Unihiekkakaveri tai sen veli kävi kylässä! Nukuin taas (eli sen yhden kerran viikossa) melkein 7 h, ei paha ollenkanas. Loppuviikko tässä sitten meneekin pirtsakkana ja eläväisenä, eikö vaan? Laitetaan sormet ristiin, mutta ei nuo vatsanpurut ainakaan pahentuneet ole...

Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että Varastolla töitä riittää. Ihan kiitettävästi, kyllä. Kaikki puuhastelevat jotakin kälyistä ja P-P johtaa putiikkia istumalla käytävän päässä huoneessaan neuvottelupöydän takana paperipinoineen. Siitä nimittäin näkee koko käytävän ja liikehdinnän osastolla. Isoveli valvoo, nääs. Outo tapa miehellä ja inha, minusta. Ei voi istua normaalisti työpöytänsä takana, se kun on katveessa eikä sieltä näkisi mihinkään ,> Aina kun menee keittämään muille kaffetta, evästämään, pissalle, tupakalle tms. sieltä hän katsahtaa yli lasiensa ja takaa paperipinojensa kuka on menossa tekemään ja mitä. Eilen tein taas naapuriosastollekin lisätöitä, kiireellisiä ja isomman pinon ei-niin-kiireellisiä, joiden piti olla valmiina vasta (!) tänään. Tein ne iltapäivällä jo haettavaksi. Olen sopinut, että en kiikuta niitä mihinkään. Jos heillä on hommia, sopii tuoda ja hakea itse, minen liiku mihinkään. Muutenkin koivet ovat taas melkein entisellä mallillaan eli kipeät ja juilivat.

Eli täältä residenssistä ei tällä kertaa yhtään mitään muuta, ei mitään järkevääkään (onko joskus edes ollut?). Eväksenä eiliset tofupiffien jämät, wokkia ja tattaria. Örp, hyvää muuten on! Mitäkähän söisi huomenna.... =D Kun elämässä ei ole mitään muuta jännittävää kuin ruoka ja kirjat, on sitten keskityttävä niihin!

-----------------------------------

Purrrrmenta, kaiffat! Hei toi vaa puhuu syämisist ja mä just oksuin karvaoksun. Ei siin muute mitää, mutt siin oli mukana mun aamukalkonit. Eikä toi anna niit uudestaa. Sano vaa, ett pitiks ne heti sitt oksuu, ett niinku oma vika. Täh – eikä oo! Ei sill oksumisell voi mitää, se vaa tulee. Ekaks tulee jäks-jäks-jäks ja sitt oksu, nih kerta. Kyll mä mun miälest ainaki tarttisi uudet kalkonit. Napikat mä kyll sain vast sen jälkee. Antais nyt ees kunno muanaa.... joo se lupas sitä pussiheekkuu, selvä. Okei, mä pidän kuanon kii sitte, jos se kerta on tommost. Mitää safkaakaa toi laiskiaine eile tehny. Rötkötti vaa ja luki, no siin sivuss se paijatteli ja pusutteli mua. Nii ja sitt se kikatti, hei siis mami kikatti, ku mä pussasi sitä suaraa suulle, mun kylmäll nenäll!!! Pitkää se jakso taas mun kaa, mutt sitt se äkkii simahti. Ja heräs taas kohta ja teki jotai ja sitt alettii oikeesti goisii. Goisittii molemmat peiton alla, mami mun kainaloss ja mä melkee sen tyynyll. Ai että, siin on muute äärihyvä makoilla ja goisii, siin voi olla, vaiks toi lukiskii tai jotai. Siis jos se vaa antaa luvan, aina se ei anna! En tajuu miks. Nii muute, eile toi otti sitt jotai fotoikii, mä paan ton yhen toss tarjoll, vassokuu. Kattokaa nyt, mite sidest mun häntylikii on ja mä goisin tiätty pää tyynyll, niinku pitääki >o<

Kiffaa melkee-perjantait ja olkaa kissoiks, huamisee!

--------------------------------------

Luettua: Osmo Soininvaara – Fillarilla Nizzaan, juu tämä on se blogi vähän korjailtuna. En silloin seurannut lainkaan, kirjanakin luettuna tämä on ihan mukavaa tarinaa. Suosittelen kaikille fillaroijille, retkeilijöille sekä muuten vaan luettavaksi (ja antamaan vaikka ajattelunkin aihetta!). Minulle tuli kamala ikävä Puolaan... Sitten Yrsa Stenius – Koiria, rakkautta ja surua. Mäyristen kavereille ihan must-kirja. Tosin tässä kerrotaan ohimennen paljon muustakin elämästä, historiasta, työstä – pääosan vievät kuitenkin rakkaat mäyräkoirat. Minä pidin tästä ja suositan! Koirat, varsinkin mäyrikset, ovat mukavia. Lisäksi tuo rinnalla kulkeva muu tarina eli oma elämänkerta oli minulle suurimmalta osalta uutta, joten senkin vuoksi arvostan tätä, lukekaa pois! Ja uusintaluennassa Matti Yrjänä Joensuu – Harjunpää ja pahan pappi. Ihan sen takia, että yritin tarkemmin muistella, mitä tässä tapahtui. Luin sen aikanaan pikalainana ja siksi otin uudestaan nyt, kun paljon luettavaa ei ollut tarjolla. Kelpoisa, oikein kelpoisa kotomainen rikos- ja hämmennystarina, mitä ihmisen päässä voikaan liikkua, mitä perhehelvetti voi tarkoittaa ja mitä poliisin työ oikeasti on. Suosittelen myös kaikille, käyttäkää metroa *muahahaaah*!

                                          TORSTAITA - PELKKÄÄ TORSTAITA!

Muahahah, huijasin sitä kurjaa nukkuhiekkakaveria. Heräsin 4.5 h unien jälkeen. Ruokin kissin heekuilla ja tekaisin aamukaffet. Ja painuin suoraan sänkyyn vielä tunniksi eli nukuin melkein tunnin lisää *hekottelee*, kukaan ei huomannut mitään! Sainpas vähän lisää unta, eilinen olikin aika karmeaa. Nukutti melkein koko päivän. Piti käydä sitten päivällä kirjastossa sen myrskyn keskellä, että vähän pirkistyi – juu, auttoihan se vähäksi aikaa, toki. Loppupäivän hereilläolosta vastasi reilu työtarjonta.

Varastolla on taas odottamassa peukalonhangallinen papereita ja naapuriosaston kiireelliset. Juu, ziitosta vaan. Minä tiedän, mitä teen tänä aamuna (hyvä leffan jatko-osan nimi, eikö?). Eli töitä! Ja varmasti joku on sinne vielä klo 15 jälkeen tuonut jotakin kivaa... eilen oli erinäisiä miittejä ja kuppikuntia siellä sun täällä koolla koko päivän ajan ja tuotokset on taatusti saatettu minun ilokseni paperille. No, eipä tarvitse valitella töiden puutetta. Ainoa pikku ongelma on jonkinlainen vatsapöpön poikanen, mrrrrrrr. En minä tiedä, mistä se olisi voinut tulla – ei yhtään mistään? Taksokuskilta tai työkavereilta korkeintaan. Tai tarttunut netistä *tsihih*. No juu, ei ole varaa naureskella, tilanne on hiinä-ja-hiinä mikä olo oikein on. Arabia on onneksi lähellä myös Varastolla... Jos menee sinne ison valkoisen puhelimen puolelle, on pakko pysyä kotona. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan. Onhan minulla nuita myrkkyjä eri tilanteisiin, yksi niistä voisi auttaa jopa tähän!

Ja sitten taas ja kerran: onnistuin eilen sammuttamaan keittiön lampun! Lamppu vaihdettiin ihan vähän aikaa sitten. Nyt olen varma, että minulla on joitain outoja kykyjä *nauraa maanisesti*. Paha vaan, että en pääse itse vaihtamaan sitä valoa, joten pitää odotella Belgarionin käyntiä.

--------------------------------------------

Purrrrrrve, kavrut! Tääll hei ei kans sitt tapahdu viikoll yhtää mitää. Onneks eile sentäs toi mami tajus antaa välill pussiheekkumuanaa. Mutt tiätteks mitä – se sekotti sen toisee muanaa =O Outo ihminen, halus ett mä syän kaikki mun ruuat. No, kyll mä sitt päivän mittaa ne söinki, kaikki, ku kerta oli nälkä. Sen verta tuuli eile, ett oikee voinu partsill olla. Goisin sitt basess ja leikin mun mylpyröill, onnistun kerään niit aikastas monta pöydän alle! Mami uskonu silmiää, niit löyty ainaski neljä. On niit enemmänki, mutt sitt en enää jaksunu. Ja ku mami tuli, se väsäs taas kaikkee, mutt ei kissill mitää vaiks haisuki sillee heekuill. Tylsää! Mä sain äske kuitenki kalkonii ja napikoit, ett se puali on kondikses. Ja illall se paijatteli ja pusutteli mua. Sitt se joteski nukku kyll sillee, ett mun piti mennä sen selkäpuolell goisii. Sen kättä särki, ett se väsäs jotai ihme tyynypeittoviritykse itellee. Ett tänne ei oikeestaa kuulu mitää uutta. Tänää nukuttaa, mä taidan taas goisii koko päivä. Ja mouruu jotai hyvää muanaa, mamiiiih! Höh, se lupas laittaa uutta puukkimuanaa. No, kai seki sitt käy. Tommose foto mä löysin. Mami puhuu taas jotai uusist kirjahyllyist, mutt täss onki kissihylly! Must ei nyt oo saanu taas kuvei, mä hepuloin heti, ku mä kuulen kaameran äänen *tsihih*.

