Höh, ensin saatte kuitenkin päivittäiset märinät; jos nyt jumalauta sattuisin tapaamaan omisarviksen, minulla olisi paljon ja painavaa sanottavaa. Olen valvonut viime yön uikahdellen (perustermi: uikutus, uikuttaa) vähän väliä. Oikea käsi on niin kipeä, ettei mitään rajaa. Mikään asento ei ole hyvä. Kumma kyllä, kirjoittaminen ei sitä sentään pahenna :o Eli se taas sen leidin tiedoista, osaamisesta yms. Minä vakavasti alan nyt kyllä miettiä sitä omakustanteista yksityistä, asioihin perehtynyttä lekuria! Pirulauta, eihän tuo omisarvis todella viimeksikään kuin hyvin yksisanaisesti "tutki" kättä eli tsekkasi vain liikeradat. Argh – ketuttaa täpöllä. Vetelin nyt vahvempia myrkkyjä, mutta ei auta yhtään...

Niin, näistä apuvälineistä. Ensinnäkään rollerilla ei näillä keleillä kannata edes yrittää ulos. Se on jo itsetuhoista käyttäytymistä ja minä haluan ihan itse päättää omasta itsetuhotavastani. En siis halua lonkkamurtumaa ja sen jälkeistä keuhkokuumetta tms. Vehkeen kääntösädettä, säätöjä ym. olen kyllä kuivatestannut eli hyvä on. Mutta suihkutuoli, se on nannaa. Suosittelen ihan jokaiselle, jos on liukas plaattia tms. Kun tässä mallissa on selkänoja ja käsinojat sekä pärsheelle riittävästi tilaa, on se melkein torpan parhaita istuimia. Kun kuumalla vedellä vielä ensin lämmittää sen ja sitten rötkähtää istumaan, jo vain kelpaa suihkutella... Tykkää! Sitten nämä ottimet ja noukkimet, mitä ikinä ne nyt oikealta nimeltään ovatkaan. Kovin ovat kätevät, kun piti esim. laatikoston takaa (jonne hätinään imuri mahtuu, mutta imuroin vain sunnuntaisin) onkia sinne rapisseita kukan kuivuneita lehtiä. Kuulin, kun Vinski narskutteli niitä... sen jälkeen seuraa säännöllisesti karmeat sikaoksut, joten lehdet pois. Noukkimillahan se kävi tosi näppärästi. Ja sitten niillä voi vielä hyvin hellästi puristaa kissiä takamuksesta ;D Vinski-ressu ei yhtään tajunnut, mitä tapahtui. Ei osannut yhdistää kapistusta takamuksensa puristukseen, katseli vain todella hölmistyneen näköisenä ympärilleen. Oliko se KissaJumalatar, joka muistutti olemassaolostaan? >o< Anteeks, alkoi oikeasti naurattaa... Eli kyllä niille on kaikenlaista käyttöä, vaikka sitten vähän erilaista kuin ehkä olisi tarkoitus. Ylähyllyiltä saa aika näppärästi tavaraa jne. Ai niin, sitten vielä tuo apukoroke, joo. Onhan siitä hyötyä, pääsen jopa toiselle ja kolmannelle hyllylle asettelemaan tavaraa. Saan pesukoneen pistokkeen ihan itse seinään. Ja joka hemmetin välissä onnistun iskemään siihen varpaani, kun se ei ole käytössä ja seisoo tuossa keittiössä. Miten minä aina osunkin sopivasti siihen? Näin siis käytämme apuvälineitä... oikein, nurin ja luovasti.

Jahas, tänään pitäisi toimeentua kirjallisiin tehtäviin sekä suunnitella huominen posti-kirjasto-kauppareissu. Eilen ehdin käväistä postissa ja atteekissa sekä kaupassa sen verran, että hain kaffetta, leipää, näkkäriä – no ja tietysti niitä päärynöitä :D Ehkä huomenna pitäisi jotain oikeaa ruokaakin. Näin unta, että olin hotelliaamupalalla ja siellä oli joku ihmeen makkaratehtailijoiden tms. kokous. Joka pöydässä oli kasoittain rapeita, ruskeaksi paistettuja makkaroita ja jotain lihajuttuja. Siis semmoisia raakamakkaroita, ikäänkuin itsetehtyjä, täytettyjä lihapullia ja muuta. Ja minä unissani hamstrasin niitä laukkuun.... Pitäisiköhän ostaa jotakin – kanaa vaikka – ja kärsätä sitä pannulla. Ilmeisesti on jokin puutos, jos näen jo tuollaisia uniakin ;) No, tuo odotus on kyllä mitä helpoin täyttää, kerrankin! Jos on nimittäin näin vähästä kiinni meikäläisen tyytyväisyys, voin kerrankin tarjota itselleni sen, mitä alitajunta unessani vaati.

On se muuten jännää, miten esim. UK:n Royal Mail toimii – äärinopeasti siis. Kengistä tuli jo ilmoitus, että ovat postissa tulossa eli Royal Mailin hallussa... ja tiedän, että ne tulevat ensi viikon alussa. Siis Enklannista posti kulkee nopeammin kuin kotomaisen postin Italiaano-vastineessa. Ja muuten, Itelliaano onnistui jälleen kerran hukkaamaan minulle tulossa olleen kotimaan lähetyksen. Toisen lähetyksen oli lajittelukone runnellut aivan silpuksi, kuorineen, sisämuoveineen päivineen. Onneksi sisältö oli tallella ja vain vähän pölyinen ja pölykin lähti ravistamalla. Sentään mukana oli kohtelias pahoittelukirje ja koko roskakasa oli survottu postin omaan isoon kirjekuoreen. Mutta näin siis meikäläisellä, joka käyttää postia todella paljon!

Nyt taidan mennä väärinkäyttämään vähän kahvetta, lisää siis!

Hey, let's be careful out there! Pluikasta on, raatiossakin jo varoiteltiin. Älkää myöskään kulkeko räystäitten ali!!!

POLKA, JOTA SÄRKEE *etsii jo lisämömelöitä kaapista*, JUILII JA KETUTTAA!

ja tämän viikon viimeinen työpäivä. Ei paha, ei yhtikänäs. Tosin taas tuli tällekin iltapäivälle hommattua posti-atteekki-kauppakeikka, että saisi varmasti koipensa oikein kipeäksi. Ei kai sitä muuten pysty rentoutumaan, ellei siis ole kipeä. Toinen juttu on tietysti se, että pitää noutaa kirjapaketti, kipulääkkeitä sekä heekkuja (no niitä sardiineja ja päärynöitä)!

Meillä muuten asuu tuommoinen karvakasakin, joka tykkää sardiineista yli kaiken. Vinski sai suorastaan hepulit kun t a a s eilen illalla avasin purkillisen ja tein näkkärileipiä. Hmph, olisipa yhtä innokas päärynöidenkin suhteen, mutta ei nyt sentään. Osa purkista oli siis annettava Vinskille verolle pantavaksi (paneminen mainittu!) sekä loput nuoltavaksi. Kyllä muuten tuli siistiä jälkeä (sekä väsynyt ja tyytyväinen kissa, joka kyllä haisi kammottavalle!).

Eilen en jaksanut *milloin minä muka muuten olisin* tehdä niin yhtikäs mitään! Kunhan pupelsin jotakin, lueskelin, horrostelin ja painuin aikaisin petiin. Ei kertakaikkiaan jaksa. Lisäksi täällä on edelleen aivan hemmetin kylmä. Huoltomies tosin silloin viimeksi käydessään sanoi, että jos vaan tuntuu kylmältä, siitä voi ilmota uudestaan. Mutta kun nämä ovat näitä energiansäästötaloja... hän lopetti lauseensa. Eli ilmeisesti ei mitään toivettakaan saada lämpöä ennenkuin aurinko alkaa lämmittää. Se auttaa välittömästi, tässä huushollissa on isot ikkunat aurinkoon aamusta iltaan eli kesäisin on jo tuskallisen kuumaa. Ikinä ei siis sopiva! Niin minulle aina käy...

Mjoo, eli tylsää on. Tavallansa. En minä kyllä mitään jaksaisikaan, joten ei se harmitakaan. Lisäksi olen taas aamuisin pärskinyt ja aivastellut sojona, joten ehkä parempi näin. Pysyy kotona, ei saa pöpöjä *peukuttaa*. Menee vieraisiin, saa... no ihan mitä tahansa!

Josta tulikin mieleen, että kiitettävästi olen saanut taas rojua lähtemään torpasta. Tänäänkin taas lähtee, ainakin vähän. Juuei, en minä tilalle mitään aio. Mutta, tuota, siis punaiset maiharit alkavat olla sökönä, kertakaikkiaan rikki, haukkaavat lunta, sohjoa ja vettä. Ja minähän pakosti tarvitsen aina punaiset maiharit. Myönnetään, tilasin ja sain edukkaasti, noin 30 monikansallista, uudet, edelleenkin kirkkaanpunaiset, hinta sisältää muuten postikulut. Siis enhän minä v o i olla ilman kirkkaanpunaisia kiiltäviä (ja ehjiä!) maihareita. Vaikka olenkin jo totutellut niihin villasukkaintegroituihin mustiin – ei se kuulkaas ole sama asia, ei sitten ollenkaan. Samalla tosin onnistuin löytämään maailman omituisimmat sandaalit, jotka on kuin tehty meikäläiselle. Ans kattoo taas, tuhluuttaisinko kaikki tienaamani rahat huit hemmettiin. On se iiPei ihmeellinen paikka :O

Ehkä on parasta, että menen keittelemään aamukaffet ja riipimään mömelöt. Alan muuten liian levottomaksi :D Jospa ottaisi illalla sellaiset kevytkännit....

