitenkin tavallista paremmin kirjoitettu, joten kelpaa kepoisaksi matkakirjaksi. Ei aiheuta sen kummoisempia toimenpiteitä kuitenkaan... Suomennettua scifiä kaipaaville ihan ok välipala.
KISSIKENKILLÄ VIELÄKIN VAAN – MENOSSA MUKANA PITKÄT KALSARIT JA MAIHARI!
Jahas, että niinkuin kotihommia, juu. Tuli päivitettyä selainta, tehtyä vähän sitä sun tätä muutenkin tässä koneella (Belgarionin valvonnassa on niiiiiiin turvallista, virn). Että se siitä luppoilusta ja rauhasta. Ei muuten, mutta en tajunnut, että Operasta on tullut uusikin versio *köh*, jo joitakin kuukausia sitten. Ihmettelinkin vähän, kun jotkut sivut tökkivät oudosti. Eivä töki enää. Samalla hoitelin pois muutaman muunkin päivityksen ja semmoista. Belgarion vielä tarkisti, että kaikki on ok ,D Äiteen jäljiltä nääs ei koskaan voi olla varma, mitä kone on syönyt.
Kirjastosta irtosikin yllättäen metri uutuuksia, ei paha, ei. Laskeskelin, että kulutan viikoittain varausmaksuina yhden about divarikirjan hinnan – no, en minä kuitenkaan saisi niitä kirjoja mihinkään mahtumaan ja tarvitsee se kirjastotoimikin varoja. Tiesittekö, että Keravan kirjasto jo on anellut lahjoituksia – kaikki kelpaa, varsinkin uutuudet, kertoi raatio ja tuo linkki vie lehden sivuille, jossa asiasta lisää. Että sinne vaan, sitten, jos on ylimääräisiä opuksia. Ei, en minä! En ainakaan juuri nyt, en *halaa kirjoja*. Taidankin lanseerata sen kestovammakon lisäksi uuden termin – kirjanhalaaja. Tehän tiedätte puunhalaajat; tulee hyvä ja freesi olo, kun halailee puita. No, en minä noita kälyisiä ruppanoita tuohon pihalle lähde halailemaan, hulluksihan ne luulevat. Voin kotona halailla kirjahyllyjä ihan tarpeeksi ;D Ai kun hyvä ideo, tämä tykkää nyt.Minähän nukunkin aina vähintään yhden kirjan kanssa. Uusin intiaaninimeni on siis Nukkuu Kirjojen Kanssa!
Roudausreissukin sujui kepoisasti. SS-kauppa eli Risma on uusittu ja on entistä epämiellyttävämpi. Tosin kalatiski on isompi, mutta paremmalta se EI näytä. Valmiita fisuja siis enimmäkseen ja hiukan epäilyttävän näköisiä tuoreita. Vieressä vielä pakattuja muoviin ja lisämuoviin, argh. Lisäksi hyllyvälejä on kavennettu muualla, mutta ei vihannespuolella, eikä pakkasaltailla - outoa! En pitänyt ja aiomme käydä siellä vain silloin, kun on pakottava tarve saada jotakin... Ei kiva! Kuitenkin taas tuli hankittua viikon appeet. Belgarion vähän murisi, painavia kasseja nääs. No, kun potutkin maksoivat Liiterissä 0,09/kg oli pakko ottaa jokunen. Kukkakaaleja 2 kpl 1 rahalla ja sehän oli meikäläiselle vain ilo ostaa pariksi päiväksi sitäkin apetta. Niin ja niitä päirinöitäkin oli, taas ostin tsilon mussutettavaksi – oikeita olivat, testasin jo eilen, jeee. Hyvin löytyi kahdesta eri tsioskista vihannespuolta, Rismasta tomangeja ja Liiteristä loput. Ainakin alkuviikon pärjää tuoretavaralla. Ja sitten puuttui vähän perustarpeita, painavia sellaisia. Tarjosin sitten Pojalle thai-tai-kalakeittoa, kirsipirogasta, kanelikohuked ja kunnon Serkkujen eväspussukan mukaan. Jo vain oli opiskelija ihan tyytyväinen, vei vielä ison kassillisen kierrätyslasia mennessään keräykseen *huoh*. Kiitosta taas, Belga!
Omisarvis ei sitten eilen soittanut, vaikka soittoaika oli varattuna klo 12.05. Odotin klo 12.17 asti ja lähdin tupakalle. Ei, ei sinäkään aikana ollut tullut yhtään puhelua. Joten oletan, että hän ei välittänyt soittaa (ei näe siihen aihetta) tai ei ole ehtinyt / saanut viestiä / katsonut puhelinvarauksiaan. Perkele, minä lähetän sähköpostia. Jostain syystä ne hän on aina lukenut ja myös vastannut (ja minulle jää todistuskappale...). Minä en jaksa tuota välttelyä ja vähättelyä koipien osalta, jota hän harrastaa. Itse asiassa tajusin vasta viikolla, että kyse voi olla hierarkiapelosta; aikaisemman diagnoosin tehnyt fysiatri pitää omaa sivuvastaanottoa samalla lääkäriasemalla. Eri toimipisteessä tosin, mutta varmaan ovat tietoisia toisistaan. Ja jos vanhat merkit pätevät, ei yleislääkäri hyvin helposti lähde etsimään vikaa tai virhettä erikoislääkärin tekemästä diagnoosista. Diagnoosista, joka siis minusta oli vain tuuleen heitetty juttu, kun typerys ei muuta keksinyt. Minä muutenkin vihaan sitä ihmistä yli kaiken, argh. Tiedättehän, näitä sairaalan erikoislääkäreitä, jotka ovat 3 – 4 päivää töissä kaupungin omistamassa sairaalassa, ottavan päivässä vastaan korkeintaan 8 asiakasta ja pitävät sitten yhtä tai useampaa yksityisvastaanottoa muuna aikana rahanhimossaan! Minusta se on täysin moraalitonta. Varsinkin kun samat tyypit sanovat sairaalan vastaanotolla, että seuraava aika on esim. 2 kk:n päästä, mutta yksityisellä vastaanotollani olisi tilaa jo ensi viikolla... Vettu ja viikuna! Minusta tuollaisen voisi suoraan kieltää!
Josta pääsenkin kertomaan, että koipeni ovat taas äärikipeät, seiniä pitkin mennään. Kivut ja jäykkyys ovat seurana, kun ei muutakaan ole =IEilinen oli taas liikaa, niinhän se on aina. Odottelen tässä mömelöiden vaikutusta, sain nukuttua ehkä pari tuntia kaikkinensa. Jospa saisi vähän uusiounta myöhemmin aamulla. Just, nukuin vähäsen ja heräsin taas itkien.
Tänään ohjelmassa luettavaa ja ehkä jotain kirjoitettavaa. Muuten kotihommia, siivousta ja pyykkäystä. Ruuan kanssa sohrausta ja kunnon apehdintaa tyyliin isot kattilat ja laakea purtilo ,D Ai niin, lupasivat viileämpää keliä ensi viikoksi; täytyy kaivella kaappeja siihen malliin jo valmiiksi eli kääntää pari pinoa, että löytyisi jotakin uutta vaatetta!
Malmilla ei erityistä, yllättävän moni valvoo öitä kanssani – valot ovat päällä aina samoissa huusholleissa näin aamuyöstä. Syitä en lähde kyselemään, koska en halua kuulla vastauksia.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, tiätteks, mä söin eile kilii! Juu, siis ton kalasopas oli fisuu, niinku vissii kalasopas on. Nii ni siin on ain niit haisupurveleit ja kilii kans. Nyt mä hiffasin, ett ku siälä kerta on fisuliinii, nii ni toi voi antaa mulle sitä suaraa sopastkii. Ja sehä anto ja naureskeli, ett mä en söis muka, ku siin on niit kaikkii lisäaineksii. Mutt mähä söin, pummin viäl lisääki. Eikä menny ees masu sekasi, hyvää oli. *tsihih* Mami petty pahasti! Nyt se joutuu antaa mulle kaikist sen ruuistkii osan. Soijaa en viäl syä, enkä sitä valkost höttöö. Mutt muu kyll uppoo, oviilit ja kaikk, miksei sitt kilikii, nih kerta. Sitt Poika toi kaikkii ruakii ja hirmuse kasa muit taravoi =o Mihi me kaikkee tarvitaa? Ai, ett niinku... juu, ollaa hiljaa. Toi alko puhuu pyykkäämisest ja kaffest ja semmosest, mist ei oo niin väliks just nyt mainostella. Mä olin kauhee pettyny, ku Poika oliki nii vähä aikaa meil. Menin meinaa sen fisun jälkee ottaa snadit tirsat basee, nii ni se oliki jo lähdös >o< *snif* Tulis ny vähä pidemmäks aikaa taas joskus... Ai nii, mami otti taas foto munst. Mä en oo täss edukkaa näköne – siin on mun pylly, iiiiiik. Toi vaa sano, ett ku mä kerta oon toiselt nimelt Karvatakamus, ni täss kaikki sitt näkee sen. Hei, mä en taho, ett kaikki tsiigaa sitä, enkä. Ai ett en voi estää, noi ei sitt. Ei se nyt nii karmee iso oo, mamill on paaaaljo isompi!
Kliffaa viikendii kaikill kissinkoill ja paljo heekkui kans!
--------------------------------------------
Vincent, eiköhän jokainen kissa saa välillä herkkujakin.
Päivän slogan: Minulla on ikävä asioita, joita en osaa edes kunnolla nimetä.
Luettua: Taas lisää sarjakuvaa sekä pari lehteä. Lisäksi yksi oma kirja, ennen kuin sain kirjaston tarjoomukset kotoon ,D Eli ei mitään kummempaa kerrottavaa, kirjakin on arvioitu vähän aikaa sitten täällä.
Nyt ahistaa – huominen siis ja työ! Minä inhoan sekä huomisia että töitä. Olen selkeästi allerginen myös öille. Ota tästä sitten selvää. Eijjumankauta, pitäisi muka tehdä ainakin 15 v. vielä töitä, haistakaa huilu. Minä niin pitkään pysy edes hengissä, kele. Kuka on tämmöistä keksinyt ihmisille? Ottakoon HETI vastuun, minä nimittäin vaatin!
Tahtoo olla vapaa ja elää vaikka vähemmällä ilman mitään työvelvoitteita. Minulla on tekemistä pilvin pimein, kun tekemiset sujuvat niin hitaasti. Ei olisi mitään hankaluuksia käyttää päiviä ja viikkoja, ei todellakaan. Miksi en siis saa? TÄH?
Tämä on nyt veemäisellä tuulella. Tämä menee mököttämään.
Ainakin ihan kohta. Kiusaan lukijoitani sen verran, että eilinen on ilmeisesti ollut kaikilla mahdottoman mukava päivä, kun lukijamääräkin romahti dharmaattisesti. Ei silti, en minä tätä lokia lukijoiden takia pidä. Kunhan tarkistin muita asioita, huomasin tuonkin. OK – minä kirjoitan mitä kirjoitan, te luette, jos luette. Omapahan on asianne! Varsin oma, sanoisin. Epäilen, että kaikki ovat terveellisesti ulkoilleet (te perkeleet, jotka pystytte kävelemään), harrastaneet kulttuuria (te kadehdittavat, jotka pääsette edes liikkeelle) tai muuten vaan viettäneet aikaa ystävien tai rakastettujen kanssa (te ahneet paskiaiset, joilla sellaisiakin on). Minä vietin hiljaiseloa kissan kanssa – se raukka kun ei pääse minua pakoon täältä huushollista. On ikäänkuin pakkorako viettää upeaa lauantaita kiukkuisen ja pahantahtoisen emäntänsä kanssa. Joka on lisäksi niin idiootti, ettei ymmärrä laittaa edes kunnon fisu- tai liharuokaa!
Nyt loppui muuten salaatinsyönti tässä residenssissä vähäksi aikaa! Viimeinen kerä oli jo yksinkertaisesti liikaa, pupelsin ja pupelsin, eikä se loppunut millään. Viimeiset jämät siivosin eilen ja sain vielä aikaan yhden saladon. Nyt tämä on kyllästynyt, nih. Riitti, kiitti, vähäksi aikaa. Ikävä kyllä, on taas etsittävä jotain uutta. Ongelma kun on edelleen se, että esim. aina rakastamani kaali ei käy, se ei enää käy. Lääkitys, jota käytän päivittäin, ei käy mm. kaalin, papujen, lantun ja muun kivan kanssa, ei sitten yhtään. Suu söisi kyllä, mutta vatsakivut ovat sitä luokkaa, että pitäisi saada potea kotona niiden ruokapatojen äärellä sitten. Onneksi sain kiinni pari isoa kesäkurmitsaa, porkkanoitakin on pari tsiloa, täksi päiväksi leikkopapuja (ne ovat eri asia kuin herneet, linssit, pavut!), niistä on tänään laadittava parin päivän appeet lisukkeineen... Ei, ei tee heikkoakaan, minä olen harvinaisen kekseliäs, kun kyse on ruuasta ,D
Niin, se eilinen! Yritin nukkua niin paljon kuin mahdollista, ei onnistunut. Luin niin paljon kuin jaksoin. Lisäksi jonkinmoinen kirjoituspuuska iski, sain aikaiseksi pari juttua ja pohjaa vähän seuraaviin. Edes sen verran. Enemmänkin olisi tullut, eikö prle netti alkanut nikotella iskiessäni juttuja saitille. Just ja kivat vaan teille. Tunnin verran jouduin odottelemaan ja näpertelemään muuta. Siihen se into sitten oudosti sammuikin. Tekniikka tuhoaa ns. luovuuden *muahaahah*. Luovaa työtä, sanoi lumenluoja! Onneksi naapurissa oli lauvantaipippalot, sai edes kuunnella hauskanpitoa. Enkä ollut edes kateellinen. Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, olisin soittanut ovaria ja punkenut itseni mukaan. Mutta kun en vaan ole ja sen todella huomaa.
Tänään siis ohjelmassa ruuanlaittoa, pakkoruisku ja tuota saakelin valmistautumista ensi viikkoon! Inhottaa. En näe asiassa niin mitään positiivista, en todellakaan. Antaisivat ihan reilusti potkut... en riitauttaisi asiaa!
Malmilla tänään: lämmintä, tuuletonta ja hiljaista. Erittäin outoa...
-------------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! Juu, siis ei oo reiluu, sain mä kyll palan kalkonii. Mun miälest se vaa alkaa olla koht vanhaa, ihan niinku mamikii *apua, ei saa mätkii*. Ku mamikaa ei syä sitä, kerta. Mä tiädä, kuin kauan seki on maannu tual skobes, siis se kalkoni, ei mami. Mami makaa sänkys, ei se mahdu skobee. Nii ni eiks tää vaa syä jotai pupumuanaa taas koko päivän. Sain mä sentää mun kana-maksa-safkat ja sitt raksui. Mutt arvatkaas, toi idioot sekotti uudet ja vanhat raksut sekasi, ett nyt mä joudun sitt tosissaa ettii syötävää. Se varpist luulee, ett mä en muka löydä niit parempii siält. Löydän, kyll mä löydän, mutt mä vaa joudun kaivelee koko kupin. Siis vähäks siin on hommaa, hei. Laittais nyt jo suasioll ne toiset raksut jollekkii toisell kissinkall, ku söis niit. Mä tiän, ett sen yhell tutull on kissi, ku syä ihan kaikkee, mitä annetaa *virn*. Kuskais sille ton pussukan, vaiks. Mä nyt en vaa enää syä niit, ku kerta oon päättäny, nih. En, jos mamikii on pänkkä, oon kyll mäki. Eikä sitt muka voi avaa donaripuukkii tai mitää muut heekkuu, ei sitt mitenkää. Iha oikeest, hyvä jos kerta viikos näkee jotai fisun tapast edes. Lihast ei toivookaa! Menis nyt ees käymää siäl hallis, mutt se ei oo taas puhunu mitää. Mä haluisin vaiks mjunuaisii tai iha vaa tavallist jauhist niinku. Emmä hei sen kummempaa tarviis. Mun pakkasjömma mun omist ruuist on nimittäi nyt syäty! Iha kokonaa, se on kaikki loppu, auuuuuuuuuuuuuuts. No, mun tarttee alkaa nyt pummii ees hampulikaakkii. Se vähä vois loiventaa meikänkii pettymyksii.
Kliffaa söndaagii hei kaikill!
------------------------------------
Vincent, kyllä minä tästä halliin, ehkä jo seuraavalla viikolla...
Päivän slogan: Welhotar on ikävä ihminen. Niin ikävä ihminen, että kukatkin kääntävät päänsä pois.
Luettua: Stephen Booth – Kuolon paikka. Poliisi saa outoja puheluita ehkä tulossa olevasta taposta ja ruumiitakin alkaa löytyä. Tosin jo vanhoja. Eräs nainenkin katoaa tai siepataan... Cooper onkin taas lirissä, myös työkavereidensa ja esimiesten kanssa. Hässäkkää riittää hautaustoimistossa, hautuumailla jne. Etenkin kun Fry ei edelleenkään sovellu joukkoon. Tämä ei nyt ole parasta Boothia, jotenkin sekavaa, langanpää on hukassa tai tätä ei ole editoitu kunnolla, tsorgen vaan. Olen pitänyt Boothista ja luin edelliskesänä kaikki suomennetut opukset putkeen – ja siis pidin. Siksi tämä olikin ikävämpi ylläri eli ei yllä edes normaaliin keskitasoon. On tässäkin hetkensä, mutta suosittelen vain Boothin parhaille kavereille. Muille sitten maun ja tason mukaan. Laura Honkasalo – Eropaperit, tuota, tämä ei ymmärrä, miksi tämä kirja on kirjoitettu. Tämä on niin jokapäiväinen tarina, ero, taistelu lapsista, toisen vanhemman dissaaminen, isovanhempien hyväksikäyttö eri tavalla eli rahallisesti, mutta myös taistelukeinona. Eli meikäläisen ikäiselle tämä ei anna yhtään mitään. Ehkä siksi, että tämä on olevinaan kasvu- ja aikakausitarina 70-luvulta nykypäivään. Rakenne heittelee vuosikymmenistä toiseen ja keskittyy lopulta paljolti mummin elämään mielisairaalassa, jossa häntä käy katsomassa vain entinen miniä. Okei, no, lasten kohtalo ja muistot, niissä nyt tietysti on jotakin koskettavaakin ja siihen tässä ilmeisesti on pyritty. No, ehkä tässä myös on joitakin kasvatuksellisia aspekteja ym. joilla asiaa nippa-nappa voisi puolustella. Silti. Hei – minä olen tätä ikäluokkaa! Ei tässä ole mitään uutta, ehkä tämä antaa jollekin nuoremmalle jotakin. En lukisi uudestaan... Ai, että näin vähän kirjoja - hei, minä kirjoittelin myös itse ja yksi kirja on kesken!
Sunnuntai ei saa aikaan kuin pahaa oloa. Ensin ei saa nukuttua aamusta. Kun nukkuu päikkäreitä, näkee vain unia kuolleista ihmisistä. Ei oikein mukava – toisaalta, kaikkihan ovat kuolleet, siis tutut ja ystävät. Niin, että, mitä kummallista siinä, toisaalta. Jos joku nyt onkin lähdössä punainen hattu päässään Haminaan (en kyllä ymmärrä miksi, mutta silti)! Tällaisista unista jää vain ikävä maku suuhun sekä kirjaimellisesti että ketutus päähän, myös kirjaimellisesti. Miksi minunkaan pitää enää olla hengissä? En nyt ihan heti keksi mitään järkevää saati sitten pätevää syytä siihen.
Töihin lähtö on yhtä saatanan kivirekeä. Tiedän kestäväni tämän päivän, jopa huomisen. Keskiviikosta en enää mene takuuseen, silloin alkavat järjettömät säryt ja tietysti maailmoja vihaava ketutus. Jokainen askel sattuu, jokainen liike sattuu. Viime perjantaina törmäilin jo käytävän seiniin ja henkilöstöpäällikkö nauroi ääneen minulle! Sanoin olevani vähän väsynyt ja kipeä... eipä aiheuttanut mitään reaktiota. Kerroin nimittäin siitä naapuriosaston temppuilusta samalla. Kuulin, että asia on ollut näin jo vuosia. Siellä ei vain juttu toimi, eikä se johdu suinkaan päälliköstä vaan aivan muusta. No – mitä sekään minulle kuuluu. Minusta se on työnjohdollinen asia, hoitaisivat hommansa niin, että muutkin voisivat tehdä töitä ihan kiusimatta. Kohta nimittäin menen työarvaukseen valittamaan kipuja ja väitän, että se johtuu työpaikkakiusaamisesta. Ottaisivatkohan sen sitten edes vakavasti? Minä olen jo nyt hyvin, hyvin vittuuntunut kaikkeen – noin maailmaan yleensä siis!
Huvikseni tuossa mietin, milloin puhelimeni viimeksi soi ihan asiasta ja onhan siitä kyllä aikaa. Voisin oikeastaan luopua siitäkin! Ei minua ole tarvis kenenkään tavoittaa. Turha maksaa siitäkään se muutama juuro. Voisin alkaa juoda itseäni rauhassa hengiltä, kukaan ei kaipaisi. Eikä huomaisi, saati sitten välittäisi. Ehkä naapurit lopulta alkaisivat valittaa muustakin kuin tupakat hajusta! Perkele!
Ai, minäkö muka pahalla päällä? Kuulkaas, te ette ole minua vielä sellaisena edes tavanneet. Toivotte varmasti vielä, että ette tapaakkaan. Nauttikaa elämästänne, vasikat... minä en. Lueskelin taas muutamaa blogia ja voi miten minä alankaan vihata ihmisiä aina vain enemmän – niin kateellinen, niin perusteellisen kateellinen! Liikkukaa, naurakaa, pitäkää hauskaa, tavatkaa muita ihmisiä, juhlikaa... minä todellakaan EN, en enää ikinä.
No niin, eipäs se kaukana ole: äsken jalka petti, olin menossa parvekkeelle, nippa-nappa ohitin lasioven (olisikin ollut valmista kauraa!), kaaduin ja löin pääni pöydänkulmaan, kyynärpääni kovaa kivilattiaan, samalla revähti jokin iso selkälihas – on muuten harvinaisen kipeä olo. Jos minusta ei kuulu, tiedätte ainakin sitten, jos nyt ehdin tätäkään postata. Perkele!!! Ei edes viinaa, lääkkeitä eikä kaffetta veressä, voi tapiirin tankomainen sukupuolielin! Siposelvänä, saatana! Joo, siis oikeanpuoleinen iso ja pitkä selkälihas ilmeisesti revähti, arvatkaas tuliko nukuttua? No ei, särky on helvetillinen, jos liikahtaa millinkin verran, yskii tms. Vähän ilmeisesti retkahti niskakin, päätä särkee... Eli kivat vaan teillekin. Se on saikun paikka, tai muuten teen sen uudestaan.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kissit! Toi on ny pahall pääll, vaiks mä oon saanukki heekkuu. Eilenkii sain jauhist ja kaakkii ja kaikkee. Sitt mä sain viäl goisii sen kans päiväll iha liki ja semmost. Ei se mull oo vihane, mä tiän. Ei se oo ku vihane maailmall, mä tajuun – nii mäki olisin. Mutt mä pystyn loikkii ja vetää rundii ja semmost, mitä mami ei. Ett varmaa ottais päähä, mutt viätäis heti piikill. Ihmisii ei viädä, en tajuu miks eikä kyll mamikaa. Se ois vissii jo iha valmis, ku ei pääse mihkää ja sattuu vaa. Ei se eile vissii syänykkää mitää oikee, jotai eväst vaa duunas. Niit mömelöit vaa, eikä en auttanu, nii ni se heemostu sitt oikee kunnoll. Alko goisii ja näki vaa kaikkii omituisii judekoi. Ett oikeest niinku semmone juttu. Vissii mustkaa sen takii oo fotoo, tommose kuva se etti sitt kummiski.
Luettua: Cassandra Clare – Luukaupunki,Varjojen kaupunki 1, nuorisofantasiaa, erotiikkaa ja niin edelleen. Aika kepoisaa luettavaa siis kunnon fantasian kavereille. Tosin tässä on muutamia mielenkiintoisia keksittyjä uutuuksia sekä vampyyreista että muista kavereista. Ihan senkin takia voipi lukaista tämän, jos tyylilaji muuten miellyttääpi. Jyrki Vainonen – Tornit, huh, tosi harhainen – vielä harhaisempi kuin minä ja elämäni, joten erittäin mukava tuttavuus. Suosittelen ja linkistä lisää. Juhani Laulajainen – Äärettömän Hyvä Nainen, mies muistelee äitiä ensin lapsena ja sitten vanhempana, isän pahoinpitelyä ja äidin käytöstä. Sekä muuttumista kuolema jälkeen ,D Tässäkin sen verran häröilyä, että uppoaa oikein metkasti! Murteella vielä, Ukista suoraan, suositan siis. Omituista, että nämä pari sattuivatkin näin peräkkäin...
Hah – lauantai menee aivan liian nopeasti! Sitä ehti eilen vaikka mitä, yllättäen, vähän päikkäröidäkin. Eikä tehnyt pahaa ollenkaan, eivät uusiounetkaan aamulla. Tämä kostautui sitten viime yönä eli olin pariin otteeseen hereillä pidempään ja nousin 2.30 tienoolla. Ei auta, ei mikään. Parin-kolmen tunnin päästä voi taas yrittää uudelleen unen helmoihin.
Kirjasto sitten tarjosi ihan mukavan pläjäyksen, 10 tuoretta opusta. Ei tuo nyt mihinkään viiikoksi riitä, mutta sovimme seuraavan roudauspäivän Belgarionin kanssa perjantai-illaksi. Saamme viikonlopun kokonaan vapaaksi tällä keinoin. Jos se nyt vaan aikataulujen puolesta muuten onnistuu, täytyy kuitenkin kokeilla. Soisin mieluusi pojallekin sitä vapaata enemmän, joka päivä näkyy olevan Lipastolla vähän sitä sun tätä ja kotitehtäviäkin riittää, tai miksi niitä nyt kutsuisi. Kuitenkin ylimääräistä tekemistä opiskelun tukemiseksi omalla ajallaan siis. Itse pitää sitten viikolla käydä hakemassa se toinen kirjapaketti ja ehkä myös asioimassa Itiksessä, kele.
Kun Belgarion kävi atteekissa hakemassa mömelökassini ja Kittarissa noutamassa kissinmuonaa ja tupakkaa, minä viihdytin itseäni vihannestsioskilla valiten Viikon Vihannekset. Olipas taas hyvä tarjonta! Päädyin kahteen jättimäiseen kukkakaaliin, pään kokoiseen salaattikerään, salotisipuleihin (n. 300 g, 1 rahaa/kg) sekä leikkopapuihin. Koko satsi maksoi vähän yli 3 rahaa, ei siis paha. Liiteristä sitten loput tuoretavaratkin (kesäkurmitsat, tomangit ym.) ja kaikki muu muona viikon ajaksi. Haa, Liiterissäkin on nyt kissoille puupellettejä. Ostin heti, vaikka ei välttis olisi tarvittukaan – niitä pitää kannattaa, että pysyvät valikoimassa! Mitään erityisempää sieltä ei tarttunut mukaan, eihän siellä erityisiä olekaan, mutta ne pakolliset tavarat kuitenkin vähän halvemmalla. Olen siis varustettu viikon ruualla, eväksillä ja ilmeisesti myös muulla =O
Ai että lounas, tiedän, tämähän teitä kiinnostaa! Vängersimme kevätrullia, riisiä ja tein aika omelaa sienikastiketta, johon tuli myös juustoa – Auraa vielä mausteeksikin, lisäksi oviileja ja sitruunaa. Juu, hyvää oli, kastike siis tietysti herkkareista, mistä muusta. Söimme ähkynä, ähky kesti vajaan tunnin. Sen jälkeen saimme vaffat kaffet kirsipiirakan ja jädelön kanssa, hyvää oli sekin. Belgarion sai lisäksi Serkkuin herkkuja pienen kassillisen mukaansa, noin niinkuin ensi viikkoa ajatellen. Eipä ollut pahoillaan hänkään. Hänellä oli soijarouheviikko männä viikolla... Silloin jo kaipaa jotakin piristystä välillä. Tuo tarkoittaa siis sitä, että poika on maanantaina tehnyt tomaatti-soijarouhekastikkeen, joka loppuviikkoa kohden on muuttunut appeita lisäillen keitoksi.
Ja asiasta kuudenteen, jos vielä näen kirjoituksia, joissa joku komentaa ihmisiä metsään ”keräämään ilmaisia sieniä ja marjoja, siellä ne miljoonat makaavat” alan huutaa ääneen! Perkele, minä sinne metsään pääse – uskokaa nyt jo. Arvatkaas, miten minä haluaisin sieneen ja vähemmän marjaan, mutta metsään kuitenkin. Kyllä vaan, mutta vetuttaa tuo komentelu ja hymistely. Eikö kellään tule mieleen, että se nyt vain ei ole mahdollista, monestakin syystä! Prle, etten paremmin sano. Ei, en edelleenkään osta sieniä, en edes pimeästi. Ostan kylmän rauhallisesti herkkareita Liiteristä purkissa (niitä viipsaleita, ovat muuten aika hyviä) tai sitten vihannestsioskista tuoreena.
Ai niin, eilen pyykkikonetta ladatessa jäin ihmettelemään, miksi tavarat eivät todellakaan kestä mitään. Ostin eräät kylpypyihkeet n. 23 v. sitten, ulkomaiset juu ja jostain Kanttilasta muistaakseni halvalla. Ei olisi sitten kannattanut – jo nyt toinen pyyhe alkaa olla aivan jaksamisen rajoilla, on yhdestä paikkaa kaljuuntunut ja hieman revennytkin! Ajatelkaa nyt, noin vähän aikaa aktiivikäytössä... sen sijaan kotomainen Finnlaysonin käsipyyhe lähes samanlaisesta materiaalista sen kuin vain kestää. Ainoastaan alkuperäiset ripustimet ovat lahonneet jo vuosia sitten – pyyhkeiden väri on sama kuin ostaessa ja pesusta tullessa ne ovat kivan karheita! Että siinä teille taas kestoikää, sano =D
Josta pääsenkin mukavasti siihen, että voipi sitten kohta esitellä Matille itsellensä (hän sitä varmasti henk.koht. sitten vahtii!), miten vanhasta kännikästäni ei voi kuin soittaa ja vastata eikä muutenkaan TV:ta oikeasti voi katsella! Mistä hemmetistä tuo mies näitä keksii? Siis oikeasti, monellako on muka sellainen kännikkä, josta seurata YLEn ohjelmia – täh? Omani on ainakin 11 v. vanha. Ei, eipä tässäkään nyt tunnu olevan yhtään mitään järkeä. Tai sitten tosityhmä Welhotar, joka sitä kuvalaatikkoa ei ole vuosiin katsellut, ei vaan enää ymmärrä mitään.
Taidan lähteä tupakalle, ei tässä nyt muu auta! Onneksi imureerasin jo eilen sekä toin chilit sisään. Taidan mennä nyt vähäksi aikaa maate ja odotella uusiounia hetken, jospa onnistuisi *toiveikas*. Ei, ei onnistu mitkään unet nyt taas...
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai ei mami unet onnistu, mull ei kyll o mitää onkelmaa. Mä oon goisinu ja goisinu ja sitt välill ottanu iha snadei hepulei. Eilenkii yriti hirveest iltasell iskee mamin koipisii kii, mutt ei onnannu. Harmi, se on jostai opeinu, mite vältellä mun hyäkkimist. Sitt se hyppäs sänkyy – melkee ehin kii, en iha. Ai ett haamitti! Juu en eileskää saanu sitt heekkui, vihanneksei noi vaa söi. Sain kuiteskii makupaloi, niinku oviilii ja napikoit ja kalkonii. Ei menny iha turhaks. Ja ku Poika oli tääll kummiskii, mä sain sitt olla niinku sen kaa. Tai oikeestaa tsekkaa ja vahtii sen taravoit. Ja hirmust ne toi kissitavaroit, ruakapussei niinku ja purui iha uutta plaatuu ja semmost. Ja sitt mä näin, ett jääfisuu meni tonne kaappii, ett jotai toivoo on kummiskii. Jos toi nyt ottais sulaa jotai heekkuu, mä voisin safkaa sen päiväll jo – hei voisinks mää? Ai et katotaa, on se kumma juttu, ett aina vaa katotaa, vaiks mä oon varpist Malmi ainaskii melkein kiltein kissi, nih kerta. Tämmö side fotoki nyt on, miss mä vahdin Pojan pikkuläppärii ku se ite duunaa noil iltapäiväkaffet. Kattokaa ny, mä oon oikee vahtikissikii ja kaikkee. Heh, nyt toi möhkö menee kattelee pakkast, oisko mulle mitää, on siälä, on-on-on, mulle-mulle-mulle! Jee, jotai se otti sulaa, ei se varmaa itekkää tiädä mitä. Kliffa ylläri sitt, joo....
Kliffaa söndaagii hei kaikill ja vaiks ylläreit teillekkii!
------------------------------------------
Vincent, siinä on jauhelihaa, minä tiedän – toivottavasti se sopii?
Päivän slogan: Seksi on yhtä mielenkiintoista kuin kirjanpito...
Luettua: Jeff Lindsay – Dexter vailla varjoaan, miellyttävä sarjamurhaajamme Dexter on menossa naimisiin (!), saa samalla kaksi lasta mukana (joista tulee kouluttamaan seuraajat vakavasti ja harkiten, loistavaa), mutta jotakin on pielessä! Dexter menettää varjonsa ja elämä muuttuu täysin. Toisaalta, hänelle selviää, että joillakin on myös varjo tai jokin vastaava mukanaan. Ja vielä tulee sekin päivä, kun hänellä on uusi varjo. Sitä ennen kuitenkin ehtii tapahtua monta mielenkiintoista murhaa ja kirja onkin jälleen hulvattoman täynnä Dexterin – tällä kertaa hiukan pelokasta – pohdintaa ja etsintää. Dexterin kavereille aivan ehdoton lukuelämys jälleen kerran. Suosittelen!
Siis, työhän on tekemistä varten, mutta nyt alkaa jo ketuttaa! Naapuriosastolaiset raijjaavaat pöydälleni materiaalia, kun olen jo lähtenyt. Osa ei ole mitenkään kiireellisiä, yksi heistä jopa myönsi sen. Lisäksi heillä on kaksi tekijää, joista toinen sairaana ja tulee ma töihin. Ei tässä nyt ole mitään rotia... tai no, tiedän kyllä mistä on kyse. Minä en valikoi töitä ja olen nopeampi kuin muut! Juu, kehun tässä itseäni, mutta tämä nyt vaan on totta. Ja ne prleet tietävät sen. Eilen jätin kaikki heidän hommansa viimeiseksi, ikävä kyllä ehdin tehdä ne valmiiksi juuri ennen lähtöä. Jätin siis meiliin viestin, että voivat noutaa omansa. En palvele sen enempää. Kiitosta sieltä päin ei nimittäin kyllä ole herunut, ei sanallakaan. Yksi kehtasi vielä kysyä, että tuovatko kaikki nyt minulle – sanoin harvinaisen myrtyneesti, että niin näköjään =E Raivostuttavaa! Joku hyyppä, joka on ns. pakkotöissä eläkekertymän ja omien mokiensa takia, sabotoi koko hommaa. Minä ja eräs toinen leidi teemme kaikkien muiden osastojen ns. ylimääräiset hommat. Ei, tämä ei ole oikein. Tästä keskustellaan vielä Upon kanssa, kunhan ehditään. Ans kattoo, jos leidi ei ma ole paikalla, mitä tehdään.
Ei tässä muu raivota kuin se, että olen aina vain kipeämpi mitä enemmän töitä teen. Eilen jo jaksu loppui tuossa klo 13 pintaan aika täpöllä. Mömelöt eivät enää silloin juurikaan vaikuta, hoippuilen ympäriinsä ja olen jo jäykkis kuin – no jäykkis, siis jöpö ,D Ei kovin fiksua teettää siis liikaa töitä meikäläisellä. Jos olisin ollut oikein ahi, olisin mennyt näyttämään itseäni omisarvikselle, että tällainen olen torstai-iltapäivänä, katso ja nauti näkemästäsi. En sitten kuitenkaan. Menin Serkkuihin ostamaan kaksareita, kun tajusin, että Belgarion on ollut myös ilman Serkkuin herkkuja kohta 4 vkoa, auts. Piti siis ihan vähän vaan ostaa jotain. Itselleni ostin vähän vaan kirsijuggaa ja mansikka-greippi –juggaa. Njam, ne ovat hyvejä... Hain myös kirjapaketin. Eikö prle ollut kotona toinen pakettikortti odottamassa, minun tuuriani taas! Eivätkä he muka näe, onko minulla siellä jotain vai ei, kun ei ole antaa tunnusta. Voi tapiirin tankomainen sukupuolielin sentään. Se on postikeikka tod.näk. vasta maanantaina, tänään ajattelin pitää vapaaillan?
Huomenna on jälleen ns. perinteinen roudauslauantai – onneksi kirjastossa on erittäin lupaava määrä uutuuksia. Heti kun saan ne, lisää tilataan, että 30 varausta on ja pysyy täynnä. Hyvä, erittäin lupaava kirjasyksy tulossa tai siis on alkanut jo. Kaikenmoista viihdyttävää, yllättävää ja raivostuttavaakin tarjolla – pysykää lokin tuntumassa ,D Ja sitten taas kauppoihin *huoh*. Tämä EI tykkää ostaa viikon appeita kerrallaan. Vihannekset nyt vaan eivät pysy tuoreina koko viikkoa, siis sellaisina oikein rapsakkoina, jos ne jo ostaessa ovat vähän nuupallaan. Suunnittele siinä sitten, kele. Ja vielä vaan jaksataan jaanata näistä hintalapuista. Welhottarella on paras idea: kauppa voisi myydä kaiken puoleen hintaan, siis nämä ale-tavarat. Puolet kai jokainen osaa suurinpiirtein laskea? Ettei tulisi kuluja sitten lisää, lapuissa olisi vaan 50 % tai puoleen hintaan, ihan miten vaan. Jos hinnat ovat hyllyjen reunoissa, onko uusavuttomilla jotenkin vaikeaa, täh? Minen nyt ymmärrä ollenkaan tätä kohkausta! Mieluummin odottelen tuota halpaa tuontileipää, Saksasta ja Virosta ihan alkuunsa ruisleipää, ziitosta vaan minulle!
Kammokseni huomasin, että lomani aikana joku oli käyttänyt työraatiotani. Raatio Soomen vieressä pauhaa toinen asema, joka lähettää jotain veetun urheilua, vissiin lätkää tms. kuuleman mukaan sitten jatkuvasti, arrrrrgh. Meikäläinen eilen etsi huolella Sen Oikean kohdan, mistä varmasti kuulen vain tarpeellisen eli Merisään ja muut tärkeämmät asiat. Huomautetaan muuten musiikkifaneille, että ao. kanavalta tulee usein aamuyöstä ihan ilman ohjelmatietoja vanhaa kunnon tavaraa; eilenkin CCR, Zeppeliniä ym. Oikein piti suurentaa volyymiä... Urheilu alas, samoin terveet elämäntavat! Nih kerta. Juu, eilenkin tuli syötyä; thai-tai-kalaa ja evääksi samaa. Ei vieläkään kyllästytä – toisaalta, muuta ei ollut. Hyvää se oli, karvatakamus oli suorastaan rakastettavalla tuulella koko illan *huolehtiva emäntä* =D Ja jos joku vielä jaksaa vettuilla siitä, että en ole puhdasotsainen vegaani tms. kerrottakoon, että olen sanonut olevani lähes, periaatteessa kasvissyöjä, joka on eri asia. Toisinaan syön fisua, kerran viikossa suurinpiirtein. Enkä usko, että pistäisin hirveästi hanttiin, jos joku tarjoaisi jotain eksoottista ja hyvän näköistä kanamuonaakaan maistiaisiksi! Että minä elän ikäänkuin ei-niin-tiukkapipoisesti, ei sitä nyt kannata kaikesta luopua, vaikka elukanlihan enemmälti jättääkin väliin. Noin niinkuin selvennyksen vuoksi!
Jahas, käyn katsastamassa tilanteen Malmin yössä – hmph, vain jokunen yökulkija, ei siis erikoista. Kylmää, vähän plunssainen olo *köh-köh*.
----------------------------------------
Purrrrrrrrrviska, kattiskat! On toi mami kuiteskii iha kiva möhkö, hjuu. Eileskii se sitt laitto lopulta sitä oikeet fisumuanaa. Mä sain tiätteks te ison biitin ekaks ja sitt viäl lisää isolt lautaselt, ku se pilppo niit sinne vihanneksie sekaa. Nualin lautasenki puhtaaks, silti toi pesi sen – kauheet tuhluuttamist. Sitt mä melkee söin jo jukurttiiki, nualasin jo. En sitt oikeest kuitenkaa, oli se aika jänskää, mutt mä koklaan toiste uuvestaa. Vähä niinko sitä mössöö, ku jossai kerra oli mukan.... Nii ni söin itteni kyll ihan ähkyks ja sitt makoilin mamin pääll. Tai siis yritin, ei se antanu. Sen käsivarre pääll sai sitt maata ja se rapsu mua ja mä hurisin täpöll. Mä kyll tiijän, ett seuraavaan heekkuu on tooosi pitkä aika, mutt mä jaksan venaa. Poika ainaskii tulee huamenn ja mulle tuadaa kaikki kissitaravat viikoks. On seki iha kliffaa, mun omat muanat ja purut ja kaikki. Mä voin ainaskii tsiigailla ja sillee. Ja sitt leikkii ja vähä härnät Poikaa >o< Se ku ei oikee aina tiädä, mitä mä voin tekee ja mitä en. Ett hyäkinks mä sen kimppuu ja puretan-raavitan tai jotai, tsihih. No enkä varpist tee semmost. Mutt kummiski, viikendit on kivoi. Mä vaa toivon, ett mami ei tänää innostu imureeraa tai mitää. Voitais olla iha lunkist vaa. Tai no, tehköö sen sitt, muute se tekee sen huamenn kummiskii. Aina sen pitää siivot, ku sen miälest kaavoi on joka paikas. No oha niit, mutt ei ne munt haittaa. Mä teen semmosii erilaisii karvainstallaatioit ja tilataitet niinku, mutt toi ei vaa ymmärrä. Sen miälest ne pitää saada vegs! Aatelkaa ny, joku hiano taiteteos menee imurii! Joku vois vaiks ostaa semmose, ku oli kerra se karvasoffa-jutska ja me saatais hirveest rahaa ja ostettais koko rahall vaa fisuu, iha hirveest fisuu, nii ja vähä mjunuaisii kans. Täss on must taas mun-mun-mun foto. Enkä väiltä, vaiks tällasii on nyt peräkkäi monta.. Mä harvon viittin olla kuvattavan, ett koht toi saa taas ettii iha muit judekoi. Mä painun nyt goisii, olipa muute hyvää kalkonii, mmmmm *nuolee suupieliään*...
Kliffaa perstait kaikill ja viikendi alkuu kans!
-----------------------------------------
Vincent, karvainstallaatiot tuskin menestyisivät taidemaailmassa – vaikka mistä sitä tietää *alkaa harkita vakavasti*.
Päivän slogan: Minä voisin hyvinkin elää ilman työtä – tuo paikka varmaan ilahduttaisi jotakuta toista aivan hirmuisesti =O
Luettua: T. Jefferson Parker – Vaitelias Joe, luennassa uudelleen, oli aikaisemmin pikalainana. Aika hyvä jännäriksi, erikoisempi ja ihan luettava. Mitä nyt vähän sekoitetaan pakkaa kaikella mahdollisella, joka paljastuu murhatusta ottoisästä ja muuta. Joe kuvaillaan varsin sympaattisena nuorena vanginvartijana, apulaisseriffinä, jonka päälle oikea isä heitti lapsena happoa. Kasvot tuhoutuivat osittain, josta riittääkin sitten puhetta ja säälin jos rakkaudenkin aihetta. Osittain pieni tekopyhyys sun muu tunkee läpi, mutta poikkeuksellisen luettavaa tavaraa kyllä. Melkein suositan, minä pidin, en ottaisi hyllyyni. Välipalana parhaasta päästä, jos ei muuta löydy ja linkistä lisää vinksua, mistä kirjassa oikeasti kerrotaan ,D Kesken tiiliskivi, josta myöhemmin!
Siihenhän se loppui – just joo! Eilen alkoi taas orjan elo ja olo. Iltapäivän alussa tuupattiin isoja pinoja materiaalia juuri sieltä, missä minua piti ensin lomittaa. Heti, kun siellä alkaa ilmestyä normaaleja määriä töitä, eräs leidi sairastuu. Hän jopa saattaa kertoa siitä etukäteen, eikö olekin vekkulia =E Kerroin, että aikaisemmin sovitun mukaisesti teen vain etokiireelliset (eli vain tietyt sovitut) jutut jne. Samaa sanoi Upo, kun kävimme keskustelun asiasta. No ja hah, tämän jälkeen hyyppä tuli ja latasi eteen monisivuiset pumaakat, erittäin kehnoa suomea. Voi vinde, kun voisi lainata sitä tähän, mutta kun ei millään voi – se oli siis niiiiiiiiiiiiiiin kamalaa tekstiä. Meidän osastollamme asiaan oikeasti on paneuduttu ja lähetettävät paperit ovat edes ymmärrettävää suomea, mutta tuolla ei, olen sen aikaisemminkin huomannut. Ja vanhoja lyhenteitä ja termejä, argggggggh. Osan kylmästi korjasin (ne lyhenteet jne.) omalla vastuullani, laitan selvityksen mukaan, että Kielitoimisto suositteli tätä jo viime vuosituhannella ,D Että vanhoja ratoja mennään... pthyi.
Kävin minä sitten Serkuissa, ihan vaan, tuota, tarpeeseen. Siis sieniliemi oli loppu? *meneeköhän tuo läpi* Ja juusto? Ja maito? Ja tulin ulos täyden kassin kanssa... Herkkuja, jep, ja kaikkea pientä tarpeellista, tattaria ja seesaminsiemeniä myöten. Kassillinen hyvää muonaa ja heekkuja kustansi n. 20 juuroa, siinä oli puoli kiloa juustoa myös. Ei siis paha, minusta. Ja kannatan tuota kauppaa ihan periaatteestakin. Edelleen mainostan sitä, että suurimmassa osassa tavaraa ei ole lisäaineita juuri lainkaan ja tavarat ovat virolaisia eli melkein kuin kotomaisia ,D Helkatin hyviä, siis meikäläisen makuun varsinkin. Lisäksi kun on tuo ihan pieni suklaa-addiktio, jonka olen ilmeisesti onnistunut levittämään jo laajemmallekin *virn*, oli pakko ostaa myös appelsiini-vihreä tee –suklaata, joka nyt vaan on parasta ikinä (tai no melkein, tumma kirsisuklaakaan ei pahaa ole). Suosittelen...
Tänään on sitten se osastokokous, jossa spekuleerataan työn- ja ihmistenjakelua osastoittain. Kai sinne on pakko mennä, ikävä kyllä. Meillä ei ole osuutta eikä arpaa asiaan, päätökset tehdään kuitenkin muualla. Mutta jos nyt kuitenkin, kuuntelemaan Upoa ensimmäistä kertaa – ja jospa hän ymmärtäisi myös tarjota jotakin *väliaika, kahvia ja pullaa*.
Kirjat lienee pakko hakea tänään, mitään muita kortteja tai kirjoja ei ole näkynyt. Vai jättäisikö vielä huomiseen? Hitsi, tämä on aina niin hankalaa. Taidan jättää vielä huomiseen. En oikein jaksa mitään, en ole nukkunut juurikaan pariin yöhön. En ymmärrä, Tradolanko minua valvottaa (siis senhän pitäisi olla äärimmäisen väsyttävä!) vai mikä? Nukkumiset ovat kuitenkin siis jääneet tosi kehnoiksi. Muutenkaan en ole saanut aikaan mitään. En löytänyt sopivaa OMT:tä, etsinnät edelleen käynnissä. Minusta tuossa vieressä pitäisi olla, mutta täytyy vielä kysäistä yhdeltä hyypältä, josko näin on. Siis sen pitäisi olla joko samassa rakennuksessa tai viereisessä ja hämärästi muistan itsekin jossain kyltin nähneeni... dementia, just.
Jahas, ilta-appeeksi vetelin saladoa, kissi donaria. Evääksi italialaista soijapataa (eli kesäkurmitsaa, tomangia ja muita vihanneksia rajulla kädellä sekä kourallinen soijarouhetta ja yrttejä roppakaupalla), maistoin ja olipas se tällä kertaa taas namia! Harmi, odotan jo evästystä ja mieli teki syödä se illalla pois. Hillitsin itseni, kerrankin, olkaa siis ylpeitä minusta!
Ai niin, osa chileistä tekee jo pullukoita alkuja. Osa on jäänyt niin varjoon, että taidan roudata ne Varastolle. Olen muutenkin joutunut viemään sinne osan triffideistä, koska niitä nyt vain alkaa olla liikaa. Ne eivät enää mahdu mihinkään! Apua?! Oikea triffidien kapina siis... Tämä kesä on kasvattanut taas viitakkoa aivan älyttömästi.
Jahas, en ole taaskaan nukkunut... ei jaksa. Zimbo eilen kuitenkin ilahdutti tuolla kommenttiloorassa “Polgaran Unimaailma”-kirjoituksella. Siitä puuttuivat vain maininnat, että olen kaunis, laiha ja lyhythiuksinen ,D Eheheeh, käykääs lukemassa!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ihanta mami, mä sainkii donarii, lällislää. Oikeet eikä mitää höttöö, semmost heekkuu, ett menin iha sekosi. Söin ja sitt hepuloin, mamikii ihmetteli. Mutt mull oli nii kliffaa. Mami himass, masu täynnä, kaikki kondiksess. Päivät on tylsii, mä muistanukkaa kui tylsii. Mä vaan goisin. Goisinhan mä sillonkii ku orja on himass, mutt se on erilaist. Sillo mä tiän, ett möhkö on useen mun viakuss, se on sitt mmmmukavaa kans, lämmint ja pehmost. Yksin ei oo *möks*! No, tänää ei sitt taas tuu fisuliinii, mä tiän. Mutt kalkonii mä varpist saan iha koht ja hampulikaakkei. Ja sitt mä poseerasin jo eile valmiiks toisenkii foton, ett kaikk varpist huamaa kuin komee mä niinku oikeest oon! Hei – siis kukaa just eile oo mitää sanonu must? *pettynyt vapiseva mouruna* Mä oon hei viäl nuari ja kondikses, vähä jotai muut ku toi mami. Siit ei enää oo oikee mihinkää. Paitti on se aika kuuli eukko: sill oli varpulis eile joku vika, se leikkas sen ite pois, hrrrrrrr. Iha kauheet kattoo, se vaa irvisti ja sano, ettei mihkää lekurii mennä ku ite hoidetaa hommat. Ärtsy se on! Mutt täss oon siis hei mä-mä-mä pummiis kaakkei!
Kliffaa keskell viikkoo olevaa päivää vissii?
--------------------------------------
Vincent, nyt on kyllä keskiviikko ja tuosta varvasjutusta ei olisi ollut tarvis kertoa...
Päivän slogan: Jos muistoissamme kaikki olisi oikein, ei olisi mitään muisteltavaa!
Luettua: Tuomas Lius – Haka, vauhdikasta, humööripitoista, jenkeistä mallinsa ottanutta, mutta silti ihan luettavaa jännäriä. Mutta miksi ihmeessä tähän on pitänyt sotkettaa jotakin vanhaa natsien joukkotuhoasetta ja muuta vastaavaa, teknisiä vempaimia ja islamia ja norjalaisia uusnatseja? Alkoivatko juonet käydä vähiin, täh?! Idea ja muu on kohtuullisen hyvää, mutta tuo tematiikka vähän häiritsee. Lupaavaa kuitenkin, juonekkaampaa kehittelyä tämä vain toivoisi. Kotomaista luettavaa jännäriä, välipalaksi vain... ei ihan paashaa kuitenkaan. Kohtuullisen hiottua ja ammattitaitoista, pari pikkufibaa ja klisheetä, mutta ne eivät häiritse aivan tuhottomasti. Kuluu taatusti tietyntyyppisten miespoikien käsissä ,D Yksi kirja on niin kesken, että siitä toisen kerran.
No voi nyt se kuuluisa äimän käki! Ette kyllä usko, miten ilahtunutta väki oli, kun palasin takaisin eli olin täpöllä hommissa klo 6.40 alkaen. Siinä kuulkaas käytiin ihastelemassa ja ihmettelemässä, hymyämässä ja naureskelemassa. Työkaveri suorastaan kiljui, miten IHANAA on, kun olen takaisin töissä =O Tunsin itseni lähes kuningattareksi, vähintään nyt Rinsessaksi. Tarkastelin tilannetta, kävin tupakalla ja kuulin siellä osan tilannekatsausta. Pärsheelleenhän kaikki oli mennyt! Henkilö, jonka piti lomittaa, oli ensin ollut sairaana, sitten kieltäytynyt osasta töistä. Yksi oli ollut viikon ylimääräisellä lomalla... ihan noin vaan. Kaveri toiselta osastolta oli sitten vähän yrittänyt avittaa, sen minkä omiltaan pystyi. Muuten hommat olivat kiertäneet sitten yhdellä ja toisella – sen kyllä huomasi! Hrr – lähtevissä läystäkkeissä oli niin karmeaa jälkeä, että hävetti. Onneksi nimmareista näkyy, että se EN ole ollut minä. Isot niput viime viikolta oli suoraan jätetty minun tehtäväkseni ja ilmeisestä syystä kyllä, siis. On se mukavaa olla suosittu. Edes yhtenä päivänä vuodesta ,D
Eli täpöllä tuli tehtyä töitä eilen, melkein ilman kunnon taukoja jopa. Jotakin pientä jäi vielä, mutta sain pahimmat pois ja edelleen käsiteltäväksi. Se on jo iso asia, että muutkin saavat jotakin tekemistä... Juu, olin ja olen edelleen väsy, ei voi mitään. Tällaista se taas on ja tulee olemaan. Tylsää ja ankeaa, eikä tuo olkapää todellakaan pidä tietyistä hommista. Kirjoittaminen sinänsä on ihan ok, mutta kaikki muu koskee, sattuu ja tekee kipeää! Lisäksi mukista läikkyy kaffet pitkin käytäviä ja heittelin taas lusikoita ja kaffenpuruja ympäriinsä – se on se sama käsi, kun pito tietyissä asennoissa lakkaa. Arvatkaas, montako mukia, lasia ja lautasta on kotona hajonnut? Aika monta.
Lisäksi uusi päällikkömme, kutsutaan häntä tästä lähtien Upoksi, kävi esittäytymässä heti aamusta. Olisin mennyt kyllä itsekin juttusille, mutta oli jätetty kyllä harvinaisen isot pinot hommia. Tein siis rauhassa niitä ja ajattelin, että ehtiihän tuon. Ihan jees, olen kuullut fifti-siksti –juttuja hyvistä ja huonoista puolista, en ota kantaa. Minä muodostan ihan itse oman käsitykseni. Sen verran vain, että hän oli oikein hyvillään työajoistani, vaikka niitä ihmettelikin. Lyhyesti kerroin ne vanhat perusteluni, että kun olen pirtsakka ja tuottelias aamulla, saavat muut iltatyönsä heti tullessaan eteensä. Sitten ilmoitin en-olevani-kännissä, jos horjuilen käytävillä ja kerroin koipitarinan. Häntä vain huoletti, jaksanko. Kerroin senkin, että aina en, mutta yrittelen vähän säännöstellä näitäkin hommia, jos vain pystyn... *valehtelin taas kirkkain silmin*. Mainitsin kyllä myös siitä, että käden takia nuita sairiksia on ollut, pääasiassa lyhyitä. En minä paljoa ole oikeasti ollutkaan poissa, enhän?! Kissaihminen hän ei ole, sen hän tunnusti, mutta muuten ihan pystyvä leidi. Kyllähän minä hänet tiedän, toiselta osastolta siirtynyt vain meille. Että ei outo sinänsä, kyllä hänkin minut tietää ja on teettänyt töitäkin joskus. Joten odotamma vain – otsastokokous ottaakin paikkansa heti keskiviikkona. Tiedänkin jo osan, mitä sieltä tulee. Eli töiden ja ihmisten siirtoja osastojen välillä – väittävät, että se ei koskisi toimistoväkeä. Toivottavasti ei, olen juuri ehtinyt kotiutua tuonne jotenkin (eli raahata osan viitakkoa ja välttämätöntä rekvisiittaa mukaani).
Omisarvis kirjoitti lisää mömelöitä, ohjeisti ottamaan lisälääkitystä illalla (sen Tradolanin iltasalaatin tienoolla) ja kirjoitti lähetteen OMT:n. Varasto maksaa x 5 käyntiä, jos Pazilasta löytyy, täytyy katsastaa. Hei – jos joku tietää, voisi inhvota minua!!! Pyysin nyt, että kävisi läpi ne tutkimusjutut. Että koipia ei ole ultrattu vuosiin, selkä ja lonkka on kuvattu, katsoisi nyt ensin ne ja sitten tekisi jotain tuolle kädelle. Hän nimittäin luki sieltä aivan alusta, jossa on maininta, että jaloissa kulumia – sehän oli se aivan ensimmäinen epäily, kun se yksi idioot väänteli koipiani ja katsoi kaksi minuuttia; läski, ei liiku, kulumaahan se! Lisäksi hän ihmetteli myös, eikö lonkkaakin (ja selkää) varten olisi jotakin glukosamiini-tyyppistä lääkitystä tarjottu – no kun ei ole. Että nyt sitten odottelen, löydänkö ensin sen OMT:n huomenna vaikka. Tänään en ehtinyt. Käyn ne kerrat, jotka luvattu on. Jos ja kun ei auta, valitan lisää. Lisäksi sanoin, että merkkaisi papereihini, että en tod. ole lääkkeiden väärinkäyttäjä, kuten ed. työarvis luuli, siis puheista päätellen. Kiihdyinkin siinä jo eli sanoin, että meillä Malmilla on tapana ostaa paremmat huimeet ihan itse eikä syödä nappeja turhaan ;D Hän sitten rauhoitteli ja sanoi vain, että ei tuo varmaan sitä tarkoittanut. Pyysin kuitenkin merkintää, koska varmaan joudun uusimaan lääkkeitä muiden luona useinkin... Että sellaista! Tutki ja väänteli kättäni, piti sitä pahana ja tulehtuneena (kuten en olisi tuota tiennyt!). Ei edes tarjonnut sairista, pyytämällä olisin varmaan saanut. Toisaalta, olin sen verran tohkeissani, että annoin olla. Voihan sitä taas sitten hakea, jos oikein siltä tuntuu. Oikeastaan parempi näin eli välillä kokeilla ns. normityöviikkoa... että kuinkas kipeä sitä taas perjantaina oikein onkaan! No – nyt on repsuja vaikka muille jakaa – en kuitenkaan jaa *muahahaah*. Sitä fibroa hän nyt painotteli taas lähetteessä, vaikka nyt todella selkeästi sanoin, mikä ei ole fibroa ja mikä on. Kyllä sen itse tietää ja tuntee, viiden vuoden jälkeen.
Muutoin ei juuri nyt sen kummoisempaa. Ei jaksa kehittää mitään, ei kirjoittaa mitään, ei tule edes mieleen mitään... Annetaan siis olla, jospa huomenna lisää! Ai niin, täytyy varmaan tänään tehdä viikon ensimmäinen täsmäisku Serkkuihin – tarttee appeita, sluprs...
Eipäs kun sittenkin: Jotta pienituloisten (?) elämä saataisiin vielä vaikeammaksi, niin ruokakauppojen ale-tarroista aletaan kohkata. Voi perkele, en paremmin sano. Vaikka niitä nyt harvemmin vastaan tulee, kun en syö lihaa, leipää ja juustoa sun muuta joskus tulee ostettua alella, jos vaan löytyy – harvemmin löytyy. Mutta että tästäkin saadaan aikaan oikein byrokratian kukkainen paashaisimmasta pääästä! ARGH, sanoo Welhotar.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, mä luulin, ett toi menee kauppaa. Sehä meniki töihi, hurrrrrrjan kauan joutusin oleen taas iha yksi. Onneks toi jätti partsin oven auki, ett mä pääsin ees sinne ja siäl voi sentää olla, ku oli lämmint ja kliffaa. Sitt vähä mä olin oksunu, ku raksut oli nii hyvei. Mutt muute olin iha siisti poika, ja kilti, hjuu. En mitää muut ollu tehny, ei toi ainakaa oo hihvannu. Sitt mä kyll olin iha sitä miältä, ett piti saada fisuu – ei tullu. Täh, siis eka duunipäivä eikä ees fisuu? No, se lupas, ett jos vaiks huamenn. Söin sitt tavismuanaa ja raksui, iltakaakit se sentäs muisti. Jotai ruahoi se pupels itte, niit tippuki, mutt en mä semmosii sentäs syä, jäks. Nii et anti olla vaa. Tänää vois jo jotai fisuruakaa olla, hei jooko? Ai ett taas katotaa. Mä en tajuu, aina vaa katotaa ja katotaa! Hmphmh, täss vois jo alkaa vaiks uhkailee, en nyt viäl viitti. Tarvii kattoo, aamupalaks ainakii tuli kalkonii. Nyt se taas maistuu, outoo. Olikoha siin aikasemmas jotai feeluu >o< No, mä meen nyt kuiteski goisii, mä jaksa täss tsiigaa tota ihme nakutteluu... Oonha mä hei komee kollipoika, oonha?
Kliffaa daagii kuiteskii kaikill!
---------------------------------------------
Vincent, ei joka päivä jokainen voi saada fisua, eihän?!
Päivän slogan: Kolme asiaa, joita voi katsella kyllästymättä: Meri. Tuli. Toisten ihmisten epäonnistuminen. (Ja tämä ei ole oma hajatelma, se on ihan lainatavaraa!)
Luettua: Katharina Hagena – Omenansiementen maku , tästä minä pidin, tosiaan. Iiris perii isoäitinsä omituisen talon, jossa vietti aikaa ja kesiä lapsuudessaan. Varsinkin puutarha oli tärkeä hänelle ja ystäville. Kirjassa Iiris muistaa kesiä, erästä varsinkin, jonka aikana tapahtui paljon dramaattista ja tunnepitoista. Murrosikäisten tyttöjen heräävää seksuaalisuutta ja muuta mielenkiintoista. Samalla hän viettää nykyhetkeä, kesää talossa ja ränsistyneessä puutarhassa ja tapaa samalla erään kiinnostavan vanhan tuttavuuden. Tästä lisää myöhemmin toisaalla – joten ei nyt herkkua enempää ;D Suositan! Anders C. Krogh – Jaguaarin voima, vuosi Amazonian sademetsässä. Norjalainen nuori kaveri haluaa tavata intiaaniheimon, joka elää täysin eristyksissä ja melkein onnistuu. Jotenkin tässä etsitään nyt sitä, minkä jo tiedään olevan tuhoutunut ja tuhoutumassa. Pidin osasta, osa vähän tökkii, en tiedä miksi. Suhtautuminen on ok, mutta sitten taas tulee vähän outo olo kaverin ajatuksista. Ekologiasta, sademetsien tuhosta jne. kiinnostuneille varma pala, luettavaa tavaraa, helppoa välipalaa siis. Miksei, siis herättäähän tämä myös ajatuksia, jos ei ole ollut tietoinen siitä, että siellä tuhotaan mielettömiä määriä metsää jne. Jotenkin ei nyt ole minua hirveästi innoittava opus, valitan. Jack Higgins – Kovalla kädellä, no just, tältä kaverilta ns. jännäriperushuttua, väkivaltaa ja murhia sekä krash-pum-räksiä kaihtamatta. Ei paljon kiinnosta, meni yölukemisena hiinä-ja-hiinä. Tumppuosastoa eli luetaan tumput kädessä ja palautetaan pikaisesti kirjastoon. Ahhh, niin, postin italiaanovastine toi pakettikortin. Minua odottaa 1 kg kirjoja ;D Haen ne varmaan huomenna, koska tänään pitää katsastaa posti yhden toisen lähetyksen varalta, joka ei ehkä mahdu luukusta. Ziitosta jo etukäteen, en tiedä mitä on tulossa.
KISSIKENKÄT TAAS KULUTUKSEEN!
PS: Onko nyt täysikuu, vai miksi unetoinen Malmilla nukkui taas jotain 2 h 40 min? Kele, se mihkään riitä, nih =I
Jos on mielenterveyspotilaitten elämä Suomessakin ollut erikoista ns. suuren avohoitouudistuksen jälkeen, eli kaikki kynnelle kykenevät vaan avohoitoon. Niin on tämä sitten Enklannissakin saanut aikaan pienen hässäkän – ikävä vaan, että näin jälkikäteen! Suomessa pyrittiin mukamas hyvään (ja säästämään), mutta saatiin aikaan porukka, joka välillä tulee toimeen, välillä joutuu kuitenkin osastolle, koska unohtaa ottaa lääkkeensä ja sitten alkaa taas tuska ja vaiva. Osastojakso on lyhyt, lisää mömelöitä ja vähän erilaisia, asiakas passitetaan taas yksin kämpillensä. Tukena ehkä käynti kerran kuukaudessa (!) psykkalla. Voi hyväinen aika, sanoo tämä, joka on melko läheltä seurannut asioita muutamankin ihmisen osalta.
Mitä taas tulee tuohon uutiseen köyhyyden lisääntymisestä, ei se oikeastaan ollut uutinen. Se on jo näkynyt kaikessa, mm. leipäjonoissa, fattan käsittelyaikojen pidentymisenä jne. Eikä muuten ole kauaakaan siitä, kun olisin voinut itse laskea itseni köyhäksi tuon tulorajan mukaan! Keikkalaisena kiikuin hiinä-ja-hiinä tuossa nurkilla, välillä alempanakin. Että sekin on suhteellista. Ja mitä kenenkin pitää tuloillansa tehdä ja maksaa jne. Joka tapauksessa, tämä kannattaa kansalaispalkkaa kaikille. Osalle vastikkeetta, halukkaat voisivat tehdä jotakin ns. oikeaa työtä, jos tarvis ja halua on sekä saada siitä hyvästä vaikka ruokalapun päivän lounaalle tms. Siinä olisi edes jotakin ideaa. Ja sitten soisin myös KELAn päästävän ihmisiä helpommin eläkkeelle, ei työkyvyttömyyseläkkeen hakija ole huijari, jos todistuksia on vino pino eri lääkäreiltä! Esim. minä mieluusti näkisin tilallani nuoren ja pystyvän työntekijän, joka jaksaisi raataa Varastolla vielä kymmeniä vuosia. Minä kun lasken jaksamiseni päivä kerrallaan. Lisäksi pääomaverotusta on radikaalisti korotettava! Ohoh, näyttävät muutkin olevan samaa mieltä... Näin miettii Welhotar omassa pienessä päässään, jossa joskus jokin pieni raksutuskin kuuluu.
No, siinä ne tulivatkin, asialliset asiat. Asiattomiin en jaksa puuttua, kun HS:n digilehtikin alkaa muistuttaa iltapäivälehtien sivuja. Olenkin etsinyt erilaisia vaihtoehtoja tyytyttää uutistarpeita ja on niitä löytynytkin. Netti on hyviä(kin) ja asiallisia sivuja täynnä! Kunhan ei sitten sorru siihen, että huomaamattaan lukee jonkun lehden alla bloggaavan juttuja täytenä faktana ,D
Ai mitä minä kaahotan? No, en oikeastaan mitään. Tyydytin eilen nimittäin kaikki mahdolliset hinkuni, mitä on esiin tullut viime aikoina. Ensin söimme Belgarionin kanssa mozzarella-pizzaa pienellä lisämaustamisella, jälkkäriksi pala mähnäpullaa, viipale kirsikkatorttua ja päällä pallo jäätelöä ;D Siitä korjaantuivat kaikki ruokiin liittyvät hingut. Illemmalla otin parin tunnin mainiot tirsat ja näin oikein viihdyttävää unta, jossa W:n ja kavereiden kanssa istuimme vanhassa kotona suunnittelemassa juomien kanssa jotakin lauantain ohjelmaa ,D Uni ei ollut yhtään ahdistava, pikemminkin mukava. Sen jälkeen olikin kiva korkata illan lomperoita jokunen, ihan vaan sen takia, että sitä oli. Ja minusta tarvitsin rentoutusta päivän koettelemusten jälkeen! Jalat nimittäin olivat tosi-tosi kipeät tuon tunnin odottelun ja kävelyn jälkeen. Ovat vieläkin, tämä päivä on otettava siis aika rauhallisesti. Istuskelin parvekkeella, katselin ja kuuntelin Malmin hörhöjä ja huuhtelin aivoja. Ei tuo määrä kunnon unta tuonut. Tiedättehän, että joskus viina virkistää. Klo 1 jälkeen sain kunnon unen päästä kiinni ja kas, herättyä kello olikin jo aamu! *ihmettelee*
Eilinen alkoi mennä pieleen – taas – siitä, että Palmia ei suvainnut lähettää autoa klo 9.45. Kun lopulta sain 25 min. jonotuksen jälkeen jonkun puhelimeen, leidi lupasi tarkistaa asian ja soittaa minulle. Tavistaksi tuli klo 10.30 ja samaan aikaan leidi kuljetuspalvelusta soitti, sain sen käsityksen, että tilaus oli kirjattu, mutta ajaja – siis takso – ei ollut ottanut sitä omalta ajolistaltaan! Aika hävytöntä, tai siis olisihan hän voinut ilmoittaa siitä, ettei käy tms. Leidi väitti, että kyseessä lienee inhimillinen erehdys. Näitä inhimillisiä erehdyksiä on sattunut jo aika paljon parin kuukauden aikana, joista olen 3 vkoa ollut lomallakin jo. Joten selittelyksi menee. Ei kaikkea enää voida tunkea alkuhankaluuksien piikkiin eikä varsinkaan kuskien osaamattomuuteen. Eiväthän kuljettajat juurikaan ole vaihtuneet, samat kaverit tässä pyörivät koko ajan! Eli kerroin laittavani vastineen. Olin niin myöhässä, että paluuaikaa oli siiirrettävä, että ehdin taas koko repertuaarini käydä läpi.
Belgarion siellä sitten istui kirjastossa ja ihmetteli, olin kyllä jo soittanut, että myöhässä tullaan. Kirjasto tarjosi aika kivasti varauksia ja jokusen vanhan opuksen – ei riittävästi, mutta ensi viikolla voin käydä Pazilassa, jos tarpeen. Muutoin normiruuat, tsioskistakin jotakin apetta ja Liiteristä (siellä on muuten aika hyvä perusvihannesvalikoima, siis ovat ainakin tuoreita, tuoreempia kuin SS-kaupassa). Lisäksi siellä oli pizzatarjous, osta 3, maksa 2. Nauratti, mutta kun tarkistin, kahden pakastepizzan hinta oli yht. 1.99, sehän jo kannattaa. Ostimme siis neljän juuston pizzaa ja mozzarella-pizzaa jemmaan. Kun niitä pikkuisen avittaa omilla mausteilla, ne ovat oikeasti hyviä – tässä on hinta-laatusuhde kohdallansa, pohja on rapsakkaa eikä ole aivan yltiörasvaista kuitenkaan (no, juusto nyt on juustoa). Eikä näitä nyt joka päivä syödä! *puolustelee itseään* Mutta hyvää kuulkaas oli, kun lisäsin pizzamaustetta kunnolla, valkosipulia ja oliiveja pienittynä päälle.... njam ja lurpsis. Lisäksi ne ovat sopivan kokoisia, eivät liian isoja, eivät liian pieniä. Mukaan olisin tehnyt salaatin, mutta kun suunnitelmissa oli tuo jälkiruokien invaasio, ei Belgarionin tehnyt enää mieli. Joten näillä mennään! Itsellä eväänä tofua alkuviikosta, ihan vihannespataa sellaisenaan loppuviikosta. Muutoin saladoa ja aamuisin ruisleipää ja juustoa sekä tomangeja. Siinähän se meikäläisen ruokalista, aina muuttumaton, helppo varioida eikä ole vielä kyllästyttänyt ,D Ja yhtenä päivänä viikosta on ns. karkkipäivä eli parempaa ruokaa, jälkkäriä tai pullaa, jäätelöä tai muuta mukavaa. Käy se näinkin.
Belgarionillakin on taas menoa Lipastolle, neljä kurssia on alkamassa. Yhdestä ymmärsinkin jotakin, muista en. Ans kattoo taas, toivottavasti poika jaksaa ja viitsii – voi olla, että jossain vaiheessa joutuu ihan opiskelemaankin *hihittelee*. Tämä ei ole mitään tarkoituksellista, tietojenkäsittelyssä nyt vain aika paljon on tuota koneen kanssa ähräämistä, ohjelmointia ym. Katsotaan nyt luentopäiviä ja sitten, miten hänelle sopii ja sopiiko yleensäkin tulla avittamaan minua – lupasin soittaa loppuviikosta asiasta. Eilen ainakin oli avuntarvista! Saimme ne kaksi isoa triffidiä kasvamaan. Lisäksi hän puhdisti tuon keittiön ison valolampun, joka oikeasti on valkoinen kaiken mähnän alta. Minä en sinne yletä ja tiesin jo niiden prleen sälekaihtimien takia, mitä siellä on! Ja olihan siellä – nyt on komea lamppu siistittynä käytössä. Toisaalta, kai tällaiset asiat nyt pitää hoitaa kerran viidessä vuodessa, ehh? Lisäksi hän lähtiessään vei ison kassin lasipurkkeja kierrätykseen, toinen kassi vielä jäi. Ne ovat nimittäin helkkarin painavia eikä meillä ole tässä lähellä keräyspistettä. Millään minä en kehtaa heittää niitäkään roskiin, huuhtelen vain ja tungen kassiin, osan säilytän omia tarpeita varten. Aina toivoen, että joku ne joskus rahtaisi kierrätyspömpeliin...
Jahas, kaunis ja hiljainen aamu ainakin täällä! Piruuttaankin menen tupakalle just nyt. Voi, voi, siellä joku leidi itkee parvekkeella miehelleen ihmissuhteonkelmiaan, ei kuule kannata!
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Juuhei, oli mullakii eile kliffaa. Poika oli täälä ja Pojan kone ja Reppu, mmm. Ja mä sain oviileit ku noi söi sitä pistaa, vaiks se ei muute kissin ruakaa ookkaan. Mutt oviilit on, nih. Ja mä sain mulle ruakii ja kaakkei ja kalkonii ja semmost – juu, Poika toi. Ain se sanoo, ett mami osti, mutt Poika se on ku tua ja se on kivempi, nih kerta! Ett semmoset kissinpäivät oli eile, melkee ehtiny goisiikkaa. Ja sitt toi pönki illall viäl ylhääll ja joi sitä hihitysjuamaa, vaiks ei se kyll hihittäny yhtää. Pisti äkkii vaa konee kii ja sano, ett parempi nii. Ettei tee tyhmii. Laitto se puhelimittemensaki latauksee. Son nii vaikees paikas, se sano, ett ei iha äkkii tuu miälee alkaa soitella narun pääst jotai kummii puhelui. Aika viksuu, sano, mamilt meinaa *ei, ei saa läpsii*. No, mä sain äske jo kalkonii, nyt mä rupesin goisii. Ootan, jos päiväll sais jotai kivaa syätävää kans. On niinku viikonloppu, ett voisin kai mäki saada jotai. Vaiks jääfisuu, mami hei, heiiiii! Ai jaha, ett katotaa taas. Just joo, no katotaa sitt. Eikä se taaskaa ottanu fotoi, oikeestaa mä menin kaakuu, ku se kaivo kaamera esill, tsihih. Nii ett tämmöse soli jostai taas ettiny - niinko mä >o<
Kliffaa viikendii hei kaikill kavruil, orjill kaa!
------------------------------------
Voi Vincent, ihan orjillekin toivotukset, olet sinä sitten ajattelevainen...
Päivän slogan: Joskus on hyvä tyhjätä päänsä pienellä viinanjuonnin harjoittelulla...
Luettua: Outi Pakkanen – Kissa kuussa, tarttui palautetuista käsiini. En nimittäin muistanut koko kirjaa sen kummemmin, ilmeisesti olen lukenut sen pikalainana. Edes murhaajaa en alkusivuilta tunnistanut. Ihan normaalia Pakkasta, kepoista ja suht uskottavaakin dekkaria. Ei paha, sellaista välipalaluettavaaa kuitenkin. Erica Bauermeister – Elämän lempeät maut, tässä erikoinen kokkikurssi tekee ruokaa rakkaudella ja antaumuksella, ei niinkään reseptien mukaan. Mukana kulkevat jokaisen omat motivaatiot osallistua, menneisyyden kaiut sekä elämä sinänsä. Ei paha ollenkas, hiukan häiritsee lievä hömppämäinen osuus, joka punkeaa läpi joissain kohdin eikä sovi itse asiaan. Tällaisenaan melkoisen viihdyttävä esitys ruuanlaiton ja ruuan tärkeydestä ja siihen suhtautumisesta. Suosittelen kaikille ruuasta pitäville, lainatkaa tämä ennen ostamista – tarkistakaa siis kantanne tuohon ihmissuhdepuoleen. Itse en tätä välttämättä ehkä hyllyyn asti ostaisi.
Ei voi sanoa muuta kuin että osaa se köyhäkin nauttia olostaan, edes hetken! Tottapuhuen, olen nähnyt vastaavanlaista käyttäytymistä Tsadissakin, en kerro missä ja milloin. Ei, en ollut itse osallisena tapahtumissa. Ei tämä tavatonta ole – ehkä sen verran epätavallista, että hän jäi ne vaatteet päällään sinne koppiin ;D Toivottavasti leidi nautti joka ikisestä hetkestä, kaikkea hyvää vaan sinne. Ei, minä en ole ivallinen enkä myöskään naureskele. Olen verisen tosissani, nimittäin. Joskus tosiköyhän pitää pistää vähän ranttaliksi ja näin se esim. käy. Olisiko Härra Isorikas sitten parempi ihminen, kun rahallansa menee vaikkapa ulkolaisen vuokradaamin petiin, sen jälkeen syömään ankanmaksapalleroita sekä shamppakaljaa nimekkääseen ravinteliin ja lopulta taksilla, jossain vaikkapa nyt Kuusisaaressa, sijaitsevaan kultiveerattuun omakotitaloonsa armoisan frouvansa ja lastensa luokse? Tuskin! En usko, että hän nauttisi yhtä paljon...
Alkoi taas ketuttaa taas, mm. joidenkin asuntoasiat. Luin nimittäin erään opuksen. Siitä tuli mieleen yhtä jos toistakin. Esim. se, että nykyisin ao. alueella asuvat tuttuni halusivat nimenomaan sieltä asunnon, koska se on IN ja nyt siihen voi rakentaa ihan mitä haluaa.... ihan kolme kerrosta kaikkine hupeineen, luvan perästä. Kahdelle ihmiselle. Voihan vee, sanon minä. Siellä minä asuin vuonna kivi & keppi tuvan ja kamarin kopperossa, vesi oli ulkona, sen kun kantoi vaan, samoin puut jne. Vessat olivat ulkorakennuksessa, joka asunnossa sentään omansa. Ja tämä oli sentään 60 – 70 –luvulla aivan normaalia. Ihan kliffaa hei, sisällä välillä hiukset jäätyivät seinään kiinni eikä tilaa ollut missään eikä kellään – sellaista mitä omakseen sanoisi. Argggggggggh! No, on se sitten niin veetun hienoa. Ai, että minäkö kade, totta prleessä!
Ja tänään taas kirjasto-kaupparoudaus, Belgarionillekin vielä sopii. Voihan vee, en minä saa edes kauppalistaa aikaiseksi. Saati sitten jotakin parempaa muonaa esille täksi päiväksi. Olen saamatoinen ihminen. Enkä ole tyytyväinen itseeni, keliin, sosiaalisuuteeni, tekemisiini, työhöni enkä muuten mihinkään muuhunkaan, joka täten tietoksi saatettakoon. Ottakaa vaan Prozacia ja hymyilkää, prle. Minä en, kärsin, kärsin ja perustan kärsäkaupan – siitäs sitten saatte. Yhtään kärsäalennusta ei tipu, ei kelleen, nih kerta.
Ketuttaa työ. Ketuttaa se lekuri. Ketuttaa yleensä puoli maailmaa. Sekin, että HelMetin varauksissa on vain 6 – 7 opusta, helkkari nuita ihmisiä, kun jömmaavat opuksiaan monta viikkoa! Lisäksi epäilen, että kohta alkaa taas se aika, että tarjolla on sellaisia vihanneksia eli juurespuolta, mitä meikä enempi työpäivinä ainakin välttelee erinäisistä syistä *pröööööööööt*. Eli eväksien suunnittelunkin kanssa pitää taas olla tarkempana... voi tsioski, pelasta minut! Tai edes Liiteri... Minä siis kärsin tästäkin, taas. Selityksenä mainittakoon, että eräät tietyt kipulääkkeet sekoitettuna tiettyihin ilmaa tuottaviin juureksiin ja vihanneksiin aiheuttavat mielenkiintoisia ilmiöitä sisuskaluissa ruokailun jälkeen, vielä pitkään ruokailun jälkeen.
Ketutusta, kärsimystä ja kipua – siinä teille taas tarjontaa. Eilen sain sentään 1.5 h päikkärit, joiden aikana minulle roudattiin mm. laatikkotolkulla erilaisia juomia joitakin juhlia varten. Olin melkoisen yllättynyt! Oi, missä tuo kuljetus sitten viipyykään? Tosin en ole koskaan nähnyt enneunia, mutta jos edes tämän kerran. Eipä mitään ole tuotu. Sen sijaaan yöllä herätettiin ihan jalkeille asti kunnolla kaksi kertaa ja klo 2 pintaan tarjottiin niin kovaa käsikipua, että heräsin taas uikutukseeni ja hillittyyn kivunhuutooni. Oli pakko nousta lopullisesti, kaffetta ja mömelöitä siis kehiin. Olisin voinut nukkua vielä edes vähän. No, ei auta, ei mikään. Lisäksi minulla on se käsitys, että tuo omisarvis ei oikein ole tajunnut tätä käsihommaa. Täytyisi oikeastaan kirjata kaikki ylös, minä olisin parempi tuomaan asiat esille kirjallisesti kuin mutisemaan jotain sekavaa vastaanotilla. Toisaalta, kun tein sen kerran, eräs hemmo ei katsahtanutkaan kaksisivuiseen selvitykseeni vaan hautasi sen sairaskertomuksen alimmaiseen helvettiin. Helposti kun kaikki kivut laitetaan fibron piikkiin. Ihan kuin aikuinen ihminen ei tietäisi fibrokipujen ja täysin muiden kipujen välistä eroa – sen kyllä nimittäin tuntee ja tietää, jos on jonkunkin vuoden jo harjoitellut. Minä olen.
Ähhh, minä menen nyt ihan julkisesti parvekkeelle tupakalle – repikää siitä hupinne, prle.
------------------------------------
Purrrrrrviska, kaiffat! Nonnih, alkoha se palvelu sitt lopult pelaa, ku mä eile huamautteli koko päivä. Illall se avas tiätteks koko puukin donarii, en saanu kaikkee. Loput on jömmas. Mutt sain pualet ainaskii ja oli heekkuu, sitä oli yälläkii ja viäl aamulkii vähä. Ihan kaikki söin ja nualin viäl kupinkii. Nyt on tiätteks aika hyvä! Mä meinaan just koht alkaa goisii. Toi mami taas ravas ylhääl ja pelästytti mut hereill, ku se kilju tosa aamull. Sitä taas sattu, joo. Ei siihe auta kissihoito eikä mikää, mä tiän. Mä oon kokeillu. Joskus se vähä jeesaa, ett se saa pitää handuusa mun seläs, mutt ku ei sitä kukaa jaksa pitää pitkää – siis niinku sitä handuu, tajuutteks te. Ett nyt saa vaa sitt sattuu. Siin on pikkuse onkelmaa munki kannalt, ku sen taravat sitt alkaa tippuilee käsist ja semmost. Koskaa tipu mitää kivaa, mutt meinaa semmost, ku voi olla vaarallist. Kerranki tiputti yhte muki tualt ylhäält pirstaks alas, mä jäin melkee alle hei! Semmone on iha henkevaarallist piänell kissill >o< Mmmm, tänää Poika tulee taas käymää, mitäkähä heekkuu toi tekee? Mä saan ainaki kissitaravoit ja varpist Pojall on se minikone mukan, se on muute tosi kliffa. Paljo kliffempi ku tää mamin. Mamin rintteri on kyll viäl parempi, mä oon sen pääkäyttäjä! Mutt aatelkaas, ei jaksunu ottaa fotoi taaskaa... ihme möhkö ja laiska toi on, en muut viitti sanoo taaskaa. Tommose löys täält...
Kliffaa perstait ja viikendi alkuu kaikill!
--------------------------------------
Päivän slogan: Ne joilla jo on, niille annetaan aina vaan lisää!
Luettua: Kate Jacobs – Lankakaupan tyttö, jatkoa Pienelle lankakaupalle. Hömppää, mutta ei pahinta mahdollista. Jos oikein haluaa kovasti, tässä voi nähdä myös pikkuisen feminististä otetta, selviytymistä naisena miesten maailmassa ja silleensä. On se kylllä vähän vaikeaa, eli lukekaa vain tällaisenaan, sopivaa esim. muutenkin houruiseen kuumemaailmaan, jos olisi kipeänä. Neulelokittaja varmasti rrrakastaisi tätä, minä en, valitettavasti. Tämän lisäksi omasta hyllystä jokunen opus päivän aikana ja yölukemiseksi vähän muuta.
Epäilen, että tällä viikolla rikkoutuu laskurissa 100 000 kävijän raja. Pitäisiköhän sitä ihan luvata arvoisalle lukijalle jotakin? Sovitaanko niin, että se, joka rajan rikkoo ilmoittaa oikean nimensä ja osoitteensa meiliini – lupaan palkkioksi kirjan (joko postitse, saa tulla myös käymään ja noutamaan sekä samalla tarjoan kaffet, tai hakea Varastolta sovitusti) oman valinnan mukaan. Siis uuden, kertaalleen luetun opuksen valikoimistani! Ei kehno tarjous, minusta. Jos vaan itse kehtaa ,D
Jahas, alkoakin olisi! Milloinkahan alkaisi juoda? Se minulle nyt kertokaa... Minähän olen aina suosinut viinan juontia, tässä vielä yksi asiaa tukeva tutkimus – hienoa, eikö? Kunnon känni on aina välillä tarpeen pään tyhjäämiseksi!
Niin, oikeastaan piti kertomani myös eräs syy, miksi olen lomalla tähän aikaan. Nämä elokuun viimeiset viikot ja syyskuun alku olivat aina minulle ja W:lle sellainen pariviikkoinen juhla – ikäänkuin. Molempien synttärit sattuivat tälle ajalle, samoin edellisen kissan (Ulf Anderssonin) taloon tuleminen ja monta monituista muuta asiaa – ei vähäisempänä parit muutkin syntymäpäivät... Tapana oli silloin siis kirjaimellisesti ottaa häppää ja syödä vähän paremmin. Viettää mukavia päiviä ja suunnitella jo seuraavaa koetusta. Sillä sellaisiahan ne olivat, aina vähän omituisia ja hulluja. Kuten mekin yhdessä. Nyt olen siis viettänyt aikaa täällä tehden asioita, joita ei muulloin ehdi. Pesten W:n kuolleen pikkuveljen vaatteita... ei olisi silloin voinut edes kuvitella mitään tällaista. Ja minä asumassa yksin toisen kissan kanssa – sekin vielä. Elämä on outoa ja kummallista! Suoraan sanoen ei ole ollut kauhean mukavaa, hammaslääkäreineen (saakelin torpso, tössi sen paikankin, asiaa on hänellekin vielä) kaikkineen. Pari päivää menee vielä näissä pyykkihommissa, omissakin nääs. Lisäksi sain eilen pestyä parvekkeen oven sälekaihtimet. Edellinen asukas on ollut erittäin epäkäytännöllinen, sälekaihtimet ovessa kun oikeasti tulevat saastaisiksi äärettömän nopeasti (rasvaa, pölyä, tupakansavua parvekkeen puolelta oven ollessa sinne auki). Arvatkaas oliko kivat käydä jokainen säle läpi ja paashaa kyllä irtosi, jäks. Nyt ne ovat suht puhtaat, täytyy vielä kertaalleen vetää ne ylös-alas rätillä roiskeiden poistamiseksi. Että näin Welhotar tyytyttää kotinhoitotarpeitaan, kele!