Kliffaa keskimmäist viiko päivää ja huamisee!

---------------------------------------

Luettua: Sophie Kinsella – Himoshoppaajan vauva, just joo. Tätä varsinaista höpö-diipadaapa-hömppää pahimmoillaan. Niin pahaa, että tämä jo hekotuttaa lievästi. Eli sopii luettavaksi ruuanlaiton ja kissan ruokimmisen välissä ja vessalukemisena. En suosittele kuin hömppäfaneille, mutta kelpasi minulle lieväksi hekotuksen aiheeksi myös taksomatkalle. Tiina Kallionpää – Lady Day, murha jazzlaulukilpailuissa. Ei niin paha kuin pelkäsin. Simppelin sopiva juoni ja ratkaisu eli kevyt dekkari, ei pahimmasta päästä kotomaisista ollenkas. Erikoisuutena kirjan etukannessa tarjotaan hankittavaksi kirjailijan itse laulamaa soundtrackia kirjassa nimeltä mainituista jazzballadeista – ei kehno idea. Toivon menestystä! Kirjaa suositan kotomaisen dekkarin kavereille, kannattaa tutustua... paljon kehnompiakin on julkistettu.

                                           KELPOISAA KESKIVIIKKOA!

Argh! Ei tästä nukkumisesta tule kyllä tolkkua, ei sitten millään. Nyt nousin tuossa yhden jälkeen ja sitä ennenkin ns. uni oli hemmetin katkonaista. Epäreilua kerrassaan. Mene tässä sitten töihin jo valmiiksi repoväsynä! No, hyvä puoli on tietysti se, että tässä aamulla asentelin muutaman päivityksen, jotka olivat jo ehtineet muhia tuolla jonkin aikaa. Tulipas sekin tehtyä. Muuta en ole saanut aikaiseksi. En nähnyt edes painijaisia, kun nukuin niiiin huonosti!

Pitäisiköhän tänään poiketa lähikirjastossa, se voisi olla paikallansa. Eilen HelMet oli päivittänyt uutuudet. Höh, uutuudet muka. Osa oli taas ja jälleen kerran uusintapainoksia – onko joku todella noin asiantuntematon, ettei huomaa. Ainahan niissä ei välttämättä näy monesko painos kirjasta on, jollei tarkkaan etsi. Mutta jos siis Welhotarkin sen näkee suoraan, pitäisi ammattilaistenkin pystyä tuohon. Eli pipariksi meni uutuuksien odottaminen, hätinään sain sen 30 varausta täyteen ja siellä oli jo hyvät pohjat! Eli eipä ole paljon odotettavaa. Kovasti paljon näkyy olevan omakustanteita listalla, suurin osa runoja. Muutama romaanikin, joista pari varasin. Täytyy sitä kannattaa aina ihmisiä, joiden kirjat edes kuulostavat kiinnostavilta! Tänään on taas kyllä edessä täysi työpäivä, tiistait kun ovat vähän sellaisia. Mutta jos heti kirjaston auettua säntäisin sinne...

Nyt yöllä ainakin ulkona vaikuttaa oikeasti syksyiseltä; tuulee, muutama sadepisara lävähtää ikkunaan, on erinomaisen pimeää. Jotkut muutkin jo/vielä valvovat – on ainakin kaltaistansa seuraa.

---------------------------------

Purrrrrrrve, kattiskat! Joo hei, mäkää goisinu yälä eikä toi mamikaa. Ja sitt se nippas mua pyllystä ku mä meinasin sen tyyny taa goisii, ja mä melkee-puretin sitä, en siis oikeest. Sitt mä menin sen koipisii, mutt se oli nii levotoine, ett ei siin voinu olla. Nii mäki aloin sitt märisee, ku mä huamasin, ett toi oli iha hereill. Heh, sain heekkui ja sillee. Koht vois ottaa kunnon muanaaki. Nyt mä goisin tässä pikkusoffan selkämyksell, mä viitti ees tsiigaa mitä muut se skrivailee. Tän mä sanelin jo aikaisemmi. Joo, ruakapolitiikka on taas omituist. Eile se teki jotai mättöö, joka haisu kyll hyväll, mutt ei siin ollu lihaa. Kyll mä sitä nualasin, mutt hirveest jotai pahoi maustepurveleit... aika miälenkiintost se kyll muute oli. Voiskoha sitä seuraava kerra pyytää ilma niit kaikkii maustei. Tarttee funtsii! Mutt nyt se saa kyll avata mull kunno ruakapussuka päiväeväkseks, nih kerta. Partsilkii mä oon goisinu, jos ei oo satanu. Mutt jos sataa tai tuulee, mä meen basee. Siäl on lämpöst ja rauhallist, kukaa ei häirii ja se on mun mesta. Mami ei eile jaksunu ees leikkii mun kaa, piti iha yksi heitellä hiiruloit. Ei paljo kyll muakaa huvituttanu. Oltii molemmat vähä plöts. Mentii sitt aikasi lötköttää taas. Ja mukamas goisii. No ei siit sitt mitää tullu. Onneks mull on koko päivä aikaa goisii ja miättii, mitä kliffaa mä järkkäisin tolle. Eile jo oksusin lattiall, just valitettavast lattiall, vaiks yritin matoll. Meill on nimittäi iha liika puhdas matto. Kyll mä kävin siin sen verta kiäriskelees, ett varpist siin on kaavoi. Mutt harmi, ku ne ei kunnoll näy, ku se on semmone kirjava. Lisää tarttee toimii, saadaa taas kunno karva- ja fläkki-installaatio aikaa, taitetta kissikoteihi, niinku. Ei oo taaskaa fotoi, tää on taas siältä!

Kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

-------------------------------------

Luettua: No, Rankin-sessio jatkuu vielä. Nyt vuorossa Kuurupiilo, jossa Rebusin veli joutuu hankalaan tilanteeeseen, huumeita esiintyy, eräs käyttäjä kuolee (tai murhataan) ja komisariolla riittää taas töitä. Perus-Rankinia, suosittelen siis. Paljas poliitikko, tunnettu paikallispoliitikko jää kiinni bordelliratsiassa. Jostain syystä lehdet tiesivät asiasta jo etukäteen. Outoja murhiakin tapahtuu, saman poliitikon vaimo löytyy myös murhattuna. Kenestä tehdään syyllistä vai onko kyseessä outoja yhteensattumia – ei ainakaan Rebusin mielestä, joka taas pähkäilee omiaan esimiehissä välittämättä. Suosittelen taas!

Muuksi päivähuviksi suosittelen edelleen aivojen virkistämiseksi Kirjallisuus-Älypäätä! Tavoite päästä listalle joka päivä ,D Aamuaikaisin se on helppoa, myöhemmin ei.

                                               TIHKULUONTEISTA TIISTAITA!

Siili

Ei kun Varastolle vaan – uusi viikko alkaa. Elokuu oikein ja kaikkea. Minä periaatteessa pidän elokuusta, jos kunnon syksy alkaisi. Sellainen kiva ja nätti syksy. Välttämättä siihen ei tarvitsisi liittyä työtä vaan runsaasti lomaa ja vaikka sienestystä. Eipä ole kumpaakaan tarjolla, pahus. Loma hoituu pitämällä pari lyhyempää päivää ja sienestys Eestin Herkkusissa ,D

Loputkin Varaston väestä palailee tällä viikolla lomilta, joten olemme täysvalmiudessa. Kesän aikana on myös kertynyt erinomaisen runsaasti käsiteltävää aineistoa. Ihan kiva, kaikki nimittäin päätyy lopulta pöydälleni – ainakin käväisemään. Toivottavasti naapuriosasto on saanut toimistoihmisensä takaisin, ettei tarvitse niitä enää avittaa. Ei pahalla, mutta mieluummin vain yhden osaston työt yhdelle ihmiselle... täällä kun nämä pari muuta toimistohenkilöä eivät tee tiettyjä hommia lainkaan. Eli se olen vain minä, Yksi ja Ainoa Welhotar, joka pelastaa maailman omin pienin pullein kätösin. 

Eli residenssissä ei mitään uutta, kissakin on käyttäytynyt, minä myös. En ole edes jutellut vieraiden miesten, saati sitten tuttujenkaan ihmisten kanssa. Olenpas minä kunnollinen ihminen *hyveellinen virn*.

--------------------------------

Kliffaa viiko alkuu ja huamisee.

---------------------------------

Luettua: Jerry Oppenheimer – Hiltonin suku Conradista Parisiin, hmph, juorukirja, ei oikeastaan mitään arvoa. Ainoa kiinnostava asia on brändäys, tuotteistus sekä ehkä Hiltonin hotellien historia. Muuten turhista turhin kotiin pitkiin aikoihin kannettu kirja. En suosittele kenellekään! Ian Rankin –sessio jatkuu, kun sopivasti palautuksista löytyi pino. Nyt luettuna Ristinolla, ensimmäinen suomennettu romaani. Edinburghissa murhataan nuoria tyttöjä ja kaupunki on paniikissa. Samalla Rebus itse saa outoja kirjeitä. Veljensä taas tekee outoja kauppoja. Kirja myös valaisee Rebusin taustaa kohtuuhyvin, joten tämä kannattaa Rankinin kavereiden lukea oikeastaan ensimmäisenä... Suosittelen hyvän rikoskirjallisuuden kavereille.