POLKA, JOKA HAAVEILEE, MUTTA EI VAAN TOTEUTA MITÄÄN!

siis minä ja omisarvis. Olihan siitä puhetta, että oli eilen lekuriaika. Olin jopa valmistautunut eli lähettänyt meiliä ennakkoon, kuten hän kerran ehdotti. Kas, leidi printtasi ne siinä edessäni ja hätinään lukaisi läpi – ei kai ollut sitten ehtinyt aikaisemmin. No, valitin kuten ennenkin. Sattuu niin, ettei ole tosikaan. Juilii, puikottaa ja muuta. Yöllä en saa nukuttua, en kivuilta enkä muutenkaan. Arvatkaas, mikä oli tulos (tämä on taas se retorinen kysymys)? Lisää lääkitystä eli samaa troppia kuin nytkin mutta himppasen vahvempana ja pitkäkestoisempana... ja sen pitäisi sitten auttaa kaikkeen kipuun, särkyyn, uneen jne. Tuntui taas, että hän ei lainkaan tajua, mistä puhuin. Ainut mikä kiinnosti työarvausta oli se, että oikea käsi on jälleen kipeämpi. Eli siitä taas lähete Kanppiin ja tarvittaessa ultraan ja piikille. Ei muuta, ei siis mitään muuta.

Tosin jälleen ne samat sanat kuin aikaisemminkin, että on, kyllä on rrruunnsaasti mielipidelääkityksiä, Lyricaa ym. joita voisi käyttää. Minä taas yritin muistuttaa, että onhan niitä kokeiltu; joko ne eivät tehonneet odotetusti tai meikä oli pihalla pari päivää. Ei se pihoitus sinänsä mitään, mieluinen olotilahan se muuten. Mutta jos minun odotettaisiin ikäänkuin työskentelevän, on se melkoisen pirullista. Siis hän ei taaskaan kuullut / kuunnellut / ymmärtänyt mitä minä halusin sanoa. Poistuin sitten kipulääkerepsun ja toisen uusitun repsun kanssa jälleen täysin hölmistyneenä. En minä nyt oikein tajua... tuosta lääkkeestäkin sen verran jo tiedän kohtuupitkään käyttäneenä, että sen tehot eivät tuolla määrällä mitenkään voi kattaa koko vuorokautta! Eivät todellakaan. Eli kärvistellään, kiroillaan ja manaillaan sitten taas. Unta varten odotin edes jotakin tainnuttavaa tai edes ehdotusta vaikka melatoniinista – eipä vainen tullut edes sitä. Yritin myös kertoa siitä, että olin saiskussa piikitettävänä ja tarkkailussa, kun kaaduin. Ensimmäinen (ja ainoa) kysymys oli se, liukastuinko pihassa :O Hyvin on persiinnuolenta onnistunut... hätä oli siis vain siitä, olisiko tuo ollut luokiteltavissa työtapaturmaksi. Muuten ei mitään reaktiota tai edes kommenttia. Olin jälleen äimänä käkenä. Turha yrittää – ihan turha.

Toisekseen, ensimmäinen vajaa palkkani ja osa-aikaeläkkeeni olivat tulleet maksuun. Samalla tuli eläkevirmalta tieto, että nyt pidätettiin veroja palkkaprosentilla, mutta seuraavaksi menisi 60 %, jos en toimita uutta korttia. Ja minä juuri ennen vuoden vaihdetta pyysin uudet verokortit. No, ei kun soittamaan ensin eläkevirmaan ja kyllä, näin on, pitää ja tarvitsee pyytää. Heillä ei ollut merkintää toimitetusta asiakirjasta. Sitten jonottamaan verokorttiasiassa. Ja kas, sainkin kuulla, että pidätys oli laskettu väärin eli kuntoutusrahan mukaan, ei kuntoutustuen eli osa-aikaeläkkeen ja puolipäivätyön mukaan erikseen. Leidi nopeasti laski, että pidätysprosentti pienentyisi vielä 3 %. No minä taas ihmettelemään, pitäisiköhän tuo nyt lopulta paikkansa. Met odotamma, ei siinä mitään. Kivahan se on saada vähän enempi rahaa, mutta voipi lopulta käydä ohraisesti loppupeleissä, jos saa mätkyjä. Mutta, omahan on vikansa. Eivät ole ilmeisesti kaikki kovin itsekään perillä kaikista eri tukien maksumuodoista verotuksen osalta. Nimittäin tuolloin minulla oli päätös edessäni, josta luettelin tiedot leidille, joka sitten ne ensimmäiset kortit laski ja lähetti. Ehkäpä tämä voidaan laskea iloisaksi kuitenkin, jospa sillä rahalla saa viikossa kapan päärynöitä edes!

Kerroinhan, että kävin viime viikolla herkkuostoksilla enkä keksinyt muuta herkkuja kuin päärynät ja tomaattisardiinit. Ne päärynät ovat jumaleissönin hyvejä, enää on yksi jäljellä. Niihin tulee hinku. Samoin sardiinit ovat loistavia ruis-seesamnäkkärin päällä, njam. Näitä täytyy siis hankkia lisää, ainakin varamuonaksi! Jos minun herkkuni eivät ole tämän kummempia, lienee lupa ostaa ja syödä niitä, eikö? Ainakin siis jos kohtuudella niitä rouskuttelee? :D

Muuten olen jälleen ääriväsynyt. Eilen riitti töitä tasaisesti koko päivän ajaksi, jotakin jäi odottelemaankin. Iltapäikkärit oli pakko ottaa, silmät eivät pysyneet auki. Tulee nukuttua työpäiviä vasten tosi huonosti ja yleensä kivutkin ovat pahempia. Noh, huomenna keksin jotakin – ai niin, ei tarvitse keksiä, on postiasiaa. Samalla voi käydä atteekissa ja ostamassa lisää piärynöitä. Siinäpä se taas meneekin huominen ilta.

Nyt tarvitaan vain kaffetta, jesh. Paljon, vaffaa sekä kourallinen mömelöitä, että selviän tämän päivän hommista. Tuolla kelillä ei rollerilla muuten pääse edes meidän ovesta ulos :O Olisiko se syy jäädä kotiin???

PÄÄRYNÄ-POLKA, MYÖS MUODOLTAAN!

sitä on taas lähdettävä. Varastopäivät, nääs. Ja omisarvis. Ja töitä taas tarjolla niin, että häijyä tekee. Ei tekisi, jos olisi kunnossa. Eilen jo särki taas kättä niin maan perusteellisesti, kun tuli puuhasteltua jotakin tuon pölynimurinkin kanssa. Tehtyä jotakin muutakin pientä, josta selkä ei taas pitänyt. Yö meni niin hänekseen, että olisinko nukkunut edes paria tuntia, päikkäreistä ei puhettakaan.

Minä en taida enää kohta jaksaa. Upon pitäisi ehkä tulla huomenna töihin, taidan käydä pienellä keskustelulla. Ei tästä tämmöisestäkään nimittäin yhtään mitään tule. Viikossa on pari iltaa, joiden aikana on keskimäärin kolmisen tuntia melkein OK olo, ei siis hyvä tai kivuton, mutta kohtuullinen. Semmoinen, ettei tarvitse vääntää itkua koko ajan ja pystyy jotakin tekemäänkin. Muuten ei.

Juu, taas minä valitan. Mutta kun mikään ei vaan näytä auttavan. Seuraavaksi, jos tuo keskustelu Upon kanssa ei auta, otan rollerin ja apuvälineet konttorille ja noukkimella käyn läpi paperin kerrallaan, rollerilla käyn kopioimassa – toki tuolloinkin paperin kerrallaan. Katsotaan, alkaako mitään tapahtua. Pidän tietysti normaalit tauot ja käyn vaikka istumassa tualetissa, kun minusta ei juoruamaankaan ole. Että olisin ikäänkuin pois työmaalta, kuten kanssasisaret. Pitäisi puhua myös paljon puhelimessa, mutta minulla ei ole ketään kenelle soittaa. Jospa soittelisi johonkin... onko niitä vielä joitakin senssilinjoja tms.? Minä kun en tiedä.

Sitä pohdittaessa menenkin keittelemään kaffet. Tosi mukavaa duunipäivää vaan muillekin, jotka tuolla kinosten keskellä yrittävät päästä kustannuspaikoillensa turvallisesti ja suht ajoissa.

POLKA, JOKA ON TAAS VÄSYNYT JO TÄSSÄ VAIHEESSA!

sillä katselin epätoivoisesti ympärillä olevia outoja kaapistoja, kirjahyllyjä jne. Juu, omassa sängyssä tietty, mutta unessa olin varsin intensiivisesti jossakin muualla. Harmi vaan, että tuon selvitystyön aikana koko uni ehti haihtua huut hemmettiin. Siellä lienee ollut kivaa, koska herätessä en olisi halunnut poistua sieltä... Hmph! Ette muuten arvaa: ulkona sataa vaihteeksi lunta. Mikä hemmetin maa – noin säänkin puolesta – Suomesta on oikein tullut viime vuosina? Ei riitä, että muutenkin menee huonosti, säätkin vielä vittuilevat. Voisiko tästä syyttää oikeistoa? Mitäh?

Tarjolla tänään normisöndaagin puuhat ja valmistautumista Varastopäiviin. Huomenna on aika myös omisarvikselle eli papereitakin pitää koota kasaan ja miettiä, mitä sille ihmiselle oikein sanoo, että se ymmärtäisi. Sanon tahallisesti "se", koska lääkäriä ei sinutella, ei ainakaan tuota hyyppää. Ei muuten huvittaisi lähteä ropottamaan pätkääkään, joka hemmetin paikkaa särkee jo valmiiksi ja tiedän olevani huomisiltana taas aivan saakelin repokipeä. Kolme aamua ja iltaa menee taas kiroillessa ja tropatessa niin, että pääsee edes liikkeelle. Voi miksi ne eivät jo anna minun olla ja ottaisivat tilalleni jonkun nuoren, kehityskelpoisen yksilön!