Ja Matkapalvelukeskus vastailee (lopultakin!) nootteihini: Tässä tämä, jossa peruutin matkat ja kuski hyppi silmille, koska peruutusta ei hänelle tullut.
Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta 17.8.2009 tilatusta kuljetuspalvelumatkasta jonka olitte peruuttanut mutta matkaanne ei peruttu, vaan tuohtunut kuljettaja soitti peräänne ja tiedusteli missä viivytte. Palmiasta saamamme selvityksen mukaan kyseisen välittäjän kanssa käydään tilanne läpi ja häntä ohjeistetaan työtehtävissä.
Pahoittelemme virhettä.
Ja sitten se häslinki, jossa meitä oli kaksi työmatkalaista yhdistettynä (arvasinhan minä, ettei se väsynyt ja lytätty leidi uskaltanut valittaa! Ai niin – tosiasiassa MINÄ olin myöhässä 25 minuuttia ei siis 5 minuuttia, avustaja odotti!!!)
Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta 14.8.2009 tehdystä työmatkasta joka oli sääntöjen vastaisesti yhdistelty kuljetus.
Palmian matkapalvelusta saamamme selvityksen mukaan kuljetusta ei merkitty yhdistellyksi matkaksi. Palmian näkemyksen mukaan kuljettajan olisi ehdottomasti pitänyt soittaa välityskeskukseen jotta häneltä olisi poistettu toinen tilaus. Palmian mukaan kuljettajat eivät saa itse yhdistellä kyytejä, vaikka hänen tarkoituksensa on ollut hyvä.
Kuljettajan selvitys tapahtumaan: Palmiasta soitettiin autooni, pyydettiin vaihtamaan reittiä, koska tarvittiin Käpyläntie 1:een inva-auto. Suostuin toki, mutta sanoin välittäjälle, että minulla on juuri tulossa Panuntie 11:sta keikka Kanneltie 8 d:hen. Keikka tuli, vein asiakkaan rt-asemalle, koska hänellä oli kiire junaan, minkä jälkeen ajattelin vieväni Panuntien asiakkaan Kanneltielle.Sain kuitenkin uuden keikan Ratapihantie 9:stä. Tämä asiakas rupesi huutamaan minulle, että minä olen tehnyt väärin yhdistäessäni työmatkoja. Ehkä siinä tein väärin, mutta ajattelin, että TÄRKEINTÄ on saada asiakkaat vietyä kohdeosoitteisiinsa. Työmatkalainen asiakas oli perillä VIISI minuuttia myöhässä annetusta ajasta, mikä ei mielestäni ole kovin paljon. Kanneltien asiakas oli n. tunnin päästä kotona, eikä hän valittanut ainakaan minulle. Voisitte Palmiassa HIEMAN paremmin katsoa kun lähetätte keikkoja autoihin, ettei autolla ole muita keikkoja samaan aikaan. Aina ei ole aikaa autossa katsoa, mikä keikka tulee, jos on juuri avustamassa asiakasta pois autosta. Minä en ainakaan suostu ottamaan syitä niskoilleni edellä mainituista kyydeistä. Kaikki asiakkaani pääsivät kuitenkin kohtuuajassa perille.Pyydän siis tarkkuutta keikkojen välityksiin, jotta vastaavalta vältyttäisiin jatkossa.
Valitettavasti vuorovaikutus ei aina suju ongelmitta välityskeskuksen ja kuljettajan välillä, vaan väärinkäsityksiä voi syntyä.
Just joo – siis ihan täyttä potaskaa! Tämä ei lämmitä ketään, vähiten minua. Eilen Palmia taas kuljetteli minua läpi puolen Malmin, kun kuski oli hermostunut (keikkaa pukkaa liikaa =O) eikä tiennyt, millä puolella rataa ajella ja ajelikin kuin PPS (pullopärsheshika). Että tällaista vekkulia, minen jaksa enää. Oikeasti! Kipeänä odottaa ja ihmetellä, autossa istua ja ihmetellä outoja maisemia. Kellekään mikään myöhästyminen ei merkitse mitään – eihän palvelun käyttäjillä VOI olla sovittuja tapaamisia, treffejä tms. sovittua kellonaikaa millekään. Ei todellakaan. Voi kun olisin eläkkeellä tai voi kun olisi auto ja mies kuskina! Edes.
Taidan mennä hermotupakalle, kele! Mutta halusin tuoda nämä niille tiedoksi, jotka aina ihmettelevät valituksiani ja näitä vastauksia (joilla siis ei tod. ole yhtään mitään merkitystä)!
----------------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Hjuu ja hjoo, toi kävi sitt eile yksi kaupoill. Eikä hei siis tuanu mitää, ei yhtää mitää. Jotai ihme harjoi ja tököttei – siis ei hei ruakaa melkee olleskaa, ihan vähä itellee jotai. Mulle ei niinku mitää. Sopis ny vähä ajatella, mitä duunaa. Mutt mitä tekee mein möhkö? Kantaa kassillise kirjoi himaa ja ruttuuttaa murinakonett. Siis iha sikamaist, mä vaa sanon. Sitt vaa miälenosotuksellisest goisin koko päivän. Herättelin tota vähä välii yälä, meinaa ku nousin sitt ylös, ku toi painu goisii *tsihih*. Kissithä on yäeläimii, meinate. Päätin näyttää toll, mite kaikk hoituu ja mourusin ja touhusin vissii pual yätä. Välill kävin möngertääs sänkys, ett se varpist heräss ja taas takasi. Siitäs sai – mä tahon fisuu tänää! Ois paras niinku tekee mulle jotai semmost oikeet muanaa välill. Tai sitt avata donaripuukki, muute tääll on yks pahantahtone kissiki viäl ton mamin lisäks, nih meinaa. Eikä mitää fotoi, tiäteskää. Laitto se patterit, ku mä näin kaameran, painuin heti pakoo. Must ei kuvii oteta sillo, ku mä en kert haluu. En oo mäkää hyväll pääll, hei. Painun koht goisii lisää.... Tommose jutska se löys täält.
Kliffaa tiisdaagenii kaikill MUN kavruill!
----------------------------------------
Vincent, olet aika sietämätön karvatakamus.
Päivän slogan: Hyvästä teosta saa vain pahan palkakseen!
Luettua: Michael Cricton – Saalistaja, ei paashempi opus. Voisi olla tulevaisuuden skenaariokin. Cricton välillä liioittelee, mutta tämä esim. olisi täysin mahdollista. Jännäri pahimmasta päästä (vaikkei nyt mitään suurta), vaatii ehkä vähäsen sitoutumista asiaan ja lukemiseen kuitenkin. Kelpoisaa välipalaa. Rake Tähtinen – Musta laulu, kotomainen poliisiromaani. Wicca-leidi on murhattu, kohta tapahtuu toinenkin murha. Mitä yhteistä naisilla on ja kuka on asialla. Psykologista asiaa, vinkeää poliisin ammatin kuvausta ja yksityiselämää ja vähän asiaakin. Kohtuullisen kelpoinen esikoinen, vähän saisi olla särmää enemmän. Liian lyhyt meikäläiselle! Sitten päätin muun lukemisen puutteessa lukea kaikki ei-omistamani Harjunpäät hyllystä eli otin koko setin. Matti Yrjänä Joensuu – Harjunpää ja poliisin poika, vähän samalla tasolla kuin edellinenkin – nimenomaan tuon psykologisen puolen osalta. Kaisiksessa ja Kontulassa on tapettu mies, omituisen samanlaisen väkivallan seurauksena. Samalla seurataan kahden nuoren pojan elämää... sekä tietysti Harjunpään omia edesottamuksia ja tunteita. Minä aikanaan pidin Harjunpää-opuksista enemmänkin. Jotenkin nyt ne eivät niin kolahda, hyviä kyllä, mutta jotakin tuntuu jäävän puuttumaan. Onkohan vika minussa vai siinä, että luen kirjoja toista kertaa? No, ihan parhaasta päästä kotimaista poliisiromaania ja rikostarinaa kuitenkin, ei sillä.
Eheeheh, ns. valtakunnan päälehti taas yllätti, OMG. No, nyt tiedetään todellakin, mistä on Jusalassa kyse ,D Jos Dylaniakaan eivät poijjaat tunnista... pitänee alkaa hoilata, ettei tolla Tylanillakaan ole helppoo!
Hjuu, tehtiin sitten vanhasta hampaasta uusi. Iso reikä täytetty, pieni päältä (kuten minä) suorastaan silkkoa sisältä eli monttu (kuten myös minä), vähän oli reunoja jäljellä (edelleen kuni minä). Eli paikattu on, toivottavasti kestää eikä tarvii muuta. Omituinen kynnys eli trappu siihen kuitenkin jäi =O Minä en nimittäin tahdo muuta tai sitten saapi kaveri repiä koko hoidon pois! Minua EI rassata kipeäksi, ei taatusti. Lisäksi kaveri katsoi minua sillä silmällä, että olisi syytä käydä ainakin tarkastuksessa ja poistattamassa hammaskiveä – en halua enkä jaksa, en sitten millään. Minua sattuu nimittäin muutenkin jatkuvasti, taas ja jälleen kerran. Että ihan kiva kesäloman eka päivä.
Tosin kun tulin lekurilta, kävin jokusessa rättikaupassa. Melkein jo ostinkin jotain, kunnes totesin, että aivan turhaan. Kaapista löytyy aina ylläreitä, nykyisin ainakin. Mitä suotta tuhluuttaa hyvää juomarahaa vaatteisiin! Malmin Suurhörhöt, jotka tapasin kaikki liikkeellä, olivat samaa mieltä ,D Samaa mieltä ja harvinaisen ymmärtäväisiä ihmisiä jälleen kerran. Ajatelkaa, hyvää hyvyyttään poijjaat olisivat pienistä pulloistaan ja vähistäkin juomistaan tarjonneet lohtuhuikkaa Welhottarelle – kyllä on mukavaa ja ajattelevaista väkeä! En kuitenkaan ottanut, kiittelin kyllä. Jäin sitten juttelemaan ns. huonossa seurassa kun aikaa oli, oikein mukavia ihmisiähän ne kaikki... omalla tavallaan. Jääneet vain johonkin väärään rakoseen väärässä todellisuudessa. Hörhön itsekin tapasin, vuokra oli maksettu, mutta rahat nyt loppu. Annoin avaralainaa 10 rahaa, maksun tiedän kyllä aina saavani. Hyväkuntoiseltahan hänkin näytti, piti asunnosta, vaikka se yhteisasunto onkin. Parempi kuitenkin kuin asuntola ja tuosta on hyvä jatkaa. Tsemppasin ja patistin keskiviikon ruokajonoon hakemaan evästä... Hammaslääkärille hänelläkin oli paljon asioita ja silleensä. Hörhötärtä en tavannut, mutta soittelin asiaa ja illemmalla vängersin hakemuksia, selvityksiä, suosituksia jne. Ehkä se asuntokin löytyy tai sitten vaihto toimisi. Laitoin erilaisen vaihtoilmoituksen (paremman ja fiksumman), mitä asunnosta aikaisemmin oli ollut. Nätti ja hyväkuntoinen kotihan se olisi, ei siinä mitään. Toivottavasti jotakin tapahtuu nyt senkin asian osalta, minä olen ainakin taas parhaani tehnyt ja enempää en tähän hätään voi. Fatta on luvannut maksaa 2 kk:n takuuvuokran, jos muu asunto löytyy, joten sekin puoli on kunnossa (tarkistin senkin!).
Tuota, kun aikaisemminkin noista mainoksista jupisin, nyt luvattiin Se Oikea =O Tämä ei ymmärrä, mikä oikea? Oikea koti? Oikeat vaatteet? Oikea työpaikka? Voisivatkohan ne vähän täsmentää nuita mainoksiaan, en nimittäin avannut sitäkään – lisätietoja siis tarvitaan, ziitosta vaan! Samoin luvattiin ainakin kaksi tuumaa lisää – kyllä minä sitä pituutta tarvitsisin, ei silti. Mutta kun siinäkään ei kerrottu sen tarkemmin otsikossa asiasta... olisihan se kivaa olla vähän pidempi Welhotar. Jokin kuitenkin väittää sisimmässäni, että sillä ei ehkä tarkoitettu omaa pituuttani *köh*.
Muutoin sitten vain ihmettelin ja kirjoitin, vähän, tosi vähän. Ei ole jaksuja, väsyttää. Pitäisi tässä Itikseen ja Hakikseen, lauantaina roudata kaikkea ja hoitaa jättipyykki, ähhh. Mikään ei innosta, mutta kaikki olisi vähän pakko. Ruokapuolesta sen verran, että tänään vuorossa kesäkurmitsakeitto – ilmeisesti. Tuntuu vähän siltä, että se maistuisi. Eiliset ruuatkin menivät vähän hänekseen eli kun lekuriaika oli keskellä päivää, aamulla vetäisin vain jotakin pientä. Illalla pienen salaatin ja jäi hirmuinen nälkä, joten salaatin päälle söin pari pientä perunaa – erikseen. Että ei voinut ikäänkuin kerralla ajatella taas mitään, no ei. Suunnitelmallisuus ei ihan aina kuulu hyveisiini ja joskus tuo ruokapuoli yllättää, että ihan salaatti-salaatti ei ehkä pidä nälkää kovinkaan pitkään. Eikä muutakaan tullut juuri silloin mieleen, illalla ja nälkäisenä. Hmph – siirrymme nyt taas täsmäruokiin eli normaaliin menoon. Josta tulikin mieleen, että ostin sieltä tsioskista 1 rahalla omille chileille vähän mallia, prle! Kuva tuossa alempana, lehdet ovat tippuneet, mutta niillä niin väliä. Tuo on mietoa chiliä, mutta Vinski silti hiukka yllättyi! Annoin nääs kissan vapaasti käydä käsiksi ”kukkaan” ;D Ilme oli hiukkasen erikoinen. *hirnuaa*
----------------------------------
Purrrrrrrrve, kaiffat! Siis hei, tää on tosi epist. Mami meni kaupoill, tai nii mä luuli ku se kert oli lomill eikä niinku röihinkää. Nii ni ku se tuli takas, sill olikii kaks kassii. Toisess oli mull kuivamuanaa, raksui niinku oikee iso pussi, kilti joo! Ja sitt toises oli sen kirjoi ja sitt semmone kukkiainen, mä kävinkii heti nuuskuttaas. Sillo siin oli viäl lehtii. No mä tsiigasin sitä ja haisteli, ei yhtää vaarallise olone. Noo, mamiska siin jotai duunas ja sitt pisti sen tonne partsin pöydäll. Eikä hei ees kiältäny mua skruudaast sitä, niinku yleesä. Just joo, oisha se sitt pitäny arvat. Se on tiätteks kili kans, mä hullu meni puree yht semmost. Siis onneks toi on simmone iha onneto, sano mami, etei sill oo välii, ku oli nii hassun näköne vaa ja malliks ton omill kasvustoill. Eikä se mua polttanu, ku mä en ehtiny syädä ku iskin hampulit vaa yhtee tommosee punasee liarukkaa. Ett semmost. Sen jälkee toi kyll avas iha mua varte donaripuuki, sain kaikk. Otti se lusikallise itellee. Muute tuli massu tiätteks ähkytäytee ja oli taas nii kissimäine olo, ett pitiki lähtee goisii. Ett lopultas, iha hyvä päivä ja ainaskii ilta. Toivottavast mä nyt muistan, ett en purase mein omii kilei... En mä voi unohtaa tommost jutskaa. Täss on foto, mä ehdin onneks hanee, ku möhkö on nii hidas *tsihih ja pakoon* >o<
Kliffaa daagii kaikill!
---------------------------------
Kiitos, karvatakamus, ansiokas kuvaus tapahtuneesta =D
Päivän slogan: Joskus on pakko, mutta mielellään kuitenkaan ei!
Luettua: Antero Viinikainen – Orgo, satiirinomainen, dekkariksikin kelpaava, jännärin piirteitä saava opus kirjailijasta, joka kehittelee romaanin ja samalla muutaman murhankin. Lisäksi Helsinkiä sulostuttamaan saapuu hänen sivupersoonansa Orgo, joka on kaikkea muuta kuin kirjailija itse. Hulvaton, tragikoominen opus, jossa ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Ja todella, ei tästä dekkarin piirteitäkään puutu. Parempi kuin odotin, suosittelen jopa! Per Petterson – Hevosvarkaat. Vanha mies muuttaa takaisin kotiseutunsa maisemiin, hieman erakoksi ja erilleen muista. Hän muistelee menneitä lapsuuden kesiä, jotka olivat sodan jälkeisiä, omalla tavallaan ainutlaatuisia – tuolloin hän kasvoi mieheksi, tai ainakin melkein. Kirja on melko eleetöntä kerrontaa, mutta silti tuntemukset aistii, metsän tuoksut ja muun. Minä pidin, kovastikin ja suosittelen, jos vastaan tulee! Erittäin hyvää norjalaista nykykirjallisuutta. Jaska Filppula – Me ei oltu valtaosaa, miten nuori löytääkään musiikin, keskellä karua Pohjanmaata, sattumalta. Moniulotteinen kertomus nuoruudesta punkin ja muunkin musiikin keskellä, sitä itsekin ainakin yrittäen tehdä – tietysti voimalla ja vimmalla. Hurjia viritelmiä lakeuden keskellä lannanhajun ja viinatehtaan vierellä, kavereita, reissuja, viritelmiä ja yritelmiä. Myöhemmin lähtö kotoa sentään jonnekin ja myöhemmin Helsinkiin asti. Tarve kokea on vahva, Interrail auttaa yhtenä lääkkeenä. Filppulalta vahva annos nuorisoangstia ja asiaa(kin). Minä pidin, suosittelen muillekin.
Eih, ei tästä tule mitään! Haahuillessa meni eilinenkin päivä sekä unta odotellessa. Kunnon päikkäreitäkään en oikein saanut otettua. Jostakin syystä ajatukset pyörivät taas päässä, turhat sellaiset vieläpä. Ei siis mitään kerrottavaa, ei rapottavaa – ei oikeastaan mitään. Äärettömän tylsä päivä, kuten sunnuntait aina. Että minä inhoan niitä. Inhoan minä tätäkin päivää. En ole masokisti, joten en hirveästi kuvittele nauttivani hampaan paikkauksesta, kele. Lisäksi on vähän kehno olo, ihan fyysisesti ja oli jo eilenkin, jäks.
No, siinä hampaan paikkauksen ennen tahi jälkeen käväisen kuitenkin kirjastossa ja katselen kerrankin kaupat sillä silmällä läpi – nyt kun on aikaa eikä Belgarion ole mukana. Josko jotakin muutakin kuin ruokaa kerrankin. Toisaalta, kirjakauppakin on auki.... pelottaa!
Jospa pitäydytään vielä eiliseen postaukseen ns. sosiaalisesta asuntotuotannosta. Se on kyllä Tsadissa pärsheellään. Vuokrat ovat nimittäin melkoiset karmivat ja kaupungin asuntoihin on turha yrittää – ainakaan meikäläisen. Aikoinaan jonotin useita vuosia, milloin häätö päällä, milloin kaverin nurkissa kyhjöttäen, ei mitään! Nykyään jotkut ovat sen saaneet, helpostikin =O Outoa, mutta kummallista. Tosin kaupungin asuntojenkin vuokrat vaihtelevat erinomaisen oudosti... Tästä ei sen enempää, kadehdin vain välillä niissä asuvia. Mutta, suurimmat ns. sosiaalisten asuntojen tuottajat eli VVO ja Sato, jotka nykyään ovat yhteistyössä osittain, riipivät sellaisia vuokria osasta asuntoja, että heikkopäistä hirvittää. Eli he voivat hyvinkin julkisesti todeta, että on, kyllä asuntoja on. Kellä prkeleellä vaan on varaa maksaa näitä summia. Tässä VVO:n kaikki ja Saton vapaana olevat yksiöt ja kaksiot Tsadissa, katsokaa, ihmetelkää, kyseenalaistakaa!
Aikanaan itse pääsin VVO:n kämppään hirveän jaanauksen perästä, minua avittivat ay-liikenteen yhteydet (tuolloin ammattiliitoilla oli omat kiintiönsä...), lisäksi soitin itse joka aamu suoraan asunnonjakoon ja penäsin mitä tahansa luukun tynkää. Ja minne jouduin; Espooseen.... no, ei se ihan pahinta mahdollista ollut ja osin se oli mukavaa – oli metsää sienestää ja purkutaloja tutkia ja penskan kanssa joutomaalla temmeltää, ennenkuin nekin tienoot rakennettiin. Eli vieläkin toki kannattaa hakea em. asuntoja, mutta ei ehkä nuita vapaana olevia. Niitä halvempiakin on ja tulee vapaaksi, ne eivät vain yleensä ehdi edes listoille asti... Espoossa sain päähäni hakea aivan ensimmäisiä asumisoikeusasuntoja ja pääsin muuttamaan takaisin tänne, siis lähelle, missä Exä nyt asuu. Silloin se tuntui loddovoidolta – ja olihan se, halvalla rakennettu talo eli omaosuus tosi pieni. Vastikekin kohtuullinen ja paikka mitä paras. Tosin nyt talot ovat katkenneet (!) ja pohditaan, mitä niille pitäisi tehdä. Huolimaton rakennuttaja kun ei tiennyt (tai välittänyt), että Malmilla talot paalutetaan erittäin syvälle, täällä on tiivis savipohja! Sen jälkeen olen luuhannut asumisoikeusasunnosta toiseen ja nyt kolmanteen – välillä ehdimme asua W:n kanssa Saton kämpässä. Oikein mukava asunto, mutta alkuperäiskunnossa eli ei remppaa tehty. Meidän jälkeemme tehtiin remontti ja vuokra nousikin yli 100 juuroa! Vieläkin harmittaa. Jos asunto olisi ollut vähänkään halvempi ja talossa hissi, olisin jäänyt sinne ,D Tykkäsin.
No, kai tässä on asuttava, vaikka alkaa oikeasti ketuttaa tuo naapurien suhtautuminen. Tulisivat suoraan sanomaan, jos on jotakin sanomista – stana! Sen sijaan että kailotetaan muka-itsekseen parvekkeella kovaan ääneen, hyhhytellään ja läimitään ovia. Perkele, nih! Minä muuta halua kuin olla itse rauhassa. Enkä ole muuta pyytänytkään! Eikö se riitä, että olen maksanut asumisoikeusmaksuni sekä vastikkeeni joka kuukausi, olen suht hiljaa ja kiltisti? Elukkakaan ei hauku eikä aiheuta naapureille ongelmia (minulle ehkä, se on eri asia)... Antaisitte jo minun olla, jooko? En minäkään oikeasti ole puuttunut teidän mässäämäänne läskiin ja magaraan tai kovaääniseen kälätykseen sekä juhlimiseen keskellä yötä. Ei tämä kyllä ollut ainoa syy tähän postauksen aiheeseen. Aiheen antoi myös minulle soittanut Hörhötär, joka itki ääneen sitä, että sosiaalitoimisto kieltäytyy maksamasta osaa hänen vuokrastaan, koska hänellä on liian iso ja kallis asunto eikä hän saa vaihdettua sitä pienempään. Ystävällisesti sossu oli vain ilmoittanut, että hankkiipa siitä vain ihan itse vapailta markkinoilta pienen yksiön, kertonut vielä, että kyllä niitä Oikotieltä löytyy... Hörhötär kun on aivan minimituloilla hätäisesti toimeentuleva ikäiseni leidi. Että pisti vihaksi! Lupasin avittaa ihmistä, jos mahdollista ja tiedustella tuota tilannetta em. tuottajilta. Josko liian kalliista kaupungin asunnosta (!) voisi päästä halvempaan VVO:lle tai Satolle...
Siinä siis puuhaa loman ajaksi. No, voin edes kuvitella tekeväni jotakin hyödyllistä, jos uusi aika hammasta varten olisi varattava tms. Toivottavasti ei! Minä tästä menenkin taas yöparvekkeelle rauhoittumaan. Asunnot ovat arka asia meikäläiselle, joka on aina joutunut niitä metsästämään kissojen ja koirien kanssa, aina on ollut hankaluuksia, ongelmia ja vatvomista... argh.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Juuhei, mult ei vissii oikeestaa mitää. Ei tullu heekkui ja eilise mä vaan goisin, tiätteks melkee koko päivä meni siin. Sitt reipastuin yäks ja rupesin leikkii ja mami väittää, ett mä herättelin sitä taas. No, vähä mä tsekkasin tota viitakkoo ja sen syätävii kasvei ja sitt mä leikin mun leikkitaravoill ja semmost. Nyt ku mä sain mun aamuheekut, mä ajattellin goisii viälä vähä lisää. Kyll toi mamikii tost tulee viäl goisii. Se näyttää vähä väsyneel >o< Eile silt oli iha veto vegs, tehny safkaakaa ku söi jotai jämii ja sano, ett on vähä paha olo. Ei mull vaa, mull on melkee aina hyvä olo. Jos on paha olo, sillo vedetää karvaoksu. Mä sanoinki siit, mutt orja väitti, etei niilt tuu karvaoksui. Ei sitt mikää ihme, jos on paha olo, ku on massu täynä oksuu! Nih kerta. Tais se onnistuu ottaa fotonkii, kerrankii, mein lötkö meinate.
Kliffaa viiko alkuu hei kaikill, mamilkii vaihteeks!
Luettua: Leif GW Persson – Ken lohikäärmeen surmaa. Bäckström on jälleen toimissaan *huoh* ja Holt on saanut uuden työn. Myös muut edellisistä kirjoista tutut antisankarit toimivat edelleen poliisissa ja tässä revitellään aika muhkeasti ruotsinsuomalaisten poliisien(kin) toimista ja tavoista. On tapahtunut ns. tavanomainen juoppomurha tai siltä se ainakin vaikuttaa, mutta jotkut ovat näkevinään asiassa outoja piirteitä. Tutkimus etenee ja tosi on, ratkaisusta tulee merkillinen ja outojen tapahtumien jälkeen asia selviää. Välillä Bäckströmistä tulee sankari ,D Muutakin outoa ja ihmeellistä on tekeillä, toki.. Persson osaa, tämä on mainio ruotsalainen poliisiromaani, suositan. Suositan kyllä aikaisempien kirjojen lukemista, jotta hienoihin viittauksiin pääsee täpöllä mukaan. Eli poliisi- ja rikoskirjojen ystäville jälleen asiallista luettavaa! Jari Järvelä – Mistä on mustat tytöt tehty? Rööri Hämähäkki, siis oikeasti Katariina Hämäläinen on -62 syntynyt tyttö, josta isä kasvattaa nuohoojaa jo pienestä asti. Hän ei pelkää korkeita paikkoja, rakastaa kattoja ja bongaa hienoja piippuja kaupungilla. Hänellä on yksi isä, mutta useampia äitejä! Jännitystä ja ahdistustakin elämään tuo äidin murhaaja, joka aikoo tappaa hänetkin. Lisäksi Rööri elää punkkariaikoja, tappelee diinarien kanssa, käy Ruisrockissa sekä miettii kostoa murhaajalle, joka äkkiä onkin naimisissa hänen sisarensa kanssa. Lopulta ollaankin toden edessä... Myös paljon ns. oikeaa nuohoojaelämän kuvausta ennen ja nyt. Merkillinen, mutta miellyttävä lukukokemus – vaatii hieman asennoitumista tilanteisiin alkuun. Tästä myöhemmin myös siellä toisaalla. Minä pidin ja suositan, hulvatonta kerrontaa vakavien asioidenkin tiimoilta!
Uaah, minä on väsy! Vaihteeksi, juu, mutta nyt minä en valita. On hyvä syy, nimittäin ,D Eräs ystävä soitti iltasella ja jotenkin se meni puhelinmaratoniksi – kiitos, oli oikein tosi mukava jutella... Että siinä tuli vähän sitten valvottuakin, tavallista pidempään. En minä muuten, mutta kun Vinski herättelee aina klo 3 aikaan, joka ikinen päivä. Kissiraukka ei ole vielä oppinut kelloa *manailee*. Tai jos onkin, hän on sitä mieltä, että minun täytyy nousta ylös ainakin vähäksi aikaa. Niin pitkäksi, että otan aamumömelöt ja hän saa kalkoninsa ja hampulikarkkinsa. No, ne on nyt annettu! Kieltämättä minäkin olisin kohta noussut ottamaan kipulääkityksen, sen verran olin hereillä, koivissa ja lonkissa juili, että onhan se tarpeen. Ja tässä on se ihana tekosyy – pääsee taas uusiounille!
Eilinen haisutaistelu naapureiden kanssa päättyi edelleen ratkaisemattomana. Se alkoi todellakin jo aamupäivällä, jolloin inha kemikaalinen ”tunturien kukat very strong” -haisu tunki parvekkeelleni. Olin keittelemässä kukkakaalia, joten nokitin heti kakkakuulien kypsyttyä niiden haisulla. Illalla siellä (tai lähinaapurissa) paistettiin kuollutta elukkaa, magaran muodossa ilmeisesti. Ei sen kummempaa, kävin aivan normaalisti tupakalla. Ei tässä oikeasti ilmeisesti mitään taistelua käydä, minusta tämä vain on raivostuttavaa. Nyt tupakoija on täysin laillista riistaa – kaikkien halveksimana saapi tässä olla. Milloin karkotettuna mihinkin, seuraavaksi luultavasti keskelle pihaa. Ai, ei varmaan voikaan, siinähän on grillikatos ja lasten leikkipaikka. No, jospa tuonne torille sitten ja samalla häpeäpaaluun! Prle, etten minä muka omassa kotona saa tehdä mitä tahdon? Eikö asuntokin pysy siistimpänä ja paremmassa kuosissa, jos häippäsen parvekkeelle? Ei ole tarvis maalata tai remonteerata muutenkaan, kun tai jos minä muutan? Parvekkeen haisut näet häippäsevät, kun sen ja parvekelasit pesee kertaalleen ja tuulettaa kunnolla kaikki klasit auki! Pahempi minusta oli se, että Kummisedän kuoltua siellä rapussa haisi jo aika pian, oven edestä menivät portaat alakertaaan, portaat joita käytettiin jatkuvasti ja parin oven päässä asui talohallituksen puheenjohtaja – eikä kukaan muka huomannut mitään hajua? =O Sanon vaan, että hetihän se alakerrassa tuntui, kropan löyhkä, perkele. Olisikohan se naapureiden mielestä parempi – minä kysyn, jos minulle aletaan suoraan asiasta jotakin puhua. Mulle ei vettuilla!
Toisaalta, ASO tahkoaa melkoisesti ns. tyhjää eli ilmaista rahaa itsellensä seisottamalla asumisoikeusasuntoja tyhjillään, vaikka hakijoita on jonossa älytön määrä (arvio vaihtajineen ym. on 100 000 Tsadin alueella). Kummisedän asunto pistettiin ASOn määräyksestä täysremppaan, vaikka isännöitsijän mielestä olisi riittänyt makkarin lattian uudelleen päällystys ja ehkä pieni pintamaalaus. Tytöiltä siis laskutettiin koko remontti (johon sisältyi myös saunan remonteeraus =O), vaikka kaikki oli kunnossa, mitä nyt se ruumiin haisu. Se haisukin oli muuten häipynyt sen ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin tytöt tyhjensivät, tuulettivat ja puunasivat erinomaisen huolekkaasti asunnon, kun heitä siihen kovasti käskytettiin ja hoputettiin. Remontin lisäksi heillä maksatettiin kolmen kuukauden vastike ja kerrrottiin, että seuraava asukas on valittu ja heti tulossa kovalla kiireellä. No, nyt on elokuu lopuillaan ja tämä tapahtui maaliskuun lopussa? Huhti-touko-kesä... luulisi, että sinne olisi viimeistään siis muutettu heinäkuun alusta. Eipä ole näkynyt ketään eikä mitään. Jos sinne nyt syyskuun ensimmäisenä joku muuttaa, hän on aivan varmasti maksanut heinä-elo-syyskuiden vuokran! Eli näin toimii sosiaalinen asunnontuottajavirma, kele! Käyttää hyväkseen toisten hädänalaista tilaa... Näinhän meillekin kävi, kun W:n kanssa muutimme – seuraava kaveri olisi heti ollut muuttamassa tilalle, mutta ei käynyt. Ei ASOlle, tekivät myös pintamaalauksen (no just ja sehän viekin 3 kk) – ja kaveri pääsi sitten muuttamaan 2 – 3 kk:n kuluttua, mutta me maksoimme 3 kk:n vastikkeet, samoin uusi asukas. Ihan kiva hei, näin sitä pitää toimia. Minä aina olen ajatellut, että asumisoikeusasunnoissa on järkeä. Olen vieläkin sitä mieltä, mutta tämä tällainen ylimääräinen 3 kk:n rahastusoikeus on vähän liikaa, kun oikeasti Tsadissakin pienasuntojen hakijoita ja asunnonvaihtajia olisi pilvin pimein. Nih kerta!
Eilen oli muutenkin kehnompi päivä. Ajatukset kiersivät taas omalla laillansa erilaisissa asioissa. Mistään ei tule edelleenkään tolkkua eikä muutakaan järkevää. Ehkä saan tänään sitten oltua jo rauhassa, puuhasteltuakin jotakin. Eilen pika-pikaa imureerasin, pesin pyykit, hoitin viitakon ja – tietysti – laitoin ruokaa ;D Kukkakaali meni siihen muhentamiseen, sen kanssa jokunen pieni ja nätti pottu, adjikaa jokunen lusikallinen, pari palasta silliä sekä irtovihanneksia. Hyvää oli, hjuu. Eikä tarvinnut syödä toista kertaa eilittäin. Eli tänään tarjolla samaa evästä, ehkä vängerrän taas kasvisspydärin, njam! Huominen ei kauheasti kiinnosta eli vuorossa se hammaslääkäri. Ymppään samaan reissuun kuitenkin käynnin kirjastossa ja ehkä kaupassakin, jos on tarpeen ja aikaa jää. Ketuttaa, oikeasti – kellään muulla ei voi käydä tällainen tuuri aina lomien kanssa! Mikäli uutta reissua hammaslääkärille ei tule, kietaisen jossain vaiheessa ne pikkarikännit näiden kahden viikon aikana – olen jo varustautunut siihen: minulla on neljä (4!) lomperoa jääkkärissä jömmassa sekä pienen pieni pullo Jekkua (ziitosta vaan, se on edelleen juomatta!).
Hmph, lähden tästä yöparvekkeelle, nyt siellä ehkä saa oleskella vielä rauhassa =I Juu, sai olla rauhassa, pimeää ja lämmintä. Taidan käväistä vähän torkahtamassa... Ei tule oikein uni, päätäkin särkee. Ihan kuin olisi krapula, vaikkei ole. tod. Ehkä sitten päikkärit ruuan jälkeen?
---------------------------------------------
Purrrrrrmenta, kissinkat! Ai, mami taas valittaa, juu, mähä vaa halusin sen ylös. Nyt mä jo goisin melkee täss, ku sain aamueväkset ja se sai sen mömelöt ja kaffet. En tajuu, miks se mulle murputti taas... hmph! Tommone... möhkö, nii. Puhuu pual yätä nii, ett piänet kissitkää saa goisittuu ja sitt ei nousta niit ees ruakkiin. Vaiks mä siis goisinki yälä, mutt silti. Välill ainaskii heräsin, varpist. Ja se eilinenki blodejutska oli iha flöittii. Emmä ku vaa nappasi vähä handuu kii, tuli pari snadii reikää. No vähä blodee siälä sun täälä, siit nyt mitää mekkalaa tarvii pitää – mun miälest. Ite se siivoski. Eikä ne nyt pahalt näytä, tavallinen kissinpurema vaa... Ett kaikest sitt tarvii pitää karmee mekkala, meinate. Yritti se ottaa must fotooki, möhkö missas senki. Ei taaskaa osunu, sano ett tärähti. Itte son tärähtäny, ainaki eile oli. No, hakittaa sitt toisen kuva ja alkaa fundeeraa, ett mitäs safkaa mulle tänää! Meinate mä tahon jotai heekkui, nyt on söndaagi ja mä tiän, ett joka paikas syädää heekkui. Mitä syä toi, jotai eilisii jättei... Mä mikää jätemylly oo, enkä syäkkää vihanneksei. Nii, ett sopii alkaa miätii, nih kerta.
Kliffaa söndaagii kaikill ja joka ikisell kissinkall – ihmiset voi tekee mitä lystää...
---------------------------------------
Kiitos vaan taas, Vincent, kiero, kavala ja katkero karvatakamus!
Päivän slogan: Kaikki on epäoikeudenmukaista - oikeudenmukaisuus on outo sairaus yhteiskunnassamme nykyään!
Luettua: Mikko Ylikangas – Unileipää, kuolonvettä, spiidiä, Huumeet Suomessa 1800 – 1950. Erinomaisen hyvä ja selkeä opus, jossa mm. näkyy selkeästi meitin melkoinen huimeidenkäyttö kautta aikojen ja mikäs ihme tuo... kylmää ja karua ,D No, itse asiassa, aika suuri osa oli itselle tuttua asiaa, mm. talvi- ja jatkosodan aikaiset huumeet ja niiden käyttö (faija kertoi aikanaan jo). Tässä ei sitä muistaakseni suoraan mainittu, mutta sodan jälkeen laillistettuja morfinisteja oli aivan hillitön määrä suhteessa muihin maihin. Ehdottoman luettava opus kaikille asiasta kiinnostuneille, selkeää kieltä ja perinpohjainen esitys. Welhotar suosittaa! Malin Persson Giolito – Molemmille poskille, miten kolmatta kertaa raskaana oleva juristiäiti selviää töistä ja kodinhoidosta sekä kollegan itsemurhasta ja selville saamistaan väärinkäytöksistä. Tämä hipoo hömpän rajaa eikä oikein innostanut meikäläistä, tämä oli niin kovin ruotsalainen opus kaikkinensa. Kyseessä on mm. laiton irtisanominen, nosta siitä siten juttu, jos on lakiasiaintoimistossa jne. Mutta – loppu on onnellinen. Enempi ehkä hömpän ystäville kuitenkin... Simon Beckett – Luihin kirjoitettu, kuolinsyyntutkija, oikeuslääkäri David Hunter joutuu Hebridien pienelle saarelle tutkimaan kummallista ruumiin polttoa, joka lopulta selviääkin murhaksi. Sitten saarella alkaakin tapahtua. Hyvää kuvausta ympäristöstä, erilaisista tyypeistä, saaren ongelmista jne. Loppuhuipennus on mahdottoman merkillinen – Welhotar piti ja suosittaa. Ei niin teknistä kuin monet muut asiaa sivuavat kirjailijat, tässä on enempi inhimillisyyttä ja vetoa. Suorastaan parhaasta päästä tätä laatua!
Kuulkaas nyt! Kaikkien minulle tulevien nettimainosten otsikoiden perusteella minun pitäisi päästä eläkkeelle; siellä tarjotaan kaikenmoista troppia (no en minä niitä troppeja tarkoita), ET-lehteä, tukisukkaa ja muuta semmoista. Mummokamaa, tarkoitan. Hei, enkä minä tietääkseni ole edes mummo. Enkä nyt ihan hirveän vanhakaan *köh*, no siis, hirveän ja hirveän... Voisikohan tuohon myös vedota, jos laatii KELAlle papereita. Että kun mainostajatkin ovat sitä mieltä. Ja pankit varsinkin haluavat minun senttiimini itsellensä talteen ja puhuvat eläkkeistä – ei, en avaa mainoksia, mutta siis otsikoissa. Prle, kun ihan kaikki roskaposti ei pysähdy ja jos pysähtyykin, kyllä ne otsikot kuitenkin näkee ,D Toisinaan kyllä huvituttaa aika karseasti.
Se siitä, vanhenemisesta. Vanhenee sitä jokainen, älkää yhtään naureskelko siellä. Minä aion tänään vanheta sillä, että roudaan kaksi säkillistä kirjoja ja taravaa tuonne Malmille ihan yksin, siis taksoon asti ainakin. Belgarion hoitaa siitä eteenpäin. On muuten läjä – huh. Ja kirjoja on odottamassa pino, hyllyssä puoli kassia lisää ja postistakin jotakin tulossa. Auts! Hyvä vaan. En minä ensi viikolla kuitenkaan taida pystyä mitään järkevää tekelehtimään. Taidan silloin hoitaa nuo pyykkäys- ja kodinhoitotoimet. Pakko ne on hoitaa ennen talven tuloa kuitenkin. Nyt on hyvää aikaa, illalla vielä valoisaa nimittäin. Pungertaa tuolla varastokomerossa, pyykkituvassa ja kuivaamoissa... Argh, ei kyllä huvittaisi, mutta on pakko.
En ole vieläkään saanut kauppalistaa ihan ajan tasalle. On elettävä vähän senkin mukaan, mitä vihannestsioski tarjoilee tänään. Parsakaalia ainakin, tahtoo taas sitä sössöä! Ja sitten kaikkea muutakin tuoretta vihannesta. Liiteristä sai parasta kesäkurmitsaa. Välillä vegetys on ihan kivaa, tähän aikaan vuodesta nimenomaan. Keksii kaikkea uutta ja omalaatuista, herkkuja jopa. Yhdistelee ja kokeilee, saa halvalla tai ainakin kohtuuhintaan melkein mitä tahansa. Lisäksi saladotkin ovat mielikuvituksekkaampia kuin keskellä talvea. Sitäpaitsi, minä en selviä aamupalasta ilman tuoretta tomangia tai kurkkua tai jotakin, nih! Eilen vetelin retikkaa leivän päällä, hyvää se oli sekin... ehkä ei kaikkien mieleen kuitenkaan. No, katsotaan, minä taas rapoan ja raivoan huomenna, jos on mennyt pieleen... Lisäksi ei ole aavistustakaan, mitä Belgarion toivoisi ruuaksi. Olen pyrkinyt siihen, että hän avituksen palkaksi saa edes kunnon lounaan tai iltapalan ja jotakin herkkua. No, on sille kaikki kyllä tähän asti kelvannut ,D
Kutsuja sinne sun tänne on sadellut nyt tiuhaan tahtiin – tarjolla olisi sitä väillä muka kaivattua sosiaalista elämää ainakin neljässä-viidessä eri tapahtumassa. En minä voi mihinkään mennä, on ollut pakko kieltäytyä. Jotkut harmittavat, toiset taas eivät niinkään. Kirottua! Ensin valittaa, että ei pääse mihinkään, sitten ei todellakaan fyysisesti pääse mihinkään. En minä halua mennä pilaamaan kenenkään pippaloita vänisemällä, jos satunkin olemaan tosi sairas – tämä kun vaihtelee melkein päivittäin. Joskus voi iskeä oikeasti tosi paha olokin, että sekin vielä. No, ei se haita. Kirjat ovat ihmisen paras kaveri – mitä useampi, sen parempi! Eivätkä ne vänise vastaan, ne voi heittää vaikka seinään (no ei sentäs!), jättää kesken ja jatkaa myöhemmin, lukea montaa yhtä aikaa. Vaihtaa toiseen jos haluaa, vaikka myy pois, jos siltä tuntuu. Vieläkö te ihmettelette, miksi kirjat ovat niin mukavia? *pus-pus-pus* Ainakin joihinkin ihmisiin verrattuna.
-------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kavrut! On joo toi mami aikas kilti kummiskii. Eilenkii se teki semmost jotai kummallist vihannessössöö, siin oli hei ainaskii korilline erilaisii judekoi! Nii ni sitt se silti sulatti mulle palan fisuliinii pakkasest ja söi ite vaa iha piäne biiti. Nii sitä pitää, palvelut paranee ku se on pidempää himass. Sais kyll toi aamupala joteskii vaihdella, mä alan kyllästyy kalkonii. Toi ei vaa tajuu vissii rahtaa jotai muuta, ku se ei osaa ostaa mitää. Mutt ku mä en syä magaraa, ei kyll mamikaa. Eikä kinkuu, ei mitää. Meill on onkelma nyt!!! Okei, kyll mä syän kalkonii, mutt pualikkaa biiti kerrallaa. Ja sitt pari hampulikaakkii. Hjuu. Muute mä olin eilen aika paljo partsill, oli sen verta kliffat kelit. Tsiigasin ton jotai kasvei, ne haisu pahall enkä uskaltanu purast. Ne on just sitä kilii, mitä toi tökkii jokasee safkaa jo muuteskii, jäks. Mä arvasin! Ett pitää pilaa viäl partsiki niill sitte. Nyt mä venaa, ett se koht ostais jonku syätävä kuka toho amppelii. Mä en tiädä, onks se jo hihvannu, ett nyt mä muute yletän safkaa siit, jos son syätävä kanervo tai jotai... tsihih, mä luulen, ett se ei viä tiijä. Oppiipaha sitte. Ne menee taas kaupoill ja Poika tulee, mmmm. Kliffaa – ja iha varpist saadaa heekkui! Mutt laiska toi on, mahottoma laiska. Muuta ku skrivaa ja lukee, makaa punkas ja lukee, syä ja lukee – tollast orjaa pitää sitt tsiigaa koko päivä... Eikästäs oo fotoikaa, tollane vaa tualt.
Kliffaa viikendi alkuu kaikill!
------------------------------------
Kiitos Vincent, luonnehdintasi minusta oli mielenkiintoisen täydellinen!
Päivän slogan: Kaikki raha on likaista. Jos se olisi puhdasta, kukaan ei haluaisi sitä!
Luettua: Carlos Ruiz Zafón – Enkelipeli, erikoinen jännäriksikin luokiteltu, salamyhkäinen tarina kirjailijasta, jolle alkaa tapahtua outoja asioita. Hän saa tarjouksen, josta on mahdoton kieltäytyä. Pääsee kirjoittamaan omalla nimellään, sen sijaan että kirjoittaisi tusinajännäriä lehden takasivulle. Mukaan astuu omalaatuinen kustantaja, viehättävä leidi, mainio kirjakauppias.... ja vaikka mitä. Kadonnut äiti heittää esikoisteoksen roskiin. Kuvankaunis nuori nainen ilmestyy ovelle... Tämä on siis pakko lukea itse, tästä en ainakaan minä pysty kertomaan loogisesti. Lukekaa lisää linkistä. Minä suosittelen! Tapani Bagge - Valkoinen hehku, tarina Suomesta v. 1938. Aiotaanko Kekkonen murhata? Valkoinen valta on voimissaan ja keneenkään ei voi luottaa. Melkoisen sekavaa kuvitelmaa lähihistoriasta siis. Joo, en pitänyt mitenkään erikoisemmin. Toisaalta, voisi tämän lukea parodianakin, aineksia ainakin on. Joku voipi tykätä..
Sitä pienen ihmisen pieni pää ei enää kaikkea kestä. Sitä saa hillittömän hihityskohtauksen lukiessaan ns. johtavan kotomaisen sanomalehdykän nettisivuja, jossa uutisoitaan holtittomasta ulostamisesta Yyterissä! Ou ziis, mihin Suomi onkaan menossa? Karmea lama päällänsä, ihmiset köyhiä ja kipeitä, niin ja sitten vaan paskotaan mihin sattuu – ja toiset menevät vielä uutisoimaan sen *eheheehhhheh*. Ihan totta, tämä on Absurdistan! Tämä on kesän huippu (vielä on siis kesä, minun mielestäni). Nyt minua ei saa enää kirveelläkään pois netti-HS:n sivuilta. Aina on jotakin, mille hekottaa. Siis kaikkea tod. tapahtuu ja tämä on sitten uutisoinnin arvoista, kai.... Ou-ou-ou!
Jahas, normirapon aika. Taas tuli päikkäröityä ruuan päälle ainakin pari tuntia (kuolasta päätellen), en sen tarkemmin katsonut kelliä, jotakin sitä luokkaa kuitenkin. Juu, hyvin maistui uni ja ruoka. Paitsi yöllä ei kumpikaan. Lisäksi nukuin yöunet päälle =O Kauhistus, tällaistako on normi-ihmisen elo? Se minulle nyt kertokaa? Pitäisiköhän tunnustaa, näin seksiunia, ihan kaksikin, auuuuuuuts. Tiedän, olen outo, unetkin olivat äärimmäisen outoja. Koivetkin alkavat puolestaan näyttää melko normeilta, toinen vielä vähän vihloo ikävästi. Tänään voisi jo heittää roskiskeikan ja tulla vaikka talon toista laitaa takaisin. Ikäänkuin puolimaraton.
Ja sitten se tavallinen tarina; taas minä sairastan myös oikealla lomalla, joka siis alkaa maanantaina. Hammas tuossa pari päivää on muistutellut olemassaolostaan ja tarkistelin vähän tilannetta, prle, reikähän siellä ja ilmeisesti syvä sellainen! Soittamaan luottohammaslääkärille (se nuori komea mies, joka ajaa prätkällä – pitäähän hammaslääkäristä olla jotakin iloa, edes silmäniloa näin muorille nimittäin!) ja aika irtosi maanantaiksi! Ensimmäinen lomapäivä, keskellä päivää. Kiitti vaan ihan veetusti! Ei kellään muulla VOI käydä tällainen tuuri kuin meikäläisellä. Toivottavasti se on vain ja ainoastaan yksi paikka ja yksi käynti, muuten minä alan kiljua ja kovaa.
Omisarviskin vastasi viestiini – juu hän oli palannut lomalta ja kovin ylösotettu. Haluaisi nähdä minut loman jälkeen, just joo. Ans kattoo haluanko minä. Jos edelleen kovin kipeä, haluan toki, tietty. Jospa olisi jotakin järkeviä ehdotuksia tarjolla... muutakin kuin lääkitysvaihdoksia ja vesijumppaa, prle! Jotenkin en ole kovin kiinnostunut muusta kuin mahdollisuudesta joko erittäin radikaalisti vähentää kipuja ja päästä liikkumaan tahi sitten jäämisestä pois työstä kokonaan. Ensimmäinen vaihtoehto lienee mahdoton, käytännössä. Tähtään siis toiseen. Enhän minä muuten eläkkeelle edes ehtisi. En tod. usko olevani eläkeiässä enää edes hengissä! Saati sitten kykenevä nauttimaan niistä senteistä, jotka silloin käteeni saan, jonakin taskurahana jossain laitoshoidokkina. Ei, sellainen tulevaisuudenkuva ei pahemmin houkuttele!
Tänään tarjolla: lukemista, kirjoittamista ja ruuanlaittoa – mistäs arvasitte, muuten ;D Niin ja päikkäröintiä, ehkä jopa uusiounia kohtapuoliin. En minä aio mitään radikaalia tehdä tällä ns. lomalla. Elää, tai ainakin kokeilla elää, sellaista normieloa ilman töitä. Että kannattaisiko siihen pyrkiä? Sosiaalisuuteni ei tule lisääntymään sen enempää. Tosin minun on jälleen myönnettävä, että eräs leidi käväisi kaffella eilen. Hui – pelottavaa! Täällä alkaa suorastaan ravata ihmisiä, kun Belgarionkin tulee perjantaina. Hirveä trafiikki käy ovella ja naapuritkin jo ihmettelevät: ”Kun siellä jatkuvasti käy vieraitakin!?”
Vincent ei kuitenkaan kerro tätä, joten minun on pakko. Oletteko koskaan yrittäneet ravistaa hanttiinpistävää kissaa pois pussilakanan sisältä? Eilen armas karvatakamus oli apehtimisensa jälkeen ryöminyt pussilakanan ja peiton väliin, luulin hänen olevan vain päiväpeiton alla, kun petissä oli outo kuhmu. Noo, sieltä alkoi kuulua sen kaltaisia ääniä, että kohta on kiire laatikolle. Ja sitten Welhotar yrittämään saada karvakasaa pois sieltä sisältä. Erittäin hankaava tehtävä, jos kissa pitää kynsin kiinni sekä lakanasta että peitosta. Kun se lopulta onnistui, karvatakamus suuntasi suoraan laatikolle – onneksi ehdin siis. Muuten taas pesisin koko sänkyä ja kiroilisin. Juu, toisaalta minä ymmärrän: jos on päässyt kivaan ja mukavaan ahtaaseen tilaan, kuka sieltä jaksaa vääntäytyä kuuselle eli paashalle.... Niin että, tämmöinen paashajuttu tänään (tai siis eilen illalla)!
Taidan tästä välillä tupakalle, niin kauan kuin naapuri vielä nukkuu... Elämme vaarallisia aikoja. Nyt, kun olen kotona, ovea läimitään pitkin päivää – naapurikin siis on kotosalla. Voi ei!
------------------------------------------
Purrrrrrrrve, kissinkat! Juuei, siis ei niinku joka päivä sitt kummiskaa. Mutt omituist, meill kävi eile taas yks ihmine, semmone joll oli kans Laukku ja joku rätti. Ja tiätteks, mua kiällettii taas menemäst haisuttelee se tavaroit! En tajuu, miks aina tommottis. Siis niinku sehä on mun perusoikeus. Mami kyll o sanonu sata kertaa, ettei viaraitte tavaroihi eikä ainaskaa kasseill ja väskyill mennä... ett Poja Repull saa ja sen omill kasseill – ei muuall. Mutt ku ne on niiiiiiiiiiii miälenkiintosii, hianoi haisui ja kaikkee jänskää. Ja sitt jos niill o joku vaate, nii tottakai siihe pitäs päästä vähä kiärittelee ja jättää omii haisui. Mä en tajuu, miks ihmiset ei tajuu? Tajuutteks te? Eli sitt ei tullu muute heekkuikaa enempi, ei mitää. Tavissafkaa vaa. Ja sitt riapotettii toist iha hullulailla, toi kerto sen toss jo, mä huamasi. Ett missää ei saa olla rauhass, ku toi torpso on himass. Juu, on se kliffaaki. Emmä vaa taas muistanu, ett se kans hiffaa kaike, mitä mä meinaa tekee. Nii ett, en tiijä oonks mä tyytyväine vai en, ku se on mun kaa jatkuvast. On siin hyvät pualesa, ku se makoilee ja mä pääse viakkuu. Mutt toi muu kyyläämine... Ei siis möhkö taaskaa jaksunu fotaa niinku mitää, ei! Piti vaa hakee tualt jostai, no tämmöne, täält.
No, kliffaa daagii kuiteskii kaikill, ainaskii kissinkoill!
---------------------------------------
Vincent, mitä ihmettä sinä teet kaiket päivät täällä yksinäsi *miettii rumia*?
Päivän slogan: Minun maailmani suuret odotukset toteutuvat vain kirjojen sivuilla.
Luettua: Eräs opus, jota ei vielä ole lupa julkistaa – joten ei sitten julkisteta edes täällä! Yksi kauhuopus, joka meni jo ja joka on luettu aikaisemminkin. Kuten tiedätte, nimimuistini on olematon! Lisäksi Eila Kujala – Tuulenhalkoja, ilmeisesti ainakin osittain omaelämänkerrallinen kertomus siitä, miten hoitoalan ammattilainen löytää itsensä mielisairaalasta. Taistelusta takaisin elämään, kertomusta asiaan johtavista tilanteista lapsuusmuistoja myöten. Psykodraamasta ja muusta melko kärkevästikin asiaa – eikä tietääkseni syyttä. Koskettava, joskin hiukan sekava tarina. Käsittelee myös sos.ter.alan työpaikkojen työkulttuuria ja hierarkiaa, yhteistyötä jne. Erittäin sopivaa luettavaa olisi alan ammattilaisille – soisin siis ainakin jonkun teikä/meikäläisen alalla olleen tahi olevan tämän myös lukevan ja vaikka kommenteeraavan asiasta! Muille mielenkiintoinen ja rankka kertomus erään naisen elämästä.
Mjääh, maanantai. Nukuin melkein eilisenkin päivän. Siis aina vaan peittoa nassun päälle, kun siltä alkoi tuntua. Ja tuntui, monen monta kertaa. Lyhyitä unia riitti, pari painijaistakin. Mutta sain silti goisittua, en kyllä varastoon – se ei pysy siellä. Näköjään omisarvis tulee paikalle, kun jään lomalle. On pakko käydä jollain muulla arvarilla sitten. En tykkää niistä kenestäkään... mutta kai se on pakko. Jos en pysty kävelemään käytävillä, sittenhän sen näkee.
Eivät ne muuten Palmiassakaan osaa näköjään lukea, kun tilasin viikon taksikeikat. Perstaille oli oikein selitys, että jatkan omalla vapaa-ajan matkalla, koska 10 min pysähdys ei riitä. Vastauksena tuli vain, että vahvistamme tilaukset, perjantaina 10 min poikkeaminen! Täh? Lähetin paluuviestin, että haluan vahvistuksen jokaisesta tilauksesta kaikkinensa ja pyysin lukemaan tilaukseni uudestaan ja toimimaan sen mukaisesti! Sitten tuli oikea vahvistus. Jestas, siellä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa. Minä kun laitoin siihen ne perkeleen perustelut juuri siksi, ettei tyrkytetä sitä 10 minuuttia! Auts... sattuu. Ja arvatkaas muuten ketuttaako vieläkin se perstain reissu. Tutut kuskit saavat taatusti kuulla siitä erittäin värikkään kertomuksen tällä viikolla.
Sen verran virkeä olin aamupäivällä, että väänsin appelsiini-seesam –tofua taas ison läjän. Lisukkeeksi kesäkurmitsa-sipuli-paprika –hässäkkää. Juu, maistoin ja hyväähän se, kuten aina. Melkoiset haisut siitä kyllä tulee, siis mausteista. Täytyi oikein tuulettaa parvekkeen kautta naapureidenkin iloksi *ilkeä virn*. En kyllä uskalla arvata, mitä siellä paistettiin. Haju muistutti jotain pilaantunutta, etikoitua ja tapettua lihakalaa (ihan oikeasti, se haisi lihakalalle, en tiedä, mikä voi haista sellaiselle =o) – veikkaisin jotakin marinoitua hössöä. Mutta oikeasti, haju OLI kammottavan paha, se oli aivan pilaantuneen oloista... Kohta voipi sitten haistakin paasha! Vincentkään ei enää viihtynyt ulkona vaan halusi sisään.
Airshow jatkui eilenkin ja siitä sai osittain nauttia parvekkeelta, mukavaa. Kääpiöt kirkuvat pirun paljon kovemmalla dB;llä kuin koneet ikuna. Sitäpaitsi, muistelin taas niitä aikoja, kun kentällä tuli käytyä usein sunnuntaisin, ihan vain huvikseen ja aina oli mukavaa. Suosittelen kaikille vaikka kotiseuturetkeä sinne päin – ei olisi pahitteeksi! Maisematkaan ja metsä eivät ole pahoja ollenkanas. Ravintola on Malmin vanhin samalla paikalla edelleen toimiva evästyslaitos ja ainakin ennen se oli jopa ihan kohtuullinen ,D Hauskaa seuraakin siellä yleensä oli ja tuolloin jopa edukasta ja hyvää kotoruokamaista purtavaa. Nykyään en siis tiedä, eli älkää tässä luottako minuun. Rakennus sinänsähän on jo kaunis katseltava ja retki varmasti sen arvoinen *kotiseutumainos, ei maksettu, ei puffattu*!
No, ei tästä mitään järkevää irtoa. Ei todellakaan. Ei minulla ole asiaakaan. Minua vain sattuu ja väsyttää, vuorotellen ja yhtäaikaa, jatkuvasti. Nyt ei voi mennä edes uusiounille, kele.
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kavrut! No ei sitt toi eilenkää viälä tehny donarist mitää, mutt jos jo tänää. Pitäishä sen tiätää, ett piän kissi tarvii fisuu eikä sitä valkost höttöö. Onneks se muistaa noi aamuheekut aina kummiskii, kalkonin ja kaakit. Saan mä iltasinki kaakkei, ainaski jos mä oon ollut kilti. Oon ollu, hjuu. Vaiks on se vähä vaikeet, ku toi lähtee pois, röihi meinate. Paljo helpompi olla kilti, jos mami on himass mun kaa. Sillo mäki tajuun lähtee oikeesee aikaa oikeesee paikkaa. Enkä tee nii paljo tyhmii muitakaa judekoi. Mä nimittäi yks päivä vähä kuavin yht isompaa puutaki tossa. Hmph, arvasha toi, tai siis näki, ku oli multaa sitt lattiall. Enhä mä sitä saanu takas millää... Hei, se otti sitt tommose tavisfoton must. Mä en ala, ku mä näytän ain ihan samalt joka fotos. Mutt ku mä melkee vaa goisin ja jos mä oon liikkees, mä oon nii nopee, ett mikää kaamera ehdi peräss. Nii ett saatte olla nyt tyytyväisii vaa toho täll kertaa. Mä yritän saada ton ottaa jotai muit, mutt se ain yrittää huijii mua joteskii >o<
Kliffaa viiko alkuu hei ihan jokasell, mamill ei, se ei tykkää!
-----------------------------------
Ei, ei pidäkään, kiitosta vaan!
Päivän slogan: Nythän on niin, että minä olen kipeä, vaikka lääkäri olisi mitä mieltä... todennäköisesti eri mieltä.
Luettua: Helena von Zweigbergk – Kun jumala sulki silmänsä, Rakkaus on viiltävää, Joka häpeää kantaa, oikea kunnon sessio siis. Näissähän on pääosassa vankilapappi, joka joutuu erikoisten tilanteiden uhriksi, todistajaksi ja jopa mukaan. Ei uskontoa, sentään ja paljoakaan, vaan rikoksia ja elämää vankilan seinien sisällä. Lisäksi naispapin pohdintaa omasta itsestään ja suhteestaan toiseen pappiin, työhönsä ja elämään. Suht leppeää luettavaa unien välissä. Jopa muutamia ajatuksia. Pahimpaan lukunälkään ihan ok, koska ovat menossa tiistaina palautukseen.
Jospa tänään lyhyemmin? Ei ole paljon asiaakaan, kun nukuin melkein koko lauantain. Oli niin hitosti univelkaa ja lähes nukkumaton yö takana. Troppasin itseäni kohtuureteästi ja annoin unen tulla ja kuljettaa. Eli vähänkin kun haukotus tai väsy näytti pientä rumaa päätään, Polga pötkölleen ja peitonkulmaa silmille. Hyvin maistui uni. Oikein monta kertaa, lopetin laskemisen kolmannen urvahduskerran jälkeen. Että nyt on nukuttu. Tosin tämä yö jäi taas erittäin lyhyeksi. Myös ensi yö voi sitten mennä tosi huonosti, kuten yleensä meneekin.
Ne hereilläoloajat käytin ruuan laittoon ja perunoiden kiehuessa pikaimureerasin kissankarvat laattioilta. Jesh! Lääkkeiden vaikutus antoi sen verta enegriaa. Lisäksi laitoin siksi aikaa taas pyörimään koneellisen pyykkiä, ne olivat valmiit juuri kun lopettelin ruokaani. Mahdottoman hyvä ajoitus siis. Ja ruoka kiinnostaa, vai? Kerron, vaikka ei kiinnostaisikaan. Eli herkuilla meikäläisittäin; uusia pieniä perunoita, muhennettua parsakaalia sen uuden repsetin mukaan, tomaatti-sipulasaladoa, keitetty kananhävytön ja jokunen pala silliä. Hurrrrjan hyvää. Pottuja jäi vielä tälle päivälle, ihan tarkoituksella. Saan tänään paistettuja uusia pottuja tai siis oikeastaan jonkinmoista vihannesspydäriä, en vaan vielä tiedä, mitä muuta sinne ängetään. Paljon sipulia kuitenkin. Ja mausteita.
Lukeminen jäikin sitten – ikävä kyllä – vähäisemmäksi. Olisin mieluusti lukenutkin, mutta tällä kertaa nukkuminen ja sen tarve vei ehdottoman voiton. Pääasia, että sain makoilla sängyssä. Koivet ovat heittäytyneet aika pahoiksi. Saattaa olla jopa vastaanotin tarvetta huomenna. Minähän en koipikipuisena lomalle lähde, nih kerta. Nyt nimittäin normikivun lisäksi akilleksia viiltelee joka askeleella, lisäksi piriformiskireys on äärimmillään ja jalkapöytiä puikotetaan kuumilla sukkapuikoilla... Ei tätä muuten osaa kuvailla, se pitäisi itse kokea. Ei kukaan olisi halukas, any?!
Mutta mikä huvitti tuossa lehtiä lukiessa... että Kuupperin Lissua (sitä Vinskiä kans) ei päästetä esiintymään Tampereelle . Hyvä Tampere – oikein kunnon moka, heheheeh. Lissuhan on itsekin nykyään uskovainen, shownsa olisi tuonut taatusti kaupunkiin kaivattua rahaa, mutta eikös nämä vetoa joihinkin ns. kristillisiin arvoihin. Lissu taitaa olla sitten väärä profeetta =D Ei tässä oikein voi kuin hekotella. Ziis näitä uskovaisia, jotka vetoavat ihan – siis ihan mihin tahansa! Lissu kun vastustaa huimeita, alkoa, tekee nuorisotyötä jne. kovasti paljon nykyään. Että ei kelpaa, eihän toki, malliksi. Hjuu, kun näyttääkin vähän Jesseltä, ei ole kraka kaulassa eikä valkoista paitaa... Se oli Tampereen moka se, ei tartte käydä siellä(kään) kaupungissa sitten enää! Minä kun nykyään valitsen menoni äärimmäisen tarkasti. Oikeasti, jos joku olisi lippua halvalla tarjonnut, olisin jopa harkinnut asiaa ,D
Josta tulikin mieleen armas yläkerran naapurini, joka vietti eilen päivällä uskomatonta ovenläimimis-showta aina käydessäni tupakalla. Hornetit sun muut eivät häirinneet – no, minustakin se oli ihan kivaa. Meneillään on Helsinki International Air Show, vielä tänääkin siis! Olen aina pitänyt Malmin lentokentästä, siellä on käyty jo kymmeniä vuosia ihan huvin vuoksi, juomassa ja istuskelemassa, kävelyllä (Silloin Joskus) lähistön ryteiköissä sekä katselemassa hyppykoneen (tuolloin vanha kunnon Pilatus-Oskar-Alfa ,D) lähtöä ja muuta kivaa. Luultavasti saamme siis pitää kentän kenttänä eikä sinne tule asuntoja. Jumalauta, Tsadi on täynnä peltoa, jonne väsätä kämppää, käyttäkää niitä ja nostakaa ne talot PYSTYYN sen sijaan, että rakennetaan jotain 2 - 3 kerroksista pientaloa, perkele! Nih! Jos ette kestä asua lähellä, muuttakaa jonnekin Epsoon korpiin tai hei – Kirkkonummella olen nähnyt todellista korpea, tyhjää näreikköä. Siellä on tilaa! Eivät kaikki voi asua omakotitalossa keskellä Manskua, eivät tod. Eivätkä haluakaan, en ainakaan minä! Kenttä nyt vain kuuluu tänne! Vähemmän sieltä äänisaastetta tulee kuin Vantaalta, josta tulevat koneet ajavat suoraan yli niin, että pyörät näkyvät. Täsmällisesti ajoissa, vieläpä... Nyt sitten siis asiaan, oudosti näköjään poikkeilen vähän sinne sun tänne taas tänään. Eli sen sijaan minä en sanonut mitään yöllä, kun parvekkeella huudettiin, laulettiin, tehtiin uutta nuorisoa ja muutenkin elettiin jurripäissään aika metelillä. Nähkääs kun muutenkin valvoin, ei se minua haitannut. Olisi varmaan pitänyt sitten haitata ja nostaa meteli, keskellä yötä. Hmmm... tämä on äärimmäisen mielenkiintoista. He eivät varmasti omasta mielestään häirinneet mitenkään, mutta minun harvat savutteluni taas kyllä häiritsevät (ainakin sitten kankkusessa, varmaan vielä pahemmin). Pitääkö tuon takia alkaa miettiä muuttoa vai pistäisikö peräti suitsukkeet aina röökin jälkeen palamaan – sen savu nimittäin iskee vielä pahemmin *ilkeä virn*? Mitäs muuten tykkäisitte ajatuksesta?
Voihan paashat, taas sunnuntai! Se on taas taksojen telliminen edessä – toimiikohan heillä edelleen nettiyhteys. Jumankauta, kun vahvistustakin pitää ihan erikseen pyytää... on tuo Palmiankin toiminta erikoista, jos oli edeltäjänsäkin. Kyllä se kaiken järjen mukaan olisi parasta, että tuon Helsinki-kortin saajat saisivat myös luvan itse tilata kyytinsä taksikeskuksesta tai invataksin suoraan – ihan miten parhaaksi itse näkevät. Kun asiaa perusteltiin muutamalla väärinkäytöksellä, voihan sen kortin täpätä pois niiltä, jotka kävivät Mikkelissä päiväkahvilla (tämä on nimittäin aivan kaupunkilegenda)!
Aijjahah, kello on taas vasta vähän yli kaksi. Tässä kohdassa reilusti yli kolme Tuota joo, siis ei nukuttanut. Särkee taas täpöllä, heitin mömelöt ja menen kohta uudestaan maate. Saa nähdä ehdinkö tämän valmiiksi, sitten seuraavan tunnin ajan ei Vuodatukseen kannata mitään yrittääkään, argh! Juu, en saa. Painun siis sänkyyn rauhallisin mielin.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffarit! Joo hei, ei tuu heekkui. Vaa sitä kissimuanaa, mutt se on onneks sitä iha hyvää. Ja sitt oon aamusi saanu kalkonibiitin ja hampulikaakkei. Ei niinku tänäänkää tuu mitää, toi kaivo pakkasest sitä valkost höttöö taas safkaks itellee. Mä en ala, piän viatoine kissi joutuu kärsii taas nälkää mont päivää, ku se syä sitä. Jos mä saisin pummittuu donarii vaiks illall, jos se duunais saladoo tai semmosii leipei... voi ku tekiskii! Muute mäki oon goisinu, ottanu relaa ja sillee. Sitt ku aurinko alkaa paistaa partsill, mä oon vaihtanu sinne. Mmm, ja välill käyny täss aamull tsigaas öttiäisii. Hei ei niit oo hirveest viäl näkyny. Toi lupas kyll, ett jos vaiks ens viikoll jo alettais polttaa siäl kynttelii ainaskii joskus – mä saisin sitt yäpeehosii *raks, rouskis*. Oon joo ollu iha kilti ja mami on paijattanu mua. Sen viakkuu tyynyll en oo uskaltanu goisiin jäädä kummiskaa, se voi vahinkos vaik plittaa mut. Nii ni oon siirtyny toho jalkopäähä sitt – hei, nyt tosa on sitt kunno fotokii must. Kerranki se ehti ja muisti ottaa. Mä oon ollu iha kadoksis koko lokist >o< Epist toi tommone. Mami on valikoiva taas, tai sitt se ei oo vaa saanu aikaseks mitää. Iha kui vaa.
Kliffaa söndaagii ja leedii viäl kaikill!
------------------------------------
Vincent, rauha maassa, toistaiseksi...
Päivän slogan: Muilla voi olla toisenlaisia mielipiteitä, mutta minä olen oikeassa!
Luettua: Anna Gavalda – Lohduttaja, erikoinen opus. Aluksi en millään päässyt / jaksanut nousta kärryille, kunnes tarina alkoi kulkea. Ehkä se oli tarkoituskin... Keski-ikäinen mies identiteettikriisissä; suhde naisystävään on erikoinen, mies ei jaksaisi enää työtään siinä merkityksessä kuin aikaisemmin (raha, matkustaminen, asema), ajatukset alkavat kulkea omia latujaan. Lisäksi hän saa kuulla eräästä kuolemasta. Hän muistaa nuoruusystävänsä, jota lähtee tapaamaan. Ja tapaa samanlaisen, itsensä unohtaneen uraohjuksen feikkitalossa, feikkivaimoineen. Koulujuhlissa kuitenkin ilmestyy eteen uusi naistuttavuus, joka asuu lapsilauman kanssa vanhassa upeassa talorötiskössä ja kertoo hänelle tarinansa. Kirja on tiiliskivi ja tässä vain osa tarinaa, ei juonipaljatuksia siis. Tavallaan pidin tästä, kun pääsin aivan loppuun. Ehkä alku todellakin kuvaa miehen silloista tilaa, en ole riittävän koulutettu (ainakaan eräiden henkilöiden mielestä) analysoimaan tekstiä, joten annetaan sen olla. Pääasia, että minä pidin ja suosittelen – en kaikille sentään, jännäriä tästä ei saa tekemälläkään. Enempi ihmissuhdesotkua ja elämänarvojen uudelleen miettimistä. Jännä tuttavuuus kuitenkin. Ruth Rendell – Hepokatti , tästä minä olen aina pitänyt eli luennassa varmaan kolmatta tai neljättä kertaa. Suosittelen ja loput linkistä. Rendellin olenkin jo kehunut useampaan kertaan...
KISSIKENKÄT TOOOSI HILJAA TÄNÄÄN!
PS. Tiedoksi, että tajunnan räjäyttävät chilit kukkivat vasta nyt – kele! Ja vain osa, osa on vielä tosi pieniä. Tarvinnevat sisähoitoa vähän myöhemmin...
Jo toisen kerran tänä yönä on noustava ylös ja kello on n. 1.30. Hyvin siis menee, kele. Eipäs kun, koipia särkee niin täpöllä, lisäksi alkoi krampata, että katsoin parhaaksi nousta ylös ja keitellä kaffet sekä riipiä kourallisen mömelöitä. Ehkä jonkun tunnin päästä saisin nukuttua lisää. Toisaalta, olen myös niin kirotun vihainen, että sekin voipi vaikuttaa asiaan.
Ei olisi todellakaan eilen pitänyt kirjoittaa taksoista ja niiden toimivuudesta. Kuten sanoin, taatusti tapahtuu jotain merkillistä. Ja kyllä tapahtuikin: voi Palmian kuljetuspalvelut sentään (tämä ihan hakusanojen takia – tahtoo muidenkin lukevan tämän)! Odotin siis taksoa Varaston edessä normitapaan. Oli tosi nopsa lähtö röistä, kiireellistä lähtevää materiaalia jne. No, takso oli myöhässä, vähän vaan, mutta hiukan jo hermostutti. Kun auto tuli, siellä oli jo joku! Siis tilannehan on se, että työmatkakyytejä EI ikinä eikä koskaan yhdistetä, eli niissä ei käytetä kimppakyytiä. Muutoinhan joku voisi tulla töihin 1.5 h kierrellen ympäri Tsadia, samoin kävisi kotiinpaluun kanssa. Eli ne matkat kuljetaan aina yksin. Mutta mitä oli tehnyt tämä idiotiikkamainen kuski? Hän oli JO tätä ennen kuljettanut leidiä mukanaan kimppakyydissä tunnin (1 h) ajan. Aivan uskomatonta... siis mistään piittaamatonta toimintaa. Minulle kuski sitten selitti, että rouva viedään ensin kotoon ja sitten minut Malmille – ei se poikkea kuin 5 min aikataulusta kuitenkaan. Jo vainen valehteli, kusiainen, jos Pazilasta ajellaan Kennelmäkeen ja sieltä Malmille, aikaa menee puolisen tuntia eikä 5 min. Sain raivarin! Hillittömän Welhotar-raivarin: haukuin kuskin, joka vain pudisteli päätään. Sitten kysyin, eikö leidi aio valittaa asiasta? No, hän oli hyvin hissukan ja alistuneen näköinen – raivoni vain paheni. Soitin suoraan välityskeskukseen ja kysyin asiasta: aivan, siinä autossa siihen aikaan olisi pitänyt istua vain Polgan menossa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kuski oli tehnyt mokan eli ei ollut kieltäytynyt ylimääräisistä kyydeistä (liekö luullut, että siitä saisi jotakin ylimääräistä lovvoa tahi sitten glooriaa päällensä). Kuski sai samantien jotkin ohjeet puhelimestani, jonka annoin hänelle. Mutta koko reissu oli katastrofaalinen, minä haukuin ja puhuin rumia – myönnetään. En kuitenkaan käyttänyt rasistikorttia, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kunnes tajusin (kirjoittaessani valitusta Palmiaan illalla kotona), että jospa tämä olikin johtunut siitä, että me molemmat olimme työssäkäyviä naisia ja vammaisia, pää pelasi, koivet eivät, ilman apuvälineitä vieläpä liikkeellä. Hän siis saattoi käyttäytyä oman kulttuurinsa perinteiden tavoin. Ilmoitinkin sitten, että taidankin tarkistaa tasa-arvovaltuutetulta, miten tällaiseen pitäisi suhtautua... vammaisten valkoisten naisten sortoa? Eikö olekin mielenkiintoista?
Prle, minä olen vieläkin raivosta kankeana. En vähiten sen jo kyydissä olleen hissukan vuoksi, joka tuskin kehtaa tehdä edes valitusta! Jumankekka, tuollainen kohtelu nyt vaan ei satu täällä onnistumaan.... No, odotin sitten vielä kuljetusta kotoon siinä Risman edessä (ei, en käynyt kaupassa!). Kun takso tuli, se oli jo sen verran myöhässä, että olin melkein jo taas soittamassa Palmiaan. No, kiipesin autoon myrtsinä ja kuski kehtasi vielä sanoa, olevansa vähän myöhässä eikä heti huomannut minua. Hän kun etsi pyörätuolissa olevaa? Tuota, teki taas mieli sanoa, että sieltä löytyvät nekin tiedot, profiilista ja tilauksesta, kun vaan viitsii ja osaa katsoa. Voi kilin sukupuolielimet! Pääsin siis sisään ja kaarroimme kotia kohti, kuskin puhelin soi ja kajarit olivat päällä: Siellä osa Palmian henkilökuntaa kysyi, onko Polgara Welhotar JO kyydissä (hieman huolestuneella ja jännittyneellä äänellä). Kun kuski vastasi asiakkaan istuvan jo autossa, herrahenkilön huojennus oli huomattava.... Siis ilmeisesti minulla on tuollakin jo jonkinlainen merkintä ”käsiteltävä varoen, älä mene liian lähelle, ärsytettynä vaarallinen itselleen ja muille”. Että se siitä, miten ennustukset toteuttavat itseään – kuten minä eilen sanoin! Älkää, älkää missään nimessä toivoko mitään. Pahimmoillaan toivomuksenne voi jopa toteutua =I
No niin, pahin raivo asiasta on purettu! Purin sen kyllä jo Belgarionille, mutta hän on niin tottunut näihin raivareihini, että lähes naureskelee asioille. Toisinaan kyllä mainitsee, ettei sitten tunne minua, jos alan riehumaan keskellä väkijoukkoa ,D No, repäisin tuossa myös magnesiumit, ehkä menen nyt lepuuttamaan ja jatkan tätä postausta myöhemmin – asiaa tahi ei!
Belgarionin kanssa toimimme kuitenkin tiiminä niin saumattomasti, että hyvin ehdimme hoitaa asiat. Minä sain kirjani postista, ziitosta vaan taas kustantajalle ja perästä kuuluu *prööööööööt*. Lisäksi häiriköin vihannestsioskilla, tosin vain vähän, koska kotona oli kaikkea herkkua. Sitten vain täsmäisku Liiterin ja valmista tuli. On se hyvä vaan, että Belgarion jaksaa kestää minua! Kiitokseksi sijoitan tähän johonkin väliin kuvan hänen ponnaristaan – olen suorastaan kade siitä. Ja vain vuoden kasvatuksen tulos siilistä mukavaksi pölyhuiskuksi =D Lupasin, että kukaan ei tunnista häntä kuvasta, ehheheh.
Kotona Belgarion keskittyi Lost in Translation –kirjaan, josta hänkin nautti täpöllä, suosittelen! Hirveää hekotusta välillä, lisäksi hänellä kun on tuo kieli ja vivahteet vielä paremmin hallussa kuin itselläni eli näytti nauttivan olostaan. Kun vängersin iltapalaksi kevätkääryleitä pari kummallekin sekä chilirahkalevitteellä täytettyjä herkkareita samaan uuniin, olimmekin tyytyväisiä. Ja kun oli ns. karkkipäivä (-> hyvää ruokaa kerran viikossa –rojekti) söimme õuna-kaaneli strideliä hillon kanssa ja ilman, keksejä hillon kanssa ja ilman, mansikka-valkosuklaa –pusuja sekä kohukked päälle – niin ja kaikki tämä vaffan kaffen kanssa. Kyllä siinä jo täyttyi sekä vanhempi että nuorempi sukunsa edustaja. Lisäksi kumpikin ehdimme lukea yhden kirjan, jorista joutavia atk:sta ja maailmanpolitiikan nykytilanteesta, setelinpidikkeistä ja muusta tärkeästä ja asiallisesta asiasta. Hän sai mukaansa survival packin erilaista syötävää ensi viikoksi. Näyttää näin loma-aikana, kun luentoja on harvassa, tuo ruuanlaitto ja –hankinta olevan vähän kehnohkoa – enempi leipä ja salaatti –linjaa.
Muuta eilisestä? Kirjasto tarjosi yllärinä kuusi varausta ja matkalla on muutama, ei paha. Lisää lukemattomia kirjoja, huh. Vihanneksia on taatusti riittävästi, vaikka unohdinkin porkkanat. Toisaalta ostin melkoisen jättimäisen retikan ,D Tänään tarjolla itselleni perunaa ja silliä, herkkua siis.... ehkä jopa kananhävyttömän (keitetyn sellaisen) kera sekä tomaatti-sipulisaladoa. Muuten normiruuat sekä itselle että kissille taas viikoksi. Pikkusoffa näytti muuten aika veikeältä eilen: siihen oli majoittunut ainakin viisi pikkutyynyä, torkkupeitto, Belgarion ja Vincent, kissinleluja, pari lehteä ja jokunen kirja, niin sekä Reppu! Vincent tosiaan vielä punki itsensä kaiken tämän keskelle levittäytyen ympärilleen ja alkoi kuorsata oikein kunnolla nauttien. Nauratti! Laiva on lastattu ,D
Tarjolla päivän PC-tarina (poimittu niistä pistelokeista): "asensin XP:tä kolme päivää. Nettikin alkoi toimia, kun tajusin yhdistää modeemin... jne. " Tuota, ehkäpä näitä pistelokeja pitävät todellakin tarvitsevat ne ostoskorttinsa, meikkinsä ja muut (mm. tikkarit!). *eheheh*
No myönnetään – tässä välissä kävin kaksi kertaa hereillä, mutta en jaksanut aloittaa kirjoittamista. Sain sentään nukuttua jonkun tunnin, silti särkee. Lisää huomenna, ehkä.
-------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! On se sitt kliffa, ett toi Poika käy. Mä pakastan sitä edellee, moon sen vanittaja! Juuh, nytki mä menin sen viakkuu ja ensiks hurrasi iha äldest ja sitt mä aloin kuarsii, ku sain kert sen tuamaa muanaa. Juu, Poika tua mulle kaikki! Enkä välitä, vaiks mami sanoo, ett se valkkaa ja maksaa. Se on se kaikkein kivoin, kun sen tua himaa, nih kerta. Ja son Poika. Eikä sitt tullu munst fotoikaa, se saa käyttää ton kuvatilan. Muute mä sain sitt sitä heekkumuanaa ja fisuu lisää ja semmost. Tai kai ne on mamin judekoi osa, ett mä saan sitt, ku se duunaa jotai sopivaa. Tänää ei, mä tiän. Mä tsekkasin jo, mitä se skrivast. Jos se syä sillii, se ei oo kissill sopivaa, jäks ja hyi! Mutt mä saankii sitt jotai muut. Ja melkee jo goisin sen tyynyll, ainaskii se jo paijattaa mua. Varmuude vuaks mä siirryin goisii toho jalkopäähä. No, mä kuarsin taas! Mull meni kans yä vähä rikki, ku toi yks hyppi ylhääl ja vänisi. Sen tassut on kipeet, en tajuu. Mutt nii se on vaa välill. Ei tassuttelis sitt eikä menis sinne röihi. Mä oon sata kertaa sanonu, ett mä tarviin kokopäivähoitoo. Se vaa väittää, ett joku LEKA ei hyväksy semmost, ett se sais siit rahaa, ett on erityishoitoo tartteva kissi >o< Mä niill viäl näytän...
Kliffaa löördaagii kuiteskii kaikill – relataa ja syädää hyvi, eiks?
------------------------------------
Päivän slogan: Kyllä sitä voi maata katuojan pohjallakin ja katsella tähtiä...
Päivän biisi: Rakastan turkulaisia (yksi panovihreä löytyy sanoista, kuka löytää?)
Luettua: Ruth Rendell - Veden lumo, tämäkin sessio jatkuu edelleen eli uusintaluennassa. Erinomaisen mielenkiintoista, pirullisen koukuttavaa ja psykologista ahdinkoa sekä omituisuuksia. Lisää jälleen linkistä. Suositan edelleen kaikille, jotka eivät ole (vielä) tutustuneet ao. kirjailijan tuotantoon! Jaana Taponen – Lalalandia, uutuushömppää kotimaisittain. Yritystä on, mutta ei oikein kulje. Hiukan liian osoittelevaa, liikaa koristelua jne. Eli en ihmeemmin pitänyt, vain tosihömpän kavereille ja hätälukemiseksi. Linkki mainitsee karrikoinnin ja hauskan sanailun – no, tuota, ehkä minä luen sitten asioita vähän eri tavalla...
Olen minä väsy, voi jestas. Ei voi mitään, tämä alkaa heti maanantain jälkeen. Vaikka miten ottaisi rauhallisesti (tai ei-rauhallisesti), mikään ei auta. MUTTA – vielä ensi viikko ja sitten Welhottarella on loma, kesäloma ,D Eeheheheeh, kun kukaan muu ei enää ole lomalla, minulla on mistä ottaa. Ja talveksi jää parikymmentä lomapäivää *virnuaa*. Kun räntää sataa ja muut kahlaavat töihin marraskuun mitäänsanomattomana tiistaina, minä käännän tyytyväisenä kylkeä kahden peiton alla, kurotan sukl... sukat ja kirjan käsiini ja aloitan mielettömän aamuluentasession. Keittelen toiset aamukaffet, en pue päivävaatteita olleskaan jne. Käytännössä siis 3.5 viikkoa jää ainakin talveksi. Ja jos en saa jatkosopparia Varastolle, kaikki on pidettävä ennen vuodenvaihdetta, myös jo kertynyt uusi loma. Jota tulisi sitten – ööööö – vielä lisäksi melkein toiset parikymmentä päivää. Ei paha! Eihän, ajatuksena siis? Sanokaa jo, että joku olisi edes vähän kateellinen kerran minullekin, edes minun mielikseni. Jooko?