                                          UNOHDETAAN KOKO MAANANTAI?

Uaah, huomenta siis. Mietin tässä klo 3 alanko päivittää lokia, lueskelenko vai menenkö yrittämään uusiounia. Unet olivat taas erinomaisen mielenkiintoisia, se pari tuntia mikä meni. Minä sain sakkoja mm. lakkoon yllyttämisestä (oli kai yleislakon aika olevinaan) sekä toiseen kertaan illegaalista toiminnasta. Eipä unissa naurattanut, poliisit olivat törkeitä ja ikäviä ihmisiä! Tapasin myös monia vanhoja tuttuja unissani. Pitäisiköhän tehdä ihan yhteydenottokierros, en ole kuullut monestakaan kaverista mitään vuosiin... Ehkä siis painijaiset voisivat poikia jotakin hyvääkin? No juu, myönnetään, että nukuin eilen oikein jättipäikkärit, varmaan 3 h. Välillä nousin ja kävin tekemässä lohivoileivän, nukkuessa tulee joskus nälkä. Sen voimalla jaksoin vielä nukkua lisää!

Eilinen meni puuhastellessa ensin ruoka-asioiden kanssa. Belgarion sai erinomaisen lounaan! Kirsikka-suklaa –muffarit onnistuivat äärihyvin, parhaiten ikinä. Idea tuntuu olevan se, että suklaa on riittävän isoina paloina ja sitä vaniljasokeria lisätään kuitenkin, tavallista sokeria vähensin hiukkasen. Paistoin vain 7 min. Mmmm, herkkua. Suuren Muffinsinjaon tuloksena oli 4 minulle, loput Pojalle ,D Lohi oli erinomaista, savustettua ja kerrankin tuoretta eikä liian suolaista, oikeaa herkkua! Samoin salaatit olivat onnistuneita. Tässä nyt itselleni hehkutan, kun kerran viikossa syödään todella hyvin. Tänään teen taas perunasalaattia itselle täksi päiväksi ja huomisen evääksi. Uusien perunoiden lisäksi porkkanaa, purjoa, ihan vähäsen pienen pieniä sillipaloja, mausteita, kananhävytön keitettynä, kastikoidaan rahkalla, sinapilla, mausteilla, yrteillä – tulee muuten hyvää!

Jahas se on söndaagi, tavallinen siivouspäivä, salaattia, kaffetta, lukemista ja sitten illemmalla pitkään lämpöiseen ruiskuun! Taidan ottaa kunnon kemiallisen uniannin iltasella, en minä jaksa tällaisia painijaisia, nämähän ovat aivan kamalia.

---------------------------------------

Purrrrrrrviska, kattendaalit! Mami on joo outo. Ekaks ei nuku pualee yähö ja sitt säntäilee ylös ja goisii takasi! Mäki sitt vähä säntäili sen mukan ja melkee heemostui siihenkii. Ku kissikää siin osaa ottaa sitt rauhass, ku pitää vahtii mamii ja goisii sen viakus. Sitt se märis ja itkutti viälä, munki teki jo pahaa. Mutt paijatti mua ja sano, ett ei mun syy. No ei tiäteskää! Mä mitää semmost tekis, ett mamill tulis noin paha olla, en varpisti. Vaiks mä oonki kuuli kissa ja vähä häijyki vissii joskus, nii en silti. Eile mä sain hurrrrrrrjan hyvää kurmeeheekkuu, ku noi söi sitä lohta. Mullaki oli lohta, mutt semmosess kultasess laatikoss *virn*. Mamin miälestki se tuaksu hyväll, mä ahmasin sen kaikki ja sitt viäl tavismuanaa. Toi jo sano, ett mä oon viikon aikan pyäristyny yhest kohtaa masust. Hui, mä haluun, ett mun sikspäkki on kondikses... Tarttee syödä kunnoll, siis tavismuanaa ja raksui ja paljo vodaa! Ja muistaa vetää hepuleit. Eilenki vedin kahet hepulit, ett Poika näki kui mä osaa juasta ja lujaa tääll sekasotkus. Sitä nauratti ihan hivveest. Sitt mä yhet hepulit vedin sillee, ett loikkasin Poja yli ja se pelästy ja kiljas *tsihih*. Se nimittäi lukitti just sillo >o< No nyt on must sitt foto, mami otti yälä pimees ku mä en nähny, ei tullu oikee hyvei. Mutt antaa olla tän kerra. Seuraavaks se voiski ottaa parempii vaihteeks, jos se joskus vaiks opeis.

Hei, kliffaa siivouspäivää, jos teilläki on semmone. Huamisee!

---------------------------------

Luettua: Jodi Picoult – Yhdeksäntoista minuuttia. Mitähän tästä sanoisi... jos suodattaa osan jenkkihömpästä tarjolla on raaka tarina esikoulusta asti koulukiusatusta pojasta, joka päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Ajankohtaista siis, tällainen ampuminen koulussa. Kuka tai ketkä ovat syyllisiä, kuka lopulta ampui erään henkilön ja muuta selvitettävää riittää. Myös vanhempien syyllisyys, yhteisön paineet mm. on kuvattu hyvin. Ikävä kyllä mausteena on vähän liikaa asiaankuulumatonta koristelua. Silti tärkeähkö kirja, koulukiusatut voisivat saada tästä jotakin irti! En oikein osaa suositella, mutta jos aihe kiinnostaa... tämä epäröinti lähinnä tuon ylimääräisen kruusauksen takia! Ja uusintaluennassa Peter Robinson – Pinnalla ja kätköissä, sarjamurhaaja paljastuu, mutta todisteita kaivataan. Ruumiitakin löytyy liikaa ja Banksilla riittää työtä asian lopulliseksi selvittämiseksi. Loppupaljastus onkin karmea ja irvokas, suositan jännäreiden kavereille! Kirja kantaa ihan loppusivuille asti, hyvä saavutus. Ja sitten päivän floppi eli Virpi Hämeen-Anttila – Kolmastoista lapsi, älkää lukeko, pliiz. Luulin, että en ollut lukenut tätä, mutta olen kyllä. Pahimman laatuista jaarittelua, tekotaiteellisuutta, kvasipsykologiaa ja hässäkkää ilman riittäviä kykyjä, sorry. 

                                     SATEEN ROPINAN MAUSTAMAA PÄIVÄÄ!

Muahaahhah, Welhotar on siis todella bongattu livenä erinäisten todisteiden perusteella Malmilla =O Olipa yllätys! Kiitosta vaan, P. kannustuksista ja kivoista sanoista – otahan toinenkin kuppi kaffetta. Niin, ilmeisesti hän tunnisti minut kaavalla W + Kummisetä + Minä Itte -> Polgara. Lisäksi hän kertoi, että aamu ei ala kunnolla ilman lokini lukemista. Olin häpnaadilla lyöty, eipä ole tällaistakaan tapahtunut – niin, että isot kiitokset Malmin torskalle ja nähdään taas =D

Varastolla eilen olikin taas pieni kiirus. Oman osaston hommat ja sitten naapuriosastolle pari iiiisoa pinoa papereita. Eli hommia riitti koko päiväksi, sopivasti. Nihkeä keli vallitsi sisälläkin, ilmastointikaan ei jaksanut enää toimia kunnolla. Ilman kosteus lienee ollut melkoinen. Ainut osasto, joka toimii täpöllä nytkin, olemme me! Muualla vielä lomaillaan ja velttoillaan, ne porsaat, fyi. Mutta tulee se totuus vielä heillekin eteen *ilkeää käkätystä*. Useammalta puolelta kyllä todettiin minun tekevän näitä muita hommia eli jos niissä tulee liika kiirus, apua on lupa ja velvollisuus pyytää. Hyvä se, että itse tarjoutuivat ja hyvä P-P, että tietää tilanteen. Toistaiseksi olen selvinnyt ihan omin voimin, ei tässä nyt vielä ihmeempiä. Ilmeisesti nuo pitkät lomat ja parin henkilön virkavapaat ovat sotkeneet tilannetta, vaikka järjestelyjen pitikin olla kunnossa (niin ja se yksi "sairasloma").

Kissiä muistettiin kolmella laadulla oikeaa kissanruokaa. Sanoisinko, että karvatakamus oli hiukka yllättynyt saadessaan tavismuonaa heekkuviikon jälkeen. Ilme oli, hmm, erikoinen ;D Mutta näkyi sekin muona kelpaavan ja Vincent nukkui nassullani siihen asti kun itse heräsin. Heräsin vähän väliä koipikipuihin ja jomotukseen. Eilinen päivä oli töissä ja reissulla melko kävely- ja seisontapitoinen, eli siitähän se johtuu. Juilii niin, ettei saanut nukuttua. Osansa varmaan teki kunnon iltakaffet sekä sen jälkeen imaistu iltaeväs (vähäsen tagliatellea...). Odottelin koko illan kunnon ukkosta tulevaksi – eipäs vaan iskenyt kohdalle. Tätä Malmia kierreltiin ja kaarreltiin, vähän paukuteltiinkin ja yksi ryöpsähdys vettä tuli. Silti nytkin on nihkeä yökeli. Tulisipa kunnon ukonilma – freesaisi vähän. Näissä kuvissa parikin eri ukkosrintamaa yrittää päällemme, mutta päättivät taas kiertää (näitä nähtiin illan aikana neljä!).