Ei mitään hauskaakaan kerrottavaa oikeastaan. Belga kävi eilen lounaalla, apehdimme paistettua lohta (Risman halpistarjous tietty), jo vain oli hyvää. Lisäksi etsin kaapeistani sopivia syviä kippoja ja lusikoita, molempia kun miehellä oli vain 1 kpl. Hmmmm, laitoin etsinkään kumpiakin. Aterimia saadaankin hetikohta, kippoja ehkä myöhemmin. Lisäksi mukaan lähti jotakin muutakin pientä. En sitten tiedä, jotain hän on itsekin ostanut eikä toki pieneen asuntoon paljoa mahdukaan, ei tarvitsekaan mahtua. Sen verran, että toimeen tulee kohtalaisesti eikä jatkuvasti tarvitse tiskailla. Huvittavaa oli tietysti kuulla se, että The Mummo oli lähettänyt hänelle jonkinlaisen paketin, jonka sisällöstä minua ei tietenkään informeerattu miltään osin. En ole ollut T.M:oon yhteydessä yli vuoteen – silloin kirjoitin varsinaisen paljastuskirjeen, jossa kerroin erosta Exästä kuten se oikein meni, Belgan säästöjen kohtalosta (miten Exä otti ne käyttöönsä) sekä kaikesta muusta vekkulista. Sen jälkeen ei olekaan kuulunut sanaakaan. Kiitin tietysti kirouksesta, joka joka hetki nostaa rumaa päätään kohdallani. Onneksi se ei tunnu ulottuvan Belgaan asti! Joo, tiedän, olen inhottava ihminen. Oli vain tarve tuoda esiin ne asiat, joista hänellä näytti olevan aivan erilainen käsitys.

Mutta muuten en ole taaskaan saanut mitään järkevää aikaiseksi, kuten en yleensä muutoinkaan. Osan ajasta on vienyt hillitön pärskiminen, nenän valuminen ja silmien vuotaminen sekä kirvely. Olen tropannut chili-valkosipuli-inkiväärisekoituksilla kaikissa muonissa sekä lisävitamiineilla. Normilääkityksellä tietty vielä. Toivottavasti on tehonnut eikä äidy pahemmaksi, kipeänä on aivan hemmetin pirullista vielä sairastaa jotakin kulkutautia nimittäin.

Päivän slogan: Oikeuslaitoksessa saa oikeutta yhtälailla kuin työvoimatoimistosta työtä! (ja tähän lisäisin vielä, että lääkäriltä hoitoa ja oikeaa lääkitystä)

Päivän biisi: Ain't It Strange

POLKA, JOLLA TÄNÄÄN TARJOLLA KOHTALAISTA KETUTUSTA!

mutta nukkumiset jäivät taas haaveeksi. Jos ei kättä tai muita paikkoja särkenyt, alkoi kissa joikhailla eli sellaisia pieniä pätkiä unta sitten siinä välissä. Aika armotonta tuo käsisärkykin, grauh.

Kai se olisi jotakin tehtävät velvollisuuksienkin eteen – ehkä tänään, ehkä huomenna. Vieläkin vaan aivastuttaa, väsyttää ja muuta semmoista. On kylmä ja makoilisi mieluusti vain peittojen alla. Jos saisi edes pari pyyherenksua korjattua tänään, ei olisi sekään paljoa vaadittu. Jos siis...

Belga on tulossa syömään ja kuin sattumalta Risma tarjosi halvennuslohta, joten lohta tulemme siis syömään. Sen kanssa jokunenkin pottu, feikkitsatsikia ja salaattia. Kai sillä päivän pärjää, lohta on melkein kilo kahdelle hengelle (no joo, kissille kans).

Muuten loput ja mahdollisesti ehkä jotakin järkevämpää huomenna. Hemmetin spämmiaasit ovat iskeneet meikäläisen lokiin enkä viitsisi laittaa taas salasanoja, koska silloin ei kukaan enää viitsi kommata. No, ei viitsi kyllä nytkään, joten tässä ei ole mitään logiikkaa. Kuten ei niin usen muidenkaan toimieni kohdalla.

POLKA – EPÄLOOGISEN LOOGINEN VIIMEISEEN ASTI!

Ovat päivitykset näemmä jääneet aika lyhyiksi. Siihen on syynsä eli ei kertakaikkiaan jaksa muuta kuin valittaa ja vänistä. Ottaa oikeasti aika koville vetää kolme päivää täpöllä juuri, kun on ehtinyt melkein-muttei-ihan toipua vähän parempaan kuntoon. Tämä siis johtaa siihen, että on jatkuvasti puolikuntoinen tai todella kipeä. Työpäivien iltoina ei jaksa enää yhtään mitään, torstait menevät täysin toipumiseen. Ja näin perjantaina on taas velvollisuuksia eli posti-kirjasto-kauppahommat, joita ei muina päivinä kertakaikkiaan jaksa eikä pysty.

Tänään siis taas vuorossa normi-isku kylille, pari kirjapakettia postista, jokunen kirja kirjastosta sekä pari kassillista apetta kaupoista. Kävin keskviikkona hakemassa kaffetta, leipää ja jotain pientä, ettei kaikkea tarvitsisi kantaa yhdellä kertaa. Suunnittelin myös ostavani jotakin herkkua; rahjustin hyllyjen välissä, mutta mieli ei vaan tehnyt yhtään mitään tarjolla olevaa. Hah, ostin tomaattisardiineja ja päärynöitä – on siinä meikäläisellä herkut sitten :) Eikä tänäänkään taatusti sen kummempaa, viikon normimuonat. Ne, mitkä kevyemmin jaksaa kantaa ja jotakin huomiseksi lounaaksi.

Belga on nyt asettunut uuteen kotoonsa ja tulee tod.näk. huomenna lounaalle. Mikäpä hänellä, asunto on ihan hieno verrattuna solukämppään ja pikkuhiljaa kalustusta voi täydentää mielensä mukaan. Sanoin vain, että tekee listan asioista, joita tarvitsee. Meikäläisellä ja jokusella muullakin on tavaroita ylimääräisenä, joille hyvinkin voisi olla hänelle käyttöä. Muuten mies järjestäköön elonsa ja olonsa kuten parhaaksi näkee. En siis aio puuttua mihinkään, mutta olen tarjonnut apua tarvittaessa -tyyliin.

Varasin sitten lopulta keskiviikkona täysin ryydyttyäni ajan lekurille, omisarvis ottaa vastaan maanantai-aamuna. Laitoin myös viestiä, koska hän aikaisemmin pyysi, josko voisin vaikka kirjoittaa etukäteen, mitä olen vailla :o Ei ilmeisesti ymmärrä vieläkään, että tahtoo kunnon särkylääkkeet ja mieluusti kapalliset verikokeita (ne, joista ei ole vieläkään suostunut antamaan lähetettä, kuvittelee minun kuvittelevan...). Ensin toki ilmineerasin, että mielelläni lääkäriltä kaipaisi ensisijaisesti hoitoa! Saas taas nähdä, miten ämmän käy. Todennäköisesti ei tapahdu yhtään mitään eli annetaan ohjeeksi kävelyä 10 min ulkona, perkele! Kun se kuulkaas olisikin noin helppoa, en sanoisi yhtään mitään. Olen myös sitä mieltä, että tuosta oik. kädestäkin pitäisi saada uusi lähete, se on taas ollut äärikipeänä. Varmasti naurattaa teitäkin, kun ei oikein tahdo ovea saada kiinni tai avainta kääntää lukossa – niin kipeää tekee.

No, mitäs minä valittamaan eli joillakin on vielä kehnompi tuuri. Tsemppiä ja komppia niille tovereille, jolta ei myöskään kipuja eikä ongelmia puutu!

No, ehkä tässä pitäisi tehdäkin jotakin ennen lähtöä. Kirjoittaminen ei huvita niin maan pätkääkään, ei oikein lukeminenkaan. Väsyttää vieläkin aivan tuhottomasti, nenä valuu ja silmiä kirveltää. Epäkivaa tämäkin.

POLKA, JONKA TAAS PITÄISI MENNÄ!

kun on vapaapäivä, eläkepäivä, siis... En minä tänään jaksa mihinkään! Oli niin tarkoitus lähteä erääseenkin tapahtumaan, mutta ei onnistu. Jonkinlainen flunssanpoikanen tekelehtii edelleen tuloaan ja väsyttää aivan armottomasti. Lisäksi tietysti särkee ja juilii tavanomaista enemmän, se tulee tässä bonuksena.

Eli ei sen enempää teillekään. En minä nyt vaan jaksa, menen uudestaan sänkyyn – ehkä herään, ehkä teen muonaa. Ehkä nukun tämänkin päivän ohi, jos se on mahdollista. Kolme työpäivää vie mehut harvinaisen tehokkaasti karaistuneestakin Welhottaresta.

Lisäksi ketuttaa tuo saakelinmoinen spämmipostien tulo ja poistaminen, grrr!

POLKA – JOKA MENEE NYT TAKAISIN SÄNKYYN!

Eilisiltana ulos katsoessaan olisi yhtä hyvin voinut kuvitella olevansa Siperiassa. Lunta, myrskyä, kylmää, viimaa... Hrrrh. Ei pahempi, Siperiassa vodkan juonti on jopa toivottavaa ja suotavaa, toisin kuin täällä – ainakin työaikana.

En eilen muistanut toteuttaa uhkaustani. Perkele. Tänään on lyhyempi päivä, ei se kyllä yhtään helpota. Kälmit ovat keksineet sen; kaikki paashamaisimmat hommat tehdään alkuviikosta, jolloin ne kasaantuvat minulle ja lomittaja saa helpoimmat (ja niistäkin ne, jotka voivat virua siellä pidempään). Että näin meillä, emälän kevät. Jo keskentekoisia tuodaan tarjolle, että jos tähän asti. Ja sitten ensi viikolla tuodaan loput. Ihan kiva! Voi ketun ikenet, sanon minä.

Taidan juoda tänään viinaa, jos jaksan. Duunin jälkeen pitäisi vielä pikkisen asioille eli postiin ja kaupasta jotain valittua tavaraa, ettei kaikkea tarvitse kantaa perstaina. Huomisesta en nyt sitten taaskaan tiedä. Tuntuu jopa siltä, että joudun perumaan (hah, vaihteeksi, ties kuinka monennen kymmenennen kerran) koko jutun. Minä olen nimittäin aivan helkkarin väsy, poikki, kipeä ja sairas. Sattuu, juilii, palelee, nenä valuu ja aivastuttaa sekä tietysti vituttaa. En haluaisi pilata kaverini fiiliksiä, järjestäjien fiiliksillä taas ei ole yhtään mitään väliä. On siis erinomaisen lunssainen olo, mutta eihän se ole mikään syy mennä esim. lekurille valittamaan yhtään mitään. Vaikka todistetusti meikäläiselle ns. oikea flunssa on melko kavala kaveri.