Eilen sain taas aikaiseksi toistaiseksi tuntematonta herkkua, muhennettua parsakaalia. Jömmassa oli nimittäin jo ennestään puisevaa sellaista, kun vieras toi uutta tuoretta herkkua. Vanha joutui siis pataan ja keitettäväksi. Koska se oli tosiaan kuivaa, mietin mitä tehdä. Ja kas, omasta päästä taas. Keitin sen kunnolla lähes kypsäksi varsinensa kaikkinensa. Vedet huut helkkariin. Sitten päälle pari ruokalusikallista Liiterin yrttirahkalevitettä (joku sulatejuusto, murenneltu savutofu tai soijakerman lörähdys ajaa saman asian), sieniliemikuutio muserrettuna ja ei kun sauvasekoittimella tasaiseksi. Mitään nestettä ei tarvinnut lisätä. Sitten sössöön sekoitin pieneksi pilpottua purjoa ja pienen pieniä kuutioita paprikaa. Olipa vinkeän näköistä, mutta äärettömän hyvän makuista mössöä! Kannattaa kokeilla, minä söin tämän sellaisenaan. Olisi varmaan hyvä lisuke johonkin muuhunkin ja jokainen tietty maustaa tavallansa. Nyt tuli vain tämmöinen kokeilu, jota teen toistekin. Oli vaan niin karmiva nälkä ,D Vegetys pelaa, hjuu... tai ainakin jonkinasteisena!
Pitäisi ja pitäisi taas, onneksi Belgarion ei yhtään pistänyt hanttiin, kun pyysin apua kauppa-posti-yms. roudaukseen. Hän tietää saavansa kuitenkin jotakin hyvää iltaruokaa ja vähän herkkuja mukaan, opiskelija-avustusta nähkääs. Nyt kun menossa on kaksi kesäkurssia vielä ennen Lipaston alkamista eikä hän saa mistään tukiaisia, ovat ruokarahatkin melko vähissä. Josko sitten kehittelisi pienen stipendin parin viikon päähän. Hän lupasi sitten parina päivänä avittaa mattopyykissä ja Kummisedän loppujen vaatteiden ja tavaroiden setvimisessä ja pyykkäämisestä. Se on pakko hoitaa talopesulan isoilla koneilla ja tehdä jonkinlainen erottelu käypäisistä ja roskiin heitettävistä, niitäkin kun on vielä mukana jätesäkeissä. Tytöt eivät olleet pystyneet kaikkea hoitamaan, olivat vain tyhjänneet kaiken säkkeihin sekaisin. Ei niin mukava homma, mutta välttämätöntä. Hyvä, että saa siihen kaverin... en oikein yksin selviäisi – en fyysisesti enkä varmaan psyykkisestikään, alkaisin ulista ääneen. No, sekin on sen ajan murhe!
Varastolla oli yllättäen eilenkin ihan siedettävää. Uutta pomoa ei vielä ole valittu ja väliaikainen on lomalla. Juorut kulkevat, mitään ei ole vielä tiedossa. Silti kaikki paiskivat töitä kohtuudella, myös minä siis. Ehdin kuitenkin tehdä tärkeimmät eli lukea muutaman uuden lokin ja ok, myönnetään myönnetään, ihan vähän vaan kommentoida. Taksotkin ovat kulkeneet melkein ajoissa. Odotan vain kelien muuttumista ja talven tuloa, ans kattoo sitten. Hyvä kuitenkin näin, odottelemaan joutuu, mutta ei tuntitolkulla kuitenkaan, vain kerran meni tosi överiksi ja kerran oli minut unohdettu kokonaan. 1.5 kk:n aikana aivan kohtuuhyvin. Nyt kun kirjoitan tästä, tietysti tänään taas tapahtuu jotakin todella merkillistä.
Edelleen on myönnettävä, että minusta on vähän pelottavaa: minulla on kamalan paljon lukemattomia kirjoja! En muista, olisiko tällaista tilannetta ollut kuin muutaman kerran aikaisemmin. Hienoa toki, mutta jostakin syystä vähän ahdistavaa. Olen nimittäin aina tottunut metsästämään uutta luettavaa kissojen ja koirien kanssa – nyt sitä vaan on tuotu minulle kotiin erinäisin tavoin =O Elämä on outoa, mutta kummallista.
Jospa tästä jotenkin jaksaisi friskaantua. Päivän tuhokin on tehty, vitamiinijuoma kaatui pienen *köh* kirjan hennosta kosketuksesta pitkin pöytää ja plaattiata. Tiedättehän, että lasillinen nestettä on vähintään litra, kun sen joutuu siivoamaan pöydältä ja muualta, argh. Pääsiäiskäsi minä! Toiseksi, kulutin melkein puoli tuntia kälyisen Vintoosan Visvan asetuksien säätelyyn, argh. Ei ne prleet ole siellä, missä ne ennen oli – siis kun töissä on XP jne. No tehän tiedätte mitä minä tarkoitan, prleen Keitsin poika!
Tänään on kuitenkin jo vähän raikkaampi keli, hienoa. Löysin myös päälleni paidan, jota en muistanut omistavanikaan – kiitosta vaan kaappikummitus. Eikä kun Varastolle ja sitten Malmille sekä illalla kotiin. Sitten minä vasta väsy olenkin *huokaa jo etukäteen*.
------------------------------------
Purrrrrrrrve, kaiffat! Mä en kyll oo siis hei yhtää väsy, en olleskaa. Vaiks en sitt saanu eile fisuliinii. Sain kissimuanaa, kalkonii ja hampulikaakkei. Iha vähä orja paijatti, tooooosi vähä. Se o viäläki vähä vissii myrtsinä jostai, emmä vaa tiijä mistä >o< Ymmärrä yhtää olleskaa tommost. Mutt mä tiän, ett Poika on luvannu tulla tänää ja sen Reppu kaa. Mä saan taas kyttii sen viakus ja se tua mulle heekkui. Ja jos oikee hyvä tsägä käy, se antaa kans jotai suaraa sen lautaselt, niinko joskus, mmm. Tykkään <3 Mami on nii tavis, Poika on iha eri jutska. Ja sitt mamikii jää himaa ja me saadaa olla kaksistee enkä mä sillo tee yhtää typerii judekoi. Siis yleensä ainaskaa. Jollei mua tahaltee jätetä yksin tai jotai. Mä lupaan kyll yrittää taas olla oikee kilti (tual on mjunaisii, mä näin elittäi). Tai en tiijä, tosa aamyästä ku mami kävi ylhääl ku sitä veti koivista, mä hyäkin sen koipii – ei voinu mitään, ne koivet vaa tuli siihe etee ja noli nii paksut ja herkun näköset, ett mä iskin kii. Ja mami kiroili, hui. Ei toi oo jaksunu ottaa fotoi. Lupas ottaa sitt viikonloppun, ett tämmöne kuva täll kertaa ja täält.
Kliffaa viikendii hei kaikill kissinkoill – häntylit pystyy ja tassut menoks!
---------------------------------------
Vincent, olikohan tuo jotenkin tahditon toivotus? Minusta se kuulostaa siltä...
Päivän slogan: Minä pidän yksinkertaisista asioista: puhtaista vihanneksista, siisteistä kissoista ja mielikuvituksekkaista ihmisistä.
Luettua: Ruth Rendell – Kerro, kerro kuvastin, Rendelliä parhaimmillaan. Psykologinen trilleri omituisista tai erikoisista ihmisistä – tai normaaleista ihmisistä, jotka muuttuvat jostakin syystä. Linkistä taas lisää. Tämäkin uudelleen luettavana ainakin toista kertaa. Welhotar pitää Rendellistä kovasti ja suosittaa muillekin. Mielellään runsaana kerta-annoksena eli kaikki opukset suht peräjälkeen kuten minä yleensä nautin näitä enemmän julkaisseiden kirjoista. Bernard Beckett – Genesis, erinomaisen oudohko tarina, jonka päätös on vielä oudompi. Toteutus äärimmäisen mielenkiintoinen. Vähänkään scifistä kiinnostuneille ehdotonta luettavaa – minä pidin kovasti paljon!
Olisinko muka nukkunut, kivuton ja hyväntuulinen? Älkää viitsikö naurattaa wanhaa... On vaan kerrottava ihan paska juttu. Siis Vincent teki sen taas, selkeästi harkittuna tekona. Jos puruissa on kusta, minä en ole kotona ja hän on sängyllä -> paskitaan sänkyyn. Nyt se santana oli vielä kaivanut päiväpeiton pois ja paskinut satiinilakanalle – ei prleen munattomalle kollille kaikki kelpaa. Joten pyykki-illaksi meni, Vincent vähäksi aikaa arestiin pesukoneen kanssa eikä mitään ylimääräisiä herkkuja. Lisäksi kiroilua ja melskaamista. Prle, minen jaksa alkaa taas johkin hevleton paperi- ja haisusouvviin. EN!
Paska haisee nimittäin jo niin paljon muutenkin – suurenmoisella mielenkiinnolla odotamma eri puolueiden selvityksiä, mistä sitä rahhoo oikein on tullutkaan! Eikö olekin erikoista; jokainen luonnollinen oikeustoimikelpoinen henkilö, joka ansaitsee rahaa / jokainen yritys ja yksityisyrittäjä / erilaiset yhdistykset ja järjestöt joutuvat kertomaan tulonsa mm. veroilmoituksen muodossa – lisäksi on olemassa erinäisiä edellytyksiä kirjanpidosta... Mutta ”me vaan saatiin jostain jonkun verran, oikeesti aika paljonkin, rahaa, sitten me käytettiin se eikä meillä ole mitään tietoa mistä se tuli ja mihin se meni”. Eli uutiset muistuttavat Kylli-täti piirtää ja kertoo –ohjelmaa.
Hörhö kävi hakemassa lopultakin haisutavaransa ja paperinsa sekä poistui kämpilleen. Muisti toki ottaa jömmakympin, johan se ehti ollakin muutaman päivän. Kunto näytti kuitenkin kohtuulliselta ja jotakin sovittua asia-asiaakin oli, joten toivottavasti se siittä. Tämä noin, kun tuli hajuista puheeksi vielä. Ja edelleen hän tarvinnee pientä tsemppausta, paremmalta näyttää. Enhän minä ole raivonnutkaan kuin vasta toistakymmentä vuotta *virn*, että asiat pitäisi alkaa hoitaa ihan itse!
En ole kai maininnut, että perstaina tapasin roudausreissulla pari Herjaamon työntekijää... olivat menossa "miittiin", juu nou, perstai ja kaikki ja silleensä. Pyysivät jopa minua mukaansa bisselle. Onneksi oli tekosyy - tuo ihana tekosyy! En olisi halunnut, jaksanut enkä suoraan sanoen edes kauhean kiinnostunut. Jo siinä 5 min ehdin kuulla liiasta työnteosta, töykeistä nykyistä työkavereista (siis eri sakkia kuin joskus) ja muuta vastaavaa. Tod.näk. en olisi siis jaksanut kuunnella ja jos olisin kertonut Varastosta, ei kukaan olisi luultavasti ymmärtänyt. En epäile ymmärryksen tasoa, mutta tiedän sen vain itsestäni - en minä olisi tuolloin jaksanut jonkun muun räpeltämisen kertomista jossain muussa duunissa, en todellakaan. Eli näin, kuulumisia siis muualta eli valitusta Uudelta Herjaamolta *häijy virn*. Onneksi he eivät tiedä, että saan rapoja myös muualta, pariltakin eri taholta ;D
Muuten, poikkesin kirjastossa ja tarjolla vain vanhoja jo luettuja dekkareita, ei sen kummempaa. Hyvä, että matkalukemista riittää ja sitä tarvitaan. Taksot kulkevat, mutta niitä joutuu odottamaan juuri sen kriittisen ajan - soittaako vaiko eikö. Ei ole vielä ollut tilaisuutta. Parempi näin. Kovin ovat vain epäluuloisia (uudet kuskit!), mitä kautta ajaa - taas eilen jouduin neuvomaan kädestä pitäen Malmille, kunnes hemmo uskoi minun olevan oikeassa. Uskomatonta, ne eivät usko minun ehdotustani ajoreitistä, kunnes ajavat sitä kautta itse. Ja minä kun oikeasti ehdotan sitä sen takia, että se on kuskille (ja tietty itselle) nopein ajaa, jos on vaikka aikatauluttamista niin senkin ehtii silloin... argh.
Sen sijaan valitin SS-kaupasta eli Prismasta, sain vastauksenkin, ympäripyöreän. Siinä mm. todettiin, että he ovat nimenomaan huomioineet (!!!) vanhukset, vammaiset ja pienten lasten äidit (!!!!) remontissa eli se toteutuu kolmessa osassa ja Risma on valmis vasta syyskuun lopussa. Ahahahah - methän siirryimme jo Koohon, vaikka ketuttaakin. Rismassa ei nyt vaan ole mitään, ei yhtään mitään. Ei tärkeimpiä ei kissitaravoita eikä tuoreita vihanneksia. Meidän puolestamme saa muhia omassa ystävällisyydessään ihan rauhassa. Kerroin sen myös heille vastaukseksi! Olen ollut siis oikein ilkeä ja pahantahtoinen. Minusta vaan remppa oli täysin väärin suunniteltu - olisivat säilyttäneet perustarpeet, mutta mitä vielä. Juomia, siis lantrinkia, limsaa, energiajuomia, mehuja yms. on kymmeniä hyllyjä, leipiä pari. Bisseille on oma iso koppi =O Jee, perustarve on siinä. Samoin maitotuotteet ovat perheestä ja savutofua en edes nähnyt. No, ehkä siellä on maitoa, ranskista, voita ja lauvantaimakkaraa alakertaan!
Jätin piruuttani kipulääkityksen eilen iltapäivällä vegs, ihan sama. Ei sillä ole edes psykopaattista vaikutusta, ei mitään (ei edes vieroitusoireita!) – hah, minun olisi siis lisättävä annosta aika rajusti, että se oikeasti tehoaisi. Prleen omisarvis on ilm. lomalla. Ja sitten olen minä kohta lomalla. Ei stana, nämä asiat eivät koskaan kulje yhtäjalkaa.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat. Joo, ai te kuulitte tai siis näitte jo. Joo, tota, mä en voi sille mitää. Ku mä jäin aamull goisii toho sänkyy. Ja sitt painuin partsill, ja tulin takaskii sänkyy jossain vaiheess, ku se on nii ihana nyt ku on nii karmee kuuma. Nii ni tuli vaa hätä, joo. Emmä mitää voinu, ei oo mun syy. Miksei toi oo himass vaihtaas purui aina ku mä oon käyny lodjull? Siis ton ryäpaikan vikahan son. Meill Malmill ain sanotaa, ett mä en tiedä, mikä muhun meni. Enkä mä tosiaan tiädä. Mähä ihmetteli hirveest ku toi tuli – molin meinaa unohtanu koko judekan jo. No kai se haisto sen, outo akka, hirveen tarkka nokka sill, hjuu. En oo saanu heekkui, tavismuanaa vaa. Kai se sitt on oikee *huokaus*, enkä mä pääse sen viakkuu tiäs millo sitte... Pitiki taas töpätä! Eiks joku vois välill ain muistutta mua, hei kavrut? Ai se laitto jonku kakkiskasan kuvankii. Hei, toi EI siis oo mun, ei varpist, se ei vaa löytäny muut, EI oo...
No, kliffaa daagii kuiteskii kaikill kissinkoill, muill mä uskalla mitää sanookkaa enää vähää aikaa.
--------------------------------------
Aivan, Vincent, aivan!
Päivän slogan: Minä en pidä itsestäni kovinkaan paljon, miksi pitäisin siis muista tai muut minusta?
Luettua: Sebastian Faulks – Engleby, merkillinen tarina opiskelevasta nuoresta miehestä ja hänen elämästään 1970-luvulla ja jatkossa... kunnes kertomus alkaa saada merkillisiä piirteitä. Arvostettuna lehtimiehenä nykyään toimiva mies joutuu outoon tilanteeseen. Herra on tuntenut ainakin yhden kadonneen naisen, ehkä toisenkin. Onko hän murhannut heidät? Kuka on oikea murhaaja? Tämä ei oikeastaan ole jännäri – ensimmäiseksi mieleen tulee American Psyko ja Sisustaja, tämä kulkee osittain samoja latuja. Jotakin samaa, mutta paljon paljon muutakin. Ehdottomasti luettavaa kastia, mielisairauttako vai vain mielikuvitusta ja mikä on rajana? Mikä on totta ja mikä ei? Kuka kertoo totuuden ja milloin. Suosittelen! Tess Gerritsen – Kirurgi, tämä oli vielä lukematta tältä kesältä, eli se mitä aikaisemmin jäi kertomatta saa täyttymyksensä tässä... Edelleen, Gerritsen on ihan luettavaa tavaraa.
Jahas, paikkakuntalaiset siellä vanhassa kotona – pitik ny taas menn istutta näkyvill nee kaikk, siis nii ne tein chilit, iha 17 kpl – ny Suami mene kyll rappioll!
Äärettömän normaali söndaagi. Ketuttaa, särkee ja vetuttaa – ilmakin on niin ahdistavaa ja kosteaa, argh. Minä en jaksa, en tykkää enkä halua. En mitään.
Ruokapuheita jostakin syystä luetaan, varmaan siksi, että on kiva lukea läskin syövän ja ahmivan sekä tekevän ruokaa – eikö? Eilen tein taas kukkakaalimuhennosta, jokusen uuden potun, palasen fisua – njam se nyt vaan on. Tälle päivälle jäivät jämät ja huomiseksi pitänee kehittää jotakin muuta. Unohdin muuten mainita, että armas Belgarion oli kerännyt The Äiteelle vattuja ison törpöllisen. Nekin ovat pakkasessa, en jaksanut eilen syödä. Että käy hermoon tämä aika. Ihmiset säntäävät metsään marjaan ja sieneen – no menkää, terveet penteleet. Tällä erää toinen koipeni on niin kipeä, että olen perstai-illasta asti liikkunut seinistä ja huonekaluista kiinni pidellen. Ei ole kiva kuulla sitten saavutuksia. Kyllä. Minä olen järjettömän katkera ja kateellinen, kyllä teidän se pitäisi jo tajuta! Enkä mene ostamaan mitään torilta, en taatusti. Enkä osta pakkaseen mitään. Yksinkertaisesti, en vain syö marjoja enkä sieniä. Se on minun ratkaisuni! Hah – vetuttaako?
Taksot pitäisi taas tellita, jep-jep. Muuten, muistattehan, että mainitsin Stadin kyydin nimen muuttumisesta ja siitä tiedottamisesta HEINÄKUUN alkupäivinä. No, perjantaina eli 7.8. tuli 21.7. päivätty kirje, jossa asiasta kerrottiin palvelujen käyttäjille! Mikä reagointinopeus, mikä mahtava ulosanti ja mikä uskomaton nopeus postin kulussa – minä ihailen Tsadin Muilutuksen nopeutta ja tehoa nyt aivan äärettömästi. Mikään muu taho ei ole vielä pystynyt tällaiseen! Mutta annas olla, kerran korttini jostain syystä näytti, että en olisi maksanut omavastuuta, vaikka olinkin – se näkyi seuraavana päivänä ja jouduin maksamaan kahtena päivänä maksut itse, ennenkuin asia korjattiin sos.tstossa. Toki sos.tsto maksoi matkani minulle kuitteja vastaan takaisin, 2 kk:n päästä. Näin hienoa se on, tällainen mahtava palvelu, jonka me saamme ihan ilmaiseksi ja mitään tekemättä – kuten taas minulle kerrottiin! Voi vee, on hienoa olla koipivammakko. Tajuatteko te, että minä EN koskaan parane? Minä EN tule koskaan kävelemään roskista pidemmälle – en vaikka mitä tekisitte! Antaisitte jo minun jäädä kotiin. Muuten tulen harkitsemaan varsin radikaaleja toimenpiteitä asian hoitamiseksi itseäni tyydyttävällä tavalla. Minä en halua muuta kuin olla rauhassa kotona, lukea, kirjoittaa, syödä kerran päivässä ja lepuuttaa koipia niin, että ne eivät näytä halkaistuilta ranskanleiviltä, kuten nyt. Oi miksi, oi miksi? Kirottu?
Prle, taidan varata ajan omisarvikselle ja lietsoa itseni raivoon. Se voisi tehota. Ainakin jotakin tapahtuisi, luultavasti minut heitettäisiin ulos tai haettaisiin sillä kivalla autolla, jossa ovat mukana mukavat nuoret valkotakkiset pojat. Jos ei lääkärikään ymmärrä ja määrää tuollaisen kasan mömelöitä, ollaan melkoisen hukassa kaikenlaisten tärkeidenkin asioiden kanssa. Olen näköjään taas raivo- ja itsesäälituulella. Ei ihme, en ole kahteen yöhön saanut nukuttua. Päiväunetkin ovat olleet muutaman minuutin urvahduksia. Luulin montakin kertaa nukkuneeni pitkään, kun katsoin kelloa, oli mennyt ehkä 10 min. Hiukan uuvuttavaa...
Naapurikin (se alakerta, taas, huokaus) osoitti mieltään ja kälkätteli kovaan ääneen hajuista ja melusta? Mistä ihmeen melusta? Varmaan siitä, kun kaaduin ovea vasten – taisi niiden koira säikähtää. Kele. En minä sille mitään voinut, että koivet eivät tuossa oudolla kynnyksellä pidä. Eivät kyllä pidä siis tasaisellakaan, mutta parvekkeen kynnys on sellainen kynnyskysymys *eh – vaisu eh*! Ja haju oli tietysti tupakkaa ja kukkakaalia. Perkele, kai ne nyt itsekin syövät jotakin muuta kuin makkaraa? Tai en minä tiedä, en minä haistele muiden oloja. Eikö niilläkään ole mitään luettavaa? Jospa kävisi työntämässä jokusen puoluelehden tahi kasvattavan kirjan postiluukusta terveisten kera ,D Juu, tuo oli hyvä idea! Saan taatusti ikuisia vihamiehiä, tai sitten selviää, että he eivät osaa lukea. Ainakin kuvalaatikon mökä sieltä kuuluu jatkuvasti... eee.. onkohan niillä lupa *kiero virn*. Voisin alkaa ilmiantajaksi, hyvää hyvyyttäni, kunniallisena kansalaisena?!
Ah, olen veemäisen pahalla tuulella. Nukkuminen jäi taas yrittelyksi. Turhaa siis. Väsyttää.
------------------------------------
Purrrrrrrrrve, mä just jolisin ton toisee kertaa ylös. Se on vaa taas ponppinu ylhääl ja manannu. Ei tommone oo kivaa, se häirii mua. Ja sitt se vaa ei oo kiva, ku joutuu herättää sen. Soli nähny taas jotai unta ja heräs siit sitte keske. Ehän mä voi tiätää, millo toi kattelee unii ja millo ei, tsori vaa. Ei vissii sitt oo tiados mitää heekkuikaa, hmph. No, partsill on kuiteskii kliffa makoilla ja eile illall mä kävin syömäss salaa kaikkii mahdollisii lehtii – oli tarvis. Nii ni eiks tää ala niistäki mutisee, ettei tarttis. Kyll tarttee, kissin tarttee. Enkä mä suastu syämää sitä kylvöheinää, son pahaa. Kuivatut kukkastejämät o parempii, ne on ku raksui. Rauskuu vekkulist hampuleiss. Ja hei, nyt on yäöttiäiset tulleet. Mä sain semmose oikee ison kiinne yälä, heekkuu, joo. Se kans raksu hampais ja mamii vissii vähä yäkötti. Minkä mä sille voin, jos mä oon kiinnostunu niinku tommosest piänelukkatiäteest. Jotai p****a se on skrivannukki taas tonne, eihän toi se oo. Son joku ihme juttu taas. Mä en tajuu, jos mä kertoisi jotai tommost, toi sanois ett mä valhettelen. Juu, jos ihme skrivaa jota tommost, se kertoo tarinan. Ett ei vois hei vähempää kiinostaa. Eikä taaskaa oo fotoo – ihme touhuu täälläki. Orja uudelleekoulutuksee ja heti, ainaski viimestää sen lomall. Sillo se ehtis hyvi... tämmöse se kummiski löys, kelpaa toi.
Kliffaa söndaagii hei kaikill kissikamuill!
-----------------------------------------
Vincent, harvinaisen tahditon jopa kissaksi.
Päivän slogan: Olen koira, joka kulkee Helvettiin ja takaisin.
Luettua: Eeva Vuorenpää – Kotkansilmän uusi loisto, kartanotrilogian viimeinen osa eikä ihan kehno tämäkänä, ylläri, ylläri. Nyt päästään jo 80-luvun loppuun, kartanon uusiin suunnitelmiin ja traagisiin sekä rhomantillisiin tapahtumiin. Luettavaa viihdettä, sellaista suosiville oikein mukava opus. Lisää toisaalla. Neil Gaiman – Hautausmaan poika, hyvin gaimanmaista tarinaa nuorisolle. En antaisi ihan lasten käsiin, varsin pelottavaa kuitenkin. Vinkeä kuvitus tukee hyvin tarinaa, jossa eloon jäänyt vauva joutuu hautausmaan asukkien hoidettavaksi ja kasvatettavaksi, josta seuraakin varsin villejä kokemuksia. Suositeltava kirja myös aikuisille, erit. Gaimanista kiinnostuneille, kaveri osaa kirjoittaa myös nuorille – liekö omaa kokemusta peräti?
Ei, tämä ei varmasti ole sikalunssaa. Tiedän olevani porsas ihan joka tavalla, joten ei se minuun voi iskeä. Tämä on taatusti saatu erinäisistä blogeista, joissa on nuhaa ja muuta kivaa ollut tarjolla. Eilen alkoi jo tuntua aikastas pahalta, ei kuumetta, kurkku kipeä, köhinyt olen vähän jo melkein koko viikon. Mutta kun, ei ole sitä kuumetta, näytän niin normaalilta kuin Welhotar vain voi jne. Prletto, en minä voi olla pois töistä. Menen vaan ja tartutan kaikki samalla. Ei ole minun syytäni, jos perstai- ja marjantaipoissaoloja kytitään täpöllä! Ei tässä kovin helposti kuume nimittäin nouse, lääkitys on sitä luokkaa, että kuume ei yksinkertaisesti voi nousta... Ja toisen lääkityksen takia nenä ei valu. Just! Hullua, eikö?
No, siinä menee sitten viikonlopunkin ns. vapaa, arvattavasti kipeämpänä vielä. Ja miten helvatun kipeä mahdan illalla ollakaan. Pakko käydä kaupoissa ja hakea muonaa ja kissitaravoita, pakko käydä kirjastossa hakemassa jokunen varaus. Enkä millään jaksaisi yhtään mitään! Nyt myönnän, että veto on täysin vegs.
Varmuudeksi kävin kuitenkin Serkkuin Herkuissa hakemassa sairasmuonaa ja Belgarionille jotakin pientä. Eheheh, itselle pannkoogimoosia ja Lotte-keksejä, oikeaa lasten muonaa. Moosi on sitä maasikapitoista, on muuten hyvää ja halpista, njam. Edelleen jaksan ihmetellä hilloja ja niiden makua - kun niissä on niitä ihan oikeita marjoja ja hetelmiä *hämmhuok* ilman E-vitamiineja. Niin, tuosta pannkoogimoosista, sitä on kahta plaatua, maasika on parempaa, kun en syö õunayhdisteitä. Ja sitten löytyi sitä maasika-greipfruudijugua kans. Että nyt tropataan näillä herkuilla ,D Belgarion sai valkosipulisavujuustoa, kirsimoosia, Lotteja ja kuivahetelmiä. Lotte-keksit, ai että, tulee ihan lapsuus mieleen. Niitä on taviksia ja suklaata, tavikset on parempia. Ihan kuin joskus pienenä olisin syönyt tämmöisiä. Ja kun tuli vieraita, päälle sai laittaa jotain hilloa. Njam. Oikeasti, tämä yhdistelmä on järkkyhyvä – ja vaffaa kaffeta, lunssa voi painua huut hemmettiin.
Illalla oli vähän kuumetta ja kehno olo, päätä särki, joka edelleenkin on harvinaista. Vetäisin erinomaisen hyvin maustettua thai-tai-kalakeittoa kupillisen, se vähän helpotti (sisälsi valkosipulin, hot curryn ja jeeran lisäksi kolmea erilaista chiliä; kuivattua, säilöttyä ja sambal oeleekia!). Ja nukutti myös... ja kissi sai fisua, oli siis tyytyväinen. Mikäs meillä. Kauppalistakin on laadittu taas, jonkinmoinen. Helkkari, että kaikkea pitää tuoda samalla kertaa ja vielä Koo-isokaupasta, en tykkää. Liiteri nyt on ihan ok ja vihannestsioski. Niin ja kirjasto. Pakko jaksaa – houkutukset ovat suuremmat kuin kivun tietoisuus. Kustantajakin taas muisti trilogian kolmannella opuksella, ziitosta vaan. Arvostelu jäänee viikonloppuun. En nyt jaksa.
Varastollakin on epäkivaa. UP kävi taas kysymässä, onko minulla töitä? Olin melko penseä, olin kuitenkin oikeasti vääntänyt pikkuhiljaa hommia koko päivän. Juuri silloin ei tietenkään ollut mitään! Tyypillistä. Ja olin mokaillut yhden pikkujutun, josta eräs henkilö - nätisti kyllä – huomautti. Silmät vain vuotivat niin pahasti, että en tod. nähnyt kunnolla, mitä hän oli lyijärillä kirjoittanut hennosti erääseen kohtaan. Nolotus, minähän yleensä olen hyvä =( Kerroin kyllä olevani lunssassa, mutta se meni varmaan selittelyn piikkiin.
Ai niin, Hörhö soitti eilen puolelta päivin kertoakseen uudesta asunnostaan. Oli hänen mielestään tosi outoa, vasta maalattua, uusia tavaroita ja tosi siistiä. Sanoi tuntevansa olonsa oudoksi ja epämukavaksi *heko*. Vain yksi solukaveri ja siis ihan ikkarioma huone. Lupasi tulla hakemaan ne tavaransa ja rapota lisää. Mietin jo, että pitää ainakin antaa ginidarraa, että saa lastensa kuvat esille ja ehkä hän haluaisi valita jotakin seinälle noista minun valikoimistani. Näyttää siltä, että hän on varo-varo-vasti nousemassa ylös. Ajatelkaa nyt, on se varmaan outoa, kun on tottunut nukkumaan rapuissa, parkkitalojen lämpöputkien ja –puhaltimien lähettyvillä, autiotaloissa jne. Välillä ehkä Hörhöttären luona pari yötä, meilläkin karseilla pakkasilla aina jonkun yön. Heh, oikeasti, hän kuulosti kauhistuneelta =D
Voihan vee, pitäisiköhän maanantaina vääntäytyä omisarvikselle ja valittaa ihan kaikesta. Mieluummin laittaisin kyllä meilin. Minä olen parempi kirjoittamaan kuin selittämään kaikkea nenäkkäin. No, minä mietin. Jos pystyn.
Joka tapauksessa, varastolle tieni käy...
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Siis hei, ei voi olla totta, mä sainkii yllärifisuliinii ku toi teki sitä kalasoppaa ku haisuu pahall. Taas sain pual fisuu ja kyll se sitt onki heekkuu. Sen jälkee menin partsill köllöttelee masun viakkuu >o< Voiks kissill olla paremmi, suulist ja hyvää safkaa. Ja mamil taitaa olla viäläkii kissikaakki mulle, ennenku se lähtee, jee! Ja sitt mä sanoin, ett tekee mulle-mulle-mulle oikee ison oman kauppalistan, ett Poika osaa tuada ihan kaikki jutskat. Muute mä rupeen tosi hävyttömäiseks, tai siis, no, tehä tiädätte. Jos menee kehnost, sitt menee mamilkii kehnost meinate. Ett ois paree, jos kaikki menis niinku mä tahon. Joo, on se tehny listan, mä käväsin tsiigaas. Sill on monta listaa. On se outo, pitäis sen nyt muistaa. Mä oon piän kissa, mun ei tartte. Mutt mami on iso ihmine, tsihih, tosi iso, sen pitäis jo niinku muistaa. Ainaskii mitä se meinaa syädä, ku se kert syä kummiskii joka päivä. Hei, mä kerron, eileskii se jäysti keksei ja sano sitt, etei mitää heekkui muka. Valhettelee! Iha tosi, mä vaiks vannon... semmosii noi ihmiset o. Yhtää välitä, valhettelee piänill kisseill. Siäll o pakkasess muute jauhist tai ainaskii mjunuaisii ja viäl vähä fisuliiniiki. Mä katoin eile, ku se otti muanaa. Ett ei oo mullakaa hätäpäivää. Ittell sill o jotai omituist. Ja sitt kaappi täynn jotai maustepuukkei. Ei oo ihan tervet tommonenkaa hei. Ja sitt se sanoo olevasa kipee. Kai tommosist purveleist tuleeki kipeeks. No mä meen nyt syämää mun aamusafkan, son tavismuanaa mutt pussist kummiskii, njam!
Kliffaa viikendii hei kaikill! Ja tost fotost, mä en tajuu, mutt mamin miälest soli hauska =O
--------------------------------------
Vincent, sinun tavarasi vievät kohta enemmän tilaa ja rahaa kuin minun viikon ruokani!
Päivän slogan: Jos on kipeänä töissä, voi olla myös kipeänä töistä... (vali-vali-vali)
Luettua: Minette Walters – Pirunkettu, uusioluennassa tämäkin. Pidän Waltersista, kieroa ja kavalan mukavaa. Oikein sopivaa yleensä Welhottaren mielentilaan. Suosittelen muillekin, linkistä enemmän tietoa juonesta, ei jaksa kirjoittaa. Totean vain, että näköjään aika moni suosii näitä dekkarikesiä eli kaikki mahd. dekkarit samaa kyytiä, ainakin sopii minulle. Niitä yleensä on tarjolla kirjastossa (vaikka nyt ei enää niin paljon, muutkin siis tod. harrastavat tätä kesäisin) ja ne ovat mukavaa ilta- ja yölukemista, suht. harmitonta eikä tarvitse juurikaan ajatella tai pähkiä mitään itse. Yleensä sen tekee joku muu kirjassa sinun puolestasi. No, nyt tulevat jo syysuutudet eli pöydällä on arvostelua odottelemassa viisi opusta =D Oikein kiva, mutta hiukan painostavaa. Lisää on tulossa jo ensi viikolla, auts! Aina mietin, olenko ahmaissut liikaa. Toisaalta, luen ainakin pari kirjaa päivässä, joten... Ai että miksi tässä ei ole toista opusta. No siksi, että aloitin tuon vasta eilisaamuna ja sain aamulla luettua. Toinen opus ei ole vielä lopussa, joten en sitä tähän vielä sijoitakaan! Nih kerta.
Jahas, se on sitten tännekin lokiin kurkistavien aika varata menolippunsa Pekingiin... minä taidan toimia matkanjohtajana, kuten joskus ennenkin *virn*.
Kirjoittelen tätä alkua illalla, nyt lopultakin ukkostaa. Toivottavasti se ei mene ohi... prle, taisi taas olla väärä hälyytys. Minä olen kaivannut kunnon myrskyä jo kohta pari kuukautta, saisi se jo tulla. Minun tuurillani olen silloin lomalla, mutta väliäkö sillä. Vietän ilmeisesti loman äärimmäisen muodikkaasti – tehän tiedätte, miten muodikas minä olen – kotona! Ehkä juon viinaa, ehkä en. Ehkä käyn jossakin, ehkä en. Kaikki on avoinna, varokaa siis! Koska tahansa Welhotar voi olla ovesi takana ja...
No, itse asiaan. Loppuviikko, tämä viikko on taas ollut ääriraskas. Olen ollut tiistaista lähtien taas tosi kipeänä, särkyä, kolotusta ja juilimista riittää myös pitkin yötä. Ei kuulkaa, toistan itseäni, mutta ei tämä ole oikein ihmisen elämää. Mennä väkisin töihin, tehdä aivan pakolliset asiat kotona ja sitten vain maata – muuhun ei yksinkertaisesti pysty. On lisäksi ääriväsy, kivut herättävät yöllä asentoa vaihtaessa useampaan kertaan. Ette varmaan tiedä, miltä se tuntuu. Kun vähänkään käännähtää, saattaa herätä helvetinmoiseen kipuun ja omaan huutoonsa. Aika vekkulia olisi elokuvissa, livenä ja itselläni ei!
Lisäksi vetuttaa (oikeastaan melkein vielä enemmän eli kivutkin unohtuivat hetkeksi) erään äärettömän typerän kolumnistin heitot eilisessä ns. valtakunnan lehdessä. Voi perkele, en paremmin sano! Juu, sanottu on jo, ihan tarpeeksi – te kyllä tiedätte mistä minä puhun eli en edes kehtaa enää linkata paskakasaan!
Olisi parasta siis hankkia itsellensä potkut tms. Sairaslomaa liikaa tai jotakin. Mutta kun minä en jaksa edes sitä. Sekin vaatisi taas jotakin, enkä minä millään jaksa jälleen selittää. Jospa todella heittäytyisi juomaan eikä ilmoittaisi töihin, ai niin, siitä tulee turhan pitkä karenssi. Siis minun tilalleni voisi tulla joku reipas, atk:ta jkv taitava leidi tahi herra, nuoremmasta päästä mieluusti. Nuorten olisi tärkeämpää saada työtä – mitä hemmettiä ne jaksavat kiusata vanhaa raatoa akkaa Varastollakin?! Tämä on niiiiiiiiiiiin turhaa ja hyödytöntä kaikki.
Ei, mitään hauskaa ei ole kerrottavana. Tosin Hörhö soitti eilen ja kertoi, että hän OLI saanut maksettua vuokransa ja nyt muutti sitten asuntoon. Lupasi käydä hakemassa vaatteensa ja paperinsa loppuviikosta tai viikonloppuna. Phuuh – hyvä. Minä nimittäin eilen pesin koko kassillisen vaatetta varmuuden vuoksi ja pyyhin vielä laukunkin Tolulla... Nyt ei pitäisi haista kissinkuselle. Ja tosiaan, lupasin kuvan yhdestä kirjahyllystäni – tässä. Onneksi se on metallia, mutta metallikin väsyy ja pultit voivat katketa... kääks! Tiedoksi, että ylhäältä kaksi kirjaa jäi POIS kuvasta, eivät mahtuneet enkä jaksunut fiksailla...
Ei tässä mitään. Kai se vaan on taas jaksettava. Jonakin päivänä en enää jaksa. Joskus se tuntuu olevan kovin lähellä.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Joohei, mitää heekkuu ei sitt tullu eile. Taviskissinmuanaa vaa, no parit napikat. Mutt ku niitäkää ei ollu siälä kaupass. Mami sano, ett soli eile laittanu jonku palautukse sinne, niinko vissii haukkunu ne pystyy. Tsihih, saas näkee, vastaaks ne sille mitää. Se sano, ett soli nii vihane, ett se ei soittanu ku meilas. Se ois alkanu kiljuu kummiski. Mutt iha tosi, se on pahempi suustaa niinko kirjottamises ku puhumises, ööö, siis tajuutteks mitä mä tarkota. Ett karmeet tekstii se skrivaa välill. No, hyvä jos valittaa. Ei muute, mutt Poika saa mennä sitt sinne toisee puatii ja hakittaa mulle nyt ihan kaikkee mun taravoit ja paljo viäl. Ettei heti lopu, meinaa. Ja tota safkaa saa kans tuada, siin on vissii tipuu ja maksaa, son iha hyvää. Ja pakastimettimes on heekkui, mutt niit ei sitt saa joka päivä. Hmph, toi mamin pitää ain sitt jaksaa kans toistaa. En tajuu miks ei voi saada. Mättää se ittekki aina jotai, en sitt tiijä heekkuu vai ei. Kai ihmiset voi syädä heekkuu joka päivä? Ei vai? Miksei? Mä oon vähä ude hei – kertokaa mulle?! Mami ei suastu puhuu, se möksöttää taas.
Ok, mä annan mun kuvatilan sen tolle yhell kirjahyllyll, ku se on vissii luvannu näyttää teill. Joo, mäki pelkää, ett se romahtaa pääll. En oo uskaltanu kiipii sinne ku kerra, sillo ko siin oli viäl tilaa. Aatelkaa, ei siit oo pitkä aika.
No kliffaa torjantait vaa kaikill, ja hei, kertokaa ny syäks ihmiset heekkui joka päivä? >o<
------------------------------------
Vincent, eivät varmasti syö! (Hemmetin utelias katti...)
Päivän slogan: Jokaisella tarinalla ei todellakaan ole onnellista loppua...
Luettua: Geraldine Brooks – Kirjan kansa, uskomaton tosiasioihin jonkin verran perustuva tarina pyhästä kirjasta, arvokkaasta ja upeasta haggadasta, sen nykyaikaan sijoittuvasta konservoijasta ja kähminnästä kirjan ympärillä. Upeaa kerrontaa mm. eri uskonnoista, erit. islamista ja juutalaisuudesta, kansoista ja kulttuureista, kirjan kuvituksen tekemisestä ja muusta hamassa historiassa. Hieno opus, hiukan tämä nykyajan salakähmäily sitä kyllä pilaa. Ehdottomasti kirjoista pitävien märkä uni – eli tuollaisen kirjan haluaisi taatusti jokainen, ainakin nähdä. Värikäs tarina, ei kehno ollenkanas, omistan tämän siis jo ja tästä laajemmin sitten siellä toisaalla jahka ehtii ja jaksuu. Suositan tarinaperinteestä kiinnostuneille, kirjoja rakastaville ihmisille. Ei piinkoville realisteille kuitenkaan, tarinassa on jotakin sadunomaista henkeä ,D Seija Miettinen – Aina tyynnä ilomiellä, muistelmia, liekö peräti omakohtaisia, 60-luvun sairaanhoitajakoulusta ja sen hengestä sekä opiskelusta. Myös tämän hetken kokemuksia itse opettajana ao. opistossa. Ihan sujuvaa luettavaa, jotenkin tuntuu epätodelliselta. Nimittäin se, että tämä olisi ollut 60-lukua, no ehkä se olikin, pienissä kaupungeissa. Kovat vaatimukset, harjoittelijoilla teetettiin omalaatuisia asioita, asuminen asuntolassa jne. eivät osu tähän päivään. Muistelmina siis menevät ja itseäni ihan periaatteessa kiinnostavat, samoin tuo nykyinen opetuspuoli. Muuten tässä on jotakin, joka jättää kuitenkin vähän kylmäksi. En osaa sanoa mikä, valitettavasti. Suosittelen terv.sos-alalla työskenteleville ja sille kouluttautuville vaikka ihan välipalalukemiseksi. Näin oli ennen –tyyliin.
Jahas, jospa vakiasiakkaille tarjottaisiin tänään ihan normipäivitystä?! Ai että jo kelpaa, eilisen jälkeen kehnompikin versio – sitähän minäkin... Tulevaisuudessa tuohon Outoihin kirjoituksiin olisi tarkoitus ilmestyä myös muuta. En tiedä, mikä olisi sopiva viikonpäivä vai saisiko se olla ylläri? Ehdotuksia päivästä, aiheista ja sisällöstä saapi tehdä ihan vapaasti. No niin, anti tulla! Lyhyitä tarinoita siis, ei todellakaan mitään järkevää. Sen voin ainakin taata. Kuten huomaatte, kategorioita on uusittu ja korjattu; vika ei ollut minun. Vuodatus ei hyväksynyt kategorioihin skandeja =o Kertoi Tuomas, joka yst. korjasti tilanteen ja nyt toimii kuin junan vessa, kiitos! Eli virhe EI ollut minun, minähän EN tunnetusti tee virheitä, ENHÄN, täh? *wiatoine wirn, ku leikki fiksu*
Täällä on ollut pientä taistelua karvakasan, minun ja käyttäymisen suhteen. Ei minun, vaan tuon nelijalkaisen. Tuli taas rutosti pyykkiä ja vettuilua päin naamaa nimittäin ja minähän suutuin. Jos sitten mökötti kyllä oranssi karvakasakin bastun puolella. Nyt olemme toistaiseksi taas sovussa, mutta tämä muistuttaa melkoisesti sellaista kauhun tasapainoa. Ans kattoo nyt, pitääkö tosissaan lähteä punaisia kissinkarvarukkasia kaupalle?
Hörhökin kävi eilen maksamassa pienen velkansa ja jätti samalla 10 juuroa, säästöön ,D En tiedä, itkeäkö vai nauraa, päätin sitten kiroilla. Hörhön piti eilen maksaa ensimmäinen vuokra, että hän pääsisi nyt muuttamaan omaan isoon huoneeseen, josta sitten tukiasuntoon jne. Mutta ihan pieni ongelma; henkilö, joka ei ole maksanut laskujaan vuosiin kuin kassalle jossakin jne. ei osaa maksaa laskua automaatilla, eikä hänellä tietenkään ole nettipankkitunnuksia. Minä kovasti yritin selittää, miten toimitaan. ”Mutta ku täss on ainakin 29 numeroo!” ”Juu, ne kaikki pitää naputella siihen kenttään!” ”Mihin v*tun kenttään?” Ja tätä jatkui sitten puolisen tuntia, kunnes sain hänet uskomaan kykyihinsä ja patistettua maksuautomaatille – toivottavasti onnistui! Oikeasti, on se kamalaa. Hän on ollut niin kauan yhteiskunnan ulkopuolella, että ei tod. tiedä, miten nämä automaatit toimivat... asunnottomana, välillä ilman mitään pankki- tms. tiliä ja jopa ilman henkkareita. Eli ei kiva. Nyt minä vaan kovasti toivon, että hän jaksaisi pitää tuosta nykysuunnitelmastaan kiinni. Ainakin hammaslääkärillä oli käynyt ja lisäaikoja oli annettu jne. Että eiköhän se siitä lähde. Asunnon saaminenkin – vaikka vain sen oman huoneen – voi jo auttaa paljon. Pidän siis peukkuja, ties kuinka monennen kerran!
Hmph, karvatakamuskin oli pitänyt peukkuja ja käynyt kusaisemassa Hörhön vaatekassiin. Taidan joutua pyykkäämään tässä vielä tänään koko kassillisen vaatetta, jäks. En minä niitä oikein noin haisuleina kehtaa mukaankaan antaa, en kai? En minä nyt niin kamala ihminen sentään ole, vaikka aina raivoankin Hörhölle eri asioista. Minulla kun on lupa. Hörhö oli W:n lapsuuden kavereita, minunkin tosi vanha tuttuni. Siksi olen häntä jaksanut toisinaan vieläkin vaan avitella, vaikka paskaa on välillä sadellut niskaan puolin jos toisinkin.
Töissä UP oli oikein ilokas, hän oli järjestänyt minulle runsaasti hommia. Eheheh, ehdin tehdä ne ennen klo 9 ja säntäsin suoraan kirjastoon. Juu, omalla ajalla ja luvalla, kun ei ketään ollut paikallakaan. Ei mitään erikoista, normikirjoja, pari terävämpää otosta sentään. Työväenopiston uusi katalooki oli tullut, otin pari ja heitin toisen kaffepöytään. Toki mainitsin, että se on työläisiä varten sitten – olisittepa nähneet eräiden henkilöiden katseet =DD Ja eräs kustantaja taas muisti opuksella – jee. Eli nyt riittää lukemista ainakin viikonloppuun.
En minä tiedä, minä en nyt vaan jaksaisi millään olla ja käydä töissä! Jo eilen olin supiväsy ja kyllästynyt koko paashaan. Tekisi mieli jäädä kotoon, nukkua ja kirjoitella omia joutavuuksia. Syödä, nukkua lisää, lukea ja kirjoittaa enemmän. Mutta kun se ei vaan käy. Mietin, minähän päivänä saan ne lopulliset pultit ja marssin omisarvikselle sanomaan, että en enää mene töihin – kirjoittakoon ensiksi vaikka sairaslomaa jonkun kohtauksen perusteella. Se ei nimittäin kovin kaukana viime viikollakaan ollut, jossain vaiheessa nimittäin. Koipea ja olkapäätä särkee täpöllä tai vielä enemmän.
Mutta kai se on Varastolle pungerrettava tästä, tänäänkin.*näin huono huokaa*
----------------------------------------
Purrrrrrrve, kavrut! Joo hei, mä taas tiärä, mitä oikee tapahtu. Mä sain ihan hirveet hepulit täälä himass. Mä vähä retuuttelin koko sänkyy ja kakin pariin eri nurkkaa ja kävin tosa kassis pissill ja toiseskii paikass ja kaikkee. Mitäs ei anneta kunno muanaa. Eikä tuada oikeit purui, vaiks siis on vanhoi purui viälä. Mutt ku mä tiädän, ett uusii ei oo, nih kerta. Sain raivarit, joo. Voin mäki saada semmosii, ku toi mamiki kert saa. Nii ni miks kissit sitt muka ei? No, se huus taas ku hyjeena kaikkee rumei jutui. Mä menin basee möksöttää. Sitt toi taas pesi pyykkii ja semmost. Mutt tehos – hahhah – eile irtos jo illall biitit donarii ja joku ihme kanajudeka >o< Mutt mun vissii tarvii olla varovaine, tai tosissaa toi myy mut hanskoiks tai sitt meill on semmoset kissitreffit Stockan kellin alla. Ku kuulema muillakii o vähä ongelmii ollu himas. Hei kaiffat, muistakaa mut kans sitte, jookosta? Mennää kimpas mihi mennää, jos huanost käy. Must pitäs olla jossai fotokii... ai ei oo vai. No ei sitt, toi ettii jotai sopivaa. Ai, ett toi niinko on sopiva, tota, hjuu *alistunut ilme*. Son sitt täält.
Kliffaa keskimäist daagii viikost taas – nähdää sitt jossai!
----------------------------------------
Vincent, nyt olisi parasta pitää kuono supussa, häntä tanassa ja tassut maassa!
Päivän slogan: Jos ihmistä on koko pienen ikänsä potkittu päähän, eikö ole aivan väärin otaksua hänen edes pystyvän ajattelemaan posiitivisesti?
Luettua: Doris Lessing – Kissoista, tätä olen yrittänyt saada jostakin itselleni, nyt lainasin kirjastosta. Loistava, ihana opus... kaikinpuolin. Vain kissaihmisille, muut eivät tätä varmaan ymmärrä. Minä pidin kovasti ,D Liikuttava, osin julma, ymmärrettävä, iiiiiiiik – tahtoo tämän kotoon. Toisaalta, näkisittepä yhden kirjahyllyistäni. Taidan laittaa siitä pienen kuvan huomenna. Pelkään, että se sortuu jonakin yönä päälleni. Ikävä soittaa 112 ja selittää, mitä on tapahtunut. Sitten vielä viimeinen Denise Mina – Veripelto, Paddy Meehan –sarjan ensimmäinen opus, hyvä tämäkin. Toisioluennassa myös. Paddy pääsee tässä aloittelemaan toimittajan ammattiaan, tosin melkoisten ongelmien seassa. Welhotar suosittaa Denise Minan kirjoja kaikille, ne eivät ole dekkareita eivätkä aivan tyypillisiä rikostarinoitakaan. Minä pidän, riittävän rupisia ja karuja kertomuksia rumasta ympäristöstä. Kokeilkaa, jos ette ole vielä lukeneet. Ja joo, tiedän, kaikki eivät pidä, mutta se onkin jokaisen oma asia!
Tehän jo tiedätte sunnuntai-ahini, yleensä se puhkeaa jo aamusta. Onneksi ei eilen, siis aamusta, sain sentään laadittua aivan hemskatin hyvää appelsiini-seesaminsiemen-tofua sekä kesäkurmitsa-porgana-sipuli-lisuketta ao. herkulle. Tämä vuodenaika alkaa kohta olla parhaimmillaan kunnon vihannesten osalta. Minä nimittäin kovasti pidän kaaleista, kurmitsoista, juureksista. Kun ne vielä saa tuoreena ja hyväkuntoisena tsioskista (vaikkakin II-plaatua) ei voi sanoa, että kehnosti menisi. Hinnatkin ovat kohdallansa ja ne maut, mmmm. Uudet porganatkin... Minulla on joku kumma hinku tomangeihin ja porganoihin (ei raakoihin!), niitä pitää aina olla käsillä. Samoin purjoa, sipulia ja valkosipulia. Että taas on parin päivän eväksetkin saatu kasaan ja einehditty eilenkin oikein kunnolla. Kaikki tämä vielä erinomaisen halvalla, tuoreena ja vain hiukan vaivaa nähden. Minähän olen jo tehnyt ruuanlaitostakin mahdollisimman vähän aikaa varsinaisesti vievän taiteen. Kaikki vain muhii itsekseen, tofukin sen jälkeen, kun se on siemenineen kärtsätty. Kansi päälle, levy nollille ja tofu imaisee – slurps – itseensä upean kastikkeen kaikki maut ja muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi (tandoor masala sen tekee ,D). No, se taas ruoka-asioista. Ei ole nälkä, siitä voi silloin kirjoittaa.
Sunnuntai menee kuitenkin jo osittain valmistautuessa töihin. Pitää tarkistaa, että lääkitykset ovat täysinä lätkinä matkapakkauksessa mukana, lähes kuin joku normi-ihminen kantaisi meikkejään (Welhotar ja meikit, muahahahaaaaaaaah!). Tupakat pitää valmistella mukaan kissirasiaan valmiiksi. Ehkä yksi ihmisten tupakkakin mukaan – hupiksi muille ,D Lisäksi jotakin vaatettakin pitäisi taas etsiä päällensä, suht puhdasta ja kohtuusiistiä, ilman ”Vittuile vaan – saunan takana on tilaa” –tekstiä mieluusti. Kaameran patterit ladattava, uudet on siis ostettu sieltä prleen kaupasta, siis jonne en mene. Mutta aion ottaa sinne yhteyttä, aivan varmasti, myymäläpäällikköön suoraan. Haluan pari selvitystä, lisäksi uhkaan kantaa rahani pois (juu, tämä on isokin uhkaus!). Eniten varmaan heittiä ottaa päähän se, jos aion vaihtaa kokonaan myymäläketjua... kun niitä isoja on lähellä vain nämä kaksi, tehän tiedätte SS- ja Koo-puodit. Inhoan kumpaakin, mutta kun Liiteristä ei nyt vain saa ihan kaikkea – ikävä kyllä, ei edes Serkuista tai Hakiksesta. Jos saisi, en kävisi kummassakaan kauppahelvetinpoikasessa.
Muuten jotakin pientä puuhaa oli taas riittävinänsä koko päiväksi. Todella pientä, mutta tarpeellista. Kudzu lensi roskikseen, menehtyi lopulta. Syynä ilmeisesti tuo multa. Jäljelle jääneiden muistohetken jälkeen lisäsin multaan jokusen kissanpelletin ja aloitin lannoittamisen – ja kas kummaa, ne näyttivät virkistyvän jo aamuun mennessä. Tuo multa on kylvömultaa! Tavallisesti olen ostanut ihan tavismultaa enkä siis katsonut ollenkaan pussia, prle. Tuo on paakkuuntunut täysin tiiviiksi kivettyneeksi kamaksi, jonka nyt siis käänsin pienellä haarukalla ja lisäsin ne pelletit kuohkeuttamaan seosta. Chilit näyttävät voivan kohtuuhyvin. Tosin päätin, että ensi kesänä teen kuin ennenkin eli kasvatan vain tuossa keittiön ikkunan alla – siinä ne ovat kasvaneet tosi hyvin ja tehneet palkoa. Nyt ei näy edes kukkien nuppuja vielä, vaikka kylvö oli minusta vähän liiankin aikaista. Prleen vaiva-vaiva, anti olla. Tyydyn omiin systeemeihini, jotka ennenkin ovat toimineet. Kiitos kuitenkin sinne kauas siemenistä ja vaivasta – saattaa niistä vielä jotakin tulla. Saa siis peukuttaa ja toivoa vieläkin! =D
Ja päivän ketutuksen ja ahin alkamisen aiheutti iltapäivällä sitten jälleen Palmia ja muilutus! Ensimmäinen tilaukseni ei muka mennyt läpi, hassua koska se kuitenkin oli kuitattu avatuksi.... Lähetin uuden tilauksen 5 h päästä, jonka jälkeen hor... soitti ja sanoi, että heidän systeeminsä ei toimi eivätkä he voi vahvistaa tilausta. Kas, eipä ole uutta. Lisäksi osoitteeni on edelleen väärin, Varaston nouto-osoite on oikein, mutta helvetinkoneella se näyttää siltä, kuin siinäkin olisi väärät tiedot. Yritin selittää tätä hor...lle, mutta ei mennyt läpi. Itsetietoinen ihminen sanoi osaavansa kyllä käyttää em. laitetta ja kaikki on kunnossa siellä päässä. Mistä ihmeestä aasiakaspalveluun sikiää tuollaisia ihmisiä? Ei muuten tulisi esim. Varastolla kuuloonkaan em. käytös, ei tod. Eikä kaikki ole kunnossa, ei jumalauta ole, sen voin sanoa, jos kaikki kuskit ihmettelevät toimintaa. Samoin muut käyttäjät. Sain raivarin ja kerroin, etten enää halua kuunnella selityksiä – haluan vain kuljetuksen, löin puhelimen kiinni. Pitäkää saastaiset autonne! Jos minun EI tarvitsisi mennä töihin, en taatusti käyttäisi palveluitanne, nih! Enkä soittaisi teille ikinä, en varmasti, EN.
Nyt kyllä siis ketuttaa niin täpöllä, että olisi saikun paikka, perkele! Minä vielä mietin...
----------------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! Joohei, oli mamill jömmas semmost kissimuanaa, ett mä voinkii syädä ja kunno raksui. Ett mä vetelin niit sitt eile – iha hyvi ne maistu, ku ei nyt viitti ahnettii. Ja mä tiän, ett se kummiskii joku päivä vetelee jotai donarisalattoo tai semmost, nii ni mä saan osan. Mä pystyn kyll vähä venaa, siis hei vähä, en montaa päivää. Muute mä makoilin vaa eilenki, mutt mami alko käydä vähä kuuman. Jotai se vänkäs puhelimessas ja semmottos. Ja sitt se puheli rumei taas, ai ett son paha suustaa! Mä varotan hei, jos joskus tapaatte sen, kandee varoo vähä mitä sanoo... Muute soli ihan kilti eile, vaiks laittoki semmost muanaa, ett haisu purvelill ja näytti hyväll, mutt oli taas sitä valkost höttöö. Ei ees sitä savuhöttöö, vaa tavist. Epist tommone, kissien kiusimist. Mutt sen kiusaks mä meninkii sen paikall goisii melkee koko päiväks. Se otti sitt todisteeks foto. Ett kuin mami rääkkää kissoi, se makuuttaa niit satiinilakanois, pitsityynyliinois ja kaikes – eiks ookki karmeet *tsihih*? Täss o todistuskappala valmiiks, jos meinaatte ilmottaa elukkarääkkäyksest >o< Mä painun nyt uudestaa goisii, toi paikka on nimittäi taas vapaan...
Kliffaa alkuviikkoo kaikill muill, mutei mamill ku se ei tykkää!
---------------------------------------
Kiitos Vincent, luet ajatukseni.
Päivän slogan: Olen minä sitten huono ihminen, edes kudzua en saa pysymään hengissä.
Luettua: Santtu Luoto & Mikko Montonen – Juice, helkatin hyvä ja mitenkään kaunistelematon henkilökuva herrasta. Alusta loppuun, lapsesta lähtöön. Mukana kohtuupaljon asia-asiaa, ei sellaista, joka olisi tarpeetonta. Myös paljon muuta kuin musiikkia. Minä pidin. Paitsi että, hra Alatalon loppupuheenvuoron (tai muistokirjoituksen, mikälie) olisi ehdottomasti saanut jättää pois. Se oli aikamoisen minä-minä-me-minä-me –pohjaista, kliseemäistä jollotusta. Muuten erinomainen perusteos Juicesta, suosittelen lukemaan ja hankkimaan, jos ei joku vielä tätä omista. Pokkarina edullinenkin vaihtoehto! Tästä myös parempi versuuni tulossa tuonne toisaalle, jahka ehditään...
Ei pidä muuta kuin kertoa, että lauantai meni taas lähes sängyssä makoillen. Välillä hiukan unitellen, välillä taas ajatuksettomassa tilassa, fine! Lepoa tuli siis riittävästi, yhden päivän osalle. Valitettavasti sitä ei voi säilöä, ei edes kaikkia niitä ajatuksia, kuvitelmia, puoliunia, shääli-shääli. Ei silti, että minä niistä kirjoittaisin, mutta omaksi ilokseni.
Nousin vain ruokkimaan nelijalkaisen oranssin otuksen ja itseni. Kukkakaali muhi vähän liikaa tässä nettaillessa, joten siitä tehtiinkin yllättäen kukkakaalisosetta mausteenaan sieniliemikuutio, sluprs. Älkää kertoko kellekään, kyseessä oli kaksi kukkakaalia, niin suuria, että olisivat kelvanneet ronsuille. No, ronsu sitten söi, melkein kaiken! Oli se vaan hyvää, ällistyttävän hyvää suorastaan. Ja sitten taas makoilemaan.
Jossain vaiheessa lääkitys terhensi mieltä sen verran, että pyöritin koneellisen pyykkiä ja imuroin kissankarvat. Ei muuta. Luin ja uneksuin. Parasta lauantaissa. Hiljaista ja tapahtumaköyhää eli oikein miellyttävää. Rääkkäsin soittolistaani vanhoilla biiseillä huvikseni siinä sivussa (Doorsia, CCR:ää, Janisia), ei paha sekään. Manailin menetettyjä kasettejani ja levyjä, jotka Exä sulavasti aikoinaan tuhosi. Ihmisillä on omituisia tapoja osoittaa menetyksensä laajuus tai suhtautua asiaan loogisesti.
Nyt alkaa taas ketuttaa alkava työviikko, sen kestäminen siis ihan fyysisestikin. Taksojen tulot ja menot sekä kaikki muu asiaan liittyvä. Ja joku taas kehui, että saisin olla iloinen tällaisesta palvelusta. Voi, minä olisin iloinen, jos kävelisin ilman kipuja tai vastaavasti saisin olla kotona tekemässä jotakin – vaikka sitten ihan työtä. Kas kun yökolmelta olisi aika pirteä ja fiksu, sitä ei ehkä enää ole iltapäivällä kello kaksi, eihän? Varsinkin parin mömelökourallisen jälkeen, kun nekään eivät edes tehoa. Argh.
Juu, taidan siis mennä uudelleen nukkumaan. Aikaa on, vielä tämä päivä. Aamulla ensimmäistä kertaa herätessäni olin jo varma, että pitää taas Varastolle... Outo alitajunta täällä! Toisaaalta, olisi ihan kiva tehdä työtä sunnuntaina, jos saisi valita ja pitää vapaata jonakin arkipäivänä.
Ai niin, lupasin jotakin rapoa tulleista kirjapaketeista. Sain kaksi kartanoromantiikkaopusta, ehh ;D Juu, kyllä minä ne luen, aloitinkin jo vähän toista. Ei nyt niin pahaa voi olla, olenhan minä Jalnani lukenut (tosin ikää oli silloin kymmeniä vuosia vähemmän!). Lisäksi tuli yksi musakirja sekä kirjoittamista liippaava opus. Oikein mainio valikoima kaikkinensa. Nämä siis pitäisi myös arvostella. Onneksi on myös matkalukemiseksi vanhoja, no vanhoja ja vanhoja, kertaalleen jo luettuja erilaisia dekkareita ja jännäreitä – ne kuuluvat aina kesään. Kirjaston valikoimat ovat nyt kehnot, laina-ajat pitkät eikä uutuuksia juuri tule, ähh. No, kohta niitä on liiankin kanssa. Olen selannut syksyn uutuusluetteloita ja paljon hyvää(kin) on taas tulossa. Tämä odottaa kiihkeän jännittyneenä!
Ähh, en saanut kunnon uusiounia. Lievähköä painijaista tarjottiin eli entisen ystävättären entinen mies oli jostakin syystä kovin kiinnostunut minusta – minä taas en hänestä, joten pakenin... Ei mukavaa, onneksi riivin itseni väkisin hereille. Hrrrh, alitajunta tekee outoja tepposiaan, ilmeisesti.
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Eile sitt ei iha hirveest muanat maistunu, ku vetelin niit mjunuaisii ison kasan. Vast illall tuli kunnon nälkä ja onneks mamill oli jömmas semmost kissiruakaa, ku mulle maistuu. Sitä mä sitt söin illall ja vähä nyt aamulkii. On ne siälä kaupas kyll törkeit. Mä valitan niille, varpist valitan.. Heti, jos mami suastuu skrivaa, ett mä kärrrrrrrrrsin, mjouuuuuuuuh! Viälä riittää pellettei ja Poika vissii voi hakittaa niit siält toisest kaupast, siäl niit varpist onkii. Muute oo mitää hualta, meill o pakastimettimess mullekki safkaa niinko on mamilkii, kyll me pärjätää. Me yht tyhmää kauppaa tarvita, ei taatuste! Muute eile sitt vaa maattii ja goisittii koko päivä, mamikii meinaa. Mä olinki iha öönä, ku seki oli ku kissi; vähä vaa nous välill safkaa ja duunaa jotai ja sitt unta kaalii. Hyvä juttu, nii sitä pitää. Kilti mami, ku alkaa kissoiks. Täss o sitt kummiski must tämmöne foto, miss mä vähä kerranki miätin, ett mitä pitäs oikee tehrä. Son muute aika harvinaist, yleesä mä teen ja kattelen sitt, mitä tapahtuu >o<
Kliffaa söndaagii hei koko porukall!
------------------------------------------------
Vincent, hiljaa ja miettiväisenä - todellakin outoa ja kummallista!
Päivän slogan: Jos aina uskaltaisi sanoa ja tehdä juuri siten kuin sillä hetkellä tuntee olevan oikein, olisi joko taivaassa tahi helvetissä!
Luettua: Jo Nesbö – Kukkulan kuningas, merkillisen hyvä rikostarina päänahanmetsästäjästä eli rekrytoijasta, joka haluaa tietyn henkilön tiettyyn paikkaan. Jostakin kumman syystä hän päätyy jo aikaisemmin lievien väärinkäytösten puolelle, josta murhaan ja älykkääseen juoneen ei olekaan pitkä matka. Kirjassa on niin outoja käänteitä, että jopa meikäläinenkin yllättyi! Parasta Nesböta aikoihin, suosittelen ehdottomasti.. kaikille voi näemmä tapahtua mitä tahansa =o Åke Edwardson – Winterin viimeinen talvi. Winter viettää joulunalusaikaa rauhassa kotomaassa, mutta rauha rikkoutuu parin oudon murhan takia. Oudon siksi, että tekijät eivät suostu tunnustamaan ja teot näyttävät kaikin puolin hyvin samanlaisilta. Kolmaskin murha on tulossa, ehkä enemmänkin... Winterille lähetetään outo DVD, jota aletaan analysoida ja lopulta, tietysti, ongelma ratkeaa. Merkillisen hidastempoinen muutaman päivän intensiivinen kuvaus, joka ei oikeastaan huipennu kunnolla. Silti ehdottoman luettavaa tavaraa – dekkareiden kavereille must, tämä on siis Winterin viimeinen esiintyminen, väitetään. Pamela Des Barres – Let’s Spend The Night Together, Bändäreitä ja takahuoneen muusia. Leidi on haastatellut tunnettuja bändäreitä, näiden suosikkibändejä, käyttäytymiskoodeja ja bändäreiden asennetta ja tilaa Jusalassa. Hauska ja hulvaton, toisaalta liikuttavakin kirja. Härskeimmistä härkeintäkin löytyy, mutta silti hauskasti ja vetoavasti kuvattuna. Täyttää tarkoituksensa, vaikka ei ehkä suosikkini leidin kirjoista olekaan... elämänkertansa oli osittain hauskempi ,D Suosittelen, pienellä varauksella.
Muistatteko, kun arvioin Oksasen Sohvin ja Pajun Impin opusta täällä. No – ilokseni huomasin, että herra Bäckman on myös arvioinut sen ja paljon laajemmin täällä. Hienoa, lukekaa ja miettikää. Olen tosi iloinen, että en olekaan yksin mielipiteitteni kanssa.
Uahhh – kelli esittää olevansa 1.30. Oli pakko nousta melkein tunti sitten, pienten unien jälkeen. Särky on melkoinen, pakko ottaa vähän lääkitystä. Saa sitten ehkä nukuttua vähän lisää. Nämä pari viimeistä päivää Varastolla ovat olleet silkkaa helvettiä. Väsytys ja kivut ovat lannistaneet sekä mielen että liikuntakyvyn aika pahasti. Eilinen roudaus vielä pahensi tilannetta, joten tämä päivä mennee melkoiselta osin makoiluksi ja lepäilyksi, ehkä jopa silmät kiinni. Onneksi räimi edes pienehkö ukkonen ja sade eilisiltana – ihmettelinkin, kun oli niin outo olo pari päivää, päätäkin särki (tosi poikkeuksellista siis, selvänä ainakin). No, ukkonen oli mini-sellainen, ei mitään Welhotarmaista kunnon äksöniä ja sadekin vain näytti olemassaolonsa ja kasteli Belgarionin fillarin.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin! Ja tämä on suora lainaus Raatio Suomen lyhyistä tarinoista, jotka muuten ovat aivan loistavia – kannattaa kuunnella tuossa klo 14 jälkeen, jos on aalloilla silloin. Ihan hulvatonta tekstiä loistavasti esitettynä. Esimerkkiä tuosta linkistä... Siis minä oikeasti pahoitin mieleni (-> lue: sain hirmuisen itku-potku-huutoraivarin) Rismassa, jota nyt rempataan kuuleman mukaan 4 vkon ajan. Ai prle, etten paremmin sano työtavoista ja siitä mikä on tärkeää. No, remppa siis menee ja puoti on auki koko ajan. Ensimmäisenä ovat vastassa juomahyllyt – sata ja tuhat erilaista limppaa ym. juomaa – ja siinä kaikki. Muu on tungettu jonnekin sivuun, mitä nyt vielä myynnissä on ja puolet kaupasta on kiinni. Vain lähes perusmuonaa, eikä kunnolla tuoretta oikein mikään. Vihannekset olivat puolimätiä, vain perunoita kehtasi ostaa ja niitäkin vain kerta-annoksen. Eniten vetutti se, että kissanmuona, -karkit ja kaikki puupohjaiset purut oli heitetty huut helvettiin eli vain perusvalikoima oli jäljellä: kurmeemuonaa, tavishiekkaa yhtä plaatua sekä kristallihiekkaa. Kysyin ensin nätisti asiasta ja kun minulle kerrottiin, että onhan siinä kaikki, mitä kissa tarvitsee, hermostuin. Ilmoitin kovaan ääneen, että mihin luulet minun kissani kuseksivan ja mitä hänen syövän sekä nakertavan herkuksi – jos kerta kaikki on viety?! No, onhan siellä. No on prkle jotain, mutta eivätkö ne nyt tajua, että kissit nyt ovat aika kronkeleita muutenkin, argh. No koiruleille näytti olevan kyllä tarjolla vaikka mitä! Ilmoitin myös siirtyväni ainakin toistaiseksi asioimaan muualle, jos aikovat näin toimia mistään välittämättä. Remontti tahi ei, ei se ole mikään puolustelu. Belgarion yritti taas hyssytellä minut hiljaiseksi, mutta ikävä kyllä ei onnistunut. Vielä kun selvisi, että siellä ei oikeastaan ollut yhtään mitään! Päätin, että seuraavan kuukauden ajan on pakko asioida tuolla isommassa toisen ketjun ostoshelvetissä, jota inhoan sen suuruuden takia – on pakko kävellä tosi paljon.
Kuittasin Risman mokan sitten vihannestsioskilla ja Liiterissä ostamalla herkkuja meille ihmisille ,D Kissille sulatin pakastimesta apetta, jonka seurauksena kylppäri näyttää rituaaliteurastamolta. En kehtaa ottaa kuvaa, on se niin rajun näköistä. Nimittäin kun puolisulia mjunuaisia heitellään ympäriinstä, tapetaan ne ja rouskutetaan menemään...
Patistin Belgarionin suoraan tavaroiden kanssa kotiin pakasteet mukana ja jäin odottamaan taksoa. Ja jo olikin odotusta, kele. Siinä ulkona törmäsin vanhempaan leidiin, joka oli ensin jonottanut Palmian kuljetuspalveluun 40 min puhelimessa ja jolle oli luvattu taksi heti. Hän oli odottanut sitä hetiä 25 min. Samalla hän kertoi, että uudistuksen jälkeen puhelinpalvelu on ollut silkkaa helvettiä. Käskin valittaa ja niin hän kyllä aikoikin. Sanoi vain, että kovin hankalaa sekin on – jonoa on joka paikkaan. Eikä tuo systeemi toimi, kuskit ovat katkeroita suurimmalta osin; tilaukset näkyvät laitteessa niin pienellä, että hädintuskin paljaalla silmällä näkee, kärpäsen pashaa! Lisäksi ylivuoto (etsitään taksia, puhelu kiertää autosta toiseen) helisyttää koko ajan ao. puhelinvälinettä ja äänenä on vain se ”vanha puhelin” –kilinä tai äänettömyys... Äänettömyyttä ei kannata taas pitää päällä, jos aikoo keikkaa tehdä jne. On asiassa muutakin mätää, ehkä kerron joskus lisää. Muilutus mikä muilutus, ettekö jo usko!
Ja että saisitte taas jotakin kummasteltavaa, on pakko kertoa mitä apehdimme; minikevätrullia, njam. Että ne osaavatkin olla hyviä, kun laatii ne uunissa kovalla lämmöllä niin, että liika rasva ui pois ja pinta rapsakoituu. Vetäisimme parikymmentä pikkusormen kokoista rullaa vain makean chilikastikkeen kanssa. Jälkkäriksi saimme rahkapiirakkaa, jugurttipusuja pakkasesta (!!) njam, sekä lusikalliset cappuccino-jäätelöä. Örps, vähänkö olimme täynnä. Tosin kumpikaan ei ollut oikein taaskaan syönyt kuin heiniä ,D Lisäksi Belgarion sai mukaansa tofua ja mausteita, kahvikarkkeja (hyvä, Vii Voan ;D), kuivattuja hedelmiä sekä bambusuikulaa ja kohuked. On siinä vähän opiskelijalle taas muonaa – tyytyväiseltä hän ainakin näytti lähtiessään sateen loppuessa polkemaan kämpille. Tänään Welhotar laatii kukkakaalicurrya, sain siihen nyt kunnon kipinän. Huomenna paneudutaan tofuun ja jossakin vaiheessa uusista vihanneksista ja soijasta laadittuihin piffeihin – mitään resettiä ei ole, mutta ei niitä ole ennenkään tarvittu!
Huh – olen tehnyt tätä postausta monta tuntia ja välillä aina hetken urvahtanut. Ilmankos tämä on pitkä, sekava sekä lukukelvoton. Pitäkää hyvänänne!
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mmmmm, mä sainkii eile sitt mjunaisii, ku noi tuli kaupoist. Hei, mull ei ollu melkee mitää >o< Iha kauheet, mutt mami selitti ton kauppajudekan – siis tosi häijyi ihmisei tommoset. Kyll kissill pitää kaikkee saada ja ku Liiteriss ei oo, mäki jo sen tiijän. Niitte ruuat on pahoi, paitti yks. Ja hiakka semmost niiko hiakkaa, kukaa redi kissi siihe pissi, nih kerta. Mutt joo, mä sitt tosiaa sain melskaa mun safkan kaas ja mamii vissii vähä haamitti, mutt sitä haamitti se kauppa viäl enemmä, ni mä sain tehdä mitä mä tahtosin. Ja Poikakii oli täälä ja mä yritin ryästää sen rahkapiirakkaa *kollivirn*, vaiks mä en sitä halunnukkaa, mutt leikist. Meill oli oikee kliffa ilta ja partsil vähä satokii, nii ni mä makoilin toss soffall Pojan kaa ku se lukitti ja mami lukitti omas soffas ja semmost. Relaa, hei! Sa sitt ukkosti ja mami sano, ett kissin pitää sillo mennä piiloo ja pelkätä, mutt me mentiiki ulos tsiikaa salamoit, son jänskää must. Poikaki lähti vast aika myähää. Ja mami pönki aikasi ylös, nyt se on vaa ravannu ylhääll ja ottanu tirsoi, hyvä ett välill ain skrivaa vähä. No, nyt meill on kaks leedii päivää, me meinataa ottaa iisist, molemmat. Koht mamikii tulee takasi mun viakkuu, mmmm, mun mami <3 Ku tekee kissill omii ruakei, mmmm. Toss on nyt mustakii kuva, ku mä meen hakee jotai syätävää lisää. Te tykkäätte kummiskii, eiks?
Kliffaa viikendii kaikill kissinkoill ja palvelijaorjill!
------------------------------------------
Vincent, ei edes pellettejä myynnissä... argh!
Päivän slogan: Ihmiset kyllästyvät rakkauteen, koska eivät halua sellaista, mitä tarjotaan liian suurina annoksina!
Luettua: Karin Fossum – Paha tahto, jälleen mielenkiintoinen psykologinen dekkari, vai onko tämä edes dekkari? Mahdollisiin rikoksiin ja selvittelyyn ei niinkään ehkä kuluteta aikaa... enemmän sitten nuorten miesten luonteiden ja erään henkilön vaikutusvallan sekä ns. karisman selvittelyyn. Tarina sinänsä on jo hyvä, mutta Fossum jää jälleen myös pohtimaan moraalia sekä asioita, joita jokaisen olisi itsekin hyvä välillä miettiä. Suosittelen kaikille – tästä myös toisaalla enemmän tekstiä tuotapikaa. Ja tuota, pakettikirjarapoa huomenna, että on jotakin kerrottavaa *tsihih*, älkää paljoa odottako. Jotakin hupia ehkä ,D
Otetaan kerrankin niin, että kerron jotakin mukavaa. Tosin se saattaa olla teistä hieman yllättävää, mutta minähän olen outo ja myös kummallinen, lisäksi joskus hyvinkin omalaatuinen. Asiaan? Ai niin, hjuu...
Siis maanantaina, kun olin puolipäivävapaalla, toveritar/toverittaret olivat tehneet strategisen iskun Varastolle ja jättäneet sinne yllärin, kumiankkaleegion ;D Kyllä sieltä hyvin lyhyt puhelinviestikin tuli tyyliin, missä sä olitkaan taas töissä – että sen verran tiesin ennakolta, ei aavistustakaan mitä oli tekeillä! Arvatkaas, Varaston henkilökunta oli ottanut toki pussukan vastaan ja luvannut toimittaa sen minulle. Pussukka oli pieni (btw ja dyyligäs) ja ankat tietysti nähtävissä... Kun kävin hakemassa ankkulit kotoon eilen aamulla, oli virallisen tahon edustajan ilme melko mielenkiintoinen. Kun myöhemmin kävin hihkumassa, että ”yksi niistä loistaa pimeässä”, näin jo epätoivoisia tuijottavia katseita! *hirnu tässä vaiheessa* Kiitos – te ootte ihania!!! =D Lohdutti kummasti kapista Welhotarta synkissä syövereissä. Welhotar proudly presents – uudet gummiankat:
Suurin ankka, Mahti The Ankka, oli jo kotona. Muut ovat siis uusia vieraita huushollissa!
Toiseksi, postin italiaanoversuuni ylitti itsensä ja toi mainosten lisäksi kaikkea kivaa! Tai siis toivottavasti kivaa – kaksi pakettia kirjoja odottaa noutajaa, haen ne vasta perstaina, koska ei ole enää matkoja juuri tuhluutettavaksi. Kiitos tästä kyllä kustantajalle, siitä sitten myöhemmin taas täällä ja toisaalla. Lisäksi oli oikein mukavan yllärin sisältävä kirje, josta myös hirnu-kiitokset! Palaan asiaan ass soon ass possible ,D On sitä mukaviakin ihmisiä olemassa. Ai niin, ja erään tilaamani ihan itse ostetun kirjan ilmokin tuli, että tulossa on, ihan varmasti kohtapian. Wau – hyvin vaisu vau tuon toimituksen hituroinnin takia! Mutta tiedoksi vaan.
Lisäksi Varaston päiväkään ei ollut pahimmasta päästä. Tosin luimin kirjastoon klo 9 kieppeillä, koska ei ollut töitä eikä väkeä. Lainasin lisää vanhoja dekkareita, kertaalleen luettuja. Kun palasin, UP oli taas kyselemässä, riittävätkö työt. Hmmm, minusta se ei oikein tuntunut mukavalta... päätin sitten pelata vähän lisää bubblesia, josta toinen esihenkilö minut yllätti töitä tuodessaan. On se kyllä niin, että kun huono tuuri käy, se käy sitten joka asiassa. Tosin minua vähän huvitti se, että kerran fyssa sanoi, että olkapääkipuihin pieni liike esim. hiiren käyttö voisi olla vain hyväksi. Ziis, ajattelin pyytää tuon kirjallisena =DD
Ja vielä sekin, että kiitos lehmäin, Serkut myy myös normipiim, tarvii kohvi kans, ei suhkur. Meinaan että, prleen Malmin Liiteri teki kälyisän tempun: myi perstaina samana päivänä vanhaksi meneviä maitoja. Ja minä ostan viikon ruuat – voitte arvata, miltä ensimmäinen aamukahvi eilen näytti, Georgelta. Että sitten mustana ja heti töistä lähdettyä Serkkuihin hakeen se piim ja juttelemaan leidin kanssa ukkosesta, painostavasta ilmasta ja sen vaikutuksesta maitoon. Miten minä aina jään sen ihmisen kanssa suustani kiinni (no joo, siksi kun se puhuu minun kanssani, olenhan asiakas =I)?
Josta sitten sujuvasti paskaraporttiin: armas nelijalkaisemme, karvaperse kolli Vincent oli jättänyt haisevat terveisensä sänkyyn. Ensin oli tehty toki kökkö laatikkoon, mutta kun en ollut kotona siistimässä, käytiin uudestaan sängyssä ja tuhottiin aivan jokainen petivaate. Niissä oli kirjaimellisesti piehtaroitu, ARGH. Lisäksi outo hajahdus tuntuu Hörhön kassin luona, epäilen karvakasan käyneen kastelemassa koko kassillisen Hörhön vaatteita. Hörhö nimittäin on vielä jättänyt tuon ison kassinsa tänne siihen asti, että saa asuntolasta oman huoneen – ei viitsi viedä turhia tavaroita yhteismajoitukseen... Auts, ne on pakko pestä sitten huomenna, tänään ei enää mahdu kuivumaan. Että se siitä kivasta ja kiltistä kissistä taas. Onko pakko taas ottaa haisukarkoittimet sun muut esille? Ne ovat nimittäin olleet poissa jo erittäin pitkään ja kissi on ollut kilti ja herttaisa. Tai sitten minun ahi-mietintä-synkkyys-kohtaukseni ovat jo vaikuttaneet karvatumppuunkin.
Ilta menikin sitten kotihommissa; sängyn riisuminen, pukeminen uudestaan, pyykinpesua jne. Prletto, pääsin vähäksi aikaa pitkälleni vasta parin tunnin päästä kotoon tulosta. Paha, paha, koivet tarvitsevat lepoa heti, kun pääsen kotiin. Tämä tarkoittaa taas mahtavaa aamujäykkyyttä, ai niin, sorry miehet ,D Teillähän niitä ongelmia on – kuulkaas ei tarvitse mitään Viagraa tai Cialista, hankkikaa ihan reilu fibro kaikkine lisäongelmineen niin jäykkyys on taattu. Tosin en voi taata, pystyykö sen jälkeen muuten enää mihinkään. Minäkin epäilen itseäni, myös siinä. Selibaatti kun ei oikein tarjoa noita kokeilumahdollisuuksia liian kanssa.
----------------------------------------
Moi, kavrut! Mä luulen, ett ny on paras pitää vähän aikaa turpi aika hiljaa kii. Mami oli eile vähä raivon, no joo, oli kai siin vähä syytäki. Mutt ku hätä yllätti kesken unkkoje, mä mihkää jaksanu. Ja sitt mä vähä myllersin sänkyy, etei se huamais. Pahus, sehä haisto sen. Ja sitt tuli taas rumei sanoi. Ja ku siin oli vähä löysääki, mä jouduin sitt raksu ja vesi –kuurill. Tiätteks, niinko vanki – vettä ja leipää vaa. Ihan karmeet olla mamin kaa huanois väleis. Mä tiijä mitä mä teen. Taas se puhu karvavanttuist ja kaikest semmosest. Ja HeSyst ja vaiks mist, hrrr. Mua iha vähä jo pelottaaki. Voisko joku vaiks tulla mulle turvaks tänne, jos se meinaa must tekee ne vanttuut? >o< Mä jo lupasin mun kuvatilankii niil ankoill, jos se vaa saa jotai fotoi aikaseks... Mull vissii menee vähä kehnost nytte! Ai mä saan kuva, joo just, mä oon täss karkotettun Siipperiaan, nimittäi soffall – en saa olla mami kaa sänkyss *kissisnif*!
Hei, toivottavast teill menee paremmi!
--------------------------------------
Päivän slogan: Miksi turhaan tuhlata aikaa sen Heilan etsimiseen Helvetistä – eukolla on vielä kaksi kohtuullisen tervettä kättä, voi siis jopa käydä vieraissa!
Luettua: Denise Mina – Päätös, Garnethill-trilogian viimeinen osa. Ja edelleen ehdottomasti tämä on yksi suosikeistani, koko juttu siis. Suosittelen niille, jotka kuvittelevat jo nähneensä ja kokeneensa kaiken. Todenmukaisen oloista kerrontaa Glasgown synkemmältä puolelta, viinaa, huumeita, insestiä, hullujenhuone – ja murha! Syyllistämistä, perhehelvettiä ja kaikkea mahdollista silti äärettömän luettavassa eikä sosiaaliporno- tai hekumointihengessä! Lukekaa pois, jos ette ole tutustuneet – Welhotar takaa kaiken paskan niskaan! Sitten hirnua täältäkin eli uutta sarjista, Jope Pitkänen – Paavo Ruotsalainen, viimeisimmät kiusaukset. Auts, tekköö kippeetä ko naarattaa ,D Jope on taas pistänyt parastaan. Paavo Jr, armoitettu viinaan menevä saarnaajamme antaa kommentteja mm. naispappeudesta, ainakin yhden uuden käskyn, seurustelee pullon ja pirun sekä kottaraisten kanssa, lähettelee meiliä jumalalle jne. Uskovaiset ja tosikot älkää vaivautuko. Suurimmaksi osaksi tämä on aivan holtittoman hauskaa, savon murteella vielä. Tosin aina löytyy ne pari strippiä, jotka eivät niin hirveästi naurata. Mutta itselleni tämä takasi kyllä yhden hirnu-virnuillan kaiken muun lisäksi *hekottelee vieläkin*. Jöstas, mitä kaikkea saarnaaja ehtiikään! Suosittelen lämpimästi, hankkikaa pois. Kiva muutoin, että tämä on painettu ns. perinteisessä strippiformaatissa – tulevat ihan vanhat hyvät ajat muorille mieleen =D Ja tästäkin lisää toisaalla parin päivän sisällä, seuratkaa...
Edelleenkään ei mikään oikein pure. Unetus on äärimmäisen huonoa, särky vastaavasti mittavaa. Kumpaankaan ei auta mikään nappi, ei meditointi eikä medikalisaatio – huom! ei myöskään asenne, jota joku peräänkuulutti! Kuulkaas, siitä on n. 10 v. kun ensimmäiset säryt alkoivat, melko tismalleen. Ettenkö jo tietäisi, mikä kipu on mistäkin peräisin ja mikä siihen ehkä auttaisi... Unetukseen auttaa se, että saisi elää omaa vuorokausirytmiään, joka on täysin poikkeava näistä ns. normeista. Ikävä kyllä.
Näin eilen ihmisiä, paljon. Minulle jopa puhuttiin – hämmästyttävää!!! Kävin Hakiksessa pika-pikaa noutamassa jokusen kilon tofua, mausteita, kastikkeita jne. Vii Voanista. Jaamme ne Belgarionin kanssa. Hallissa tuli paha olo, liikaa raakaa lihaa. Mutta kun piti lepuuttaa koipisia. Torilla linkkasin hetken; kalat eivät näyttäneet tässä helteessä hyvältä eli jätin ostamatta. Vihanneksia on kotona niin paljon, ettei mitään ylläriä löytynyt. Kukkia olisi ollut ja edukkaasti, mutta kun eräs karvatakamus tykkää niistä myös, niiden syömisestä siis ,D Ainakin jos ne ovat hyvän tuoksuisia ja värikkäitä. Nekin siis jäivät sinne ihastuttamaan muita.