-------------------------------------------

Purrrrrrrve, kavrut! Jeee, Poika ja Pojan Reppu tuli eile, mmmm. Ja mä sain montamontamonta puukkii ja pussukkaa ruakaa ja sitt semmose hiano piäne kurmeepuukin kans. Mami sano, ett mä saan syädä sen tänää, ku noiki heekuttelee, jesh. Nyt palvelu taas pelaa. Mutt on tiätteks kuuma, hikikii, kissilläkii. Eile toi yritti jyristä, mutt mä vaa lotkoti partsill, mä ilmoi pelkää. Mä oon eläny mettäs ja vapaan, mä tiädän kaikenlaisist keleist. Ei niit tartte pelätä. Ja sitt mull on toi mami, mä meninki sitt sen lähiviakkuu oikee koko yäks. Se heräs enne mua =O Jotai se taas märisi, ett koipisii sattuu eikä mun tarvii herää. Mutt mä halusi mun aamuheekut ja sillee, nii ni nousin sitt mäki ylös tsiigaa mitä tipahtaa mulle. Tipahtiha sitä, just sain napikoitaki. Tuntu kyll vähä hassult syädä puukkimuanaa, ku koko viikko oli iha semmosii erilaisii heekkui. Nyt on nii tavallist vaa. Mutt kai se on nii ku mami sano, ett ei ihan aina voi ollakaa heekkui. Kunha on syätävää. Ja oon mä syäny kummallisempaaki, sillo ku mä olin villin kissan. Ett ei mitää valittamist, niinku. Ja Poika tulee hei tänäänki, mä saan taas olla sen kans tosi pitkää, mmmm. Kiva, ja sitt lojuu viäl partsill ja kaikkee. Vaiks toi mami meinaa vissii jotai luuttuu taas tänää. En tajuu, aina se on siivottamass jotai. No, tota, tarttee sanoo, irtoo must viäl masukaavoi ja oonha mä vähä ykäilly – mutt hei, on mamiki sotannu, nih kerta. Ett siivotkoo nyt sitte! Mä en laita nyt fotoo, ku toss on jo toi kuvei mein partsilt. Toise kerran sitt, toi uhkaili taas, ett se ottaa must kuvei. Yrittäköö vaa, mä meen pakoo tai laitan silmät kii. Tai alan goisii!

Mutt hei, kaikill kavruill heekkupitost viikendii, pitäkää Ihmiset kuriss ja sillee. Huamisee.

-----------------------------------

Luettua: Taavi Soininvaara – Rikollisen kaunis, rikosnovelleja. Minä en erityisemmin ole pitänyt kirjailijan romaaneista, lukenut ne tietty kyllä. Mutta ylläri-ylläri, nämä novellit ovat paljon parempia! Pari jopa mielestäni hyvää. Sellaisia sopivan kieroja, yllättäviä ja koukuttavia. Kirjoittajalle terveiset, että minun mielestäni hän on novelleissa parhaimmillaan. Suosittelen, nämä ovat nopeita lukea vaikka reissussa. Maltillisista jännäreistä ja erikoisista, kieroista ja kelvottomista tapahtumista kiinnostuneille. No, on pari rimanalitustakin, eipä silti. Mutta noin perimmältään ihan hyvää kelpoista tekstiä, lisää, kiitos!

                                                NIHKEÄÄ LAUVANTAITA!

Ja pah, nyt kemikaaliunikin toimi vain sen nelisen tuntia, kun nukuin edellisyön kunnolla! Että se siitäkin sitten, onneksi on perjantai. Tosin olen koko viikon elänyt jotenkin päivän edellä, eilenkin tuntui jo perjantailta ja työkaveri jo yritti vakuutellakin, että juu, on perjantai ,D En sentään uskonut. P-P voisi olla ihmeissään, jos en tänään ilmaantuisikaan töihin ja menisin sitten pokkana sunnuntaina kustannuspaikalle ihmetellen muiden puuttumista.

Töitä, töitä, töitä on riittänyt! Kuten arvelin, P-P on raivokiinnostunut omista ja muiden töistä ja ravailee ympäriinsä sekä huohottaa kaikkien niskaan. Porukka on hiukka kireänä... näin se raadanta alkaa. Itsellä piti tosi kiirusta eilisen päivän, tein omien hommien lisäksi taas naapuriosaston töitä. Siellä on vielä osa toimistorotista lomalla eikä tekijöitä löydy, no, minä siis avitan. Mainitsin tämän tietty P-P:lle, jolta asiaa ei oltu edes kysytty (siis lupaa palvelujeni käyttöön). Sanoin vain, että jos menee vielä kiiruisammaksi, teen omat pois ensin ja sitten naapurin kiireiset. Hän hyväksyi kiittäen priorisoinnin ja vakuutti taas plussattavansa minua, kun suhtaudun asiaan tuolla tavalla. Siis millä tavalla? Prle, minä olen tottunut siihen, että töitä tehdään ja naapuria avitetaan, kun tarve on – ja toisinpäin. Täällä kun ei kaikilla ole sama tyyli, ei todellakaan. Eräällä työkaverilla on ikävä tapa "sairastaa" sopivasti viikonlopun jommalla kummalla puolella. Kuten nytkin, tietääkseni asiaan on jo puututtu. Toisaalta, hittojako se minulle kuuluu, se kuuluu henkilöstö-hallintoon. Se vain sitten näkyy muiden töissä. Mikä minä olen puuttumaan ja juoruilemaan asiasta, mutta kun en korvianikaan voi sulkea, jos asiasta julkisesti puhutaan.

Olenhan jo aikaisemmin sanonut, että Kummisetään EI voi luottaa, ei todellakaan. Kissanruokatoimitusta ei ole tullut! Onneksi jömmasta löytyi jauhista, jota sulattelin eilen meille molemmille iltaruuaksi. Se ei olisi kelvannut enää tänään, joten avaan kohtapuoliin donaripurkin. Onneksi Vincent on tyytyväinen näihin appeisiin, ei minullakaan mitään niitä vastaan ole, jauhiksestahan tuli evästä Varastolle. Täytyy tänään ostaa kunnon jömma kissanruokaa. Kyllä sitä itse pärjää aina keksimällä jotakin, mutta kissa ei syö soijaa eikä tofua, ikävä kyllä. Soijaa täytyy vielä kokeilla joku kerta ,D

Ja eilen taas takso teki aamulla temput – oli kuulemma käynyt osoitteessa, mutta kukaan ei ollut paikalla! Kilin kellit! Minä ja kaksi naapurin leidiä seisoimme ulko-ovella puolisen tuntia, leidit odottamassa oven avaajaa (avaimet olivat jääneet sisään) ja minä taksoa odotellen. Jutusteltiin siinä näistä kuljetuksista, molemmat tunsivat systeemin. Toinen työnsä kautta, toinen äitinsä takia. No, sitten soittamaan HMPK:lle, josta tosiaan väitettiin takson käyneen. Olipas taas todistajat, että ei. No, normitakso tuli sitten puolen tunnin seisoskelun jälkeen. Että kututti, Varastolla kun oli se iso pino töitä odottamassa aamulla tekijäänsä ja olin sopinut, että tulen klo 7 paikkeilla... No, valitus lähti taas HMPK:lle, töitä ei kukaan ehtinyt kaivata ennen klo 9. Mutta edelleenkään en suostu muuttamaan kotoani sen takia, että joku tyhmä taksokuski ei löydä huolellisesti kehiteltyyn osoitteeseen ajo-ohjeiden kanssa, prletto! Paluu sujuikin äärihyvin, takso tuli heti tultuani ulos Varaston ovesta. Valitteli olevansa etuajassa ja minä olin iloisa. Kiva kaveri, jonka kanssa tuli jutusteltua niin sienestykset ja kalastukset kuin Helsingin liikenneongelmatkin.

Tänään minulla on taas Belgarionin kanssa rehvit kirjastolla, sitten kauppoihin ja kotiin. Lupasin iltapalan ja hyvät iltakaffet. Värväsin hänet myös jo huomiseksi mattopyykille (konehan sen hoitaa) luvaten hyvän lounaan, mahd. savukalaa tms. herkkuja erilaisine mättöineen. Hah – Poika lupasi ,D

---------------------------------

Purrrrrrrrvetsina, toverit kissinkat! Nyt on kuulkaas heekkui alkanu ilmestyy, joo, ei mitää kissimuanaa enää. Mami sais aina unohdella ne. Mä sain eile semmost ku oli kalkoni filee jauhist luamun, en tajuu mitä tarkottaa, paitsi toi kalkoni. Mutt jössus, ett se oli hyvää. Ja mä sain sitä oikeeeeen ison biitin, nii ett masu oli täynä koko ilta. Jakson vaa köllötellä ensi mami viakus ja sitt viäl ilta-aurinkos tual partsill. Ja nyt aamull se lupas mulle koko donaripuuki! Aatelkaa, siis ei vois paremmi olla. No, kyll mä snaijaa, ett tää on vaa semmone yks kerta. Mutt tylsää tän jälkee tottuu johku puukkimuanaa. Mami kerto, ett joku leidi sen töiss ostaa sen kissoill (niit on kaks) joka päivä jauhettuu paistii =O Mami meinas saata hepulit, niin kyll mäki! Hirvee palvelu, mutt ne on kai semmosii aika vanhoi kissinkoi, ett kai sen ymmärtää. Mä vaa luulen, ett tulee hirvee lasti tavismuanaa... mamiih – tua ny jotai heekkuu kuiteski, sillee lohturuuaks, jooko?! Joo, se lupas, pussei ainaski ja napikoit. Kilti mami se on kuiteski. Ja hei, Poikaki ja Pojan Reppu tulee tänää käymää. Kliffa päivä vissii tuloss, paitti ett nyt on vähä nihkee olo tääll. Ulkonki on, yhtää ei tuule eikä aurinkokaa viälä näy. Omituist, ei enää mun miälest oo yä. Kelloki on vaiks mitä ja me ollaa oltu jo hereilkii aika pitkää. Ai nii, tsiigatkaa hei, mä en tajuu kui tommone kissi voi olla kadonnu joltai – toi sopis meill mamin kavruks *tsihihh*! Juu, ei taaskaa fotoo musta, mutt tääki kuva on siält, mist eilinenki.