Sain todella omituisen viestin eräältä taholta. Olin kuulemma kirjoittanut kuin eräs tunnetumpi henkilö vain pienin variaatioin. Hassua sikäli, että en edes ole lukenut koko juttua enkä tiennyt moista olevankaan. En ole muuten lukenut vieläkään. Alkoi vituttaa moinenkin niin, että tempaisin sen alas. Antaapi olla ja muhia. Tehdään sellainen "ihan kiva, ois kivempi vielä, jos ois kuvia -juttu". Kuten jotkut, pari riviä ja niillä mennään. Eli mitään ei ole, ainakaan korvien välissä.

En aio puuttua sen kummemmin mihinkään muuhun kuin siihen, että en ole edelleenkään hyvällä tuulella. Kipulääkitykset vaikuttavat 1 – 2 h, samoin unetuslääkitys. Että naureskelkaa siinä sitten, perkele! Taidan yhtyä eräisiinkin toiveisiin, että jotkut saisivat itse kestää kaiken (no, ainakin vaikka nyt ensin jokusen viikon, ilman tietoa siitä, milloin koe lopetetaan!) ihmiskokeen nimissä... Voisi olla veikeä vaikutus suhtautumiseen, lääketeollisuuden kehitykseen, erinäisiin pyrkimyksiin jne.

Mutta nyt minun on pyrittävä joka tapauksessa liikkeelle eli kaffet, mömelöt ja vaatteet – siinä menee kuulkaas kevyesti 2.5 h ja loput niiden väliseen lepuutteluun. Onneksi on edes vähän lyhyempi päivä, siis kuitenkin todella vähän.

POLKA, JOLLA OLI VÄHÄN JO SYNTYESSÄÄN JA AINA VÄHENEE VAAN!

se on niiiiin lähellä, että en taida uskaltaa edes sanoa. Töitä teetetään, vaikka hädintuskin pääsin eilen kävelemään. Oli lähellä, etten lähtenyt litomaan koko Varastolta. Ja tämä rouva-sairas-rouva, niin armollisesti teettämään töitä. Ai että pisti vihaksi.

Kaiken lisäksi Upo on lomalla, olisin käynyt sanomassa muutaman sanan. Aivan helvetillinen olo, nukuin edellisyönä parisen tuntia – heräsin ennen puolta yötä Ole siinä sitten ystävällinen ja aikaansaava. Ei perkele, kohta tapahtuu jotakin. Ja se "jotakin" ei ole mukavaa, sen minä voin sanoa jo nyt...

Minä siedän kaikenlaista aikani, mutta katsokaas. Pohja se on miunkii säkis!

Eikä saatanan omisarviksella aikoja, muut perseennuolijat olisivat tyrkänneet 1.5 päivää sairista. Vittuako minä sillä teen – en sitten yhtään mitään!

Saatana, vedän kapan mömelöitä. Otan mukaani pullon viinaa, juon suullisen ja pirskottelen loput kämppääni. Eiköhän tuo jo riitä irtisanomiseen "alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla". Lisäksi kun vielä alkaa puhua totuuksia niiden oikeilla nimillä. Ei ole kummoinenkaan suunnitelma, mutta tyylillä sitä lähdetään, kun lähdetään!

POLKA, JOKA ON SAANUT TARPEEKSEEN PITSINISKOISTA JA KERMAPERSEISTÄ!

Tänään alkavat taas Varastopäivät ja meikäläisen täydellinen ohjelmointi. Nouto tiettyyn aikaan kotoa, palautus tiettyyn aikaan. Pakko syödä jotain, yllättäen tiettyyn aikaan, sekin lääkityksen takia. Pakko mennä goisimaan – tiettyyn aikaan – jotta heräisi aamulla tiettyyn aikaan (viimeistään) "nauttiaakseen" aamulliset kemikaalit kera kaffen ja nekin, yllättäen, tiettyyn aikaan. Jumalauta, minut on ohjelmoitu niin täydellisesti, että minulla ei ole itselläni valinnanvaraa mihinkään... No, toki voisin vaihdella muutamalla minuutilla tulo- ja lähtöaikoja, mutta taatusti HMPK tössisi ne ja jotakin muutakin hauskaa taatusti tapahtuisi.

Minä en halua olla yhteiskunnan ohjelmoitavissa oleva, kipeä, jatkuvasti kärsiintyvä työläinen! En! Minä haluan olla reilusti antisosiaalinen ja käpertyä kotoon, jos siltä tuntuu. Tehdä edes joskus jotakin, mitä minä todella haluaisin tehdä. Tosin se on tällä viikko-ohjelmallakin täysin mahdotonta. Suunnitelmissa olisi torstaina yksi hupikas juttu – saas nähdä toteutuuko se edes, vai joutuuko senkin perumaan jostakin syystä. En yhtään ihmettelisi. Peruuttamisia minulla on taatusti enemmän kuin osallistumisia mihinkään tilaisuuksiin.

Minä en nimittäin kovinkaan paljon pysty päivässä tekemään. Kyse ei ole siis haluista. Kertakaikkiaan selkä ja koivet pistävät hanttiin esim. ruuanlaiton jälkeen niin, etten pysty heti seuraavaksi tiskaamaan. Tiskit likoon ja lepuutusta ainakin vartin verran, jotta taas saa itsensä tarpeeksi kipeäksi tarvitakseni taas hetken lepuutusta. Jonka jälkeen seuraava pieni kotihomma ja jälleen leputuusta. Ei siis ihme, että iltani ovat niin hemmetin lyhyitä. Tällainen vähäinenkin lepuutus on töissä mahdotonta, joten voitte kuvitella minkälainen olo on kotiin tultua; olen joskus kaatunut suoraan ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa klaffisoffalle aivan raatona ja itku silmässä.

Mutta luuletteko te, että tätä tosiaan joku kuuntelee. Edes tai etenkään ja varsinkaan omisarvis saati kukaan muukaan lääkäri. Ja vetut – kaikkihan on vain muutamassa hassusta hermosta kiinni tuolla selässä sekä olkapäässä ja kädessä. Sekä mitä nyt muutama jänne koivissa ja tuommoinen luulosairaan fibro. Hah, eihän siinä nyt mitään. Kun on tuollaisia todella vakavia juttuja, kuten erään henkilön kännissä tuolinjalkaan lyömä isovarvas! Se piti kuvata, kipsata jne. Piiiitkä sairasloma ja muuta. Lisäksi henkilön sairastaminen meni työtapaturman piikkiin. Jolleivät asiat ala kohtapian muuttua, minä alan paljastella nimiä ja asioita – oikeilla nimillä, tapahtumapaikoilla, lääkäreillä jne. Täytynee tarkastaa sitä ensin kunnianloukkaussyytteet ja muuta vastaavaa. Tosin pashat siitäkin, sillä varmasti pääsisi ainakin pois tuolta......

Ja että oikein ketuttaisi, menen riipimään mömelöitä ja kaffetta. Tiedoksi, että täällä on edelleen saatanallisen kylmä – ei se huoltohemmon käynti mitään auttanut. Tiedä millä mittarilla hän mittasi, mutta silloin oli muuten aurinkoinen ja lämpöisempi keli ulkona. Perkele sillekin.

POLKA, ÄRSYYTYNYT MENNESSÄÄN NUKKUMAAN – SAATI SITTEN HERÄTTYÄÄN!

Tekisi mieli vain käpertyä peiton alle, kylmä on edelleen... Ketuttaa jo huomisen päivän hommat ja koko järjestyneen yhteiskunnan toiminnot ja pakkotyö. Hmph.

Pakko sitä ja tätä. Pakko. Pakko mennä ja tehdä. Inho.

Minä menen ja teen. Tänään ja huomennakin, ehkä.

POLKA, JOTA VÄSYTTÄÄ JA KETUTTAA

tämä päivitys on jälleen ryyditetty tavanomaisella märinällä ja marinalla. Siihen kettuuntuneiden onkin turha lukea tämän pidemmälle, vaikka tarjolla onkin kaksi The Saavutusta.

Viime yö meni sitten kokonaan nukkumatta. Vaikka mömelöitä otin normimäärän, päivän aktiviteetit saivat aikaan niin tuhottaman raikkaat ja repäisevät koipifiilikset, ettei nukkuminen onnistunut. Lisämömelöt keskellä yötä toivat hetken horroksen ja sitten siirryin jo suosiolla kaffittelemaan ja rouhimaan kipulääkitystä ja rauhoikkeita. Ei oikein mukava olo, sano.

Jep, eilen siis tein jotakin, jonka olin päättänyt ja kirjannut tänne blögiinkin. Blögipakotuksesta on siis joskus jotakin hyötyäkin. Minä nimittäin kävin PASSIKUVASSA. Lopultakin, en minä ole sitä teetellytkään kuin vajaan vuoden, aktiivisesti puolisen vuotta. Nyt on kuvat, kun saisi vaan vietyä hakemuksen ;) Kuva on muuten äärimmäisen kammoittava, vilkaisin ja piilotin ne nopeasti lompakon syövereihin – sinne, missä ei muutenkaan ole setelirahaa tms. Olkoot tallessa milizeille asti!

Kylmä tärisytti naista Malmilla, tapasin kuitenkin tutun. Jouduin neuvomaan asiassa, josta en itsekään ollut varma mihin valittaa. No, erääseen lautakuntaan, jonka on pakko vastata ja jollei se kuulu heidän toimivaltaansa, ainakin ohjata oikeaan paikkaan. Muuta en keksinyt. Hörhöjäkin oli liikkeellä, pakkasta paossa. Ei kuitenkaan mitenkään ihmeteltävän paljon.