Pääsin kotoon aikaisin, laadin kasan heiniä ja eväkset täksi päiväksi. Sitten tunniksi puoliuneen; se todellakin on hyvin lähellä meditointia. Ei oikeaa unta, mutta melkein. Se vain vaatii tietyn olotilan, aina se ei onnistu. Ja toisinaan käy kuten päiväunillakin eli sen jälkeen tulee vain huonompi fiilis. Eilenkin taas nousin, itku silmässä – asioista, joista en täällä aio jaanata. Eivät ne kuulu tähän typerään lokiin.
Edelleen olen miettinyt ja pähkinyt, vaikka asiat eivät siitä miksikään muutu. On asioita, joille minä en voi yksinkertaisesti yhtään mitään – en sitten niin millään. On asioita, joille voisi ehkä tehdä jotakin, mutta työ- ym. tilanne huomioon ottaen se joko ei kannata tai siinä on liiallisia vaaroja. Ottakaa huomioon ikäni ja sairaudet! Joten jäljelle jää katkero Welhotar.
Welhotar, joka tällä hetkellä alkaa jo oikeasti kaipailla lomaa. En ole ollut edes sairaslomalla tms. tod. pitkään aikaan. Hmph, syytä olisi kyllä ollut, kantti vaan ei anna periksi, prle. Ei sitten millään. Ja mitäkö minä lomalla? Itse asiassa en yhtään mitään, en todellakaan. Pari juttua olisi, mutta se vaatii erinäisiä toimenpiteitä enkä minä ole ollenkaan varma nyt mistään. En varsinkaan itsestäni.
-------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, nyt toi mami sitt kävi joka paikass. Ja tiätteks, ei mulle mitää. Ei siis hei yhtää mitää. Mäki oon katkero ja mäki meditoin ny. Me ollaa samiksii mamin kaa. Hmph. No, mull on jömmas tuala kyllä jotai. Ei siin mitää. Mutt arvatkaas hei, mä purin-raavin mamin eile iha siakaleiks. Kattokaas, se oli just lähös röihi ja sill oli jo sen stiflat koipisis. Joteski sen koipi liikku taas nii, ett mä iskin heti kii. Verta tuli iha äldesti ja mä menin pakoo, mutt ei toi sanonu ku rumei sanoi. Sitt se vaa rauhotteli mua. Mäki luulen, ett joku on joskus potkinu munta tai jotai. Mami vaa sano, ett ku se nii usee käy just tollee, ett ku jalka tulee jollai tavall niinku lähell tai jotai. Emmä ymmärtäny mistä se selitti. No kummiskii, vähäks sen on koipi pahan näköne... *häpee* Emmä sitä tarkottanu sillee, se vaa tuli jostai. Ku kummiski mä sitt sain mennä viakkuu heti ku se tuli ja kaikkee. Emmä tosissaa, en varpist >o< Hakee nyt sen kuva, ettei tarvii kenenkää taas valittaa... mulle käy mikä vaa. Ai tommone, juu ihan ok.
Kliffaa tiiskanderia kissinkat!
---------------------------------------
Vincent, jalkani näyttää tiikerin raatelemalta lihamöykyltä...
Päivän slogan: Mitä enemmän mietin, sitä monimutkaisemmaksi asiat muuttuvat.
Luettua: Denise Mina – Kammio ei kuulu Garnethill-trilogiaan, mutta omela opus tämäkin. Sarjamurhaajan tavallansa vankilaan passittanut psykologi joutuu itse murhista tuomituksi, murhaaja vapautetaan uuden murha-aallon ilmettyä tämän ollessa vangittuna, mutta silti jotakin outoa on tekeillä. Mies yrittää selvittää tilannetta ja alkaakin paljastua peräti outoja juttuja... melko mielenkiintoinen tarina. Sopii lukea. Robin Cook – Soluhautomo, no epäuskottavaa perus-Cookia, en ihmeemmin pidä. Tämä vain tempaistu hyllystä lähinnä odottelu- ja matkalukemiseksi. En suosittele kuin ao. hyypän kavereille. Jayne Anne Phillips – Kiuru ja Termiitti, tarinaa Korean sodan aikaisista ihmiskohtaloista, erilaisella ja oudommalla tavalla. Ei nyt parasta tänä kesänä luettua, mutta aika lähelle pääsee. Suosittelen!
Ei sitä sitten sunnuntaina päässyt oikein päiväunillekaan, ei siihen tilaan. Hemmetti. Aloin vain miettiä taas liikaa asioita ja siitähän ei koskaan mitään hyvää tule. Vain paha mieli, ketutus, katkeruus ja muuta inhottavaa – oikein Welhotarmaisia asioita. Ei hyvä päivä, ei yhtään.
Eikä siinä sitten muuta. Minä vain teen kaiken väärin, en tee ollenkaan, jätän väliin... Ähh, antaa olla. Onko elämä oikeudenmukaista? Tapahtuuko mukaville ihmisille hyviä asioita? Onko elämä juuri sellaista kuin ansaitsee? Ponnistelu, kamppailu ja yrittäminen on turhaa. Se on vain sarja perättäisiä lannistavia nöyryytyksiä! Tässä tämä.
-----------------------------------------
Purrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii ny paljo tilaa. Mami oli vähä omituin eile, vänisi taas, vaiks mä yriti mennä viärihoitaa sitä. Se vaa sano, ett ainoo kehe voi luattaa, oonki mä. Nii oonki! Mä oon aina paikall, varpist. Enkä oo ees purru sitä pitkää aikaa. Mitä nyt eile aamull oksusi valkosell matoll, iha keskell. Mutt se sano, ett ois ne muutenki voinu pyykät nii ett mitä välii. Kilti son, mun mami! Noi ihmiset ei vaa oo kiltei sille, en tajuu. Poika on joo, mutt seki käy nykysi nii harvon. Muaki se vähä haamittaa, mutt ei sill voi mitää, sano mami. Se sano, ett sill on oma emälä, ett ei sen tarvii kenenkää muitte murheit viäl kestää. Me sitt vissii kestetää vaa kimpass. Kaikki härnäritiput ja ötökätkii, hjuu. Mami lupas jeesaa mua niittenkii kans. Ai ett must oli eile huano kuva, no ku ei just löytyny parempaa! Voisitte teki vähä miättii, enneko aina mollaatte, hei.... ei se sitä tahallee varpist laittanu, mutt ku se ei enää ain jaksu ettii. Kyll se mulle kelpas. Tääki kelpaa – mä nimittäi oon tän torpan ainoo valopää *tsihih*.
Nii ja seuraavaa viikkoo jokasell.
--------------------------------------
Vincent, ainut puolustajani kavalassa ja kylmässä maailmassa.
Päivän slogan: Tiedän ajattelevani asioita, joita en kuitenkaan tee – ja siitäkin saa aina rangaistuksen.
Luettua: Denise Mina - Garnethill ja Pako luennassa uudelleen. Welhotar pitää Garnethill-trilogiasta. Riittävän synkkä, psykoottinen ja likainen – suosittelen muillekin ao. mielenlaadun omaaville. Epäkevyttä kesälukemista.
Hyvää yötä ja huomenta! Ei tästä kuulkaas tule yhtikäs mitään, ei mitään. Olin eilen niin mukavan relaväsy, sataa ropisi oikein leppoisasti ja silleensä. Kuukahdin kirja kädessä – ja heräsin alta tunnin päästä. No, uudestaan. Heräsin taas kohtapian. Ylös, tupakalle, uudet lukuharjoitukset, sammahtaminen - heräsin kivun huutooni, kiljuin siis ääneen. Koipia, lonkkaa ja olkapäätä sattui ja jomotti niin prleesti, oli pakko nousta. Riipiä kaffetta, leipä ja kourallinen mömelöitä. Jospa se siitä sen verran rauhoittuisi, että saisi joskus vielä vähän unta. Tämä ei kuulkaas ole yhtään mukavaa! Lisäksi tuo käväissyt sade ei juurikaan poistanut painostavaa ilmaa, kunhan hetken jaksoi kastella. Makkarissa on siis hikikii, vaikka kissin kanssa vain uinuu, siis sen minkä uinuu.
Eilen oli Varastollakin hiljaista, ei juuri mitään puuhaa. Eräs leidi toi kyllä ison pinon tavaraa juuri ennen kotiinlähtöä, oletusarvona, että saa ne maanantai-aamuksi. Hän saakoon ne, jos ja kun minä vain pääsen sinne ajoissa. Taksot ovat muutoin kulkeneet suht ok, mutta ihan pari asiaa: välittäjät eivät osaa merkitä omavastuuta oikein eli minähän maksan pankkiin, koska minulla on ns. kuukausilippu – taksot aina kinuavat sitä 2.20 juuroa/keikka käteisenä. Korjatkaa se jo, pliiz, kai 2 vkossa ehtii yhden merkinnän oppia. Samoin ns. jatkot aiheuttavat ongelmia eli se, että menen jonnekin, josta jatkan klo jotakin jonnekin muualle. Eilenkin osoitteeni olivat väärinpäin eli kuski oli menossa hakemaan minua kotoa, kun piti noutaa Risman edestä tavaroiden kanssa. Fiksu kuski oli tsekannut koko kyydin (siinä siis näkyy koko tilaus eli nouto töistä, vienti kirjastolle, nouto Rismalta ja vienti kotiin) ja soitti kysyen onko tässä jotakin outoa. Eli tuli vain vähän myöhässä, pääsin kotiin. Uusilta välittäjiltä muuten ei edellytetty yhtään mitään, vain mielellään kokemusta asiakaspalvelusta *köh*. Aikaisemmin keväällä, muistattehan, edellytettiin vielä yhtä sun toista koulutusta, atk-tuntemusta jne. Että niin se rima vain laskee. Muutenkin taksot elävät jännittäviä aikoja! Virmat ovat jättäneet tarjouksensa siitä, ketkä Muilutus ottaa yhteistyökumppaneikseen ensi vuodeksi ja ehkä pidempäänkin. Kaveri, jolla on oma virma, kertoilee aina minulle tällaiset tärkeät asiat aamukyydeissä. On se hyvä saada sisäpiiritietoja ,D
Eilisestä roudauksesta ei ole juuri kerrottavaa; kirjastossa oli vain 4 latteaa varausta, hyllyissä ei mitäkänäs. Vihannestsioski sentään pelasti vähäsen, siellä oli taas vaikka mitä; kotimaista kyssäkaalia, tosi nättiä mangoldia, purjoa, kukkakaalia, herkkareita, paprikoita jne. Hyvä, että se on olemassa! Risma on remontissa – taas. Hmph, paikat ovat sekaisin eikä kaikkea tavaraa ole. Ne, jotka tykkäävät shoppailla: siellä on jumalattoman iso remppa-ale yläkerrassa, tavaraa riittää, kenkää, vaatetta, puutarhataravaa. No, en minä paljoa kaivannutkaan ja sain haluamani. Loppuaika menikin Liiterin listaa tutkien eli sieltä ns. pakkoeväkset ja vähän pakkaseenkin jotakin, varuiksi. Vihanneksia tuli mukaan säkillinen, vähän fisua, kissatavarat – eipä juuri muuta. Hyvin tavanomaiset ostokset siis, ei mitään räväkkää.
Sen verran kuitenkin taas, että tänään laadin kukkakaalicurrya ja huomenna jotakin kesäkurmitsasta. Vähän vaihtelua sentään ,D Alkuviikosta pääsenkin Hakikseen, joten sitten saa tofutäydennystä ja muuta mukavaa. Belgarionkin tilasi tyyliin ”pari-kolme tofua, jos jaksat niin kiloja ;D”. Lisäksi mausteita täytyy ostaa, osa on lähellä loppumista myös Belgarionilla, joten... Viime viikon olemme toisistamme tietämättä syöneet erilaisia heiniä koko viikon. Eilen pistettiinkin elämä risaseksi ja syötiin Liiterin neljän juuston pizzat – olivat muuten aika nameja! No, ainakin kun ei ole pitkään aikaan pizzaa vedellyt nassuunsa. Jälkkäriksi saimme kirsikkapiirakkaa ja loput jäätelöstä – nämäkin herkut kestivät kolme viikkoa, uskomatonta! Totesimme, että hinta-laatusuhde on silloin optimaalinen. No, met herkuttelemme vain kerran viikossa, muuten mennään suht tavismuonalla.
Uaah, tuon kirjoitin klo 2 jälkeen. Kävin sitten uinumassa pariinkin otteeseen. Ei tämä oikein tästä tokene. Koipia vain jomottaa, väsyttää jne. Annoin itselleni luvan makoilla ja mömelöryhdistyksen aikana ehkä esitellä imurille keskilaattiaa. Ruokaakin laitan vasta silloin. Syödä kyllä jaksaa vähän kipeänäkin ja sen jälkeen voi ottaa taas tirsat. Ähh, raunio mikä raunio...
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissit! Hei, mä sain mjunuaisii, sain sain. Tosi heekkuu, mutt en jaksunu syädä kaikkee. Ei oo oikee hirmu nälkä, on viäläkii kuuma. Mäki vaan makoilen. Eilen oli Poika käymäss ja mä sain olla sen kaa. Koko aika ku se oli täälä, mä olinkii tosa soffan selkänojall lähell sitä. Eikä se muut ku naureskeli. Mä tykkään siittä, hjuu. Mutt muaki lötkötyttää ja näköjää mamiiki. Tiätteks – se kilju yälä nii, ett mäki olin iha täpöhereill. Karmeet ku mä pelästysi, ett onks joku elukka tullu sisään. Kävin sitt tutkiis, eikä ollu ja menin mamin viakkuu, mutt se hääti mutt pois. Se oli nii kipee, ett sitä ei saanu ees koskee ku se alko jo melkee huutaa. Pyys se anteeks ja mä tiän, ett ei se tarkota mitää. Mä pääsen taas nuuskuttaa ja kuanottelee sen kaa päiväll. Sitt ku sill on parempi olo. Voisiks joku sanoo jotai noill ilmoill, meill o vähä ku kasvihuanees. Partsilkaa ei oo oikee hyvä! Kuvatila mä annoi mamill, ku siälä ei oo must kuiteskaa kunno fotoi.
Nii ett kliffaa löördaagii kaikill kamuil – vedetää kunno relaa ja safkataa hyvi!
-------------------------------------
Kiitos, Vincent, olet sinä sentään niin ymmärtäväinen...
Päivän slogan: Jos seurustelisin itseni kanssa, yrittäisin lopettaa suhteen mahdollisimman nopeasti!
Luettua: Karin Slaughter - Häpäisty, eli sessio jatkuu. Lena saa selville jotain enonsa menneisyydestä ja pakenee. Samalla tapahtuu muutakin outoa, parempi vilkaista linkkiä. Edelleen tämä suosittaa kesälukemiseksi. Kassandra Block – Viimeinen ruusu, tunnustuksellisenomainen lesbotarina, terävä, ironinen ja hauska(kin). Tässä etsivä Renate Kress selvittelee saksanturkkilaisten nuorten tyttöjen katoamista. Ovatko ne mahdollisesti kunniamurhia, pakotettuja avioliittoja vai mitä on tapahtunut? Paljon hyvää lesbo- ja turkkilaiskuvausta eli eri kulttuurien asenteita ja tapoja. Welhotar suosittaa ja piti tästä, mielestäni tämä on jopa parempi kuin tekijänsä edellinen eli Rakkauden puukottamat. Luvataan, että tulossa on lisää ja minä ainakin aion lukea. Suosittelen asiasta kiinnostuneille, avarakatseisille (hiukan oikeaa seksiäkin mukana!) ja islamista maahanmuuttajien keskuudessa pähkiville asenteille. Lukekaa ihmeessä Kassandraa, jos ette jo ole tutustuneet – mielekäs vaihtoehto taviskirjallisuudelle =D
Kertokaa, voiko ihmisellä mennä totaalisesti ensiksi hermo itsensä kanssa, sitten hermo kissin kanssa (no, vähän vähemmän) ja lopulta koko maailman kanssa? Nyt ei oikein mikään toimi, nimittäin! Ihan käytännön puuhatkin levähtävät käsiin. Piti eilen ottaa kuvia, kaameran patterit sanoivat taas sopimuksen irti, zts, prle. Piti yrittää varovasti harjattaa Vinskiä gummivanttuulla - arvatkaas pitikö karvatakamus siitä? Käsivarteni näyttävät narkkarin ulokkeilta; täynnä verta ja reikiä. Piti tekemäni jotakin eräälle vaatetusosiolle - ei auta, vaatii muidenkin osioiden ottamista esille ja päivittämistä eikä jaksu riittänyt. Ehkä viikonloppuna, iso ehkä. Onneksi oli valmista evästä itselle ja kissalle, en olisi varmaan saanut sitäkään aikaiseksi. Pystyin sentään pilppomaan iltasalaatin ilman huomattavampia vammoja muiden kuin vihannesten osalta. *huoh*
Kirjastossa kävin ihan UP:n luvalla oma asia ulos -koodilla 20 min sisällä, noukin vain pinon vanhoja dekkareita. En luonut silmäystäkään myytäviin poistokirjoihin - hyvä minä (juu, ne on jo kerran katsottu...). Ei siis mitään uutta, vain uudelleen luettavia opuksia öiksi. Sopivan karmeita, jotta alkaisi kunnolla nukuttaa – ei toiminut, ei nukuttanut. Piti ottaa niitä kuviakin todisteeksi, että Pazila on vihreä, mutta kun se kaamera treikkaili. Siitäkään ei siis tullut mitään. Olen jo pari vuotta aikonut kuvata yhden jutun. Kyllä minä sen vielä tänä kesänä jossakin vaiheessa... ihan varmasti! Muutoin elo Varastolla alkaa muistuttaa normipäiviä eli sitä saa mitä muut pilaavat. Ja Welhotar tekee, tietty, kilti minä, ei jupise, ei narise. Muuten siitä palkankorotuksesta; sillä todellakin juhli verottaja, en minä. Arvatkaas huviksenne, jäikö käteen paljoakaan? Siis tod. ei, ei olisi kannattanut edes puhua asiasta. No saa sillä pari kertaa ostaa kilon tofua ja pari kiloa savusilakoita - siinä se sitten meneekin. Toivottavasti sitten joskus edes veronpalautusta, jos olen vielä hengissä!
Ja taas asiasta ihan muuhun. Lueskelin eilen jokusta satunnaista lokia, hmmm. Nuorten lokeja. Lasten... ööö... siis nuorten, jotka asuvat vielä kotona! On se erilaista, voi hyväinen aika. En tiedä itkeä vai nauraa vai jättää sikseen. Olenko vain niin kade? Minun oli pakko lähteä kotoa hyvin aikaisin, suorastaan lapsena, mukana kassi ja muovikassi - ei muuta. Ja tässä sitä sitten ollaan, katkerana Welhottarena. Olisikohan paremmin, jos olisi ollut oma loki ja PC, ihan jopa mahd. oma huonekin (...no ei nyt sentään liioitella!)? Olisinko minä nyt jotenkin fiksumpi ja filmaattisempi, terveempi? Olisiko minulla enemmän jotakin omaisuutta? TÄH? Alkoi nimittäin vähän kiihdyttääkin jokunen lokinpoikanen siellä... Nooh, tämä vain välihuomautuksena. Onhan Belgarionkin nuori, mutta ei sentään ihan tuollainen, ja ei, tämä ei ole omakehua. Taidan todellakin olla wanha, liian wanha kaikkeen.
Lisäksi sain taas viestin siihen bloggaa ja kerää pinnoja –juttuun, piti oikein tsekata, mistä hitistä on kysymys. Jooh ja just. En kehtaa linkata! Aika karmeaa tuubaa, ainakin osa. Sorry, jos tämä loukkaa jotakuta. Jos en olisi töissä, vetäisin tuon jollakin ihme nickillä tosi puolimielisesti läpi ja saisin mitään tekemättömiä lahjuksia (ainoa hyvä idea olivat lahjakortit, mutta pisteraja oli mieletön). Tämänköhän takia sitten näinkin oikein veikeitä kannibaalipainajaisia, yöks ja kääk! Jos vielä söisin käristettyä elukkaa, se loppuisi just ja nyt heti. Sen verran kammouni tuo oli, uskokaa pois. Piti ihan nousta ylös rauhoittumaan, ajatelkaa, Welhotar siinä käristämässä ihmisspydäriä ja –grilliä... *poistuu takavasemmalle*
Mikä muu tässä taas ketuttaisi? Oikeastaan aika monikin asia, voitte lukea ne jostain vanhasta postauksesta. En jaksa kopioida itseäni tänään. Keskiviikko ja minua väsyttää ja särkee ihan simona, Laskin juuri, että neljä työviikkoa ja Welhottarellakin on lomaa. Mitä ihmettä minä teen? Viime vuonna kävin Hakaniemessä, minne matkustaa siis tänä vuonnna? Minulle on ehdotettu esim. matkaa Sipooseen... luulen joskus käyneeni siellä. Se olisi kuin ulkomailla. Toisaalta olisi ihan asia-asiaakin entiseen kotopuoleen. Ei kai sitä nyt kovin montaa reissua sentään. Sitäpaitsi minulla on tehtäviä, erilaisia residenssiin liittyviä huolto- & hoitotehtäviä, joihin olen jo värvännyt Belgarioniakin mukaan. Niihinkin saan menemään pari-kolme päivää kummasti. Lopun aikaa voikin kännätä ja nukkua - sehän se olisi parasta lepoa. Nyt pitää vain valita juomansa fiksummin kuin viimeksi! Ei, en minä makua tai kännin laatua tarkoita vaan sen vaikutuksia erinäisiin elimiin (ei maksaan!). Lisäksi joku voisi neuvoa näppärän keinon, miten estää itseään soittelemasta ja postaamasta päissään - any?! Sillä olisi tarvetta...
--------------------------------------------
Oli se taas, hei oli se kilti. Juu siis purve vaa, kaiffat.. Eikäku mä oon vähä innossaa. Ku oikee pummaa, orjalt saa heekkuu. Jep, totistettu on. Ku näyttää piänelt raihnaselt ja nälkäselt hylätylt kisult, tulee donarii *tsihih*. Ja sen jälkee se hiffaa, ett mä oonkii syäny melkee kaikki raksut päiväll. Juu, ei se mitää sanonu, laitto vaa täyde kupi kaikkee. Ei sitä donarii kummiskaa, sitä tuli vaa osa puukist. Njammm. Nyt mä voin syädä vaiks sitt tavismuanaa vaihteeks. Yhten päivän, vaiks, ainakii vähä. Ainaskii sen hydelön vegs. Katotaa sitt, jos keksis jotai kiaroo taas. En mä mitää ilkeet meinannu. Ei tollakaa mitää heekkui ollu, eilist eväst se otti. Ja söi iltaheinii. Mutt on must ainakii foto, vaiks se ei niit muit fotoi sitt saanukkaa. Se sano, ett siäll oli pupui, lintui ja vaiks mitä. Siis sen röis vai? En usko! Ai, se tarkotti sitä mestaa. Meinkii pihall on pupu ja sitt noi fogelit kiusii mua ihan joka aamu. Nii no täss mä tsiigaan tarkkaa, mitä must taas meinataa skrivaa. Täll kertaa ei mitää semmost omituist ku mä kerta vahdin koko aika. Nih!
Kliffaa keskimäist viiko päivää, tai oikeestaa jo vähä yli kert on jo aamu >o<
-----------------------------------------
Päivän slogan: On hyvin turhauttavaa olla Malmin fiksuin, älykkäin ja toimeliain epäonnisin ihminen!
Luettua: Mirjam Lohi – Nuttu, keski-ikää lähestyvä nainen peilaa elämäänsä äitinsä, mummonsa ja muiden naisten sekä lapsuutensa kautta. Osittain runoa. Kohtalaisen luettava opus, jotakin jää puuttumaan – kuin kertomatta. Eli mitäänsanomatonta turhan paljon, samoin runot eivät ihan täytä tehtäväänsä. Sopii kerroksellisesta lyhytproosasta kiinnostuneille ja lapsuuden muisteloista pitäville. Paljon lapsiasiaa ja asiaa lasten saamisen vaikeudesta ym. asiaan liittyvästä (varoitus!). Dean Koontz – Salainen muisti, luettu aikaisemmin pikalainana, joten otin uudestaan työn alle. Koontzille tyypillistä kauhua, hiukka ylläreitä, ei paljoa. Samalla kaavalla kaveri on pärjäillyt jo kymmeniä kirjoja. Mutta ihan luettavaa kauhua, joka ei pahemmin notkauta suuntaan tahi toiseen. Keinot ovat kyllä vekkulin kekseliäät ja kaameat. Kauhuvaroitus – eli ei painijaisia näkeville! (Oma painijaiseni ei siis liittynyt tähän kirjaan).
Jep, kävin pakon edestä Itiksen ostoshelvetissä ja helvetti se todella on. Ihmiset eivät väistä toisiaan, kulkevat päin – etenkin kuningataräidit (sorry vaan) ja heidän hovinsa. Lisäksi perun kaikki puheeni Yrjöstä! Tuotteet ovat kyllä suurilta osin sopivia, mutta mikä asenne. Minua kohdeltiin kuin aasiakasta ainakin. Jopa muut aasiakkaat ihmettelivät. Kyselin vain, miksi ihmeessä ei näitä mainoksia enää ole tullut, en minä muuten, mutta täyteen hintaan en tiettyjä asioita sieltä osta, nih. Vain 50 %:n alella ja sen saa sillä hvtin mainoksella, joka tähän asti on tullut kotiin 2 x kk:ssa niin kauan kuin Yrjö on täällä toiminut!
No, kun en ole käynyt puodissa hiukan yli kuukauteen, minua (!) ei ole aktivoitu =O Jesh, joo. Ostin sitten tarpeeni ja eikö prle taas juuri minulle sopiva shampoo ollut loppu, vain yksi purkki jäljellä ja koko homma menossa uusiksi eli täysin samaa ei enää tule myyntiin – uusi ”tuoteperhe” kyllä. Leidi kertoi ehkä jossain olevan sitä vielä, mutta ei tehnyt elettäkään hakeakseen. Hmph. Kysyin sitten maksaessani vielä, että kukahan hoitaa näitä teidän asiakaskontakteja, siis firmassa. En saanut suoraa vastausta, kysyttiin yhteystietojani. Annoin vanhan mainoslapun, jossa ne ovat. Edelleen kysyin, voinko soittaa jollekulle suoraan. Ööö, no tuota ette. Ja miksikö en? No kun se on Ruottissa tämä meidän palveluvastaava. Kerroin puhuvani ihan mielelläni hänen kanssaan myös ruotsia, englantia, saksaa tai vaikka vähän viroa. Lopulta kävi ilmi, että kukaan heistä ei tiennyt, kuka vastaa ao. firman asiakaspalvelusta. Ja minä olin vielä kiltillä tuulella, asiallinen ja niin herttainen kuin perusveemäinen Welhotar vain olla ja voi. Prle, jättäisin koko puljun sikseen, mutta kun sieltä löytyy se ainoa meikäläiselle sopiva shampoo ja rasvat aina! Argh.
Muilutukselle lussat, homma hoitui ja näin kaksi sellaista paikkaa IRL, joiden tiesin olevan olemassa, mutta en ollut nähnyt. Nähty on, nyt, eli osaan sijoittaa ne mieleni kartalle. Reissusta jäi kyllä helvetin kehno maku. Että näin Yves Rocher kohtelee maksavia asiakkaita, ziitosta vaan. Kehoitan muitakin kyselemään palvelun perään, etenkin tämä asiakaspalvelusta vastaava henkilö olisi mukava saada kiinni!
Kas, Varastolla alkaa näkyä oikeita työntekijöitä - livenä ihan. Tavallansa mukavaakin, näkee siis ihan ihmisiä. Voi jopa keskustella, jos aivan välttämätön tarve on. Ainakin tupakkahuoneessa, muualla keskustelu onkin huomattavan vähäistä ja enempi virallisluontoista. Kummallista, eikö? Usein ihan oikeatkin työasiat tulee sovittua tupakalla puolihuolimattomasti, sitten vielä yritetään kieltää polttaminen joka hemmetin paikassa. Jopa kotona, varsinkin ja erityisesti parvekkeella! Argh! Eikö ihmisillä (-> lue naapurit) ole muuta tekemistä kuin edelleen läimiä niitä stnan parvekkeen ovia? Hassua, kun menen hipohiljaa tupakalle, kukaan ei läimi mitään. Jos pidän ääntä, alkaa mekkala. Tästä voisi ehkä päätellä jotakin...
Säryt ovat aika stnalliset, se ei liene uutta. Koipia jomotti koko viime viikon, tuo viikonlopun lepo ei ehtinyt auttaa. Nyt juilii lisäksi myös olkapäätä ja lonkkaa =E En saa nukuttua lähes lainkaan, vain pätkiä. Ei, jos otan niitä vahvempia kipumömelöitä, en taas pysty olemaan töissä skarppina. Ei tässä missään ole nyt taas järkeä. Pitäisi varmaan taas kiusata omisarvista, mutta kun nuo lääkärit eivät uskalla määrätä järeämpää lääkitystä. Sairaslomaa varmaan saisin, jos mankuisin ja sekin auttaisi vain sen loman ajan. Minusta kun ei vaan ole hirveästi mankumaan. Pitäisi sen nyt nähdä, jos koivet näyttävät lähinnä raaoilta broilerin puolikkailta (sorry folks), että kaikki ei ole ihan niinkuin pitäisi! Onko tässä enää mitään mieltä yrittää mitään, ihmettelen. Minä en oikein tahdo jaksaa. En minkään asian kanssa.
---------------------------------------------
Purrrrrviska, kaiffat! No, siihe se sitt jäi, ett yks päivä vaa tulee heekkui. Sitt alko tulla taas sitä tavismuanaa, jost mä en nyt nii välitä. Onneks saa sentää olla partsill, yälläkii. Meill on näköjää avoimie ovie päivät jatkuvasti. Mami pitää räppänöit auki koko aika, no ei tääll vois muute ollakkaa. Ei ees kissi. Eile se oli jossai ja oli vähä pahall pääll ku se tuli. Ensi se meinas sammahtaa heti sänkyy, sitt se ei taas saanu unta. Se tartti taas viärihoitoo, mutt ei sitt kummiskaa ku oli nii kuuma. Ett me taijettii steppaa hereill molemmat pual yätä. Onneks mä pääsen goisii rauhas, ku toi lähtee röihi. Se huijas taas ku se teki eväksii. Hurrrrrrrjan hyvät haisut ja ku mä meen tsiigaa, taas sitä murujutskaa ja heinii. Just joo, no mä meen tsiigaa mitä se syä iltaruuaks – toisenlaisii heinii. Ei oo kuulkaas helppoo hei mullakaa. Ei mitää toivoo mistää tippuvist ihanist heekuist! Sen on pakko ottaa sulaa jotai heekkui mulle, pakko, mä taaviin! No, ehti se eile ottaa jonku foto, ku mä kerjäsi. Ne on vaa kaikki iha hullui kuvei. Mult puuttuu koovat tai jotai, ku se ei ehtiny mukaa. Niih, et son sen vika eikä mun. Kaamera ei oo niin nopee ku mä oon. Ett täss mä oon hei takajaloill oikee kerjuuttaas. Foto on kehno – älkää tsiigatko sitä olleskaa, vaa ett kuin fiksu ja taitava mä oon, jooko?
Kliffaa päivää hei kaikill kavruill!
--------------------------------------------
Vincent, tänään minut taidetaan laskea pois tuosta joukosta?
Päivän slogan: Sisäinen säätilani näyttää vahvaa matalapainetta, myrskyä ja sadetta tulevaksi, mahdollisesti erittäin runsasta sellaista kaikkine lieveilmiöinensä.
Luettua: Günter Grass: Taikalaatikko, toinen osa romaanielämänkertaa. Tässä lapset, kaikki kahdeksan (!) peilaavat isäänsä ja elämäänsä valokuvien sekä erilaisen todistusaineiston pohjalta. Lasten puheenvuoro ja mielenkiintoinen sellainen. Itku-naurua ja hulluja päähänpistoja. Suosittelen – nauttikaa Grassista niin kauan kuin hän jaksaa! Jerome Charyn – Laupias viranomainen, omalaatuinen rikoskertomus poliisikomentajasta, joka luentokierroksensa lomassa huomaakin olevansa sotkeutunut mafiaan, nuoruuden rakkauteensa sekä hellimäänsä matoon. Joka erilaisuudesta pitää, hänen pitää myös tämä lukeman ,D Welhotar suosittaa omalaatuisen tarinoiden kavereille....
Jahas, melkein 5 h unet – ei ole totta! Toisaalta heräsin välillä siihen, että karvatakamus huusi ja volisi ykävolinaa. Piti siis siivota keskellä yötä, juu nou. Tuore okse parempi kuin kuivunut okse. Niin että se siitä sitten taas. On vaan niin hemmetin kuumaa ja painostavaa iltaisin, ettei saa nukuttua kuin vasta joskus klo 22 jälkeen. Ja heräsin ensimmäisen kerran tietysti klo 3, menin kyllä takaisin urvahtamaan vielä. Ketutti. Liian kuuma, eikä sille voi tehdä edes täällä huushollissa mitään! Maata vain repona pahin aika ja yrittää olla hermoilematta. Vahvinta särkymömelöäkään ei voi ottaa, kas kun sillä on sellainen vekkuli ominaisuus, että veri alkaa jotenkin kiertää nopeammin, lämmittää, erityisesti koipeja, hmph. Talvella se tuntuu äärimmäisen mukavalta, mutta täällä saunaa muistuttavassa residenssissä tällä kelillä ei tod. Minä mielestäni olen tilannut sen ukkosen jo useampaan kertaan? Missä se viipyy? Tulisi nyt jo, koipiakin särkee edelleen.
Samalla voisi vain mainita, että eilinen meni todellakin makoillessa. Ei ollut eikä tullut mitään rapulaa. Hah – tuollaisesta määrästä, älkää naurattako. Vatsa ei vaan tykännyt, sitä jouduin vähän hellimään sitten erilaisilla tuotteilla pieniä määriä päivän mittaan. Tänään voisi ja pitääkin laittaa isompi satsi apetta eli evästä taas Varastollekin. Sain sentään eilen esiteltyä imurille keskilattiaa sekä pyykättyä koneellisen työvaatetta. Viitakon hoidettua, kukat kasteltua ja ihmeteltyä istutuksiani. Ulkokasvusto tarvitsisi ilmiselvästi jotakin lannoitetta! Epäilen, että kasvu pysähtyi siksi... yleensä otan mitä multaa sattuu olemaan, nytkään en katsonut, kunhan riipaisin vain mukaani. Voi olla, että se on jotakin kylvömultaa, joka tarvitseekin oikeasti lannoitusta peräänsä. Prletto, unohdin koko asian. On sitten huomiseksi muutakin puuhaa ja haeskeltavaa.
Pitää tietysti Varastolle huomenna. Osa aikaisemmin lomalle jääneistä palajaa maanantaina ja pitää myöhemmin syyslomaa. Tietää siis töitä Welhottarelle. Varsinkin eräs leidi palaa, loistava säheltäjä ja sohlaaja, grrr. No, on siellä ainakin sitten tekemistä, tiedän sen. Lisäksi käyn huomenna Itiksessä. Ei mitenkään haluttaisi tai huvittaisi, mutta on pakko. Yrjö lopetti myymälänsä Hakiksessa ja shampoot ym. ovat aivan lopussa. Äh, sekin vielä. Se on pakko tuupata maanantaille, että jaksaa kävellä. Taksit kun ajavat siellä vain siihen Vanhan puolen pääovelle eli kävelysillan alkuun! Siitä onkin mukava lähteä talsimaan, sanonko minä mikä järki tuossakin on – ei yhtään mitään. Minä inhoan Itistä, mutta nyt se vaan on pakko. Toinen Yrjö on keskustassa ja vielä pahemmassa paikassa, taksolla siellä olisi ihan kuusessa nimittäin liikenteen takia. Eikä minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä kumpaankaan suuntaan missään mielessä. Minulla ei ole mitään ostettavaa näistä ostoshelveteistä, paitsi ne Yrjön tavarat ja mahdollinen lannoite kasvustolle! En minä todellakaan halua käydä jättimarketeissa, en myöskään ekslusiivisissa pikkumyymälöissä. Jos minä suoraan sanon, minä inhoan näitä katettuja markkinakatuja yli kaiken! Ja jotkut viitsivät vapaaehtoisesti, jopa halukkaasti, viettää niissä aikaansa jopa koko päivän – tämä ei ymmärrä...
Toivottavasti Tsadin muilutus toimii tänään. He saavat nyt nimittäin ensimmäisen poikkeavan tilauksen! Wau – toivokaa nyt, että huominen matka edes jotenkin toteutuu. On tämä niin väärin. Jos on pakko kulkea nuilla hvin takseilla, voisiko ne saada kulkemaan edes siten kuin itse haluaisi? Eihän se ole paljoa pyydetty, eihän? Joku jo sanoi minua ammattivalittajaksi, katkeraksi sellaiseksi. Ei, en minä valita koskaan kuin aiheesta ja mielestäni asiallisesti. Se, joka ne ottaa vastaan ja on itse töpännyt, voi tietysti kokea asian eri tavalla. Tulen edelleenkin valittamaan aina kun aihetta on. Kiittelen kyllä nyt sitä, että Muilutuksen kuskit ovat olleet oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin (ja jopa etuajassa) koko viime viikon! Hieno suoritus *taputtaa* =D
Auts, jalka puutuu taas – menen vähäksi aikaa pitkälleni. Ehkä torkahdan, jos vain pystyn. Pitäisi varmaan tänään kirjoittaa vähän muutakin. No, päivä on pitkä ja tapahtumaköyhä, kuten aina ennenkin. Eiköhän tässä ehdi, jos vain saan aivot jotenkin toimimaan. Mmmm, nukuin yli 2 h ja näin oikein mukavia unia, erittäin harvinaista ja viihdyttävää. Ja lisäksi raatiossa soi äsken juuri se biisi – ehheheh!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä kans en enää tykkää täst kuumast. Ei tykätä kumpikaa. Ei oo hei kissilkää tääll helppoo, ku ei pääse pakoo mihkää. Eilenkii makoilin tuala paljaall lattiall melkee koko illa, kävin välill partsill, mut siäl oli iha kauheet. Ja sitt mä vähä ykättelin jo päiväll. Taatust johtuu siit ku on nii kuuma. Muute mä nytki melkee goisin. Ei täst tuu mitää, ko mamiki vaa steppaa pystys pitki öitä. Se ei saa goisittuu ku päivisi taas. Ja se koivet on klesat viäläkii. Hei, sain muute eile sitt ihan minipiäne fisubiiti, semmosen kökkären, ett just näki. Höh, sai siit kerra maistaa. Mami vaa sano, ett ei oo sill itelkää paljoo isompi. No ei kyll ollukkaa. Jos me tänää voitais avata mulle vaiks donaripuukki tai jotai, hei, se melkee lupas. Vaiks se meinaaki syädä vissii taas niit heiniisä. Syäköö, jos mulle irtoo sitt vaiks donarii tai jotai. Kerra viikos, pliis, söndaagi kunniaks. Kyll mä saan sen ylipuhuttuu. On se kilti, ei se yälläkää yhtää mollannu, vaiks mä ykätin. Sano vaa, ett jos yrittäis ees paljaslaattial. Mutt ku mä en millä ehtiny >o< Ett semmottos. Mä jatkan goisimist, mami divas äske lisää kaffet, se nauroki jotai. Ihan outoo, se o hyväll tuulell, vaiks se heräs vast =O Toi kuvakii o aika hyvä, mä tarttisi tommose viilentime, mami ei tykkää niist, mä tiän!
Kliffaa söndaagii, vapaat, viilei piiloi ja heekkui kaikill!
Luettua: Karin Slaughter – Piinattu ja Kadotettu. Uusioluennassa ja kestävät toisenkin kerran. Suht. korutonta kertomaa, jälleen tapahtuu samassa pikkukaupungissa yhtä sun toista sekä samat henkilöt pääosissa. Nämä eivät ole varsinaisesti sarja, joten voi lukea hyvin erikseenkin. En jaksa selitellä enempää, ovat sellaista vähän bulkkitavaraa. Parempi tsekata linkit, jos kiinnostaa. Kesälukemiseksi ihan kelpoisia. Ari Väntänen – Hanoi Rocks – All those wasted years. Kääks, vain intohimoiselle Hanoi-fanille tai sitten keräilijälle. Tällä ei ole kirjallisia ansioita juuri lainkaan. Hätinään jaksoin edes lukea kursorisesti loppuun asti. Ei mitään uutta, ei todellakaan. Että en suosittele kuin em. ihmisryhmälle, muuten voi jättää rauhassa hyllyyn ja ottaa jonkun oikean luettavan kirjan – ikävä kyllä. Tästäkin olisi ehkä saanut luettavamman version, mutta jokin tässä mättää...
Jouduin eilen sihteerikön hommien lisäksi vaihteeksi myös mekaanikoksi. Prleen monitoimivehjes, iso sellainen, juu nou; skannaa, faxaa, ja tulostaa, melkein tekee uusia ihmisiä sekä kopieeraakin. Eikö se tiltannut justiinsa, kun piti ottaa isompi satsi värikopioita ja vähän tärkeämpää fiksun näköistä materiaalia. Vietin 20 min tuijotellen sen seksikkäitä sisälmyksiä, sorkkien, törkkien jne ja uskokaa tai älkää – sain sen vehjeksen täysin toimintakuntoon *nostaa nokkaansa*. Muut kulkivat ohi ja käskivät soittaa ao. vehkeen henk.koht. korjaajalle, juu, sillä on nimetty Oma Korjaaja. Kiroilin ja manailin, minuahan eivät edes koneet käske. Korjaajaa olisi joutunut näin kesällä odottamaan viikkoja. Hyvä minä, itte tein, itte hoidin! *taputtaa itseään päähän* Hmph, tappioihin merkittäköön vasemman koiven särky sekä yksi pitkä, katkennut kynsi, argh!
Alan olla taas melkoisen väsynyt. Sekä Varastolla että muutoin. Taidan siis todellakin kietaista ne pikkarikännit, teretulemas. Soita pihalta, annan ovikoodin ;D Ai niin, vasta siinä klo 17.00 jälkeen mieluummin... Ja juomatarjoilua ei ole, omat eväkset. Oletusarvona on ainakin saada nukuttua ensi yö paremmin, siis heräilemättä. Särytkin häipyvät kummasti pienen alkon vaikutuksesta, tämänhän jo siskokin aikanaan täällä kävi todistamassa. Eli fibrokivut tosiaan häipyvät alkolla. Ei, en suosittele jatkuvaa käyttöä. Toisaalta, mistä hemmetistä senkin tietää, mitä tämä koko mömelösatsi tekee maksalle? Vaikka kokeet nyt näyttävät ok, mitä ne ilmineeraavat jonkun vuoden päästä - siis jos aion elää edes tuolloin?! Ei hyvältä näytä, missään mielessä.
No, tänään kuitenkin taas ja vaihteeksi roudauspäivä. Pakko käydä postissa, kirjastossa, apteekissa, kaupassa eli koko repertuaari. Aikaa 1.5 h öbaut. Onneksi Belgarion apustaa, toistaiseksi. Kertokaa minulle, mitä minä aion syödä ensi viikolla? Tarvitsisin tänään viikon ruokalistan, ziitosta vaan! Niin ja kaikki muut tarpeet kans ,D Voisiko joku yst. meilata pelkän listan, jonka perusteella noukkisin (-> lue Belgarion hakee) tavarat kärreihin? Ai että ei vai, mikä ihmeen interaktiivinen media tämä sitten muka on, täh? Pitäisihän teidän jo tietää mieltymykseni ja rahavarani! Ai että ei, siksihän tämä loki on tällainen – minä kerron teille ihan kaiken tapahtumaköyhästä elämästäni ja te tiedätte ainakin melkein kaiken...
Tuli sentään aktivoiduttua eilen Eestin Herkkuihin, Herkku itse oli paikalla =D Mukava kaveri, ei voi muuta sanoa, iloksi vanhan muorin silmälle ja myös korvalle. Hän osaa jopa keskustella aasiakkaiden kanssa. Ostokset vanhaan malliin, 50 % alella täisteräleib (herkkua paahdettuna), kestää minulla taas pari viikkoa. Lisäksi kirsikkahilloa, kohuked itselle, Belgarionille ja työkaverille (sille, joka tuo joskus kakkua ja syöttää minulle ylimääräiset soijajugurttinsa). Ööö, niin adjikaa ja keksejä molemmille eli tuplat niitä. Kokeeksi ostin sieniliemikuutioita, vaikuttivat lupaavilta - tuoksu tunkee ulos paketista eikä ole kammottavasti lisäaineita kumminkas. Kun ei sieneen pääse, jos noista irtoaisi se maku kuitenkin erinäisiin keitoksiin - pakko kokeilla, halpojakin olivat, 90 senttiimiä paketti. Ja kuvassa oli herkkutatti! Lisäksi tietty kirsijuggaa iso purkki, njam, hyvää suulle ja masulle. Ja kun tuoreet leipomuksetkin olivat tulleet, ostin pari kapsapirugast, isot ovat parempia, ne ovat sellaisia aidompia pirogeja. Koko kassillinen tuli tavaraa, hinta 13 eeroa. Lähes lisäaineetonta tavaraa. Ei edelleenkään kehno vaihtoehto ketjukaupoille eli suosittelen lämpimästi! Herkku kertoi, että aina silloin tällöin heille tulee jonkinmoisia esittelyuutuuksia eli heidän tavarantoimittajansa laittavat jotain koemyyntiin. Kannattaa aina katsastaa puotia vähän sillä silmällä, että mitäs uutta tällä kertaa. Juu, nuita sieniliemijuttuja esim. ei ennen ollut. Samoin maitotuotepuolella on näitä erilaisia juomajuttuja, joista minä en piittaa - joku ehkä pitäisi?
Kaamerakin tuossa tilttailee, toivottavasti se ei vetele viimoisiaan. Hitsi... vai pitäisiköhän vaan suosiolla hankkia uudet ladattavat patterit. Oikuttelee oudosti eikä aina huomauta patterien loppumisesta, vaikka pitäisi. No, ei se ole niin tärkeää.
Ai että on väsy! Otin eilen vahvimman ylimääräisen mömelön jo iltapäivästä, josko se vähän toisi helpotusta. Ei – tuli vain hölmö olo. Sain nukuttua n. 3 h, ei kiva. Periaatteessa depotin kesto on 12 h, töihin lähtiessä sitä ei voi ottaa. Pitää pärjätä kodeiinipohjaisilla ja rauhokkeilla. Tästä iltapäivästä ja kävelystä tulee taas rankka, tiedän. Nyt jo särkee täpöllä. Illalla en meinaa saada itseäni liikkeelle, on niin jäykkis. Lisäksi tiedän, että sattuu. Kun sattuu, siksi känni. Hemmetin hyvin perusteltu, vaikka itse sanonkin. Sitäpaitsi, olen raitistellut aivan liian kauan, siis tod. kauan! Eräät asiat vaativat myös päänsisäistä käsittelyä...
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Nonnih, tänää on se maaliman pars päivä ko Poika tulee taas ja tua mulle-mulle-mulle kaikkee kliffaa. Joo, varpist tua. Se sanoo ain, ett mami ne on ostanu. Mutt ku Poika ne tua, se on iha eri asia. Mä meen aina vastaa, mä hurisen, mä pyärin, mä pakastan sitä Poikaa! Tiätteks, ikinä ei oo kiusinu mua. Ikinä ei oo haukkunu, mollannu, ei mitää. On tiätteks väistyny pois, ku mä oon tunkenu sen viakkuu. Se on tosi mun itoli-ihmine. Vaiks ei se varmaa kissei osaa hoitaa ja sillee tajuu judekoit, mutt se vaa on erilaine ku mami. Mamin kans ku me ollaa vaa kaksistee nii ni elämä on kattokaas erilaist. Mä aina innostu, ku tulee muit ihmisii. Ei niit kyll enää oo tullu... hirrrrrmu harvo. Toi kyll vois taas sitt tuada heekkui, niit mä ootan. Sain joo äskenki kalkonii ja normit aamuheekut. Mutt jotai muut kans, niinku vaa viikolopuks vaiks. Joo, kyll se Poika vaiks käskee (ei, vaan minä – toim.huom.). Mä meenki samantiän goisii, mäki nukuin huanost ku mamikaa ei kert nukkunu. Pyäri vaa taas ja vinku noit koipiisa. Onneks saadaa olla viikonloppu himas, senkää ei tarvii lähtee mihkää!
Kliffaa viikendi alkuu hei kaikill, varsinkii näteill kissiflikoill <3
--------------------------------------------
Vincent, lasketaanko orjat mukaan tuohon toivotukseen? Ilmeisestikään ei...
Päivän slogan: Älä luota siihen, että olisin aina kiltti ja kiva – minusta voi paljastua äärimmäisen ikäviä ja inhottavia piirteitä!
Luettua: Matti Remes – Sukellus. Siis se toinen Remes, ei-Brysselissä-asuva kaippari, jonka sankarina puuhastaa Ruben Waara. Näitä olen lueskellut puolihuolimattomasti, mutta kas, kaveri petraa kirjoitustaan urakalla. Tämä viimoinen on jo aivan kelpo dekkari, edellinenkin menetteli. Ne ensimmäiset nyt eivät oikein olleet makuuni. En nyt tätäkään ihan hirveästi kehu, mutta aihe on kiinnostava (myrkkyjen upottaminen, Stasi-listat jne.), vaikka vähän liikaa tähän on taas upotettu tavaraa sivumäärään nähden. Eli kelpo kesälukemista, varsinkin Hankoon ja merielämään tykästyneille! Denise Acconco – Elossa kuoleman kentillä. Punaisten khmerien hallitessa Kambodzhaa Denise, ranskan-vietnamilainen, hyvästä perheestä oleva perheenäiti itsekin joutuu uudelleenkoulutukseen leirille. Hän näkee perheensä hajoavan, lapsensa ja läheistensä kuolevan nälkään. Kokee nälän ja henkisen kidutuksen, manipulaation, painostuksen, urkinnan ja raa’at rangaistukset esim. ruokavarkauksista. Tämä on erään henkiinjääneen todistus siitä, mitä neljän vuoden aikana tapahtui puhakhmerien hallitessa maata terrorilla ja pelolla. Melkoisen todistusvoimaista luettavaa, suosittelen ihmisoikeuksista kiinnostuneille. Ei herkkähermoisille!
Ettei joku nyt vain kuvittelisi, että kaikki on taksojen osalta hienosti, minäpä kerron jotakin. Ei todellakaan, Stadin kyyti (siis Tsadin muilutus) vaihtaa nimeään, Just ja ihan kiva! Tämä oli sitten pikkupikku-uutisena sunnuntain (!!!) Hesarissa. Eli Stadin kyyti ei jatka toimintaa enää samalla nimellä, koska se muistuttaa läheisesti erään kuljetusfirman (no ei kai...) toiminimeä. Eikä entinen osoite toimi, sieltä PITÄISI olla uudelleenohjaus, mutta äsken se ei toiminut. Uudet sivut ovat tässä (mutta eivät vielä eilen iltapäivällä näkyneet). Tilaukset sitten heitin uusien ohjeittensa mukaan (suhtautukaa kaikkeen varauksella!) osoitteella palmiankuljetuspalvelut@palmia.fi.
Voi jöstas! Eivätkö ne torpsot nyt tajunneet ensin katsoa toiminimiä? Siis eivät... Mutta tämä tiedotuspuoli taas hankaa niin maan prleesti. Jos ei aamukuski, joka on lievästi nörtähtävä, olisi kertonut asiasta, olisin itsekin yrittänyt vanhaa osoitetta ensi sunnuntaina. Ei helvattu - asiakkaille ei yllättäen tietystikään ole tiedotettu asiasta mitään! Onko Palmiassa kuultu, että voisi lähettää vaikka joukkojakeluna sen pikkuviestin, meilinä siis, koska iso osa käyttäjistä sitä tietoa tarvitsisi ja käyttää kuitenkin konetta. Meiliosoitteet on pyydetty ja annettu heille tiedoksi aikoja sitten eli toukokuussa - kai joku osoitteisto on olemassa? TÄH? Missä siis viipyy se tieto? Vai tuleeko taas kuukauden päästä hemmetin huonolla suomella kirjoitettu virastojargonia sisältävä virallinen kirje asiasta? Tämä on nyt vähän hermostunut, raivoissaan ja suorastaan vihainen! Prle! Ja ihan oikeasti, antakaa sille "palvelulle" nimeksi Tsadin muilutus. Taatusti ei ole saman nimistä lafkaa ja se antaa aivan oikean kuvan toimista, nih kerta. Eilinen noutokuski oli muuten samaa mieltä... OK, jos jotenkin saat tilauksesi läpi ja vahvistettua, homma toimii. Mutta miten sen tilauksen saisi tehtyä, se alkaa saada jo todella absurdistanialaisia piirteitä.
Kävin sitten kirjastossakin, ei mitään uutta tai kummempaa. Lainasin jokusen vanhemman dekkarin taas. Katsastin 1 eerolla myytävät poistokirjat ja kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa. "Tuo on hyvä, tuonkin vois ottaa! Onkohan Sillä tuo klassikko? (Tässä vaiheessa jo alkaa kerätä kirjoja....) Ei, mutta en minä voi näitä kuitenkaan ottaa. Tuo on jo kotona, mutta jos Joku...." Ääähhhhhhhhhh, hirveä sisäinen taistelu. Ja reipas poistuminen maksutta, lainausmaatin kautta ILMAN yhtään ostettua kirjaa. Voitto! *odottaa silityksiä ja taputuksia, saa tod.näk. potkuja ja haukkuja*
Muuten olen sitä mieltä, että taidan vetäistä pikkarikännit (-> kalsarikänniä lievempi vaihtoehto) perstaina! Olen selkeästi ollut liian kauan ottamatta, alkavat ajatukset kulkea sellaisia latuja. Lisäksi pari asiaa ketuttaa niin maan prleesti, että en voi pahemmin sanoa. Joten jo näin hyvissä ajoin ilmoittelen ja varoitan Drink And Dial -mahdollisuudesta, joka saattaa rävähtää päälle. Ei, ei se usein, mutta joskus. Kunhan selkeästi nyt vain tarvitsen kerrankin juotavaa. Viikolla en voi ottaa tällä kertaa mitään, joten lauvantai muodostukoon vaikka krapulapäiväksi. Suunnittelee juovansakin ennakolta, voi hvtti, miten minä tämmöiseksi olen tullut. Tana, kele, ttu. Ketuttaa! Milloinkahan minä ohjelmoin itseni joka hvtin asiaan, ottaen huomioon taksot, Varaston, kaiken mahdollisen erinäisiin asioihin liittyvän problematiikan? Ei siihen varmaan kauaa mene tätä menoa, argh. Ole tässä sitten spontaani, ystävällinen, sosiaalinen jne. ARRRRRRRRGH! Sorry, kuten varmaan huomaatte, olen raivoissani, pettynyt, kettuuntunut, väsynyt, kipeä, levon ja hemmottelun tarpeessa ja vaikka mitä muuta.
Näin eilen jossain kirjoitettuna sanat "minä unelmoin". Se näytti ja tuntui täysin käsittämättömältä. Unelmoivatko ihmiset todella? Voihan vee, unelmoikaa vaan. Minä en edes enää toivo mitään, en odota, en. Ties-kuinka-mones arrrrrggggggggggghhhhh. Argh.
Ulkona näyttää ja tuntuu taas siltä, että olisi myrskyä ja ukkosta ilmasta. Miksi se ei jo tule? Minä odotan, saisi edes nukuttua sitten.
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Juu hei, sain eile sitt kurmeemuanaa semmose puuki, ku oikee mekasti. Ei tullu fisuu tai mitää. Tänää vissii tulee, ku mä tiän, ett orja tekee taas eväksii >o< Sais tekee jotai fisueväst, ett mäki saisi jotai. Eile se koohotti taas omiaa, en tajuu. Tulee himaa, syä saavillise heinii ja alkaa muka lotkottaa ja lukee. Sitt se alkaa välill nakuttelee täss, koohottaa omiisa, ettii jotai ja selittää mulle. Niinku mä ny tajuisin sen systeemei, hei vähä rajaa sais olla. Orja hei, mä oon siis kissa! Ei mun tarvii tiätää... vaiks ois se tiätty vinkeet, mutt toi kone ei oo tassuyhteesopiva. Mä oon koklannu, kerra sain koko hela hoidon sekasi, ku sen piti olla kiines, mutt se oliki auki. Vähäks toi orja sitt heemostu... vaiks tiätty se toivois, ett mä itte skrivaisin mut judekat, ettei sen tarviis. No joo! Nii hei, muistatteks, ku mami kerto, ett tääll joikaa joku toinenki kissi. Mä oli eile partsill - sehä on se yläkerra donna, mist mä oon puhunukki. Sen mami on viäl aika snadi ihmispentu, vissii jättäny sen partsill jolisee tai jotai. Se kyll käyttää sitä ulkonkii semmose kamala naru pääss – jäks, en tykkää. Ett se kissidonnakii on hirmuse nuari, ähh, annetaa semmoste olla eikä joikast takasi. Mä sentää osaan käyttäytyy, nih kerta. Mä jolisen vaa joskus ja sillo mull on painavaa asiaa pualell Malmii, se kuuluu kyll. No nyt ei oo. Hei, joku o sammuttanu valot ulkon. Miten siäl voi olla noin pimeet =O Ai nii, täss o viäl yks foto munst, enempi ei viittiny ottaa. Mutt eiks täss nyt malliks ollu taas, toi voi ettii välill jotai muutaki sitt.
Kliffaa keskimäist viikon päivää kaikill mun frendeill!
--------------------------------------------
Vincent, kuulunko minä tuohon kastiin?
Päivän slow gun: Hmm, jos kaikki toimisi (tai ei) kuten meikäläisen läppäri: - Welhotar käynnistyisi aamulla kehnosti vikasietotilassa - Del olisi ahkerasti käytössä - Ctrl + Alt + Del olisi myös ahkerasti käytössä - Blue screeniä näkyisi vähän väliä - pelkkä hipaisu saattaisi aiheuttaa odottamattomia tapahtumia - vääntely ja kääntely saattaisi saada tilanteen korjaantumaan, ainakin hetkeksi - kovo jumittaisi ja narskuttaisi vähän väliä - kone kuumenisi vähän väliä...
Luettua: Karin Slaughter – Riistetyt , uusioluennassa ja vielä kesken. Aloinkin leikkiä biiseillä ja biisilistoilla iltani hupiksi. Joten kirjasta lisää huomenna. Kateutenne aion ansaita sillä, että minulle luvattiin tämä uutuus: U:n aurinko nousi lännestä - Turkulaisen undergroundin historia kohtapian kolahtavaksi postilaatikkoon ;D Kiittelin ja niiailin kovasti, mitäs siinä muutakaan voi...*odottelee kadereaktioita*
Arvatuskilapilu: Kertokaapas minulle, mitä biisiä Welhotar kuuntelee päivittäin ja vähän haikaelee ,D Vinksuna, että ainakin Raatio Suomesta sen kuulee vähintään kerran-pari aamun aikana. Onnellinen/onnelliset oikein vastaajat saatetaan jopa palkita jollain oudolla, mutta kummallisella tavalla. Jos oikeaa vastausta ei näy ennen klo 16.00, annetaan mahdollisesti lisävinksuja.
Mitäänsanomatonta... en saanut eilen aikaiseksi siis yhtään järkevää. Kevyt siivous eli imurointi kissinkarvojen ja hiusten takia. Koneellinen pyykkiä, että pääsisi edes puhtaissa vaatteissa Varastolle. Herkuttelin uusilla perunoilla, näin viikonloppuna on lupa! Kas, taas tuli ostettua juuri sen verran liikaa, että tänään loput voi paistaa – ohoh, kuinkas nyt noin *kavala virn*. Tämä tykkää uusista paistetuista perunoista, onneksi niitä jäi vain muutama ja tosi pieni ,D Lisukkeena paistettu biitti fisua, punajuurisaladoa, purjoa, valkosipulia, kurkkua, mmmm. Hyvä lounas. Jälkkärinä kaffetta, tietty. Illalla kietaisin pienen sekosalaatin, josko jo kestäisi syödä... hyvin kesti, kiva.
Uni ei ota tullaakseen, ei avitteilla eikä ilman. Hiukan torkuin päivällä, sellaista puolihorrosta. Ilma on painostavaa ja ahdistavaa, kyllä se myrsky vielä tulee. Illalla sai sentään nukahtaa sateen ropinaan; ei sekään raikastanut ilmaa tarpeeksi. Sitten makoilua ja haahuilua eri asioiden parissa. Suunnittelua ja nettailua, ei mitään järkevää siltäkään osin. Jotain pitäisi tehdä, en vain tiedä mitä! Hiukan tuuliajolla–fiilis. En ole tyytyväinen itseeni, en sitten yhtään. En missään mielessä. Voisi sitä ainakin yrittää olla vähän fiksumpi, noin niinkuin ensimmäiseksi *sättii itseään*. Jos vaikka joskus miettisi, mitä tekee, ennenkuin tekee sen miettimänsä. Kun en yleensä ole kauhean spontaani, saan välillä sellaisia kohtauksia, että just-nyt-heti teen jotakin (juu, ja yleensä kadun heti perästäpäin!).
Mömelöitä on pitänyt riipiä erilaisiin tarkoituksiin taas niin, että toisia kammottaisi. Jospa vaan tietäisitte. Onneksi en kerro, en aio kertoa. Ei, ei mitään ylimääräistä, kaikki lääkärin määräämää ja tarpeeseen sekä presiis ohjeiden mukaan. Eikä mitään kivamömelöitä edes, sekin vielä. Pitäisi tällä viikolla muistaa viedä edes ne reseptit uusittavaksi. Sitäkään en saanut viime viikolla aikaiseksi. Olen kaiken lisäksi vielä saamatonkin! Ähhh.
Karvatakamus herätti taas klo 2.30, kalkonia ja hampulikarkkia. Laatikon siivous ja nyt maataan tyytyväisenä katsomassa, kun nakuttelen tässä tekstiä. Juu, minustakin työntekoa on kiva katsella ja sitten kääntää pää pois, laskea silmät puolitankoon ja vajota mietiskelemään. Kuka ohjelmoisi kissaani sellaisen viikonloppuviiveen? Että silloin herätys tulisi vaikka pari tuntia myöhemmin, olisi kiva ylläri. Olisin tietty voinut painua heti takaisin sänkyynkin, mutta toisaalta mömelöiden aika, ja kaffenkin, on näihin aikoihin, joten... Samalla vähän päivitystä ainakin alkuun. Ehkä menen kohta uudelleen pitkäkseen odottelemaan unen rippeitä. Haa, jonkun muunkin kissa joikuu tuolla ylhäällä *kiero virn*. Ei se ole meidän Vinski, Vinski nukkuu jo. Kävin parvekkeella – joku muu saa kärsiä =DDD
Ehkä tänään voisi taas kirjoittaa vähän muutakin. Siis jos saisi aikaiseksi. Pitää muistaa tilata taksot hyvissä ajoin, ettei tarvitsisi odotella kiukkuisena taas 12 h. Pitää hankkiutua Varasto-kuntoon eli kammata naaama ja käydä pakkoruiskussa, hakea jotakin vaatehdittavaa päällensä. Ei, en minä kotonakaan alasti, roipevaatteissa vaan. Sellaisissa, joissa on reikiä ja kissinkarvoja kerroksittain. Jotakin evästäkin pitäisi, hitsi, on taas sekin ongelma.... tuota... salaattia, jossa seassa.... öööö... vaikka salaattijuustoa? Sen voikin pilppoa sitten huomenna tähän aikaan, joten asia on käsitelty, ehheeheh. Kyllä ongelmien uloskirjoittamien ratkaisee ne samantien! Tosiasiassa tänään syödään vihannesspydäriä eikä tämänhetkinen ongelmanratkaisukykyni ole parhaimmillaan muutoinkaan.
Taidan käväistä vähän lukaisemassa paria lokia, jättämässä terviiseni ja sitten takaisin petiin... jos vaikka edes pienet aamu-unet. Sain parit kevyet unet, enemmänkin olisi tarvis. Jos sitten päivällä, ruuan jälkeen.
------------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta vaa kaiffat! Joo hei, sain siis minibiiti sitä fisuu. On saita mami, no ei se biittikää mikää iso ollu. Oisin voinu ite syädä kaikki. Nii ni sitt taas tavismuanaa. Piti sitt herättää se kummiski, ku mä goisisin eile tosi paljo. Se vissii ei. Mutt ku mä en tiänny, meneeks se röihi vai ei, mä halusin varmistaa ja herätin sen sillee, ett steppasin toss rintterill ja kukkiin seas. Siit sen saa heemostuu aika vikkelää. Sillo isoki mami meinaa liikkuu, eikä oo yhtää kipee ees *kollivirn*! Joo, sain aamukalkonit, kaakit, putsitun laatikon ja sitt viäl paijatust ku toi yritti goisii. Mä yritin, ett se ei goisis, mutt munki teki miäli goisiin niin ni kiipesin vähä sen pääll, se paijatti ja nosti pois >o< Vähä on epist! Mutt goisi seki sitt vissii vähä. Tänää mä en tiijä saanks mä mitää heekkui, oon tilannu joo. Riippuu ihan tost palveluskunnast taas. Ett niinku mill tuulell se on. En kyll syä sitä kissimuanaa nyt, en varmaste syä! Must se otti sitt eile jokuse foto, tähä voi laittaa niist jonku. Joo, toi on ihan ok, ei siin mitää. Saatte kattella mua itteeni vaihteeks, hei, siis mua-mua-mua!
Kliffaa vapaat päivää kaikill viälä!
--------------------------------------------
Vincent, itserakas heekkupeese....
Päivän slogan: Minun hiukseni ovat pidemmät kuin teidän sekuntinne!
Luettua: Walter Moers – Uinuvien kirjojen kaupunki. Kivaa nuorten fantasiaa, sopii myös muoreille! Hildegunst von Mythenmetz, zamonilaislohikäärme, nuori, vasta vähän yli 70 v., lähtee Kirjalistoon. Hän sai runokummiltaan perinnöksi täydellisen käsikirjoituksen, joka vaikuttaa lukijoihin tyrmäävästi. Hildegunstkin joutuu tekstin lumoihin. Kirjalisto on Uinuvien kirjojen kaupunki. Täynnä kirjakauppiaita, antivariaatteja, kustantajia, agentteja, kriitikoita ja nälkiintyneitä runoilijoita. Mitä syvemmälle kaupunkiin (kirjaimellisesti!) ja kaupungin alle etsijä ajautuu, sitä vaarallisempi on hänen tiensä; kirjat purevat, myrkyttävät, elävät ja jopa tappavat. Lisäksi muutakin eloperäistä vaaraa löytyy, mutta myös ratkaisuja, apua ja runsaasti hurjia oivalluksia. Varsinainen kirjafriikin märkä uni (tai painajainen). Nuorelle tämä on hauska ja hurja seikkailu kirjojen parissa. Vanhempi tunnistaa muutaman ns. klassikonkin, joista tehdään lempeästi hieman pilaa. Ehdottoman luettava opus, vaikka onkin pieni tiiliskivi! Belgarion ja minä suosittelemme molemmat, sekä nuorille että aikuisille fantasian kavereille. Kaapatkaa kiinni, jos löydätte (ja saatte kiinni...)! Tess Gerritsen – Synnintekijä, sessio jatkuu. Tällä kertaa murhat tapahtuvat bostonilaisessa luostarin kirkossa ja uhreina on kaksi nunnaa. Kuitenkin tarinaan liittyy myös oudolla tavalla Intia ja erään kylän täydellinen hävittäminen. Gerritsen itsekin mainitsee ohessa Bhopalin eli tarinaan kuuluu saman tyyppistä juonta sivuosana. Kuka teistä muuten muistaa, mitä Bhopalissa tapahtui? Veikkaan, että aika harva – ei ehkä kiinnostanut, vai? No, ottakaa selvää!!! Niin, siis tämä kirja sinänsä on tyypillistä vakaata Gerritseniä, hiukan yhteiskuntakriittistäkin, joka on aina täällä plussaa. Täysin lukukelpoinen vielä uusioluennassakin, suosittelen muillekin.
Tämä ei ymmärrä. Tätä varmaan kasvatettiin pöydän alla, ikkuna oli metsään päin ja vähän leluja. Jotenkin kuvittelin eilen aamulla Varastolla, että onkin perjantai. En tajua, jostain se vain tuli. Äkkiä se sitten menikin, kun lomallelähtijä tuli kysymään, että olenhan varmasti huomenna (siis tänään) töissä. Just joo. Ilmeisesti se kastuminen hirmusateessa ja lehmänhönkäyksen lämmin ilma toi jotenkin perjantaioloa – en siis ymmärrä miksi?! Hetken nimittäin tuntui jo ihan mukavalta, olipa outo tunne, hhrrrrr. No, nyt on siis oikea perjantai. Hommia riittää koko päiväksi, lomallelähtijöitä on molemmilla osastoilla ja kaikki pitää hoitaa alta pois, just heti välittömästi ennen klo 15.00.
Sitten tästä pitääkin kirjastoon ja kaupoille. Belgarion on luvannut apustaa, taas. Pelkään, milloin hän kieltäytyy koko jutusta! Eilen jo sanoin, että ei ole pakko. Belgarion oli sitä mieltä, että en minä varmasti vihainen olisi – en tietenkään, mutta syyllistäisin häntä kovasti, jos hän ei tulisi tai haluaisi tulla. Aivan varmasti en, yritän nytkin välttää mahdollisimman paljon kaiken avun pyytämistä häneltä... No, nytkin olen varautunut lievään lahjomaan mm. ruokatarvikkein sekä hyvään iltapalaan. Onneksi on Belgarion! Minä en tiedä, mitä tekisin muutoin... etsisin jotakin srk:n avustustyöntekijää, vai? Prletto, ei varmasti, tai SPR:n ystävää – ei, ei kuulkaas tällä luonnolla. Ennemmin palkkaan malmilaisen hörhön roudaamaan kasseja! Niihin voi sentään luottaa, ainakin melkein kaikkiin ,D Jonkinmoinen kauppalistakin on mukamas tehtynä *huoh*. Kun ei sitten mitenkään jaksaisi ajatella koko viikkoa aina eteenpäin. Siksi ostan yleensä aika perustavaraa, jota voi sitten varioida. Vähän tylsäksi ruoka välillä käy, silloin tehdään iso kattilallinen soijarouhepataa tai pellillinen piffejä. Sen jälkeen taas maistuu taas kaikki muukin ruoka... jostakin syystä. Ei, siis molemmat ovat hyviä, mutta kun sitä samaa syö 3 – 4 päivää peräkkäin, niin tietää taas apehtineensa. Ai miksi niin monta päivää? No se kuuluisa arviointivirhe ”soijarouhe turpoaa – kas en muistanutkaan, noin paljon!!”.
Väsyttääkin oudosti, taas. Jos olisi oikein älyttömän reipas (!) ja raitis (!!) siivoaisi tänään. Sitten voisi taas lepuuttaa pari päivää ihan rauhassa. No, ans kattoo, tuleeko takso ja mikä on kunto (siis minun, ei takson). Siitähän se taas on kiinni. Hitto, ulkopuoliset tekijät määräävät aivan liikaa tekemisiäni ja menemisiäni. Minä EN pidä siitä, en sitten yhtäänollenkaan. Viime aikoina on jokusen kerran jopa käynyt mielessä, että olisi kiva, jos olisi ajokortti ja auto. Olen hyvin nopsasti häätänyt ajatuksen pois. Mutta oikeasti, elämä olisi hemmetin paljon helpompaa joka tavalla. En kuitenkaan aio tuohon kääntyä, pois se minusta. Se olisi sama kuin ottaa kokoomuksen jäsenkirja *auts, sattuu*! Kumpikin ajatus kääntää mieltäni kovasti.
Eilen sorruin vaihteeksi thai-tai-kalakeittoon, siitä tuli hyvää, tosi hyvää. Vinski oli samaa mieltä, kala oli hyvää, tosi hyvää ennen keittoa. Ainoa ongelma – ja sekin on muiden – on keiton omituinen ulkonäkö ja haju. Kaikki mausteet mukaan sotkettuna se näyttää kuravedeltä, jossa on sattumia ja tottakai turska haisee, siis oikeasti haisee – siinä ei puhuta tuoksusta nimittäin. Mutta kylmän rauhallisesti aion taas tänäänkin apehtia, tod.näk. yksikseni kaffepöydässä. Sijaispomo välillä käy katsastamassa uteliaisuuttaan ja mielenkiinnosta evääni. Tähän mennessä olen kuullut vain hyväksyviä äännähdyksiä... hmm... En tiedä, mitä se kertoo hänestä. Hän itse rakastaa hyviä viinejä, juustoja sekä todellista gourmet-ruokaa.
Uaah, tällainen keli näyttää sopivan minulle eli jo toisena yönä aivan sikiunta sellaiset vähän yli 5 tuntia *jihhaa-huutoja, klapatusta*. Olisin nukkunut enemmänkin, mutta karvatakamus aloitti taas oman märinänsä hiekkiksen putsaamisesta ja kalkonin mahdollisesta tarpeesta. No, huomenna sitten saa ainakin nukkua tai pikemminkin nukkua uudestaan, kun on hoitanut aamuiset tärkeimmät asiat. Loistavaa!
Ulkona on edelleen lämmintä ja vähän ripsoo vettä. Ukkosta on edelleen ilmassa, minä haistan sen. Tulkoon myrsky lopulta tänään – mieluusti silloin, kun olen jo kotona!
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrviska, kissinkat! Nonnih, nyt alko palvelu pelaa ja kunno safkaaki tulee, jesh! Nii sitä pitää *viuhtoo hännällä*. Mä sain siis tosi ison biitin fisuu, siis se oli ekaks iso ja sitt toi meni ja pilppo sen semmoseks sopivaks. Ai ett soli hyvää, njam. Mä sain sitt viäl pummittuu vähä lisää, ku se duunas sitä sen soppaa ja lautasell oli sitä fisuu menoss sinne sekaa. Ei se voinu olla antamatt, ku mä olin nii kilti ja toisaalt mä huusin aika komeet joikasut siin kans! Ett nyt oli hyvä, joo. Joka päivä pitäs olla tommost eikä mitää pussi- tai puukkimuanaa. En syä, jäks, en. Mä alankii semmoseks naturell-kissaks, ku ei syä enää muut ku oikeet ruakaa. Ei mitää kissin valmisruakii, onnistuskoha semmone. Voi olla, ett toi mami heemostuis kyll aika äkkii. Se on nimittäi nyt jo vähä heemon, ku mull ei enää kaikki safkat meinaa maistu. Mä oon vähä turha kronkeli sen miälest meinate. Emmä tajuu – kai mäki saan valkat, mitä mä skruudaa. Ku kert ihmisetkii, nih?! Ja siis hei, uskomattoma laiskaa henkilökuntaa, ku ei viitti ottaa kunno fotoi. Mä en ala, taas tommone kuva, son täält. Sanokaa tolle, ett ottaa must fotoi iha ite välill taas. Nii no joo, mä kyll vaa melkee makoilen ja sillee, ett tota... nii... mun pitäs varmaa ruvet duunaa jotai semmost, ett sais hyvii fotoi. Oottakaas, ku tulee yäpeehoste aika, sitt otetaa taatust kuvei!
Kliffaa viikendii hei kaikill, sanokaa orjill, ett ne muistaa kans käydä kaupoist heekkui!
-------------------------------------
Vincent, melkoista ohjeistusta, kiitosta vaan!
Päivän slogan: Mieluummin tottelen vaikka kissaa kuin typerää ihmistä...
Luettua: James Patterson & Andrew Cross: Ei toista tilaisuutta, uusioluennassa tämäkin. Naisten murhakerho –sarjan toinen opus, muistaakseni. Ja kyllä vaan tämäkin edelleen toimii näin kesä- ja matkalukemisena. Sarjamurhaaja, joka kutsuu itseään Khimairaksi ammuskelee ympäriinsä näennäisen satunnaisesti uhreja. Sitten yhtäläisyys selviää; kaikki ovat mustia ja heillä on ollut poliisi lähipiirissä. Khimaira koskaa jotakin, poliiseille. Oletettu epäilty pidätetään, karkaa, ammutaan ja kaikki juhlivat – kunnes tapahtuu jotakin? Oliko oikea rikollinen edes saatu kiinni? Ei, loppu onkin jännää peliä... Just, en muistanut itsekään kuka on lopulta syyllinen, tämä on aika tehokas kirja, koska itsekin epäilin aivan toista juippia ,D Suositellaan kaikille dekkarien lukijoille, joita väkivalta(kaan) ei haittaa.
Sitä huonovointinen, nälkäinen Welhotar sitten eilen iltasella teki oikein varsinaiset temput. Kärräsi itselleen pyörällisen lohkopottuja – ei, ei tietenkään rasvaa eikä suolaa *kääääääk*, kietaisi ne masuunsa ja öljyt vaan valuivat, urps. Sentään jäi vähän evääksi ja osa vihannespataa. En minä muuten kehtaisi evästää enää ikinä muiden nähden. Muka terveellistä ruokaa, just ja joo. Ja huono olo... hmph. Eipä muuten ole enää, ainakaan juuri nyt! Paha olo vaatii siis pahan lääkityksen *virn*.
Alkoi vaan Palmia ja taksot niin ketuttaa. Leidi tuli myöhässä, rämällä autolla, ohjelmat, pelit ja vehkeet eivät toimineet ja kaikki on kuulemma vinksallaan siellä pääkallin paikalla. Todisti hän ja kirosi reippaasti perään. Osa autoja edelleenkin odottelee kyytejä, osalla on niitä liiankin kanssa. Ja muuta mukavaa. Eivät kovasti ole kaikki kuljettajat pitäneet uudistuksista. Ilmeisesti ne, joiden firmalla (ja itsellä alla) on ollut jo valmiiksi paraskuntoiset autot, joissa tekniikka on muutoinkin pelannut, ovat saaneet myös kaikki kyydit – näin minä sen jotenkin ymmärsin. Että vanhoissa ei kaikki pelaa kuten pitäisi, enkä osaa sanoa miksi, ei ilmeisesti kukaan muukaan.
Eilisistä kommenteista voittekin tsekata, että uusikin viesti tuli. Kuljettaja oli käyttäytynyt epäasianmukaisesti. Kun he ensin olivat vähän miettineet, niin tällainen vastaus sitten tuli. Voihan vee, siihenkin. Suotta saivat minutkin vaan pahalle tuulelle, jos eivät nyt yhdestä valituksesta ymmärtäneet. En minä nyt niin sekava sentään vielä ole, enhän O_O Eli vastaus vielä kertaalleen tässä:
OK! Ymmärrämme tilanteenne. Kuljettaja toimi väärin ja epäammatillisesti. Parempia kokemuksia jatkossa toivoo
Kuljetuspalveluyksikkö
Hyvin lyhytsanaista. Olinko oikeassa vai oikeassa, täh? Ai niin, heti tuon viestin saatuani ja syötyäni ne potut, uinuin syvää Wiattoman Welhottaren unta ainakin tunnin. Tosi sikeää sellaista. Lisäksi nukuin sikasikeät yöunet, ainakin 5 h. *hurraa-huutoja, taputuksia, juhlintaa*. On taas torstai ja meikäläinen alkaa olla melkoisen väsy. Töitä on riittävästi, siitä huolehtii sekä oma että naapuriosasto. Meiltäkin jää taas eräs lomalle, joten loppujaan hänkin teettää pois. Juu, lupasin aamulla tehdä jonkin nivaskan, jonka hän jättää valmiiksi odottamaan. Kilti minä *taputtaa taas itseään päähän*! Samalla päätin tehdä jollekulle kaunista keliä perstaiksi, tulikohan jo liian aikaisin? No, se tietää, joka sitä pyysi...
Lohdukkeeksi kävin myös Serkuissa ostamassa juustoa, jugurttia ja kirsikkahilloa – osa on aivan varmasti Belgarionille, juu-uh, on on, tietysti kohuked myös. Villisika pantuna purkkiin maksaa siellä alle 4 eeroa/peltisika. Saman hintaista on hirveä hirvi. Ihan vaan joillekin tiedoksi. Myös villisikaa metvurstina löytyy, hintaa en tarkkaan tiedä. Ei kuitenkaan kallista. Eikä hirvikään siinä muodossa. Eivät vain ole minun kavereita, jostain syystä. Ei tee mieli. Sienipelmenejä taas etsin, ei ollut tai olivat loppu. Herkku itse oli valkoisessa T-paidassa ja ruskettuneena kassalla – mikä ilo vanhan muorin silmille =D
Ilma on oudon lämmin ja painostava, repeäisiköhän sieltä nyt se ukkonen, jota luvattu on? Voisi tehdä terää. Ja ei kun odottelemaan Varastolle lähtöä sekä mahdollisen takson tuloa – ovat nimittäin tämän ”uudistuksen” myötä lopettaneet myös kyytien vahvistamisen tekstareilla. Eli tilattu aika = tuloaika.... edelleen suhtaudun lievästi epäillen asiaan.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrve, kaiffat. Joo siis hei, en tajuu. Ensi on mukamas huano olo ja sitt tekee semmosii hyvii vanhoi pottui, ku haisuuki herkull. Ei, ei kissit ei syä pottui, mutt pakko oli mennä haistelee niit. Tiätteks, söi melkee koko lautasellise ja loput kumos purtiloo evääks! Mä saanu mitää.... tai siis tarjottii, mutt ku en syäny. En kyll sitt syäny taaskaa pehmoruakaa. Se ei vaa oo hyvää. Mä tahonki jotai muut muanaa (miten kronkeliksi kissa voikaan heittäytyä, toim.huom)! Tua sitt, ku käy huamenn kaupoill, eiks? Ai ett ei välttis, no, sitt mä en syä. Söin äske just kalkonii ja koht ton pitäis antaa mulle hampulikaakkei, jos se vaa muistaa. Sill on kyll kehno muisti, ku se on jo nii kamalan vanha. Ai ett, se osaa sitt kattoo pahast. Onhan se, iha dementti jo. Kerra etti muaki, vaiks tiäs ett varpist oon kämpäss... eiks se oo jo iha hulluu? Nii vanha, etei oo jaksanu ottaa fotoi. Kuva o, son joku tommone taas ja se on täält, hmph!
Kliffaa torjantait kaikill!
-------------------------------------
Kiitos, Vincent, kukahan meistä on dementti...
Päivän slogan: Elämä on kuin kirjahylly – aina haluaa vain lisää ja lisää, vaikkei entisillekään ole tilaa ja osasta muistoista pitäisi ehdottomasti hankkiutua eroon!
Luettua: Nora Roberts alias J.D. Robb – Kuoleman enkeli. Näitä tulevaisuuteen sijoittuvia poliisitarinoita taas...liekö kuudes Eve Dallas –tarina. Vähän kökköjähän nämä. Tällä kertaa uskonnollinen sarjamurhaaja ottaa yhteyttä ja ilmoittaa, milloin aikoo tehdä tekosiaan. Eve ja parinsa tietysti perään. Ensin epäilyksenalaiseksi joutuukin yllättäen Rourke... Juu juu, tilannetta selvitellään tekniikan ihmelapsien kanssa ja takaa paljastuukin menneisyyteen johtava linkki, josta Rourkekin on tietoinen. Ja kaikki pelastuvat, asiat ok. Runsaasti seksiä futuristisen menon lomassa. En oikein tiedä, keille nämä on suunnattu. Minä en näistä oikein piittaa, ei käy scifinä, ei dekkarina. Lähtee hyllyyn aika nopsasti, eikä siis omaan! En suosittele oikein kenellekään...
Kumma juttu, eilinenkin oli kohtuurauhallista Varastolla. Taas juuri sen verran hommia, että tiesi töissä olevansa. Osastolla kolme henkeä ;D Aika hyvin, kaffetakin menee vain puoli pannua kerrallaan. Rauhassa ehti käydä kirjastossakin, lainasin uusioluentaan dekkareita sekalaisen kasan. Ei sieltä oikein muuta osannut etsiä, kun ei ollut Best Sellereissäkään mitään uutta itselle. Joten päivä kului ihan hyvin, sai nettailla, sai lukea lokeja, sai veivata paashaa kaikkiin eli kommentoin taas kaikkea mahdollista – hyi minua!
Kummallisia nuo pointtiblogit, bloggaamalla pisteitä, joilla sitten hankitaan jotakin täysin tuubaa ja sälää! Siis apua, tämä on taatusti tarkoitettu nuorisolle (ja ehkä eräälle toisentyyppiselle kohderyhmälle), mutta aika karmeaa. Otsikkoehdotuksiakin on, mistä kirjoittaa jokunen rivi. Ja se on sitten bloggaamista. No just, niin se kehitys kehittyy! Taisin saada muuten minäkin tuon mainoksen meiliini, mutta poistin pikaisesti. Ei oikein kuulostanut Polgaran puuhilta ;D Vai saisikohan näillä postauksilla jo ”jotain kivaa kosmetiikkaa”? Ai niin, missä ja miten minä sitäkin käyttäisin? *nauraa paashaisesti*
Mutta – outo olo jatkuu edelleen. Alkoi edellisyönä, semmoinen pesukonefiilis, juu nou. Mouruaa, mouruaa, käy, linkoaakin, mutta mitään ei kuitenkaan radikaalisti tapahdu. On vain yleispahaolo. Ihan kuin olisi raskaana – Vinssssssskiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!? Siis käytännössä mahdotonta, mutta olo on semmoinen. Yäk-jäks. Söin illalla vain vähän perunamuussia (ei siis maitoon vaan kasvisliemeen tehtynä), en edes vihannespataa. Sitä väänsin kyllä evääksi. En tehnyt edes saladoa, ajattelin, että jos siinä oli ollut jotakin ärsyttävää tms. Vai jätinkö jotakin taas pesemättä eli huuhtomatta – en nyt muista. Ei mikään kyllä maistunutkaan. Vettä sitten lipittelin ja vähän vanhanaikaista kunnon vesimehua (kiitti vaan Serkuille), laimeaa sellaista. Josko se tästä. Voihan se olla, että lääkitys ja rajut mausteet yhdessä taas ärsyttävät... mutta kun ei yleensä koskaan. Kele, tämä on aika inhottavaa.
Sain sitten Stadin kyydistä vastauksen, kokonaisuudessaan tässä alla. Minä jotenkin koen tämän niin, että minua syyllistetään siitä, että minä en komentanut minua noutavaa taksoa. Perhana soikoon, mies roikkuu langalla ja kertoo jo olevansa tässä ihan edessä ja mjilloin-mjilloin-mjilloin minä voin tulla, jaanaa ja jaanaa. Se on aika paha sanoa mitään, varsinkin kun on sopinut kyydin 14.50 eikä voi olla varma tuleeko sitten taksoa ollenkaan... Siis minä koin sen aika ahdistavaksi ja suorastaan käskytykseksi, liian kiltti taas, juu. Mutta tässä siis vastaus ihan vaan uteliaille tiedoksi – sitä yhtä ja samaahan se on, kuten arvata saattaa!
”Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta 3.7.2009 työmatkasta jolloin kuljettaja soitti teille ja tiedusteli voitteko jo lähteä. Kuljettaja tiedusteli asiaa puoli tuntia ennen toivottua lähtöaikaa. Samana päivänä odotitte 45 minuuttia kyytiä josta olitte tehnyt tilauksen sähköisesti ja saitte myös vahvistuksen.