Kliffaa viikendii hei kaikill Lokistania kissinkoil. Huamisee!

-------------------------------

Luettua: Ian Rankin –sessio jatkuu, tällä kertaa uudestaan luettavana Pakkosiirtoja. Pormestarin tytär katoaa, kaksi nuorta kaahaa autolla ja tekee itsarin. Valtuutettu tuhoaa asiakirjoja ja politiikassa tapahtuu. Kaikki liittyy kaikkeen sekä etenkin rahaan ja kunnallispolitiikkaan. Rebus joutuu selvittelemään kaiken alkulähteitä – joka löytyykin varsin korkealta. Erinomaista Rankinia, suositan siis! Sinistä ja mustaa, Rebus jahtaa 60-luvun sarjamurhaajan matkijaa, joutuu perehtymään öljynporaukseen. Lisäksi erinäisistä syistä Rebusin omakin menneisyys johtaa tutkintaan ja toimintaa tarkastellaan vimpan päälle. Vielä parempi kuin em. opus eli Welhotar suosittaa. Ja sitten tiiliskivi, jota en pystynyt lukemaan kerralla. Piti säädellä hiukan, ihan sisällön takia. Tim Weiner – CIA, Yhdysvaltain keskus-tiedustelupalvelun historia. Hiukka raskasta luettavaa välillä, mutta kiintoisaa - paljon kunnolla tössittyjä juttuja. Paljon uutta tietoa. Suosittelen niille, jotka jaksavat kahlata lävitse. Mukana on jonkin verran epäolennaistakin, joten lukeminen käy melkein työstä *virnuilee ja heiluttaa Pojille*. 

                                                 NIHKEÄÄ PERJANTAITA!

No, ei täällä tänäänkään ole mitään kerrottavaa... Welhotar on nukkunut sikiunta ensin illalla pari tuntia ja sen perään kemikaaliavusteisesti vielä kuutisen tuntia. Silti olen töissä iltapäivällä ja kotona illalla supiväsy. Ei huvita mikään, ei jaksa mitään! Ei kiva, ei mukava, ei varsinkaan huvittava.

Varastolla ovat normityöt alkaneet. Käytännössä tämä tarkoittaa veikeitä käytännön piloja. Esim. sitä, että eilen vähän ennen klo 15 tuodaan pöydälle yli 10 cm korkea nippu papereita, aamua varten. Juu, ei tarvitse siis tehdä enää ennen lähtöä... mutta sitten heti aamusta. Ziitosta vaan, että ilahduttaakin aloittaa raataminen heti Varastolle päästyä. Jonne kyllä olenkin päässyt nyt aamuisin nätisti. On ollut sama vanha yrmy kuski, joka on ollut aikataulussaan. Iltapäivät ovatkin sitten erilaisia – edelleen perään sitä, että onhan se hyvä, että maahanmuuttajille on töitä. Mutta jos he eivät osaa edes käyttää paikanninta, voi pärshe. Eilinen kaveri ei osannut. Eikä ymmärtänyt suomea, kun sanoin, että neuvon... Jouduin huutelemaan koko matkan ohjeita... argh, hermo oli mennä, kun kuski vielä teki jänniä uukkareita ja puhui samalla paria yksityispuhelua! Huh – jännittäviä matkoja minulla, kaikin tavoin!

Oikeastaan tässä on vähän kaikki hakusessa – on huvituttamaton olo. Ei huvita työt, ei kotihommat. Huvittaisi vain lukea ja nukkua – kas ei muuta.

-----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffat! Heh, mä oonki saanu joka päivä täll viikoll sitä heekkupussimuanaa. Joo, mamin vahinko, mutt hyvä vahinko. Mä voisin syädä sitä vaiks kui, mutt toi muka rajottaa sitä vähä. Höh, epist, en tykkää. Ai nii, tiätteks, mä goisinki eile yälä tosi oudoss paikass. Mä goisin mamin tyynyn takan! Mä hiipisin sinne, ku se goisi ja kitisi. Sen tyyny niinku liuku pois ja sinne jäi toise tyyny ja mamin tyyny välii just kissin kokone kohta – siälä oli kamalan hyvä nukkuu! Toi sitt jossai vaiheess yätä huamas sen, mutt ei se jaksunu sanoo mitää. Ihmetteli vaa, ku sen hiukset oli mun koipisiss kii, tsihih! Kyll mä löydän sitt hyvii mestoi. Nyt mä oon viättäny taas päivät partsill ja melkee illatki, tullu sitt ton viakkuu myähemmi goisii. Kunnoll on saatu suulistkii, en oo viäläkää ruskettunu. Mutt oon muute hyväs kondiksess, paremmass ei vois olla. Yks leidi mamin töist oli kysyny mua lainaa, ku sill on hiiruloit koton! Mitäh, siis mami ei antanu mua!!! Hei aatelkaa vähä, mä oisi päässy ulos asti mettästää. Mutt ku se oli just siälä lähell, mist mut on löydetty, toi ei uskaltanu. Mutt ois se ollut hianoo, ois oikee palkattu mettästäjäks! Ei mull oo kunno fotoikaa... tualt löyty yks tommone...

No, kliffaa loppuviikon alkuu. Huamisee!

----------------------------------------

Ja täältä sitten parempaa luettavaa, minäkin tilasin jo!

                                                   TOIKKAROIKAA TORSTAINA!

Ei, minulla ei todellakaan ole mitään uutta kerrottavaa. Kuten Iisi eilen kommenttilootassa totesi, Polgaralla jumittaa! No niin jumittaa...

Ajattelin kehitellä tällaista päivää varten sellaisen puppupäivitysgeneraattorin, jota voisi sitten itse täydentää sopivasti jokaiselle pers.koht. sopivalla tavalla. Mutta kun en jaksa pysty kykenemään edes siihen, annan vinksun. Menkää tänne ja pelatkaa itsenne joka aamu listalle, siinä menee hetki aikaa ja tulee ehkä vähän lisätietämystäkin (työaikana sitten mieluusti!).

Ei täällä kannata tänään lojua tämän pidempään, täällä ei ole tapahtunut mitään – menkää pois!

---------------------------------------

Purrrrrrve, kamut! Nonnih, mä sain eile lisämuanaa, ku Kummisetä kävi. Se oliki mulle kilti. Mutt toll mamill on jotai viall, se ois taas goisinu *huoh*. Emmäkää sitt muuta. Täss mä taas otan suulist....

Olkaas kunnon kissoiks siälä ja huamisee!

---------------------------------------

                                            HYVIN ARKISTA PÄIVÄÄ VAAN!

Jahas, aamu taas! Hei, nyt on jo pimeää, kun herää – syksy on tulossa, jihhaa. Ei mitään hellettä kohta enää, eihän? Parempia uniakin saisi tulla vaikka solkenaan. Nukuin taas kemikaalien voimalla sen, mitä nukuin. Silti kissimärinä herätti, voisi sekin opetella olemaan hiljaa aamuisin. Welhotar on krantusti puhuteltava ennen aamukaffetta.

P-P sitten rantautui lomaltaan, kuten moni muukin. Pomo teki taas kierroksensa ja haastatteli jokaista. Mitä on tapahtunut, kun hän on ollut poissa jne. Kerroin, että emme ole luppoilleet vaan vääntäneet sitten muiden osastojen töitä, josta irtosi niukat kehumiset. No, ehkäpä sekin on jotakin, kun ja jos jatkoista keskustellaan. Eli työt alkavat tällä viikolla ihan normitapaan, ei haita. Onhan se jotakin tehtävä surkean palkkansa eteen. Kun vielä taksit toimisivat, mutta kun ei niin ei! En sano muuta kuin että heidän netissä antamansa noutoaika, tekstarina ilmoitettu aika ja oikea tuloaika poikkeavat toisistaan niin paljon, että joudun joka päivä viettämään 30 – 45 min jossakin odotellen taksoa. Olen alkanut pitää jotakin luettavaa mukanani, muuten raivostun kuskeille – ei se heidän vikansa ole, ainakaan ihan joka kerta. Ajatelkaa, jos bussit kulkisivat samoin, ikäänkuin noin ajoissa. Kyllä tulisi HKL:lle valituksia! Minä mieluummin kulkisin bussilla, jos vain kykenisin, mutta kun ei niin ei. Siitä ei vain tule mitään.