Sen sijaan takso nouti molemmin päin etuajassa, joka on erittäin kiitettävää pakkasella. Taksossa vielä kökkiessäni puhelin soi, vastasin ja kas. Huoltohemmo kertoi olevansa residenssissäni ja tsekkaavansa pattereita. Lupasin tulla ihankohtapian, josko hän olisi paikalla vielä... ja olihan hän. Oikein miellyttävä mies, joka kertoi tehneensä ihan kaiken, mitä pattereille voi (paitsi hajoittaa ne alkutekijöihinsä). Eli ilmannut, tarkistanut säädöt ja niiden piikit tms. Ei nyt siis pitäisi olla vikaa ja mittauksessa tuossa vaiheessa testin mukaan oli lähempänä 20 astetta. Sanoin kyllä, että aurinko lämmittää ja makkarissa olikin vajaa 19. Lisäksi kuulin, että tämä on energiansäästötaloja, ihan kiva. Eihän se mitään, mutta ei kai se tarkoita asukkaiden pakastamista??? Ihan himppasen lämpimämpää täällä voisi kuvitella olevan. Nimenomaan siis kuvitella. Minulla on silti täysi varustus ja hartiahuivi edelleen käytössä.

Toisaalta, on ollut myös hieman oudohko olo. Joko valvomisesta johtuen tai sitten olen tulossa kipeäksi. En kyllä tahtoisi sitäkään. Voihan rähmä. Asioita olisi taas tehtävänä vaikka kuinka paljon. En minä sitten eilenkään saanut juuri mitään aikaiseksi, kun sopan jälkeen tuli nukuttua snadit päikkärit. Univelkaa on, mutta kun en vaan saa nukuttua! Argh sanon minä. Tämä lienee vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi tajuta. Antaa siis olla, päättäkää vaan, että kaikki on korvien välissä. Jospa edes sillä keinoin pääsisi kokoaikaisesti eläkkeelle ja voisi elellä sellaisella vuorokausirytmillä kuin itselle sopii. Vähät välittäen kellistä, aikatauluista jne. Varmistaen vain sen, että tietyt paikat ovat auki, kun on kylillä hoidettavia asioita.

En minä tänäänkään jaksa enempää. Koivet ja selkä eivät pidä olostaan, lisäksi lievää kuvotusta havaittavissa ja runsasta palelua. Taidan mennä peiton alle taas...

POLKA, JOLLA EI KOSKAAN TUNNU MENEVÄN KUTEN OLISI NORMAALIA!

oikein kunnolla. Nyt siellä on tarjolla – 22 astetta, hyvä keli meikäläisen hissutella pakkokeikalle kylille. Postiin, kirjastoon ja kaupoille, argh. Onneksi ei hirveän pitkään joudu olemaan missään välissä ulkona ja kerroksia pukeutumiseenkin riittää. Toivon vaan, että taksot eivät ole jäätyneet matkalle!

Mitään ihmeellistä tässä ei ole edes kerrottavana. Eilen muka-piti kirjoittaa, höh. Kissin kellit, haahuilin aamulla kaikenlaista ja lueskelin. Sitten laitoin vähän vihanneskeittoa, apehdin ja päälle kaffet. Jo vain sen jälkeen ramaisikin taas kunnon päikkäreiden merkeissä. Sitten ei enää jaksanut / huvittanut / viitsinyt tehdä mitään senkään asian suhteen. Eli osa asioista on jälleen kerran hoitamatta, mutta jonkinlainen pohja yhteen juttuun on kuitenkin olemassa.

Ei tässä kyllä kauheasti kirjoituta, kun edelleenkin paleltaa niin maan prleesti. Ei mitään laitaa tällä systeemillä nyt... Ja se joka kehtaa ehdottaa jotain lisälämmitintä, saa turpiinsa. Arvatkaas huviksenne, mitä se tekisi nyt jo jätti-isolle sähkölaskulle :( Eli lisätään sisälläkin vain vaate- ja peittokerroksia. Kohta on kiivettävä yläkaapille hakemaan kolmas kunnollinen peitto!

Eli, kunnon mömelöt ja liikenteeseen. Ei minulla todellakaan ole edes mitään kerrottavaa. Suurimmasta osasta unianikaan en muista mitään ja ne, jotka muistan, olivat liian karmeita jopa kerrottavaksi. Lisää kuumaa, mustaa ja vaffaa kaffetta!

POLKA – HÄN JOKA JÄLLEEN PALELEE!

kuten tietysti tämän plökin lukijat jo osasivat odottaakin. Eli ei mitään uutta, oikeastaan. Harmittaa niin hemmetisti, että tämä torstai eli ensimmäinen vapaapäivä menee todella toipumiseen. Heräsin klo 3 tienoolla taas saakelinmoisiin särkykipujäynimisiin, heitin yhden apumömelön kitaan ja sain vielä nukuttua vähän lisää. Äärimmäisen katkonaisesti ja välillä heräillen särkyyn. Nousin ylös – ja kas – ei tullut taaskaan kävelemisestä oikein mitään. Koivet ovat aivan järkyttävän kipeät. Siinä sitten hiissasin itseni seinistä ja huonekaluista kiinni pidellen kylppäriin – olisi pitänyt NYT varata se rolleri tuohon sängyn päätyyn... Usch, ei ole tässä laitaa. Ne vaffat kaffet, pala leipää ja sitten mömelöitä lievän randomisti näin vapaapäivänä kuitenkin eli on päästävä työkuntoon.

Minulla olisi kovasti paljon kirjoitettavaa eli se vaatii kuitenkin istumista koneen ääressä. Voitte siis kuvitella, että koivet ja selkä eivät tästäkään ihan hirveästi pidä. Se on muuten outoa, ettei edes omisarvis tajua sitä, että kirjoittaessa tarvitaan myös jalkoja! Tai ainakin minä persjalkaisena tarvitsen ;) Täytynee myös yrittää katsastaa sopivaa lääke-ehdotusta, joka menisi läpi. En edelleenkään tarkoita mitään huimepitoisia lääkkeitä vaan sellaisia, jotka tappaisivat pahimman kivun ja ehkä jopa saisivat aikaan jonkinlaista elpymistä tilanteessa. Huomautettakoon tässä, että minä olen niitä lääkeherkkiä, jotka miniannoksella Lyricaa ovat tokkurassa kaksi päivää. Siksi tietyt jo kokeillut lääkkeet jätetään suosiolla pois listalta. Lisäksi omisarvista pitäisi pyytää uusimaan lähete Kanppiin tuon käden takia. Se on nyt ääripahana ja pitäisi kai hakea se piikki, joka annetaan suoraan UÄ-ohjauksella hermoon... kuulostaa karskilta, mutta tämä on aika tyrmäävää tämä kipuilukin. Eilen tuli taas vahingossa huudeltua ääneen, vaikka purinkin huuleni melkein verille. Ihan siksi, että en halua kiljua ääneen. En vaan voi sille mitään, jos yhtäkkiä viilletään tai tökätään heinähangolla jonnekin.

Sen verran vielä palaan Varastoasioihin ja työhön, että juttelin parinkin lähityökaverin kanssa sekä omista hommistani että tulevaisuudesta (Varastohan tekee muuttoa ja samassa yhteydessä tapahtuu se organisaatiouudistus). Molemmat lähtivät siitä, että meistä jokainen tekee vain sen minkä ehtii, jaksaa ja pystyy. Siis myös minä. Olivat taas sitä mieltä, että ahnehdin liikaa. No, eräs Korkeampi Virkanainen kävi teettämässä eräänkin homman ja sanoi, että toi sen minulle, koska muilla oli kiireitä. Silloin hermoistuin ja sanoin, että eikö minulla muka ole kiireitä (pöytä oli lastattu täpötäyteen siinä vaiheessa), olin vielä lähdössäkin aika pian. Ei, hänen mielestään minun piti tehdä "yksi pikku juttu, joka ei kauaa vie". Ja kun näitä pieniä juttuja kerääntyy jokaiselta, äkkiä sitä on lirissä pohjamutia myöten. OK, tein tuon pyynnön, mutta ilmineerasin kyllä siitä, että muillakin olisi ollut mahdollisuudet tämä tarkistaa. Minä nyt vain satuin silloin olemaan huoneessani. Eli osa väestä ei vain tajua, että oikeasti olen poissa kaksi kokonaista päivää ja oikeasti olen sairas. Tässä on tietenkin semmoinen pieni välijuonne, että ao. henkilö on myös sairas; hänellä on 1. tyypin diabetes, johon hän aina vetoaa silloin, kun joku puhuu jotain sairauksista tai fyysisistä ongelmista. Hiukan epäreilua sillä hänellä tuo on kuitenkin äärimmäisen hyvin tasapainossa eikä ongelmia todellakaan ole ikinä ollut!

No se kai omista väninöistä ja marinoista. Haluan vaan, että myös lukijat tietävät miten täällä vapaapäivää vietetään. Puoleen päivään asti en pysty tekemään oikein mitään järkevää. *KRÄKS, KRIIK, raps-raps, MJÄYYYH*. Anteeks, Vinski putosi patterilta >o< Vinski on ottanut nyt pakkasella tavakseen nukkua keittiössä, patterien lämpimimmällä kohdalla. Se on kuitenkin hoikallekin kissalle vaikeaa. Kas kun kissa kunnon unessa venyy piiiitkäksi ja alkaa painaa yhä enemmän, myös kääntyminen vaikeutuu ja silloin tapahtuu. Eilen reppana tipahti ehtoon aikana useamman kerran. Aina sama loukkaantunen-nolo katse ja mäykyminen. Riippuen hieman siitä, tipahtaako kissi ihan plaattialle asti vai vain laatikoston päälle. Tästä voitte muuten samalla päätellä, että edelleenkään lämpöjen säätämiselle ei ole tehty mitään. Kävin eilisiltana ruiskussa ja sitten huinin täällä pää märkänä ja täristen holtittomasti – kylmästä! Päällä on jatkuvasti kaksi paksua, kudottua puuvillapaitaa ja niiden päällä vetskarijakku. Lisäksi collegehousut ja kahdet sukat. Ystävän kutoma hartiahuivi on kuulkaas enemmän kuin paikallaan *pushali, kiittelee taas*.