Valitettavasti kyseinen ajankohta oli hieman ongelmallinen sillä välityspalveluiden siirto aiheutti järjestelmässä häiriöitä.
Ymmärrämme toki, että työajat ovat työaikoja joten olisitte voinut kertoa kuljettajalle työpäivänne päättymisajankohdan.
Pahoittelemme tapahtumia ja toivomme, että järjestelmä saadaan toimimaan asiakkaiden toiveiden mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.
Ystävällisin terveisin Kuljetuspalveluyksikkö”
Jotenkin tämä e i tunnu reilulta, vai? Elämä on epäreilua ja sitten ollaan vielä jotenkin veemäisiä, ihan kuin se olisi minun vikani, että Sergei halusi kidnapata minut kyytiinsä mahd. nopeasti! Ja toisaalta, ihan kuin liikuntaesteisellä olisi aikaa ja halua odotella tai lähteä milloin tahansa. Sovitut treffit Belgarionin kanssa eivät tietenkään merkitse mitään. Viikon ainoa kauppakeikka, senhän nyt voi jättää välistä. Tai käydä jonain muuna päivänä ja aikana. Sellaisena päivänä, kun Stadin kyyti toimii. Nyt suututtaa! Eilen ao. lafka muuten ilmoitti palkkaavansa lisää henkilökuntaa. Ovat huomanneet, että tarvitaan ihan ihmisiä vastaamaan puhelimeen ja välittämään näitä perhanan kyytejä – oi missä on maalaisjärki? Paras tapa olisi se vanha, soitto taksikeskukseen, maininta apuvälineistä ja siitä, että maksu Helsinki-kortilla. Normitakso (tai tarv. invatakso) kurvaa 10 min päästä viimeistään pihaan. Maksu kortilla ja he sitten laskuttavat sossua. Tähänhän esim. Espoossa lopulta palattiin - koska homma toimii! Helsinki vaan ilm. edelleen epäilee kamalia väärinkäytön mahdollisuuksia ja tekee asiasta monimutkaisen. No, työllistyyhän tässäkin taas jokunen ihminen, pienipalkkainen, sentään joksikin aikaa. Lyödäänkö vetoa muuten, että paikat ovat määräaikaisia? Tästä voisi taas pistää oman postauksensa, mutta ei nyt jaksa. Myöhemmin ehkä lisää.
Taidan nuupahtaa – olen supiväsy, reporanka, ei huvitakaan yhtään mikään. Ei edes chilisuklaa, jota olisi levy tuossa. Ajatelkaas nyt, ei maistu, ei huvita, ei mikään ole mitään?! Taidan lähteä Varastolle ulkoiluttamaan kissikenkiä.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ei oo mamill nyt kaikki kunnos ja mullakaa ei oikee ruaka maistu niinku miteskää karmeen hyvi. Toi puhu madottamisest, jäks. Mull laitetaa sitt matolääkett niskaa, mutt mihi se aikoo omat matosa tyäntää. Onkoha silläkii matoi vai? *möks* Eikä ku kyll mull aamupalat on maistunu ja raksut, mutt ei pehmoruaka. En oo jaksanu syädä ku kastikkeet. Tänää vissii tulee taas lämpöne päivä. Me käytii äske partsill ja siäl tuntu iha viitakolt. On satanu ja on lämmint, semmost jännää... varpist tulis yäpeehosii, jos yrittäs. Toi vaa sano, ett ei nyt viikoll viitti kynttelii toho. Se ku flekkaa siin sitt monta päivää. Just joo, mull ei mitää kivaa! No ei sill itelkää vissii oo ollu kauhee kivaa. Eilenki se vaa valitti ja makas koko illa. Tehny ees mitää, aatelkaa ny, mite laiskaa henkilökuntaa tääll torpass oikee o! Vähä sopis ryhdistäytyy ny. Okei, mäki voin ryhdistäytyy, jos mä saan goisii. Mutt ku toi taas hyppäs koko yän välill ylhääll tiäs minkä takii eikä goisinu niinku ois pitäny. En mäkää sitt voinu sillee kunnoll goisii. Sitt se alko viäl puhuu, ett mä oon tarttuttanu siihe jonku kissitaudi. Just joo – nyt en oo kyll kaveri. Käänsi jo selän tolle ja alan nyt vetää kunno uniii, kert toine nakuttaa. Mjauh, kerraski hiano kuva, mutt liika vähä kissi näkyviss. Kuva o kummiski oikke hiano ja oikkiast museumist tai jotai, niinko täält meinaa.
Tosi kliffaa keskimmäist päivää viikoss!
----------------------------------------
Vincent, torpso epäluuloinen kaverini – ei meillä kai mitään tautia oikeasti ole, eihän?!
Päivän slogan: Prologi. Epilogi. Nekrologi. Siinä se, elämä.
Luettua: Leena Lehtolainen – Kuparisydän, Lehtolais-sessio taas jatkuu, kun osui käteen tämäkin. Vielä ihan kohtuullista tavaraa, sitä varhaisempaa tuotantoa. Maria Kallio palaa synnyinkaupunkiinsa Arpikylään ja joutuu selvittämään tietysti paria murhaa vanhan kaivoksen turismiavajaisten jälkeen. Motiivit ovatkin mielenkiintoiset. Muitakin salaisuuksia ja kunnallista kähmintää tulee esille. Eli ihan luettava kesädekkari taas, suositan. Kira Poutanen – Kotimatka. Kolmekymppinen juoru- ja muotilehden toimittaja ja madame Tärkeä Pariisissa saa kutsun koto-Suomeen sisarensa häihin. En sitten tiedä, onko tämä olevinansa ironiaa vai hauskaa vai mitä, mutta... Suomessa kaikki on väärin! On kylmä, ihmiset eivät ole kohteliaita hänelle, ruoka on pahaa jne. Kukaan ei osaa käyttäytyä. Tilanne vielä pahenee, kun miesystävä Daniel saapuu ja hänet esitellään vanhemmille. Danielin puhuessa englantia, kaikki luulevat hänen edelleen puhuvan ranskaa jne. Duoda-duoda, eipä tämä oikein innosta edes arvostelemaan. Joko kovaa itsekorostusta leidiltä tai sitten pientä ironiaa. Muuten tätä ei jaksa ymmärtää eikä kyllä ymmärrä nytkään. Muutamia psykologisia hajatelmia on siroteltu sinne-tänne, mutta ei niistäkään oikein irtoa sen enempää. Ei kyllä viihdy meillä tämän kauempaa, ei osu, ei nappaa! Valitan...
Kuten tulikin väitettyä, maanantai Varastolla oli rauhaisa. Ehti jopa nettailla rauhassa, ei kuitenkaan vielä hyytyä. Järjestellä työpapereita ym. Syödä kerrankin eväät rauhassa ja yksin, lukea lehdet (HS ja HBL) ja keittää kaffet. Eli oikeastaan ihan sopiva kesäpäivä. Sen verran töitä naapuriosastoltakin, että tiesi töissä olevansa. Tänään on sitten toinen niistä päivistä, jolloin aina tapahtuu. Eli tiistaisin ja torstaisin on aina enemmän kuin sovitusti puuhaa. Toivon kovasti, että kaikki olisivat jo rauhoittuneet – että vain aivan pakolliset asiat käsiteltäisiin. Kuten sanottua, kyllä minä töitä teen, mutta nyt on ollut vähän kehnompi fiilis kaikista asioista jo parisen viikkoa. Ei ole oikein energiat kohdallansa.
Pitäisi tänään tuohon Pazilan kirjastoon pikaisesti, samalla voisi ehkä viedä työarvaukseen reseptejä taas uusittavaksi. Harmi, kun niitä ei ole ajoitettu optimaalisesti, vaikka kuinka yritän. Taas joutuu kohta menemään uudestaan. No, ei se kaukana ole eikä kauan vie. Kunhan taas känisen. Yhdelle päivälle minulle pitäisi olla vain yksi puuha. Se riittäisi oikein hyvin. Tuntisi ehkä olevansa elossa, hätäisesti.
Tänään olisi laitettava taas pariksi päiväksi evästäkin. Tofun loput ovat eväksenä ja huomiseksikin olisi taas jotakin oltava. Fisua? Saladoa? Mieluusti söisin töissä jotakin muuta kuin saladoa, salado on iltaruokaa ,D Jostakin kumman syystä, minun mielestä siis. Silloin kietaistaan iso kasa lehteviä heiniä ja jotakin muuta kätköistä ja lapataan suoraan isosta laakeasta savikiposta – mikä porsas minä olenkaan! No, täytyy miettiä, vihanneksia on tuoreena ja pakkasessa, fisua purkissa ja pakkasessa...öööö... vaikeaa, vaikeampaa kuin kirjojen valinta! No, joka päivä on evästä ollut enkä ole vielä nälkää nähnyt, en todellakaan *hekottaa puisevasti*!
Vielä ei ole tullut vastauksia ”palautteisiini” Stadin kyydistä. Eilen kyllä taksot olivat aivan ajoissa paikalla, toinen jopa tiesi minne ajaa... melkein, piti neuvoa vain vähän. Ei paha, siis käytännössä. Nyt on vain niin, että ei uskalla vielä luottaa ihan täpöllä kuitenkaan kun perjantaina kävi kuten kävi. Olisi postikeikkakin, mutta taidan odottaa vielä pari päivää. Minulle pitäisi olla muutakin tulossa ja hakisin ne mieluusti samalla kertaa. Yksi kirjakin pitäisi olla, mahtuukohan se luukusta *huolettaa eniten*. Tämä tietää siis taksopoikkeamaa, sen tilaamista ja selvittämistä, huokaus... eli mieluummin odotellaan pari päivää.
Ei, täällä ei edelleenkään tapahdu mitään. Ei, minä en ole terve ja reipas, minun koipiani särkee ja minua väsyttää, laiskottaa ja on vain yleinen saamaton olo. Mistään ei tule mitään. Yritin järjestää yhtä opintojuttua, ei – ei sekään sovi, taaskin kuljetus pistää hanttiin. Eikä sos.tsto myönnä omaehtoisiin yleisopintoihin ylimääräisiä matkoja. Ei siis toivoakaan mistään sen tyyppisistä aktiviteeteista syksyn alussa. Paashat siitäkin! Sehän nyt on tietysti ilman muuta selvää, että Varasto ei matkoja kustanna, vaikka vähän alaa liippaisikin. Kulut voisivat maksaa, mutta eivät matkoja (tosin ao. vastaava henkilö ei ole paikalla, mutta asiasta on keskusteltu toisessa yhteydessä aikaisemmin). Eli tuskin kannattaa edes yrittää, tarkistan vielä asian myöhemmin. Mutta turhan suap pyytämättäi!
Apua, täällä on pimeää ja kello on JO 3. Siis syksyhän tässä, talvi jo aivan ovella – kiva, kiva. Onkin niin apea olo. Piristäkää minua, oi toverit!?
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! En tajuu, mitä muanaa taas eile jätettii. Joo, oli sitä valikoituu pussimuanaa, mutt en syäny. Jotai rajaa, en tiijä mikä pisti vastaa. Mä haluun jotai muuta. Toi saa pestä kipon ja ettii toist ruakaa. Raksut on hyvei. Mullakii on joteskii repo olo ja mamikii valitti, ett sen massu on sekasi. Meill ei oo kaikki ihan sillee sitt hyvi. Vaiks me just vedettii aamupalaa, mult jäiki vähä kalkonii kerta. En kai mä oo tulossa kipeeks *pelästyy*? En varmaa, nyt o vaa ollu nii tylsää kaikki. Ekaks kauhee kuumaa ja sitt vähä viileet. Eilenkii lojusin partsill, nii ni piti siirtyy koko aika auringoo. Ja tiätteks, maata semmosill tualeill, ku ei oo pehmustettu! Iha karseet, joku taso pitäis sentää olla siinäki, miss kissi saa niinku lepuuttaa. Muute ei mitää ihmeellist, toi ei taas oo jaksunu ottaa fotoi. Nii, ett näette kissin, ko on kiärtees. Tääll Malmill se on nii, ett vähä niiku monet o välill vähä kiärtees, vissii jokune kissikii, jossai huusholleis. Ja jos ette sitt ikinä oo nähny kissii kiärtees, nii ni täsä o, kuva o täält ja se on myynnis kans!
Kliffaa päivää nyt kummiskii jokasell!
-------------------------------------------
Kiitos, Vincent, tämä päivä ei oikein voi olla huonompi kuin muutkaan...
Päivän slogan: Jos haluaisin tutustua johonkin henkilöön, en ainakaan valitsisi itseäni!
Luettua: Kinky Friedman – Vyötiäisiä ja vanhoja pitsejä (olipa hankalaa löytää linkkiä!), yhtä riemastuttavaa Kinkyä vaan edelleen. Kinky palaa kototilalleen Texasiin, parahiksi leirin alkajaiksi. Yllättäen vanhoja rouvia alkaa kupsahdella lähettyvillä aivan liian kanssa, ja kuin sattumalta täsmälleen samassa iässä. Kinky joutuukin selvittelemään asiaa tuomarin ja seriffin kanssa yhteistyössä *köh*. Mukana myös tietysti kissa, vyötiäisiä, kääpiöitä (siis lapsia leirillä), omalaatuisia hemmoja ja hillittömän hullua menoa. Suositan edelleen. Anna Jansson – Hopealantti. Gotlannin keskiaikaviikoilla tapahtuu monenmoista. Samoihin aikoihin eräs mies häviää ja löydetään myöhemmin murhattuna. Tutkinnassa paljastuu monenmoisia perhe- ja sukusotkuja, joita ei ole koskaan levitelty sen pidemmälle, ilkeitä ja jopa vaarallisia tapahtumia. Maria Wern on hankkiutunut Gotlantiin kesäpoliisiksi ja tutkimukset alkavat. Selkeää ja hyvää perus-Janssonia, sopivaa uusiokesälukemista tämäkin, suositan. Marcus Karppi – Murha meripäivillä. Onpas taas yllättävän tekonokkela dekkari ;D Niin tekonokkela, että oikein huvittaa. Ei kannattaisi, ei se oikein ole dekkarin tarkoitus, että joka sivulle on joku vitsi tai juttu väännettävä. Häiritsee. No, Supon osa-aikainen vähäpätöinen (!) tutkijanplanttu Kurt Kopra selvittelee erään miehen omituista katoamista, johon tuntuu liittyvän kahden nuoren miehen kuolema ja itsemurha sekä vähän muutakin. Sen verran tässä sählätään, että ei tämä oikein hirveästi maistu. No, joku voi pitääkin tästä. Meillä tämä käy ekan ja vikan kerran, tsorry vaan.
Loistavaa; viileää, on ripsinyt vähän vettä. Myrskyä tässä vielä kaipailen. Eli kelit ovat kohdallansa. Mikään muu ei sitten olekaan. Taas. Siis minähän saan valittaa, saanhan, koska minulla on oikeasti aihetta.
No, ihan ensiksi on kuitenkin kerrottava, että minulla, hörhöillä ym. vakiasukeilla ei ollut tämän kanssa yhtään mitään tekemistä! Elokuvaa tekivätten ja joku ei-malmilainen taas hepuloi, hmph. Raukkis! Kauppa on muuten ryöstetty niin monta kertaa, että kukaan ei edes muista ,D
Ensiksikin – nukuin läpi viikonlopun. Tästä voisi päätellä, että viikko oli rankka työn puolesta(kin). Jos tämä viikko on samanlainen, haen sairaslomaa. Aivan varmasti. En aio jäädä telomaan itseäni tuonne, hakkaamaan päätäni ja muiden päätä seiniin. Jos eivät ymmärrä, että en ehdi kaikkea – eivät sitten ymmärrä! Omaa osastoa palvelen, kuten pitääkin. Muut tulevat toisena ja heiltäkin vain erittäin kiireelliset, pakko tehdä juuri nyt –asiat. Joku raja tuohon hyväksikäyttöön on pakko vetää. Olen jo kieltäytynyt viime viikolla eräistä osioista, vahvistin vielä henkilöstöpuolelta, että olen oikeassa – ne eivät kuulu minun sijaistettaviini. Joten ans kattoo taas, missä mennään. Tyypillisesti maanantai on kyllä kohtuullisen hiljainen päivä, hmph!
Toiseksi – onkohan ihan järkevää tuo Stadin kyydin sähköpostien käsittelykään. Kuulin jo aikaisemmin, että ne eivät ole kiireellisiä. Tätä kirjoittaessa ei ole tullut vielä mitään vahvistusta ja viestin lähettämisestä on vasta 5.5 h. Että ei hätiä mitiä. Olisi vaan kiva tietää, pääsenkö töihin vai ilmoitanko olevani kotona. Olisin kyllä mieluummin kotona! Hah – soittivat 7 h päästä, kun lähetin kyselyn viipymisestä. Eivät ole saaneet tilausta, ei löydy?! Ai että. nyt Stadin kyyti saa miinusta ja pahasti. Jo on jumalauta, jos Iisalami ei hukannut kertaakaan sentään tilausta – tämä on totta! Siis Stadin kyyti, pitäkää huolta niistä tilauksista. Teen ne samalla koneella, samalla ohjelmalla ja –pohjalla, joten kyse EI VOI olla tästä päästä!!! Nyt Welhotarta nyppii ja pahasti, ei jumalauta tämä ole ihmisen elämää viettää sunnuntai kytäten vahvistusta, prle! Nyt odotan meili auki sitä stanan vahvistusta! Ai että riipoo, tulin tuostakin niin kirotun pahalle tuulelle. Ei muuta kuin vastoinkäymisiä tarjolla – ei missään... Alkoi jo itkettää ja vetuttaa, lähetin uuden viestin. No, 12 h päästä ensimmäisestä tilauksesta tuli tekstari, että työmatkatilaukseni on ok – vahvistamme vielä sähköpostilla. Ei, mitään sähköpostia ei vieläkään ollut. Nyt meni hermot lopullisesti tämän saatanan systeemin kanssa. Stadin kyytikin voi painua sinne, minne Iisalami jo lähti! Nuku tässä nyt sitten enää, kele... Jep, ei kovin hyvin nukuttanut, kun itketti ja vetutti niin rankasti. Vahvistus kyytimisistä tuli melkein 12 h ensimmäisen tilaukseni jälkeen. Ja vielä, eka tilaus oli luettu, minulla on tuossa lukuvahvistus päällänsä. Että oudosti se on sitten jonnekin hautautunut, deletoitu tms. Vai onko nimeni jo sielläkin tuttu – pelkäänpä hyvinkin, että kohta ainakin on!
Miksi – oi miksi – aina pitää lyödä Welhotarta jotenkin turpaan. Jo pienestä pitäen, ei tämä näy miksikään muuttuvan. Parasta olisi lyödä hanskat naulaan...
Kolmanneksi – nyt saatte nauraa! Lupasin paljastaa, mitä ostin eBaysta. Juu, Welhottaren kaikki nilkkasukat alkoivat olla finito-kunnossa, eri pareja, eri värejä jne. Ja minä kun pidän puuvillaisia nilkkasukkia ympäri vuoden, koipipoliittisista syistä. No, mikäs muu pelastamaan kuin iibein sukkakauppa, ehheeheh! 12 paria sukkia tuli ostettua *kikattelee*. Kolmet kirkkaan punaiset, kolmet antiikin siniset ja kuudet sekoväriset, joissa oli varressa sieniä *tsihih* ja jotain muita räpellyksiä, kaikissa erilaisia, perusväreinä musta, sininen ja punainen. Jutun idea on kuitenkin ja taas tuo hinta. Ne nimittäin mahtuivat postikuoriin kahteen erikseen ja tipahtivat suoraan laatikosta. Hinta postikuluineen yhdelle parille oli vähän alle 2 juuroa. Materiaali on siis puuvillaa, vähän jotakin muuta seassa eikä niitä kammottavia resoreita, joita en myöskään voi pitää. Nappikauppaa – naurakaa pois – mutta minun mukavuuden kannaltani taas yksi erinomaisen hyvä ostos! *kikattelee ihan rauhassa itsekin* Nyt minä en taaskaan tunne tarvitsevani mitään – yksi ostos on tulossa, jonka tulen myös esittelemään ,D Sekin liittyy *köh* tällaiseen käyttöliittymämukavuuteen eli minuun itseeni! Juu, naureskelkaa nyt tällekin sitten, on lupa.
Ilma on oikein mukavan raikas nyt aamulla, tuon tilausosion kirjoitin eilen, kun odottelin vahvistusta. Muuten ei tänä aamuna olekaan enää muuta sanottavaa. Se vaan, että ketuttaa lahjakkaasti nämä maailmankin asiat.
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrvinka, kissinkat joka pualell. No nyt o sitt viikoloppu lojuttu mamin kaa. Ei se eile sitt enää nii goisinukkaa. Oli jo iltapäivä iha normaalist melkee hereill, lukitti ja nakutti ja manas. Siit tiätää, ett kaikki on taas niinku enneskii... Juu, mä en tehny muut ko goisin vaa, sitt vähä manasin ku ei tullu mitää heekkui, ku toi duunas sitä omaa safkaasa, höh, lapsporganoit se söi. Kamalaa! Ja sitä valkost höttöö ku ei maistu miltää mulle. Ku ei käy, nii ni ei käy. Sillo pitäs ottaa jotai heekkui, eikä toi vaa ottanu *möks*. Sano, ett joskus sitt ku oikee itekki heekuttelee nii ni sitte. Näkis vaa täälki torpas jotai oikeet heekkui joskus! No sen se onnistu tekee, ett mä goisin toss aika vinkeest, se ehti ottaa foton ku mä just olin heräämäs. Nii ett saatte nyt sitt sen mitä halusitteki – mutt! Kaikki gilsit, hei, mä oon täällä – tulkaa hakee mut vegs? Jooko – ai ett ei... no ei sitt. Mä kelpaa kummiskii mamill, vaiks en muill oo kelvannukkaa, nih kerta. Ja vaiks se o jonku miälest ollu urpo ja torpso, nii ni ei se oo, jos se kert o näin fiksu kissinki kert osannu valkaa. Tajuutteks te, mitä mä meinaa? Ett mä kerranki pualustan ny sitäkii. Ja kävin mä vähä viärihoitaaski sitä eile, se oli vähä sen tarpees taas. Voliski, vissii.
Kliffaa nastan viikon alkuu – ai ett ei muka – mun miälest kyll!
----------------------------------------
Päivän slogan: Jos kaiken tämän ketutuksen voisi muuttaa puhtaaksi energiaksi, sillä voisi pitää varmaan keskikokoisen kaupungin voimalan pitkään toiminnassa!
Luettua: Kinky Friedman – Herra varjele John Waynea, pieni Kinky-sessiokin tässä menossa. Riemastuttava kaveri, joka on jättänyt joko lääkityksen väliin tahi popsii sitä vähän liiankin kanssa. Menoa ja meininkiä, kaikin tavoin. Tässä opuksessa kun etsitään Rottiksen äitiä... Sopii kaikille, jotka eivät ota dekkareitakaan yltiövakavasti ja kestävät viinanjuontia, tupakointia ja rumia sanoja. Ai niin, sekä rakastavat kissoja! Antero Jyränki – Punainen hattu, 1950- ja 1960-luku mielessäni. Jyränki kertoo aloittamisestaan yliopistossa, ylioppilaan elämästä ja huveista, osakunnasta sekä muutoin omasta elämästään sen muuttuessa työelämään siirtymisen myötä. Paljon asiaa myös oikeustieteestä ja poliitikasta. Pidin ja suosittelen, ensiksikin asiasta kiinnostuneille ja toiseksi vaikka vain ajankuvana. Jyränki on mainiosti tavoittanut muutamia oleellisia asioita ylioppilaselämästä ja sen hankaluuksista. Pientä omakehua, mutta niin toki saa muistelmissa ollakin. Toisaalta, tenttiminen tuntui usein vaativan enemmän isoja ja kestäviä perslihaksia kuin mitään muuta ;D Myös politiikka vie mennessään ja varsin kiinnostavia hahmoja vilahelee sielläkin. Suosittelen! Ja sitten tämä kohkattu Sofi Oksanen – Imbi Paju – Kaiken takana oli pelko eli Kuinka Viro menetti itsenäisyytensä ja miten se saadaan takaisin . Just, tämä vaatisi ihan oman postauksensa. Ensiksikin, leidit ovat vain toimittaneet – huom. – tämän kirjan! Eivät siis itse kirjoittaneet kuin muutaman lauseen. En yhdy kovinkaan moneen asiaan. Toki Gulag ja kyyditykset ovat totta, samoin Stalinin terrori jne. Mutta kun mennään henkilökohtaisuuksiin, esim. väite, että vanhukset näkevät nuoruuden kommunismin ajan kultaisena, koska he olivat nuoria, on mutu-pohjalta väärä. Vanhukset, joiden kanssa olen jutellut, kaipaavat aikaa takaisin, koska silloin heillä oli syötävää, leipää ja lämmintä. Nyt pienellä eläkkeellä olevalla on Virossa todella vaikeaa. Kas kun Sohvi tai Impi ei maininnut sikäläisistä leipäjonoista ja ruuanjakelusta, jota myös on! Muutakin pientä sanottavaa olisi. Ai että millä kokemuksella minä puhun. Sillä, että itse seikkailin sekä Neuvosto-Virossa että vasta vapautuneessa Virossa vuosiviisumilla (työasiat, lähialueyhteistyö), pääsin näkemään paikkoja joihin ulkopuolisen ei ollut hyvä mennä, tapasin ihmisiä, liikuin tuolloin kielletyillä alueilla jne. Näin Viron vapautumisen ja minulla oli siellä paljon tuttavia joihin pidin yhteyttä. Että on minullakin asioista näkemykseni heidän kokemustensa pohjalta, hiukan erilainen kuin näillä leideillä. Myös Nyky-Virosta olisi sanottavaa. Huolestuneisuuteni on paljon vahvempaa kuin kirjan lopussa. Viro marssii kohti sellaista kapitalismia, joka ei kestä ja se on jo nyt nähtävissä. Koskaan ei Viron talouselämä ole ollut näin heikoissa kantimissa ja vielä kehnompaan päin mennään.Ai mistä tiedän, no, sitä tulee luettua myös Virossa ilmestyvää lehdistöä, tosin ikävän satunnaisesti. Suosittelen kyllä kirjaa, mutta kritisoikaa, muitakin lähteitä on. Osa tästäkin materiaalista on varsin ikävästi värittynyttä, toki heidän mielestään tietysti ainoa totuus. Ikävä kyllä, sitä ainoaa totuutta ei ole olemassa, se on jokaisen ihmisen mielessä!
Arvatkaas huviksenne mitä olen tehnyt koko eilisen päivän? Olen nukkunut niin paljon, että en enää osaa edes laskea. Nousin vain laittamaan pikaisesti ruokaa, sitten kun mömelö vaikutti vähän rivakammin suostuin myös esittelemään hyvin koulutetulle imurilleni keskilattioita ja pinnoille vähän rättiä. Luin ja nukuin – jesh miten kivaa! Ainoastaan Hörhö häiritsi rauhaani ja hänkin viipyi 5 min. Maksoi velkansa, on aina kovin tarkka siitä. Hieno piirre, eikö? Ja etsi papereitaan isosta laukustaan, joka on säilössä täällä siihen asti, jos joku asunto edes löytyisi. Toistaiseksi on saanut makoilla teltassa kaverin kanssa ja välillä muutaman päivän ex-tyttöystävän luona. Niin, no eihän minun siitä kun itsestäni, tietysti. Siis olen tyytyväinen, kovasti tyytyväinen. Saan nukkua vielä tämänkin päivän – ja minähän jo nukuin. Karvatakamus märisi hereille klo 2, keitin kaffet, heitin mömelöt nassuun jätin valot ja radion kissin huviksi ja nukuin vielä kolmisen tuntia. Hah – huijatuksi tuli tuo eläinparka. Kunnes älysi taas alkaa märinän, nyt ruuasta. Ok, aloitimme uuden raksupussin, joka alkoi kuluakin vauhdilla ja jotakin märkäruokaakin pistin eteen. Nyt on hiljainen kissi! Ulkonakin on just sopiva keli, mukavan viileä ainakin näin aamusta. Tänään pitäisi sen sateen alkaa. Eilen jo lupaavasti vyöryi tummia pilviä etuvasemmalla, jossakin taatusti satoi – ei täällä asti kuitenkaan. Äh ja pöh!
Just eli sen verran pitää tänään pysytellä hereillä, että laadin appelsiinitofua, hoitelen viitakon ja katsastan kaikki työperäiset tavarat huomiseksi mukaan (mitä ikinä ne ovatkaan?) ja katsastan jotkut vaatteet esille. Lopun aikaa voikin sitten vetää päikkäreitä tai mitä tahansa unia. Pääasia, että saa nukkua. Minä alan olla hyvä nukkumaan päivällä. Voi kun osaisi vielä nukkua öisin?
Ai perhana, matkat pitää tilata. Ne kannattaa tilata tuossa klo 9 jälkeen, kun vuoro on taatusti vaihtunut. Ettei tulisi taas jotakin omituista sählinkiä. Ja vain toivoa, että jälleen ensi viikolla pääsee töihin ja takaisin. On tämä omituista, mutta kummallista. En jaksa enää uskoa, että ao. palvelua saadaan koskaan toimimaan. Olisi varmaan paras hakea sitä yksityistilausoikeutta eli lupaa soittaa suoraan normitakso. Ikävä kyllä, ne puhelut maksavat. Sitten pitäisi hakea tukea ja sitä KELA ei varmaan myönnä.... Tämä on sellainen omituinen oravanpyörä tällä kertaa. En millään viitsisi turhaan maksaa B-lausunnosta, jos siitä ei ole mitään apua. Lähes 70 eeroa on rahaa kuitenkin sekin. No, annetaan Stadin kyydin vielä yrittää. Mutta jokaisesta mokasta lähtee taatusti valitus, asiallinen sellainen. En minä turhista valittele, mutta ei tuo kaappauskaan kuskilta mitään korrektia käytöstä ollut. Ei sitä varmaan kaikissa työpaikoissa olisi kovin hyvällä katsottu.
Toivottavasti alkava viikko on Varastolla jo rauhallisempi. Ikävä kyllä, meitä on tätä tekevää luokkaa paikalla kovin vähän! Että saattaa joutua muiden osastojen hommiin, kele. Toivoin niin, että voisi vähän järjestellä klemmareita tai muuta mukavaa edes kesällä. Mutta kun henkilöstöpuoli ei näköjään ole välittänyt tuosta sijaistusjärjestelmästä lainkaan, ei missään mielessä. Viime vuonna tänne sentään oli osaksi aikaa palkattuna ihan ulkopuolinen lomittaja – nyt ei. Okei, kyllähän minä teen, ei se siitä ole kiinni. Sen verran tämä keljuttaa, että jos homma menee tällaiseksi ja olen ensi vuonnakin vielä tuolla töissä, pidän koko heinäkuun lomaa – ihan vaan välttyäkseni itse tekemästä muiden töitä! Hemmetin hyvä perustelu, eikö?
Jahas, taidan keitellä kohta toiset aamukaffet ja painua ottamaan pienet toisiotirsat ;D
--------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Siis mä en tajuu, ny toi mami on alkanu viättää iha kissaelämää. Se goisi eilenkii samall tavall ku mäki. Se kyll häiri välill sill pölkkärill, mitä mä inhoon! Kehtas viäl imureerata täst sänkylt mun paikalt kaike pehmukkeen, ku mä oon tähä ehtiny kerää. Karvainstallaation, juu nou. Sitä ei enää oo, pitää heti alkaa uudestaa tekee sitä. Mutt hirmuse hyvää uutta raksuu se oli ostanu, semmose jättipussi. Siin o lihoi ja vihanneksii eikä yhtää fisuu. Se haisuuki hyväll, mamikiii sano samaa. Ihan semmone melkee mun koko pussi *tsihih*. Kelpaa sitä syädä, jos ei kyllästy... emmä kyllästy, toi katto jo vähä pahast. Meill ku ei heitetä mitää ruakaa ikinä pois, meinaa. Kais te sen tiäsitte? Ei toi sentää mun jämäruakii syä, mutt omasa se vetää kyll aina iha loppuu. Mikää ei mee pilall, ei se ehdi. Toi mussuttaa ne vegs. Ihme otus, meinaa! No nyt se laittaa sitä valkost mähnää taas, en syä! Ett mulle sitt jotai herkumpaa tai tavismuanaa. Sain mä äske kissikaakkei sentäs, ja kalkonii, mmm. Niihi mä en oo kyllästyny viäl kolmee vuatee, joka aamu samat heekut ja aina uppoo. Oon kilti, joo. Nytki menin ihan yksi partsill, ku toi anto luvan... hei siis oonha mä siäl aina muuteski, mutt kuha nyt kysäsin, ett sopiiks mennä vaiks sä ootki siin skrivaas. Pitää välill vähä flöittaa, ett mami luulis, ett se joteski määräilee tääll. Kai te tiijätte, ett se ei oo totta? Kissihuushollis on kissi se, joka määrää. Ihmiset luulee kaikkee muut, mutt kyll se tiätteks semmottis o. Mä alan nyt goisii, mamiiiiiiih – joo, se tulee kaffe jälkee viakkuu. Kuva on täält!
Kliffaa söndaagii hei kaikill – goisitaa oikee kunnoll!
----------------------------------------
Jep, Vincent, goisitaan ja toivotaan muillekin sitä samaa.
Päivän slogan: Minä nukun silloin kun nukuttaa ja syön silloin kun on nälkä. Vielä en ole päässyt siihen, että tekisin töitä silloin kun huvittaa – tämä on vakaa tarkoitukseni tulevaisuudessa!
Luettua: Tess Gerritsen – Painoton tila, sitä kehnompaa Gerritseniä. Ei oikein vakuuttavaa millään tavalla. Eliömuoto, joka elää syvällä merenpohjassa joutuu avaruuteen koeputkien mukana. Selviää, että ao. eliö tappaa, just ja joo. Salaliittoja ja omituisuuksia, lopputulemana se, että eliöt ovat alunperin kotoisin ulkoavaruudesta ja tarkoitettu valloittamaan maailma kopioimalla kaiken elävän DNA:n pätkiä. Niin paljon sekoa yhdessä kirjassa, ei hyvä, ei kannata lukea. Viekää pois! Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu, oli pakko ottaa tämä uudelleen luentaan Murakamin uutuuden (Kafka rannalla) jälkeen. Luin tämän joskus uutuutena, eikä ollut mielestäni kummoinenkaan. Nyt jotenkin tämä kolahti paaaljon enemmän, suorastaan tykästyin. Riittävän kaahoa, omituista, täynnä outoja yhteensattumia, takautumia, japanilaista mytologiaa ja kaikkea muuta. Suosittelen, ehdottomasti – lukekaa pois! Tuossa linkkejä lukiessa huomasin, että aika moni oli huomannut saman eli toinen lukukerta toi kirjaan aivan erilaisen näkökulman. En siis ollutkaan ainoa *syvä helpotuksen huokaus*!
Arvasinhan minä, ettei tämä ”kuljetuspalvelu” minunkaan osaltani kitkattomasti tule sujumaan. Eilen (3. Palmian käyttöpäivä) lähti ensimmäinen valitus, öh, siis palaute! Eilen tehtiin töitä nimittäin tosi täpöllä Varastolla, että loputkin pääsisivät lomille ilman jääneitä roippeitaan. Eli Welhotar väänsi ja käänsi, kunnes kännikkä soi klo 14.25. Takso kyselee, voinko lähteä TÖISTÄ AIKAISEMMIN!? Auto oli tilattu klo 14.50 (hiukan tavallista aikaisemmaksi jo muutenkin) eli melkein puoli tuntia etuajassa olisi pitänyt karata töistä. Ei – ei siinä tilanteessa, ei tod. Pidin puhelimen auki, huutelin sijaispomolle ja koko porukalle, että nyt se prleen takson stna haluaisi minut vtun äkkiä sinne. Kauanko tässä vielä menisi – no, antoivat 10 min aikaa, he tekisivät itse lopputyöt. Reilua, kyllä. Ei olisi tarvinnut, tein vain tietyt hommat, herrat isotherrat ja –rouvat saivat itse rintata, kopieerata, alleviivailla yms. parit läystäkkeet. No, kerroin taksolle, että olen alhaalla 10 min päästä. Siellä auto odotti... Kuski ei vastannut mitään, kun kysyin miksi tämmöinen hoppu. Useampaan kertaan kyllä huomautti, että korttia ei tarvita =O Mietin, onkiiko hän ns. ylijääviä kyytejä, niitä, joita tarjotaan jollekin joka ei ehdi ajaa ja joutuu kieltäytymään. Mitään muuta syytä en keksi. Aika hurjaa oli menokin vielä, nimittäin. No, kirjastoon pääsin ja Belgarion olikin jo vastassa.
Siinä kerroin pojalle koko tarinan tästä siirtymisfarssista, aapailimme jo naureskellen, että vastaavasti varmasti paluukuljetus on sitten myöhässä. Ei olisi pitänyt. Odottelin paluuta klo 16.30 – ei autoja. Taksoja tuli ja meni, mutta kukaan ei huomannut pientä Welhotarta joka melkein pökertyi nestehukasta, nälästä ja väsymyksestä. Kun 10 min puhelinjonotuksen jälkeen pääsin Stadin kyydin numeroon, kerroin koko jutun. Myös tuon noudon töistä ja ettei autoa nyt ole. Anteeksi herrahenkilö sentään osasi pyytää ja lupasi tehdä asiasta huomautuksen. Lupasi myös auton, klo 17.02... se sitten lopulta tuli, olin odottanut jo 45 min kaikkinensa. Arvatkaas ketuttiko, väsyttikö ja olinko vähän poikki? Että tämä taksokokemuksista! Ensi viikon tilaukset täytyy tehdä taas huomenna! Onneksi älysin viimeksikin pyytää vahvistuksen meilillä, nyt sain sen valituksen liitteeksi. Tämä muuten on yksi asia, miksi haluan tehdä tilaukset sähköpostilla – minulle jää aina todiste siitä, kuka on mokannut. Ihan yhtä hyvin se voin olla minä, silloin sen ehtii vielä huomatessaan myös korjata...
Muutoin eilinen kirjastoreissu ei tarjonnut kuin muutaman varauksen ja hyllyt olivat kovasti kalutun oloisia. Siirryn taas siihen, että alkuviikosta käyn Pazilassa ja haen uudelleen luettavia dekkareita ym. ja perjantaina käyn Malmilla noutamassa varaukset. Ei tässä muu auta, näin kesällä. Muutoin kaupat tarjosivat samaa vanhaa eli normitavarat kasseihin. Onneksi on se vihannestsioski, joka aina jaksaa tarjota jotakin kivaa. Tällä kertaa 1 kg miniporganoita eurolla, samoin 1 kg paprikoita euron pussi sekä herkkareita semmoinen normivihannespussillinen myös eurolla. Purjo 1.50 kg, salottisipuli 50 senttiä kilo. Njam! Sitten Risman puolelle ala-aulaan on ilmestynyt Perheleipurien pieni, kokoonkasattava tsioskimyymälä – kiva. Leipiä ja pullia kohtuuhintaan. Erikoisuutena perjantain ale – jos tavara ei ole oikein mennyt kaupaksi,tuossa klo 16 aikoihin kaikki leivät maksavat 80 c. Arvatkaas ostinko pakkaseen sämpylöitä (auringonkukan siemeniä ja muita roskia runsaasti, ruissellaisia muuten) sekä sekoroskapeltileipää (pellillä olleita sämpylöitä, jotka nätisti kiinni toisissaan, sekajauhoja ja paljon erilaisia siemeniä). Tuo määrä leipää kestää ainakin 3 vkoa ,D Pullatkin menevät aleen, jos myynti on ollut kehnoa – eilen ei ollut. Ei kyllä tehnyt mielikään, kotona oli yhtä sun toista. Tuo leipomojuttu on oikein hyvä idea! Lisäksi tavara on tuoretta, vaihtelevampaa kuin kaupassa ja hinnat kohdallansa. No joo, lisäksi myyjänä on vihannestsioskissa ennen töissä ollut leidi, joten kannatan aina tällaista kauppaa, jossa on tuttu myyjä(kin). Ale on käytössä muuten sen takia, että myymälä ei ole paikalla viikonloppuisin, vain arkipäivinä. Tiedoksi Malmin kävijöille tämäkin, jos satutte poikkeamaan.
Belgarion oli ehtinyt kotoon jo melkein tunti ennen minua, rouskutellut kourallisen keksejä ja laittanut muutaman lohipasteijan uuniin. Mmm... olikin nälkä ja jano. Vetäisin aluksi litran vettä – ihan vain aluksi ,D Pasteijoiden natustelun jälkeen kälättelimme ja lueskelimme. Poika keitteli myös kunnon iltakaffet, joiden kylkeen oli tarjota kohuked, Serkkujen Lotte-keksejä molempia plaatuja (suklaa ja tavis), taviksen päälle kirsikkahilloa! Njam – se hillo nimittäin, Belgarion haluaakin sitä seuraavaksi kerraksi tuliaisiksi Serkuista. Oli mukava ilta taas. Lopuksi teimme pientä suklaavertailuakin. Herkkuja siis, no, kerran viikossa =D Belgarion pitää nyt vapaata, vain pari viikkoa. Yllättäen seuraavat kaksi kesäkurssia alkavatkin jo tuossa heinäkuun loppupuolella. Ei tässä jää kuin normiloma oikeastaan. Loma, köh, siellä tuo on koodaillut ym. kun olen soitellut. Että näin.
Sen verran vielä ruoka-asiaa, että edelleen olen kovin kiintynyt Eestin Herkkujen tuotteisiin niiden lisäaineettomuuden (tai ainakin vähäisen sellaisen) takia. Kirsikkahillossa pääosa on oikeasti kirsikoilla! Ei sokerilla tms. Tuoteseloste on lyhyt ja selkeä: kirsikoita, sokeria, vettä, pektiiniä, sitruunahappoa. Kaikkea sitä, mitä kotihilloonkin laittaisi, ehkä... ei välttämättä. Pektiiniä nyt on marjoissa, mutta hillon koostumus onkin tankeaa – niin pitääkin. Onneksi eivät vielä ole oppineet sitä voiton maksimointia, eli että hillossa olisi marjoja n. 12 prosenttia (kuten jossakin laadussa eräässä kaupassa oli), loput mehua, makuaineita jne. Tämä lisäaineettomuus pätee muuten aika moniin Serkkujen tuotteisiin. Tämä tykkää! Löysin sieltä taas sitä kantarellisulatejuustoa, mmm. Siinäkin kun on oikeita kantarelleja niin, että ne näkyvät ja maistuvat!
Tänään tarjolla vähän uusia perunoita, miniporganaa, kesäkurmitsaa ja ties mitä, vihanneshässäkän kuitenkin aion laatia. No nyt on ilma muuten jo viileämpi! Jee – vielä odotellaan sadetta ja myrskyä. Antaa tulla vaan, minä olen sisätiloissa, kirjoja ja ruokaa riittää. Tekemistäkin löytyy pariksi päiväksi. Nyt taidan käydä vähän sängyn puolella, josko irtoaisi aamu-unoset. Kas, kaksi tuntia seikkailu-unta. Ei paha ja vielä peiton alla, täällä o n viileää =D
----------------------------------
Purrrrrrrrve, kissinkat. Mä tajuu, toi herää ja goisii ja herää. Mä vaan menin goisiin ku herätin sen eka kertaa. Nyt mä meinaanki goisii siiiheks asti,ett orja alkaa väsää muanaa. Jos vaiks meinaa irtois jotai. Vaiks mä taas näin, ett soli ostanu kekosii vihanneksei, mutt oli kissimuanaaki ja muutaki mulle. Ei se munta ilma jätä, ei. Parempi onki, mä voisin heemostuu. Eilenki melkee heemostuin, ku mami ei tuu vaa. Ja sitt Poika tuli ja sen Reppu. Mutt mami vast paaaaljo myähemmi. Meinasi, ett se on jääny johkii tai jotai. Yritin pummii pojaltkii safkaa, ei se antanu, käski vaa odottaa. Ja kyll se tuli sitt orjakii ja anto heti ekaks melkee mulle muanaa. Hyvää oli, joo, se on sitä sen jemmapussimuanaa. Melkee ne kaikki sekotukset on hyvei. Hei, nyt on muute klifaa: eikä oo liika kuuma, voi lötköttää ulkon tai sisäll. Pääasia, ett saadaa lötköttä. Eikä tollakaa oo mitää tekemist, muut ku duuna safka (niihän sinä luulet, toim. huom.). Ett saadaa ottaa iha relaa kerranki kaks päivää. Mä tykkään, mmm. Toi vois ottaa uusii fotoikii. Nyt se saa ettii tähä jotai sopivaa >o< Joo, se sano, ett oikee Welhottare kissi, öhh, tota... joo.... kuva o kummiski täält.
Kliffaa viikendii kaikill!
-----------------------------------
Kiitos Vincent, voimme nukkua kohta uudelleen lisää...
Päivän slogan: Minä en saa nukkumisesta koskaan tarpeekseni – olen aina sen lisätarpeessa!
Luettua: Max Manner – Revanssi, Mannerin ensimmäinen Anna Mäki-kirja, josta tuolloin pidin suht paljon eikä kirja ole kehno vieläkään eli kestää jopa uudelleenluennan. Turussa tapahtuu, sarja murhia vai sarjamurhia. Itse asiassa, syyllinenhän on selvillä jo melko aikaisessa vaiheessa, jos asiaan vähäsen paneutuu *virn*. Kelpo kesälukemista dekkareiden kavereille tämäkin.
En viitsisi sanoa, että ”Mitä minä sanoin!?”, mutta on pakko. Olette varmaan lukeneet jo koko kuljetuspalveluhässäkästä mm. täältä. Selitykset ovat tietysti hyviä... Takana on kyllä muutakin, mitä ei tuoda julki. Eilisen asioista perillä olevan kuljettajan mukaan Iisalami olisi toimittanut lievästi virheellisiä tietoja heinäkuun liikenteestä viime vuodelta, joten hommat olisi mitoitettu sen mukaan. En tiedä, en ole ollut paikalla. Ilmeisesti Iisalami on tehnyt muutakin haitatakseen Palmian aloittamista. Kuskin kävivät kuitenkin eilen jo kuumana – osalla oli töitä valittavaksi asti, osalla vain yksi kyyti puolessa päivässä. Järjestelmät siis eivät toimineet, kuten piti. Eihän niitä prle päässyt kukaan kokeilemaan oikeissa tilanteissa, vaan aloitettiin suoraan toimimalla. Väärin! No, itse olen päässyt *ristii sormiaan* normaalisti töihin ja takaisin. Johtuen vain ja ainoastaan siitä, että otin tarpeeksi aikaisin asiasta selvää ja tein tilaukseni netin kautta. Sääliksi käy niitä, jotka spontaanisti pyrkivät jonnekin! Tätä minä juuri olen tarkoittanut, kun suunnittelen viikon menoni – on parasta, että sinne ei ymppää sekaan mitään muutoksia tms. jälkikäteen, mikäli mahdollista. Sekaisinhan net menevät. No, toivottavasti saavat homman pyörimään! Ennemmin minä asioin kuitenkin Palmian kuin Iisalamen viäntäjien kanssa...
Ja sitten tuplajättipotti! Voihan prle. Eilen juuri ennen kotiinlähtöä naapuriosasto toi taas pinon, jota aloin väsäillä siinä vielä lopputöikseni. Auts, sellaista paashaa, että eihän siitä saanut selvää Erkkikään, saati sitten hänen veljensä Pekka. Asiakirjoja oli korjannut ainakin 6 eri henkilöä, kukin omalla tavallaan, ilman mitään tietoa esim. oikoluku- ja korjausmerkinnöistä. Oli lisätty ja poistettu tavaraa, siirretty kappaleita, mutta ei mitään merkintää minne. Soitin leidille, joka asiasta vastasi ja sanoin, että eihän tästä tule mitään. Tämä nippu on täysin tajutonta mössöä. Hän ei taas suostunut ymmärtämään, miksi en jää odottamaan klo 16 jälkeen, jolloin hän voisi tulla käymään. Sanoin lähteväni 14.40. Piste. No, hän tulee nyt aamulla, lisänivaskan kanssa. Kaikilla on kiire, pakko olla tänään valmiina. Samoin oman osastomme rva M. haluaa minulta jotakin valmista tänään, en vain tiedä mistä, hän kirjotti sitä vasta eilen. Joten olen aika hvtin kusessa. Kyllä minä töitä teen, mutta hei, kohtuuden rajoissa sentään. Jos tällaista on vielä maanantaina, menen oikeasti hakemaan saikkua. Eilen olin koko illan jo niin pahalla päällä ja kipeä (-> lihakset jännittyneet, niskoja särki, päätä juili), että taatusti irtoaa. Tehkää sitten hommanne, kele. Hankkikaa ulkopuolisia sijaisia, niinhän sitä tehtiin viime vuonnakin? Miksei nyt? Tämä ei ymmärrä.
Sitten ihan vaan tiedoksi, jollei tämä keli tästä muutu ja kohtapian, minä taidan suuttua. Ilma on kuin housuun paskittua kaurapuuroa, jäks. Tahtoo sadetta, viileää ja pimeää! Tahtoo nukkua yhdenkin yön ilman heräilyä tunnin välein tähän kuumuuteen. Tahtoo olla rauhassa kans.
Tänään siis Belgarionin kanssa kirjasto- ja kauppareissu, jos vain työpäivän jälkeen enää pysyn pystyssä. Rapoa päivästä ja asiasta sitten huomenna. Nyt ei jaksa-pysty keskittymään muuhun kuin siihen, että saisi otettua vielä tunnin aamu-unet!
-------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii eile semmost tosi kurmeemuanaa. Sitä hianoo, mitä se Minnin äitee mulle toi. Kiitti hei vaa teill kummalkii!!! Siis mami meinas syädä sen, ku senkii miälest se haisu nii heekult. Se oli jotai kurmeekanaa. Oli se hyvän näköst ja hirmu hyvän makust, njam. Oiskii tommosee varaa joka päivä. Muute mä oon ollu päivisin vaa partsill, ku siäll o sillo viileet ja yät sitt sisäll. Nyt näin muute jo ensmäise yäpeehose, semmose tosi snadin. Ei ollu joo hääppöne. Mami sanokii, ett myähemmi tulee niit isompii, nii ni sillo se voi laittaa kyntteli toho lyhtyy, ett mä pääsen metsästää niit – rousk, njamsk! Kilti mami, vaiks aika väsy. Joo, se jo kerra kävi hereill ja laitto valot, mutt meni uudestaa goisii. Ei se jaksa vissii enää mitää. Ihan on repo mami. mutt mull on täss hei foto siit Minnist <3 No joo, hei onha se siis vähä mua vanhempi, mutt mitä välii... Eihä? (grrrr) Söde flikka *pus* >o<
Kliffaa viikendi alkuu iha jokasell, toivottavast tulee viileempää...
Luettua: Philippe Claudel – Varjojen raportti. Mitä tapahtuukaan syrjäisessä vuoristokylässä saksalaismiehityksen aikaan? Hienotunteisesti ilmaistaan, että ”vieraiden” on syytä poistua, vierasperäisten. Ja niin heistä poistuu kaksi. Brodeck tuli muualta ja hän joutuu leirille, mutta palaa kuin palaakin takaisin joutuakseen kirjoittamaan raportin kylän tapahtumista. Tässä se on. Mielenkiintoinen ja vähän outokin opus. Oletteko muuten huomanneet, miten II maailmansodan tapahtumat ja keskitysleirikirjallisuus ovat taas olleet vuoden-pari kovin pinnalla? En tiedä, mikä on syy – toinen sukupolvi? No, en minä tätä hirveästi kehu, luettava kirja kuitenkin vaikkei minuun tehnyt mitään suurempaa vaikutusta. Leena Lehtolainen – Väärän jäljillä. Maria Kallio on SM:n tutkijana, mutta saakin siirron takaisin Espooseen. Väärä on juoksija, josta piti tulla jotakin ennen onnettomuutta – ehkä tulee vieläkin, kun hän on toipunut. Kummasti alkaa kuitenkin väkeä ympärillä kuolla eli joutuu murhatuksi melko kekseliäin keinoin. Urheilupiireissä liikutaan ja doupataan murhailun lisäksi. Kallio paljastaa syyllisen – tietysti – odottamattomalta, mutta loogiselta taholta. Lievä Lehtolais-sessio siis jatkuu vielä. Tämä on sitä hiukka urautunutta Lehtolaista, tunnemme jo Maria Kallion ja hänen elämäänsä tässä ruoditaan varmasti yhtä paljon kuin murhiakin. Ei paha, silti, Lehtolaiselta ihan kelpoisaa ulosantia jälleen kerran.
Ei, eihän sen näin pitänyt olla. Ei alkuunkaan! Minun piti päästä rähisemään Tsadin kyytimisestä ja päästä lopultakin järjestelemään klemmareita töissä... Toisin sitten kävi, todellakin. Ehh, aamutakso oli vain pari minuuttia myöhässä, tuttu kuski, joka ajoi taas kuni pullopärshesika. Oltiin kuitenkin ajoissa Varastolla. Samoin nouto oli jopa etuajassa, puolituttu kuski hänkin. Ei tarvinnut paljon neuvoja ja kotoonkin pääsin siis varsin siististi. Oi jospa tämä tosiaan toimisi? Toisaalta – nyt on heinäkuu ja vähän matkoja, ainakin työmatkoja. Eli en jaksa vielä uskoa mihinkään ennen loka-marraskuun paashakelejä. Silloin punnitaan sekä välittäjien että kuskien ammattitaito!
Ja Varastolla, sitten, prle! Kukaan ei ole kontrolloinut tietyn työntekijäryhmän lomia. Minäkään tarkemmin katsonut, kunhan vain sen, että en itse pitäisi samaan aikaan kun muut. Just ja jihaa. Tässä käy näemmä niin, että meillä on jossain vaiheessa (ensi- ja seuraavalla viikolla) stanallinen kiire, kun ei ole väkeä. Joudumme tekemään kahden tai kolmen osaston työt kaikkinensa. Kiireelliset aivan pakosti, muut voivat vähän odottaa. Josta jo eilen poikikin jonkunlainen ohjeistus ja pino papereita tehtäväksi heti aamusta. Keljutti sen verran, että jätin ohjeistuksenkin lukemisen aamuksi. Pinon tuojalle lupasin hommat klo 9 mennessä tänään, kun hän suvaitsee tulla töihin. Voi ystävät – met olemme suorastaan kusessa!
Joku kyseli tuulettimista – ei ole töissä (ei tarvitse, pärjää kyllä) eikä kotona (ei pärjää). Täällä kotona en uskoisi tavallisen häkkyräpöytätuulettimen edes riittävän. Se vain levittelisi sitä kuumaa ilmaa. Sitäpaitsi, se on muutenkin epämiellyttävä vehjes. Yritän vain kestää. Ei tätä hemmetin hellettä nyt voi ikuisuuksia jatkua... tai minun tapauksessani tietysti voi. Eli en mene ostamaan tuuletinta, en. Heti kun ostaisin sen, tarve varmasti loppuisi. Sellaista on minun tuurini. Että antaa olla vaan. Kyllä tämä tästä. Otamme relaa Vinskin kanssa koko illan. Pirkistymme yöksi ja nukahtelemme tunnin unosia tuolloin tällöin. Eiköhän siitä jonkunlaiset yöunet saa. Viikonloppuna voi sitten tasoittaa ja nukkua aamulla ja aamupäivällä, kun on viileää. Tästä syystä en myöskään avaa yleensä konetta iltaisin, jos minulla ei ole tärkeää tekemistä. En siis vastaile kommentteihin klo 15 jälkeen, yleensä. Jos kone on auki, se on sitten auki myöhään iltaan. Riipuu tilanteesta. Nyt ei ole tosiaan jaksanut edes tässä istua eikä nettailla.
Tänään pitäisi laatia jo viikon ostoslistaa. Poikkeavasti siirrymme Belgarionin kanssa perjantain kirjasto- ja kauppakäynteihin, ainakin kokeilemme, toimiiko se. Saisi ikäänkuin oikeasti vapaata lauantain ja sunnuntain. Tässä on vaan vähän ongelmia keksiä sopivaa syötävää, lähinnä siis sellaista, mikä myös säilyy. No, toki joitakin vihanneksia ja patoja voi laittaa pakkaseenkin... täytyy nyt katsastaa, miten tämän saisi pyörimään. Säästäisin siinä yhden vapaa-ajan matkan. Ajelen ensin työmatkana kirjastoon, joka siis on työmatkan varrella. Jään sinne ja sieltä sitten valun hiljalleen ruokakauppojen kautta torille, josta minut – toivottavasti – poimitaan. Sitten olisi varaa käyttää pari vapaa-ajan matkaa ensiksikin Itikseen (pakko, shampoo on kohta lopuillaan ym) sekä Hakikseen (tofuakin taas tarvitaan). Näin ennakoimme siis tulevaa tilannetta. On tämä aika pirullista, ajatelkaa itse. Että ei noin vain voisi poiketa lähikaupassa, Itiksessä tai Hakiksessa – sitä pitää suunnitella monta viikkoa etukäteen, ainakin viikkoa ennen asian on oltava selvä, kyydit varattu ja asia muutenkin hoidettu sekä aikataulutettu. Ei ole paljon varaa olla spontaani ja lähteä kapakkakierrokselle tai shoppailemaan (jäks!). Tai voihan sitä lähteä, tosin takson tulo kestää silloin esim. 40 min helpostikin....
Eli ei tässä jaksa enää kotona muuta kuin tehdä pakolliset hommat ja lukea. Näin olen omaa ohjettani noudattanutkin ,D Käynkin tässä vaihteeksi hengittämässä parvekkeen raitista ilmaa ja kuuntelemaan Vincentin jutustelua (jota olen kuunnellut jo monta tuntia, klo on nyt 3!). Ai niin – varokaa iltapäikkäreitä! Eilen syötyäni alkuillasta pesofatillisen saladoa, sammahdin sänkyyn puoli sivua luettuani ja nukuin sikiunta yli tunnin. Heräsin suht pirtsakkana ja kammottavan nälkäisenä. Onneksi oli hätävara: Serkkujen ns. lasten keksit, sellaiset pienet, kovat keksit, oikein vanhanaikaisen herkulliset.. Niiden päälle sipaisu kirsikkahilloa. Jo meni pahin hinku ohitse. Mutta tällaista siis täällä aiheuttavat iltapäikkärit – herätessä on aina nälkä, outo juttu. Tämä on muuten huomattu aikaisemminkin.
Hitsi, ulkona on taas tukahduttavan nihkeän kuuma. Josko tänään olisi toiveita edes pienestä sadekuurosta ja ihan vain vähäisestä ukkosesta *tekee huolimattomasti muutaman taian*!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, on kuuma kissilkii. Emmäkää jaksa mitää. Mä goisin päivisin ja sitt mä pidän orjaa hereill öisin. On se kyll muuteskii hereill tunni välein, tajuu miks. Se vaan nousee ja valittelee ja käy ulkon. Sitt se taas sammahtaa ja alkaa hornottaa. Mitäs menee ja goisii sitt illall, höh. Eilenkää saanu mitää heekkuu, pussimuanaa vaa. Ois kyll tarvis saada taas jotai muutakii – mamiiiiiiiih! Ai ett donarii vois harkita illall. Joo, jos se vaa taas muistais. Tai jos se käy siälä toisess kaupass, se vois tuada siält jotai mulle. Mä nimittäi oon syäny jotai semmost rahkahöttöö ainaskii kerra, soli hyvää ja maistu iha jädell >o< Mutt muute tääll ei siis tapahdu mitää, ku me ei jakseta kumpikaa mitää. Lötkötetää ja mami lukee, välill mä pummin kaakkei ja semmost. Me ei jakseta ees tapella hirveest. Ett siit tiätää, mite voi olla lötkö olo, meinaa... Mäkää jaksa vedellä kunno hepuleit ees. Epist joteski, mami, tees pari uutta taikaa viälä, ett kelit vähä muuttuu. Hei, se lupas. Sitt se ettii jonku kuvan kans tähä. Ehh, se löys oikee siistin kissin >o< Juu, kuva on täält!
Luettua: Leena Lehtolainen – Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Muistinkin tästä osan. Jep, se joka haluaa tietää lisää Maria Kalliosta ja toisesta ehkä myöhemmin esiintyvästä poliisileidistä, pitää tästä varmasti. Suosittelen, sopivan lyhyitä, hyviä kertomuksia. Riittävästi mielenkiintoista asiaa, jännitys säilyy jne. Ei paha, Lehtolaisen kavereille sekä hyvää kesälukemista kaikille. Johanna Sinisalo – Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Suurin osa novelleista on julkaistu joko eri lehdissä tai antologioissa, itsekin olen osan lukenut mm. Portista ja Tähtivaeltajasta aikanaan. Kirja on kyllä hyvä, siis Welhotar pitää kovasti. Sinisalo osaa asiansa, tarinat ovat kummallisia ja hiukan häiritseviä kaikessa tavallisuudessaankin ,D Osa sijoittuu aivan muuhun aikaan ja paikkaan, osa aivan arkipäiväiseen elämään. Tämä pitäisi saada itsellensä! Suosittelen kaikille outojen ja yllättävien asioiden ystäville – ja tietysti vielä – ei kirjaa ilman Chtulhua, IÄ! Lukekaa ihmeessä, erinomaisen hyviä tarinoita vaikka matkalle mukaan.
Raivoni on melkoinen, juuri nyt vielä hieman piilevää muotoa. Eilen se oli vielä pahempi. Ikävä kyllä, eksyin erääseen kamalan positiiviseen blogiin ja menin tietty, hullu, kommentoimaan. No joo, yhä enemmän alkoi ketuttaa, oikein täpöllä. Tehän jo tiedätte, että olen perusnegatiivinen. Jos liian paljon pahaa tapahtuu yhdelle ihmiselle – se on vain liikaa, ei enää voi muuta. Nooh, minä siitä kirjastoon sitten. Oli Varastollakin hiljaista, rauhallista, lähes viileää ja mukavaa. No eikö prle kirjastosta tultaessa sieltä naapuriosastolta aleta kantaa selkä vääränä työpinoja. Ja kohta oma osasto perässä. Piruuttaan laskin mitä tein. Siis klo 9.30 – 14.30 välisenä aikana. Ruokista vietin 15 minuuttia eli söin soijarouhepadan jämät ja otin kaffemukin matkaani huoneeseen. Niin kiirus kuin yksijalkaisella perseellepotkijalla perseellepotkimiskilpailussa. Eikä kiitoksen sanaa – keneltäkään!
Nooh, sitten tapaus Palmia. Auts ja voi – toivottavasti tuo on vain (siis vain) alkukankeutta, kun kysytään, missä kaupungissa osoitteeni ovat. Oletusarvo mielestäni on Helsinki, jos palvelutuottajana on Tsadin pulju. No, sitten mähläsin itse päivämäärän ja kaikkea muuta. Tämä johti pitkään ja monipolviseen kirjeenvaihtoon, josta lopulta ilmeni,että he aikovat kyllä ilmineerata minua myös oikeista aikatauluista. Tosin sain sen käsityksen, että työmatkoista ei mitään aikavahvistusta tulisi, koska niitä ei yhdistetä muihin kyyteihin, että ne tulisivat aina tilattuun aikaan 0______0 Tämä ei usko, ennenkuin on tänään Varastolla. Laitan heti tuonne kommenttiosioon asiasta viestiä kaikille. Ensimmäinen viesti sieltä tilaukseni jälkeen oli kuitenkin tällainen: Hei, kiitos tilauksestanne. Tilauksenne on nyt käsitelty ja valmis. Terveisin, Stadin Kyyti/Palmia. Ei siis mitään kellonaikoja, josko auto tulisi milloin. Myöhemmin sitten tosiaan selvisi, että tilausajat = tuloajat *muahahahaaaaaaaaah*! Tämä tahtoo nähdä, hetikohta!
Näkyvät jotkin ns. kirjailijat taas olevan herkkänahkaista sorttia. Arvosteluni ao. opuksesta oli huono, samoin taitosta ja kirotusvihreistä. Nyt hän epäilee, että en ole ns. kirjaansa edes lukenut vaan lehteillyt. Voi voi, ei voi muuta sanoa. Ketuttaa, minä todellakin luen kaiken, minkä täälläkin arvostelen ja tuon julki. Joskus jokin saattaa jopa unohtua välistä. Miksi minä sellaisella kerskailisin tai valehtelisin? Ei ole syytä. Nuo muutaman sanan arvostelut aloitin aikanaan siksi, että ensin vain linkitin lukemani kirjat johonkin. Sitten joku kyseli, voinko kertoa, mitä mieltä itse olin. Eli siitä lähtien joka ikinen lukemani kirja on saanut muutaman sanan peräänsä – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuen myös siitä, meneekö kirjasta arvostelu muuallekin eli lehteen tai saitille. Tämä vain tiedoksi, jos joku muukin on epäluuloinen. Tutut kyllä tietävät lukutapani ja –vauhtini...
Taidan olla vieläkin vähän vaarallisella tuulella. Eilen kerroin työkaverille, että olen tulossa hulluksi. Sanoin sen vain töiden kulkiessa ohitse hirveää vauhtia. Kohta leidi tuli takaisin ja vakavalla äänellä alkoi selostaa jotakin, että ei ehkä kannattaisi vielä.... Ottikohan se raukka tosissaan – ei kai? Toisaalta, jos tämä päivä on samanlainen, menen hakemaan saikkua! Minen kestä tuollaista veemäistä käytöstä. Tai sitten pihtailen kaikkien hommia ja palauttelen ne vasta vähän ennen kotiinlähtöä! Jesh, tuossa on ideaa. Laitetaan ajatus muhimaan. Oikea koipi otti eilisen työsession pahakseen – se ei oikein ota päällensä. Käytännössä se siis pettää alta. Sepäs onkin veikeä näky Varaston käytävillä: Welhottaren koivet pettävät ja tämä kaatuu selälleen, josta yrittää pönkiä pystyyn ilman apuja. Auts, johan sille nauravat lähikapakan portsaritkin! Juu, ei naurata, oikeasti. Kuten sanottua, istumis- ja kirjoittamishommissakin jaloilla on yllättävän tärkeä osuus, kun väännät tekstiä yli 8 h päivässä.
Minen muuten kohta kestä tätä hellettä. Kotona ei pysty nukkumaan. Tai siis pystyy, tunnin pätkiä. Sitten pitää taas käydä huihtelemassa itseään viileällä. Täällä on tosiaan klo 17 jälkeen ja tuonne klo 22 asti niin älyttömän kuuma, aurinko räköttää suoraan residenssiin, että kissakin on repona. Partsin oven voi avata täpöllä vasta myöhemmin, että saisi vähän viileämpää ilmaa sisälle auringon jo laskettua. Minä yritän vain makoilla ja välillä tehdä jotain pientä. Haaa – eilen sain naapurit raivostumaan thai-tai-kalakeiton alkujärjestelyillä, kun freesailin currya ja muita mausteita. Jo alkoivat ovet paukkua ja joku mielenosoituksellisesti köhiä. Tuoksut olivat oikein muhevat ja tosi hyväähän siitä tuli, njam. Kahdeksi päiväksi taas kunnon evästä. Salaattia syön mieluusti iltasella, kun on niin kuumakin.
Älkää tulko sanomaan, että älä sitten tuiskussa jne valita! Kyllä minä silloinkin voin valittaa, jos takso ei tule ajoissa. Muuten minua sää ei kiinnosta tuon hitsin vertaa – suoraan sanoen. Kun kökkii kotona, on ihan sama, millaista ulkona on. Jos se on siis jotenkin siedettävää. Nyt ei enää ole! Mutta aivan kuin ilmassa olisi pieni raikkauden häivähdys? Vai onko se vain tuota ihanaa yöilmaa?
No näköjään taas täyttä tajunnanvirtaa, ei mitään johdonmukaista tekstiä. Mutta tämä on minun lokini ja minähän kirjoitan mitä ja miten lystää, nih kerta!
----------------------------------------
Purrrrrrve, kissinkat! Hei, heihei, mä sainkii eile oikeet fisuu – sitä hirmu heekkuu, parast mitä mä melkee tiijän. Toi teki sitä taimössöö taas, pilas hyvät appeet. Mutt ett se fisu oli taas omela jutska: se otti semmoset ihan tönköt fisut pakkaskaapist, duunas ne tonne toisee snadii kaappii ja siält tuli sulaa fisuu ulos =O Ja mä sain ainaski pualikkaan semmosest fisust. Kyll sen jälkee kelpaskii makoilla partsill – mutt hei, ei koritualis. Oli nii kuuma, ett partsilkii piti mennä sinne viileell lattiall ottaa relaa. Emmä jaksa kans tämmöst, ei mamikaa. Me ei oikee nukuta kumpikaa. Tai mä nukun päivisin, ku tääll sisäll on sopivaa. Sitt ku mami tulee, alkaa tulla kuumakii. Sitt me vaa möllötetää ja ollaa tekemättä mitää. Paijattaa se sentäs jaksaa, vaiks siinäki tulee molemmill kuuma. Mull oli korvatkii eile iha kuumat, sano mami. Se vähä jo pelästyki, mutt tosi on. Ei oo kunnon kissin ilmatkaa oikee, joo. Ett ei mull oo mitää kertomistkaa. Vähä kävin toss tarkistaas istutuksii, enkä tehny mitää tuhmei... Mamii vaa nauratti, ku pöyräll oli mun multaset tassujälet, pitki pöytää niinku vähä steppasin >o< Ei oo fotoi, ei toi laiskimus taaskaa jaksunu. No, se ettii taas jotai sopivaa! Just, ai tommone, hmph, no kuva on täält kummiski.
Kliffaa sitä keskimmäist viiko päivää taas kaikill – tulee se sadekki vissii joskus!
--------------------------------------
Vincent, salamyhkäinen puutarhurimme *tsihih*!
Päivän slogan: Jos tällaista elämää on elettävä, olisi se jotenkin saatava edes vähän miellyttävämmäksi jollakin tavoin!
Luettua: Heimo Pihlajamaa – Esmeralda, olihan tämä taas pakko ottaa mukaan. Syynä se, että Äiteellä ja ao. herrahenkilöllä on joskus nuoruudessa ollut jotakin pientä säpinää ;D Kyllä Pihlajamaata kelpaa lukea, ei siinä mitään. Tämä viimeisin tuntuu jotenkin vanhenevan miehen muisteloilta, olen huomaavinani pientä periksiantoa ja luopumista, luovuttamista. Toisaalta, pidän muisteloista ja ajan kulumisen sujuttamisesta tekstiin. Ei paha, ei kyllä Pihlajamaan parhaitakaan. Suosittelen herran tunteville, en kyllä ihan ensimmäiseksi tutustuttavaksi – sen verran tässä on ainesta entisestä elämästä ja kirjoista, maratoneista (!) ja kauniista naisista. James Lasdun – Sarvipää, miten minä olen tämän missannut?! Aivan mieletön tarina siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua. Asiat tuntuvat ensin vain unohtuvan ja joku esine on hävinnyt tai vaihtanut paikkaa. Toisaalta, ympäristön ihmiset käyttäytyvät oudosti – ikäänkuin hän olisi aikaisemmin tehnyt ja sanonut jotakin muuta. Loppu jää hämmentävän avoimeksi, jokainen tekee omat päätelmänsä. Tämä on ehdottoman luettavaa tavaraa! Suosittelen kaikille outojen tapahtumien, kirjojen ja tarinoiden ystäville – eikä ole kovin paksukaan ,D Lukekaa pois, pidätte taatusti, jos olette vähänkään omalaatuisten ja trillerinomaisten kirjojen kavereita... Welhottarelle tämä oli löytö!
oltiin täällä Malmilla koko eilisen alkuilta. Vakaa, tumma pilvirintama lähestyi, mutta mitä vielä. Jyrinääkin kuului. Vettä tuli hiirenpissin verran ja koko arvokkaan näköinen pilvilinna, jota kovasti kaipailin, siirtyi takavasemmalle. Tuonne jonnekin Pakilaan (?) päin – olisiko siellä edes satanut? Täällä edelleen ollaan kuin tuulettamattomassa kasvihuoneessa, hiki päässä saa haukkoa henkeä. Kissallakaan ei ole oikein hyvä olla. Molemmat pidämme vain aamusta, tuossa klo 4 – 8 on sopiva keli, nyt on vielä liian lämmin, kohta viilenee vähän.
Olikin eilen vieras (hei, minulla tosiaan kävi vieras!) käymässä, Minni-kissan äitee. Hän käväisi hakemassa jokusen vaatteen sekä Vinskin lahjoittamat kissinruuat ja makupalat, jotka eivät ole sopineet. Kiva, että kelpasi – saa tulla toistekin. Vähän mietimme, josko voisi istua parin vanhan Herjaamon kaverin kanssa joskus iltaa täällä meillä. Kun alkaa kyllästyttää, pääseväthän he nopeasti tuohon lähikapakkiin. Olisi vaan mukava nähdä heitäkin, kuulostella ja kälätellä. Voisin laittaa ruokaakin, jotakin muuta kuin omia samoja ainaisia eväitä. Ja anteeksi, minulla oli tarjottavaakin – jostakin syystä se sitten unohtui. Juu, sain minäkin tuliaisia, makoisia sellaisia; sitruuna-inkivääri –suklaata ja chilisuklaata, molemmat vielä tummaa plaatua. Herkuttelua edessä, sano. Ziitos, tämä niiailee ympäriinsä ja kiittelee.
Varastolla alkaa olla se lähes hiljaisin aika, vain tekemättömiä pikkuhommia hiljallensa. Ainakin siltä eilen vaikutti. Tosin osa oli etätyöpäivällä, joten ans kattoo tänään. Pääsisikö jo siivoamaan vähän hyllyjä ja papereita, yhden päivän tässä kesällä varaan ihan sitä varten – kuten aina. Tänään voisin myös käväistä pika-pikaa kirjastossa. Luettavaa on vielä vähäsen, mutta sellaisia kevyempiä matkalla luettavia opuksia ja dekkareita kaipaisin tässä. Varauksia on tulossa kovin vähän, kesän laina-ajat ovat pitkiä ja jotkut pitävät kirjoja tod. sen laina-ajan loppuun =O Että vähän ulkoilua tänään, jos koipi kestää. Ja kestäähän se, jos on pakko eli kirjat kyseessä!
Tänään saa sitten tilata (huom. nyt jo, saa tilata) kyydit Palmialta loppuviikoksi. Huomenna toiminta lopulta käynnistyy ja mielenkiinnolla odottelen miten se alkaa toimia. Niin muutkin, mm. kuljettajat. Kenelläkään ei vieläkään ole tarkkaa käsitystä mistään. Ei edes minulla, vaikka utelin ja sain lisätietoja, jopa ylimääräisen tiedoston meilin liitteenä. Eivät kyllä kertoneet esim. liikennöitsijöiden nimiä tai muuta mielenkiintoista. Kyllä nekin jostain pöytäkirjoista löytyisivät, onhan ne kilpailutettu ja siten julkisia asiakirjoja. No – pääasia olisi taas päästä töihin ja kotiin sekä viikonlopun tienoolla kaupoille ja kirjastoon. Minä en muuta pyydä. Palmia saa toteuttaa. Tilaukseni on helppo ja yksinkertainen, ihan kuin minä itse!
Ei, täällä ei tapahdu mitään mainittavaa. Särkyrintamalla Tradolan toimii iltaisin kohtuullisen hyvin eli vie pahimmat säryt, siitä siis plussat. Päiväsäryt ja särky liikkuessa ei kuitenkaan katoa koskaan mihinkään. Toisaalta nukkuminen on silti kehnoa; nukahdan oikein hyvin, mutta herään 1 – 2 h päästä oikein kunnolla hereille, käyn tupakalla, haahuilen hetken ja painun takaisin sänkyyn. En tiedä, mistä moinen johtuu. Lisäksi aamuherätykset ovat vähän turhan aikaisia. Voisikohan elukkalääkäri asentaa Vinskin sisäisen kellon uudestaan? Minä voisin nukkua 1 – 1.5 h enemmän aamuisin. Olen muuten Varastolla taas susiväsy iltapäivällä, tuossa klo 12 jälkeen. Sillloin iskee hurja väsymyspiikki, joka taas helpottuu parin tunnin päästä. Outoa, mutta kummallista!
Taidan käydä tässä välissä taas kiusaamassa naapureita – eilen siellä oikein paiskottiin ovia. Taisin käydä illan aikana tupakalla ihan 2 – 3 kertaa. Kyllä on ihmisillä ongelmia. Ja sieltä tunki meille taas kammottava rasvan käry, ei minulle tullut mieleen alkaa huutaa ja potkia sekä läimiä ovia – pitäisiköhän seuraavaksi? Ahh – aamun viileähkö tuuli, mmmm....
----------------------------------------
Purrrrrrrrviska, kaiffat! Meill kävikii eile semmone tosi kiva tätsy, sen Minnin äitee. Sen kuvanki, siis Minni, mä oon joskus tänne laittanu. Joo, se oli just semmone, ku viaraitte pitääki olla. Ett kissill tuadaa ekaks tuliaisii, mä sain kaks oikeet kurmeeruakaa. Joohei, eikä niit sitt avattu kummiskaa ku pistettii jömmaa *möks*. Mutt sitt mua ihailtii ja kehuttii, niinku kuuluuki! Tollasii ihmisii saa käydä, joo, niist mä tykkään kovasti. Ja hei – tätsy – hei, muista kertoo sill flikall terkkui, jooko? Se on nii nätti, vaiks se onkii vähä vanhempi vissii ku mä. Mutt voiha sitä vähä vanhempienkii kans niinku, eiks? Muute mä lötkötteli eile ihan koko päivän partsill ku oli niin kuuma, siihe asti ku orja tuli himaa. Sitt alko partsill olla taas liika kuuma, piti tulla tänne vahtii noitte hommii. Ne vaa jotai rättei levitteli ja semmost, epämiälenkiintost. Mutt kyll silti juteltiii munkii kans. Ja mä sain sitt kyll pussiruakaheekkuu, ett ei paha. Ei vaa oo mikää kauhee nälkä. Raksui ja vodaa menee kyll. Nyt tiätteks alkaa kissinki miälest olla jo vähä tukahtunu olo. Mäki jo toivon sadett ja vähä viileempää! Nih! Ja ku mä toivon kerta, ois syytä toteutuu! En tiijä, ei vissii oo enää fotoi. Toi ettii jotai sopivaa sitt. Ai jaha, tommone kuva, son täält.
Kliffaa päivää kaikill – lötkötetää me vaa rauhass ja annetaa orjien tekee työt!
------------------------------------
Vincent, aivan – aivan, sitä vartenhan tässä orjana ollaan!
Päivän slogan: Minä niin haluaisin jotakin, josta tiedän, että sitä ei saa!
Luettua: Tessi Gerritsen - Katoaminen, kuten sanoin, pieni Gerritsen-sessio menossa. Tässä Maura joutuu erikoiseen tilanteeseen. Nainen herää henkiin ruumishuoneella, osastolle otetaan panttivankeja sekä FBI sekaantuu toimintaan yrittäen vesittää kaiken. No, lopulta kyse on kansainvälisestä tyttökaupasta, jonka lonkerot suuntaavatkin Jusalaan asti. Alaikäisten hyväksikäyttöä bordellissa, sitten näiden likvidointi ja muuta yököttävää. Asiaa, sano. Gerritsen ei kuitenkaan pelkää sanoa, mitä mieltä hän on paikallisten ja muidenkin poliitikkojen bordellikäynneistä ja jopa niiden järjestelemisestä, lahjonnasta, turhasta terrorismin pelosta ja muusta asiallisesta asiasta. Eli kyllä kirjasta asiaakin löytyy kaiken muun välistä. Sopivaa kesäluettavaa tämäkin – ja ajattelemisen aihetta.
Kääntäkääs joku sitä termostaattia ja ilmastointia, jooko? Tämä ei tykkää enää, kiusata nyt Welhotarta tällaisilla keleillä. Residenssissäkin on liian lämmin nukkumiseen ja sekin on karvatakamuksen syytä. Ei voi nähkääs pitää parvekelaseja kokonaan auki öisin – se auttaisikin ihmeesti. Mutta kun, tuo karvakasa tod.näk. menisi udena parvekkeen kaiteelle steppailemaan, katselemaan ja pläts. Eli ei sitten! Mieluummin kärsitään molemmat. Kissa-rassu on välillä iltaisin aivan repona. Yritin ehdotella kylmää suihkua; ei käy, sano. Ja tästä vielä pahenee, OMG. No, täytyy vain viritellä jotakin...
Varastolla työt eivät tekemällä lopu. Omalla osastolla on jo melkoisen hiljaista, osa lähtee vielä tänään lomillensa. Mutta kun, tuo naapuriosasto teettää töitä nyt täpöllä. Melko outoa, koska siellä pitäisi erään hyypän olla töissä – tai sitten hän on kiireeseen vedoten kieltäytynyt. Minulle kiire on jotakin muuta. Eilen kun sieltä tuotiin ns. kiireellisiä hommia, kyse oli tästä päivästä tai ensi viikon alusta. Eheheeh, meillä kiireellinen tarkoittaa sitä, että se tehdään justheti pois. Että näin, jätin pöydälleni valmiita hommia naapureille noudettavaksi. Ilmoitin vain, että hakekoot pois. Ainut edellytykseni heidän hommiensa tekemiselle on ollut se, että en hae, tuo, vie enkä kopieeraa asiakirjoja ees-taas jne. Eli saavat itse tuoda ne ja jättää ohjeistuksensa lapulle, jos en ole paikalla. Muuten hoidan hommat siten kuin parhaaksi näen. Tähän asti se on toiminut ihan siististi. Kai tämä tästä. Jossakin vaiheessa olen, kuten viime kesänäkin, talon ainoa näitä hommia hoitava henkilö, krhm *tsihih*. On pantu Welhotar paljon vartijaksi!
Josta tuli mieleen hassuja ajatuksia eilisillasta. Mömelöt painoivat väsyä päälle, en kuitenkaan mennyt kuin kevyttirsoille. Siinä unta odotellessani muistelin, että täsmälleen 30 v. sitten olin melkoisen samanlaisessa tilanteessa, tavallaan. Olin aloittanut The Virastossa, näissä suht samoissa hommissa ja tein täpöllä töitä ja opiskelin iltaisin. Ihmettelen kuitenkin, että kyllä jossakin mättää. Tuolloinen palkkani oli lähes alin mahdollinen (kuten muuten nytkin). Työaika oli 8 h, tunnin ruokatunti, jolloin ehti ruokailun lisäksi käydä vaikka Kauppatorilla ostamassa kirsikoita (!) tai katselemassa vaatteita eri puodeissa, Ekbergillä kaffella tms. Silti silloin kävin joka päivä ulkona VARK:ssa tai jossain lähiravintelissa kunnon lounaalla, vähintään 2 – 3 iltana viikossa kävimme Wanhalla tai jossakin muualla soittoruokalassa hankkimassa lievää humalaa. Lisäksi 1 – 2 kertaa kuussa kävin vielä Turussa vanhempien luona kääntymässä. Siis toverit oi, rahan arvossa on tapahtunut jotakin outoa =O Siis kyllä minä nytkin tulen toimeen palkallani, mutta ei siitä mihinkään ylimääräiseen riitä. Ei edes siis tuolloisen konttorirotan vaatimattomaan elämään ja huveihin samassa mitassa. Tuolloin palkallaan, kehnollakin, pystyi elämään ihan ihmismäistä elämää eli syömään ja käymään jossakin. Nyt pitää laskea jokainen ruokakaupan ostos, eli ei vain ole varaa esim. syödä Amicassa joka päivä sitä kalleinta vaihtoehtoa. Laskimme, että siihen menisi koko palkka, siis se ruokaan varattu osuus! Varastollakin varmaan kolmasosa evästää eikä syö ns. henkilöstöravintolassa. Niin ja lisäksi tuli ostettua aina silloin tällöin ihan uutta vaatettakin – samettifarkkuja, takkeja jne. Tuolloinkin jo kävin niillä muutamalla kirpputorilla, jotka olivat olemassa. Eipä niiltä silloin juuri kukaan vaatteita ostanut, minä ja kaverit jotakin. Huonekaluja oli paljon, niitäkin haettiin. Hinnat olivat suhteessa nykypäivään tolkuttoman halpoja. Kengät sai 50 pennillä ;D Jotakin tolkkua asioihin, please! Kertokaa oi minulle, milloin maailma alkoi muuttua tällaiseksi ja miksi?
Duoda, kuuntelin juuri uutisia puolella korvalla. Kuulin sanat ”kuollut” ja ”Jackson”. Tiedättekö, ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että joku kahjo on ampunut Jesse Jacksonin. Juu, varmaan omituista teidän mielestänne. Se nyt vaan on niin, että ajatukseni riittävät vain siihen asti. Mutta se olikin se albiinoksi muuttunut kummajainen, joka teki Kummisedät. No, toivon vain, että hänen suuret rahansa menisivät mieluusti johonkin hyväntekeväisyyteen, lapsille.... joista hän käsittääkseni piti. Ei, en halua mollata ketään enkä mitään. Omat arvoni vain ovat kovin erilaiset. Minä muistan tuon miehen (pojan) Jackson Fiven jäsenenä ,D (Te ette varmaan edes tiedä siitä mitään, jos olette nuorempaa sukupolvea!). Silloin hän oli pieni, tumma, hauskan näköinen kikkarapää, joka osasi laulaa....
Jahas, tänään on sitten kirjastokeikka työmatkapoikkeamana. Varauksia on, jokunen. Niillä selviää taas viikonlopun yli. Kirjoitushommiakin olisi, josko ehtisi huomenna. Belgarionillekin pitää soittaa, jonkun kurssin lopputyö pitää jättää tänään, argh. No, kyllä hän sen on tehnyt, minä tiedän sen. Kunhan nyt tiedustan, mikä oli aihe ja tietysti pääseekö hän huomenna lounaalle (lue -> avittamaan minua ja tekemään palkatonta orjatyötä iloisena vihellellen). Näyttääkin siis olevan reede =D
Auts, ulkona on liian lämmintä jo nyt! Täytyy käydä kastelemassa chilit ja Tuija nyt ainakin...
----------------------------------------------
Purrrrrvinka, kissikavrut! Eheh, mami taas anto mulle eile donarii. On asiat hei aikas hyvin. Joka päivä melkee onnistunu pummiin jotai heekkuu siltä. Ja se on viäl antanu, ei oo yhtää murpsuttanu. Outoo! Tai sitt se on ollu vaa nii väsyny, ett ei oo kestäny mun märinää. Eilenkää taas voinu goisii sen viakus. Liika kuuma, iha tuli kissihiki. Hyvä, ett kaavoi lähtee. Sillo niit on niinku ohkasempi kerros, eiks ookki? Vai? Emmä mitää oo jaksanu tehdäkkää, makoillu sisäll sänkyll ja sitt partsill nii paljo ku oon jaksanu. Eilenkii oli pakko tulla lepuuttaa välill sisää toho kylmäll lattiall. Ei tuala kestä illall, siäl on ihan hirvee kuuma. Mamikaa pysty oleen siälä, kyll se välill käy, mutt sitt äkkii sisää ja dörtsi kii. Kattokaas, ettei se länpö hyäki sisää. Sitt keskell yätä se käy avaas kaikki ovet ja räppänät, vaiks ei se nyt kyll mitenkää hirveest auttanu. Mamiih, miss on mun muana? Hei mä en oo saanu mun muanaa! Sain vaa kalkonii ja kaakkei... nyt mä meen kyll kattelee tonne skoben etee, ett se tajuis antaa mulle jotai. Mull on koko päivä aikaa syädä täälä jotai piänt heekkuu kerta. Pakkas se itelleeki taas eväspurtilon. Se on hei vaihtanu piänempää purtiloonki... hassun näkösee semmosee. Täss on vaihteeks taas kuva muns, siis mä itte mun partsill. Eikä oo ihan samanlaine ku noi aikaisemmat, siis ei iha >o<
Päivän slogan: On se sitten hienoa, että töissä on viihtyisää, mukavaa tekemistä ja paljon hienoja, kyldyrellejä ystäviä – ihan kuten kotonakin *valehtelee sormet ja silmät ristissä*!