Eilen sentään pääsin rämpimään lähikirjastoon ja tyhjäsin pikalainahyllyt ja revin muutaman vanhemman kirjan mukaani. Tästä tulee pitkä viikko kaikin tavoin. Tänään käyn ruokiksella Eestin Herkkusissa hakemassa vähän tarpeita, siinä ei mene kuin 15 min. Eväksenä tänään kesäkurmitsa-tomaatti –kastiketta ja tagliatellea – on kuulkaas hyvää. Huomenna jotakin tofua, kunhan nyt päätän, missä muodossa se tarjoillaan. Olen vähän havitellut tofupiffejä, ans kattoo nyt! Kissanruuat ovat lähes loppu, Kummisetä lupasi käydä Liiterissä hakemassa lisäpussukoita. Vincent on alkanut karvanlähdön loppumisen jälkeen vetää ruokaa kuin raavas kolli ainakin, jatkuvasti pitää olla täyttämässä lautasta nökkösillä. Hän yrittää ilmeisesti saavuttaa Emppu-Sedän painon, 13.5 kg ,D

Ei, täällä ei edelleenkään tapahdu mitään mainittavaa! Normaalia työssäkäyntiä, lukemista, väninää, särkyä ja kipua sekä unettomuutta... Laitetaan päivän kuvaksi näkymä Varastolta lempinurkkauksesta, jossa siis kasvavat nuo vihreät, siinä on raatio ja kone sekä rintteri – en minä muuta tarvitsekaan.

-------------------------------------

Purrrrve, kavrut! En kyll tajuu tota mamii. Siis se goisi eile illall ja mun oli pakko herättää se illall jo antaa mulle muanaa. Sitt se goisi taas. Mun oli pakko herättää se nyt aamulki kahde jälkee. Ja siin välilkii se oli hereill, kyll mä huamasi, ku mä goisin sen nassu viäress ja se tsiigas kellii. Nii et ei tommone oo kliffaa. Ett kyll mun miälest pitäis olla hereill sillo, ku mäki oon, kerta nih! Ja mun ruuat, karmitus, ne on melkee loppu. Mä tiän, ett siäll on jömmaruakaa, donarii ja jauhist, mutt vaa yks pussimuana. Sen se antaa toss, ennenku se lähtee sinne duunii. Sill mä kyll pärjään tän päivän. Onneks Kummisetä hakittaa mull muanaa. Mami sano, ett muka siin kaupass, miss se tänää käy on heekkui, mutt ei kissinheekkui. Kui semmone kauppa ollenkas voi olla? En tajuu, en yhtää! Pitäs olla joku semmone tirektiivijutska, ett kaikiss kaupois on hyvää ja halpaa kissinruakaa kans aina tarjoll! Ois niinku reiluu mun miälest. Ett toiki vois hakee mulle suaraa muanaa duunireissull, nyt se ei kerta voi. Muute mä toss yäl leikin mun palloill ja onnistun saamaan yhen partsill. Tsihih – siäll se muute piti vinkeet kolinaa. Kumma juttu, mami haki sen heti pois ku se nousi =O Ai ett mä oon muka häiriköiny, just joo. Jos piän kissiraukka nyt yälä vähä yksiksee leikkii... vaiks kyll siit tuliki metka ääni, tömps-koli-koli-räks-poks-koli-koli ja sillee. Aika kliffaa oikeestaa. Tarttee yrittää sitä päiväll uudestaa, ku toi on duuniss, ett se ei hiffaa sitä. Nyt ei oo sitt mun fotoo, ku on toi foto mamin duunist. Siis tuall se istuu kaiket päivät, vaiks ois mialuummi mun kaa himas, shääääli, shääääli!

Mutt hei, huamisee taas!

-------------------------------------

Luettua: John Twelve Hawks – Pimeä joki (Neljäs piiri 2.), maailmaa hallitsee verkko, joka tietää sinusta kaiken. ja se tekee kaikkensa, jotta et tietäisi totuutta. Mahtava valvontakoneisto on jo tekeillä, vastustajiakin on. Jatkoa edelliseen Matkaajaan. Tabulat jahtaavat Matkaajia, joista toinen veli on kääntynyt vihollisen puolelle. Harlekiinit suojelevat heitä jne. Tämä täytyy itse lukea, ennenkuin voi ymmärtää. Niin merkillisen totta, niin merkillisen pelottavaa. Suosittelen! Ian Rankin – Kalman asialla, Edinburgin festivaalien aikana tapetaan mies oudoissa olosuhteissa ja Rebus pääsee selvittämään asiaa. Jäljet johtavat Pohjois-Irlannin tilanteeseen ja komisario joutuukin tekemään kaikkensa selvittääkseen juttua, mm. ottamaan yhteyttä gangstereihin. Rankin on aina kelpo luettavaa eli suosittelen!

                                                        TIMANGIA TIISTAITA!

Nukkuhiekkakaveri jäi toiseksi sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmeille, kun oikein yritin. En saanut muuten unta, oli pakko nauttia kemiallista avustetta, että sain tuonkin 5 h täyteen. Levotonta ja nihkeää unta, jäks. Tulkoon syksy, sen kuulaat kelit ja viileys – ziitos!

Eilinen meni todellakin puuhastelujen merkeissä. Korjailin vähän sitä ja tätä, siivosin, yritin leikkiä kissan kanssa, joka puolestaan leikki lelulötkökattia parvekkeella. Laittelin pikaruokaa eli uusia perunoita, silliä, donaria, rahkaa, raejuustoa – samoista emmeistä vängersin evässalaatin, lisäsin uusia porkkanoita ja purjoa sekä tilliä. Hyvää oli, salaatistakin tuli hyvää! Yritin lueskella lokeja, mutta en oikein jaksanut. Huutis-hommiakin olisi pitänyt tehdä – ei huvituttanut. Siksi otinkin parit päikkärit ja lueskelin ahkerasti ,D

Täällä ei edelleenkään ole tapahtunut kummoisia. Entinen työkaveri Rva Kasi soitti ja kertoi saaneensa asunnon, se oli toki kiva uutinen. Rva tosin muuttaa alueelle, joka sijaitsee melko lähellä ja jossa asuu jo useita tuttuja. Hiukka huvitti, laskin ainakin kuusi hyvää tuttavaa. Minähän voisin yöpyä jokaisen luona yhden yön viikossa ja vuokrata asuntoni viikoksi aina pois? Eikö ole hyvä idea? Ai, ei vai.... No, residenssimme on joka tapauksessa hiljainen tänä aamuna. Ehkä huomenna jotakin lisää, ehkä...

-----------------------------------

Purrrrrrviska, kissit! Mä oon ihan hepnaadilla lyäty, Mustast ja Harmaast on tullu iha viiteotähtii. Aatelkaa, niist voi tulla jotai Ninjamuntattikissoi tai sitt Mustast joku herkkä Lady johki Hallivuudi leffaa. Mä oon ihan ihmeessää! Kyll mami sano, ett meinki kaamerall voi jotai tommost tekee, mutt ku mä en muuteskaa tahdo kuvii koskaa. Mä kuulen se äänen, ku kaamera avataa, nii ni mä lopetan mun tekemiset paan pötköllee ja silmät kii. Melkee aina onnistuu, siks noi kuvatki on aina samanlaisii. Ku mä en vaa suastu. En kyll viiteolkaa goisiin vaa! Nii, ett onnee ny vilmitähdill. Käykää tsiigaas, ne löytyy tualt niitte oma linkin takaa ne viiteot. Nii ja sitt, hei, mä oon saanu vaa hianoo heekkupussiruakaa *virn* ja eile söin mamin donariiki! Safkat on ollut hyvät niinku ja palvelu pelannu. Mamii ei vaa saa goisii oikeesee aikaa ja se on levotoine, ei sen viakuss voi kunnoll goisii, höh. Mutt se lupas hoidella mulle jotai kissimuanaa lisää kuiteski. Ei mull muanat näköjää lopu! Njamskista on ollu. Sitt se yritti leikkii, mutt kuka sitä jaksaa noi kuumall – ei kissi ainaskaa. Mä olin ihan poikki eileskii, ku piti ruskistuttaa itteesä partsill. En sitt jaksanu leikkii. Muute taas noi mami safkat on semmosii, ett jos ei omaa muanaa tai donarii tuu, nii ni ei niit kyll kissi voi syädä. Söis raakaa lihaa tai jotai semmost. Mä oon yrittäny ehdottaa, mutt ei käy. Kumma juttu, mä oon ain luullu, ett ihmiset kans syä jatkuvast lihaa. Juu, ei tääll huushollis. Ei mami, ei Poika, mä vaa! Epist, mutt ne kyll tua mulle mun muanaa ja lihaa, ett ei siin mitää. Ai tää meni taas ruakajutuiks. Mutt ku se on tärkeet. Nyt on taas tylsää, ku mami lähtee duunii – hirmu pitkä päivä edes, onneks mä oon aikas hyvä goisii yksinki! Täss on yks mälsä foto, mihi mä kerta suastusi.

Kliffaa viikon alkuu kaikill, huamisee!