Huomenna olisi taas pieni posti-kirjasto-kauppakeikka. Kävin eilen noutamassa joitakin perustarpeita Liiterissä sekä Oklasta viinipullon eräälle henkilölle kiitokseksi. Oikeasti, en ostanut muuta kuin yhden viinipullon Malmin Oklasta :o Johan tuota ihmettelivät puolitututkin... ja hävettävintä oli ehkä se, että jouduin turvautumaan henkilökuntaan, koska viini oli itselleni outoa merkkiä enkä heti löytänyt sitä hyllystä. Äärimmäisen noloa parkkiintuneelle malmilaiselle! Sitten vihannestsioskista tuoreita herkkareita ja purjoa, isot läjät 1.40 eli hinnat ovat edelleen kohtuulliset. Liiteristä paperitavaraa, kaffetta, pakastevarastoja ym. täydennystä niin paljon kuin pystyin kohtuullisesti kantamaan. Eli ei mitään oikeaa ruokaa vaan kaappien täyttöä, ettei tarvitse ruokaostosten yhteydessä kanniskella kaikkea mukanaan.

Kevään kirjasatoa on alkanut tipahdella oikein kiitettävästi, erittäin mielenkiintoisia uutuuksia. Palaan asioihin kirjalistauksen merkeissä sekä siellä toisaalla. Muutama opus, jotka suorastaan pakottavat ihmisen käymään samaan kirjaan käsiksi melkein heti uudelleen... Ja dekkarien kavereille on tulossa parikin herkullista uutuutta. Asiaopuksia on myös liikkeellä eikä niitä sovi mitenkään väheksyä, ainakin äsken lukemani veti vähän vakavaksi (jos kyllä hiukan naurattikin). Mutta näistä tosiaan erikseen.

Nyt tuntuu jo siltä, että mömelöt alkavat kohta toimia. Väsyttää vieläkin, joten taidan mennä hetkeksi pitkälleni ennen kuin suunnittelenkaan suurisuuntaisempia toimenpiteitä kirjoittamisen ja muun toiminnan osalta. Uhh, huominen keikka on kyllä taas laskettava ja suunniteltava etukäteen. Hmph.

Toivottavasti joillakin teistä on edes tasalämmin ja mukava asunto *kiristelee hampaitaan* :)

POLKA, JOKA KOHTA JÄÄTYY KIINNI TUOLIINSA!

Ihan ensimmäiseksi tietysti pitää kertoa, että ei ihmeiden aika todellakaan ole ohi! Varastolla jo kaksi osaston työntekijää on käynyt ihmettelemässä, miten minä aion selvitä niistä kaikista hommista vajaina päivinä oltuani poissa kaksi päivää. Kumpikin on vielä ollut sitä mieltä, että minä todellakin teen melkein saman kuin muutenkin... Tulipahan siis todistettua. Tosin meille on esitetty eräs *huokaus* organisaatiouudistus, sellainen (tehän toki tiedätte) joka ratkaisee kaikki ongelmat. Voi kun näkisi vaan. No, pääasia kuitenkin, että tämä älytön juttu on huomattu näin aikaisin – tai siis muutkin ovat sen huomanneet.

Toinen ongelma on sitten se sijaistamiseni, joka ei toimi. Hommat viipyvät älyttömän pitkään ja ne on tehty äärimmäisen kehnosti. Niin kehnosti, että minua oikeasti hävettää. Salaa joskus korjailen sijaistajan tekemiä juttuja mitenkään asiaa edes mainitsematta. Toisinaan on pakko jopa tehdä uusiksi koko rojut, kun ei saa mitään selkoa koko hommasta. Tähän ovat kyllästyneet myös töiden teettäjät eli siksihän niitä minulle jömmataan. Toki, onhan se imartelevaa. Mutta parempi olisi, että joku oikeasti myös joko tekisi jotakin tai sitten jostakin päästä kylmästi heivattaisiin hommia. Sekin lienee vaikeaa, koska rouva-sairas-rouva on jälleen pois. Aikaisemmalla osastolla hänen työparinsa oli laskenut, että vuoden aikana em. henkilö oli ollut täsmälleen kolme viikkoa vuoden aikana kokonaan työssä. Aina on näitä lyhyitä sairiksia, muuten-vaan-menoja, lomaa, kaikenlaista... Ei kivaa muille, ei voi luottaa yhtään siihen, että asiat hoidetaan tiettyyn päivään mennessä. Varastolla kun nuo päivät ovat yllättävän tärkeitä erinäisistä syistä.

Eli kai tässä on ensin kerrottava Upolle, että homma ei nyt vaan toimi ja ilmoitettava myös, että näin jatkettaessa joudun ottamaan rollerin töihin. En jaksa muuten näin rankkoja päiviä. Tämä on muuten ihan totta. Eilisen pysyin tolpillani ja työkunnossa lisälääkityksen voimin, joka nyt ei ihan terveellistä ole sekään ja omisarvis taatusti kieltäisi sen ehdottomasti. Pitääkin varmasti laittaa viestiä siitäkin asiasta. Vaikka hän ei voikaan tehdä mitään :O

Tänään siis vajaa päivä ja sitten postiin, jonne onkin ehtinyt kerääntyä ainakin kirjoja ja yksi muukin havuska paketto. Samalla taidan pistäytyä Oklassa ja Liiterissä, siinä onkin jo ihan riittävästi ohjelmaa... Ehtoolla olen kuitenkin ihan katkirättipoikki.

Mutta mukavaa oli tietty saada tämmöinen plökitunnustus Seppikseltä  – ziitosta vaan!

Mukana oli ohje, että pitäisi ihan randomina kertoa viisi asiaa itsestään ja vissiin jakaa sitten eteenpäin myös viidelle (ne minä ainakin mietin). Uhh, että ihan randomina...

1. Minulla on hyvin pienet ja omituisen näköiset varpaat (muiden kummallisuuksien lisäksi siis).

2. Näytän siltä, että en ikinä sairasta mitään ja liikun aivan normaalisti – siihen asti, kunhan näkee minun ottavan ensimmäiset askeleet ja avaavan suuni.

3. Olen kehittänyt itselleni unelman: I Have A Dream!

4. Luen liikaa, aina ja joka paikassa. Jotkut luulevat, että vain silmäilen opuksia – ei, kyllä ne ihan oikeasti luetaan läpi, jokainen.

5. Himoitsen vahvoja mausteita ja olen varma, että chilin ja valkosipulin käytön lopettaminen aiheuttaa rankkoja vieroitusoireita.

Ei nyt muutakaan tullut mieleen, olen katsokaas niin yksinkertainen ihminen :D Jaan tämän hianon tunnustuksen eli palkinnon sekä random-haasteen edelleen Rouva A:lle, jos vaikka iskee tunnustuksien paikka. Susulle  odottaen jotakin jännää sekä arvaamatonta. Kehräsaareen  toivoen jotakin yhtä mielenkiintoista kuin eilen. Termostaattorille, että olisi jotakin pähkäiltävää perjantaidilemmaa varten sekä Partapapalle, että olisi jotakin tekemistä kipujen sietämiseksi!

Nonnih, tulihan se tehtyä. Minä en ole oikein hyvä tämmöisissä jutuissa, mutta menkööt nyt näin :) Ainakin plökitoverit voivat siirtää tuon kuvan vaikka säilöön sivupalkkiinsa tms. Onhan se ainakin nätti, shuorastaan shöpö. Tulee ihan jusalainen olo, ystävänpäivä on vissiin ensi viikolla. Taisin sortua tekemään jotakin eli vähän postittelemaan paperitavaraa, joita joku voipi kuviksi tahi korteiksi sanoa. No, olisin minä muutenkin tässä kevään tietämillä varmaan laitellut jotakin. On ainakin jokin syy(kin) nyt olevinansa. Minusta kyllä on aina kivempaa, jos muistaa toista ihan ilman syytä :D

No, minä lähden taas keittelemään susivaffat kaffet, tarkistamaan mömelökaappia (se ON iso) sekä nauttimaan aamupalasta, josta määrällisesti suurimman osan muodostavat nykyisin jo erilaiset kemikaalit.

POLKA – TÖITÄ KUIN VIIKON VIIMEISENÄ TYÖPÄIVÄNÄ.....

eikä tämä ole se tunnettu slogan. Kun punkesin Varastolle aamuvarhain, oli siellä vain kohtuullisesti duunia. No, siinä sitten pistin ropottaen aika rauhallisesti. Mutta joka hemmetin kerta, kun kehtasin jopa poistua työpisteestä, oli taas tuotu joku omalaatuinen pino tai suorastaan isompia pinkkoja kaikenlaista kivaa sälää. Eihän tästä tule meikäläisen luonnolla taas yhtään mitään! En minä osaa olla tekemättä, jos hommia on tarjolla tai tekemättä siinä vieressä. Ei vaan onnistu, muilta kyllä. Taas nähtiin tänään, miten parikin leidiä saa maanantain kulumaan juoruamalla viikonlopusta, kommentoimalla vaaleja jne. Siihen menee joillakin kuulkaas puoli päivää, ruokatunti päälle ja vielä väliajatkin ;) En ole kade, mutta kuitenkin. Ehkä he ovat onnellisia, heillä on töitä ja sosiaalinen elämä työpaikalla. Minulla on vain töitä eikä lainkaan sosiaalista elämää. Vähänkö vain käy ketuttamaan, kun samat leidit reilusti lintsaavat muutenkin duunista parhaansa mukaan. Ei, minä en tätä sanonut, vaan parikin työkaveria on huomauttanut asiasta ihan vain ohimennen. Että olenko sattunut näkemään, että niin ne jotkut. Kyllä olen, joo. Hittojakos se minulle kuuluu, eivät ne minun töistäni poissa ole. Asenne vaan on omalaatuinen, perin kummallinen. Mutta molemmilla on The Asema... ainakin eräänlainen. Ehkä se tekee asiansa. Stanan lusmut!