Luettua: Marianne Peltomaa – Oikea perhe, itsenäinen jatko eiliseen opukseen ja tämäkin uudelleenluennassa. Leidi ja lapsensa asuvat nyt kahdestaan ja elämä näyttää sekä hyvät että huonot puolensa. Ei siis pelkkää iloa ja onnea, myös angstia, riittämättömyyden tunnetta, murrosikää. Sitten hän päättää adoptoida vielä toisen lapsen ja saa tällä kertaa pojan, Pabliton... Ihan kulkevaa ja asiallista tarinaa tämäkin, suositan kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arne Dahl – Maan alla, poliisi hyökkää ilmiannon perusteella turvapaikanhakijoiden asuntoon ja eräs heistä ammutaan. Takaa löytyykin sitten aivan muuta kuin laiton maahantulo tai huumeet. Mukaan lienee sotkeutunut ainakin poliisi sekä muita tahoja. Dahlin kerronta on aina tyylikkään tehokasta, merkillisen ennakoivan outoa ja viihdykästä sekä kriittistäkin. Uudelleenkin luettuna tämä toimii kuni tauti, suosittelen Dahlin kavereille (älkää nyt sotkeko taas muihin Dahleihin!) sekä yleensä kesädekkariksi!
TOISET STIFLAT EDELLEEN KOIVISSA...
PS. Kesken kirjoitukseni joku on ehtinyt sotkea kirjaimet... siis vain Vuodatuksessa, ei Wordissa!
Ei liene yllätys – nukuin erittäin kehnosti sen ajan minkä nukuin. Uteliaille tiedoksi, että vedän muiden mömelöiden lisäksi nyt vielä Tradolania. Ei toimi kuten pitäisi. Sen pitäisi jossakin vaiheessa väsyttää, mutta ei täällä. Tosin simahdin eilen sikaväsynä kotoon tultua sänkyyn, mutta se on ihan yleistä unen puutetta. Tämä 4 h yössä kun ei edelleenkään oikein riitä. Iltapäivällä ei enää näe kunnolla, kun silmiä särkee jatkuva ruudun tuijottelu ja sanatkin alkavat hyppiä, joten silloin pääseekin suuntimaan kotiin. Ja kohta sänkyyn, puolihorrokseen ainakin – on ihan pakko, muuten tipahtaa seisaaltaan tai alkaa ulista suoraa huutoa väsymyksestä.
Eilen sentään hemmottelin itseäni ja kävin Serkuissa, siis Eestin Herkuissa ostamassa yhtä sun toista pientä. Aikomuksenahan oli vain hakea seesamin siemeniä ja adjikaa, mutta mukaan tarttui loistavaa kirsikkajuggaa, kohuked, juustoa, keksejä sekä, kas vaan ja yllättäen, kirsikkahilloa. Njam! Voiko tässä kaiken lisäksi olla addiktoitunut myös kirsikoihin? Minä syön kirsikkajuggaa ja –rahkaa, syön niitä tuoreena, mehuna, hapankirsikoina, torttuna – antakaa minulle mitä tahansa, missä on kirsikkaa, minä varmaankin mussutan sen hetioitis menemään... Outoa! Ehkä se johtuu siitä, että kun on valikoiva pakko muiden hedelmien osalta, sitten syö niitä joita voi oikein urakalla. Älkääkä sitten väittäkö vastaan – kirsikat OVAT nyt vaan niin kirotun hyvejä ;D
Töitäkin vielä riittää Varastolla. Sieltä toiselta osastolta pari tyyppiä, kiltejä sellaisia, raijjaavat minulle sotkujaan selvitettäväksi. No, kyllähän minä, kun ei ihan hikikiirettä pukkaa. Eilenkin oli ihan siedettävä työkeli ja kas, ensimmäiset lomalta palaajat saapuivat! Jotenkin he näyttivät oudon valjuilta hikisen Varaston uumenissa ,D Vahingoniloinen Welhotar vain katsoi eikä edes pilkannut yhtään. Vielä se on minunkin lomani! Parin kuukauden päästä.
Josta lomasta tulikin mieleen, että Lumput ovat jälleen kunnostautuneet uusilla varsin mielenkiintoisilla kesäasubloggauksilla, käykääs katsomassa ja ihailkaa! =D
Taksohuolestus jatkuu, voihan vee! Eilen tuli lopultakin kirje sos.toimistolta tähän Palmiaan siirtymisen aiheuttamista toimenpiteistä jne. Yksisivuinen, muutoin ihan asiallinen läpyskä. Mutta voihan kilin kellit ja muulin ....t, miten karmeaa kieltä, siis suomea se teksti oli! Ihan kirotusvihreistä lähtien sitä ja tätä suoritettiin jonkun toimesta jne. Taidan ottaa siitä kopion, korjata mokat ja palauttaa – juu, tietysti nimettömänä. Leidi näyttää olevan sukunimeltään ainakin ruotsinkielinen. Mutta ei se silti selitä näitä vihreitä ja omituista ulosantia. Näyttää siltä, kuin kirje olisi värkätty mahd. nopeasti, tarkistamatta ja sen kummemmin selittelemättä. Olisivat nyt miettineet edes kohderyhmää, ennenkuin kuljetuksia tullaan suorittamaan jonkun tahon toimesta jollakin aikavälillä. Tämä tahtoo selvää kieltä ja tavallisia ilmaisuja, että jokainen kansalainen ne ymmärtää! Samaa tämä tahtoo Varastollakin ja joutuu siitäkin tappelemaan. Ja lokini on sitten asia erikseen, tänne kirjoitan mitä kirjoitan, nih kerta!
Kuuma yö, kuuma päivä tulossa. Onneksi Varastolla on suht viileää... noin ulkoisesti ikäänkuin!
-----------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Ai kuuma vai, mä olin eile partsill jo aamust ku toi lähti röihi. Sitt mä makasi siälä viälä illalkii, juu ja oli kuuma. Tuukkiki oli iha kuuma ja pölisi, enkä antanu viäläkää haajattaa. Pummin vaa makupaloi ja sainkii hei yht heekkuu, donari lisäks mun toine heekku on tomskusartiini. Nii ni sitä mä sain makupaloin sitt viälä. Ja tavismuanaa, kaakkei ja semmost. Ei toi jaksanu leikkii eile. Enkä mä jaksanu olla sen viakus ku oli nii kuuma. Ei voi mennä ku käymää paijatettavan, muute tulee turha lämmin. Emmä tämmöst tarkottanu, ku mä puhuin, ett partsill vois olla lämpösempää hei! Voisko joku käydä kääntääs jotai termostatusta tai semmost pyärylää? Eile tsiigattii mamin kaa, ett näytti ku ois ollu tulos sade tai ukkone, mutt ne tummat pilvekset menikii ohi – höh. Tylsää. Ei me kumpikaa oikee tykätä, ku tääll on illall ja yälä ku bastus ois, kehnos bastus viälä. Mutt täss on taas ihan tuare partsifoto musta, siis hei musta ku mä syän mun kaakkei, mmmm. Ja eikä varpist tuu läpinäkyväine, ei....
Kliffaa melkee loppuviikkoo!
---------------------------------------
Vincent, veit jalat suustani...
Päivän slogan: Etsin tarmokkaasti hankaluuksia - löytäjä saa pitää!
Luettua: Kirjoja uusioluennassa. Lisa Unger – Kauniita valheita, leidille selviää, että hänelle on valehdeltu koko hänen elämänsä ajan mm. taustasta ja perheestä. Asian selviäminen aiheuttaa kaikennäköisiä vaaratilanteita sun muuta kähmimistä. Perusluettavaa jännäriä kesäksi, ei kehnoa, mutta ei mitään suurta kirjallisuuttakaan. Marianne Peltomaa – Matka, yksinäinen suomenruotsalainen leidi adoption pyörteissä. Tässä kirjassa adoptioprosessin alkukuvausta ja lopulta lapsen hakumatka ja ensimmäiset ajat kotomaassa. Ihan luettavaa ja informatiivistakin, sopinee adoptointia harkinneille ja adoptoineillekin (ja varmasti suositellaankin). Rajuja tunteita pienessä mittakaavassa. Tämän jatko on sitten tuossa jo aloitettuna. Ihan asiallista luettavaa, arvostan kerronnan tasoa.
Nukuin äärimmäisen kehnosti. Aloittelin uudella lääkitysyhdistelmällä ja muutakin tapahtui. Niin että on vähän kumma olo ,D Tällä uudella mömelöyhdistelmällä mennään nyt alkuun vähän aikaa ainakin, ans kattoo miten käy. Eli normiannokseen lisättiin myöhemmin iltapäivällä otettavaksi rajumpi kipumömelö eri plaatua, josko se avittaisi ilta- ja yösärkyihin, muuten sama vanha sateenkaarikourallinen menee lisäksi. Toivoisin kovasti tämän toimivan. Eilen se avitti juuri niin vekkulisti kuin aapailin eli pieni tekemisen tarve iski, lievä maaninen puuhastelu ja pirteys. Siksikin uni saattoi olla hakusessa. Hmph, muistattehan, että olen kertonut miten lääkkeet toimivat minulla usein hieman toisin kuin joillakin muilla. Toisaalta oli hikikii vielä iltayöstä ja kääpiöt riekkuivat puistossa tod. myöhään.
Muutoin Varastolla töitä tehdään edelleen täpöllä – naapuriosaston leidi on joko lomalla tai kieltäytyy eräästä osasta töitä. Teen sitten heidänkin hommansa, se on itse asiassa ikimuistoinen nautintaoikeus eli he myös lomittavat minua, kun olen pois. Nyt vain aika selkeästi oli jemmattu tiettyjä hankalampia asioita ihan minua varten ja tuttu hyyppä ne tuomaan, että en kieltäytyisi. No enhän minä, kilti Welhotar. Tein kyllä, eräät asiat eivät kuulu muille osastoille, jokainen tekee sen osan itse ja siitä ilmoitinkin – tein kyllä sitten neiti P:lle tämän palveluksen ja sain siitä hyvästä silittää omaa päätäni. Se on mukavaa, kun heti saa näin positiivista palautetta siitä, että on ollut ystävällinen ja kilti toisille =D Kokeilkaa, se on oikein mukavaa! *yllyttää muitakin kahjoja* Nimittäin jos työpaikalla ei kukaan muu anna positiivista palautetta, taputa itseäsi päähän ja kiittele hyvin suoritetusta työstä! Luulisi jonkun jo kohta reagoivan asiaan.
Tuosta taksoasiasta sitten tulikin jo palautetta Palmialta, että ovat pahoillaan tietojen tulemisesta vasta näin myöhään jne. No joo, tuo kuun vaihde tuottaa sitten ongelmia. Hyvä, ettei tarvitse 1.7. tasan klo 00.01 olla varaamassa loppuviikon matkoja, se käy jo edellisenä päivänä, wau mikä suosionosoitus. Hitsi, haistan oikeasti probleemeja! Toivotaan nyt kuitenkin parasta. Mukavasti ovat ainakin vastanneet kysymyksiini – tähän asti. Valitettavasti he eivät vielä tunne minua *huoh*! Ikävä ihminen tuo P. Welhotar... Kyselee matkojen ja autojen perään jatkuvasti, ihan kuin se sille jotenkin kuuluisi.
Toivottavasti eilisestä jaanauksesta oli apua joillekin, ainakin täällä oli käyty em. haulla eli invataksoilla, Palmialla yms. Oli turhan pitkä ja tapahtumaköyhä postaus. Toisaalta, elämäni on aina tapahtumaköyhää. Pituudesta ei kukaan voi sanoa mitään. Josta tuli mieleen, että kyllä on jotenkin outoa päivittäin katsella Kummisedän jäämistöä. Tuntuu niin omituiselta, vastahan hän ilokkaana ne osti ja Belgarion ne kokosi ja sitten otettiin vähän siiteriä! Sehän oli ihan hetki sitten? Ja nyt ne ovat tuossa. Koskaan ei voi tietää, mistään.
Sain eilen kuitenkin puuhasteltua jotakin pientä kivaa eli otettua muutaman kuvan Vinskelistä parvekkeella. Hän on oikein edukseen ja saattekin seurata kuvia (lähes samanlaisia) monta mukavaa päivää. Kuvista sen verran, että ”pakko kertoa” –tarinaa: tuossa on ihan oikea kristallimaljakko *kääk* ja kun sille EI kertakaikkiaan ole huushollissa muuta käyttöä, se tuli kaapista *tsihih* ja viettää nyt kesälomaa Jukkaa kasvatellen ,D Etualalla on Kummisedän tyttären maalaama kissatuhkis – eikö olekin tyylikäs? Takana kasvattaa itseään Tuija, josta on alkanut versoa oikein kunnolla vihreää nyt tänä keväänä. Alla kasvaa jokunen samettikukka, jotka ostin minihintaan – olivat aivan ruppanoita. Jo viime kesästä kuitenkin muistin, että nehän alkavat kasvaa tosi äkkiä, kun raastaa hetioitis roikkikset pois. Että se parvekkeesta – chilejä en nyt kehtaa kuvata ,D Lisäksi intouduin vähän kokkaamaan eli soijapataa itämaisittain, helleruokaa *heh*. No, tulista sellaista tuossa 10.30 aikaan vähän lounaaksi niin jaksaa iltasalaattiin asti. Tein sen verran, että riittää loppuviikon ,D Kumma, kun soijarouheen kanssa aina menee vähän överiksi, tyyliin ”rapsautanpas nuo loput tuosta varisemasta”.
Kello on tasan 3.00, nuorempi väki palailee kapakoista ja lievä meno sekä meininki on valloillaan. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Uskokaa pois, on tulossa todella hikinen päivä. Ulkona tuoksuu siltä jo nyt =O Täytyykin muistaa kastella parvekekasvit.
----------------------------------------
Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Ähä, noi yrittää kiusii, emmä mitää läpittenäkymättömäks tuu. Enkä varpist, mami sano. Kyll mä aion edellee olla partsill, eilenkii makoilin siälä monta tuntii. No sitt mä olinkii iha puhki enkä päässy ees goisii, ku mami pyäri tossa kaikkiin omituiste hommie kaa ja jaanas jostai kirjast ja höpisi, konetti ja luki. Vähäks se oli levotoine taas. Mutt nyt must on fotoi, semmonenki, miss mä oon tarjoll toss pöydäll. Mami sano, ett jos se osais maalat, se tekis sen. Siis apuva, hei! Ekaks muka ei näy läpi ja sitt aletaa maalaa =o Tää ei nyt tajuu, täll on siihe liika piäni pää. Mutt heekkui tuli eilenkii just sopivast. Taitaa toi mami olla oikees, ku antaa nykyää vähempi ruakaa kerrallaa. Enne meni aina roskii, ku se hais mamin miälest. Se meinaa pelkää, ett mä tuun kipeeks. Höh, mull on teräsmaha, mutt yht juttuu se e i kestä, kissadonarii! Se on siis iha hirveet. Ainoo kerta ku mä tulin kipeeks, nii ni toi oli vahinkos kerranki ostanu sitä. Ja sillo meil kävi varpusparvi, montaki keetaa. Sen jälkee ei muute olla syäty sitä, eilenkii syätii tavallist ihmisdonarii, fifti-siksti, tehä tiijätte. Mami sai kaks lusikallist pelastettuu itellee *kollivirn*. Mult lähtee just nyt iha hiiveest kaavaa, sillee kunnoll. Toi mun mesta sänkyss on iha valkone, ku ne valkokaavat lähtee. Mä en, siis en, anna haajattaa! Ett tiadoks vaa niinku. Täss mä nyt oon iha ite mun partsill, mun pöydäll ja otan vähä relaa... ai et ei sais... höh >o<
Kliffaa keskimäist viiko päivää ja paaaaljo suulist kissinkoill!
---------------------------------
Vincent, itse olit levoton koko illan!
Päivän slogan: Kun pomo on poissa, hyppivät pikkupomot pöydillä!
Luettua: Douglas Preston ja Lincoln Child – Ihmeiden kabinetti (erikoisagentti Pendergast ratkaisee). Tässä varsinainen uutuus jännärin, kauhun ja omituisten tapahtumien kavereille. Eikä ihme, tekijät ovat sitä luokkaa, että heiltähän tämä käy. Ei juonipaljastuksia tällä kertaa lainkaan, mutta Welhotar suosittaa kesäkirjaksi, sellaiseksi kevyeksi versioksi. Eli tämä on ihan ikkarioma kirja ;D Linkissä lisää asiasta. Ja sitten, voihan vee, Pazilan kirjahtimossa oli taas kirjoja pinoittain 1 juuro/kpl. Lisäksi ota ja vie –hyllyssä oli tarjolla vaikka mitä. Uskokaa pois, otin vain yhden (-> 1 kpl) kirjan. Kun tilaa ei ole, sitä ei vain ole. Argh. Saisikohan sitä isomman asunnon sillä perusteella, että kirjasto kasvaa ikäänkuin salaa itsekseen, lisääntyy ja täyttää hiljalleen koko residenssin?
Ai, nyt alkoi sitten kesä? Eilen päivällä oli vielä ihan sopiva keli tehdä töitä ja laahustaa varo-varo-vasti Varaston käytävillä eli varoa koipiaan täpöllä. Illalla kotona olikin jo kuuma, hiki ja piti taas laskea kaihtimet, tunkea kissa ruskistumaan partsille ja itse lepuuttaa sängyssä ihanan tiiliskivikirjan kanssa. Ei paha, jollei kummoisempia helteitä tule. En minä niitä kaipaa, niin että jos voisi järjestää minulle sellaisen oman, varjostavan pilven, ihan pienen vaan? Työaika riittäisi, kyllä sitä kotona aina jotenkin omilla virityksillä pärjää ,D
Töitä riittää vieläkin Varastolla. Ja auts, olen tehnyt mokan... toivottavasti se läystäke ei ehtinyt vielä lähteä mihinkään, en ainakaan usko. Korjasin, tein uudestaan ja kopieerasin. En ainakaan muista sen lähteneen. Lisäksi selvitin erästä omituista käännöstä ruotsiksi, korjasin sen sitten siten kuin minun ja valtaosan mielestä sen pitäisi olla. Asiasta on neuvoteltava, kun vastaava henkilö tulee paikalle. Outo ja kummallinen jäänne takavuosilta, kieltä taitamattoman suora väännös? Päivä ei kulunut siis hukkaan eikä muillekaan elukoille.
Otin lisäksi asiakseni selvittää tämän Palmian jutun eli Helsingin vaikeavammaisten kuljetuspalvelun uudet järjestelyt. (Sananvalinnat ovat muuten ihan hakujen takia!) Ensin laitoin viestiä Palmialle, josta tietenkään ei vielä tähän mennessä ole vastattu. Kyselin, milloin aikovat lähettää materiaalia asiakkaille. Sitten paneuduin syvälle heidän kotisivujensa sisältöön etsiäkseni edes jotakin tietoa. Uskokaa tai älkää, minä kuvittelen sentään vähäsen osaavani luovia netissä jne. Toki ensiksi siis piti kokeilla sosiaalitoimiston ilmoittamaa tilausosoitetta, joka on www.stadinkyyti.fi, aivan, sellaista sivua ei ole siis ollut olemassakaan – ennen eilistä!!! Mistäkähän johtuu, että tekstit ilmaantuivat esille vasta tänä aamuna asiaa vielä kerran tarkistaessani *köh-köh-köh*.Ensiksikin kuukkeloimalla stadinkyyti tai stadin kyyti saatte ei-mitään-järkevää –vastauksia eli ei ainakaan Palmiaa näy heti, kuten tarkoitus ilmeisesti olisi, vai? Aikani Palmian kotisivuilla kohkattuani se löytyi, ihan vaan muutaman klikkauksen takaa *huokaus*, mahtaa olla joillakin hankaluuksia, eli ihan hemmetin hyvin oli piiloitettuna täällä. Ja lopulta tältä sivulta löytyivät tarvittavat tiedot varausten tekemiseksi!
Ei hemmetti, kyllä oli oikeasti tehty vaikeaksi tuo löytäminen! Mutta Welhotar löysi ja tässä siis tiedoksi muillekin Helsingin kuljetuspalveluasiakkaille, jos ette ole tietoa saaneet, prle. Minä en todellakaan ole saanut kirjallisesti mitään tietoa asiasta huhtikuun alun jälkeen! En myöskään sähköpostissa tai muuta kautta. Jokunen kuski on jotakin aapaillut, mutta mitään tietoa heilläkään ei vielä eilen esim. ollut siitä, ajavatko jotkut firmat Palmian piikkiin vai onko firma palkannut omia kuljettajia ja mille kalustolle. Melkoinen asia, joka on jätetty kivasti tuonne jömmaan (että loputkin asiakkaat kaikkoaisivat?) ja josta ei tiedoteta. Aivan Tsadin tapaista, kylläkin. Eli tästä nyt ne ensimmäiset miinukset. En pidä itseäni minään älykkökäyttäjänä eli jos minunkin oli vähän hankala löytää sivusto tällä logiikalla, sääliksi käy muita kavereita – varsinkin mammoja ja pappoja, jotka ovat hissukseen totutelleet netin ihmeelliseen maailmaan. No, ei kun odottelen Palmian vastausta ja inhvoan teillekin, vaikka se ei ehkä teitä kiinnostaisikaan. Tuleepahan merkattua tänne kuitenkin ylös mahdollista tulevaa tarvetta ajatellen – koskaan ei tiedä, kuka kyselee ja mitä! Ja vielä, jo on jumankauta vammaisten oikeuksia taas ajateltu ihan viimoisen päälle, prle. Saas sitten nähdä, millaista toiminta oikeasti on. Ohjeistuksia kyllä löytyi, sivutolkulla kuten aina. Sopii selailla ja ihmetellä *katkero virn*.
Eilen oli kyllä taas kiva, tuttu aamutakso, joka manasi toiminnot huuthemmettiin – hänkään ei vielä tiennyt tästä asiasta. Paluutakso oli nuori kaveri, joka väitti tuntevansa Malmia, jep, jep-jep. Postiin hän vielä hätinään osasi, kun kerroin minkä puiden välistä ajaa ,D Kotoon sitten ei mentykään suoraan vaan täysin päinvastaiseen suuntaan. Ymmärrän, lisätieto-osuus hämää. Onneksi olin tropannut niin, että en hermostunut vaan ohjasin oikeaan suuntaan ja kerroin, miksi niin monet ovat erehtyneet aikaisemminkin... Lopuksi erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä. Niin, posti, mmm, sain kaksi kirjaa. Toisen luin jo illalla, toinen (se tiiliskivi) on vielä kesken ja hyvä niin, erinomaisen kiehtovaa ,D
Tänään yritän jossain välissä käydä Pazilan kirjastossa, josko löytyisi jotakin vanhempaa uusioluettavaa. Se on aina kesällä tällaista, vaikea löytää uutuuksia eli kirjasto ei niitä paljoa hanki. Kumma, sillä kustantajat kyllä tuottavat jo syksyn alkusatoa ihan ripeästi ulos. En minä sitten muuta tänään; pakkoruisku ja parin päivän eväiden teko. Saladoa tai thai-tai-kalaa, en ole vielä päättänyt. Elämä on niin vaikeaa ja täynnä pitkälle johtavia monipolvisia, kaikkeen vaikuttavia päätöksiä.
Malmilla on taas erittäin kaunis aamu – hiljaista ja rauhallista. Aurinko laskee-nousee ja tänään päivä on jo ainakin minuutin lyhyempi kuin eilen. Teretulemas syksy! =D
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Nonnih, nyt orja on löytäny semmost muanaa ku uppoo mulle ihan täpöllä. Vähäks se kesti! Se on pussimuanaa, kaikki muut, muttei fisu käy mulle. Heekkuu. Oikee njamskist, saa vaa liika vähä. Se sanoo, ett mä en saa kerralla mitää koko pussukkaa, pualet vaa! Mä hei vaan kysyn, ett onks se oikee? Mä voisin syädä enempi tai jättää sitt venaa osan. Toi orja on vaa sitä miältä, ett kerrallaa pual pussii ja sitt toiste toine puali. Ett ei jää seisoo muanaa ja muute voi syädä raksui ja vodaa. No joo, emmä tiädä sitt. Mä jakselen kuiteskii oikee hyvin, eilenkii ruskettelin itteeni partsill vaiks kuin kauan. Mutt hei, vast sitt ku orja tuli himaa. Partsill pääsee koko päivän, mutt mä oon mialuummi sisäll ihan sillo päiväll ja goisin. Sitt ku toi tulee himaa on niinku turvallisempiki mennä tonne ulos. Tiädä vaiks taas tulis joku jättifogeli kiusiin mua! Nih kerta, mami pualustaa pikku kissii, juu. On se kilti, eilenkii paijatti monta kertaa. Ja se hitsi hiffas, ett mä olin kalunnu yht sen härpätint, ei se suuttunu, vei sen vaa kokonaa pois... Ja sitt me lötkötettii viärekkäi ja se höpis mun koovaa taas kaikkee kivaa, semmost mist kehtaa kertookkaa, tämmöne ronski kolli. Mä sitt vaa hurisin ja käperryi siihe sen pääle >o< Tommose omelan kuvan se on löytäny, kissi ja kirjat. Mamin miälest parast mitä on, se laittaa kuvan toho.
Luettua: H. P. Lovecraft – kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia, Kootut teokset, osa 1. Lopultakin ,D Welhotar on tyytyväinen ja odottaa lisäosia. Lovecraftia on käännetty satunnaisesti sinne sun tänne, ei kuitenkaan tällaisena hyvin koottuna versiona. Alussa Sadelehdon ansiokas esipuhe novelleista ja niiden kirjoittajasta, ajankohdista ym. tärkeästä. Kaikki novellit ovat erinomaisen luettavia, toiset parempia, kuten yleensäkin, mutta hyvän yleisnäkemyksen näistä saa asiaa tuntematonkin. Kauhun ystäville, Lovecraftin tunteville, kahvista ja Cthulhusta nauttiville – Se on täällä, hankkikaa se! Suuret Muinaiset! Iä! Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, herkkä, kaunis kirja. Nuori ja vanha nainen, molemmilla takanaan rankkoja kokemuksia, elettyä elämää ja suuria tunteita, joutuvat pakosti naapureiksi. Molemmat ovat yksinäisiä omasta halustaan ja virittelevät hiljalleen erikoisen ystävyyden. Minä pidin tästä, vaikka hiukan tehdyn makuista melankoliaa ja tapahtumia löytyy, vähän liiankin kanssa. Kokonaisuudessaan ei kovin tavallinen romaani kuitenkaan. Kaunista maaseudun kuvausta yksinäisessä kylässä, muutenkin luonto on tärkeä osa opusta ja tapahtumia. Suosittelen, herkemmän lajin ystäville. Tästä myöhemmin siellä toisaalla enemmän. No – tässä tuli nyt kaksi hyvin erilaista kirjaa kuin Welhottaren luonnekin ;D Nauttikaa molemmista, siis kirjoista!
KISSIKENKÄT KOTONA KOIPIONGELMIEN TAKIA!
PS: Sorry tämä kohkaus näistä kuljetuspalveluista – asia koskettaa esim. minua päivittäin työmatkoilla sekä vapaa-ajan matkoilla ja varmasti useita muitakin (en tiedä, ketkä tätä vakituisesti sitten lukevatkaan...). Tästä syystä siis tämä postaus ja otsikointi, oi toverit Lokistaniassa!
Sitä jotenkin joku ehkä normaalimpi ihminen luulisi, että jos on nukkunut melkein kolme vuorokautta, olisi pirteä ja ilokas lähtemään töihin. Se ihminen erehtyisi, kyllä täällä on kettumaisella tuulella oleva Welhotar, jonka pitää lähteä Varastolle väkisin. Jäks. En minä kaipaa Varastoa pätkääkään... sen sijaan minä kaipailen jo kirjastoa. Tänään en sinne pääse, pitää postista hakea pari kirjaa. Kiltti kustantaja jaksaa muistaa ja lähettää, ziitosta vaan. Sitten siellä toisaalla taas lisää. Joten huomenna sitten Pazilan hyllyille. Osui sellainen uskiskirjojen suma... prle. Niihin tosiaan pitää saada varoitusdarrat!
Eilen nukuin melkoisen monet päikkärit, en edes muista monetko. Hätinään jaksoin välillä vääntää appelsiinitofua ja italiaanovihannespataa parin päivän evääksi, syödä ja tiskata. Kaffen juontikin melkein jäi kesken, kun alkoi niiiiiiiin väsyttää. Vinski uljaasti jaksoi kyllä pitää seuraa kainalossa ja höristä samaan tahtiin – Vincent Uskollinen! Paitsi että tuo kirotun karvatakamus aloitti aamujolinansa jo ennen klo 2, kalkoni mielessä, siivouspuuhiinkin oli tarvis. Eihän nyt herrasmieskatti katsele tuotoksiaan pitkään, jos henkilökunta on talossa valmiina, grrrr.
Hiljaista on ollut, on vieläkin. Kukaan ei ole häirinnyt Malmin rauhaa – ei ole uskaltanut. Puhetaidon kanssa voi olla vähän hiinä-ja-hiinä eikä se varastolla juurikaan kehity, toisaalta, se on aivan yliarvostettu kyky. Puhumattakin selviää mainiosti. Etenkin työpaikalla.... siinä seurassa! Jössus, en ole kertonutkaan, että eräs leidi taas kieltäytyi töistään – me muut teimme ne pois. Mutta, leidillä on The Virka. Tosin olen jo kuullut juttuja, että asiaan oltaisiin lopultakin puuttumassa, toistaiseksi siitä ollaan vielä hys-hys, mutta viimeistään syksyllä lomien jälkeen olisi pieni uudelleenorganisoinnin paikka siinä kohdassa, kertovat asiasta perillä olevat lähteiset.
Juu, Varastolla on odottamassa reilu pino hommia. Osa kiireisiä, osa kuukauden varoitusajalla tehtäviä. Eiköhän sitä jaksa vähän aikaa, taas. Kun joka päivälle viitsisi keksiä jonkun upean tapahtuman itselleen, kuten tänään käynnin postissa, huomiselle käynnin kirjastossa, keksiviikkona voisi käydä katsomassa Serkkujen rantapoikaa jne. Joka päivälle oma tavoitteensa – ai miten niin sen pitäisi olla työperäistä? Onko se muka välttämätöntä? Jos vain sillä selviää päivän tuolla... ja jaksaisi vielä kotonakin jotakin. No se jääköön taas nähtäväksi. Väsyttää jo nyt, tullessa väsyttää vielä enemmän. Lisäksi ketuttaa se, että Palmia ei edelleenkään ole ilmoitellut itsestään. Taidan soittaa sinne tänään ja kysyä, milloin olisi inhvoa tulossa. Toisaalta, ei heidän kotisivuillansa ollut ainakaan viime viikolla vielä mitään merkintää kuljetuspalveluista eikä huhtikuussa (!!!) ilmoitettu kotisivu toimi. Wau – no onhan tässä vielä vähän yli viikko aikaa – nais. Palmia saa ensimmäiset miinuspisteensä minulta siis jo ennen aloittamistaankaan. Jos tarkoitus on tilata puhelimitse kyydit aamuin illoin, he tulevat saamaan minulta myös puhelinlaskun siltä osin. Sen verran nöyryyttävää ja holtitonta tämä puuhastelu kuljetuksien kanssa on!
Kommenteissa oli maininta siitä, että saisin olla kiitollinen.... Minä olisin kiitollinen, jos saisin kunnon kipulääkkeet ja tästä sitä kädenvääntöä käydään koko ajan. Kipulääkkeitä on, niitä ei annetta niiden addiktoivan vaikutuksen vuoksi (niinkuin nämä eivät muka addiktoisi joitakin, toiset addiktoituvat jopa asperiiniin). En pääse Kipupkl:lle edes näillä perusteilla ja työarvis ei uskalla määrätä muita mömelöitä. Täytyykin konsulteerata häntä eräästä yhdistelmästä, jota tuossa mietin! Toinen koipi toimii edelleen kehnosti, sekin on omisarviksen paikka, jos ei tokene parissa päivässä. Saikkuu!
Malmilla on kaunis aamuyö, aurinko laskee/nousee ,D Tirppalinnut huutavat kurkku suorana (ja Vinski vaatii apetta). Täytyy poiketa tuolla ulkona, raikkaassa ilmassa katsokaas...
-----------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en sitt ite jättäny eile skrivaamatta, mutt ku mami oli taas sillä tuulela, kais tiijätte. Ett niinku mikää ei ollu aamull taas hyvi. No ei nytkää vissii oo, ku mä nyt satuin herää vähä aikaisemmi ja mull oli kalkonifiilis ja sitt kävin laatikoll ja halusin senki puhtaaks ja yks vaa hornottaa. On se goisinu kert eilen mun kaa melkee koko päivän, niin ni kyll se sillo voi jo noustakki, iha varpist voi! Nih kerta! Ett kajautin sen hereill ja steippailin vähä täss läppärill ja rintterill, jo alko liikkuu toi möhkö. Mutt ett se onkii paha suustaa aamusi, iha kaameet kiälekäyttöö. Ette uskois, ku kuulisitte, munki koovii iha kuumotti. Mä opin viälä pahoi tapoi ja rumei sanoi täälä, hei. No, sain mä sitt ison biitin kalkonii, hampulikaakkii ja sitt jotai määkäruakaa iha vähä, njamm. Sitä se laittaa päiväks sitt vähä enemmä, enneko se lähtee röihi. Juu, lähtee se taas. Tianaa meill raksurahoi ja on taas pois koko päivä. Mä saan olla iteksee, no nyt se kyll tiätää, ett mä goisin melkee koko aika. Se jättää kuiteski partsin dörtsin auki, ett mä pääsen sinne makoilee, jos mä haluun – aika useen mä haluun olla siäl vähä aikaa, vaiks ei aurinko suaraa viäl paistaiskaa. Siält näkee ja kuulee kaikelaist. Heekkui tuli viikoloppun melkee joka päivä jotai, ainaskii jotai piänt. Tuli fisuu, oviileit, semmost kaikkee snadii. Ett kliffaa mull on ollu, ku eile viäl makoiltiiki koko päivä! Ei oo nyt omei kuvei, orja ettii jotai sopivaa.
Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill ja niitte orjill nyt sitt kans!
--------------------------------------------
Vincent, miten huomaavaista, muistaa orjatkin maanantaisin ,D
Päivän slogan: Elämä on vastenmielinen ilmiö, ja kaiken siitä tietämämme taustalla oleva aavisteltavissa oleva pirullinen totuus tekee siitä vielä joskus tuhat kertaa vastenmielisemmän.
Luettua: José Luis Correa – Viulistin kuolema, vinkeää ja vähän erilaista dekkaria. Tyylikäs ja mukava kesädekkari, fiksu. Suosittelen kesälukemiseksi! Norman Ollestad – Myrskyn silmässä – selviytyjän tarina, no just joo. Tässä omakehu haisee eli äärimmilleen treenattu pikkupoika selviää lento-onnettomuudesta. Eikä pelkästään se, vaan tämä höpötys isän treenaamisena olemisesta on jo lievästi sairasta puuhaa. En suosittele ainakaan vanhemmille, karmeaa jenkkihuuhaata. Viktor Kärki – Tuulenpesä, erään miehen sairaskertomus – kannattaa lukaista läpi, ihan sitä itseään eli millaista on kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja paljon muutakin psyykkistä sairastavan lähes keski-ikäisen miehen elämä. Lyhyt, mutta suht kiinnostava. Marshall Frady – Martin Luther King Jr, elämänkerta miehestä, jonka kaikki tietävät. Paljastava, avoin eikä mitenkään sensaatiohakuinen silti. Hiukan niukka, jopa, eli faktat ovat pääosassa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille, kannattaa ainakin lukea läpi. Heikki Kaaranen – Kupla kimaltaa, IT-kuplan puhkeaminen ja sen vaikutus perhesuhteisiin, toinen naissuhde ja miehen selviäminen koko rytäkästä ehjin nahoin. Ei mitään järisyttävää kirjallisuutta, mutta ihan luettavaa ja jopa suositeltavaa (miehet, hoi!). Sokerina pohjalla Haruki Murakami – Kafka rannalla, erikoinen, monella tasolla liikkuva japanilainen romaani.. Pääosassa 15-vuotias Kafka, joka karkaa kotoaan ja etsiytyy tahtomattaan sinne minne pitikin. Päällekkäistarinoita, japanilaista mytologiaa, ihmeitä ja outoja tapahtumia. Tämä on ehdottoman luettava, mahdollisesti jopa hankittava! Lukekaa ihmeessä, Welhotar suosittaa lämpimästi (vaikka tätä on mainostettu niin, että ehdin jo kyllästyä siihen, sorry)!
On synkkä ja myrskyinen yö – kesäyö kuitenkin. Nyt ilma vasta alkaa olla raikas, juu, kun pitäisi punkea itsensä Varastolle. Triffidi-peikonlehti roikkuu niskassa ja kissa märisee, on kovin kotoista. Muutenkin on, kello tuli juuri äsken 2. Heräsin siis siihen, että sattui taas niin, että en saanut enää nukuttua. Oli vain pakko nousta. Paikoillaan makoilu sängyssä ei onnistu, särky vain jatkuu ja kissikin sen huomaa, jolloin alkaa mieletön märinä. Niin että ylös vaan. Tiedän, olen illalla taas susiväsy tämänkin takia. Ei vaan voi mitään!
Jahas, VR on tänään lakossa. Olkaa solidaarisia, tutustukaa tilanteeseen älkääkä hermoilko! Ennakoin tilanteen ja varasin taksot aikaisemmaksi tänään. Minä kun en usko siihen, että ihmiset viitsivät käyttää julkimoita eli vaihtaa busseihin. Mielettömän moni käyttää nimittäin lähijunia työmatkallaan. Tänään net sitten kiipeävät jokainen omaan peltikotteroonsa ja menevät sitten autolla töihin – yksin. Kerroin työkaverille, miten aikoinaan bussilakon aikaan järjestimme edellisellä työpaikalla kartoituksen, missä kukin asui ja sitten sovimme erilaisista kimppakyydeistä. Yksi kaveri oli poissa yhden päivän, kaikki muut saatiin ajoissa töihin ,b Tämä ihmetteli ja aikoi soittaa työkaverille, joka asuu melko lähellä, josko pääsisi kyydissä. Lämpimästi suosittelin, varsinkin kun tämä päivä menisi muutoin omaksi lomaksi... Siksi tuo taksokin aikaisemmin, toivottavasti ei joudu älyttömään ruuhkaan. Onneksi on matkaluettavaa!
Eilinen meni sitten aamulla pölyjä hink... okei, siis lapioidessa. Oli hommaa, kestikin jokusen tunnin. Moppasin kursorisesti myös lattiat. Lopun päivää päikkäröin aina kun vähänkään siltä tuntuisi, että edes 15 min unta irtoaisi. Irtosihan se, aika monta kertaa. En jaksanut enää edes laskea. Nukuin ja luin vuorotellen. Jossain välissä tein kesäkurmitsamössöä evääksi. Toisessa välissä söin donarisaladoa. Ainakin parissa välissä keittelin vaffat kaffet. Muuten päivä meni siis hänekseen. Ja iltapäivällä iski silkka ketutus siitä, että taas alkaa uusi työviikko! Onneksi lyhyempi kuin tavallisesti...
Sekin ketuttaa, hemmetin juhannus aiheuttaa vain ongelmia. Kauppa- ja kirjastoroudaus on tehtävä torstai-iltapäivällä, ei se muuten onnistu. Hyvä jos onnistuu silloinkaan. Siihen nyt varasin taas aikaisemman lähdön Varastolta, että ehtisi ainakin kirjastoon. Inhottaa ajatella muonakauppojen jonoja. Toivottavasti mahd. moni änkeää ostamaan maggaransa muulloin. Ja kolme päivää vapaata – jolloin ei ole mitään järkevää tekemistä *huokaus*. Täytyy jostakin taas hamstrata kirjoja. No, HelMetin pitäisi päivittyä tänään, mutta uutuudet tuskin ehtivät torstaiksi minulle. Pitää käydä huomenna Pazilan kirjastossa hakemassa uudelleenluettavia dekkareita vaikka. Ei – huomaatte – minulla siis ei ole mitään suunnitelmia juhannukseksi. Se on näitä pakkopyhiä, amatöörien juopottelusessioita, joista en ole koskaan pitänyt. Ainut ilo on se, että kaupunki hiljenee ihanasti, kun kaikki lähtevät jonnekin ”maalle nauttimaan kesästä” *pashamaista naurua*. Nauttikaa vaan, minä istun parvekkeella ja nautin Malmin hiljaisuudesta ,D
Toinen vaihtoehto on ottaa nuokin päivät jonkun puuhastelun merkeissä. Asia on harkinnassa, koska puuhaa olisi paljon eikä mikään ole oikein innostavaa. No, ans kattoo. Ehkä minä jaksan hiinä-ja-hiinä makoilla jopa kolme päivää!
Tirppalinnut huutelevat hädissään ulkona, tuulee ja sataa aika räväkästi. Ovatkohan pesät ja poikaset vaarassa? Vähän kuulostaa siltä, että kaikki ei ole tirpoilla kunnossa. Pitäisiköhän päästää Vinski vähän avittamaan asiaa... No voi, nyt kun kirjoitin päivityksen loppuun, on jo tyyntynyt ja sadekin lakkaamassa, hmph!
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, mä voisin iha hyvi lähtee ulos. Mull o vähä asiaa parilkii fogelill tuala, meinaa. Ja toiseksee, ei oo tullu eile oikee safkattuu. Anto toi muanaa, mutt mull oli vähä täys olo viälä sen munuais- ja fisusessio jälkee. Ett hirveest en eile sitt skruudannu. Nyt kyll jo maistuis, mamiiiiiiiiiiiih! Juu, se sano, ett koht tulee safkaa. Kuha se jaksaa nostaa ton pärsheestä tolt leveelt penkilt. On noi hyvei noi uudet tualit, non nii leveit, ett maminkii levee pärshe mahtuu hyvi. Senku lötkäyttää vaa, ei ees pursuu yli. Joo, siis tota, ei täss mitä sen kummempaa mullakaa. Eile toi löys taas mulle kaikkii lelui, mä ees muistanu niit judekoit. Oli kliffaa vähä kurmuuttaa semmostkii hiruloo, ku en ees muistanu. Sitt se vaa ihmetteli ku löyty semmosii outoi niiku oksujälkii. En oo ollu mä, eikä kyll mamikaa. Yhes sitt ihmeteltii, kuka meill käy sänky ja soffa all oksuus nii, ett me ei tiädetä. Nii ni toi sitt siivoili noit paikkoi ja joka paikass oli pölyy ja kissakaavaa. No ne kaavat on joo mun, mä tiän. Sovitaa nii, ett pöly lähtee tost mamist, nii ni tasan menee. Se onkii jo sen verta vanha, ett se pölisee vaa. Auts, tarttee vissii mennä. Toss on taas partsinukkufoto.... iha oma on, kerranki >o<
Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill!
----------------------------------------
Vincent, ai minä olen vanha ja pölisen, no just joo...
Päivän slogan: Minä odotan, odotan, odotan – en vain tiedä mitä!
Luettua: Rick Hautala – Kuoleman kivi, jännitystä ja kauhua... ei nyt hirveän vakuuttavaa, mutta kohtuullisen luettavaa. Intiaaneja, vanhoja taloja, outoja valvenäkyjä, perheongelmia, ikivanha pahuus väijyy ja hrrr ,D Kaikkea mukavaa jäynää kumminkin. Vain kauhun kavereille, jotka tuntevat genreä. Marion Zimmer Bradley – Aavevalo, lievästi samaa tavaraa kuin edellinenkin. Tässä vain puuhastellaan meedioiden ja yliluonnollisen sekä parapsykologian parissa ikäänkuin diedeellisesti ja sitten tapahtuu, hmph, kaikenlaista. Tämäkin vain kauhun kavereille.
Voihan rähmä – arvatkaas väsyttääkö? Väsyttää niin, että hampaat lähtee. Särkee, juilii ja jomottaa. Lisäksi ketuttaa. Welhottaren normiaamu, kaikkinensa. Karvakasan suljen vielä jonain aamuna kylppäriin ja jatkan kylmästi uniani. Aivan varmasti, nih!
Taksoasiaan eli tässäpä HMPK:n vastaus siihen viimeisimpään valitukseeni:
”Vastaus palautteeseen. Annoitte palautetta 9.6.2009 tilatusta kuljetuspalvelumatkasta jolloin kuljettaja ei ollut saanut oikeaa osoitetietoa. Matkapalvelukeskuksesta saamamme selvityksen mukaan asiakkaan kaikkiin osoitteisiin talentuu automaattisesti myös lisätiedot.
Tässä tapauksessa kuljettaja ei ole tehnyt kuittauksia asiaankuuluvalla tavalla joten hän ei ole luonnollisesti saanut lisätietoja eikä matkapalvelukeskus voi tietää moneltako kuljettaja on ollut osoitteessa. Välityskeskus ei hoida ajojärjestelyjä manuaalisesti muulloin kuin asiakkaan tai kuljettajan ilmoittaessa ajankohdassa olevan matkan poikkeustilanteesta tai invataksia tarvitsevan asiakkaan matkan jäädessä avoimeksi.
Palmia aloittaa suunnitelman mukaisesti matkojen välityksen 1.7.2009 alkaen. Oletettavasti myös asiakaskirjeet saapuvat ennen palvelun alkua.
Ystävällisin terveisin Kuljetuspalveluyksikkö”
Eikö olekin informatiivista ja suoraa puhetta – voihan kilin sp-elimet sentään. Aina syytetään asiakasta tai kuljettajaa, koskaan eivät ota mitään omaksi viakseen. Eivät vieläkään! Ei, mitään ei Palmialta kuulu eikä kotisivu toimi. Ihan kiva! Ajattelisivat vaikka sitä, että jotkut tosiaan tarvitsisivat tietoja etukäteen esim. avustajia tms. ajatellen. No, ans kattoo! Pärsheelleen menee, jos ei edes tiedotus toimi – tässä on juhannus ja lomia tulossa (joillekin siis)... Ei prkele, ei hyvältä näytä!
Varastolla normihommia, tasaista tahtia. Edelleen pöytiä putsitaan ennen lomia. Joillakin on tod. kunnolla lomaa. Seinänaapuri on 2 kk poissa, on säästövapaita, ylimääräisiä lomia jne. Äkkiä siitä pari kuukautta tulee. Samoin eräs kaverimme, joka oli pitkällä sairiksella. Tuolloin hän ei päässyt käyttämään pitkää kevätlomaansa, joten se siirtyi nyt kesälle. On se joillakin mukavaa. Minä olen osani valinnut enkä aio siitä sen enempää kitistä. Kunhan nyt silloin tällöin mainitsen ja marisen. Perstaina on kakkukaffet, örps. Omituiseen aikaan ei klo 10. Tämä ei tykkää. Kehtaisikohan kakun jömmata ja syödä vasta evästämisen jälkeen =O Ei se kyllä ole oikein etiketin mukaista, mutta... Keittelin eilen padallisen thai-tai-kalakakeittoa, josta tuli taas äärihyvää – njam. Mausteiden ja vihannesten osuus on juuri oikea, se siinä vaikuttaa! No, sillä mennään nämä pari päivää. Ainut (ja muiden ongelma) on keiton ulkonäkö, se on melko epämääräisen väristä kaikkien mausteiden ja kookosmaidon takia. Liemi näyttää kuravedeltä! Tuoksut kyllä kilpailevat hyvän ravintelin kanssa, josta alakerta jo eilen huomauttelikin paukuttelemalla partsinsa ovea. On se kumma, kun tupakansavu häiritsee (vaikka on lasitettu parveke), kaikki öljyssä käristetyt maustehaisut häiritsevät, samoin sipuli ja fisu *huoh*. Pitäisikö hankkia jostakin jotakin paistetun, tapetun elukan lihan hajuista sprayta, jota voisi suihkutella tuolloin tällöin naapuriin päin?
Josta tulikin mieleen, että jollakin on ollut tosi epattoajatus: taloyhtiöllä on lauvantaina piknik-ilta, tuo grillikäristettävät ja juomat mukaasi, tutustutaan toisiimme. Suoraan sanoen, EVVK! Tiedän, että siellä on mukana ainakin tuo kimittävä leidi, varsinainen kersantti Karoliina – ei, en halua tutustua heihin keneenkään. Tai jospa kuitenkin, menisi mukaan tofupaketti kainalossa ja jallupullo taskussa. Hyh-hyhhyttelisi kuolleille elukoille ja oluen juojille, tsihih.
Ei minulla taaskaan mitään asiaa siis ollut, kuten huomasitte. Ulkona on outo keli – ukkosta ilmassa? Lyödäänkö vetoa?
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Nonnih, nyt saatii orja järjestyksee. Eile tuli fisuu, tuli oikee kunno biitti. Sitt mä onnistuin viäl pummaa heekkubiiti, ku se duunas sitä soppaasa. Karmeet vaa kattoo, ku se mättää niit haisupurveleit sekaa, hirmu mones puukist kaikkee pahalt haisuvaa taravaa. Mun miälest ne naapurit on oikees, en mäkää ton haisuist tykkää. Ei sen viakus oo kiva ollakkaa, ku se on syäny tommost. Ei voi pökkii nassuu ja nenutella, ku orja haisuu kaikell kummall. Käänsin sitt takamuksen sen nassuu päin – ne haisuu samall, mun takamus ja mamin nassu, nih kerta! Mä märisin sen taas hereill. Oli kaamee nälkä ja kaikkee. Ja kuiteskaa se koskaa jaksa mitää ku aamusi. Nii et oma vika. Ja jos se meinaa mut arestii laittaa, mä jolisen nii, ett joku taatust soittaa kissihälytyksen. Ett tääll rääkätää elukoit. Ai mite nii ei voi mennä mukaa pihall, mä voisin kyll mennä. Mä tiän ett siälä on kissi-ihmisii ja jos joku antais vaiks jotai krilliheekkuu. Toi ei muka syä tapettuu elukkaa, valehtelee, mä oon ainaskii nähny ett on uponnu. En kyll muista millon, on siit aikaa. Mutt jos mä menisinkii yksi, tykkäisköhä ne? Vois samall näyttää, mite kissit kuapsuttaa kakit hiekkiksee ja kaikk temput *virn*. Se voi kyll olla vaarallist just ton takii. Mä tiän, ett niit kissivihaajiiki on. Ei oo must taaskaa fotoi, orja ettii jotai.
Kliffaa torjantait kaikill kavruill!
---------------------------------
Vincent, sinä et mene yksin mihinkään grillijuhliin! Tuliko selväksi?
Päivän slogan: Epäsosiaalisuus on toinen nimeni, ensimmäinen on valikoiva sosiaalisuus.
Luettua: Tom Egeland – Liiton vartijat, voi hyväinen aika, uutuuksina pukkaa taas Tavinski-koodin jäljennöstä tai siitä aiheensa saanutta pohjoismaista tavaraa. Ei toimi, ei. Ei ole edes jännä, ei. Eikä tämä tykännyt yhtään. Eli en suosittele kuin itseään karaiseville tai kiusaaville lukijoille. Parempaakin on tarjolla, valitkaa jotakin muuta, pliiiiiz!
Tämä ei ala mitään! Juuri kun on saanut itsensä nukutuksi ja muutenkin levätyksi melkein normikuntoon (siis niin normiin, kun Welhottaren enää saa), pitää taas lähteä kiusaamaan itseään Varastolle. Elämä on julmaa ja sitten vielä kiusataan! No, viime yö meni jo kehnosti, heräilin vähän väliä, vaikka olin napsinut kaikki sallitut mömelötkin. Argh, tästä se taas alkaa...
Tiedän, että työpöydällä on odottamassa käsittelemätöntä materiaalia – en vain tiedä kuinka paljon. Ketuttaa! Kyllä minä töitä teen, mutta sellainen iso pino heti ma-aamuna ei olisi mukava yllätys. Se lannistaa välittömästi. Voi kun saisi vain jäädä kotiin ja olla rauhassa! En minä paljoa toivo, sitäkään minulle ei sallita. Kyllä me Vinskin kanssa tekemistä keksisimme, minä ainakin. Ja nyt en tarkoita mitään lomaa vaan todella pidempää ajanjaksoa. *huokaa kaihoisasti*
Lisäksi mietin, pitäisikö jo tänään Pazilan kirjastoon ruokiksella vai jättäisikö huomiseksi? Kyse on vain siitä, kuinka paljon vasen käsi kestää raahata kirjoja. Nyt nuo vielä jaksaisi. Huomenna ehkä ei... tai pakkohan se on, kun pannaan jaksamaan. Kirjoja jaksaa kantaa aina, se on todistettu tosiasia. Ilman kirjoja minä en viikkoani aio viettää. Siis lukematta on nuo pari uutta saatua opusta sekä 3.5 kirjaston kirjaa. Tänään niistä kuluu kaksi. Juu, voi siis jättää huomiselle ja yrittää käydä kirjastossa heti aamusta. Pazila aukeaa jo klo 9, silloin meillä ei ole vielä juurikaan muita töissä, joten voin nopeasti luikahtaa käväisemään siellä. Hyvä – ei siis tänään. Eiköhän tämä maanantaistressi ole jo muutenkin ihan riittävä.
Eilen en siis tehnyt mitään muuta kuin lepuutin. Ruuaksi kääntelin pellillisen soijapiffejä ja kapallisen salaattia. Piffeistä tuli hyvejä, niin hyvejä, että illalla pari meni vielä näkkärin päällekin. Tänään niistä tulee evästä italokasvisten kanssa. Toivottavasti riittää vielä huomiseksikin, tarkoitus ainakin olisi. Ikävä kyllä, niihin tulee myös hinku – ainakin minä tykkään omista tekemistä piffeistä kovasti. Josko rykäisen vielä pienen saladonkin mukaan, ei tule hotkaistua sitten niin pikaisesti kaikkea. Juu, sen minä teen, kun tätä aamua tässä riittää!
Ei, minulla ei ole mitään radikaalia kerrottavaa tai kommentoitavaa. Juurovaaleista sen verran, että pari asiallistakin ihmistä näkyy sentään mukaan päässeen. Hyvä edes näin, jos kerran ollaan prle pakko-EU:ssa! Edelleen olen sitä mieltä, että olisi uuden kansanäänestyksen paikka eli menisikö Suomi NYT EU:n, jos voisi valita? Luulen, että äänestystulos olisi joillekin epämiellyttävä yllätys.
Tämä odottaa myös sitä kohuttua ruuan hinnan laskua. Jostakin syystä hinnat ovat vain edelleen hiipineet ylöspäin. Sen huomaa helposti normikauppalaskusta, kun käy kaupassa vain kerran viikossa. Puolen vuoden aikana hinnat ovat hilautuneet ylöspäin jopa 10 – 20 % ja juuri tavistuotteiden, jokapäiväisten tavaroiden kohdalla. Tämä on mututietoa eli ihan itse laskettua, verrattu vain vanhoja laskuja viimeaikaisiin kuitteihin. Kummallisinta tässä on se, että esim. ViiVoan ei ole nostanut hintojaan lainkaan tänä aikana, Eestin Herkut on nostanut vain joidenkin tavaroiden hintoja, tosin sitten muutamien aika reippaastikin. Mutta noin yleensä ottaen – eikö olekin kummallista? Ja sitten kaupat voivat kertoa iloisen uutisen, että hinnat laskevat, sille tasolle, millä ne olivat vielä hetki sitten. Argh! Tämä tahtoo Suomeen lisää halpiskauppoja!
Lisäksi tämä tahtoo muutaman asteen lämpimämpää keliä. Olen palellut koko viikonlopun. Nyt näyttää kyllä mukavalta, aurinko on juuri nousemassa ja ulkona on oikein kauniin näköistä – mutta edelleen viileää. No, hiki tulee sitten töitä tehdessä!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en ala, ei taaskaa kunno safkaa. Eile menin taas halpaa, mä luulin, ett toi tekee lihapullei. Höh, taas ne olikii niit murusii. No, mä sain kyll ison kasan semmosii pussukkaruakii, ett jos semmose joku koht viittis avata eikä vaa skrivais koko aika. Muute palvelu on pelannu, mä kyll jouduin herättää orjan kahen aikaa, ku vedin kakkishepulit ja sitt tarviinki jo seuraa ja heekkui. Kyll orja nousi, vaiks jotai urputtiki. Ei se urputtamine kyll kannata, ku mä alan sitt kitistä nii, ett se heemostuu iha kokonaa. Ett parempi nousta. Sain sitt kalkonii ja kaakkii. Koht se lupas laittaa sitä muanaaki ja sitt mä voin alkaa goisii. Taas saanu piän kissi goisittuu yällä, ku orja punki ylös ja takas puale yätä. Ei semmosest tuu kans mitää. Mä luuli, ett se ois yälä antanu heekkui, mutt se vaa sano, ett yälä ei syädä! Eiks oo julmaa? Mä laitan tähä nyt sitt ainaskii yhe foton must, ku joku epäili mun kondist. Siis mähä oon hyväs kondikses, mutt mull on tuukivaihto keske. Mun tuukki vaihtuu ain vast täss kesäll, aika myähää niinku. Ja ku mä en anna mamin haajattaa sitä, mä inhoo haajattamist, nii ni joskus on vähä sekose näköne tuukki. Ainaki ku mä oon kiskonu vähä kaavoi pois. Ja mami kerää niit pallukoit sitte, se on sen homma! Nih kerta.
Luettua: Kathy Reichs – Kohtalokas lento, oikeuspatologi työssään lento-onnettomuuden jälkeen. Selvitettävänä on paljon muitakin kummallisuuksia kuin menehtyneiden henkilöllisyys ja jäljet johtavat lopulta erinomaisen merkillisille tahoille. Uudelleen luennassa, pidän Reichsista melkein enemmän kuin Cornwellista. Reichs ei niinkään piittaa lyhenteistä vaan kehittelee tarinaan muutakin kuin tutkinnan etenemistä. Kesälukemiseksi oikein suositeltavaa. Danuta Reah – Pelkkää pimeyttä, järjestelmällinen ja tarkka sarjamurhaaja liikkeellä, seuraamassa uhrejaan hyvin, hyvin lähellä. Kohtuullisen piinaavaa jännäriä, eli ei paha ollenkanas. Ihmettelen, leidistä en muista kuulleeni tämän esikoisen jälkeen enempää – täytyy tarkistaa. Juu, löytyy muutakin ja ei kun etsimään. Mikkel Birkegaard – Libri di Lucan arvoitus, tästä on kohkattu enemmän kuin kirja ansaitsee. Eli taas mennään vähän Tavinski-linjalla... Idea on kyllä hyvä, kirjojen osalta siis, mutta loppu pissii allensa eli salaliitot sun muut oheistoiminnot. Odotin tältä enemmän ja petyin kyllä jonkun verran. Silti ihan luettava opus uutuuksien joukosta, on sitä kehnompaakin luettu! Suositellaan kirjojen kavereille noin yleensäkin.
Ihana sade, joka on ropissut melkein koko yön! Oikein mukava, näillä keleillä tehdään taas töitä, juh. Jos päästään Varastolle, yläselkä on krampannut eilisestä lähtien aika pahasti. Menenkin Pazilaan vain siksi, että siinä on myös helppiä lähellä eli lekuri vieressä, jos oikein pahaksi äityy (siis vielä pahemmaksi, jos mahd.).
Näinhän siinä kävi, että Varastolla ei erästä leidiä näy ja minut nakitettiin sitten hoitamaan toisenkin osaston hommat. U-P ilmoitti kuitenkin, että pidämme kirjaa jokaisesta tehdystä hommasta ja jos alkaa mennä överiksi, olisi aika harkita kunnon sijaisen hankkimista. Siis enhän minä ehdi hädin tuskin tehdä edes oman osaston hommia... tein nyt sitten vielä ne naapurin kaikkein kiireellisemmät, jotka olivat melko kauhistuttavia (3 – 4 eri ihmistä korjannut samoja papereita, osa kielimuodoista virheellisiä jne). Eli eilen tuli taas tehtyä aivan hvtisti töitä eikä tod. omasta halusta. Kesken kiivaan kirjoitushomman iski sitten jättikramppi yläselkään, huusin ääneen ja heittäydyin roikuttamaan itseäni. Mutta kas – kukaan ei tullut edes tarkistamaan, miksi huutelen itsekseni =O Näköjään saa aivan rauhassa heittää henkensä työn ääreen! Sattui, sattui kovasti. Oli pakko pitää tauko, kävellä ja venytellä, sitten taas jatkaa. No, kyllä ne päivän työt tulivat tehdyiksi, molempien osastojen puolella. Silkalla prkeleellisellä sisulla, suoraan sanoen.
Heitin ylimääräisen napin selvitäkseni kotihommista. Tarjosin vaihteeksi nimittäin itselleni appelsiini-seesam –tofua. Aina se jaksaa olla yhtä hyvää, njam. Naapurin ovi kävi varsin vilkkaasti, hän ei ilmiselvästi pidä mausteista, sipulista, valkosipulista jne. Minusta tuoksut olivat muhevat ja oikein tyydyttävät. Kankesinkin itseeni sitten jo yhden tofupiffin ja vähän vihanneksia noin kokeeksi – juu, hyvää se oli jälleen kerran. Huomenna pitää lähteä täydentämään taas varastoja, kun siihen tilaisuus suorastaan on tyrkyllä.
Tänään vuorossa Hörhön käynti. On rahapäivä ja Hörhö tulee maksamaan vippinsä. Käynti tulee olemaan erittäin pikainen ja ärhäkkä, olen nimittäin sillä tuulella. Kotiin tultaessa käyn kirjastossa takson työmatkapoikkeamana hakemassa tulleet varaukset, siellä on korkeintaan 7 opusta – no, niillä ja muulla avituksella selvitään taas alkuviikkoon asti. Muuta pakollista ei täksi illaksi ole, kun hyvää evästäkin on valmiina ,D Ai niin, pakkoruisku! Ei sillä, suihku tekee hyvää hartioille, mutta kun on pluikasta, särkee ja juilii eikä saa käsiään kunnolla taipumaan hiusten pesuun, on se melkoinen suoritus joka kerta. Kyllä minä sentään peseydyn joka päivä – se ei kuitenkaan aina tarkoita pitkää suihkua!
Olisi kirjoitushommiakin, siis omia näitä. Taidan jättää ne suosiolla viikonloppuun. Jo päivitys vaatii välillä pientä rentouttamista, siitä voitte arvata hartioiden tilanteen eli ei hyvä. Tähänkin taas auttaisi kunnollinen rentouttava suojakänni, parin päivän ränni vaikka. Tilannetta on nyt kuitenkin mahdoton järjestää eikä yksin oikein huvita edes kännätä. Antaa olla, hmph! Juodaan sitä vielä meilläkin.
Täällä kuulkaas sataa oikein kunnolla, ei mitään pientä vihmomista. Minä pidän tästä, ei yhtään harmita lähteä Varastolle ,D
-------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Jahas, juu, mami eile taas väkersi safkaa ja taas mä menin vähä halpaa. Siis se duunas taas sitä valkost mähnää ja siit piffei. Mutt hitsi ku se kaikki haisuu nii hyväll, ei se kummiskaa oo kissisyätävää, ei varpist oo. Koklannu oon, ei vaan käy! Nii ett orja sitt oli säästäny semmose heekkupussuka ja mä sain sitt siit iltaruakaa. Saan varmaa viälä päiväruakaaki, mutt mä kyll ihan oon sitä miältä, ett illall meill syädää donarii! Ai ett voitais, hei se sano, ett voitais... jeee! On se kilti, joo. Se vaa vetäsee itte pari lusikallist ja mä saan sitte loput, siis toivottavast. Muute nyt tarttee taas pysytell sisäpualell, partsill vetää ja sitt siälä ulkon sataa. Ei partsill sada, mutt toi kostee keli tekee varmaa pahaa mun tuukill. Nii ett tänää mä taidan vetää tavallist pidemmä lötkötyspäivä (kuten aina, toim.huom). Ei oo mun fotoi, ei oo – laiska orja toi. Ettii sitt jonku toise foto toho tilall.
Luettua: Roope Mokka & Aleksi Neuvonen – Olimme kuluttajia, neljä tarinaa vuodesta 2023. Ajatuksia siitä, mitä kuluttamiselle on tapahtunut ja tapahtumassa, miltä tulevaisuus näyttää sekä skenaarioita siitä, mitä se on vuonna 2023. Melkomoisia visioita, sano. Suosittelen jokaiselle hiukankaan kuluttamisesta, eettisyydestä jne. (no, tehän tiedätte mitä tarkoitan) kiinnostuneille – tämä kannattaa lukea. Eivät nuo tarinat ole kovinkaan kaukana mahdollisista omista visioistanikaan... Suosittelen! Ja Lehtolais-sessiossa tuli luettua Ensimmäinen murhani sekä Rivo satakieli. Ei nyt niin pahaa, itse asiassa, toisella lukemisella sanoisin suorastaan parantuneen. Luulen kyllä, että tämä johtuu siitä, että viime vuosina eräs erinomaisen kehnoja dekkareita suoltava kustantamo on saanut omankin rimani laskemaan *tämäkö muka vihjailisi*. Ai niin – tekisi mieli varoittaa eräästä kustantamosta, uudehkosta siis, mutta olisiko se niin paha? Olisiko? Kuka puolustaisi, siis minua?
Ahhh, vähän viileämpää tulossa? Läiskähtikö jopa sadepisara äsken ruutuun? Juu, tämä tykkää, eilinenkin oli jo kelien puolesta parempi – vain kelien siis, ystävät, vain kelien. Muuten tänään särkee taas koipisia porsaasti. Tuli käytyä lähikirjastossa, sen lähempänä ei kirjasto voi tod. olla. Ja sehän kostaantui heti, jo töissä ja illalla. Yöllä taas kipu herätteli pariin kertaan ihan ylös asti, oli pakko nousta. Lonkkia viilleltiin useamman kiusaajaan toimesta, että se muuten onkin arka paikka. Tuo lonkka meinaan, väkisin piti ääntelehtiä ja mennä tupakalle asti, että sain kivun helpottamaan ja uudestaan vähän unta.
Ensimmäistä kertaa Varastolla kieltäydyin töistä! Naapuriosaston kaveri tuli kysymään, josko tekisin yhden homman, kun heiltä on (taas!) tekijä sairaana. Itse asiassa, noita tiettyjä hommia en ole lupautunut edes tekemään, muissa kyllä avittamaan. Sanoin, että meillä on hemmetinmoinen hässäkkä jo omalla osastolla, pöytäni oli lastattu sekopäisellä määrällä papereita ja osa oli jopa laatikoissaan. Ehdotin, että etsisi apua ensin vielä muualta ja jos aivan pakko on, otan sen kyllä hoitaakseni, mutta en osaa sanoa milloin. Meidän aikataulujamme on mahdoton aapailla etukäteen. Kaveri sitten häipyi eikä palannut, joten joku varmaan armahti asiassa. Ei se iso homma olisi ollut, mutta jos niitä alkaisi tulla solkenaan... Sanoinkin, että ensin hoidetaan osaston omat hommat, sitten muut. Ja jos kyseessä olisi ollut ns. tosi tärkeä ja kiireellinen, olisin toki avittanut. Sattuikin sopivasti U-P sitten lähtiessäni kiertämään kauttani ja kysäisi työtilannetta, kerroin tuon ja myös sen, että viimeiset 2.5 vkoa ovat olleet aikamoista matalalentoa. Hän kun aikaisemmin jo huolehti siitä, että jos minä vain jaksan... No, nyt hän sanoi minun tehneen aivan oikein – oma osasto ensin, siitä lähdetään ja omasta jaksamisesta. Että samalla tuli siunattua tuo kieltäytyminenkin ,D Tällaista tämä tulee olemaan tuonne juhannukseen asti, sen jälkeen helpottaa hippasen.
Kirjastossa kävin ihan siksi, kun lukemiset alkavat olla vähissä. Katselin, keitä teemoittaisin tänä kesänä eli kuka ja/tai ketkä saavat kunnian esittää koko tuotantonsa Welhottarelle. Ei oikein löytynyt sopivaa, saa esittää ehdotuksia, ziitos! Eli aloitin Lehtolais-session, vaikka hän ei suursuosikkini olekaan. On niin pitkä aika siitä, kun olen varhaisimpia kirjoja lukenut, että on hyvä muistutella niitäkin mieleen. HelMet päivitettiin eilen, eipä ole ihmeitä tarjolla... varauksia sain hätinään kasaan sen verran, että yhteensä 24 on listalla. Niistäkin 7 on jo matkoilla eli käyn hakemassa ne torstaina taksopoikkeamana.
Armas työpaikkalehdykkämme toimittaja päätti sitten poimia tuolta toisaalta kolme arvosteluani ja tunkea ne seuraavaan lehteen. Lupasin vielä katsastaa, onko editoinnin tarvetta jne. En alkanut erikseen kirjoittaa heitä varten arvosteluja, kun on mistä ottaa. Toimittajan otanta oli kyllä aika vinkeä; mukana on Ge mig dina ögon, Hepburnin elämänkerta sekä Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä... No, siinä on kaikille vähän kaikkea, itse olisin ehkä valinnut jotakin muuta. Minusta kuitenkin oli parempi, että toimitus itse valitsee haluamansa, eipä tule sanomista. Hauskaa tämä on siitä syystä, että eipä meidän lehdessämme ole juuri konttorirottien juttuja näkynyt. Syynä ehkä se, että ei ole ollut halukkaita, mutta varmasti myös Varaston virkarakenne, päällikkövirasto nääs. Eli rotat ovat häviävän pieni vähemmistö. Toivottavasti tämä innostaisi muitakin kirjoittamaan jotakin sinne. Julkaisu ei kyllä lehtenä mikään upea eksemplaari ole, mutta kyllä tuo kummasti henkilöstölehdestä käy ja painoon sekä ulkonäköön kyllä syydetään rahaa. Sisältöpuoli ja kuvat ovatkin sitten välillä *köh* melkoista nähtävää... eikä mitenkään positiivisessa mielessä.
Hyvä, että helle hellittää. Pääsin laittamaan jo eilen ns. oikeaa ruokaa, thaikalakeittoa tietty. Teki niin mieli jotakin oikein maustettua, kunnollista evästä. Salado on hyvää, mutta eilinen eväsversio oli ainakin niin sisältököyhä, että itseäkin hävetti – vihreää vihreällä, mukana vähän tomaattia ja pari murua salaattijuustoa. Olihan se ihan hyvää, mutta silti. En minä salaattia joka päivä jaksa ainoana ruokana vedellä. Välillä pitää saada kunnon currypotkut ja chiliä, jotta addiktiot pysyvät aisoissa ,D Tyytyväisin ratkaisuun oli kuitenkin kissi.
Haa – ulkona ripsottelee vettä ja aamu näyttää synkältä. Oikein hyvä päivä lähteä työhön.
------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, niinku mami sano jo, se teki eile sitä taikalaa. Ja aina mä saan semmose ison biiti fisuu. Eile sain pualet pualest fisust, mmmm. Arvatkaas oliks heekkuu, siis nii hyvää, ett.. Mä sain mun biitin ekaks, hotkasin sen ja sitt menin viäl vahtii, ett orja varmaa tunkee kaikki sinne sotkuusa mukaa. Juu, laitto se, anto se viäl piäne makupalan kummiskii, ku mä oikee purrrrrrasin siinä. Must se kyll pilaa hyvän fisun kaikill niill vihannekseill ja purveleill ja semmosell. Mutt antaa nyt olla, tän kerran. Ku kert mä saan mun oman osan raakan ja sopivast enne safkaa. Muute sitt vaa lötkötteli partsill, eile siäl pysty olemaanki pidempää. Vedin oikee kunnon iltatirsat siälä ja sitt siirryin mamin viakkuu goisii. No eiks tää taas ponpi ylös kesken yätä, häirii muaki. Mutt sitä taas sattu, joo. Mutt varovast se tuli takasi ni, ett mä en ihan hirveest joutunu siirtyy. Ei oo must fotoo, mutt täss on mamin duunikaverin kissi. Son somali >o< Aika komee kolli, sano, ja sen nimi on Osku. Vois olla kliffa treffaa.
Hei, relaa keskimmäist viiko päivää kaikill kissinkoill!
--------------------------------------
Vincent, ai poikien pitäisi päästä tapaamaan, ehkä kuitenkaan ei...
Päivän slogan: Sateen jälkeen... on vain sateen jälkeen!
Luettua: R. A. Salvatore – Merirosvokuningas, no niitä miekka & kilpi –juttuja, jatkoa Örkkikuninkaalle. Salvatoren tavanomaista tyyliä ja kerronta sen mukaista, tähän pitää olla tottunut, ei tätä muuten pysty lukemaan. Ei paha, mutta sitä samaa vanhaa. Vain em. tarinoista pitäville! Korhonen, Peltokoski, Saukkonen – Paskaduunista barrikadeille, prekariaatin julistus. Erinomaisen hyvä pamfletti ns. joustavista työmarkkinoista eli pätkä- ja sirpaletöistä, paljon esimerkkitapauksien itse kertomaa. Mukana myös toimintaohjeita ja hyviä vinkkejä. Suosittelen kaikille pätkätyön riivaamille (joista itse olen yksi), minäkin kun en enää näe itseäni pätkätyöläisenä koska työsopimus on jopa vuodeksi =O Saattaapa olla, että tästä vielä tuolla toisaallakin. Lukemisen arvoinen opus kuitenkin kaikille vähänkään työelämän muutoksista kiinnostuneille – etenkin pätkätyöt tulevat esille hyvin.
Aijjettä jurppii! Ainakin ensin helle ja työnteko -> ei hyvä yhdistelmä. Yllättäen toimistorotan homma on fyysistä, tiesittekö? Sitä ei vain coolina nakuta konetta avoimen ikkunan ääressä, ei tod. Sitä ravaa kuni peltohiiri ympäri käytäviä hakemassa tulosteita, kopieeraamassa toisessa huoneessa (pieni huone, iso monitoimitulostin, lämpötila argh-astetta) ja kiikuttaa vielä tuotoksia ympäriinsä, kiusaa välillä kerroksen ainoaa matriisikirjoitinta, saa sen toimimaan ja ravaa tätäkin väliä. Ihmekös sitten, että on niin kulahtanut olo, prle! Ja tätä minun sitten pitäisi ikäänkuin nopeasti pystyä tekemään, kun jokainen askel sattuu... eilenkin horjahtelin jo iltapäivällä pitkin seiniä. Lupasin sitten työkaverille, että hän saa aamulla yhden tärkeän jutun (joka on makoillut leidin pöydällä tammikuusta lähtien...). Menen tekemään sen valmiiksi siihen mennessä, kun hän tulee. Sain kiitokset ,D Huvittavaa... olisin muuten nimittäin tehnyt sen jo eilen. Puhti loppui – meillä ei ole ilmastointia ja ikkunakin on hyvin pieni.
Kotona tiedän nyt, miten estän helteen kiusat; kun aurinko alkaa lähestyä keittiön ikkunaa, säleverhot kiinni joka puolella, myös kaikki ikkunat ja ovet kiinni. Ei, niitä ei avata kuin vasta yöllä auringon jo laskettua. Näin päivän aikana kämppä on tuulettunut (kun siis kaikki räppänät ovat olleet auki) ja illan voi viettää mukavassa puolihämärässä. Kissikin tykkää, on vilpoinen sänky maata ja viileää vettä ja ruokaa tarjolla. Yöksi laitetaan sitten yöpalaa... Ei ole pala oikein itsellekään maistunut, salaatilla mennään, pienin suolaisin lisukkein. Eikä liikaa vettä, välillä kaffetta ja keksi tai karkki. Pysyy tasapainossa nääs (siis mikä?) ja on mukavampaa!
Muuten rähjäilen taas vaihteeksi näistä uusista vaivoista, aivan kuin selkärangan yläosassakin olisi jotakin outoa. Särkee eri tavalla kuin yleensä, samasta paikasta aina, lisäksi tulevat tietysti kivat lihaskrampit pitkän työpäivän jälkeen. Ette varmaan arvaa, miten nannaa on saada kunnon jalka- ja selkäkramppeja? Se ei edes muistuta suonenvetoa, se on silkkaa tuskaa ja kirkumista. Saisi hyviä ääniefektejä, jos joku tarvitsisi, any? Katsellaan nyt näitäkin vaivoja taas jonkin aikaa, ihan piruuttaan. Josko olisi sitten asiaa omisarvikselle, en minä jaksa kirjallisestikaan kaikkea vääntää. Epäilen, että hän ei ehdi tai ei tajua lukemaansa kuitenkaan oikein, joten joutuisin kuitenkin menemään selitysreissulle. Ähhh, olen niiiiin kirotun kyllästynyt sairauksiin, kipuihin jne. En edes viitsisi puhua niistä, mutta ne nyt ovat tällä kertaa ainut kaverini *hekottaa sairaasti*.
Onneksi tämä muuttuu kohta normikesäksi ja kaikki on taas hyvin. Sehän on selvää, koska pidän perstaina puoli päivää vapaata. Tottakai silloin sataa ja myrskyää – mitä muuta te kuvittelitte, kun minä seison keskellä myrskyä, salamoita ohjaillen käytyäni ensin ViiVoanissa ja hallissa sekä torilla? Tofua, bambusuikulaa, paria kastiketta, hallista fisua ja häkäfisua – siis ruokakeikka, taas. No, puolet menee vanhaan tapaan Belgarionille, osa tofusta pakkaseen pahan päivän varalle. Ei näitä vapaita aina ole mahdollista pitää ja kyytejä sumplia, nyt se näyttäisi onnistuvan.
Lisää mäkätystä siitä, että HelMet ei ole päivittänyt uutuuksiaan, kele! Kesäterä sielläkin siis... Eikä mitään kuulu tästä taksouudistuksista, viimeinen ns. tiedote on päivätty 2.4.! Olisi jo kova kiirus saada tietoa, nettisivua ei tunneta eli sitä ei siis vielä ole olemassakaan. Ai hemmetti, ja pari viikkoa aikaa, kaiken pitäisi toimia täpöllä. Armas Palmia – lähetä minulle meiliä, ziitos?
Welhottarelle on ilmaantunut pari uutta lemmikkiä; kotovaris, joka käy silloin tällöin tsekkaamasssa, pääsisikö kiusimaan kissiä parvekkeella. Ei pääse, joten jää tuohon parvekkeen ylälipalle tepastelemaan ja rääkymään ,D Toinen kaveri ilmaantui eilen yöllä – ihmettelin mikä silmissä viuhahti, kunnes tajusin että lepakkohan se siinä. Tänä aamunakin jo kävi kääntymässä tuossa. Oikein on Welhottaren mukaiset lemmikit, sulkasatoinen varis ja pieni lepakko. Ja Vinskikin tykkää....
Ulkona on outo, kuuma tuuli =O Ei kovin tuttua näillä leveysasteilla. Toivottavasti päivällä on jo viileämpää.
-------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mäki oon ihan repo, nukun vaa päivät ja illall otan vähä suulist. Ei jaksu paljo, hirmusen kuuma ollu. Onneks mami on saanu tänne sisää joteski viileet, ett ollaa voitu makoilla sänkyss kimpas. Se kyll väitti, ett se heräs hikimärkänä, ku mä olinki tunkenu itteni ihan sen nassuu kii. *köh* No joo, mä halusin kunnoll viakkuu kert se on päivät taas pois. Ehtii tulla tylsä ja niinku jo ikäväkii, sitt mä ootan kans sen heekkumuanii. Ei oo tullu, semmost tosi hyvää pussimuanaa kyll. Iha vähä kerrallaa, ku ei oikee oo nälkäkää – oon sitt kummiskii syäny kaikki, mitä on tullu. Vois se duunaa jo jotai fisusafkaaki välill. Hei se lupas, heti ku on viileempää, se tekee taifisuu >o< Siit mä saan aina ison biitin fisuu, jee. Muute ei oo mitää erikoist, tosiaa toi linnunhonkkeli ja lopakko kiusii mua jatkuvast. En mä niit saa kii! Toisaalt, se varis kyll jahtaa mua, se haluu saada mut kii! Se on hirmusen iso ja ruma, mä oon ihan varma, ett se metästää mua nimittäi. Se lopakko taas on semmone hirmuse nopee, viuh vaa. Mä kyll luule, ett ne haluu vaa uusii kavrui. Ei se mitää, mä oon aina valmis tutustuun, tulkaa vaa käymää ja ihan pikkuse lähemmäks nii ni treffataa *kiero virn*! Mamin piti eile ottaa kuvii, nii ni mä sillo just lähdinki litoo. En halunnu fotoo. Nii ett orja ettii jotai sopivaa taas tähä,se onkii sen hommii.
Kliffaa päivää vaa kaikill frendeill!
---------------------------------
Vincent, ai että haluat tutustua, hmmm...
Päivän slogan: Huominen todellisuus on peruutettu!
Luettua: Chuch Klosterman – Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja, matalakulttuurinen manifesti, ei paha. Mutta – Blogistaniassa on suosikkilistallanikin parempia blogeja! Eli ei tämä nyt hirveää kirjallista ilotulitusta ole, lisäksi (tietysti) kaveri keskittyy mm. tuntemattomampiin jenkkibändeihin ja tv-sarjoihin sekä kuuluisuuksiin, joista täällä ei tiedetä mitään (no juu, osasta toki, mutta silti). Eli ihan kiva lukuvälipala, mutta kunnon särmää puuttuu. Yrittää ehkä olla jonkinlainen gonzon perillinen, ei onnistu kuitenkaan. Mutta jos eteenne ilmaantuu, lukekaa pois. On tässäkin omat hyvät hetkensä ja hupinsa eli lainaaminen ei ole turhaa. Ostamista kannattaa harkita vasta lukemisen jälkeen... ei tule meille asumaan. Heikki Morgan Hämäläinen – Riimileikkiä, limerikkirunoja Suomesta. No juu, muodollisesti ainakin, tai melkein. Mutta kun, se henki puuttuu. Jotenkin ei vaan kuulosta ja tunnu oikealta. Siis suurin osa on kehnoja, väkisin väännettyjä limerikin sääntöjen mukaisesti. Pari-kolme on jopa hyvää, oikein hyvää. Limerikki on hankala laji, itsekin olen yrittänyt. En tuo tuotoksiani tänne, mutta harkitsen, voisiko tässä pistää pystyyn pienen kilapilun asiasta... ,D Voisi tuottaa parempia tuloksia, arvelen! Mitä olette mieltä? Limerikkejä suomeksi, oikeita sellaisia siis?
Eilen särki ja juili, heikottikin oudosti. Taisin syödäkin kehnosti, no sitä parempi. Mutta sain kuitenkin väkisin otettua iltapäiväpäikkärit, pakkohan se. Kun heräsin, olin taas raivoissani, itkin ja manasin. Samalla toivottelin entisille ystävilleni yhtä sun toista. Kunnes ymmärsin, mitä heille on asiallista ja suotavaa toivottaa: pitkää ja yhtä kivuliasta elämää kuin itselläni nyt, aina vaan pahempaa. Samanlaista viikon minuuttisuunnittelua lääkkeiden, taksojen ym. kanssa, että jaksaisi edes ruokansa laittaa... kaiken sosiaalisen elämän hiljaista haipumista ympäriltä, silkkaa olemattomuutta sekä ilman muuta liikuntaesteisyyttä, sellaista, että kävelylle ei voisi lähteä halutessaan edes roskikselle asti. Ottakaa siis vastaan tämä toivotus – eläkäämme mielenkiintoisia aikoja! Minä en edes elä pitkään, mutta sitä toivon näille muille.
Nimittäin sen verran taas on käynyt hermoille muutama asia. Ei ole arvoni mukaista kertoa niitä täällä, joten antaa olla. Minä vielä toistaiseksi elän juuri siten kuin elän. Niillä saatanan armoilla mitä on annettu, prle. Taksotilauksetkin ketuttavat – siellä ei taas ymmärretä suomen kieltä. Jos sanon, että asiointiaikaa Hakaniemessä 45 min, aikataulu on nouto töistä klo 12.00, haku Hakiksesta klo 12.45. Onkohan taas idioottien aika sielläkin käsillä, viimeistähän Iisalami vetelee! Mitään varsinaista tietoa ei ole vielä tullut Palmian systeemistä, ainoastaan vahvistus, että siihen siirryttäisiin 1.7. alkaen. Olisi aika kiva saada nyt ne prleen perustiedot eli meiliosoitteet, numerot ym. Muuten on vähän hankala toimia eli ei hyvältä näytä. Nettisivujen pitäisi olla auki, eivät ainakaan äsken olleet... No, Tsadilla itsekin työskennelleenä epäilen kaiken menevän sielläkin päin vettua, kuten yleensä. Sitten meiltä odotetaan pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä! No way, kaverit, ei ainakaan minulta riitä enää teille asti mitään.
Eipä silti, ei kohta riitä enää ymmärrystä muuhunkaan. Kun lauantain käytän kauppa- ym. hommiin, olen aivan helvetin kipeä eli se päivä menee ketuille. Sunnuntaina ehtii vähän palautua, jos ei ole mitään erityistä tekemistä. Ja sitten onkin taas maanantai ja nytkin siellä on keskeneräisiä pumagoja pöytä täynnä perjantain jäljiltä. Ah, tämä se on sitä elämää! Lisäksi tämä inha aurinko ja lämpö eivät ole mukavia.
Ehei, en keksimälläkään edes yritä keksiä mitään positiivista kerrottavaa. Johan siinä teistä muutama pökertyisi tai ainakin hukkaisi osan järkeään, sen tietyn osan. En ole edes jaksanut lukea lokeja, se sentään suotakoon anteeksi. En nimittäin jaksa istua pitkään, koivet, yläselkä, alaselkä ja olkapää, nähkääs – ne olemattoman pienet jutut. Joten ehkä suonette anteeksi, jos en usein vieraile...
Mutta sen verran taas vinksuja, että Eestin Herkkuihin on tullut uusia jugurtteja, leipiä ja piirakoita, muitakin kivoja uusia tuotteita (mmmm, se tomaattimehu ja uskomattoman mahtava kanttarellisulatejuusto!). Kannattaa käydä taas tsekkaamassa, jos olette unohtaneet. Nythän puoti on jälleen auki myös sunnuntaisin. Muuten ne suuremmat kaalipiirakat ovat parempia, eivät niin teollisen makuisia! Ihan vaan tiedoksi, että tätä kauppaa minä ainakin kannatan!
Malmilla on hiljaista ja lämmintä, liian lämmintä. Tämä toivoisi ukkosta ja myrskyä, oikein reilua sellaista.
-------------------------------
Purrrrrrrrrve, kattiskat! Plääh, mullaki alkaa olla jo liika kuuma, en mä pysyt partrsill ottaa suulist ku vähä aikaa. Sitt on pakko tulla vegs, ennenku iha tulee kärtsättyy kissaa. Onneks toi jättää kaikki ovet auki, ett mä pääsen sinne päiväll, sillo ku on vähä viileempi. Siäl on kyll kiva steppailla, öttiäisii ei oo viäl näkyny. Me vissii ollaa vähä liia korkeell, mutt niit tulee, mä tiijän ja ootan kynnet tanas... ja yäpeehosii, ne on mun suursuasikkei *narsk*. Mami laitto taas uusii safkoi, joo on iha hyvei, mutt mä jaksa niit päiväll syädä. Mä syän vast yälä aina määkäruakaa, nappuloit mä voin vähä maistaa päivälkii ja vodaa. Ei näi kuumall toi safkakaa oikee maistu, paitti kalkoni ja kaakit – ne mä nimittäi vedin justiisa. Ai nii, mutt nythä on yä, ainaski vissii muitte aikatauluje mukaa. Maminkii pitää taas lähtee röihi, ett meill riittää naksurahoi. En tykkää, olis himas. Sitä se itekki toivoo. Me ei vaa voida sill nyt mitää. Nähää sitt taas iltapäiväll ja sillee, mull on koko päivä aika goisii ja duunaa kaikkee kliffaa iteksii >o< Ei toi viittiny laittaa toist samalaist fotoo nii ni se löys tämmöse, hei mäki osaan divaa vodaa tollee suaraa kraanast, mutt se on liika vaivalloist. Joskus mä oikeen haluun kyll näyttää, ett osataa täälläki!