-----------------------------------

Luettua: Karin Fossum – Toisenlainen rakkaus, pariskunta löytää pikkupojan kuolleena metsässä. Kohta katoaa toinenkin poika. Paikkakunta lietsoo vihaa pedofiilejä kohtaan ja syyttömätkin saavat osansa. Jotkut yrittävät puolustaa ja analysoida pedofiilin mielenmaisemaa, josta tietysti saavat epäluulot ja vihat päällensä. Fossumin viimeisin suomennettu, tarkka ja psykologinen kuvaus rikoksesta, pedofiileistä, siihen mahdollisesti johtavista asioista, yhteisön paineesta ym. Suosittelen – Fossumia parhaimmillaan. Jeff Lindsay – Dexterin kolkko kutsumus, Dexterilläkin on paineita, hän toteuttaa himomurhaajana omia fantasioitaan oikeudenmukaisuuden nimissä Synkän Kyytimiehen kanssa. Nyt hän joutuukin valitettavasti erään poliisin vahdittavaksi ja toimimaan poliisisiskonsa ja muiden kanssa toisen sarjamurhaajan jäljittämiseksi. Voi miten ikävää, toisaalta hän hiukkasen ihaileekin Toista... mutta ei pääse vielä omiin puuhiinsa. Jos ikinä olette tavanneet sympaattisen sarjamurhaajan, hän on tässä. Ihastuttava, sympaattinen, ajattelevainen ja lapsirakas *tsihih*. Suosittelen ehdottomasti kaikille – tämä on niiiiin kierohtava opus, että minä pidin tästä täpöllä!

                                        SITÄ VIIKON ALKUA VAAN!

Todella, varsinainen kosto! Ilta ja iltayö olivat niin hikisiä, ettei saanut unta. Sitten alkoi kättä taas särkeä yhä pahemmin, oli pakko ottaa pari mömelöä. Nukahdin pariksi tunniksi ja näin tod. kammottavaa painijaista. Varmaan siksi, että eilen Belgarionin kanssa puhuttiin opiskeluista. Olen varma, että Belgarion selviää tenteistä ym. Ongelma tulee olemaan tentteihin ilmoittautuminen ajoissa, oikeaan tenttiin meneminen oikeaan aikaan ja muu sen tyyppinen toiminta.

Painijaisessa minä olin tentissä, jossa piti tenttiä isompi osuus – meitä oli useampia, jonkinlainen yleinen rästitenttipäivä, mutta emme olleet ennen kuitenkaan edes kokeilleet. Proffakin muistutti jotakuta, en nyt muista ketä – omituinen hyyppä, joka piti vielä jonkun luennon ennen tenttiä. Ja sitten selvisi, että meidän tenttikysymyksemme olivat jotenkin väärät, täysin eri alaa. Valitimme asiasta, mutta valvoja sanoi, että kyllä noilla tiedoilla pitäisi hyvin selvitä. Minä menin vielä henk.koht. selittämään, että ei käy. Ja sitten aloin itkeä ja lähdin pois. Ulkona oli se sikamaisin talvikeli, märkää lunta tuli joka puolelta, tuuli. Takseja ei saanut, piti kävellä lähimmälle tolpalle. Siellä vilisi takseja, jotka eivät ottaneet minua kyytiin. Lopulta joku avoautossa (!) ajellut poikaporukka lupasi heittää minut kotoon... Mitäkähän tästä voisi päätellä? Karmea uni se tunnelmaltaan oli kuitenkin. Heräsin enkä tiennyt mikä päivä on, missä olen (unessa asuin jossain muualla) ja mitä teen. Tuo nyt ei kyllä ole mitään erikoista. Sen verran tehokasta kuitenkin, että uni kaikkosi ja oli pakko nousta keittämään yökaffet. Ehkä kohta menen uusiounia yrittelemään, jos en jaksa kirjoittaa.

No, ei niistä unista mitään tullutkaan! Pidin silmiä kiinni ja mietiskelin joutavia. Sitten päätin, etten ainakaan ole Unikeko ja nousin kokonaan ylös... voihan tässä alkaa taas näperrellä joutavia, sellaista puuhastelua löytyy reilusti. Viitsimisen puute on kyllä aika ilmeinen. Kissakin märisee jotakin, vaikka mitään ei häneltä puutu!

----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffarit! Mitää puutu vai? Siis hei, mä sain toss aikaisemmi pual, siis pual pussii muanaa, kalkonii ja napikoit. Kyll mä nyt jo jotai tarvii, en vaa tiärä mitä. Seuraa ainaski, normaalii aamuu. Ei tommosest tuu mitää, ett mami ponppii ylös ja alas pitki öitä ilma mua. Heh, eile oli kliffa päivä; heekkuu heekun kanssa, viarait ja kaikkee. Mä sain lotkottaa Pojan kans toss soffall koko ajan, ku se oli täälä. Se on iha parast, vaiks siin tuli kans vähä lämmin. Ja sitt noi söi ja mäki sain vähä. Ja omii ruakei ja ylimääräst kalkoniiki ja kaikkee. Sitt vähäks mä makasi taas partsill, liika kuuma tuli kyll välill, piti mennä basee – siäll on viileet ja rauhallist. Hirvee melu lähtee noist ihmise poikasistki, ku ne pelaa jotai toss illemmall. Särkee ihan koovii. Ei ne muute haittaa, niitki on kliffa tsiigaa välill. Sitt vaa ku ne pelaa potkupalloo, ne huutaa. Ai nii, nyt on taas se päivä ku toi imureeraa ja mekastaa ja huamenn menee taas töihi. Huh, se tarkottaa, ett se on vähä pahall pääll taas koko päivä. Ja duunaa kaikkee omituist pikkujutskaa ja mä en sitt saa olla koko aikaa rauhass. Toivottavast se teke jotai kunno safkaa edes, ett mäki saan jotai. Hei, eile sitt toi ottiki kuvei. Täss mä makoilen partsilt tulon jälkee viileel laattiall...

Kavruill kans, älkää ottako suulist liikaa – siit voi tulla iha kipeeks, hei! Huamisee.

-------------------------------------

Tämä täällä odottaa, että kirjastot julkistavat uutuuslistat elokuun alussa. Tämä odottaa myös, että kirjastot siirtyvät taas syysaikaan eli lauantain aukioloon. Minä selviäisin paljon helpommalla (itsekäs ihminen kun olen!). Lisäksi toivoisin juuri nyt kunnon ukonilmaa ja lämpötilan laskua inhimilliselle tasolle!

                                                 TYLSÄÄ PÄIVÄÄ VAAN MUILLEKIN!

siis riittävästi unta! Hyi, mitä te oikein ajattelitte, tuhmat. Olin supiväsy jo aikaisin illalla, makkarissa oli tikahduttavan helteistä – mutta siihen minä uinahdin kissan kainaloon. Nukuin n. 7 h *jippii, hurraa-huutoja, taputuksia!*. Välillä kävin puoliunessa ruokkimassa kissan herkuilla, joskus aamuyöllä, annoin pussiherkkuja niin paljon, että märinä hiljeni välittömästi. Vincent alkaa taatusti paisua kunnon kolliksi tätä menoa ,D

Eilinen oli sitten oikein todella työpäivä, normipäivä siis. Tein omia hommia ja naapuriosaston töitä, ihan tuonne melkein lähtööni asti. Ei siis paha. Ehdin kuitenkin lukea tärkeimmät lokit ja lehdet netistä, kuten tapana on ollut. Muutama ihmetteli, miksi tulen vain perjantaiksi työhön. Kun kerroin huijaavani itseäni näin, eräs jopa totesi sen mahdollisesti hyväksi ideaksi. Olivat saaneet korttini etelänmatkalta, oli ollut kuulemma hauska. Rva M. kävi jopa sanomassa, että olin pelastanut hänen viikkonsa... No, ensi viikolla P-P tulee itse töihin. Taatusti reippaana, aikaan-saavana ja pontevana, jäks. Kaikki puhuivat siitä, että tähän loppuu lötköttely. Se mies on työnarkomaani ja saa muissa aikaan selkeän pelkoreaktion – jokainen istuu pömpelissään ja vääntää tekstiä hullun lailla. No, se on vasta maanantaina sitten.

Ette muuten usko, mitä oli eilen tipahtanut postiluukusta! Jotakin aivan kamalaa, onneksi siinä luki takana ”Lahjalehti”, ziis. Toivottavasti tällaista ei tapahdu toiste, oli pakko noutaa työhanskat B-varastosta ja selata ”uudistunut lehti”... voi kähmä mitä paashaa. Ns. lukemiseen meni 5 min, siinäkin puolet liikaa. No, onhan siinä TV-ohjelma, mutta meikä voi senkin tarvittaessa tarkistaa netistä. Enkä minä edes katso kuvalaatikkoa kuin ehkä kerran kuukaudessa. Alla todiste, peljätkää ja tarkkailkaa postianne – olkaa varovaisia, hankkikaa jotakin kättä pidempää lähettyville!