Kävin sitten lähtiessä Serkuissa hakemassa kaffemaitoa kotoon, hmph. Ei ollut kuorma päässyt perille vaan seisoi Tallinnan satamassa. Auto oli jäätyä kilahtanut reissulla, tulee vasta tänään. Sain sitten todellakin vain maitoa ja savu-valkosipulijuustoa, kuivahetskujakin tietty... Ai niin, siis sitä maitoa vartenhan minä tietysti vaan *ristii sormiaan*.

Muuten olen taas aivan rättipoikki enkä eilen ehtoollakaan jaksanut kuin vääntää kahden päivän vihannespadan sekä sotkea salaatin itselleni sekä tiskata. Ei, mikään muu ei tule kuuloonkaan. Siis varsinainen tekeminen. Hyvin maltillista nettailua sekä himppasen uteluja sieltä ja täältä eli juoruamista. Muuten makoilua ja lukemista. Ei vaan pysty kykenemään, kyllä vajaakin päivä vie meikäläisestä mehut. Eikä se päivä muuten ole kuin 15 min vajaa näin ma ja ti, ke vähän enemmän. Katsoin sen duunien kannalta paremmaksi ratkaisuksi! Kuitenkin siellä hötkyytetään, joten helpompi näin kuin esim. joka päivä käväisisi tekemässä jotakin. Sittenhän siellä olisi tosi härdelli koko ajan ja tod.näk. työt jakaantuisivat vielä epätasaisemmin. Eli tällä mennään, ainakin toistaiseksi. Upo merkkuutti osastokokoustakin kohtapian, sellaiselle päivälle toki, jolloin minä en ole paikalla. Ei haita yhtä, sano!

On se kumma, nyt aloitin muutama päivä sitten tämän ns. osaeläköitymisen ja jo on hemmetinmoinen huoli jatkosta. Pitäisi alkaa jo suunnitella seuraavia siirtoja! Kamala minä – tai oikeastaan kamala byrokratia ja inhottavat lekurit. Pirulauta nih! Jotakin tässä on keksittävä eli aivoriihtä on rakennettava siten, että saisi jatkoa ja tietenkin kokopäiväisesti... Pitäisikö ottaa rolleri mukaan duuniin? Mutta sitten minä en kyllä ehdi tehdä sitäkään vähää. Hmm, toisaalta, se voisi olla myös ratkaisu. Raahaisi myös kaikki muut aputusvekotit sinne mukanansa joka päivä, asettelisi kaiken paikoilleen ja jo olisi ainakin tunti kulunut. Ei pashempi ajatus, itse asiassa. Ja kun hissukseen hiipisi kopieeraamaan toiselle puolelle torppaa, menisi paperi kerrallansa eikä pitäisi kiirettä, menisi siihenkin puolisen tuntia kerrallansa. Välissä tietysti voisi käydä vaikka kuusella tai kaffella, jolloin hyvinkin tunti menisi tähänkin. Asia laitetaan harkintaan! Osaan kai sitä sitten minäkin vetkutella, jos nämä muutkin leidit kulkevat ympäriinsä aina samat paperit kourassaan juoruamassa ja vaihtelemassa akkainlehtiä (!!!), ihan totta ;D

Ja sitten ihan vaan tiedoksi, että eilen illalla taas särki sekä selkää, lonkkaa että oikeaa kättä niin, että itku oli tulla. Ei ole laitaa tällaisessa, ei. Eikä mikään prleen troppi auta. Kännitajuttomuus ehkä, ei ole tullut kokeiltua. Pitäisköhän riipaista, pirulauta. Saisi ehkä nukuttuakin yhden yön heräämättä.

Ei, kyllä se taas on vaan mentävä ja ahdisteltava mennessään. Kaffetta lisää, mömelöitä koko kourallinen ja vielä iso jömma mukaan – eivätkä nekään auta kuin ehkä pienen hetken ja vain välttävästi. Juuri sen verran, että en huuda liian kovaa!

POLKA – KIPU ON VAIN AIVOJEN LUULOTAUTIA!

mitäpä sitä muuta kuin manaamaan. Toivoen ensinnäkin, että taksot tulevat ajallaan, koska tilausajat muuttuivat ja – kas kummaa – HMPK:ssa töpätään myös. Aivan, ne ovat inhimillisiä virheitä, toki. Mutta kun näin sattuu kumman usein... Toinen ongelma on taas jaksaminen. Olin jo melkein kunnossa, toki särki ja juili, mutta olisin voinut jopa kuvitella tänään tekeväni jotakin. Jos siis olisi ollut vapaata. Ei ole. Lähdetään siis ropottamaan ja sitähän siellä on tiedossa erittäin runsaasti (en viitsi sanoa rumemmin). Jospa malttaisi ottaa rauhallisesti. Voisiko joku ystävällisesti lähetellä 30 minuutin välein viestejä, ettei kukaan kiitä siitä raatamisesta ja hommia voi jättää pöydälle huomiseksikin? Any?

Lääkitys on sitten se toinen ongelma eli palatako kokeiltuun kombinaatioon vai jatkaa vanhalla? En osaa sanoa, jospa taas vaihtaisi takaisin vanhaan... Hitsi kun tämäkin on hankaavaa, kun kunnollista ja sopivaa lääkitystä nyt ei vaan saa, pirulauta. Huudan sitten taas kivusta niin, että naapuri tulee katsomaan, mikä on hätänä. Hmph!

No, nämähän ovat vain minun marinoitani ja märinöitäni. Antakaa olla, ei tälle voi mitään.

Mutta asiasta rotannahkaan, ihmiset ovat todella omalaatuinen nisäkäslaji. Tässä tuli ilmi, että eräskin henkilö, joka on joskus häiriköinyt meikäläistäkin, on onnistunut häiriköimään monella eri puolella. Eräs nettituttu otti aivan sattumalta puheeksi hänelle tulleet oudot, suorastaan pelottavatkin viestit. Aikansa siinä kertoiltuaan sisällöstä ja tietyistä ilmaisuista, minun oli ihan pakko kysäistä, että olisiko kyseessä eräs ZX. Pähkäilimme hetken ja kas – kyllä – sama henkilö on häiriköinyt pitkin ja poikin nettimaailmaa, esim. Huutiksessa. Jopa suoraan uhkaillen, meikäläistäkin, tietty. Minä käskin painua hiiteen, mutta tuttu sattuu nyt olemaan mielialalääkityksellä masennuksen takia ja hermostui asiasta niin, että menetti yöunensa ja oli aika lähellä tipahtaa psykoosin puolelle... Epäkivaa. Lisäksi ao. henkilö on aikaisemmin pitänyt blogia, jossa hän antoi itsestään erittäin hienon ja inhimillisen kuvan. Niin se pettää tuo julkisivu. Minä sentään kehtaan myöntää, että olen vittumainen, inhottava ihminen. Ja ei, hän ei kuulu tietääkseni tämän blogin lukijakuntaan, en ole tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta tiedän kyllä nimeltä. Eli tämä ei todellakaan koske taatusti ketään teistä, jotka olette meikäläisen perskohtaisesti tavanneet. Varokoon vain tämä henkilö tapaamistani, minä tulen ottamaan tukijoukot mukaani... ;) Sen verran annettakoon ilmi, että teimme molemmat asiasta ilmoitukset eri puolille – ylläpidoille siis. Toisesta tulikin heti tieto, että hänet ollaan sulkemassa pois ao. foorumilta useamman väärinkäytöksen ja asiattomien viestien vuoksi.

Ehkäpä meikäläisenkin kannattaisi muistaa, että kaikesta jää jälkensä :) No jaa, minäpä en taida välittää tuosta. En ole tehnyt mitään sellaista, mistä jollakin olisi jotakin valitettavaa (enkä myöskään laitonta). Jäimme vaan sitten vielä miettimään, millainen tämä henkilö on kotioloissa. Hän kun kuitenkin kehuskelee estottomasti perhe-elämällään jne. Hmmm...

No, eipähän se minulle kuulu. Ihmettelen vaan, että yksi ihminen jaksaa ja ehtii tuottaa niin paljon pahaa mieltä monelle, mahdollisesti jopa pysyvämpiä traumoja ja saa aikaan ahdistavia ajatuksia. No, kai joku saa näistä meikäläisenkin marinoista ahdistuksia. Ei kannata, se on vaan minun sairauksieni summa, ei se koske ketään muuta! Siis ihan kirjaimellisesti, nytkin riipoo niin, etten jaksa kirjoittaa enempää.

Kaffetta ja mömelöitä, paljon ja vahvoina molempia, ziitosta!

POLKA – HÄN JOKA MENEE JA IHAN PIAN TAAS TULEE.....

Eli kylmää on, ulkona ja sisällä. Eihän nyt viikonloppuna mitään tapahdu ja tänään pitäisi jo lauhtua... sitten ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Näin arvelisi hyvinkin rahaa säästävän isännöitsijämiehen ajattelevan. Paitsi, aika jännä juttu, meidän taloyhtiömme on ollut hyvinkin säästäväinen ja asioista on huolehdittu eli rahaa "olisi käytössä", mutta eihän se niin ole, kun kyse on asumisoikeusasunnoista. Tämän taloyhtiön "säästämiä" varoja voidaan käyttää muuhun (ei tämän taloyhtiön tarpeisiin, remontteihin, asumiskustannusten eli vastikkeiden alentamiseen) ilman sen kummempia selityksiä – tätä on sitten se asukasdemokratia ja hallinto. Jep, siitä voitte lukea lisää vaikka täältä. Ja vilkaista vaikka omat muuttokokemukseni (ei remonttia, kahden vuoden sisällä saatu jääkaappipakastin ja liesituulettimen suodatinosa!) elokuulta 2010. Räyh!

Minullakin on vilakka olo, siis särkee täpöllä eikä tämä viileys tietenkään varsin paranna tilannetta. Taas meni puoli yötä miettien, mistä sen lekurin tempaisi, jolta saisi oikeat tropit tai edes kokeiluun tietyt lääkkeet. Nyt en puhu kipulääkityksestä vaan muusta, josta tiettyjen tutkimusten mukaan saattaisi olla apua tähän tilanteeseen. No, met taas katsomma. Hitto, kun minä en vaan millään jaksaisi aloittaa tätä showta taas ja taas uudestaan, ties kuinka monetta kertaa!