Luettua: Stephenie Meyer – Vieras, aika erikoinen tarina, tiiliskivi vielä. Alussa tämä tuntui älyttömältä ja pitkäveteiseltä, mutta imaisi sitten huomaamattomasti mukaansa. Ideana on jotakuinkin se, että pienet, näkymättömät tunkeilijat ovat otaneet vallan maapallolla. Asettuneet asumaan ihmisten päähän vieden heiltä sielun, samalla rauha vallitsee ja kaikilla on niin kivaa. Osa porukasta on kuitenkin ehtinyt paeta ja muodostaa omia yhteisöjään. Tässä ruumis, jolle on annettu nimi Melanie, on saanut sielun ja uskoo löytävänsä miehen ja tämän ystävät Melanien omien muistojen ja sielun taitojen avulla. Joo, ei tämä tässä kerrottuna kuulosta kuin älyttömältä, tarina kuitenkin tosiaan alkaa toimia kökön alun jälkeen eli suosittelen erilaisen pehmo-scifin kavereille tai vähän muunlaiseen outouteen tykästyneille. Muutamia kivoja ideoitakin tulee esille, ei paha. En kyllä mitenkään suosita tai hehkuta, tämä vaatii lukijalta lievästi jotakin...
Huomio, huomio! Täällä taas Welhottarela ja sen huonouniset lokittajat, yöhuomenta vaan. Tätä kirjoittaessa nimittäin ei oikein tiedä, onko yö jo mennyt edes kokonaan vai aamu kohta tulossa ,D On se aika vuodesta, se aika mukava tämmöisen yöeläjän kannalta nimittäin.
Eilinen keskustelu kommenttilaatikoissa viuhui koulukiusaamisesta yhteen jos toiseenkin asiaan. Laitetaan tähän nyt esille oikeat foorumit, jonne viedä lisää ruodittavaa eli ainakin koulukiusatut.com on olemassa. Omansa myös työpaikkakiusatuille löytyy työpaikkakiusatut.net . Ja tämä on ehkä paras paikka – kaikille kiusatuille, eri ryhmiä löytyy, myös koulut ja tapaukset voi tuoda julki jne. Paljon muutakin asiaa! Suosittelen...
Kas, tämän verran sain tekstiä aikaan ja jo särkee, juilii ja on kivaa kaikinpuolin. Riivin äsken kipumömelöt ja muun kourallisen siihen seuraksi, ettei piltsuillakaan olisi yksinäistä. Kiva katsoa sitä mömelöriviä, kyllä, minä olen edelleen sateenkaarilapsi. Jokainen kun on eri väriä, ainakin sävyä! Ah tuota elämänmuodon värikkyyttä – päivällä sitten jo alkaakin nähdä kaiken väreissä. Nyt on vielä aika mustavalkoista... joka tavalla.
Vein eilen repsut omisarvikselle uusittavaksi, jos hyvällä tuurilla saisin ne jo perstaina. Voisi sitten hakea täydennystä lauvantaina roudausreissulla. En minä muutoin koskaan mihinkään apteekkiinkaan ehdi, prle! No, tosiaan sen verran otin eilen vapauksia hemmetinmoisen kiireen keskellä, että käväisin siellä työarvauksessa. Muuten eilinenkin oli yhtä matalalentoa, muutkin sen jo kokivat ja työhön tullut osa-aikainen kollega repi peliverkkarinsa aamulla. Aikoi käydä puhuttelemassa U-P:tä siitä, että eivät ota huomioon toimistoväen kiireitä ja töiden kasaantumista, meitähän on vain 2,5 henkeä... Palvelemme noin 30 isompaa tahi pienempää pätijää eli viranhaltijaa. Joilla kaikilla on aina itsellä kiire, juttuja makuutetaan vuosi hyllyssä ja – hups – nyt äkkiä valmiiksi. Ja sellaiset juuri kostautuvat aina meille. No, ans kattoo! Jotakin jo kuulin U-P:n puhuvan porukoille, että ei tulostavoitteita pidä katsoa niin, että niitä hirvesti huitoen (ja sähläten) lopetellaan viimeisinä mahdollisina päivinä. Järkeä kuvittelin hänen pyytävän käyttämään, en kehdannut jäädä kuuntelemaan enempää. Olisivat vielä luulleet vakoilijaksi ,D Ideahan tässä on se, että työsuma ei keskittyisi kuun loppuun (tulostavoitteet), vaan hommia hoideltaisiin tasaisesti kuukauden ympäriinsä. Siksihän näille henkilöille on myönnetty kokonaistyöaika, mahdollisuus tehdä kaksi etätyöpäivää viikossa, läppärit työn puolesta ja muuta avustavaa. No – ehkä tässä päästään johonkin. Tiedän vain, että juhannusviikko on yhtä hvttiä. Sitä vastaan on turha potkia; kuu on tuolloin lopuillansa ja monet jäävät kesälomille. Viime vuonna ainakin olimme tod. ylityöllistettyjä ja romahduksen partaalla. Siitäkin selvittiin, avitimme toisiamme siinä missä pystyimme ja jotenkin vaan taas mentiin.
Muutoin olo oli eilen himppasen verran parempi, aivan himppasen. Ei, ei edes normisäryn verran parempaa, mutta ei aivan niin kauheaa kuin viime vkolla ja edellisinä päivinä. Syynä se, että töitä ei ollut aivan niin paljon kuin alkuviikosta ja ehdin jopa lukaista pari lokia työn lomassa. Juu, minä vakaasti olen sitä mieltä, että lokeja ym. on saatava lukea työaikana. Minä en istu aamukaffella ikinä juoruilemassa, keitän kaffet ja otan kupin huoneeseeni ja aloitan uutisten selailun. Samoin evästän melko varhain (kun on nälkäkin varhain – syynä se, että aamiainen oli äsken!) ja nopsasti. Iltapäiväkaffen muu väki juo ja juoruaa silloin, kun minä jo siirryn odottamaan taksoa. Eli olen harvinaisen epäsosiaalista plaatua työyhteisön kannalta. Voin kyllä käydä heittämässä pari sanaa, jos asiaa (tai tarjottavaaa *muahahahah*) löytyy, mutta muuten – työkavereitaan ja sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä voi. Että sillä asenteella. Minä tulen Varastolla kyllä toimeen ihan kaikkien, koko osaston väen kanssa, jopa erittäin hyvin. Ei se kuitenkaan edellytä sen kummempaa seurustelua, minun mielestäni.
Eilinen vähän parempi olo johtui tietysti myös aivan ylimageista kissikengistä, jotka muuten sopivat näihin ongelmakoipiin aivan mahdottoman hyvin! Pehmoiset sisältä, hyvät jalkaan, hyvät kävellä, en olisi voinut tehdä parempaa ostosta *hehkuttaa*. Katsokaas, kun tällainen koipivammakko löytää sopivat ja vielä muutoinkin hyvät kengät se todella on niin harvinaista, että siitä onkin jo lupa vähän kehuskella. Saivat ne muutaman katseenkin, mutta vain eräs leidi tupakkahuoneessa äityi naureskelemaan ja kyselemään, ei mitenkään pahantahtoisesti siis. Hän ymmärsi heti pointtini ,D
Huh – hajanaista tämä postaus tänä aamuna. No olkoon, ei minun jokainen postaukseni voi olla niin tyylikäs ja upea sekä täydellisen asia- ja huumoripitoinen kuin yleensä *valehtelee kirkkain silmin*. Lähdenkin tästä tarkistamaan Malmin ilmatilan tänä aamuna...
---------------------------------
Purrrrrrrrrve kaiffat! Nonnih, auttoha se. Mä sainkii eile vähä donarii, fifti-siksti niinku. Toi repäs itellee piäne salaton, niinku se sanoo. Mä sain loput. Tänää vois ottaa jotai pakkasest, hei, orjaaaaah! Aha, se sano tohonki, ett jep. Mikähä sitä vaivaa? Liia myäntyväist on tää homma nyt. No katotaa, jotai härämää täss on takan. Muute mull on nyt jätetty sitt ovet auki päiväks, ett mä pääsen ihan iteksii partsill ku mua haluttaa. Se on kyll tosi hyvä, mä diggaan. Tänäänki saa jättää, joo. Ja sitt mä goisin orjan viakus, vaiks sill olikii hikikii. Se ponppi ja ponppi taas ylhääl pitki yät. Ei osaa goisii. Kyll mä näin, ett sitä sattu johki taas. Mutt ku ei auttanu kissiviärihoitokaa nyt, vaiks mä menin iha viakkuu. Jos ei se kert auta, ei voi mitää. Nyt mä makoilen pitkän täss sänkyn pääss ja tsiigaan ton skrivaamist. On se aika nopee, en mä vaa... Juu eikä viälkää oo fotoi. Orja ettii kuvan. Mull ei oo nyt mitää uutta skrivaamist, mutt orja vois nyt mennä tonne pakkasee ottaa mull jotai sulaa iltaa varte, nih kerta!
Kliffaa torjantait Lokistanian kissiporukoill ja niitte orjill!
---------------------------------
Vincent, niin käytännöllinen kissi...
Päivän slogan: Kyllä sitä vaan on välillä pakko, vaiks ei taho!
Luettua: Jallu Rantanen – Sata kiloa Jallua, Ison vaaleen muistelmat ihan itse kirjoitettuna. Kirja on vielä vähän kesken, mutta tätä lukee mieluusti tämmöinen urheilun vihaajakin. Tarina on sen verran rätväkkää ja keskittyy välillä vähän muuhunkin (tehän tiedätte!) kuin pelkkään fudaamiseen. Kirjasta enemmän siellä toisaalla myöhemmin. Tiedoksi kuitenkin, että erinomainen urheilufriikin tai fudisfanin toivekirja – töissäkin tätä haluttiin jo lainaan ,D Ja Peltsi-fanit voisivat klikata tuosta sivupalkista Kirjavinkkeihin, siellä voipi olla jotakin kiinnostavaa *härnää*!
SIELLÄ TÄÄ TAAS KULKEE KISSIKENKISSÄÄN, KISSIKENKISSÄÄN...
Aivan, toverit, aivan! Työhön paluu loman jälkeen näytti ensin suht hyvältä, vain pienet nyssykät paperia. Sellaiset käsiteltävissä olevat pinot ikäänkuin. Kunnes päivä eteni ja ihmiset nousivat koloistaan ja trafiikki alkoi. Ovesta lappoi ties minkä ”ihan pikku korjauksen” teettäjää ja muuta ylimääräistä niin, että alkoi jo hävettää. Ettäs kehtasivat! Ovat ensin seisottaneet papereita pöydällään vuoden ja taustoittaneet (-> lue; jättäneet väliin kaikki vaikeat jutut) hommaa. Nyt olisi sitten itsellä kiire kesälomalle – tietysti perheen kanssa jo sovitusti ja mahd. kauas – ja kenelläs ne hommat teetetään? No, onhan meillä Welhotar!
Eilinen oli siis silkkaa matalalentoa, vuoden karmein työpäivä. Lisäksi vielä oli stanallisia kipuja tuolla oik. olkapään alapuolella ja kas, nyt myös etupuolella. Että oikein tehokkaasti tuli sitten tehtyä duunia. Oikeasti, olin tehokas. Tein, tein ja tein – valittelematta ja nopsaan. Kello oli minua vastaan, mutta luontohan sen järjesti, kiitti Äitee. Eli jos joku huomasi, suurin osa Itä-Pazilan varastoja oli ilman tietoliikennettä ja verkkoa yli tunnin keskellä päivää ;D Ah iloa ja onnea! Ehdin sentään syömään jopa ihan pureskellen evääni ja lukemaan puolet lehdestä. Kyllä teknologiasta on omat ilonsa *tsihih*! Ai niin, sijaisellani oli teetetty vain muutama tosi simppeli homma – hänet tietäen en ihmettele. Eli tein eilen öpaut ainakin kolmen tahi jopa neljän päivän työt..... Otsani hiessä pitää minun kesäkurmitsani hankkiman, näemmä!
Josta tulikin mieleen, että lekotin Hörhön eilen aamusella omille retkillensä ja pyydettäessä otin hänen väskynsä narikkaan säilytykseen. Siinäpä ihmisellä oiva syy soittaa illalla, pyytää yösijaa ja käyttäytyä kuni pullopersesika. Kieltäydyin ja sanoin nukkuvani, kuten teinkin. Kyllä, olen inhottava. Mutta jos joku aikoo käyttää eteistäni jonakin vaaterekkinä tms, oletan hänen myös tietävän, mikä on ok ja mikä ei. Olettaisin hänen myös sopivan jonkinlaisesta, vaikkapa vain muodollisesta avusta esim. siivouksen tai muun muodossa. Kilin kellit – jossakin välissä tuo tapiirin takapuoli oli ehtinyt polttaa ison reiän parvekkeen tuolin pehmusteeseen (ok, irroitettavat ja pestäväthän ne, mutta silti) ja sotkemaan kylppärin (yöks!). Eli osan iltaa yritin siivota, osan torkahtelin. Olin niin supiväsy, että itseäkin hävetti!
En jaksanut värkkäillä tofun kanssa, joten kaivoin vanhimmat vihannekset lokeron pohjalta eli puoli kapallista omituisen karvaista porganaa, pätkän tapettua kesäkurmitsaa, ison sipuluksen, valtavan paprikan, varsiselleriä... Heitin kaikki siivottuna ja nätisti pilpottuna pataan ja keittelin hiljallensa kypsäksi. Lisäsin vielä tomaattipyrettä ja timjamia. Näky oli kammottava! Otin sauvasekoittimen, sössäsin koko hoidon ja lisäsin vähän värillisiä mausteita ja njam – tarjolla oli eilen illalla ja tänään eväänä ”itämainen kylmä vihannessosekeitto” ;D Kyllä köyhä ja omela keinot keksii. Keskelle kippoa vielä rätkäisy raikkua – avot, jo kelpaa vedellä käkättimeen (ja työkavereiden katsella kauhuissaan vieressä)!
Kyllä tuolla parvekkeella on upeaa näin aamuyöstä – aurinko ei ole vielä noussut, on lenseän lämmintä ja mukavaa. Chilit ja kudzut kasvavat kohisten, vaikka eivät olekaan aivan optimissa paikassa. Täytyy vielä ensi viikonloppuna Belgarionin avituksella vähän järjestää. Sitten ehkä jo kuviakin, ehkä...
Tänään vuorossa työnteon lisäksi reseptejä omisarvikselle, kipulääkkeet ovat kohta finito, samoin vähän muutakin! Samalla käväisen Serkuissa juttelemassa ja hankkimassa vähän appeita. Ulos talosta siis – ainakin ruokatauon ajaksi! Pitäisi taas postiin, vaikka eilen jo kävin. On se niin väärin, että ne eivät kerro siellä olevan toisenkin lähetyksen, jonka lappu on jaettu eilen. Olisin samalla saanut kaiken mukaani. No, tämä tarkoittaa taas taistelua taksojen kanssa – eilen oli sellainen epämiellyttävä vanha näätä opiskelijavahvistuksensa kanssa eli myöhästelyä ja paashan puhumista miesten kesken. Asiakkaasta ei välitetty, vaikka selitin miten ajaa ja minne eli kuusessa taas oltiin. Olin yrmy, erittäin yrmy! Oikeastaan yrmyjen kuningatar, noin niinkuin asiakkaana ,> Ikävä minä!
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! No nii, joo, oli mami lomaskall. Ei se oikee loma ollu, iha piän vaa. Eikä me tehty sitt mitää oikeetkaa, ku se oli kipee ja melkee sai mutki kipeeks! Siis onneks se anto safkaa sillee niinku eriksee, pesi kädetkii ja kupitkii ja kaike, enneku mulle tuli safkaa. Mutt sain lötköttää sen viakuss paljo ja sitt se paijatti ku jakso. Ja lukemiseltaa ehti. Ja sitt kävi toi yks ihmine, siit mä oon ain ude. Sen taravat ku haisuu miälenkiintosell. Ei se kyll kissoist mitää tajuu, mutt anto se mull salaa kaikkee makusteltavaa *tsihih*, mami ei hiffannu. Ja mä sain kaakit silt, mami luvall. Ett oli mulkii vähä erilaist leikkiseuraa pari päivää. Muute ei tost mamist ollu oikee mihkää, se vaa valitti ja skrivaili jotai ja semmost. Ja sitt se makas ja hyppäs kylppäris ja melkee itki pää pöntöss, siis toine pää *ehheh*. Juu, must ois saanu olla enemmä kondiksess, mutt emmä hanttiika paa. Ja mä saan nyt olla partsill vaiks koko päivii – toi jättää dörtsit auki, ett mä pääsen ite sinne, jee. Tosin se varotteli, ett jos yhtää mitää typerää tapahtuu, se pysyy ikusest kii ja mä pysyn siält pois >o< Uhkailuu, mä sanon, laitont uhkailuu! Mutt on se ihanaa niinku eileskii illall. Oli nii kuuma välill, ett hyppäsin pois mun tualilt ja kiärin varjoss matoll välillä, mmmm. Kissin kesäeloo, jee. Ei mull oo mitää kummempaa skrivattavaa eikä fotoikaa, ku se orjan kaamera oli lainas ton lomasen aikan. Ett orja lainaa jostai jonku kuva.
Se on huamisee taas, kaikk frendit! Ai nii ja toi sano, ett kuva o täält >o<
---------------------------------------
Vincent, auringon palvoja, rusketuksen kruunaaja, parvekkeen kingi!
Päivän slogan: Minulla on niin paska elämä, että sen rinnalla mikä tahansa tuntuu hyvältä.
Luettua: Osa on jo palautettukin kirjastoon eli josko jotakin tänne muualta saapuneita tai muuten aiheellisia opuksia, vain muutama siis. Patricia Wood – Onnenpoika. Perryllä on erittäin vilpitön mieli, kaksi tervettä kättä ja ÄO 76, tyhmä hän ei ole, ei todellakaan. Aika kiva tarina (nimenomaan siis tarina) pojasta, joka osaa käyttää aivojaan hyvällä tavalla oikein. Toisaalta, kun hän voittaa Lotossa 12 miljoonaa, onkin touhussa paljon osakkaita kärkyllä. Ihan simppelin siistiä kesäluettavaa! Eppu Nuotio – Varjo, juu, nyt päästiin kunniamurhiin asti ja Pii Marin on sekaisin jo muutenkin. Siitä suhteestaan siis. Nämä Nuotion ns. jännärit eivät oikein enää vedä. Epäloogisuuksia ja muutakin vähän liikaa, lisäksi ihmissuhdesotkuja ja muuta. Simppeliä kesäluettavaa tämäkin, vaikka aiheesta olisi saanut paljonkin paremman opuksen aikaiseksi – hmph. Markku Ropponen – Kuhala ja hautausmaan risteys. Kuhalan tekemiset jatkuvat, olisi muuten syytä lukea nämä järjestyksessä. Muuten ei pääse oikein Kuhalan maailmaan sisään, ei myöskään taas niihin ihmissuhteisiin. Ei kehno, ei.. tämäkin kesälukemista, kotomaista dekkaria paremmasta päästä. Hadley Freeman – Käsilaukun syvin olemus, opus (melkein) kaikkeen muodikkaaseen. Tällainen, Welhottarella ;D No juu, pakko plussata. Tämä on viihdyttävä, satiirisen hauska opas muotiin ja erilaisten asujen hankkiseen ja kantamiseen, tyyleihin. Tai sitten nimenomaan ei! Hauskuus on aika usein lähtöisin julkkiksista, pilailu trendimerkkien halpiskopioista jne. Mutta kannattaa lukaista, jos vastaan tulee. Ironiaa aika mukavasti ja maulla – kuten toki pitääkin, suositellaan muotifriikeille ja niille jotka not ,D
Niin, tässä sitä taas ollaan. Ns. ”loman” jälkeen, kello on mukavasti 23.23 eikä unen pilkahdustakaan olen näkynyt edes eilen. Että kaikki on ikäänkuin otettu irti (älkää uskoko tähän, mutta näyttäkää jollekin kohtalontoverille!). Unihiekkakaveri on hakusessa jo kolmatta yötä, ihan kiva... kohta en enää vastaa sille perhanalle!
Ensiksikin: vierassängyssä yöpyy Aito Hörhö =O Onneksi siis vierassellaisessa. Hän ilmaantui tänne niin hörhööntyneenä, että mies oli pistettävä saunaan ensimmäiseksi. Sen jälkeen löytyi Kummisedän perinnölle käyttöä eli pari paitaa ja housut – huom. Hörhöille ei liikaa kerralla, sekä runsas valikoima tyhjiä pulloa (oma puolen vuoden varasto), jotka voi viedä kauppaan. Lisäksi syötin sen... nyt se jo liikkuu ja ääntelee lähes inhimillisesti. Karkoitus on aamulla klo 6.00 pihassamme, mikäli halukkaita lentoonlähettäjiä sattuisi löytymään.
Toiseksi: jos kuvittelette minun juoneen koko lomani – olette väärässä! Kun aloitin kevytlomperolla, en tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli aamulla ei taas toinen koipi ottanutkaan päälle ja sitä oli käytävä näyttämässä. Ei kuitenkaan mitään loman keskeytystä tms. Kun ei se nyt ole tuota fibroa (tai jotakin muuta....) kummempaa. Niin että kun ei sille mitään voi, annetaan olla vaan. (jupinaa, mutinaa, salamoita, ukkosta)
Seuraavana aamuna herättyäni ihmettelin, miksi toinen silmäni ei aukea! Joku hyönteinen (ja mistä prleestä niitä näin aikaisin löytyykin?) oli keksinyt tökätä suoraan vasemman silmäluomen alapuolelle vekkulin paukaman... sellaisen punertavan ja turpean. Kuin ainakin olisi pari viikkoa JO viettänyt Malmin pöpeliköissä. Enkä minä raasu edes ehtinyt lainkaan mukaan menoon. Meno on muutenkin parhaillaan ratkiriemukasta, puistossa kajahtelee laulu ja ”tyttösten” kiljaisut sekä miehekäs kiroilu ja piereskely. Teretulemas vaa!
Näistä syistä en siis myöskään ”matkustanut” (mikä yliarvostettu sana) mihinkään. Ehkä sitten syksymmällä =E En edes Hakikseen. Nyt suorastaan odotan töihinpaluuta ja Eestin Serkkusten tuotteita monipuolistamaan ruokavaliota. Sekin kun jäi vähän hakuseen sen seurauksena, että Belgarionin kesäkurssi on erinomaisen tiukka, vaativa ja muuta mukavaa. Käytännössä siis hoidin lähes itse ostokset ja ne olivatkin sitten vihanneksista herkuimpia eli pesäpallomailan kokoisia kesäkurmitsoja – tapoin ja käsittelin ne kyllä itse. Seuraksi tuli tuolloin tällöin muutakin. Nyt vängersin töihinpaluukeiton eli thaikalasopan ihan hajujen sinfonian takia.
Joten unohtakaa koko loma! Niin yritän unohtaa minäkin heti kun Hörhön haisu on häipynyt ja saan huomenna aikaiseksi väsätä appelsiini-seesam –tofua.
Loma on jo käsitteenä yliarvostettu? Mitä sillä tekee, ihminen on luotu tekemään MAHTAVIA TÖITÄ, TAISTELEMAAN LOHIKÄÄRM... ai, tämä ei ollutkaan siis minun Miekka & Kilpi –tarinani... No, joka tapauksessa tekemään jotakin aivan muuta. Ei – ei työtä sinänsä henkensä pitimiksi, mutta jotakin. Jos keksitte oikean sanan, ilmoittakaa. Minä en nimittäin keksi.
Ja sitten edellisiin sairas- ym. postauksiin liittyen diagnoosini ja sairauskertomukseni ovat luettavissa tässä lokissa. Käyttäkää vaan aikanne vaikka siihen turhuuteen, se on ehkä jopa kansantaloudellisesti hyödyttävämpää!
Ja ei – kissapostausta ei tänään tule! Vincent on kyllä täysin kunnossa, mutta ei halua juuri tänään esiintyä kanssani tämän postauksen yhteydessä *hämm. huok*.
Koska loman aikana luin myös noin metrin verran kirjoja sekä arvostelinkin niistä osan, en jaksa tuoda niitä tähän juuri nyt!
Minä palaan Varastolle klo 6.30 lähtevällä taksolla, mikäli Iisalmi suo. Odotan vain, että joku hvtin kääpä on tehnyt edes osan töistäni. Olen varsin vaarallisella tuulella tänään, olen haukkunut Hörhön, hänen ystävänsä, omat ns. ystäväni jne.
Ai niin – vielä yksi varoituksen sana ns. kesälomailijoille: minä erehdyin eräänä kauniina iltana soittelemaan läpi numeroita, joista luulin jonkun ystävän vastaavan ja myöntyvän drinksukutsuuni iltakähmeen ratoksi. Hah – turha luulo! Vain yksi vastasi ja hänkin vasta kolmen päivän päästä kuunneltuaan viestini. Numeroiden poisto alkoikin välittömästi.... *pthyh*.
Toveri toisaalta ystävällisesti lähetti nettiversion artikkelista, josta olen puhunut jo pari päivää - tässä, olkaapa niin hyvät. Ja suurkiitos tekstin lähettäneelle *pushali* <3
Monenlaisia oireita kokevia pompotetaan lääkäriltä toiselle PÄIVI REPO
Lääketiede edistyy huimin askelin, mutta monenlaisia oireita kokevia putoaa yhä erikoisalojen väliin. "Vaivani ovat terveyskeskuslääkärille liian monimutkaisia, mutta erikoislääkärille liian yksinkertaisia", helsinkiläinen Marja kiteyttää. Takana on parikymmentä vuotta sairastelua. Viisi viime vuotta ovat olleet pahimpia. "Pystyn olemaan jalkeilla puoli päivää. Sen jälkeen selän ja lonkan kivut ovat niin pahat, että lopun päivää ja viikonloput on levättävä", hän kertoo. "Ulkomaanmatkat, ilta- ja viikonloppumenot sekä elämän pienetkin nautinnot ovat jääneet. En muista milloin olisin voinut käydä kaupungilla asioilla viikonloppuna." Lauantai-iltapäivän konserttiin hän valmistautui lepäämällä, mutta silti kovat kivut hallitsivat loppupäivää. Oireilu alkoi noidannuolesta, jota lievitettiin manipulaatiolla, useammin kuin nyt sallitaan. Jäykkää niskaa hoidettiin kiertämällä päätä muutaman kerran. Hoito on sittemmin kielletty. Yhden manipulaation jälkeen Marja heräsi koviin kipuihin ja sydän hakkasi liian tiheästi. Ei se tästä johtunut, lääkäri sanoi ja jatkoi hoitoja. "Olin sokissa, luotin lääkäriin ja annoin jatkaa, kunnes vointi huononi kerta kerralta." Kohtaukset eli äkillinen kova kipu ja sydämen tiheälyöntisyys jäivät hoitojen loputtuakin. "Olen oireeton aamulla, mutta kivut laukeavat, kun lähden liikkeelle." Marja on hakenut apua monelta spesialistilta. "Minua on tutkittu useimmiten hyvin, mutta jokainen katsoo vain omaa aluettaan. Olen kohdannut asiallista suhtautumista ja paneutumista, mutta kokonaisvastuun ottajaa ei ole löytynyt", Marja sanoo. "Juhlapuheissa korostetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, mutta käytännössä se ei toteudu aina." 150 euroa maksaneen yksityislääkärikäynnin tulos voi olla, ettei lääkäri voi auttaa. Tai 170 euron käynnillä on vain ohjattu toiselle lääkärille. "Vaikka ratkaisua ei löytyisi, potilasta ei saisi jättää sinnittelemään yksin", Marja sanoo. "Yksi asiantuntija oli ystävällinen ja paneutuva, mutta kieltäytyi tekemästä toimenpidettä lääkeherkkyyteni takia. Ilman sairaushistoriaani olisin ollut helppo tapaus." Toisen mukaan sairautta oli vaikea uskoa, koska potilas puhui järkeviä ja hymyili. "Innostun itse haasteista. Miksei kukaan innostu tästä haasteesta? Olen pyytänyt, että yritettäisiin purkaa kokonaisuutta pienin askelin, mutta helpointa on työntää pilleri." Osa määrätyistä lääkkeistä on osoittautunut sopimattomiksi. Marja ei ole vieläkään täysin toipunut lääkekokeiluista, jotka herkistivät yöllisille kipukohtauksille. Hän kuntoutti itsensä sisulla takaisin töihin: "Aloitin pikku lenkeistä: 20 kertaa päivässä roskikselle ja takaisin." Myös osa saaduista ohjeista on ristiriitaisia. Fysioterapiaa määrännyt lääkäri kielsi tietyn liikkeen kokonaan, mutta fysioterapeutti taas käski tekemään juuri sitä. Monia oireita kokevan vaivoja leimataan usein psyykkisperäisiksi, vaikka fyysisiä löydöksiä on. Marjaakin on kieltäydytty ottamasta hoitoon, viimeksi tarkempiin tutkimuksiin, vaikka niihin lähettänyt lääkäri piti perusteita selkeinä. "Jos psyykeni olisi heikompi, olisin tehnyt itsemurhan aikoja sitten. En halua kuolla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan yhä pahenevien kipujeni kanssa", Marja sanoo. Työ pitää häntä pystyssä, vaikka häntä on yritetty työntää työkyvyttömyyseläkkeelle. "Eläke ei ole ratkaisu, koska se ei poista kipujani."
Nyt minä olen sitten virallisesti lomalla – ja vänisemässä ,D Ns. loma kyllä alkoi melko raflaavissa merkeissä eli kotiin päästyä otin pienet torkut, vähän myöhemmin iltatirsat ja menin ihan kohtuuaikaisin nukkumaan. Silti nyt on väsy, kun karvatakamus herätteli ja väiti, että hänellä on asiaa. No, kyllä tässä jo aamukaffetta ja kipumömelöitä tarvittiinkin, ei silti.
Josta asiasta kuudenteen, Hesarin lukijat, toivottavasti huomasitte eilen lehden alkuosassa jutun ”Monenlaisia oireita kokevia pompotetaan lääkäriltä toiselle”. Tämä Marjan tapaus vastaa suurinpiirtein omaani, sillä erolla, että nitkauttelijalla en sentään käynyt. Mutta muutoin.... pisti vähän silmään tuo, että hän kuntoutti itseään kävelemällä (siis pystyi siihen) ja haluaa palata takaisin töihin eikä työkyvyttömyyseläkkeelle, joka kirjoitettaisiin. Voi jestas! Jos minulla olisi pienikin mahdollisuus tuohon, en epäröisi hetkeäkään. Ei minuakaan ole otettu hoitoon tiettyihin paikkoihin (mm. Kipuklinikka, vedottiin fibroon ja siihen, ettei siihen mikään auta), toisaalta taas päätin itse lopettaa pari käyntiä, koska nämä kuntoutustutkimuksen leidit käyttäytyivät sietämättömästi. Eli jos löydätte jutun eli jollakin on nämä Hesarin lukuoikeudet, voisi postata minulle sen tekstin tai jos mahtuisi vaikka kommenttilootaan? Suosittelisin kaikille tuon lukemista, ihan vaikka vaan tiedoksi. Tajusin, että pitää vaan hankkia lisää niitä diagnooseja, vaikka nippu jo onkin. Se hajanippu ei riitä, näköjään... ja kun joitakin asioita ei ole merkitty edes diagnoosinomaisesti (nuo nikamat sikinsokin jne) mihinkään varsinaisesti, vain sairaskertomuksiin. Että tässähän sitä olisi puuhaa. Ensin hankkia omisarviksen kautta nuo diagnoosit ja sitten yrittää jotakin muuta. Siitä hyvästä voisi sitten maksaakin sen lähes 70 juuroa, jos saisi oikean paperin - edes! Täytyy postata omisarvikselle tuosta artikkelista, minulla on tuolla muutenkin jo vähän asiaa kerättynä pohjaksi häntä varten. Aikomus oli postata ne myöhemmin, ehkä teen sen nyt viikonlopun aikana, koska leidi on paikalla aina alkuviikon. *kiero, kavala virn*
Tämä, että suosittelisin muillekin jutun lukemista, saattaisi avittaa muutamia ymmärtämään sen, että en minä nyt sentään ihan turhasta vänise – en edes jaksa vänistä kaikesta enkä kaikista asioista. Minä nimittäin pystyn hyvänä päivänä todellakin kävelemään sen 100 m, huonona päivänä en pysty edes roskikselle asti. Se hyvä puoli siinä on, btw, että on oppinut käsittelemään roskia mielenkiintoisena haasteena. Miten pakata ja vaikka huuhtoa tietyt roskat, ettei residenssini löyhkää kaiken muun lisäksi vielä mädältä? Muistaa huuhdella kissanruoka- ja donari- ym. purkit ja säilytysboxit sekä tunkea ne mahdollisimman pieneeen tilaan ym. kaikkea mielenkiintoista. Voisin pitää jopa aiheesta pienen esitelmän ,D Kiinnostaisiko?
Muuten eilinen oli äärihyvä postipäivä! Kiitti vaan, kaikki. Tuli kirjoja pariltakin kustantajalta, mm. suuresti odottamani Peltsin henkilökuva, josta myöhemmin kirjaosiossa lisää. Lisäksi tuli pari kesäpaitaa, juu, oikein Welhottaren näköisiä Varastokäyttöpaitoja ja yksi ostettu kirja sekä ihan henk.koht. postia vielä lisäksi. Minusta on niiiiiin mukava saada kivapostia eikä aina laskuja tai mainoksia! Lisäksi Toveritar soitti illankähmeessä. On sekin mukavaa, että joku soittaa. Puhelimeni on vajaakäytöllä selkeästi. Itse harvemmin soittelen, kenellekäs minä...
No nyt olisi sitten aikaa tehdä jotakin, lomalla. Josko edes residenssin hyväksi, jos en matkailemaaan pysty kivuilta nyt kerran lähtemään. Prle kun jokainen asia vaaatisi käymistä jossakin eli taksojen käyttöä. Eivät ne matkat lisäänny mitenkään lomien ajaksi! Nyt olisi aikaa nimittäin käydä erinäisissä kaupoissa, joihin ei muutoin oikein ehdi, mutta mutta... Residenssissä on edelleen pesemättä 2.5 parvekelasia, muuten se homma on tehty. Nyt pitäisi laittaa uusiksi pari roikkuviherikköä, kaataa Jukka ja pistää se uudelleenkoulutusleirille ulkotiloihin kesän ajaksi. Tänään tulee myös ”jäte”lava pihaan ja sinne pitää viedä tavaraa (-> lue: Belgarion vie), joka ei ole enää käyttökelpoista kenellekään ja joita kukaan ei ole huolinut. Sieltä voipi sitten tarvitseva vielä ottaa, jos kokee käyttöhaluja. Tee-se-itse –ihmiselle voisi ollakin jotakin. Minä en valitettavasti kuulu joukkoon. Sen jälkeen voisi yrittää saattaa parvekkeen jo oleskelukuntoon. Menenkin samalla tarkistamaan tilanteen.... hjuu, raitista ilmaa =D
Muutoin tänään on taas normiroudauspäivä eli kirjoja ja ruokaa viikoksi. Belgarion lupasi tulla mukaan eli lounastakin on tarjottava, normaalia parempaa muonaa siis. Ehkä käväisen sitten ihan itse tuossa keskustassa jonakin päivänä, jos en muuhun pysty. Stnan pyhäpäivä pilaa taas ensi viikonkin, kele! HelMetin uutuuksista ei juuri kannata puhua, höh. Miten kummassa nuita runoja riittää, sekä omakustanteita että muita. Runous ei ole oikein meikäläisen laji, sellaista välipalaa voi kyllä nauttia, mutta muutoin. Suomi on täynnä potentiaalisia kirjailijoita, sen lisäksi on vielä enemmän julkaisevia runoilijoita (oi sitä omakustanteiden määrää...).
Taidan mennä repäisemään pienet uusiounet!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, nyt toi mami sitt on mun kaa, ainaski sen viiko. Jee, mä diggaan. Saa palvella kerranki tarpeeksee *tsih*. Ja mä tahonkii muute just nyt mun päivämuanaa, se on myähäss, ku se skrivailee tätä epistolaa vähä liikaa. Ei tätä kukaa jaksu lukee kuiteskaa, ei varpist. Se vaa luulee, ett jaksuu. Kattois nyt niit kävijämäärii ees. Mä oon iha varma, ett kaikki lukee tätä mun takii, ku mä oon kert viksu ja vilmaattine, nih! Ai ett en muka oo, oon, te ette vaa sitt ymmärrä hyvän päälle tarpeeks. Me punaset kollit ollaa iha parast A-luakkaa joka asiass. Eilenkii olin oksunu tosi fiksust, en ehtiny kylppärii tost sänkyst. Kurkotin sitt alas ja laattasi suaraa paljaall lattiall, ei pisaraakaa matoll eikä sänkyy. Aatelkaa, semmone helpotus orjalkii. Ei tarvii sitt suuttuu mulle tai jotai. Ja melkee kaikki muanatkii olin syäny. Ja hei, heihei, mami teki eile donarii illall, se avas puuki ja jaettii vaihteeks fifti-siksti. Tarkottaa tiätty, ett mä sain kunno annokse ja toi veteli jämät joittenki vihreitte kans. Se o orjall oikee ja muutenki, kissit aina ensi! Me ku ollaa paaaaaljo piänempii eikä meill oo omii rahoi ostaa donarii, nii pitää sitt vastaavast saada enempi. Oli heekkuu, soli sitä tavisdonarii vaa. Must se on kyll ihan parast kuiteskii. Emmä kranttu oo yhtää, ku safkast puhutaa – siis donarist ainakaa. Mitäkähä tänää tuadaa, ku toi menee kaupoill. Hei mamiiiiiiiiiiih, kissikaakit o ihamelkee loppu! Iso puukki, jookosta, hei. Joo, se sano jo, ett se on laittanu lapull sen ylös. Mmmmm, mun mami, kyll se tiätää.
Nyt mä meenki safkaa. Kaamera on viäläkii lainass, orja ettii jotai tähä >o<
Luettua: Ronnie Wood – It’s Only Rock’n’ Roll, Rolling Stones –kitaristin ihmeelliset seikkailut. Ei kehnompi opus ollenkanas, ei. Welhotar piti. Ei koristeltuja totuuksia, ainakaan paljon. Sujuvaa kerrontaa ja elämänkertatiedotkin aika kohdallansa. Huvittavia ja karmeita sattumuksia sekä lisäksi erityisesti meikäläistä kiinnostava Woodin taideosasto ja kuvia ,D Juu, eli suositan kaikille vähänkään kiinnostuneille. Tämän voisi jopa ottaa itsellensä hyllyyn, sen verran luettava opus oli. Lauri Timonen – Lähikuvassa > Matti Pellonpää, tätä minä jo olinkin odotellut! Ihan pieni pettymys tuli ja se johtui ehkä siitä, että kirjoittaja on kovin nuorta ikäluokkaa eli ei henk.koht. muistoja Peltsistä pidemmältä ajalta. Toki, tavallansa ammattilainen, mutta tämä vaikutti koko kirjan sisältöön. Puolivälissä jokin alkoi mättää ja sitten tajusin, että mies kirjoittaa ajasta, jolloin ei itse ollut edes syntynyt. Eli lienee vaikea orientoitua eräisiin asioihin ja ilmöihin, jotka vaikuttivat kaikkiin ja kaikkeen. Sinänsä kirja on hyvä! Elämänkertatietojen lisäksi paljon asiaa Teatterikoulusta, elokuvista ja niiden tekemisestä, hupina musiikki ja muuta sekä Peltsin ajatuksia elämästä ja kaikesta siihen olennaisesti liittyvästä. Eli kaikki tarpeellinen on esillä ja Peltsistä tässä saatu kuva pitää melkolailla yhtä todellisuuden kanssa. Tämä on must jokaisen kirjahyllyssä, joka Peltsistä pitää... Paljon kavereiden ja tuttavien juttuja ja asiaa. Hyvä, että edes tämä on saatu aikaiseksi, minä kovasti paljon pidin Peltsistä! <3
Lievää ärtsy-yöhuomenta vaan – palajamme näköjään normipostauksiin, jos niitä odotetaan. Kommenttilaatikko ei tod. ole pullistellut viestejä eikä jatkopyyntöjä *ehehheeh*, siksi minä jatkankin taas normiväninää ja ketutuksella kehuskelua. Että pääsisitte sanomaan jotakin, vaikka sen tyyppistä, jotta voisi tuokin jo hiljalleen lopetella tuota lokittamista mitättömistä asioista? Täh?
Eilinen keskiviikko tuntuikin jo keskiviikolta eli töissä alkoi jo loppuviikon särkypitoisempi elo. Koivet ottivat jostakin pahakseen ja särky oli ja on melkoisen infernaalista. Ei siihen auta kuin lepuutus ja lotkotus kotosalla. Tiedän! Mutta vain nämä kaksi aamua ja sitten on LOMA, viikon loma. *hehkuttaa* Kun laskin, minulle jää vielä talveksi (tai kesällä irtopäiviksi) reilusti enemmän päiviä, mitä nyt käytän kesän aikana! Jee, lyhyitä viikkoja! Maanantaiden välttelyä! Keskiviikon yllärilomapäiviä... Tästä minä tykkään kovasti. Ja juu ei, en edellenkään ole suunnitellut tekeväni lomalla mitään. Josko saisi sen verran lepuutettua sekä fyysistä että henkistä (siis mitä?) puolta, ettei ihan menisi viikko suteen tahi savoon. Tosin minulla on ilmaiset liput Etelään ,D Tarvitsen vain matkaseuraa, mutta senkinhän voisi nyt vuokrata tuolta palvelusta... Mitäkähän se mahtaisi maksaa?
Olen tässä ollut lievästi raivoissani erinäisistä asioista, sekä muille ihmisille että itselleni. Miettinyt ja manaillut, pohtinut ja setvinyt. Eräs ystävä soitti eilen, puhuimme pitkään kaikesta kummallisesta. Tuota, anteeksi, taisin taas puhua turhankin paljon eli liikaa. Mutta kyllä helpotti ja asiat asettuivat ihan toisenlaiseen järjestykseen, ne mitättömätkin oikeisiin suhteisiinsa. Kiitos! Nimittäin kun täällä yksinänsä veivaa ja kelaa ajatuksia eikä ole ketään, kenelle niistä kertoa tai ajatuksiaan testata, jää helposti turhaan pyörittelemään niitä. Olen yksin yksinäinen, töissä pitsiniskojen ja kermaperseiden kuningatar. Eli nykyisin ei ole enää ketään, kenelle jutella noin vain, asioista. Kun tuo Kummisetäkin meni ja lopetti tupakanpolton lopullisesti. Nih kerta. Kiitos vielä, oli tosi mukava jutella!
Varastolla on lievä kiirus edelleen. Kun porukat tietävät, että jään lomalle, paperia tulee tavallista enemmän. On minulla ns. lomittaja, mutta kun se ei nyt vaan oikein toimi... hän ei mielellään tee hommia muille osastoille. On ainakin muiden kertoman mukaan ynseä ja viivyttelee tekemistensä kanssa. Hah, minä taas olen täyden palvelun tarjoaja – kaikki tapahtuu, ihan mikä tahansa, niin nopeasti kuin inhimillisesti katsoen on mahdollista ja kohtuuden rajoissa. En jää ihmettelemään enkä myöskään kysele. Tietyt asiat ajavat toisten edelle tietyistä syistä ja niistä nyt ei vaan urputeta. Piste. Sen minäkin olen sisäistänyt. Vuosia talossa olleet eivät... tai itse asiassa tämä henkilö on ilmeisen kyllästynyt työhönsä, on kokeillut monia eri töitä talon sisällä eikä ole niissäkään viihtynyt. Jälleen hän on vaatinut (!) pääsyä muihin hommiin. Just, mutta hänellä onkin The Virka ,D Ai niin – Sinä Siellä Varastolla, joka salaa luet tätä blogia, älä kulje ympäriinsä sen näköisenä kuin minä en sitä tietäisi. Kyllä minun vakoiluttemeni toimii niin, että näen sinun käyneen lukemassa näitä raapusteluja! Ilmianna itsesi, se olisi sinullekin helpompaa... voitaisiin yhdessä jäynätä asioista.
Kas, katuvalot sammutettiin ja kello onkin jo yllättävän paljon. Heräsin vasta klo 3 ja uskokaa tai älkää, herättimen ääneen, jota täällä harvoin kuullaan. Olen nukkunut sikiunta 5 tuntia, joka alkaa olla ennätysten rajamailla *tähän tunnusmusiikkia*. Olisin ehkä vielä nukkunut vähän aikaa, mutta ei auta. On riivittävä kipumömelöt, että pääsen edes liikkeelle. Päivityskin vie aikaa. Kaikki aamutoimet vievät myös aikaa yllättävän paljon, tuo aamujäykkyys, katsokaas... Se kestää reilut pari tuntia, joku mies saisi olla onnellinen *tsihih*! Eli ei kun parvekkeelle tästä nuuskimaan tämän aamun kelejä.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ähhh, on toi mami outo. Eile se puhu jonku kaa tosi pitkää, mutt mä olin kerranki kilti kissi vaihteeks. Yhtää en häirinny, vaiks yleensä en tommosest tykkää. Nyt makasin sen viakus pualunes ja sillee. Meinasin antaa sen puhuu ny, ku muute se alkaa tilittää mulle kaikkee, emmä jaksa kuunnella mamii. Mä en ees tajuu aina, mist se puhuu ja riahuu. Mä vaa odoti, ett se lopettaa ja mä saan iltaheekut ja hampulikaakit. Sainha mä ne. Sain hei uutta kissimuanaa. Se heitti loput siit ököruuast pois! En syä sitä, ku on paffilaatikos, en, son pahaa, tosi ököä oikee. Ihan kaikki muu kelpaa, melkee, mutt ei se. Siin on jotai vikaa, iha selväst. Se tulee Ruattist, se voi just olla se vika >o< Mutt mami lupas tänää fisuliinii. Tänää on semmone päivä, ett se duunaa taas safkaa ja eväksii, nii ett sen onkii pakko väsää jotai. Mä vaan ootan, ett mulle kans tipahtaa jotai kunnollist eväst vaihteeks. Muute oon ollu ulkon aina ku mahollist, vahtinu kääpiöit ja tirppalintui ja kaikkii kulkijoit ainaski aamusi. Emmä muuta, salaa sitt leikkiny iteksee tääll. Mami vähä ihmettelee ku lelut on ympäriisä ja matot sekosi, ku se tulee himaa. Ja mä tuun muka goisimast, sillee vähä pitää aina flöittaa noill orjiil! Sillee ne pysyy valppain ja terävin, meinaa. No, mä ootan edellee mun päiväeväst, mamiih... ja etti joku kuva kans, mein kaamera on lainas nyt muuall!
Kliffaa melkee viikendii hei kaikill! Hei, toi kuva on just ku mä, iha tosi, just niinku – mä en ala *möks*.
--------------------------------------
Vincent, unieni valtava metsästävä tiikeri =D
Päivän slogan: Tämä elo nykyään on kuin muutamaa eväsleipää vajaa piknik...
Luettua: Sarah Waters – Silmänkääntäjä, äkkiä luokittelin ensin tämän hömppäpuolelle, mutta olikin vähän iloisampi ylläri. Sisälsi rhomandiikan lisäksi vehkeilyä, goottilaistyyppistä kauhuhkoa sekä erilaista vekkulia jäynää historianomaisesti 1860-luvun Lontoossa. Ihan lukukelpoisa tiiliskivi, eikä siis todellakaan pahinta hömppää. Okei, olihan tässä kliseitä, mm. vaihtuneita lapsia ja salaisia orpoja, kälmejä systeemeitä ja muuta, mutta ne oli toteutettu tyylikkään hauskasti ja älykkäästi, hullujenhuonekohtaus suorastaan dharmaattisesti. Suositan kesälukemiseksi.... siis jos ei nyt muuta sattuisi eteen.
Juu ei, ei tästäkään pitkää postausta tule. Nimittäin jos tulisi, se olisi sellaista väninää ettei kukaan jaksaisi. Ette edes te, valitan.
Ihan vain tiedoksi, että eilen minulle tehtiin kaksinkertaiset oharit. Kaksi tapaamista ns. peruuntui. Toisessa sentään henkilö kehtasi parin tunnin päästä sovitusta ajasta ilmoittaa, että tsori, kun ei pääsekään. Toinen jäi aivan auki...
Katsokaas, se on todistettu: Minua voi kohdella ihan miten hyvänsä! Kun en itse pääse mihinkään, enkä pysty tekemään joitakin asioita – hah, turha sitä on sitten ilmoitellakaan ja asian voi aivan hyvin unohtaakin. Ai että nyppii, sano! Samoin töissä naapuriosasto vain ilmoitti tuovansa omia töitänsä minulle, hmmmm. Sanoin sen kyllä sopivan, mutta teen ne toissijaisina. Aha. Pitäkää saastainen välinpitämättömyytenne!
Että kaikki olisi täydellistä, jalkani muistuttavat puupökkelöitä, erittäin kipeitä sellaisia.
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! No jo alko orjall taas mennä perill, ett se ei voi luattaa ku muhun. Siis niinku siihe, ett mä oon aamull herättääs sitä ja pummiis safkaa. Meniks nyt muute perill kans se, ett se yks ekoruaka on siis nii pahaa, ett en syä, jäks!? Orjall vois mennä vähä enemmänki perill, mun miälest. Ei se tyhmä oo, mutt liika luattavaine vissii. Se luattaa viäl siihenki, ett tulee semmone aika, ett mä en pureta sitä koipii. Eikä tuu, yriti eilenkii – ähh, se ehti väistää... No, nyt mull tuli uutta kunno muanaa, tää on hyvää, nautaa ja vihanneksei, juu. Ja kalkonii. Hei, miss on mun hampulikaakit, ne mä tarviin viälä kummiskii. Ai ett sitt kohtpian, okei, älä nyt hermoo. Orjall on pinna vähä piukass, kui nyt sattuuki. Eilenki se ärhenteli eikä tehny ku semmost elukoide safkaa (täll mä tarkota vaa vihanneksei, ei ees murui eikä sitä valkost). Mä oon saanu jo olla hiimu paljo partsill, enkä oo muute viälä maistanu yhtää niit sen piänii vihreit kasviksii siälä. Se väitti, ett ne on sitä tulist =O Mutt ku ne on piänii ja vihreit, en usko, tarttee koklaa, kai. No, orja on vähä särkevän näköne, kireeki, niinku. Mutt saa nyt ettii tähä jonku kuva kummiskii...
Luettua: Benjamin Mee – Koti eläintarhassa, koko perheen kirja siitä, kun ostettiin eläintarha. Ei mitään sulokasta, vaan raakaa työtä, rahavaikeuksia, surua ja pelottavia tilanteita. Todenmukainen kertomus siitä, millaista on kerjätä rahaa pankeista, tehdä työtä eläinten takia niiden ehdoilla sekä lajien säilyttämisen(kin) takia. Minä pidin tästä, ei mitään läyryämistä vaan asiallista asiaa mukavassa ja luettavassa muodossa. Suosittelen elukkaihmisten porukoille! Matti Laitanen – Liimanen, hyvinkin yhteiskunnallinen romaani, joka kertoo idealistisesta nuoresta sekä vähän vanhemmasta Liimasesta politiikan ja työelämän syövereissä. Nuoren harrastuksista politiikan ja painin parissa, ensimmäisistä ulkomaanmatkoista, myöhemmin perheestä ja politikoinnista sekä työstä. Liimasesta ei tullut takinkääntäjää! Luettava, mutta hiukka liikaa otteita eräistä teksteistä *virn*. Minä pidin tästäkin, Liimanen on miehinen alter egoni ;DD Juha Pikkarainen – Kapinakenraalin päiväkirja, kertomus Kemijärven sellutehtaan alasajosta. Pamfletti, jossa kaikki tuodaan julki siten kuin se tapahtui. Kuinka suurpääoma puhuu jopa ministerin suulla. Tutustukaa ihmeessä, miten iso tehdas saadaan kannattamattomaksi (muka) muutamalla teolla ja sanalla. Myös hyvä ilmaus kansanliikkeen toiminnasta ja voimasta. Robert Vaderplank – Ruma kuin apinan kainalo, meheviä solvauksia kaikilla tunnetuilla (ja tuntemattomillakin) kielillä. Opettele osa näistä, itsesi takia vaikkapa. Tiedät, mitä sinulle sanotaan tai voit käyttää näitä hyväksesi muita mollaten. Käyttökelpoinen vinksu jokaiselle ja vielä välillä hillittömän hauskakin, kulttuurisidonnaisuudesta riippuen! Janice Y.K. Lee – Pianotunnit, lievää hömppää II maailmansodan Kaukoidässä sekä 50-luvulla. Toisaalta tämän luki myös ihan historian takia, mielenkiintoista ajankuvaa ja elämänmenoa. Ehkä kuitenkin enemmän hömpän ystäville, sopii myös Welhottarelle eli suositan kevyempänä välipalana. Renate Dorrenstein – Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa. Nimi voipi erehdyttää... Tämä on hiton hyvä opus keski-ikäisen naisen maailmasta, joka muuttuu eräänä päivänä äidin naapurin soittaessa. Äiti on saanut aivoinfarktin ja Heleen joutuu miettimään äitisuhdettaan samalla kun hoitaa kodin, työnsä sekä etsii äidille jatkohoitopaikkaa. Kuntoutusta suunnitellaan, hän tapaa äitiään ja lukee tälle satuja, jotta tämä saisi jälleen kiinni sanoista. Hän tutustuu Hollannin sairaanhoitojärjestelmään perinpohjin sekä löytää äitinsä hoitotahdon... Lisäksi suhde aviomieheen on hankala, genitaalialuekin vaivaa, kuumat aallot iskevät, tyttö on niin nuorta, niin nuorta ja pojallakin on seksielämää. Ei ihme, jos lievä burn out alkaa iskeä. Mielettömän ironista, mustaa huumoria täynnänsä oleva opus vakavista asioista. Suosittelen meille keskiäkäisille akoille, myös aivotapahtumia kokeneiden läheisille tästä voisi olla vähän apua. Tämä myös siellä toisaalla joskus myöhemmin esillä! Welhotar piti tästä, kovasti.
NIIN TYHMÄ, NIIN LUOTTAVAINEN - EI KIRKKAIN VÄRILIITU RASIASSA!
Vappuaamua vaan kaikille! Onko hyvä olo? Onhan ;D Näyttää yllättäen siltä, että moni meistä yksinäisemmistä bloggaajista on viettänyt hauskan Vapun hyvässä seurassa eli yksinään sekä selvin päin – muahahah. Niin muuten minäkin... Kun pääsin eilen kotiin olin niin rättipoikki, että vähän ilta-appeen jälkeen oli pakko pistää pitkälleen ja ottaa iltaunet. Mietin, nappaisinko jotain juotavaa, mutta kun ei tehnyt mieli, en pakolla alkanut juomaankaan. Sen jälkeen kuuntelin kääpiöiden kirkumista puistossa (joo, se ei häiritse), lueskelin ja nukahdin vaatteet päällä sängyn päälle. Tosiväsy yllätti. Kirja oli hyvä eli ei todellakaan ollut sen vika. Nukuin vähän horrostaen, mutta pitkään eli yli viiteen *ruksi seinään*. Näin omituista, epätodellista unta, että pesin ikkunat. Olin värkästellyt jonkinlaisen apuvälineen, jolla se jotenkin onnistui. Jäin miettimään, voisiko sen toteuttaa. Tod.näk. ei voi, vaatisi enemmän teknisiä apuvälineitä ja työkaluja, joita täällä ei ole. Heräsin lopulta pakotettuna, särki niin kuin vain särkeä voi. Äkkiä kaffetta ja mömelöt nassuun. Sitten vähän makoilua ja odottelua, nyt on hiukka parempi.
Eilen tuossa jo muuallakin vähän valittelin, että luultavasti monikaan ei ota näitä särkyjäni ja valitteluani vakavasti. Siis minusta tuntuu siltä. Se nyt kuitenkin on totta, että n. 10 kpl (joskus jopa 14 kpl) erilaista särky- yms. siihen liittyvää mömelöä luiskahtaa päivittäin kurkusta alas, jotta pysyisin edes työpäivän tolpillani. Ei kai niitä paashoja turhaan kukaan syö, eivät ne ole kivamömelöitä. Juu, no mukana on se yksi allegrialääke. Eli en minä turhasta valita. Nimittäin valitan vain siitä, että nämäkään eivät auta. Se on se pahin juttu – vain lepo auttaisi, yhdessä pienemmän lääkemäärän kanssa. Sitä lepoa nyt ei vaan saa, harvemmin edes viikonloppuisin. Vaivoja en jaksa tässä enää selittää, kuitenkin fibron lisäksi on pari isompaa juttua, niitä pienempiä sitten vielä.
Tuo miksi paasaan näistä säryistä johtuu myös siitä, että jätin omisarvikselle eli työpaikka-arvauslekurille viestiä. Kyselin siitä B-todistuksesta, mutta raposin samalla eilisen päivän olotilaani. Vastaus oli aika kyynisen oloinen: hänellä on ollut kiire, ei ole ehtinyt eikä hän aio edes viettää Vappua. Loppukaneetti oli se tyypillinen, että pitää yrittää vaan jaksaa. Jotenkin siinä päreet paloi! Jos lääkärin asiantuntemuksella toivotellaan vaan jaksuja, on jotakin minusta unohdettu. Eikö hänen pitäisi edes vastata jotakin asiallisempaa? Tai sitten ei – mitä siitä. En minä nyt sieltäkään mitään odota, en myöskään KELAlta. Olen jo niin tottunut siihen, että mitään ei tapahdu eikä mitään saa, vaikka pyydetty ja luvattu on. Niin kovin moni asia on nytkin vaiheessaan ja odottaa – enkä minä voi niille itse yhtään mitään. Sehän tässä onkin kirottua!
Mutta vielä Vappuun. Kyllä se edelleen merkitsee minulle jotakin eli Työväen juhlaa. Muistelin juuri niitä monia vuosia, kun kokoonnuimme porukalla ensin illalla tai aamuyöstä tekemään banderolleja, aamulla hyvin varhain torille hiukka uhoten kokoamaan joukkoja ja sitten marssimaan. Oli se kuulkaas joskus aikaa komeeta! *kyynel silmäkulmassa* No, nyt ei ole kunnon marsseja, eikä niihin pystyisikään. Toivottavasti jotkut vielä kuitenkin ajattelevat Vappua sen oikeassa merkityksessä eivätkä vain pippaloina. Toivoo tämä, julkivasemmistolainen pahimmasta päästä! Kuuntelen muuten parhaillaan työväenlauluja, siitä vanhemmasta päästä, traditionaalisia. Aika hienoa, sano.
Niin että, komeaa Suomalaisen työn päivää vaan kaikille lukijoille!
-------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kamut! No just, mä olin sitt eile taas tehny typerii. Mami o vihaskana, ei hualinu mua viakkuusa. Mä nääs olin tehny ne päiväpeittotemput taas pitkäst aikaa. Mutt ku nii väsytti siin sänkyss eikä jaksunu laatikoll, juu nou. No vähäks mua hävetti. Hävettää viäläskii. Ja mein murinakone pyäri monta tuntii eile illall. Enkä mä saanukkaa heekkui vaiks luvattii *möks*. Mull taitaa olla liia piäni pää ja liika vähä muistii. Mami puhuu jostai muistitikuist, voisinkoha mäki saada semmose. Ett niinku ois muistii enemmä =O No, tänää me jo ollaa vähä enempi frendei ja kyll mä varpist saan jo heekkuu kans. Vaiks mä luulen, ett tänää viäläki lentelee vaa vihanneste roippeit. Toisaalt, tuall jääskobess on mjunuaisii ainaskii yks paketilline >o< Mä olin kyll partsill eile ja tsiigailin, ku noi snadit ihmiset pelas jotai tuala. Niit o kliffaa tsiigaa täält ylhäält, paljo piänii ko liikkuu. Ei tuu aika pitkäks. Ja sitt o hirveest fogeleit ku lentelee tosa iha mun nokan ees. Onneks on klasit väliss. Muute niitte kävis huanost, mrrrrrrrrrrrrrr. Ei oo mamill taaskaa kuvaa enkä mä haluu sitä taviskuvaa, ku mä taas goisin täss samass asennoss ku aina, täss sänky kulmall. Ei täss oo mitää kattomist. Orja ettii jotai...
Kliffaa vapaat vaa hei kaikill!
----------------------------------------
Vincent, erittäin lyhytmuistinen jopa kissaksi!
Päivän slogan: Muista, mihin joukkoon kuulut!
Päivän biisi:
Luettua: Johan Theorin – Yömyrsky, erilainen rikosromaani, poliisiromaani, kauhuromaani – kaikkea tätä samassa paketissa. Westinin perhe muuttaa Öölantiin, vanhaan kartanoon. Kartanon historiassa on tapahtunut outoja asioita jo sen rakentamisesta lähtien – ja tapahtuu edelleen. Kirjan yhtenä juonteena kulkee Öölannin historiaa ja sen tapahtumia, myös kartanon ja majakoiden historiaa. Öölannin kesäasutuksen myötä rikollisuuskin on kasvussa, huumeiden salakuljetus ja kesämökkien ryöstöt ovat arkipäivää ja lähipoliisina aloittaakin uusi leidi, Tilda, joka sotkeentuu tahtomattaan kaikkeen tapahtuvaan ja jo tapahtuneeseen. Tildalla on myös sukua saarella... Lisää myöhemmin toisaalla. Kirja on erinomainen sekoitus historiaa, kauhua ja erään perheen tarinaa, mukana myös rikos – tottakai. Minä suosittelisin tätä kyllä kaikille, varsin poikkeava teos, erinomaisesti kuvatut luonnonolosuhteet ja pienet merkilliset tapahtumat, hrrr. Welhotar piti kovasti! Marsha Mehran – Ruusuvettä ja lammaspataa, jatkoa Lumoavien mausteiden kahvilalle. Sisarukset jatkavat edelleen kahvilan pitoa Irlannin pikkukylässä ja ovat jatkuvan silmälläpidon alla. Eikä ehkä aivan suotta, heillehän tapahtuu myös kaikenlaista. Ilmassa on myös romantiikkaa, outoja tapahtumia ja kylän pappikin on siirtynyt satelliittiaikaan. Jos hömppäluokitteluun mennään, tämä on sellaista raikkaampaa ja luettavampaa hömppää. Mukaan voi laskea erilaisuuden hyväksymisen, Irlannin ja Iranin kuvaamisen ym. Eli ihan lukukelpoinen tämäkin, kuten edeltäjänsäkin...
En näköjään ole menettänyt mitään, vaikka en ole järin kiihkoisasti lukenut edes netti-HS:a viikkoon. Miten ihmeessä se nyt vaan alkaa muistuttaa yhä enemmän iltapäivälehteä uutisointeineenkin. Asiat tai uutiset alkavat olla jo vähemmistössä. Mm. eilen sitä lukiessa tuli mieleen, että miksi minä en
- voisi juoda joka ilta itseäni känniin, ihan vain huvikseni ja sitten lähetellä tekstiviestejä ,D
- voisi alkaa käyttäytyä epämiellyttävästi (ai, niin, anteeksi), vielä epämiellyttävämmin ja silti saada joukottain ystäviä (?) ja vaikutusvaltaa tietyissä piireissä
- pukeutua (jos mahdollista) vielä huonommin ja taas saada vähän kontaktipintaa
Mielestäni nuo nyt eivät vain ole uutislehden tehtäviä, edes netissä tai varsinkin siellä – miten sen nyt taas ottaa. Alkoi mättää koko lukeminen, siirryin blogien pariin. Paljon parempia juttuja ja uutisia!
Ja juu, kehukaa vaan eilisiä kelejä! En nimittäin koiviltani päässyt vielä eilenkään niin kävelykuntoon, että olisin yksin ulos uskaltautunut. Eikö olekin mukavaa, prle. Niin terve ja reipas minä olen. Voi norsun sukupuolielimet sentään! Vaihdoin särkynapitkin vahvempiin, tosin sitten väsyttävämpiin – ei auta, ei. Minä nyt kertakaikkiaan olen kusessa näiden koipieni kanssa, ei minusta enää ihmistä tule.
Mielessä käväisi vaivoin kevät 9 v. sitten, jolloin erosin. Mietin, mitä kaikkea paskaa ja muuta sen jälkeen on tapahtunut – ainakin minulle. Mietin myös, olisinko pystynyt jatkamaan Exän kanssa, elämätöntä elämää, olematonta siis. Kumpi parempi? Sitä välillä ihmettelee täällä pienessä päässään kaikenlaista. Todennäköisesti olisin jo juonut itseni hengiltä, arvelen. Se elämä ei ollut nimittäin herkkua sekään, koska mitään sisältöä ei ollut. Toisaalta, nyt välillä on erilaisista sisällöistä, tosin vääränlaisista, runsaudenpulaakin. Jotkut sisällöt puuttuvat täysin. Ähh, en minä tiedä. Jos tietäisin, sillä voisikin tienata paljon rahaa ja antautua jäämään kotiin ihan luvan kanssa. Minä kovasti viihtyisin täällä, jopa ihan itsekseni, jos joskus edes voisi harjaannuttaa puhe-elimiään. Nyt taas pelkään, että en osaa puhua, kun menen Varastolle... Sujautan turvastani jotakin tosi sopimatonta ja ajattelematonta pelkästään siitä ilosta, että näen joitakin pitsiniskoja, joille avata suunsa. Auts! Elämä on.
Jospa alkaisi puuhastella vaikka muuttoa johonkin? Tai jotakin muuta yhtä epärakentavaa. Varastolle sitä nyt kuitenkin tästä ihan ensimmäisenä tarkistamaan, onko kukaan lomittanut minua vaiko eikö? Pahoin taas pelkään, että ei. Eväksetkin on tehty, väkersin eilen pellillisen soijapiffejä. Lisäksi italialaista vihannespataa (no sen takia, kun siinä on tomaatteja ja kesäkurpitsaa sekä yrttejä), vielä taitaa olla lusikallinen tai pari perunamuussiakin. Vissi lounas, huomiseksi samaa eri vihanneksilla. Onneksi tämä viikko on lyhyempi. Onneksi lomaan ei ole kuin pari viikkoa. Onneksi joku on edes joskus luvannut pestä nuo prleen ikkunat – ne sitten jaksavat ärsyttää!
Ja nyt käyn tarkistamassa kelin eli voiko jo jättää villahousut narikkaan? Juu, voi jättää pois... ei sentään kokonaan ilman!
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä tiä, me vähä eile saatii joku riitakii aikaseks. Mä hyäkin ton koipisii kii taas – nyt mä tuijotan täss samall tavall. Mamii pelottaa, tsihih. Se meinaa, ett taas mä hyäkin! Mä oonki vaarallinen kissi, juu. Mitä nyt olin vähä oksunu taas, keskell kylppäri mattoo, ja semmost muut piäntä. Vaiks toi ei vissii goisinu kunnoll koko yänä, mutt sen vähä aikaa se just ehti goisii, ett mäki ehdin tehä kaikkee semmost, juu nou. Muute ei tullu eile heekkuu, tavismuanaa vaa. Taas mua huijittii, ett muka tekee lihapullukoit, höh, niit rouhepullei teki! Ei niit kissit syä, uskois jo, ja sitt viä vihanneskasoi ja semmost. Ei käy, noup! Mulle jotai muuta.... joo. Kyll täll viikoll jossai vaiheess viäll irtoo fisuliinii, se osti kilon semmost fisuliinii pakkasee. Kai se joskus siit muanaaki meinaa tekee. Eile otin jo suulist partsill, toi vaa tuijotteli vähä välii, ett mitä mä duunaa siälä. No, viäl tulee seki aika, ett sen on pakko jättää toi ovi kokonaa auki – katotaa sitte! Tää on vähä uhkaus meinaa, siäll voi kaivella kaikennäkös. Vähä riippuu, mitä toi meinaa laittaa sinne ulos asti kasvaa. Täss on muute tommone kissikuva, ku mä en muut löytäny nii pyysin sitt orjaa hakee jotai erilaist välilll.
Luettua: Anna Jansson – Hylynryöstäjä, ja nyt sitten seikkaillaan Gotska Sandöllä... ei paha, mutta Janssonkin toistelee vähän itseään. Kelpo tarina kuitenkin ja Janssonin kavereille ihan sopiva, ei juonessakaan silti mitään vikaa ole. Hyvää konseptia ei nyt vaan kannattaisi kuluttaa ihan loppuun. Denise Mina – Suden hetki, ja mitä pääsinkään äsken sanomasta. Tässäkin Mina toistaa itseään, toisaalta kyse on taas toimittaja Paddy Meehanin jatkoseikkailuista. Ei kehno tämäkään, mutta toistoa riittää. Tosin jatkoahan tämä, mutta silti. Että tuota, ne Minan ensimmäiset olivat kyllä ihan parhaita. Kyllä tämänkin lukee, mutta ei enää kolahda niin mukavan rätväkästi.
Äkkiä pitää normivalittaa, ennenkuin kone tilttaa finaaliin! Siis nukuttu on, ehkä kolmisen tuntia ja erittäin kehnoa unta – sitä se työ teettää. Ja tämä prhan matolaatikko; olen jo itse aikaisemmin ja Belgarionkin tuossa ihmetellyt, kun kovo rouskuttaa kovasti eikä mitään (ainakaan periaatteessa) tapahdu, lisäksi muutakin outoa on ilmennyt. Juu, nyt aamulla alkoi näyttö vilkkua oudosti. Mitäpä teki Welhotar, läimäisi tietysti kämmenellä – ja koko paasha pimeni. Läimäisi uudelleen ja valkeus tuli, ainakin hetkeksi. Jotakin on vialla, en tiedä vainko näytössä vai muuallakin. Viimeksi vilkaistessaan Belgarion ihmetteli paria muutakin asiaa tuolla konehuoneen puolella. Jos tämäkin tässä nyt leviää, kele! Se on uuden osto edessä, eihän läppäreitä eikä varsinkaan näyttöä korjailla? Takuu ei tietenkään ole voimassa.... Ai että, nyt sieppaa!
Odottamattomia asioita tapahtuu Valtiollakin ilmoittamatta sen kummemmin etukäteen. P-P vaihtaa hommia täysin. Tai siis, miten sen nyt selittäisi, hoitaa etänä suuren osan erästä virkaa, joka tullee avoimeksi myöhemmin. Hänen sijaisenaan tulee toimimaan leidi, joka vaikuttaa ihan mukavalta, mutta todellisuudessa ei sitä ole. Leidi, joka läyryää muiden asioita ympäriinsä, omaa kovat ja rasistisetkin mielipiteet jne. Mutta on silti niin herkkä ja ymmärtävä. Tiedättehän tapauksen? Eli nyt sitä vasta kuusessa ollaan. Ja tämä tuli vain ilmoitusluontoisena asiana. Tokihan tiedämme, että P-P on kunnianhimoinen eläin ja ottaa vastaan minkä tahansa korkeamman viran, vähäksikin aikaa. Mutta tulipa tosiaan kuni se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta! P-P:ssä on kuitenkin se hyvä puoli, että hän on erinomaisen tasapuolisen ikävä ihminen kaikille, jos sitä haluaa olla. Uusi luuta siis koko johdossa sekä meillä osastolla – ei tiedä hyvää tämä tällainen.
Kummisedän hautajaisetkin on siirretty, nyt ne pidetäänkin sitten 22.4. ja päivällä. Ja kyllä, edelleen menen sinne, vaikka en lupaa saisikaan. Minä olen tuolle talolle lahjoittanut kymmeniä tunteja ylitöitä. Eli minä joka tapauksessa menen. Belgarionista ei ole varmuutta, pääseekö hän tuolloin paikalle. Sitten menen yksin. Tulee vain hankaluuksia järjestelyjen kanssa, mutta on sitä omituisemminkin joskus asioita hoidettu. Pahus – pitää tilata jonkunlainen yrttivihko valmiiksi! Kiirettä siis pitää ensi viikon puolellakin.
Työkaveri ei ollut kertonut kenellekään sairaslomani syitä – hyvä ja avulias kaveri! Kiittelin ja sanoin, että kerron kyllä tarvittaessa, en muutoin. Hän ymmärsi hyvin asian. Eikä ollut ihmeempää työsumaakaan, väkeä on vieläkin niin paljon lomilla. Sopivasti töitä, että ehti lukea myös tärkeimmät blogit ja lehdet viikon ajalta. En huomaa maailmalla tapahtuneen mitään erityistä, hmph, eikö olekin outoa? Eli viikon mediapimento ei haittaa yhtään, ei ainakaan minua. Paikallisuutiset toki olen kuullut toisella korvalla joka aamu, ainakin passiivisesti.
Ei tässä siis muuta. Olo on edelleen vähän onea, johtuen monestakin syystä. Hyvää asiassa on se, että ruoka ei vieläkään ole oikein kunnolla maullaan. Välillä on vähän nälkä, välillä ei. Syön, ainakin jotakin ja joskus. Lienee vain siis plussaa ,> Soijapihveleitä on vielä täksikin päiväksi eväänä, söin niitä eilen sekä lounaalla että illalla näkkärin kanssa. Huomiseksi ja perstaiksi teen thaimaalaisen kalakeiton, se on namia ja riittoisaa. Tänään soisi myös hra Ikkunanpesijän ilmoavan itsestään. Muuten tämä juttu taas jää ja jää, kuten viime vuonnakin! Postiakaan ei eilen tullut, saisi sitäkin tulla mieluummin tällä viikolla, ziitos!
Huoh, eilinen työpäivä sai minut taas kipeämmäksi ja särkeväksi elukaksi. Ei kiva. Taitaa olla viisainta varata aika tuonne myöhemmäksi omisarvikselle, josko kävisi valittelemassa noin yleensä vähän kaikkea.
------------------------------------
Purrrrrrmenta, kavrut! Jahas, joo, mä tiän. Mä se olin ku herätin mamin, joo. Goisin eilen koko päivän ku oli nii tylsää, pimeetä, mutt sänkyss lämpöstä. Nii ni sitt goisin ton viakuskii vähä aikaa, orja vaa taas pyäri ja hyppäs ulkon. Päätin sitt, ett se pitää herättää. Ainaki pyärimine loppuu, meinaa, aloin syädä tota yht yrttii tossa ja vähä jolisee ja vetää tolla piänell palloll koli-koli-kulman kautta keskilattiall –leikkii. Heräshä se, vähäks on pahall pääll, puheli taas rumeiki. Alkaa se vissii olla entisellää, ku on tommone. Sain joo kalkonii ja kaakkei. Eile saanu mitää kunnollist, ku se ei itekkää oikee mitää semmost syäny. Tänää tulee fisuliinii, se lupas jo. Mä saan taas oman biitin, jee. Ei mull mitää sen kummosempaa. Mä toivon, ett mami ois himass. Meill ois paljo kliffempaa molemmill, seki on sitä miältä. Tsihih, se löys tämmöse hupijudekan, sen voi tekee täält. Tän se laittaa sitt jokasee stadin dosaa, jos mä kuulemma onnistun taas karkaan. Oonha mä kertonu, ett mä oon onnistunu kaks kertaa karkaa himast tonne rabaa, en sen pidemmäll – viälä. Ett tätä kandee sitt koklaa....
Kliffaa ja jo keskimmäist viiko päivää!
--------------------------------
Vincent, rontti karvatakamus, olisin nukkunut vielä pari tuntia oikein mieluusti!
Päivän slogan: Kun elämä alkaa vatkata, se vatkaakin sitten täysillä. Olisiko mahdotonta saada sellainen tapahtumaköyhä loppuvuosi – tai jopa jotakin kivaa?
Luettua: John Naish – Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Tästä on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon joka paikassa, että suositan vain lukemaan itse. Naish ehdottelee kaikille dieettiä, mm. median, ruuan ja paljon muunkin kulutuksen suhteen, eikä suinkaan turhaan. Kirja on helppolukuinen, järkevänoloinen kannanotto sietämättömään tuhlaamiseen, pröystäilyyn ja kulutuksen maksimointiin. Naish puuttuu myös työntekoon, sen antamiin arvoihin (muihin kuin palkkaan) sekä moneen muuhun pienempään asiaan. Lukekaa, jos saatte käsiinne. Ehdottomasti sen arvoista. Vaatimattomasti totean, että itse ainakin osittain jopa olen noudattanut näitä neuvoja – todellakin osittain, mutta silti. Ei tällä maailma ehkä pelastu, se ei pelastu enää millään. Mutta voi tuottaa joillekin paremman elämän ja ainakin tästä saa ajattelemisen aihetta! Hush – kirjastoon siitä! Ja karmeana vastapainona Sophie Kinsella – Muistatko minut? Muka-hauskaa hömppää, jossa leidi menettää muistinsa (tilapäinen amnesia) auto-onnettomuudessa ja saa selville olleensa kusipää pomo viimeiset vuodet. Hän yrittää paikata tilannetta epätoivoisesti. Kaikki on outoa; työ, aviomies, ystävät jne. Tuota, kekseliäshän tämä, omalla tavallaan. Suosittelen vain epätoivoisesti lukemista vailla oleville, ja ehkä tämä nyt matkalukemisena menettelee. Muuten en ehdota kenellekään... hupihömppää ajattelurajoitteisille?
TAAS TÖISSÄ, HUOKAA TÄMÄ!
PS: Sitä se nyrkinisku teetti – kone on hiljaa, päivitykset toimivat normaalisti, kaikki näyttää oikein mainiolta. Tyyntä myrskyn edellä? =O
Eipä voisi paljon kehnommin enää nukkua. Parempi olisi ollut valvoa, mutta toisaalta, kolme erilaista uniavitetta nautittuani olisin varmasti ollut pöpperöinen siihenkin. Niin että tuota, kehnoa unta nelisen tuntia. Kättäkin alkoi vaihteeksi särkeä täpöllä, vaikka en tehnyt eilen mitään. Olisiko päivän viipeellä (kirjoitin noin, nyt saisi taas kirjoittaa viiveellä – kuulin ja tiedoksi teillekin!) saapunut särky rankasta siivoamissessiosta? Parempi nousta ja lipaista aamupala sekä mömelöt, alkaa päivitellä *muahaah, sanaleikki, huom!*!
Varastolle pitäisi, taksot on tilattu ja sain oikein kauniin vahvistusmeilinkin. Saa nähdä, miten aikataulut taas toteutuvat. Tällä viikolla ei olekaan mitään erityistä, ehkä yksi postikeikka tulee. Materiaalia pitäisi olla tulossa, erilaista. Kirjoja on luvattu ja muutakin, minä vain odotan... Minua vähän pelottaa mennä Varastolle! Kun lähdin, sepustin jotain sekavaa työkaverille. En haluaisi, että kukaan reagoi asiaan millään tavalla. Minä vain tekisin mieluummin työt, joita varmasti on kasaantunut ja rehkisin itseni väsyksiin. Olisi toiveita saada ensi yönä unta, vaikka sitten kipeämpänäkin. En ole mitenkään innostunut vatvomaan keidenkään kanssa tätä Kummisedän kuolemaa – se ei ole työpaikan asia. Se on heidän asiansa vasta sitten, jos se vaikuttaa minun työhöni jollakin tavalla. Ja se nähdään vasta tänään tai tällä viikolla. Siihen asti soisin, että antaisivat minun olla rauhassa.
On minun kyllä annettukin olla rauhassa, kaikin puolin! Ei ole paljon puhelin vihellellyt Hyviä, pahoja ja rumia, vaikka me kaikki olemme paikalla samassa persoonassa. Josta tulikin mieleeni, että puhelin alkaa vedellä viimoisiaan... näppis ei toimi enää kunnolla, kortti luistelee sisällä jne. Argh, en minä halua mennä ostamaan mitään uutta puhelinta, prle! Kukaan muu kuin Belgarion ei ole käynyt torpassa. Kissakin on ollut suht asiallisella tuulella. Ulkomaailmaan en ole viikkoon ollut paljonkaan yhteydessä, hätinään uutiset kuunnellut raatiosta, pari kertaa lukenut Höskän nettiversiota. En kyllä usko menettäneenikään mitään. Lepoa on siis tullut melkoisen riittävästi. Laskin juuri, että kolme vajaata viikkoa, pari täyttä työviikkoa ja kas, Welhottarella on lomaviikko. Sitä sopii odottaa. Loma, jonka aikana pitäisi ainakin käyttää karvatakamus elukkalääkärillä, itse pitäisi hammassellaiseen, mutta en taida viitsiä (-> lue: en ole varannut edes aikaa). Jospa silloinkin vain keskittyisin olennaiseen eli olemiseen. Kertaalleen voisi riipaista pienet päiväkännit, antifasistiset sellaiset. No, turha tässä on mitään suunnitella – kaikki voi muuttua niin kovin äkkiä.
Eilen ryhdyin tekemään muutamaa soijapihveliä, yllättäen (kuten aina) siitä paisui kirjaimellisesti isompi taikina ja tulikin koko pellillinen pieniä soijapihvejä. Harmi kyllä, taikina jäi hiukkasen liian kuivaksi. Eli hyviä, mutta kuivia pihvejä on nyt lautasellinen jäljellä. Söin pari eilen lounaaksi, vihannes-tomaatti –wokin kanssa, hyvejä. Evääksi tuli sitten sitä samaa. Lisäksi vetäisin äsken yhden aamuleipien päällä sinapilla ja tomaateilla höystettynä, njam. Huomiseksikin taitaa sitten olla samaa ruokaa, eri vihanneksilla vain. Pääsen ainakin illalla helpolla ,D On tuo soijarouhe kyllä ihmisen melkein parhaita kavereita; kun ei keksi mitään muuta muonaa, siitä melkein aina irtoaa jokin ideo. Harmi vain, että touhuskelu ja tuoksut saavat kissassa aikaan jauheliha-reaktion. Vincent ei millään suostu uskomaan, että en ole tekemässä lihapullia! Siitä käydään joka kerta pieni taisto, ihmettely, maistelunokare ja märinä. Ihan aina. Tuoksut kun tuppaavat olemaan hyvät ja touhu näyttää samalta, kuin jauhiksen käsittely – varmaan noin kissan näkökulmasta, luulisin ainakin.
Ulkona hei sataa jotakin! Lämpötilasta sen voisi päätellä olevan kuitenkin vettä, jäks. Sama se toisaalta, miten sen sisään suljetun päivänsä viettää ja missä kelissä. En minä kuitenkaan mihinkään muualle ole menossa. Koskaan enkä ikinä, ainakin melkein.
--------------------------------------
Purrrrrrviska, kaiffat! Mä luin tota mamin viästilaatikoi – mä oon hurrrrrrrjan pahoillaa, ku jonku kissi on jääny auton alle. Kamala. Mä en osaa sanoo muuta, ku ett toivottavast se löytää sinne Kissoje Parempaa Paikkaa, miss on aina kesä, paljo hiiruloi ja hyvää seuraa. Siäll on maminkii entiset kaikki tutut kissit, se sano. Ja ett niill on siäll hyvä olla. En mä muuta osaakaa sanoo, mä oon vähä jäyhä kolli. Parast ois hakee toine kissi tilall, löytökissi, niinku. Jos vaa haluu ja pystyy. Kuitenkii meit kodittomii on aina ja varpist taas lisää tulee! Ett tämmöset teekut multa... Mä oo mitää tehny, ku pitäny mamist hualta. En oo saanu ees heekkui *möks*. Onneks sill on aina mull kummiski kalkonii aamusi, vaiks se itte vetelee jotai iha omituisii mustii piffei. Mä tosiaa luuli niin lihapullukoiks – eikä ollu, sitä murujutskaa taas. Aina joko murui tai sitä valkost höttöö. en syä. Jäks! Mä kylll tiän, ett tänää vissii illall voi jo pyytää jotai muutaki, donarii? Toll on aina salajömmat, mulle heekkui, jos menee pitkää etei se laita mitää tipuu tai fisuu. Ei niit kyll oo näkyny, nii ett ois kyll aika jo! Hei mamiih! Aha, ett pitää venaa iltaa asti. Ett se kattoo mite täss pärjätää. Vois ny vähä luattaa meikäläisee vaihteeks, enhä mä nyt paljo pahoi oo saanu aikaseks edes ikinä. Iha jotai piäntä, senki vahinkoss. Niinku ett, hei, anti olla sitt. Mä meen möksöttää, orja voi painuu töihi! Ja fotoi ei tipu...
Luettua: Ursula K. Le Guin – Kahdesti haarautuva puu , voisi luokitella jonkinlaiseksi scifiksi, mutta en kuitenkaan luokittele. Mielenkiintoinen tarina maailmasta, jossa Kirjojen paikantamisen toimiston tehtävänä on etsiä ja hävittää universumin vanhat kirjastot ja kirjat. Eräällä planeetalle kerätty aineisto ei kuitenkaan koskaan saavu perille. Kirja on Le Guinin tapaan yllättävä, hieman unenomainen, mutta täysin uskottava kertomus. Kuin antropologinen matka tulevaisuuteen. Kannattanee vilkaista linkkiä. Suosittelen! Jane Green – Hiekkalinnoja. Hömppää Nantucketissa eli Nanin vanhassa, mutta upeassa talossa pistetään pystyyn aamiaismajoitus rahan ansaitsemiseksi. Paikalle kerääntyy eri ihmisiä eri syistä. Hömppää riittää enemmän kuin jaksaa kestää. On, tämä on ihan luettavaa hömppää. Kuriositeettina se kaapista tuleva homppelimies, jonka avioliitto päättyy. Rakkautta ja omituisen kiemurtelevia suhteita ympäriinsä. Ei silti, leidi on varsin taidokas kertoja. Hömpän parhaille kavereille! Uma Karma – Kaiken se kestää, erinomaisen positiivinen yllätys! Kertomus lukiolaispoikien rakastumisesta, erilaisista taustoista, vaikeasta yhdessäolosta ja asian salaamisesta muilta sekä varsinkin perheiltä. Niin todenmukaista, että kuvittelisin kirjoittajan tietävän asiasta enemmänkin. Minä pidin tästä, vaikka tässä hieman kömpelyyttä olikin – se jotenkin sopii tähän. Nuorille, vanhemmille, jokaiselle sopivaa luettavaa, millaista on kokea ensirakkaus saman sukupuolen kanssa, salata suuri osa elämästään ja yrittää käyttäytyä ns. normien mukaisesti. Loppu on onnellinen ja kauniskin omalla tavallaan eli jää juuri sen verran auki, että odottaa kaikille tapahtuvan jotakin hyvää. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa jokaiselle, teinarien vanhemmille varsinkin! Ehkäpä tästä lisää myöhemmin toisaalla...
Ei taaskaan unta, argh. Kun saisi nukkua, herää kuitenkin viimeistään klo 3. No, pääsee sitten uusiounille, jos ehtii. Tekemistä pukkaa, lukemista nyt ainakin – ja kirjoittamistakin. Pari liuskaa ehdin tuossa jo vääntääkin. Silti tämä vuorokausirytmi on omituinen, epäsopiva minulle, varsinkin kun pitää käydä työssä. Eikö joku voisi tarjota jotakin kotona tehtävää työtä, pliiz? Tai kyllä minä tiedän, mitä tekisin, mutta kun en halua perustaa yritystä, EN. Että se siitä, kidun sitten Varastolla.