-----------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Nonnih, nyt toi mami on taas iha seonnu. Mä yriti jolist sitä hereill, nii se nousiki heti! Mä odoti kunno seurusteluu ruuan kanss ja semmost, nii ni mitä viälä. Se ei laittanu ees valoi, avas vaa jonku pussi ja kaato sen lautasell, pualet tais mennä viäl lattiall. Ja uskotteks, meni takas goisii. Siis hei, onks täss ny mitää laitaa? Kohdella nyt meikäläist tollee! Toisaalt, se pussiruaka oli heekkuu ja mä menin kans saman tiän goisii partsill. Ett ei nyt hirveest valittamist. Paitsi ett joku vois säätää jotai termostaattii, tääll on liika kuuma. Partsill ku goisii illall, on pakko tulla välill sisäll makaa viileell lattiall, ku menee ihan poikki kuumast. Kissalki jo vähä liikaa tommone, vähä vois olla pilvei välill, mutt ei oo ollu. Onneks näkyy noit tirppalintui ja sitt on ollu pari kunnon koiratappelust. Niit on aika nasta tsiigaa tost partsilt. Mä just nään tohon puistoo, ku kiipeen mun koritualin selkämyksell. Iha hölmöi ne koirulit, ku ne haukkuu ja tappelee ja niide emännät yrittää selvittää sitä sotkuu. Ei kissit vaa semmost koskaa, eihä?! No, kunnon muanaa on nyt kyll tullu, se on hyvä. Sain muute eile semmost kurmeesafkaaki, hiano oli laatikko ja hirrrrrrveeen hyvää ruakaa. Mutt kamalan vähä! Mä söin sen kaikki heti. Jäi vaa puhtas lautane. Mami sano, ett se unohti ostaa taviskissinmuanaa, niinko niit puukkei kokonaa. Tsihih, se oli luullu, ett yks puukki on kissinmuanaa, mutt siin oliki papui – ihmisill >o< Vähäks mua nauratti! Hyvä vaa, mä saan tosi paljo parempaa ruakaa. Mami kyll nyt miättii, ett jos mä totun siihe, mull ei sitt maistu muu. Oikees on, muute, pussimuana on hitsi paljo parempaa. Ett ihan oma vika, mitä osti papui ja laitto väärää paikkaa. Ett nyt joutuu hakittaa vaa pussimuanaa meikäläisell. Lähdenki täst samantiän partsill, nyt siäll on sopivan viileet viälä ja siält voi kans vahtii koko torppaa, ku mun tualist näkee suaraa ovell! Toss on jo toi foto, nii mun kuvei sitt myähemmi!

-----------------------------------

                                                LÄMMINTÄ LAUVANTAITA!

Se on sitten lähteminen Varastolle röihin, tienoomaan, nääs! Welhotar kun vähäsen tuhluutti eilen. Kunnon kuluttaja kun olen *tsihih*. Niin, että tässä enempi kuvakertomusta tällä kertaa.

Kirjastosta hain metrin kirjoja, niitä en sen kummemmin kuvaile. Pari hyvää, ne varaukset siis, jokunen vanhempi dekkari ja sekalaista muuta tavaraa. Ihan riittävästi löytyi, ziitosta vaan. Kun minä nyt en ole niin turhan tarkka. Jäimme Belgarionin kanssa miettimään, millaista elämä olisi, jos ei saisi kirjastosta kirjoja, omat kirjat vietäisiin pois ja kone myös... Kääk! Minä tulisin hulluksi ja kävelisin ympyrää sopertaen sekavia. Belgarion väitti, että hän tod.näk. tuijottaisi kuvalaatikkoa idiootin ilme kasvoillaan. Niin siinä kävisi, kirjat ovat tärkeitä asioita!

Kirjastosta poikkesin rahanantoautomaatille, ja kas, melkein koskemattomalle tilille (kun tili tulee sillee jännänä päivänä meille määräaikaisille ja kaikki laskut on ajoitettu loppukuuhun...). Nostin hiukkasen ja käväisin piruuttani kenkäkaupassa. Ehheeh, ei olisi pitänyt. NÄMÄ odottivat minua oven vieressä ale-laatikossa ja vaativat päästä kotoonsa. Minulla on samanlaiset sukatkin jo valmiina ,D En voi kuvitellakaan Varaston leidien ilmeitä, kun ilmestyn musta-valkoisissa vaatteissani töihin ja nämä kenkimet jalassa, muahhaaah!

Belgarion oli myös ollut ahkera. Hän pyöräili edellispäivänä Bauhausiin Vandaalle ja puhelimitse konsultoiden osti residenssiini uuden WC-pöntön kannen (entinen lonksuu erään Kummisedän kaatumisen seurauksena, noin 100 kg raavasta Kummisetää – ryskis, räiskis, kaboom). Eikö olekin hieno? Ja niin sopiva sisustukseen, tuohon kelta-siniseen suihkuverhoon esimerkiksi? Nyt on kylppärikin kalustettu moterniin henkeen, suorastaan yliampuvasti. Mistäköhän Belgarion tiesi, että pitäisin juuri tuosta? =O Kuvitelkaa, miten mukava on kakkia (sekin on tärkeä asia!), kun kansi ei lenua takamuksen alla!

And last but not least, kyllä se uusi kaffenkeitin oli Rismasta ostettava. En ostanut sitä vähän yli 20 juuroa maksavaa, joka oli halvin meidän kaupassa. Tämä maksoi 27 juuroa. Mutta kun minä halusin sen; mustan, sopivan kokoisen ja kohtuu hyvän näköisen. Tässä siis kunnollinen kaffenkeitin, 2 vuoden takuulla vielä (ja ruuvitkin tarkistettiin, että niihin käy normiruuvari). Koekäytetty on ja hyvää kaffettakin tuli. Entisestä on kuitenkin tietty kannu tallessa, koskaan ei voi tietää jne. 

Muuten Risma tarjoili vähäsen keltaista tipua ja luomukalkonia, kannatti mennä siis. Liiteristä haettiin myös tavistavarat. Oli hirmuinen lasti, täytyy myöntää. Lopulta, ei siinä ruokaa paljon ollut. Kissanpuruja, WC-paperia, kassi kirjoja ja kaffenkeitin. Ruokaa oli vain aivan välttämätön osa. Syötiin siinä merenemäntäpizzaa (donaria, vähän lohta, katkiksia, simpukoita) Belgarionin kanssa ja vängerrettiin sen jälkeen vielä kirsikka-suklaa –muffinsit. Nyt ne onnistuivat vielä paremmin kuin viimeksi – äärimmäistä herkkua. Ziis, että oli hyvää ruokaa, pitkästä aikaa tämmöistä epäterveellistä mättöä oikein olan takaa ,D Tämän jälkeen Belgarion sammahti ja minullakin tuli uni melkein silmään. Ryntäsin äkkiä suihkuun, että en nukkuisi päivällä onneni ohi! Pakko jättää jotakin yöksikin näet. Belgarion siis nukahti nätisti soffalle kirjansa kanssa... Ai niin, armas Belgarion toi minulle vielä ihan itse poimittuja vattuja omasta viljelmästään – kyllä olivat hyvejä!

Vaikka siis säästelin unia, virkistyin iltaa kohden. Täällä residenssissä oli vielä hitsin kuumakin, aurinko porottaa suoraan sisään koko illan. Laskin kaihtimetkin, eihän se paljoa auttanut. Kolmen eri mömelön jälkeen sain unta sen 4 h. Jumalaton koipisärky vaivaa tänään tuon eilisen kävelyn seurauksena, argh. No, eiköhän tuo yksi päivä Varastolla mene. Silmiä kirveltää unen puute ja koipia särkee ihan joka puolelta, että tasainen kipu sekä ylä- että alapäässä.

--------------------------------------

Ett mä toivotan kaikill sitt kliffaa viikendii, jos ei vaiks nähtäis. Huamisee!

------------------------------------

Luettua: Anna Jansson – Vaitelias jumala, rituaalimurha keskellä ei-mitään. Maria Wern joutuu selvittämään asiaa joulukiireiden, anoppihelvetin ja perheongelmien keskellä. Lopulta tilanne kärjistyy sekä perheessä että tutkimuksessa äärimmilleen... Kunnon jännäri, ei paha ollenkanas. Aihekin on mielenkiintoinen. Väittäisin yhdeksi Janssonin parhaimmista dekkareista eli suosittelen. Reijo Mäki – Lännen mies, Vares toimii taas. Mutta, miksi ihmeessä tässäkin kirjassa puhutaan Stasista ja derkkujen toiminnasta. Tämä on ainakin kolmas opus muutaman päivän sisällä, jossa törmään samaan asiaan! Ei silti, eihän se paha ole, mutta tuntuu olevan muotia. Tässä se melko tehokkaasti lässähdyttää toiminnan ja pitkittää opusta, siis nämä takautumat vanhaan DDR:ään. Mäellä ei nyt mene hyvin, ei. En ihmeemmin tällä kertaa pitänyt tästä, syynä vaihteeksi melkoisen sotkuinen ja turhan pitkitetty kertomus. Onneksi Vares on entisellään! Mäen kavereille tietysti suosittelen! Arnaldur Indridason – Mies järvessä, vanhan katoavan järven pohjasta löytyy luuranko, johon on sidottu neuvostoperäinen radiolähetin. Tapahtumat johtavat aluksi 1950-luvun puoliväliin, jolloin osa islantilaisia nuoria opiskeli, kas vain ja jälleen, DDR:ssä. Joistakin ehkä tuli Stasin avustajia, mutta keistä? Luurangon henkilöllisyyttä selvitellään, palataan 1970-luvulle sekä DDR:n kaatumiseen. Ei pahempi opus ollenkanas, vrt. vain edellinen teksti tästä uusmuodista... Minä pidän islantilaisista kirjailijoista eikä tämäkään ole poikkeus. Suosittelen siis, en ihan varauksettomasti kuitenkaan ,D

                                          HEI - TAAS ON PERJANTAI  =D

PS: Muistaessani tiedoksi, että tuo upea WC-pöntön kansi oli kallein ostos *virn*!!!

<