No, mukavampaa se, että Belga kävi eilen lounastamassa ja kertomassa kuulumisia. Oli jo tehnyt vähän muuttoa eli vienyt jokusen kassin härpäkkeitään uudelle asunnolle ja loput kulkevat sitten hissukseen viikon aika, aina kun aikaa riittää. Onneksi bussit kulkevat melkein ovelta ovelle :) Lisäksi hän oli tehnyt järkevänä miehenä perusostoksia (saa nauraa!): vessaharja, verhon nipsut, suihkuverho ja pesuaineita! No, ehkä minulla oli omat vaikutukseni asiaan ja hän kun on sattunut olemaan mukana jokusessakin meikäläisen muutossa sekä nähnyt mitä aina ensin tarvitaan :D Fiksu poika meikäläisellä, vaikka itse kehunkin. Pahus, piti ottaa kuvakin, mutta se unohtui. Kuitenkin edelleen sanoin, että kysyisi aina ensin meikäläisen varastoista, jollei välttämättä halua upouutta tavaraa! Juu, hän sai myös tupaantuliaislahjan, koska en varmaan ole ensi sunnuntaina paikalla. Alla kuva, se on spagettikauha, dinosaurussemmoinen – oli oikein tyytyväinen. Belga vääntää usein spagettia tai nuudeleita soijarouhe- tai tomaatti-linssikastikkeen kanssa, joten käyttöäkin tälle oikeasti on :)

Asioita olisi, mutta säästetään jotakin huomiseksikin *härn*.

Päivän biisi: I Hate People

Päivän slogan: Päättömästä ilkivallasta systeemin vastaiseen toimintaan!

POLKA – HÄN JOKA EI KOSKAAN UNOHDA.....

Uteliaat jo ehtivätkin tiedustaa kylmetintilannetta, joten kerrottakoon se heti julki kaikille. Ajatelkaa, vain viikko (!) ilman jääkaappia ja pakastinta, JO tuli uusi kylmetinyksikkö. Olisi tullut muuten vasta ensi viikolla, mutta Kikikantissa oltiin niin ystävällisiä (keskusvarasto on tuossa kohtuullisen lähellä), että suostuivat tuomaan sen JO eilen.

Perusyksikkö, eli äärimmäisen hyvä ratkaisu. Meikä kun ei oikein tykkää liian monimutkaisista vempattimista, ne yleensä hajoavat ensimmäisinä. Niissä on hankalat käyttöohjeet tai niitä pitää käyttää juuri tietyllä tavalla. Tämä on perusmasiina (ja ilmeisesti halvimmasta päästä) eli sopii peruswelhottarelle oikein hyvin. Eli virma ilmoitti toimitusajaksi 12 – 18, josta tuli varmistustekstiviesti, myöhemmin aamulla vielä varoitus, että toimitus voi viivästyä kelitilanteen vuoksi ja lisäksi vielä soitettiin. Plussat virmalle toimituspuolesta siis. Klo 15.49 ovikelli soi ja sisään tuli kylmettimen seurana kaksi nuorta miestä, joista toinen oli varsinainen herkkupala ;) Jos vain olisin edes 10 vuotta nuorempi, olisin alkanut jututtaa kaveria. Toinen oli ihan tavis, mukava kaveri hänkin toki. Mutta tämä toinen *läääääh, Puuma-Polka tässä, moi*. Kaiken lisäksi he käyttäytyivät äärimmäisen ystävällisesti eli rennosti, mutta eivät alentuvasti eivätkä myöskään nolosti. Tästäkin plussat kuljetusvirmalle eli hyvin ainakin on valittu henkilökunta, jos kaikki ovat näin kivoja! (Hmm, toisaalta aloin miettiä, että tapaan niin harvoin ihmisiä, että koenko jo kaikki ihmiset mukaviksi – siis niitä lukuunottamatta, jotka heti littaavat minut jollakin tavoin?)

Eilisaamuna kävin posti-kirjasto-kauppareissun, joten koneen lämmettyä huoneilman tasolle (1 – 1.5 h) käänsin virrat päälle ja vähän myöhemmin aloin latoa jääkaappitavaroita sisään. Oli kuulkaas mukava saada ostamansa hyvin tuoreet vihannekset suoraan viileään! Niistä nahistuneista jämistä olin tehnyt jo iltapäivällä ison kattilallisen vihanneskeittoa, joka oli muuten tosi heekkua – ammensin sekaan nimittäin jäätyneen klimpin tuorejuustoa :) Pakastin täyteen vähän myöhemmin ja nehän olivat syväjäässä oleskeltuaan viikon parvekkeella eli niille en usko mitään tapahtuneen. Korkeintaan ovat vähän vähemmän jäässä nyt. Hyvä näin, ruokapolitiikka siis kunnossa!

Sisällä sen sijaan on edelleen kylmä ja patterit ovat kädenlämpöisiä. Jos jotain tapahtuu, se tapahtunee ensi viikolla ja siitä varmaankin tulee taas jokin yleistiedote. Asiahan koskee koko taloyhtiötä, joten kai se sitten kestääkin. Ei auta, lisätään vaan vällyjä niskaan. Ei tämä kylmyys sinänsä, jos jotakin puuhastaa. Mutta jos aikoo lukea tai lepuuttaa, on parasta väijyä itsensä sänkyyn tai ainakin hartiahuivin alle jopa koneella istuessa. Muuten ovat lihaksetkin täysjumissa, kuten jo eilen tuli todettua.

Belga on tulossa tänään lounaalle, ilmeisesti tarjoan pizzaa, johon tulee normitavaran lisäksi herkkareita (tuoreita, jotka paistetaan ensin rapsakaksi), vähän lohtakin olisi, lisäksi purjoa ja paprikaa. Luulisi tuosta saavat kivat pienehköt pizzat. Lisäksi feikkigrekusaladoa, feikkiä sen takia, että oikeaa fetaa ei ole, ei myöskään kaikkia muita aineita. Mutta on salaattia, fetamaista juustoa ja muita vihanneksia. Josko niillä pärjäisi. Jälkkäriksi kaffetta, mähnäpullat ja suklaakeksejä. Lauvantaina meillä aina syödään ns. Viikon Ateria eli paras anti (joo, se on juuri näin köyhää...). Sekä Belga että minä evästämme viikolla molemmat parin keitoksen voimin ja minä lisäksi iltasalaatilla, ainakin tavallisesti ja Belga taas porganoilla ja hedelmillä. Siksi pyrin siihen, että lauvantaina ei sen kummemmin mietitä, mitä syödään eli tarjolla olisi jotakin vähän erilaisempaa muonaa kuin viikolla (ei tofua, ei soijarouhetta, ei vihanneskeittoa, ei linssejä eikä papuja – ne ovat arkimuonaa).

Belga on hissukseen vienyt tavaroita uudelle asunnolle ja kertomansa mukaan jopa ostanut jotakin :O Olen kamalan udekas, mutta en kehdannut eilen sen kummemmin kysellä. Pitäisiköhän tänään varovasti tenttailla? Ei, en minä mitenkään ole puuttumassa asioihin, mutta vain sen verran, että jos on ostamassa jotakin, jota / joka minulla on ylimääräisenä, ei tulisi turhia menoja hänellekään. No, ainakin yhtä ja toista muuttoa varten täällä on ja tarjollakin tuntuu olevan kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin. Lisäksi blogiystävä on luvannut sitä kuskaamisapua – hui – jo ensi viikonlopuksi! En tajua, mihin tämä aika menee. Jotenkin kaikki vaan luiskahtaa ja enkä minä, tapani mukaan, tunnu saavan mitään aikaiseksi!

Josta tulikin mieleen, että en ole vieläkään saanut sitä saakelin passia tai henkkaria hankittua. Siis ongelmana on passikuvat! En vaan ole saanut mentyä, kun kukaan ei ole ollut potkimassa pärsheelle. Uskaltaisikohan tuon luvata tehdä ensi viikolla, vaikka keksiviikkona. Se olisi Varastolla lyhyempi päivä eli jäisi työmatkalta ikäänkuin ostoksille, kävisi parissa puodissa ohimennen (sellaisissa, joissa ei perjantaisin koskaan viitsi käydä) sekä siellä kuvassa. Sitten seuraavalla viikolla sama juttu, kävisi viemässä hakemuksen milizeille? Minä olen nähkääs semmoinen outo tyyppi, jonka pitää suunnitella kaikki hyvissä ajoin etukäteen ja mieluusti blökiin valmiiksi muistiin! Osa tästä johtuu tietty siitä, että jos totta puhutaan, kunto ei ainakaan ole paranemaan päin.

En tiedä, johtuuko se näistä kurjista ja kylmistä keleistä vaiko mistä, mutta olen ollut aika helkkarin kipeä ja särkyisä pari-kolme viikkoa. Kipeämpi kuin oikeastaan ikinä ennen. Lääkkeet vaihdoin taas vaihteeksi takaisin kodeiinipitoiseen tavaraan, jospa tuo parasetamoli kuitenkin olisi tarpeen? Hemmetti, kun tuo omisarvis ei kuuntele minua yhtään! Itse lasken osan kyllä sen piikkiin, että teen ne kolme päivää töitä aivan täpöllä. Ehkä pitäisi yrittää rauhoittaa itseään siltäkin osin, mutta kun ei vaan osaa... Hmph!

Auts, kirjalista on unohtunut kokonaan. No, joku toinen päivä. Minä lupaan! Lisäksi suunnitteilla on edelleen se kirjojen myyntilista; noin tiedoksi vaan, että meikäläisellä olisi pari pitkää hyllyä kerran luettuja uutuuksia, joita en aio säilöä. Myisin ne kernaasti pois haluaville, kyselläkin voi privana suoraan...Kaikkea löytyy romandiikasta dekkareihin ja jopa osaan sarjakuvia!

Mutta nyt toiset aamukaffet – suurin addiktioni nykyään taitaa olla kunnon kahvi!

POLKA, JOSTA VOISI ERILAISSA OLOSUHTEISSA KEHKEYTYÄ AITO PUUMA! ;)