Onneksi pari seuraavaa viikkoa ovat vajaita viikkoja. Munajuhla sotkee tietysti perusteellisesti kaiken. Päätin olla edes kaupallisesti reagoimatta asiaan. Käyn kaupassa kuitenkin vain lauantaisin, niin ensi lauantainakin. Kirjasto on kiinni, mutta sinne ehdin torstaina taksopoikkeamana. Kirjoja on jostakin syystä nyt – no ei sentään liikaa – mutta paljon lukematta! Miten mukavaa *hykertelee* ,D En minä paljoa tarvitse, vähän jotakin apetta ja lukemattomia kirjoja. Appeenkaan niin väliä, kunhan jotakin vain on. Nyt jääkaappi on tosi tyhjä ja pakkasessa vain pari pakettia leipää. Ähh, kauppalista paisuu kamalaksi, en tykkää. Eilen vetelin tosi outoa salaattia, jossa siis oli salaatin jämät, puolikas purkki sardiinia (-> lue = yksi sardiini!), puolikas erittäin nahistunutta paprikaa ja viipsale salaattijuustoa. Kun luen aina syödessäni, upposi tuokin lähes herkkuna nassuun iltaruokana. Vincent kyllä katseli kummissaan...
Koeajoin uudet kenkulit eilen – mahtavan sopivat! Se, miksi päädyin ne ostamaan on tarina sinänsä. Joskus parikymmentä vuotta sitten ostin melkein samanlaiset kengät jostain Turun halpiskaupasta, ne sopivat jalkaan äärettömän hyvin ja tuntuivat mukavilta. Käytin niitä ainakin 3 v., käytin välillä suutarissakin korjattavana ja kävelin, kävelin, kävelin. Kävelin ne aivan risoiksi asti, ei ollut enää suutaristakaan apua eikä samanlaisia kenkiä enää ole sen jälkeen löytynyt mistään. Kunnes nyt nämä! Nämä ovat samaa luokkaa, ainakin enspärshtuntumalta. Hyvä ostos, kiittelen itseäni! Toivottavasti jatkossa ovat yhtä käyttökelpoiset, eivätpä ainakaan ihmiset (eikä Blogistan) naureskele kengilleni, nih kerta!
Juu, eilenkin tuli postia. Sain ne toiset kissikorvikset, siis kaksi paria – kuvat alla. Emaloidut kauniit punaiset ja mustat kissit. Käypäiset kaikkeen tarkoitukseen ,D Lisäksi posti toi jälleen yhden kirjan, sain myös meilin, että tulossa on samassa paketissa ehkä ensi viikolla kolme uutuutta, mmmm. Tämä kiitteli jo etukäteen. Erittäin mielenkiintoista materiaalia nimittäin seuraa. Kirjastossa odottaa ... ööö... ainakin 14 opusta noutajaansa. Voiko paremmin enää olla? No juu, voisi, että saisi olla kotona ja vain lukea ja kirjoittaa! Ai, että minäkö muka kopioin itseäni? Älkää nyt viitsikö, toisto on kaikkien kirjoitusten äitee.
Täytyy tästä lähteä sen kauppalistan laatimiseen, ei kiva. En keksi taaskaan mitään kivaa syötävää. Fisulla, kasviksilla ja soijarouheella tässä mennään vaan. Eilen kyllä käväisin Serkuissa ja *vinks-vinks*, siellä on nyt Päästäisen tullessa aivan upeita pasha- ja täyttäri- sekä leivosvalikoimia. Käykää ihmeessä katsomassa, jos vain aikaa riittää! Ostin itsekin – kas kummaa – kirsikka-suklaa-höttöleivarin täksi päiväksi kaffen kanssa nautittavaksi, lisäksi Belgarionille vähän apetta ja itselle jotakin pientä. On se sitten mukava kauppa ja edukas edelleen. Puolikas isoa limppua maksoi 73 senttiä, muuten. Hinta on kohdallansa. Leivarit (jätti-isot) 3 ekua yhteensä. Ja sitten yhtä ja toista, juustoa myös, koko lasku oli alle 15 juuroa. En minä sitä pitänyt ollenkaan pahana, kun vertaa siihen mitä ostin. Suositan edelleen!
Eheeheh, hra Ikkunanpesijä oli jättänyt meilin, kun olin kysynyt, sopisiko Munajuhlan aika vaikka niihin ikkunahommiin. Vastauksessa luki vain .... milloin on vappu... Ajattelin vastata, että 1.5., mutta epäilen hänen kaipaavan jonkinlaista parempaa selvitystä ;D Viesti sai kyllä nauramaan kunnolla, lienee hra ollut lievästi sihneessä tuota laatiessaan.
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! On toi orja sitt taas täpinöissää. Lukee, lukee ja skrivailee. Hätinää sain ees ruakaa, no se oli kyll tosi heekkuu. Semmone hiano pikkupuukki oikee jotai riistaa, njam. Ja sitt sain kalkonii ja kaakkei. Hei, heihei, se muisti. Siis orja muisti, mä sain eile mjunuaisii. Vähäks ne maistu hyvält – vähäks mä kans söin ne noppaa ja olin kuulkaas ähkytäys. Kattelin sitt ku orja söi taas suaraa kaukalost, karmee näky, heikkoo piänt kissii semmone oikee pelästyttää. Appeet vaa sinkoilee ja orja tunkee haaruu suuhusa, pualet valuu rinnuksill ja semmost. Karmeen näköst. Ja kirja viäl mukan. Jos mä hei kerron totuude, se ei liiku missää ilma kirjaa! Se on silleeki vammane. En tajuu, ei mun onneks tarttekkaa. Eilen sain sitt olla jo ihan iteksee partsill aika pitkää, sitt mun tuli itelkii jo galsa. Ähh, piti pyytää sisää. Ei siäl sitt ollukkaa nii lämpöst, ku pisti pitkällee. Kattokaas, ku ei ollu sillee suulist, ett ois voinu vaiks rusketuttaa itteesä. No tänää on Poika tulos ja ne keksii varmaa jotai kliffaa safkaa. Mä vaan odotan. Ai nii, toi saa laittaa ne kissikuvasa tonne, siin on lisää kissiroinaa. Seuraavaks mä kyll ite haluun käyttää tän mun fototilan >o<
Kliffaa viikendii hei kaikill kissinkoill - no miksei sitt orjilkii, vassokuu vaa!
--------------------------------
Vincent, miten ymmärtäväistä kaikin puolin...
Päivän slogan: En minä paljoa pyydä: omaa rauhaa, kirjoja ja vähän ruokaa.
Luettua: Anna-Lisa Sahlström - Viimeinen ruhtinas, kertomus Edvard Gyllingistä.Ensimmäinen täydellinen elämänkerta Edvard Gyllingistä, älykkäästä opiskelijasta, etevästä tiedemiehestä, kulttuurin rakastajasta, hellästä aviomiehestä ja perheenisästä sekä maltillisesta politiikosta. Kirja pohjautuu pitkälti Gyllingin löydettyyn ja säilyneeseen kirjeenvaihtoon sekä muihin kirjallisiin dokumentteihin, joista on poimittu olennaisia osia tekstiin joko kokonaan tai osaksi. Gylling oli yksi viimeisistä ns. kapinajohtajista, jotka jättivät Suomen v. 1918 punaisten tappion jälkeen kansalaissodassa. Hänestä tuli Karjalan neuvostotasavallan rakentaja, mies, josta kansa piti ja jolta kysyttiin neuvoja. Hän sai Karjalassa aikaan suuria muutoksia ja edistystä, hän oli pidetty johtaja ja tasavallan teknisen ja taloudellisen toiminnan uudistaja. Kirjan nimi, Viimeinen ruhtinas, tuleekin pienestä pilkasta, kun häntä kutsuttiin Karjalan ruhtinaaksi. Gyllingin kohtaloksi koitui lopulta Stalinin terrori ja viimein kuolema. Omat pettivät, voisi sanoa. Gylling ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä, sattumoisin hääpäivänään, 14.6.1938. Elämänkerta on kuin jännityskertomus, se on elävää elämää, tragiikkaa, myös sotaa ja kuolemaa. Gyllingin osaksi tuli elää Suomen vaikeimmat vuodet ensimmäisestä yleislakosta ja torppariparlamentista aina kansalaissotaan ja siihen liittyviin tapahtumiin asti. Hän oli neuvottelemassa Suomen itsenäistymisestä, mutta myös kansalaissodan alkamisesta. Mainittakoon tässä, että valkoiset joukot olivat jo Mannerheimin johdolla aloittaneet taistelun Pohjanmaalla, kun Helsingin punainen johto vasta päätti liittyä sotaan ainoana mahdollisena tapana puolustautua ja reagoida raakaan mielivaltaiseen tappamiseen ja hävitykseen. Gylling kuitenkin vastusti tätäkin viimeiseen asti. Hän oli parlamentaariikko, ei vallankumouksellinen. Kansalaissota kaikkine lieveilmiöineen vie kirjasta ison osan, onhan kyseessä kansakunnan jakautuminen kahtia vuosikymmeniksi sekä mittava henkinen ja maallinen tuho, vuosien katkeruus ja kauna. Kirjasta käy ilmi myös Ruotsin yllättävä suhtautuminen asiaan; ruotsalaisia joukkoja nousee maihin Ahvenanmaalle, tarkoituksena liittää maakunta Ruotsiin, ”jonne se heidän mukaansa kuuluukin”. Ruotsalaiset tarkkailijat myös kertovat, että he eivät olleet havainneet mitään valkoista terroria, ainoastaan bolshevikien kapinaa ja näiden tekemiä murhia. Samoin tanskalaisilla on ristiriitainen näkemys asiasta; he puolestaan pelkäävät Saksan mahtia. Saksalaiset joukot ovat jo avustamassa Mannerheimia ja maa on kaaoksen kourissa. Kun Tampere palaa, näkyy vain verta ja liekkejä sekä tyytyväinen valkokenraali. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti myös se, miten Mannerheim lopulta valikoitui valkokaartin johtoon... Kansalaissodan eri näkökulmat tulevat kirjassa hyvin esille, myös osa tähän asti julkisesti melkoisen vaietuista tapahtumista ja mielipiteistä. Gylling itse pakenee viimeisenä ensin Viipuriin ja kaupungin antauduttua matkaa salaa Moskovaan, jossa ottaa myöhemmin vastaan tarjotun tehtävän Karjalan kehittämiseksi. Kirja on koottu erinomaisesti ja sen työstämisessä on nähty vaivaa. Tekijälle kiitokset kirjasta sekä valtavasta tehdystä tutkimustyöstä ja kaiken saattamisesta mainioon kirjalliseen muotoon! Työ on ehdottomasti kannattanut – itse luin tämän kerralla loppuun, en malttanut lopettaa.Tästä todella voi nähdä ja tuntea Gyllingin omat sanat ja ajatukset, sellaisena kuin hän itse aikanaan ne tarkoitti. Suosittelen kaikille Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille, etenkin kansalaissodan ajasta tässä on osittain melko uutta tietoa. Gyllingistä itsestään ei ole aikaisemmin vastaavaa kirjoitettu. Vaikuttava ja komea, viiltävän todenmukainen elämänkerta! Teksti luettavissa myös siellä jossakin.
Jos aloittaisin eilisen Huonon Päivän kertaamisen, se tapahtuisi heti aamusta. Jo kotona oli jotakin pientä, ulos lähtiessä kerroksemme valolamput olivat sammuneet, just. Varoittava alku siis. No, takso oli vähän myöhässä, Varastolle kuitenkin päästiin. Varastolla taas kiirusta riitti ja kesken kaiken kaikki hissit menivät jumiin, sillä tavalla vekkulisti, että toimivat vain alaspäin, ei ylöspäin. Satuin olemaan menossa ylöspäin, kun joku tilasi alhaalta hissin. Just! Siinä sitten pungersin itseni 6. krs:ta jaloin, käsillä vetäen. Ei, ei hengästyttänyt, koipia sattui vain aivan stnasti. Muut nauroivat, että saan varmaan nyt sitten liikuntaa. Eikö olekin ystävällistä? *itku kurkussa* Jonka jälkeen vetutti vielä enemmän. Kävin Itiksessä, jonne mennessä kuski oli jo myöhässä ja jätti minut jonnekin taksoaseman luokse – lähemmäs ei hänen mielestään pääse. Sain asiani hoidettua ja ei kun odottamaan uutta noutoa viimaan ja kylmään. Takso tuli oikein reippaasti myöhässä, kimppakuljetus eli haettiin toinen leidi mukaan. Siinä ei ollut aikaa edes turpavöitä kiinnitellä, kun kaveri kaasutteli menemään. Kas kummaa, selvisin hengissä kotoon. Jossa tuo prleen karvatakamus oli tehnyt tepposensa, koska olin tunnin myöhässä – tai muuten vaan. Iso kasa kissanpaskaa on oikein mukava ylläri päiväpeitolla, varsinkin kun se on sotkettu peittoon kunnolla! Silloin meni hermo totaalisesti. Itkua, palelua, särkyä – lääkkeeksi vähän ruokaa, rauhoittavia, juotavaa – paljon lämmintä juotavaa! Näin siis saadaan ihmisen päivä todellakin pilattua varsin perusteellisesti.
Minä sitten eilen ajelin toisen työmatkan vapaa-ajan matkana. Koko päivän juttelin ensin puhelimessa sosiaalitoimiston kanssa, jossa asia tiedettiin ja oltiin heidän mielestään jo korjattu. Sitten meilivaihtoa Iisalamen kanssa tässä seuraavaksi. Ihan vaan tiedoksi, että näemmä Iisalami aina ensimmäiseksi olettaa, että palvelun käyttäjä on joko tyhmä ja itse sössinyt asiansa tai yrittää guzettaa jollakin tavallaa. Kas tässä suoria lainauksia eilisistä viesteistä suoraan Iisalamen älypäiltä:
- Sosiaalivirasto on myöntänyt teille työmatkoja 42kpl:tta tälle kuukaudelle. Jos niitä pitäisi olla enemmän, niin sosiaaliviraston pitää päivittää ne HMPK:n järjestelmään. - Jos sosiaalivirasto on onnistuneesti päivittänyt ne meille ne näkyisi meillä. - Meillä on kuletuspalveluyksikön ohjeistus, että jos asiakkaan matkaoikeudet eivät näy meidän järjestelmässä niin asiakas tilaa itse taksin ja maksaa sen ja sosiaalivirasto maksaa kuittia vastaan asiakkaalle. -Tilaukset on voimassa. Vapaa-aikana menee myös huomenna, ellei yöllä päivity työmatkat.
Ja sitten viimeisin saapunut viesti Matkapalvelut/Sosvi:lta, ei siis sosiaalitoimistosta – aiemminhan jo selitin tämän järjestelmän hienoudet!
Vastaus palautteeseen. Annoitte palautetta työmatkojen tilauksesta etukäteen ja teille oli kerrottu matkapalvelukeskuksesta, että työmatkoja on myönnetty sosiaalivirastosta maaliskuulle liian vähän. Vammaisten sosiaalityön toimipisteessä on vahingossa kirjattu maaliskuulle työmatkoja ainoastaan 42 vaikka tarvitsette niitä 44. Kuljetuspalveluyksikössä on tehty teille matkaoikeuksien korjaus työmatkoihin 30.3.2009. Pahoittelemme virhettä. Terveisin
Että näin, minulla ei ole minkäänlaista oikeussuojaa! Jos minulla ei olisi vapaa-ajan matkoja jäljellä, maksaisin itse, n. 45 juuroa päivässä. Entä jos sitä rahaa ei olisi, näin loppukuusta? Sos.toimistosta muuten kerrottiin, että kesäkuun siirtymävaihetta ajatellen käyttäjille on kohtapian tulossa kysely toimintatavoista yms. Aion tavata sen hartaasti ja pitkään sekä vastata vielä pidemmälti! Ei tämä teistä varmaan tunnu miltään, mutta kun minä en oikeasti pääse liikkumaan bussipysäkille asti... minulla on silti normaali työ ja tarve liikkua muuallakin tiettyjen aikataulujen mukaan. Ei, en minä jaksa! Lisäksi eilinen koko päivän kestänyt kurmuutus sai aikaan sen, että pystyn tuskin kävelemään tänään. Sattuu ja särkee niin vietävästi, että tekisi mieli huutaa ääneen!
Minusta olisi mukava joskus kertoa joitakin kivoja tai edes hauskoja uutisia. Valitettavasti sellaisia ei vain ole kohdalleni osunut. Lupaan, että postaan heti, jos niin tapahtuu – siihen asti saatte kärsiä näistä samojen asioiden vatkaamisesta.
Alan taas hermostua, käyn tempaisemassa kourallisen mömelöitä ja nikotiinia, ziitos, tauon paikka!
--------------------------------------------
Purrrrve! Nyt toi mami on vihane, mä tiän. Mutt miks tuli myähää himaa. Ja miks mä taas en muistanu niit judekoi. Ei oo mun vika, ei oo! Mä oon vaa piän kissi, nih. Mutt myännetää, ett kakin peitoll ja sitt vähä pyärittelin peittoo viälä siinä, piilotin sen jutskan. Enkä ollu tiätävinää, ku toi tuli himaa. Siithä tuli taas iha miäletöine huutosotamekkala. Nukuin sitt bases ihan itte, uskaltanu ton viakkuu. Oon saanu ruuat ja kaikki, enkä mitää arestii edes. Mutt nyt se taas suihkuttelee sitä haisuu joka paikkaan, mä tiän. Ja kälättää mulle, en tykkää (oma vika, toim.huom.). Mä meen goisiin, toi voi ettii jonku typerän foton!
Juu, toivottavast teill menee paremmi tänää!
--------------------------------------
Vincent, jos sinun pieni pääsi muistaisi edes pari asiaa!
Päivän slogan: Jos jokin menee huonosti, se sitten vain menee huonosti – aina.
Luettua: Marianne Peltomaa – Pimeä portaikko. Vera Gröhn ratkaisee jälleen. Gröhnin kotitalossa, aivan naapurissa pahoinpidellään, tapetaan tai murhataan nainen. Mikä on motiivi ja kuka syyllinen? Vera on emotionaalisesti sotkeutunut juttuun, koska naisen 3-v. tytär on jo tutustunut häneen aikaisemmin. Toki asia ratkeaa ja silleensä. Aivan luettavaa käyttödekkaria eikä ollenkaan pahimmasta päästä. Dekkarien kavereille, jotka arvostavat myös inhimillisiä piirteitä jutussa ja sen selvittäjissä.
Olipa taas kehno ja levotoinen yö, niin se on aina maanantaita vasten. Ei auta, Varastolle pitää kuitenkin. Tietäisipä vaan miksi? P-P on poissa eli lomalla, se tuskin kuitenkaan tällä kertaa vähentää töiden määrää. Ei huvita, ei kiinnosta, ei.
No niin, piristyinhän minä sitten eilen kuitenkin. Joskus aamulla siis. Aloin istuttaa chilejä, mutta huomasin kolmen muun kukankin olevan juurtumassa ja pakkohan nekin oli saada multaan. Ja chilit. Sitten jäikin enää kudzut ja muut muhimaan ja odottelemaan. Ei ollut enempää multaa. Ei ollut ketään, joka hakisi. En minä kertakaikkiaan kehtaa joka päivä soittaa Belgarionille, että tulisi ja tekisi sitä ja tätä, en jumankauta. En minä ainakaan tuon ikäisenä olisi viitsinyt, tai siis tuskin. Että vältän viimeiseen asti kiusaamasta ketään ainakaan liikaa, jos nyt joudun pyytelemään apuja. Voi veddu, että sekin taas kismittää. Juu, siis istutin, siivosin jäljet, imureerasin, kastelin ja hoidin muun viidakon. Lueskelin ja kirjoittelin ja vetelehdin iiBeissä (huusin tosi mageet kissicorwikset, hei!) ja muuta mainittavaa. Lisäksi raahasin itseni ruiskuun palelemaan, tein ruokaa eli sitä tofuseesamiappelsiinia, ragunaporganoita ja sillivoileipiä. Siis tofut yms. evääksi, pari seesaminäkkäriä lounaaksi. Ja jättekuppi hyvää kaffetta. Olin niin tehokas, että oikein ihmettelin. Tosin se tehokkuus lopahtikin hyvin äkkiä sitten, kun oli aika mömelöiden lakata vaikuttamasta.
Tilasin taas matkat HMPK:sta, ja tulikin mukava viesti, perkele! Suora lainaus ”Kiitoksia tilauksesta. Sosiaalivirasto oli myöntänyt Teille jostain syystä liian vähän työmatkoja tälle kuukaudelle (42kpl). Jouduin tekemään Teidän maanantain ja tiistain töistä paluut vapaa-ajan matkoina.” Laitoin heti noottia, että olenko ilman syytä poissa työstä? Vai mitä tämä tarkoittaa? En minä haluaisi käydä töissä, mutta minun on pakko. Luvaton poissaolo on ainakin irtisanomisperuste, jollei peräti työsuhteen purkuperuste! Arvatkaas onko kivaa, jos olisin käyttänyt kaikki matkani? Ei – en piruuttanikaan menisi töihin, en taatusti. Jos joku on virheitä tehnyt, en se tälläkään kertaa ole minä. Siitä olen satavarma! Pitäkää taksonne, minä jäisin paljon mieluummin kotiin lukemaan... Katsotaan, mitä tähän vastataan, minä pidän teidät toki ajan tasalla =E
Että voidaankin vajaatehoista ihmistä kohdella kuin koiraa!!!
No, tarjolla on siis kaksi menoa töihin – en halua vapaa-ajan matkojani käytettävän työmatkoihin paluukyyteinä. Se on eettisesti väärin. Minä jään tiistaiksi kotiin ja ilmoitan syyn esimiehelleni, katsotaan mitä mieltä hän on. Tässä kuussa kun yllättäen on 22 työpäivää eli matkoja tarvitaan 44 kpl, laskin juuri uudestaan! Joku jossakin ei siis osaa edes laskea. Argggggggggh *kirkuu*!
Taidan tarvita tänään rauhoikkeita enemmän tai vähemmän, parasta kuitenkin varautua hyvissä ajoin ja tarkistaa matkamömelörasia. Nyt täytyy käydä vähän ulkona rauhoittumassa, alan taas kiihtyä, kun kirjoitan asiasta. Ai että, miksi nämä asiat juuri minun kohdallani näyttävät aina tökkivän...
------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Juu orja eile taas hermosteli, ei mulle niinku ku muute. Sitt se goisi taas kehnosti, ponppi ylös ja kiäri ynpäri ja silleensä. Ei kiva, mä voinu taaskaa goisii sen viakus, piti mennä jalkopäähä. En saanu eilenkää sitt kunno muanaa, mutt onneks nyt on taas semmost kissimuanaa, ku mä voin sentäs syädä, ja kaakkei ja kalkonii aamuks. Nyt mä just vetelen aamupalaa, oliki jo karmee nälkä. Heräsin toho, ku mami nous keittelee kaffet ja kärtsään sen leipii. Hyi, pahalt haisu sen ruuat, jälks. Se yritti väittää, ett jotai sen vihreit on menny kualeen, ku mä oon rämpiny niit. Tota, nii, oonha mä tiätty käyny siäl tsekkaas kaikkii. Voi olla, ett oon menny vähä tassull koittaanki. Mutt ei ne nyt nii herkkii voi olla, hei, eihä?! Ei oo mun syy, mä syänki vaa melkeestäs kuivii lehtii niinku. Ett ei kissiikää voi mist vaa syyttää. Mä oon kilti, mä. Oon varpist, ainaki yritän, ihan joka päivä vaiks oonki yksi. Nih kerta. Täss mä taas otan relaa, vaihteeks. Ei must oo muunlaisii fotoi, ku mä en kerta suastu niihi!
Kliffaa ekaa viikon päivää kaikill – pidetää me kivaa ku orjat menee röihi!
------------------------------------
Vincent, aina yhtä jalomielinen ja ymmärtäväinen karvatakamus.
Päivän slogan: Ei minun tarvitse töihin päästä, mieluummin haluaisin päästä nukkumaan.
Luettua: Mark Haddon – Harmin paikka, sekoilua perheessä puolin ja toisin. Isä on eläkkeelle jäätyään alkanut nyt lievästi sekoilla, pelätä ja epäillä sekä menettää järkensä hallittavalla tavalla Tyttären toinen avioliiitto perutaan, mutta jotakin tapahtuu silti. Samoin homopojan parisuhde rakoilee oudosti ja vaimolla on rakastaja. Lopussa kuitenkin asiat tuntuvat järjestyvän, kummallisilla tavoin yhteisymmäryksessä. Ihan luettavaa tavaraa, ei suurta kirjallisuutta. Kelpaa matkalukemiseksi, mutta en nyt mitenkään suuresti suosittele, kepoista on tavara kuitenkin. Jera Hänninen – Jyrki Hänninen – Kallis köyhyys eli kuinka hyvinvointivaltio purettiin ja köyhyydestä tehtiin bisnestä. Tätä suosittelen jokaikiselle luettavaksi. Leipäjonoja, perintätoimistoja jne. Kattavat katsaus köyhyyteen ja sen ilmenemismuotoihin sekä siihen, mistä köyhyys nykyisin johtuu. Hiukka poleeminen, kuten pitääkin. Lopussa Sata-komitean pähkäilyä sekä pääministerin haastattelu sekä tekijöiden omat parannusehdotuket. Varsin mainio opus, kirjastosta voipi lainata toistaiseksi ilmaiseksi ja lisää siellä muualla asiasta! Erittäin luettava opus – suosittelen jokaiselle suomalaiselle! Pauliina Susi – Pyramidi, kirja verkostohuijauksesta ja siihen lankeavasta Sinistä. Sini kuitenkin pelastuu tilanteesta, koska saman tyyppiseen huijaukseen aikaisemmin kaikki rahasta (ja muiden lainatut rahat) sijoittanut nuori mies avustaa häntä paljastamaan huijauksen ja tekemään ilmoituksen poliisille. Rahat ehtivät mennä, huijarit ovat liian nopeita... Aika hyvä esitys verkostomarkkinoinnista ja pyramidihuijauksesta, sen voittajista ja häviäjistä – suosittelen! Mikko Reitala – Tähtihetki, rockbändin uudelleen tuleminen rikoksen kautta, tai ainakin yritys. Päähenkilönä Pablo, joka vain haluaa soittaa ja muistelee bändin kultahetkiä vuosia sitten. Nyt erästä heistä väitetään poliisin ampujaksi ja syytetään muustakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin riittää, mutta pääosassa on musiikki ja bändi, sekä nainen Tilda. Ja lopussa asiat selviävät, tietty. Varsin luettava kotomainen jännäri vähän erilaisissa puitteissa kuin normaalisti. Suosittelen, juoni ei selviä aivan heti ja kerrontakin kantaa kivasti eli ei paha ollenkanas!
Eipä taas ole tälläkään kertaa mitään iloisaa kerrottavaa. No, olen kyllä nukkunut – edes, jos se jotakuta ilahduttaa. Tainnuttanut itseni hyvin aikaisin illalla uniavitteilla, että pystyy edes jotenkin pungertamaan itsensä Varastolle.
Niin, Varastolle. Eilen oli osastokokous ja P-P väänsi taulukkoa ja tavoitteita. Uskokaa tai älkää, meillä on nyt jo alimiehitys osastolla ja lisää tulee. Tod.näk. ketään ei tule tilalle. Silti P-P huomautteli, että ne tavoitteet (ne prleen laskennalliset) tulee saavuttaa. Toki, toki, ihmettelen vaan. Tässä on väännetty hommia heikkopäisenä jo pidemmän aikaa. Ei paljon naurata, ei naurattanut muitakaan. Poistuimme sitten suoraan töihin. Itselleni on langennut se pieni osa muiden tehtävistä, eipä juuri kummoinen, mutta sellainen osio, mikä ilmeisesti ei muita kiinnosta ja on simppeliä perushommaa. Miellellänihän minä sellaisia väsäilen, jos aikaa on. Ei vaadi juurikaan ajattelua, kunhan vain tarkistaa tietyt perusasiat. Toisaalta eilen kiireessä mokasin, no, sen korjaan tässä heti aamulla, ei siinä sen kummempaa. Nolottaa vain, joku ehti jo nähdä sen... *nolo virn*.
Töistä lisää jos vielä puhuisi, ei kohta taida olla kavereillakaan töitä. Mm. Helsingin kaupunki aikoo irtisanoa väkeä – ja kas kummaa, aika moni tuttu ja kavereitakin Malmilta, on siellä töissä. Ei hyvältä näytä. Saati sitten niiden kohdalla, jotka ovat pikkufirmoissa töissä. Huolettaa tuon erään perheystävän pojan firmankin kohtalo, vielä on mennyt jotenkuten, mutta entä jatkossa? Eiväthän nämä asiat suoraan minua koske, mutta silti. Jossakin on jotain vikaa ja pahasti!
En ole kertonutkaan, että tilasin Belgarionille erään lehden, kun sain kinuttua opiskelija-alennuksen siihen, vaikka lehti tulee minun osoitteeseeni, minä maksan laskun ja molemmat luemme sitten lehden. Ja tässä nyt lukijoille arvuuttelun paikka: Minkä lehden Welhotar tilasi? Ihan taustaksi vain, että me molemmat pidämme HS:n nettisivuja lähinnä hupisivuina nykyisin. Asiaa on, asenteellista, mutta myös paljon paashaa seassa. Ei HS nyt muutenkaan ole kunnostautunut puolueettoman tiedon välittäjänä. Eli HS se siis EI ole. Mutta oikein arvaajalle Welhotar lupaa lähettää jotakin, esim. kirjan (tai jotakin muuta, jos arvaaja tunnustautuu oikealla nimellään)! Kilapilu, ikäänkuin, tunnetteko minut vai ettekö?!
Muuten olen taas kipeä, väsy ja kettuuntunut – liekö tämä sitten perusluonteeni. Siksi en jatkakaan jorinaa tänään sen enempää. Sen verran raskas pläjäys tuossa jo tulikin.
-----------------------------------
Purrrrrrrrviska, kavrut! En tajuu, tois skrivas hirmu vähä, vaiks ei sill koskaa muuteskaa oo asiaa. Eile mä vedin taas sen kaas semmoset juaksuhepulipiilojudekat, oli kliffaa. Ja sitt sain taas maistaa fisubiiti, muute tuli vaa tavismuanaa. Hei haloo, mulle luvattii mjunuaisii melkee viikko sitte jo. Eiks ne muka oo sulanu? Hei orja, ei ne itestää osaa kävellä tualt pakkasest tiskipöydäll! Pitäis tekee jotai, jos vaiks orja tunkis noi tumppusa sinne ja ottais ne vegs. Mua haamittaa, mä haluun kunno safkaa. Mun tarvii kans jaksaa olla virkeen ja timmis kondiksess, noin niinku kevät aatelle. Ja ainaski kesää, ett kaikki gimmat näkis mun sikspäkin ja komeet kaavat. Nii ett ois tää orjanki eduks, ett mä oisin kliffan näköne. Oon mä tiätty muutenki, mutt kunno safka niinku... edesauttais siinä (eiks ollu hianost sanottu, mä lunttasin tualt muualt)! Ei oo must kuvei, orja ettii – samall vois ettii sen safkan!
Kliffaa päivää kaikill!
--------------------------------------
Vincent, voiko joku olla noin itserakas – ai niin, Vincenthän ON kissa ,D
Päivän slogan: Jos ihminen on sitä mitä hän syö, alkaako kasvissyöjä muistuttaa vihannesta?
Luettua: Pentti Kirstilä – Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa, uudelleen luennassa eikä paha ollenkanas. Kyllä Hanhivaara pitää pintansa edelleen, Welhotar jaksaa siis lukea nämä ainakin kahteen kertaan. Suosittelen kotimaisen dekkarin kavereille, toimii. Raimo Pesonen – Erityisosaajia, hiukan sekava, mutta hyvä pienoisromaani. Kaikkien henkilöiden tiet risteävät jossain vaiheessa, miten kulloinkin. Melkoisen tosi ja kaunistelematon kuvaus nyky-Suomesta, sen häviäjistä, pahoinvoinnista, rikoksistakin jne. Welhotar suosittaa, minä pidin. Tosin hiukan tuo sekavuus häiritsi, mutta kun itsekin on välillä sekaisin, niin turha tässä on urputtaa!
Varsin omela ilmestys nuo vahvemmat kipumömelöt. Nimittäin kun niitä vetelee pari päivää, jossakin vaiheessa toisen päivän puolivälin jälkeen tulee parin tunnin ajaksi lähes kivuton olo ja se on hyödynnettävä eli sänkyyn ja silmät kiinni. Ei, ei nukkumaan vaan tunnustelemaan, millaista olisi kivuton elämä! Melko miellyttävää, särky on olemassa, mutta sen verran kaukana, ettei se juurikaan tunnu. En osaa enää edes kuvitella, millaista olisi elää ilman kipuja koko päivä, saati sitten pidempään. Tai pystyä kävelemään kivutta.
Josta sitten näppärästi siihen, kuinka minulle on hiukan huomauteltu kenkäostoksista. Minä haluan kesäkengät. Piste. Minulla ei ole jalkaan sopivia kenkiä. Piste. Kun nyt ostan kesäkengät, haluan, että ne ovat täydelliset. Siksi, että ne todennäköisesti tulevat olemaan viimeiset kesäkenkäni. Missä ne kengät enää muka kuluisivat? Taksossa, prle vai? Pyydän, että asiaa ja kulutustani sekä tätä jankkaamistani paheksuvat katsoisivat asiaa vaikkapa tällaiselta vaatimattomalta kantilta.
Olen muutenkin lievästi itse vaihteeksi raivokkaalla päällä. Kyllä, aion taas valittaa siitä, että pitäisi aina olla pyytämässä apuja. Jumaleissön, jos minulla olisi rahaa, palkkaisin jonkun tekemään ne asiat. Ei tarvitsisi pyydellä ja anella, ei myöskään vänistä ja itku kurkussa imuroida kuten eilen. Siitä saa nimittäin stnanmoiset käsisäryt, kiitos vaan. Vielä olisi pitänyt muutakin. Jaksu loppui, itku tuli. Minä olen hyödytön jopa kotona. Perkele! Kelpaan vain kissan ruokkijaksi ja huoltajaksi. Kumma kyllä, minut silti pakotetaan töihin.
Joku Iisalamesta lienee ottanut asiani taksotilauksista oikeaan käsittelyyn. Eilinen tilaukseni oli äärimmäisen puhtaasti toivomusteni mukaisesti toteutettu, toivottavasti toimii myös käytännössä. Tänään siis Vii Voaniin ja muutenkin Hakikseen. Lista on pitkä, mutta edukas. Siitä ainakin voi olla iloinen; saa tuoretta tofua ja mausteita, bambusuikulaa ja vähän muutakin. Kissille hallista niitä mjunuaisia, jos hovihankkijalla sattuu olemaan. Ja ei, hovihankkijani ei ole Reinin liha... ihan se tavallinen pulju siinä vähän kauempana, jossa myydään kaikkea kivipiirasta lähtien. Yleensä siellä asioinkin minä runsaan aasialaisvahvistuksen kanssa. Itselle voisi ostaa vähän jotakin fisua, silakoita jopa, jos hinta on sopiva. Ans kattoo taas. Voi olla, että jaksu loppuu sielläkin eli koivet tekevät tenän. Niin on tapahtunut aikaisemminkin, onhan siinä kävelymatkaa peräti ainakin 200 m. Ymmärrättekö te yleensä, mistä minä puhun?
En minä jumalauta tahallani ole kävelemättä, minä EN PYSTY SIIHEN!!! Siksi minä en myöskään lähde ulos, ravinteleihin, mihinkään. Nolaamaan itseäni, kävelemällä omituisesti ja istuttuani yli puoli tuntia horjun ja huojun ylös noustessani, olen jäykkä enkä pääse mihinkään. Arvatkaas huviksenne, tunnustelkaapa itse, miltä se tuntuisi. Ihan vaan vaikka kotilähikapakassa. Tai kuvitelkaa, että akillesjänteenne olisi jatkuvasti äsken katkennut – siltä se nimittäin tuntuu, ja sen lisäksi särkyä vielä koivissa yltympäriinsä. Tämä ei todellakaan kohta jaksa. Kyllä, kipuunkin tottuu, jonkin verran. Mutta ei siihen jatkuvaan, ei sitten millään. Eikä niihin puukotus-puikotus-vihlaisuihin, joita tulee täysin odottamatta kävellessä Varaston käytäviä varo-varo-vasti.
Aivan, minä menen ja otan tuosta 2 + 1 + 1 mömelöä, lisäksi parit poretabletit. Klo 10 tienoolla vetäisen taas parit kipumömelöt. Illalla tarvittaessa lisää. Sitten vielä yöksi 1 + 1 + 1 erilaisia uniavitteita, niillä saattaa jopa saada nukuttua sen 4 h, joskus jopa 5 (epätod.näk. toim.huom.)! Että kivaa päivää vaan teillekin.
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Mä oonki saanu heekkui. Sain tosi ison biitin fisuu ja söin sen tiätty tosi noppaa. Sitt sain uutta kissinmuanaa ja uusii hampulikaakkei. Kyll on aika hyvei kaikkii. Ja sitt tänää toi lupas ainaski katella niit mjunuaisii. Ja oon ollukkii melkee kilti. No, tota, juu... mamill on kaks reikää toises koipises. Aika isoi reikei, niist tuli blodee oikee kunnoll. Mä haukkasi vähä, ku suututti. En muista enää mikä, noi helmat vissii tai en saanu kaakkei tai jotai. Nii ni purasin sitt iha reilust. Salaa tiätty, ku se kömpi punkkaa. Ei sitä muute ehri purast. Vähäks se taas puhu rumei. Mutt pian me oltii kavrui. Emmä sitä tahallaa, tai ainakaa siis melkee. Mutt jonku aikaa se vähä meso, ku blodee tuli ja sillee. On se vähä raadellu näköne kyll, ku sama koipi viimeks puretti-raavitt kans. Ois ite kiltimpi kissille, nih kerta. Muute mä oon goisinu ja tsiigannu ton koneel istumist. Eilenkää muut just tehny, toss vaa nakutti ja selas ja sillee... Ei ees leikkiny mun kaa. Oltii me kyll partsill, mutt ei se oo sama. Emmä kyll oikee jaksunu eikä huvituttanukkaa mikää oikee leikki. Semmost enempi ruakaleikkei vaa. Tänää se sano, ett tulee viäl aikasemmi himaa. Ois kyll kliffaa, ainaskii jos on niit tuliaisii. Mä nyt odotan jo ihan hirveest! Jänskättää oikee.... Juuei, ei oo must taaskaa kuvei. En oo antanu ottaa. Joskus toiste sitt. Ku oon sill tuulell. Tommose orja löys tähä.
Ai nii - tosi kliffaa viiko alkuu!
-----------------------------------
Päivän slogan: Meille on jaettu kortit ja niillä on pelattava – toiset vain osaavat fuskata paremmin kuin muut!
Luettua: Asta Leppä – Sinä et hävinnyt. Tositarina miehen kuolemasta moottoripyöräonnettomuudesta ja naisen selviämisestä surusta. Vihasta, toivottomuudesta, kaiken kokemisesta, mitä toisen kuolema tuo mukanaan. Selkeä, tunteet esiin tuova kirja. Suosittelen! Brian Francis Slattery – Avaruusblues, muuan rakkauslaulu. Erittäin outoa scifiä, jossa mukana kaikkea mahdollista jännityksestä lahkoihin, rakkauteen, vinkeään biletykseen oudoissa paikoissa ja kummallisuuteen yleensä. Suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat pitäneet vaikkapa Vonnegutista... se lähinnä tuli mieleen. Sanojen makustelua, oikein mukavaa. Welhotar piti. Augusten Burroughs – Kuivilla. Augusten jatkaa ns. aikuisena elämäänsä, muistattehan Juoksee saksien kanssa. Nyt Augusten on töissä mainostoimistossa tai, no, oikeastaan dokaa myös työkseen. Lopulta työnantaja pakottaa hänet katkolle, vaihtoehtona potkut. Katko toimii ja Augusten pääseekin kuiville, sen iänikuisen AA:n avulla. Työ alkaa sujua, vaikka joku tekeekin myyrintyötä toimistolla. Rakkauselämä ja upeat miehet kuitenkin sekoittavat taas pakan. Lisäksi paras ystävä on HIV-positiivinen, sairastuu ja kuolee. Ja August ratkeaa... seuraa taas viinan ja kokaiinin huuruisa viettelys. Aivan yhtä hyvä, kuin aikaisempikin elämänkerrallinen romaani. Welhotar piti tästä niin kovasti, että aikoo hankkia tämän jossakin vaiheessa omaankin hyllyynsä. Ehdottomasti kaikille huuruista pitäville!
Huomenta-yötä vaan, taas kaikki! Uni on edelleen hyvin piiloksissa, unihiekkatoimitukset pahasti jäädyksissä eikä sitä kaveria ole siis vieläkään näkynyt. Kirottua – aion tänään ja huomenna vedellä taas vähän rajummat mömelöt, omisarviskin suositteli. Särkylääkkeiden vaihtelu tuo niihinkin vähän enemmän ytyä ja itselle ehkä paremman olon ja jopa unta. Särkyä on tämä viikko riittänyt, eilen jo pelästyin myös koipien ulkonäköä. Ovat aika pahat, näin pahana olivat viimeksi n. 1.5 v. sitten. Voisikohan stressi vaikuttaa, täh?
No sitten ihan tähän itse asiaan! Eli – kyllä, keskustelin erään tahon juristin kanssa tästä HMPK-asiasta. Lääninhallitushan on huolellisesti seurannut toimia ja valituksia on tullut runsaasti. Nyt kuitenkin siirtyminen Palmian alaisuuteen tapahtuu 1.7. ja kannattaa odottaa, sano. Kestää ja odottaa! Silloin on odotettavissa joitain uudistuksia.... Jaksaakohan sitä? No, lisäksi kuulin myös, että tämä minulle vastaillut taho on myös saanut runsaasti paskaa niskaansa (mitä en tod. ihmettele!). Sovitaankos niin, että jos minun matkani jotenkuten toimivat vielä jäljellä olevan ajan, minä en tule häiritsemään teitä? En kyllä pyydä mitään anteeksikaan. Sen verran matalamielinen oli viime viikko. Niin että tasapeliä tässä ehdottaisin. Muutenkin keskustelu oli varsin valaisevaa, tai osin ennalta arvattavaa. Mm. kantelut olivat koskeneet lähinnä kuskien suhtautumista asiakkaisiin (juu nou, vammainen, kääk!) sekä kyytien yhdistelyä ja niiden toteutumista (Helsinki sight seeing edukkaasti!). Myös näitä heitteillejättöjä ja odotteluja oli ollut. Että tämä näin tiedoksi. Lisäksi sain parinkin juristin numeron joille soittaa vielä tarvittaessa ja varsinkin sitten kesällä, heti jos ja kun aihetta on. Varsin oli valaiseva juttuhetki. Jopa minä rauhoituin! Ainakin hetkeksi siis, nyt on kuitenkin joku taho, jonne olla yhteydessä. Lupasi jopa, että on toivottavaa ja saa soittaa *köh, olenhan Varastolla*!!! Kerrankin jotakin hyötyä siitä, että sanoin soittavani sekä yksityishenkilönä että olevani Varaston työntekijä *virn*.
Eilen kotimatka oli kyllä taas taksohenkien pilaa! Toista viikkoaan ajeleva mamu kuljettajana. Ei tiennyt edes, missä Malmi on eikä osannut laittaa navia päälle. No, minä sain leikkiä navia Malmille asti eli vielä postin kautta. Juu, kotoon päästiin, oikeaa kautta ja ilman vammoja, vaikka kuski ei oikein uskonut ohjeitani joka kohdassa... tyypillinen mies, pthyh ,D No, sitten vielä maksu – hän ei osannut käyttää vanhaa kortinlukijaa. Minä neuvoin *huoh*, onneksi sekin tuli opeteltua kerran erään vanhemman kuskin ollessa asialla. Kaikki siis meni ihan ok, jos ajatellaan, että kaverilla tämä oli varmaan ekoja vammaiskeikkoja *tsihih*. Korttikin pelasi jne. Mutta kyllä huokaisin helpotuksesta, kun pääsin kotoon.
Niin, ziitosta taas vaan, kustantaja oli muistanut yhdellä aika paksulla kirjalla – tämä kiittää, arvostelee sen ja on hyvin tyytyväinen!
Varastolla on taas riittänyt töitä, juu, nimittäin osa väestä jää taas talvilomalle. Argh. Puolet porukasta on jatkuvasti lomalla, pitää loppulomiaan pois ym. Tarkoittaa myös sellaisia pieniä sumia, kun haluavat tyhjätä pöytänsä viikon tahi parin ajaksi. Ja Welhotar toimii. Ei nyt mitään kamalaa kiirusta, sellaista sopivaa. Eilen söimme työkaverin kanssa muuten aamiaiseksi suklaamoussekakkua ,D Emme olleet eräissä The Pippaloissa ja jääkaappiin oli jätetty sitten isot keot jääneitä kakkuja. Me satsasimme tuohon kakkuun. Oli muuten hyvää – tuli taas vuoden kiintiö kakkua kietaistua nassuun kaffen kanssa =D
Jahas, lauvantai. Kauppalista on tosi pitkä, en ole itse käynyt kaupoilla pariin viikkoon. Ilmankos tämän viikon eväkset ovatkin olleet vähän kehnoja. Jääkaappi on surkean tyhjä, vain mausteita... Pakko rahdata säkeittäin vihanneksia ym. sekä käydä atteekissa täydentämässä mömelövarastoja. Onneksi on Belgarion!
----------------------------------
Purrrrmenta, kaiffat! Juu hei, toi ei siis taaskaa osaa goisii. Pyärii vaa, ynpäri ja ynpäri. Ja hyppii ylös ja takasi. Mä joudun oottaa tähä asti, ett pääsen kunnoll unee. Epist. Onneks ne menee tänää kaupoill ja tua mullekkii kaikenlaist, varpist tua. Ja ainaski toi ostaa jömmaa kaikkee, mist mäki voin saada osan. Ja Poikaki tulee, mmmmm. Ja me saadaa varmaa jotai parempaa safkaa. Nyt onkii ollu aika ankeet. No joo, donarii kyll, sitä on ollu. Ei paljo muuta. Illall mä oon päässy nyt partsill tsiigaa monee kertaa. On jo sen verta valosaa ja lämpöst, ett mä näen tsiigailla siält kaikenlaist. Mä kiipee mun koritualin selkämyksell ja kattelen mitä tapahtuu. Eilenkii oli semmone iso jänskä tiätyäkone, ku piti hassui äänei ja oli valoi ja kaikkee. Sitä mä jaksoin kattella vaiks kuin pitkää. Oli se nii jännä. Voi ku tulis viäl lämpösenpi, ett ovi vois olla auki ja mä pääsisin tonne iha pitkiks ajoiks ja vaiks goisiin. Se on mun miälest iha parast semmone. Mutt tarttee viäl oottaa. Mami sano, ett joku viäl tulee ja pesee ne ikkunaklasitkii, ett näkee paremmi. Joo, hianoo, iha mua varte >o< Ei oo sitt taaskaa must kuvei. En oo halunnu olla kuvattavan ja mun unikuvei tei ootte nähny jo ainaski sata tai useemma. Ett toi ettii toho jonku muu.
Kliffaa viikendii ja paljo heekkui kaikill – nii ja Lokistania leideill oikei hyvää naistepäivää huamiseks <3
----------------------------------------
Vincent, herrasmieskolli, ilman muuta!
Päivän slogan: Ilahduta sinäkin ympäristöäsi ja pysy tiukasti kotona viikonlopun ajan!
Luettua: Unio mystica on vielä hieman kesken. Voisin melkein lausua muutamia sanoja nyt jo, mutta ei sittenkään. Sanon vaan, että ei ole aivan sen arvoinen kuin mainostettu on. Uskokaa pois!
Jotkut/joku taho näyttää vakoilimen ja kysymysteni perusteella erittäin huolestuneelta. Mahdoinko sohaista sellaiseen paskakasaan, joka jossakin kohtaa hajahtaa? Eilen ei enää vastailtu kunnolla kysymyksiini, vaan luettiin suoraan toimintaohjetta, armeijameininki, sano. Toivottavasti kaikilla tytöillä ja pojilla oli kivaa blogini parissa *tsihih*, niin kovastipaljon siellä eräästäkin osoitteesta vierailtiin ja etsittiin tietoja. Voi-voi, ei ole sitten työssäkään ajankäyttöongelmia!
Minulla on tänään puhelinneuvottelu erään juristin kanssa. Ihan totta, ihan tätä(kin) asiaa koskien. Ei minua voida kohdella kuin pentua tai päätöntä karjaa, jos olen käyttänyt ao. palvelua täysin moitteetta ja ilman mitään mainittavampia ongelmia kuitenkin jo jokusen vuoden. Niin että, miten yhtäkkiä kohdallani aletaan lukea kuni piru Draamattua, kele? Eikö vain olekin mielenkiintoista, kun herättää nukkuvan louhikärmeksen.... Antaas kattoo, mitä tästäkin siis tulee. Tosin nyt täytyy sitten myöntää, että refanut oli kuin olikin oikeassa eilisessä ensimmäisessä kommentissaan!
Ja sitten on ihan pakko kiittää Iisalamea ja neiti X:ää, joka hoiti asiani eilen kuntoon mitä parhaimmalla tavalla! Kiittelen ja niiailen itku kurkussa... ihan totta.
Muutoin nämä alkuviikon seisontaharjoitukset ovat aiheuttaneet mielettömät lonkkakivut oik. lonkkaan, oik. koiven jämähtämisen jälleen puuduksiin jo hetken päästä sekä koristeeksi vas. pohkeen komean turvotuksen – sellaista ei olekaan ollut taas pitkään aikaan. Että näin! No, tänään pitäisi kaiken toimia normaalisti, samoin huomenna ja ensi viikosta ei tiedä vielä kukaan muutenkaan mitään! On vaan ollut Varastolla aika ikävä toimia puolitehoisena ja hemmetin väsyneenä. Unta olen saanut pari tuntia yössä. Senkin korjaan viikonlopun jämäkällä mömelökuurilla.
Mutta nyt – yleisön pyynnöstä (sen yhden siis) – Welhottaren koekeittiö esittää mahdottoman helpot, nopeat ja kohtuuhalvat heekut:
KIIRUS JA EDUKAS FEIKKI-THAI-KALAKEITTO
1 pss Oriental pannuvihanneksia (Liiteristä torpso) 1 pkt pakastekalaa (vaikka seitä, Liiteristä torpso) 2 kasvisliemikuutiota 1 iso sipuli reilu pätkä purjoa valkosipulia maun mukaan (eli reilusti...) 1 pieni tlk kookosmaitoa (tai kuivakookosmaitoa sopivasti) sitruunaruohoa (jos sattuu olemaan) sitruuna- tai limemehua ruiskaus 2 tl currya (ainakin) 1 rkl tandoor masalaa (ainakin) 1/2 rkl inkivääritahnaa (ainakin) 1/2 rkl sambal oeleekia (ainakin) pari rkl kuivattua tilliä
Sulata pakastekala kokonaan sulaksi, hätätilassa vaikka kuumassa vedessä (siinä ON muovi päällä!). Heitä kasvisliemikuutiot n. litraan vettä, pilpo sipuli pieneksi, purjo tikuiksi ja valkosipuli pieniksi biiteiksi. Kun liemi kiehuu reippaasti, heitä sekaan vihannekset ja mausteet. Kypsennä rapeaksi, ei kauaa kestä. Paloittele sula kala isoiksi paloiksi, heitä ne mukaan sekä kookosmaito. Pidä liedellä niin pitkään, että kala on nippa-nappa kypsää. Lisää loraus sitruunan tai limen mehua, jos sitruunaruohoa tuoreena ei ole. Tarkista maku sekä nesteen tarve eli onko sitä riittävästi, jos ei, lisää vielä vähän vettä. Syö isosta kiposta ja nauti!
ITKETTÄVÄÄ LEIPÄÄ
1 pala täisteräleib (tai vastaavaa tummaa leipää) paahdettuna 1 viipale juustoa 1 viipale kalkkunaleikettä Dijon-sinappia 1 tl raastettua piparjuurta 1 rkl tujua Ukrainan tms. vihannessalaattia (valkosipulia)
Paahda leipäpala. Levitä hopusti päälle juusto, kalkoni ja ohuelti sinappia. Ota purkista (tai raastahan itse) 1 tl piparjuurta ja levitä se kokonaan leivälle eli reunoja myöten. Tähän väliin voipi viipaloida kynnen valkosipulia. Kasaa päälle jotakin vahvaa etikkaista salaattia (esim. Ukrainan salaattia, jossa on vihreää tomaattia, vahvaa paprikaa, sipulia, valkosipulia jne.) tai suola/herkkukurkkua. Tuoksu jo itkettää ja syöminen varmasti. Eikä lisääkään saa... =D Kuuluu sarjaan Erittäin Pieniä Herkkuleipiä, täisteräleib on hyvin ohut viipale, koko n. 3/4 normipaahtoleivästä.
Mutta on sentään maamme turvattu, kun kerta pigviinejäkin suojellaan näin innokkaasti *eheh*. Tämä tykkää pinkuista kyllä kovasti!
------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei kyll mullaki ois ollut uutine, se karvatoine kissi. Mutt ku kaikki kerta o jo nähny sen. Nii ni ei sitt *möks*. Eilenkää mull ollu mitää, ei tääll kyll mitää tapahtunukkaa. Melkee joka päivä oon saanu jotai hyvää safkaa tavissafka lisäks. Ja kissikaakkiiki on kaht plaatuu, ett ei paha olleskaa. Muute oon ollu himass iha rauhass ja kilti kans, juu. Tarvii ollakii kilti, noi menee huamenn taas kaupoill eikä koskaa tiijä, mitä siält voi mulle viäl irrota. Mä niin tykkäisin tuareist mjunuaisist *huoh*. Mutt jos edes jotai. Mami pyärii vaa joka yä enkä mäkää saa kunnoll goisittuu. Pitää alkaa sitt heti goisii, ku se alkaa skrivaa. Nii et mä aloin just nyt goisii... Toss on muute sen kuulusan Ugly Bat Boyn foto, mä joteski diggaan sitä!
Luettua: Arni Thorarinsson – Ylitse muiden, jälleen islantilaista laatujännäriä. Sarkastista ja hyvää ihmiskuvausta. Huomioita myös kaupungistumisesta, maan muuttumisesta ym. Suosittelen pohjoismaisen jännärin kavereille, Welhotar itse piti tästä! Maite Carranza – Susiemon klaani, Noitien taistelu –trilogian 1. osa. Kelpoisaa ja helppolukuista fantasiaa nuorehkolle kansanosalle sekä toki kaikille fantasiasta pitäville. Jotenkin tämä vain helpoimmin tuntuu sopivan esimerkinomaisesti pääosassa oleville nuorille tytöille. Ei paha ollenkas tämäkään, suosittelen lajityypin ystäville. Tony Morrison – Armolahja, aivan ehdoton hankinta vaikka itselle. Romaani kertoo orjakaupan alkuajoista 1680-luvun Amerikassa ja siitä, miten mantereen herruudesta taistellaan. Se myös näyttää, mistä orjuudesssa on kyse. Kertomus äidistä, joka hylkää tyttärensä pelastaakseen hänet ja tyttärestä, jolla ei ole mahdollista arvostaa tätä lahjaa. Erinomaisen suositeltavaa, menee hankintalistalle ehkä jopa!
Tämä on tällä kertaa poikkeuksellisesti vain yhden asian postaus. Sitä asiaa nimittäin riittää. Lokitan toiste muusta ja mukavasta, nyt saatte tyytyä vain seikkailuihin taksojen ja HMPK:n ihmeellisessä ja todella kummallisessa maailmassa.
Tätä kirjoittaa Welhotar, joka on jäykkä kuin sahapukki, jalkoja särkee, vihloo ja juilii, puuduttaa sekä ketuttaa eilisen seisomisen jäljiltä. Minut jätettiin eilen heitteille. Kirjaimellisesti heitteille………
Kaikki alkoi eilen aamuyöllä, kun lokini päivityksen jälkeen viattomasti aivan lähetin viestin HMPK:n, voisivatko he toimia, kerrankin, toiveitteni mukaan ja järjestää noudon klo 6.30 ja paluun klo 15.00. Ehh, tuota, vastaus on tässä – täsmällisenä: ”Hei! Lähtöaika voi heittää 10min. suuntaan tai toiseen toivotusta lähtö-ajasta. Terv,Hmpk” Huomatkaa muuten kirjoitusvirheet jne.
No, lähetin toisen viestin, lainaus täsmällisenä tässä:”VASTAUS EI OLE TODENMUKAINEN! USEAT KULJETTAJAT VALITTAVAT, ETTÄ KLO 6 JÄLKEEN EI OLE KEIKKAA. JOS HE TULEVAT 10 MIN MYÖHÄSSÄ, RUUHKA AIHEUTTAA AJOAJAN PIDENTYMISEN, JOKA MERKITSEE HEILLE KEIKOISTA KIELTÄYTYMISTÄ JA MINÄ PUOLESTANI OLEN MYÖHÄSSÄ. MIELUUMMIN LIIAN AIKAISIN KUIN LIIAN MYÖHÄÄN. LISÄKSI JOS HE TULEVAT 10 MIN MYÖHEMMIN JA OVAT VIELÄ MYÖHÄSSÄ 10 MIN, KYSE ON TEIDÄN MIELESTÄNNE NORMAALISTA TOIMINNASTA. MINUSTA EI, PALASIN JUURI SAIRASLOMALTA - JOKA AIHEUTUI TOIMINNASTANNE!” Ei niin ikävä, kuitenkaan, kunhan HUUSIN kun minua ei muuten siellä kuulla.
No, kuitenkin toivorikkaana ensimmäisen viestin jälkeen menin ulos odottamaan autoa klo 6.20 tienoolla, jospa auto siis tulisikin etuajassa. Ehei, kohta tuli viesti, että auto tulee ehkä klo 6.47... Just juu ja ziitosta muuten vain teillekin. Juuri sairaslomalta palannut Welhotar oli jo kohmeessa, kipeä ja lähes kykenemätön liikkumaan. Itkuhan siinä tuli. Puhelin soi ja taksoherra P., tuttu jo pitkän ajan takaa, soitti ja sanoi myöhästyvänsä vähän, tulevansa n. 6.50 ensin lapset piiskattuaan ja muut aamuhommat tehtyään. No, odotin hänen tuloaan ja sitten matkasimmekin Varastolle keskellä ruuhkaa. Kerroin tapauksesta ja hän sanoi kummakseen saaneensa HMPK:lta minun tilaukseni klo 6.36 ja ihmetelleensä kovasti, kun olen niinkin myöhässä jo. Hän nimittäin tietää minun lähtevän klo 6.30 mikäli mahdollista. Kerroin tuosta 10 min säännöstä ja hän päästi röhönaurun. Ei hän kuljettajana ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Eli kas – heti kun vähänkin olet äänessä, sinulle kostetaan välittömästi kaikki! Aasiakkaalle!
Taksoherra P. kertoili sitten matkan aikana viimeaikaisista kovin kummallisista ajotilauksista ja ajoista, joita hänellekin on tullut. Huhujen mukaan Iisalami korahtelee kovasti viimeisiään. Tiedämme, että siellä on ainakin kaksi ammattitaitoista välittäjää, mutta sitten... On ilmeisestikin tukityöllistettyjä, jotka eivät osaa (eivätkä haluakaan osata) näitä hommia. En minä heitä moiti, matala palkka, kammottavat työajat ja veemäinen homma. Mutta hei, ei minullakaan kivaa ole aina. Toisaalta, jos minä mokaan ja paperit pääsevät lähtemään, asiasta seuraa paaaljon isompi trabeli. Herra P. sitten vannotti minua valittamaan ja myös muiden puolesta, koska hän tietää, että useat vanhukset ja muut eivät uskalla tai osaa edes valitusta tehdä. Eli minähän sitten Varastolle päästyäni – lopulta - laadin jälleen kerran valituksen.
Valitus käsitti em. kellonajat, ihmettelyt siitä, että mikään ei enää toimi jne. Lopuksi säästin oman pienen vinkkini: Olen säästänyt tähänkin asti kaiken meililiikenteen. Nyt alan laittaa omat tilaukseni, heidän vahvistuksensa, taksojen tulot ja kulkuajat sekä muut mahdolliset asiat tiedoksi ensin sosiaalilautakuntaan, äänestämälleni kansanedustajalle, äänestämälleni kaupunginvaltuutetulle sekä vielä viimeksi esimiehelleni P-P:lle. Että kaikki saisivat tietää eikä töissäkään enää ihmeteltäisi.
Ja – kas kummaa – paluutakso iltapäivällä ajoi jalkakäytävälle jalkojeni juureen jopa hieman etuajassa. Vastausta ei kuitenkaan vielä ole tullut. Kun se tulee, julkistan sen myös täällä heti.
Aivan tiedoksi kaikille, että nämä ajojärjestelythän hoitaa nyt toistaiseksi vielä HMPK tuolla Iisalamessa. Hupaisa juttu, firma, jonka pääfirma meni konkurssiin ja tytäryritys sai edelleen jatkaa kaupungin siunaamana toimintaansa? Siellä on mies, joka taatusti osaa nitistää loputkin rahat tästä rievusta irti.
Valituksiin tuleekin sitten aina vastaus täältä. Aina vain tekstiä, ehkä pahoittelut ja yleensä nykyisin allekirjoituksena vain Kuljetuspalveluyksikkö (tämä on siis Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kuljetuspalveluyksikkö ,>). Ei siis vastaavan henkilön nimeä edes – aika hävytöntä. Tässä ne kuitenkin nyt ovat, en tiedä, ovatko tiedot päivitettyjä. Hups, näkyvät olevan myös meiliosoitteet, mutta nämä ovat ihan kaupungin julkisilta sivuilta.
Siispä olin eilen raivo ja kipeä. Itkin kotiin tultaessa, minua sattui ja ketutti. Meitä siis saa ja voi kohdella ihan miten vaan? Kukaan ei välitä, kunhan joku karjakuljetus joskus vie ja tuo. Ja tätä kutsutaan vielä palveluksi =O
Juttuhan on nyt sitten niin, että Welhotar nostaa tästä rosessin. Minä haluan, että seuraavat – ihan luonnolliset asiat toteutuvat: - Suomen perustuslain edellyttämä kansalaisten yhdenvertainen kohtelu - Vammaispalvelulain mukainen vaikeavammaisten kuljetustuki Helsingin kaupungin järjestämänä lain kirjaimen JA hengen mukaisesti (lisätietoa vaikka täältä ja tästä).
Eli jos minun on kerran käytävä töissä, laadittakoon siihen myös keinot ja mahdollisuudet! Kelelauta, nih.
No, nythän on vielä niin, että se rosessi täytyy nostaa eli valitus lääninhallitukseen siitä, että kaupunki ei hoida heille määrättyä tehtäväänsä. Kerran kesällä jo tätä selvittelin, mutta lomilla se jäi (siis muiden ollessa lomilla) ja koska matkat toimivat kohtuullisesti, ajattelin antaa asian olla kesään -09 asti, jolloin Palmia uutena matkajärjestäjänä pääsee näyttämään kyntensä.
Tilanne on nyt kuitenkin niin ketuttava, että lienee parasta ottaa yhteyttä ja tarkistaa, onko asiasta jo tehty ennakkopäätöksiä ja jos, montako, minkälaisia ja paljonko kuljetuspalvelun toimintaa koskevia valituksia on tehty. Ehheeh – se onkin yllättäen helppoa. Kehtaako myöntääkään, apua löytyy samasta talosta! Ei sentään Varastolta, mutta Varastoa fyysisesti lähellä olevalta taholta.
Pyydän suuresti anteeksi tätä mieletöntä väninä- ja valituspostaustani! Mutta kuulkaas – en minäkään enää ihan kaikkea jaksa. Joskus minäkin itken tuntisotalla: särkee, on pakko käydä töissä, kuljetus ei toimi. Tämä on se ratkaisematon ympyrä!
Ja jos joku nyt kysyy, miksi en odota esim. rappukäytävässä, ehei, HMPK:n ohjeiden mukaan minun on odotettava ulkona, että takso näkee minut eikä kuittaa jullikkaa. Samasta syystä en voi odottaa kotona sisällä ja lähteä vasta tekstarin tultua, en ehdi ja taas takso kuittaa jullikan.
No – tämä nyt tällä kertaa tässä ja myöhemmin sitten normaalia postausta, kun pääsen tämän asian yli!
Pari juttua tietysti tuli vielä mieleen – levittäkää tarinaa! Ihan piruuttanne *ilkeä virn*... kertokaa vaikka vähän nörtähtäville kavereillenne, saatte antaa tietonikin.
Toiseksi mietin, mitä eräskin lehti mahtaisi maksaa tästä jutusta, että Helsinki ei järjestä Varastolla työskentelevälle henkilölle matkoja lain hengen ja kirjaimen mukaisesti *pärsk* =D Siitä voisi saada kokoon joltisenkin summan – tiedättehän te, jotka oikeasti osaatte Varastolle?!
En tiedä mitä tekisi – kai se olisi lekurille pungerrettava itsensä. Nyt on menneet hermot, särkyjen lisäksi. Minä en enää jaksaisi tätä showta, jota jotkut elämäksi kutsuvat. Surkuhupaisaa, josta hupaisa puoli minulta puuttuu kokonaan. Ainaista odottelua, särkyä ja juilimista, taksojen vidhuilua ja HMPK:n välinpitämättömyyttä, työntekoa ulkonaisesti iloisena. Sunnuntai on ainoa päivä, jolloin saan kunnolla levättyä. Nyt se alkaa taas, jo keskiviikkona tiedän kaatuvani sänkyyn ja jollottavani siinä – tosin hiljaa, ettei kukaan vaan kuule eikä kissa saa traumoja. Niin huolehtiva minä olen.
Lopullinen niitti oli tuo eilinen HMPK:n tempaus, että olen käyttänyt työmatkoja liikaa – että en pääsisi kotiin enää perjantaina. He armollisesti siirtävät yhden käyttämättömistä vapaa-ajan matkoistani sille iltapäivälle. Eikö vain ole jaloa? Mikä prlettä? Joku vetää välistä, mutta kuka? Minä haluan selvityksen asiasta, välittömästi. Jätin jo kaksi vaatimusta eri tahoille. Mikäli tänään asiasta ei kuulu mitään, pyydän oikeudellista apua työkavereilta. Minulle riitti! En minä ole idiootti, en koira. Ja kiitos tarjouksesta, eläinsuojeluapukin voisi olla tarpeen – jos muualta apua ei kerran saa. Sorry, ei naurata!
Eilinen menikin siinä raivotessa ja ajatellessa. Miksi minä olen yleensä työssä? Käyn tänään kysymässä sitä omisarvikselta. Onko pakko, jos minua ei kerran HMPK halua työhön edes kuskata? Arvatkaa huviksenne, mättääkö vieläkin. Käyn näyttämässä koipia ja sormia, olkapäitä... josko irtoaisi sen verran sairista, että uskaltaisi rauhassa raivota kotona eikä torilla ja kylillä. Jos joku keksii, mitä tehdä, vinkit otetaan vastaan. Minä en nimittäin enää jaksa tuota touhua. Valittaisinko sos.toimistoon? Mutta eipä sekään taida auttaa. Soitan sinne kuitenkin tänään. Ties kuinka monta kusetuslaskua hekin maksavat, joissa laskutetaan olemattomista matkoista ”vahingossa”. Eikö siis olisi asianmukaista infota myös heitä?
Ei, minä en näköjään pääse tästä yli. Minä kun en hyväksy aiheettomia syytöksiä. En.
Ehkä jotakin rauhoittavampaa. Eilen käytin osan vihanneksista tekemällä ison kattilallisen sosekeittoa porganoista, kasvisliemikuutioista, jättisipulista sekä kolmesta kesäkurmitsasta ja tomaattimurskasta. Valkosipulia ja mausteita mukaan, jo vot, herkullista soppaahan siitä tuli. Keittelin hiljallensa emmeet muhjuksi ja sössäsin sauvasekoittimella melko karkeaksi, ei siposileäksi. Parin päivän ruoka siinä ainakin on. On se kyllä vähän epämääräisen näköistä ,D No, on työkavereilla taas udeltavaa, mitä ihmettä minä syön. Se on jo tullut tavaksi, he ovat tutustuneet moniin ruokiin vuoden aikana. Sellaisiin, joita eivät itse ole maistaneet eivätkä edes halua maistaa. No jaa, ihmettelen. Minä laitan kuitenkin aika hyvää muonaa.
Koska tuoretta kalaa ei lähikaupassa ollut, siis niin tuoretta, että minä siitä olisin maltaita maksanut, ostin pakastekalaa ja pinattia. Jonakin päivänä teen kala-pinaattivuokaa, se on muuten hyvää... Ja sitten jää vielä pari päivää tonnikalalle ja feikki-krekusaladolle. Viikon ruokalista on siis valmis. Kun vaan jaksaisi edes pilppoa ja pieniä. Sormia särkee taas, haittaa jo ruuanlaittoakin.
Ei, minä en nyt jaksa ajatella mitään järkevää. Ajatukset pyörivät vain omiaan. Käväistään ulkona tuossa kissin kanssa... hetki vaan! Leutoa, raa’an vilpoista ja pluikasta, varo-varovaista matkaa kaikille!
---------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kissikavrut! Höh, mitä toi rapoo kaikist sen jutuist. Pysyis himass, mull ois seuraa kerta. Ai nii, mutt kun sen pitäis saada sitä raksurahaa, just. No, mä sain just kaikkii aamuheekkui ja uutta muanaa. Ei vaa oikee nälätä just nyt. Toi pönki taas koko yän, ei se nukkunu. Tsiigaili vaa klokuu ja manaili. Hei, onks kaikki tein ihmiset tommosii? Toll aina välill on tommosii justkei, ettei kunnon kissitkää saa sitt goisii rauhass. Eile oli taas iha kliffaa, me lojuttii ja höpötettii kaikkee. Mä sain hirveest paijatust ja sitä höpinää *punastelee*. Mä tiän, ett mä oon hiano kissi, hjuuuh. Mutt ku mami höpisee sitä mun koovii, se kuulostaa vähä epäkollimaiselt, niinku. Varsinki ku must tuntuu, ett mä näytän vähä lattiarätilt jo. Vaiks kaavalähtö ei oo kunnoll ees alkanu viälä. On vaa semmone olo. Tarttuukoha se tost orjast, hei? Mä nyt kummiski heitin lotkottaa tähä sänkyy siks aikaa, ku se skrivailee. Ei se oo ottanu must nyt fotoikaa, saa ettii jotai tähä.
Oikee rauhakast viiko alkuu jokasell!
----------------------------------
Vincent, juu otetaan kaikki ihan rauhallisesti vaan... jos voidaan.
Päivän slogan: Me olemme itseemme ja itse olemme meihin sangen kyllästyneitä!
Luettua: Nicolas d’Estienne d’Orves – Pahan orvot. Vuonna 1995 löydetään Saksasta eri puolilta maata neljän samanaikaisesti itsemurhan tehneen miehen ruumiit. V. 2005 toimittaja palkataan kirjoittamaan kirjaa, joka liittyy löyhästi natsien Lebensborn-ohjelmaan. Äkkiä toimittaja avustajineen joutuukin tutustumaan lähemmin vielä voimissaan oleviin salaperäisiin tahoihin kovimman kautta. Tätä opusta on mainostettu trillerinä ja ties minä. Minusta tämä on melkoisen sekava, kohtalaisen epäuskottava, mutta sen verran lukukelpoinen, että ei nyt aivan metsään mene kuitenkaan. Eli kyllä tämän lukee, mutta ei tämä nyt mikään ihmeellinen saavutus ole. Natsien kammottavuuksia nykypäivänä, se lienee sen kantavuusarvo. Eli jos kiinnostaa, lukekaa pois. Ei jää meille vetelehtimään pidemmäksi aikaa. Aino Kontula – Herra rehtori. Kontula poikkeaa vähän aikaisemmista aiheistaan eli oppilaiden sijasta nyt ovat kohteena rehtori ja opettajat. Tämä on erään rehtorin tarina peruskoulun syntyajoista lähtien, samassa koulussa eli Vaisaaressa, josta Kontula on aikaisemminkin kirjoittanut. Kirja alkaa miehen opiskeluajoilta, jolloin kaikki on erilaista ja hän jättääkin opettajaseminaarin kesken. Valmistuttuaan myöhemmin hänestä tulee oikea opettaja ja myöhemmin sitten Herra Rehtori. Mitä kaikkea rehtorin on siedettävä, järjestettävä ja hoidettava sekä mitä siitä seuraa. Ei välttämättä aina niin hauskaa tarinaa, mutta kertoo aika mielenkiintoisesti peruskoulun tulosta Suomeen ja sen jälkeisestä ajasta. Suosittelen niille, joita asia liippaa läheltä tai ovat aikaisemmat kirjat lukeneet. Ei niin paha...
EI HELVETISSÄ! Tilasin äsken netin kautta työmatkat itselleni ensi viikoksi. Yllättäen vastaus kesti taas tunnin pari. Vastauksessa minulle kerrottiin, että jäljellä ei ole tarpeeksi työmatkoja. Siis heidän mukaansa olen käyttänyt työmatkoja liikaa. Liikaa, siis minä olen aamulla mennyt töihin ja illalla palannut sieltä – en mitään muuta. Ai että nyt riipii, perkele!
Minä käyn töissä, pakosti. Helmikuu on ollu saatanallisen raskasta fyysisesti, täynnä kipua ja särkyjä. Odottelua viimassa ja pakkasessa. Ja ilmeisesti nyt joku typerä kuski on käyttänyt väärin joko uusia laitteita tai ei ole osannut koodia oikein. Itse tiedän ilmoittaneeni aina oikean koodin, siis hei, minä olen raivona!
Otin äsken yhteyttä Iisalameen ja pyysin välitöntä selvitystä asiasta. Jos joku kuvittelee, että minä raatona kotiin tultuani vielä pystyisin yleensäkään käyttämään korttia johonkin... ziiiiiiis. Minä kaadun sänkyyn itkien kipuja ja turhautuneena elämääni!
Oli pakko postata tästä – olen niin raivona, että en tiedä mitä muuta tekisin! ARGGGGGGGGGGGGGH!
No niin, aamuhuomenta kaikille, kerrankin. Ihan totta, minä heräsin vasta äsken eli tuossa klo 5 jälkeen. Täh? Kuulenko edes klapatusta ja hurraa-huutoja? Siis minä nukuin – ihan oikeasti nukuin ,D Tilanne vaatinee sen verran selvitystä, että tuli puhuttua puhelimessa erinäisiä asioita, ihan asia-asioitakin huomaamattani harvinaisen pitkään ja sen jälkeen jäin vielä miettimään itsekseni... kunnes tipahdin sinne unikaivoon. Näin kyllä vielä yhden painijaisen, se ei ollut mukavaa. Mutta muuten tänks vaan, kunnon yöunet ovat tarpeen välillä!
Selvityksenä eiliseen ihmettelyyni samanlaisista sisällöistä eri nimillä... Polgara The Nuuskija sai omasta mielestään asiasta sellaisen käsityksen, että kaikki suomi.fi polkkaajien päivitykset päivittyvät ikäänkuin jokainen heistä olisi polkannut samasta asiasta. Öh, olenko epäselvä. Siis eri nickien päivitykset näkyvät kaikkien omina päivityksinä Blogilistalla, hah. Kun menee tutkimaan asiaa, joutuu tuon toimijan etusivuille ja sitä kautta sitten voi vasta mennä näemmä blogiin. Minuakin tuo virma kosiskeli polkkaamaan allansa, en halunnut. Näköjään moni muu haluaa. Minä en halua, että Welhotar-blogi päivittyy esim. erilaisilla kädentaidoilla, askartelu-paskartelulla, urheilujudekoilla, patamustien porvareiden paasauksella, tsori jo etukäteen. Tästä nyt joku taatusti jo hermostuu... Mutta ymmärrätte varmaan mitä minä tarkoitan? Paremmin en osaa asiaa selittää!
Kun nyt pääsin nuuskimaan Blogistanian syövereitä ja vähän puheluunkin liittyen, Welhottarella on asiaa – painavaa asiaa. Vaikka Suomella yleisesti ottaen menee huonosti, harva siitä julkisesti kehtaa kertoa, omin sanoin, mitä kuuluu tavallisen Vilperin tai Vilpertiinan elämään. Miten toimitaan, kun toimeentulo menee jo reippaasti alle minimin. Lukekaa ihmeessä ja merkatkaa vaikka suosikiksenne, minä tein sen nimittäin heti. Erinomainen, vasta aloittanut solidaarinen bloggaaja Lenkkiä leipäjonosta kertoo, mitä kuuluu. Suosittelen lämpimästi! Minusta ainakin alku on, no ainakin itselle tuttua asiaa, mutta toivoisin muidenkin lukevan. Itse jouduin käymään leipäjonossa, kun olin aikanaan tosi pitkään sairiksella. Rahaa ei siis faktisesti ollut, sitä oli kyllä tulossa... Tiedän, olisin varmasti voinut lainata joltakulta, mutta ajattelin katsoa elämän tämänkin puolen. Ainakin Malmilla ei yhtään hävettänyt seistä jonossa, seura oli hyvää ja tapasin erittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Kuulin myös kertomuksia siitä, miksi kukin on jonossa. Eli kyse ei todellakaan ole mistään alkon kanssa lätränneistä ja toivonsa menettäneistä. Suurin osa jonottajia oli vanhuksia, joilla oli todella pieni eläke. Seuraavaksi erottuivat perheiden äidit, jotka hakivat lapsilleen leipää. Tehän tiedätte, kasvava poika vetelee välipalakseen jo yhden leivän ja litran maitoa päälle. Jos tienestit ovat vähissä eli äiti on esim. työtön yksinhuoltaja, on tukien jälkeenkin vaikea tulla toimeen. No, mitä minä tässä, käykää siis blogissa ja lukekaa päivitettyä tilannetta!
Vielä lisää sen verran – olen näköjään vakavikko, kun olen nukkunut hyvin – muistakaa myös kaveria, jolla menee huonosti! Ottakaa yhteyttä, pitäkää huolta. Kaveria EI jätetä, eihän? Toivottavasti tämä ei kuulosta nyt oudolta, tarkoitus ei ainakaan ole. Joskus vaan on asioita, jotka ajavat oman edun ja omien valitusten edelle - jopa minulla.
Jahas, lauvantaki-aamu. Oikein mukavaa, soitin Belgarionillekin eilen ja meillä on perinteiset rehvit kirjaston aulassa. Varauksia on pilvin pimein ja hyvääkin kirjallisuutta joukossa, mmmm. Olenkin jo lukenut lähes kaikki kustantajilta tulleet opukset, niistä siellä muualla lisää, juu nou. Menossa on viimeinen kirjaston kirja. Kivaa mutta mukavaa! Minulta voi viedä melkein kaiken, viekää vaan. Kirjoja älkää viekö, silloin minä saatan suuttua ,D Kirjaston jälkeen haemme täydennystä ruokakaappiin ja jääkkäriin. Olen luvannut taas Pojalle kunnon lounaan. Hänellä on tenttiviikko alkamassa, ensimmäinen tentti maanantaina... aihe oli eriskummallinen, minä ymmärsin vain sen, että tietojärjestelmistä puhutaan. Eli hän lienee ansainnut pohjiksi edes sen lounaan ja jotakin herkkuva.
Kävin eilen Serkuissa ja hain vähän Ukrainan salaattia (tämä on siis se nimi purkin kyljestä), joka sisältää vihreitä pikkutomaatteja viipaleina, porkkanaa, paaaljon sipulia ja valkosipulia sekä tujua paprikaa, kaikki vaffassa etikkaliemessä. On muuten hyvää sotkettuna jäävuorisalaattiin tms. Lisäksi kassiin sujahti vähän jugurttia, pari rahkaherkkua, seesamin siemeniä, valkosipulisavujuustoa ja täysjyväleipää. Olivatpa muuten sielläkin jo nostaneet hintojaan, muutaman tuotteen kohdalla 40 – 50 senttiä, jopa. Eli tauti on tarttunut sinnekin, hintoja nostellaan tuote kerrallansa hiljaa hivuttaen. Olin vähän ikävä ihminen, vaihdoin tiskillä salaatin tuohon mistä puhuin. Nimittäin juuri oman suosikkiperussalaattini hinta oli pompannut tuon 50 senttiä, samoin pieni purkki tyrnihilloa, jonka joskus ostan näkkärini päälle, oli pompsahtanut tuollaiset 15 senttiä. En tykännyt yhtään, en suostu siihen, että kauppiaat luulevat ihmisiä tyhmäksi! Ettekö minä huomaisi hintojen nousua, kas, valtionapu eli palkka ei kuitenkaan ole noussut sentin senttiä. Tästä seuraa siis se, että ostan vähemmän ja halvempaa. Onko se sitten kivaa, mitä? (Äh, taas minä paasaan, sanokaa jo, että olisin hiljaa!)
Lisäksi tänään pitäisi keskittyä kylvöhommiin, lopultakin. Kaikki on valmiina odottamassa, kunhan vain Poika tulee vähän avittamaan. Tuloksista sitten rapoa myöhemmin, kun alkaa tapahtua. Tämä on uhkaus, ei lupaus =D
Ja ei – me emme tiedä mitään mistään kilapililuista missään päin! Älkää edes kertoko, jooko.
-------------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! Vähäks toi mami on omituine taas. Hehkuttelee jotai asioi tollee, taas innostunu jostai. Mä nään sen, se on välill tommone. Ei sitt unohda mun muanii, juu ei, se sano, ett mä oon Tärkee! Niin oonki. Mä oon sille ainut kissi, tärkein ihmine Pojan jälkee... ei ku siis kissi niinku. Mua pitää kans muistaa, hoivata ja hoitaa. Enkä mä oikeesti nii hirvee oo, ku toi välill skrivaa. Nytki mä oon täss ihan sen viakus ja tsiigaan, ku se näpyttelee nii hitsin nopeest. Juu, mä en pystyis toho näill tassuill, en tod. Kuha se nyt muistaa tuada mulle purui ja jotai heekkuu, mä oon tyytyväine. Eilenki se viäl illall viimeks paijattirapsutti mua, ennenku alko goisii. Se on hei mun ainoo mami, aatelkaa. Jos se ei ois pelastanu mua, tiijä missä mä olisin. Mä jos alan funtsii sitä, mull tulee tosi paha olo – ja nii tulee mamilkii. Mä oon oikeest ihan kilti kissi, mitä nyt välill vähä vahinkoi sattuu. Mutt yleensä. Eikä sill oo ketää muutakaa kerta. Me ollaa tämmösii vähä niinku yksinäisii susei. Sen takii me tullaanki toimee ja mein miälest välill pitääki pistää vähä niinku kunno riita pystyy. Jos on asiat jotenki vinksallaa meinaa. Sitt korjataa tilanne. Emmä tiä, hiffaatteks te, mutt toivottavast. Ett mami tykkää must ja mä pakastan sitä, sitä ja Poikaa ja Gummititiä kans >o< Ai nii, taaskaa oo fotoo enkä suastu kuvattavaks ny, joku viä mult kaavoi.... Hei, orja löys pitsafoto, mä diggaan pitsast, oviileist ja katkiksist ja... juuu, oon hiljaa!
Päivän slogan: Yksikin mieltä kiinnittävä asia päivässä pitää Welhottaren virkeänä ja toimivana!
Päivän biisi: Yhteisrintama, valitettavasti joudutte juutuubiin, sanoja ei löydy yksistänsä. Tilalla oli ensin toinen biisi, mutta ei ujo Polka kehdannut sitä laittaakaan...
Luettua: Irmeli Castrén – Nykynaisen niksit, ensin luulin tätä uuspainokseksi tai vain päivitetyksi versioksi Äiteen jo omimasta kirjasta Nykynaisen niksikirja (50-luvulta). Kaikkea muuta, hei, tässä on asiaa! Ei hömppää. No, kirja alkaa kauneudenhoidolla, mutta fiksusti todettuna mm. oliiviöljyn käyttö ihon kosteuttajana jne. Samoin hiusongelmien ratkomista kotikonstein. Lisäksi paljon ekologista asiaa siivoustoimien vauhdittamiseen ja myrkkyjen välttämiseen. Kierrätystä on selostettu myös erinomaisen hyvin. Lisäksi mm. pienet vinkit oikeasta kattamisesta, kukkien hoidosta, matkalaukun pakkaamisesta jne. ovat ihan paikallaan. Niksit olivat muuten melko tuttuja, esim. sokeripalan käyttäminen hellan levyjen ja uunin ikkunan puhdistukseen – minä olen tehnyt niin jo monta vuotta. Mukana on myös esitetty yksi tapa solmia solmio oikein sekä miten pashminahuivi (?) sidotaan oikein ,D Kirja kannattaa ainakin lainata ja selata, toki netistäkin löytyy asiaa, mutta kirja on aina kirja. Tämä on myös opus, jonka voisi antaa mukaan kotoa pois muuttavalle nuorelle, ihan totta. Uskokaa nyt Welhotarta, minä tiedän, mistä minä puhun (no, ainakin yritän kovasti)! Plussat ekologisesta ajattelusta ja järkevistä vinkeistä! Suosittelen siis joko itselle tai sille kotoa muuttavalle neidille tahi herralle. Eppu Salminen – Lasten ristiretki. No niin, minä ihan odotin tätä... petyin aika pahasti. Herra Eppu ”Reijonpoika” Salminen yrittää kirjassaan kertoa Teatterikorkeakoulun hulluista vuosista, eikä siinä kuitenkaan oikein onnistu. Enemmänkin esille tulee hän itse, minä-minä-minä, omat hulluttelut, dokaaminen, ja hirveä sisäinen pakko päästä kouluun, jonne hän sitten toki pääseekin. Näistä ns. Turkan päivistä on tekstiä lopulta aika vähän ja mielestäni sekin on muiden kautta elettyä. Eppu tunnustaakin, että eihän hän itse ihan oikeasti ollut mukana. Turkka ei esim. kertaakaan opettanut häntä. Minua häiritsee kirjan dropping names –efekti, hän tuntee ja on tavannut kaikki ja muistaa nimetä milloin ja missä. Ei kiva. Produktiotkaan eivät hirveästi vakuuta. Kyllä tämän lukea voi, mutta itse asiasta eli Turkan vuosista ja Teatterikoulusta noina aikoina on tehty paljon parempiakin opuksia! Suosittelen lukemaan niitä muita! Tämä on vain erään näyttelijänplantun mukadokumentti (sitä se EI ole) eräistä pahoista päivistä, joita hänellekin sattui. Sikäli tästä on varmasti herännyt keskustelua, koska tämä on erittäin helppolukuinen ja nimiä vilautteleva opus. On taas ollut epämedialla kivaa... Minulla ei eli en suosittele ainakaan ystävilleni vakavissaan luettavaksi. Jos taas jo olet lukenut muut asiaa pohtineet tai siitä kertovat kirjat, tämä on hyvä tapa pudottaa itsensä maan pinnalle. Ai että, näin sen on joku voinut nähdä... minä-minä-minä.
Viihdyttäviä tai epäviihdyttäviä tarinoita ja totuuksia ihmeellisestä työelämästä, kummallisista ystävistä, omituisista otuksista ja elämästä malmilaisittain. Viitteitä myös työhaluttomuudesta, nettiriippuvuudesta ja blogien tarpeellisuudesta... Epikriisejä, lääkäreiden mokia yms. myös tarjolla. Viehättäviä muualta varastettuja mietelauseita! Omasta päästä keksittyjä omituisuuksia. Tarjolla kaikkea, mutta ei mitään järkevää...
